Lue keskustelun säännöt.
Riideltiin äsken tyttöystävän kanssa..
25.09.2015 |
Mun tyttöystävä on paremman sanan puutteessa lievä draamakuningatar, vääntää esimerkiksi kavereidensa kanssa usein riitaa vähän pienemmistäkin jutuista. Selkeästi nauttii draamasta tiettyyn pisteeseen asti, mutta aivan uskomattoman ihana nainen muuten. Ei kuitenkaan riidellä hirveän usein, mutta äsken meille tuli riitaa. Lyhyesti selitettynä meillä on vanhojen inttikavereiden kanssa tapana viettää mökkiviikonloppu kerran vuodessa, ja elokuun alussa sovittiin ajankohdaksi tämä viikonloppu. Tyttöystäväni on ollut asiasta tietoinen, mutta nyt lähtöä tehdessäni meni oudon hankalaksi ja kun tuli aika lähteä ulos ovesta, alkoi itkeä ettei haluakaan mun lähtevän. En halunnut enkä voinut enää perua, koska tätä on suunniteltu pitkään ja kyseessä on mun mökki, joten mun pois jääminen olisi tarkoittanut koko äijäporukan viikonloppusuunnitelmien pilaamista.
No luonnollisesti yritin selittää tätä tyttöystävälle, mutta selitykset meni kuuroille korville ja takaspäin tuli vaan itkua siitä, miten hän olisi nyt kerrankin halunnut viettää kotiviikonlopun ja kuinka me ei vietetä tarpeeksi aikaa kahdestaan. Ollaan kyllä kahdestaan ihan helposti valtaosa ajastamme, mutta lupasin kuitenkin, että voidaan ensi viikonloppuna vaan linnottautua kotiin nauttimaan yhdessäolosta. Ei käynyt, kun kuulemma sen pitää olla nyt juuri tämä viikonloppu. Tyttöystävä ryhtyi valittamaan siitä, miten laitan kaverini hänen edelleen ja volume vaan nousi jatkuvasti.
Otin itse raivoamiset rauhallisena vastaan, mutta lopulta mullakin meinasi mennä kuppi nurin tyttöystävän naurettaviin syytöksiin ja totesin, että ehkä parempi jos nyt vietetään vaan viikonloppu erillään ja keskustellaan asioista rauhallisesti sunnuntaina kun tulen kotiin. Tässä vaiheessa keräsin reppuni ja kassini ja suuntasin ulko-ovea kohti. Tyttöystäväni repi kädestäni muovipussin, jossa oli mun ja yhden toisen inttikaverin bisset, eikä suostunut enää antamaan pussia takaisin. Otin kyseisestä PUSSISTA (muovipussista, en siis tyttöystävästäni) kiinni, jolloin tyttöystäväni ryhtyi huutamaan kuin palosireeni ("Päästä irti v* hullu", "Lopeta muhun sattuu", jne) ja riuhtoi pussin mun otteesta niin, että muovi repesi ja pullot levisi pitkin eteisen lattiaa ja seinää. Jäin itse seisomaan lamaantuneena kädet pystyssä paikoilleni, tyttöystävä lukittautui makuuhuoneeseen, soitti jollekin kaverilleen ja selitti vauhkona kuinka olin käynyt häneen käsiksi ja hänen on pakko päästä täältä pois koska hän pelkää henkensä edestä.
Puhelun lopetettuaan lähti takaovesta ilman takkia. Istun nyt tässä yksin, farkut ja kengät oluessa, eteinen myrskyn jäljiltä, sekavin tuntein vähän kaikesta. Kuten sanoin, tyttöystävä on aina ollut vähän draamailija ja oon sen osana häntä hyväksynyt, mutta nyt oon ihan rehellisesti peloissani. Tyttöystävä ihan tosissaan väitti jo jollekin mun käyneen häneen käsiksi, entä jos valhe leviää tosta eteenpäin tai tyttöystävä saa päähänsä tehdä esim. rikosilmoituksen? Mitä mä teen?? Tyttöystävä ei vastaa puhelimeen.
Kommentit (177)
E-pillerit tekivät minusta raivottaren, joka ei osannut lopettaa riitaa. Onneksi huomasin lopettaa pillerit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.09.2015 klo 13:56"]
[quote author="Vierailija" time="28.09.2015 klo 13:52"]
[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 16:22"]Tyttöystävä ihan tosissaan väitti jo jollekin mun käyneen häneen käsiksi, entä jos valhe leviää tosta eteenpäin tai tyttöystävä saa päähänsä tehdä esim. rikosilmoituksen? Mitä mä teen?? Tyttöystävä ei vastaa puhelimeen.
[/quote]Lähtisin kyllä nyt vain sinne mökille ehkä kaupan kautta hakien uudet bisset.
Miksi sinua erityisesti huolettaa että tyttöystävä kertoo asioista eteenpäin? Miksi rikosilmoituksen tekeminen olisi jotenkin erityisen pelottavaa/kauheaa?
[/quote]
Joo, sehän on ihan ok, että joku yrittää tahrata aiheettomalla rikosilmoituksella tai ainakin kavereille dissaamalla toisen maineen. :))
Ei kun hei, eihän se olekaan ok. Ja veikkaan, että valtaosa ihmisistä kokee tuollaisen huolestuttavana ja ahdistavana.
[/quote]
No se ei vaikuttaisi mitää sen suhteen mitä päätän mökki reissun suhteen tehdä.
Tottakai se vaikuttaisi varmasti väleihin ainakin jos en pystyisi selvittämään mistä käyttäytyminen johtuu.
Puolin ja toisin aluasta alkaen toisen huomioiminen jäi tilanteessa hyvinkin vailiniseksi eikä itselläni tuskin olisi mitään mahdollisuutta jatkaa kyseistä suhdetta.
[quote author="Vierailija" time="28.09.2015 klo 13:20"][quote author="Vierailija" time="28.09.2015 klo 12:43"]
Vrt. "Pojat on poikia"
[/quote]
Näinhän minäkin kommentoin aina kun joku mies on vaimonsa hakannut :)
[/quote]
On tässä vielä ero hakkaamiseen verrattuna.
[quote author="Vierailija" time="28.09.2015 klo 14:05"]
[quote author="Vierailija" time="28.09.2015 klo 13:20"][quote author="Vierailija" time="28.09.2015 klo 12:43"] Vrt. "Pojat on poikia" [/quote] Näinhän minäkin kommentoin aina kun joku mies on vaimonsa hakannut :) [/quote] On tässä vielä ero hakkaamiseen verrattuna.
[/quote]
En tiedä, voiko verrata suoranaisesti hakkaamiseen. Mutta sen, että riita äityy siihen pisteeseen, että tavaroita revitään käsistä ja sitten teeskennellään manipulointimielessä kumppanin käyneen kimppuun, voi kyllä laskea henkiseksi väkivallaksi.
Ohis
[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 19:40"]
Älä ainakaan jätä tyttöystävääsi, jos häntä todella rakastat.
Hänen käytös kuulostaa hyvin tutulta, nimittäin olen itse aikamoinen sekopää kokiessani ääritunnetiloja. Meillä syntyy paljon ihan järjettömiä riitoja/raivareita tilanteissa, joissa ei kuvittelisi olevan ongelmaa. Minä saatan hakata, itkeä, huutaa/haukkua, uhata jättämisellä tai vannoa jättäväni ym. Mieheni on oppinut vähitellen käsittelemään kohtauksiani, joiden aikana en tippaakaan välitä onko keskiyö, miten naapurit reagoi/mitä muut ajattelevat, satutanko toista/itseäni. Tunne, eli yleensä aina viha, on vain niiiin suuri. Näissä tilanteissa saatan siis raivostua miehelleni siitä, että lähdet perjantaina omille menoillesi. TOSIASIASSA syy ei ole tämä, vaan taustalla muut jutut. Oma hankala temperamenttini, (äkkipikainen, ailahteleva, tunteella elävä) tunnelukkoni (pelko hylätyksi tulemisesta/suhteen kestävyydestä/pelko loukatuksi tulemisesta ym) ja arjessa kasautunut stressi. En hallitse itseäni tilanteissa ja sanon toiselle asioita joita kadun ja häpeän jälkeenpäin. En sano, että sinun tulisi hyväksyä tyttöystäväsi käytös tai että kyse olisi jostain samantapaisesta kuin minulla. Toivon sinun kuitenkin miettivän mahdollisuutta, ettei tyttöystäväsi pystynyt hallitsemaan käytöstään ja tunteitaan, jolloin hän rauhoituttuaan luultavimmin katuu käytöstään.
Inhottavaa lukea näitä "jätä tollanen hullu muija" -kommentteja, koska eivät kaikki pysty hallitsemaan syystä tai toisesta tunteiden aiheuttamaa käytöstä. Ja jos joku keksii sanoa,että "Mee v***u hoitoon", niin jepjep on käyty ja apua vähäsen saatu. Mutta elämä ja etenkin tunteet ei oo niin simppeleitä juttuja. :D
PS. mikä siis auttaa vaikeissa tilanteissa?-->Sylihoito ja rakkaus. Eli riehuva ja nyrkeillä huitova nainen tiukkaan syliotteeseen, jossa hänen jalat ei ota maahan. (Muuten pääsee rimpuilemaan irti) Sitten sängyllä silittelet syliotteessa ja rauhoittelet.
[/quote]
Ei helvetti voi olla todellista. Ai että jos kumppani hakkaa, niin pitää vain kestää ja silitellä ja rauhoitella riehujaa syliotteessa? Työskentelen opena erityiskoulussa ja kohtaan tuollaisia tilanteita töissä joka viikko, mutta hei - opetan tokaluokkalaisia. 8-vuotiaita. Sinulta, vähintään kymmenen vuotta vanhemmalta ihmiseltä, kyseisenlainen käytös EI ole hyväksyttyä. Sinä voit ja osaat kontrolloida käytöstäsi. Jos et, olet sairas ja tarvitset ammattiauttajaa. Miehesi ei ole isäsi, äitisi tai minkäänlainen huoltajasi, eikä hänellä ole mitään velvollisuutta kestää riehumistasi, haukkujasi ja väkivaltaisuuttasi. Mitä jos miehesi haukkuisi huorittelisi ja vetäisi sinua pataan; ottaisitko vain tiukkaan syliotteeseen ja hyssyttelisit?
Suurin ongelmasi on, ettet mitä ilmeisemmin pidä käytöstäsi niin suurena ongelmana, että sille pitäisi tehdä jotain. Newsflash - se on todella suuri ongelma, sekä sinulle että miehellesi. Ajattele, että _tokaluokkalaiset_ oppilaani saavat tuollaisia raivareita tyhjänpäiväisistä asioista, mutta useat ovat jo oppineet käsittelemään niitä esim. poistumalla tilanteesta tai lyömällä seinää. Lapset, joilta puuttuu täysin taidot käsitellä tunteitaan, etenkin negatiivisia. Sinä, aikuinen nainen, sen sijaan riehut miehellesiyhtä pahasti (ellet pahemminkin) ja yhtä tyhjänpäiväisistä asioista, ja odotat vastineeksi syliä ja silittelyjä?
Ei jumalauta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 19:40"]Älä ainakaan jätä tyttöystävääsi, jos häntä todella rakastat.
Hänen käytös kuulostaa hyvin tutulta, nimittäin olen itse aikamoinen sekopää kokiessani ääritunnetiloja. Meillä syntyy paljon ihan järjettömiä riitoja/raivareita tilanteissa, joissa ei kuvittelisi olevan ongelmaa. Minä saatan hakata, itkeä, huutaa/haukkua, uhata jättämisellä tai vannoa jättäväni ym. Mieheni on oppinut vähitellen käsittelemään kohtauksiani, joiden aikana en tippaakaan välitä onko keskiyö, miten naapurit reagoi/mitä muut ajattelevat, satutanko toista/itseäni. Tunne, eli yleensä aina viha, on vain niiiin suuri. Näissä tilanteissa saatan siis raivostua miehelleni siitä, että lähdet perjantaina omille menoillesi. TOSIASIASSA syy ei ole tämä, vaan taustalla muut jutut. Oma hankala temperamenttini, (äkkipikainen, ailahteleva, tunteella elävä) tunnelukkoni (pelko hylätyksi tulemisesta/suhteen kestävyydestä/pelko loukatuksi tulemisesta ym) ja arjessa kasautunut stressi. En hallitse itseäni tilanteissa ja sanon toiselle asioita joita kadun ja häpeän jälkeenpäin. En sano, että sinun tulisi hyväksyä tyttöystäväsi käytös tai että kyse olisi jostain samantapaisesta kuin minulla. Toivon sinun kuitenkin miettivän mahdollisuutta, ettei tyttöystäväsi pystynyt hallitsemaan käytöstään ja tunteitaan, jolloin hän rauhoituttuaan luultavimmin katuu käytöstään.
Inhottavaa lukea näitä "jätä tollanen hullu muija" -kommentteja, koska eivät kaikki pysty hallitsemaan syystä tai toisesta tunteiden aiheuttamaa käytöstä. Ja jos joku keksii sanoa,että "Mee v***u hoitoon", niin jepjep on käyty ja apua vähäsen saatu. Mutta elämä ja etenkin tunteet ei oo niin simppeleitä juttuja. :D
PS. mikä siis auttaa vaikeissa tilanteissa?-->Sylihoito ja rakkaus. Eli riehuva ja nyrkeillä huitova nainen tiukkaan syliotteeseen, jossa hänen jalat ei ota maahan. (Muuten pääsee rimpuilemaan irti) Sitten sängyllä silittelet syliotteessa ja rauhoittelet.
[/quote]
Jos mä olisin sun miehesi, olisin jo heivannut hoitoon tollasen. Sähän olet sairas. Ota vähän vastuuta itsestäsi ja teoistasi ja kasva aikuiseksi.
[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 19:40"]
Älä ainakaan jätä tyttöystävääsi, jos häntä todella rakastat.
Hänen käytös kuulostaa hyvin tutulta, nimittäin olen itse aikamoinen sekopää kokiessani ääritunnetiloja. Meillä syntyy paljon ihan järjettömiä riitoja/raivareita tilanteissa, joissa ei kuvittelisi olevan ongelmaa. Minä saatan hakata, itkeä, huutaa/haukkua, uhata jättämisellä tai vannoa jättäväni ym. Mieheni on oppinut vähitellen käsittelemään kohtauksiani, joiden aikana en tippaakaan välitä onko keskiyö, miten naapurit reagoi/mitä muut ajattelevat, satutanko toista/itseäni. Tunne, eli yleensä aina viha, on vain niiiin suuri. Näissä tilanteissa saatan siis raivostua miehelleni siitä, että lähdet perjantaina omille menoillesi. TOSIASIASSA syy ei ole tämä, vaan taustalla muut jutut. Oma hankala temperamenttini, (äkkipikainen, ailahteleva, tunteella elävä) tunnelukkoni (pelko hylätyksi tulemisesta/suhteen kestävyydestä/pelko loukatuksi tulemisesta ym) ja arjessa kasautunut stressi. En hallitse itseäni tilanteissa ja sanon toiselle asioita joita kadun ja häpeän jälkeenpäin. En sano, että sinun tulisi hyväksyä tyttöystäväsi käytös tai että kyse olisi jostain samantapaisesta kuin minulla. Toivon sinun kuitenkin miettivän mahdollisuutta, ettei tyttöystäväsi pystynyt hallitsemaan käytöstään ja tunteitaan, jolloin hän rauhoituttuaan luultavimmin katuu käytöstään.
Inhottavaa lukea näitä "jätä tollanen hullu muija" -kommentteja, koska eivät kaikki pysty hallitsemaan syystä tai toisesta tunteiden aiheuttamaa käytöstä. Ja jos joku keksii sanoa,että "Mee v***u hoitoon", niin jepjep on käyty ja apua vähäsen saatu. Mutta elämä ja etenkin tunteet ei oo niin simppeleitä juttuja. :D
PS. mikä siis auttaa vaikeissa tilanteissa?-->Sylihoito ja rakkaus. Eli riehuva ja nyrkeillä huitova nainen tiukkaan syliotteeseen, jossa hänen jalat ei ota maahan. (Muuten pääsee rimpuilemaan irti) Sitten sängyllä silittelet syliotteessa ja rauhoittelet.
[/quote]
Voi luojan tähden.
Ensinnäkin, miehesi ei tarvitse osata käsitellä sinua silloin, kun olet itse holtiton. Sinun tulee ihan itse osata käsitellä itseäsi ja tiedostaa ne paikat, joissa käyt riehumaan. Itsensä analysointi on hieno taito, mutta se ei riitä, että analysoit itsellesi tunnelukot, hylkäämisenpelot ja ailahtelevan luonteen. Sinun on yksinkertaisesti löydettävä keinot käsitellä nuo ilman, että käyt kirjaimellisesti miehesi kimppuun. Miehesi ei edes kuulu joutua tilanteeseen, jossa hänen pitää pidellä väkivaltaista kumppaniaan syliotteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 19:40"]Älä ainakaan jätä tyttöystävääsi, jos häntä todella rakastat.
Hänen käytös kuulostaa hyvin tutulta, nimittäin olen itse aikamoinen sekopää kokiessani ääritunnetiloja. Meillä syntyy paljon ihan järjettömiä riitoja/raivareita tilanteissa, joissa ei kuvittelisi olevan ongelmaa. Minä saatan hakata, itkeä, huutaa/haukkua, uhata jättämisellä tai vannoa jättäväni ym. Mieheni on oppinut vähitellen käsittelemään kohtauksiani, joiden aikana en tippaakaan välitä onko keskiyö, miten naapurit reagoi/mitä muut ajattelevat, satutanko toista/itseäni. Tunne, eli yleensä aina viha, on vain niiiin suuri. Näissä tilanteissa saatan siis raivostua miehelleni siitä, että lähdet perjantaina omille menoillesi. TOSIASIASSA syy ei ole tämä, vaan taustalla muut jutut. Oma hankala temperamenttini, (äkkipikainen, ailahteleva, tunteella elävä) tunnelukkoni (pelko hylätyksi tulemisesta/suhteen kestävyydestä/pelko loukatuksi tulemisesta ym) ja arjessa kasautunut stressi. En hallitse itseäni tilanteissa ja sanon toiselle asioita joita kadun ja häpeän jälkeenpäin. En sano, että sinun tulisi hyväksyä tyttöystäväsi käytös tai että kyse olisi jostain samantapaisesta kuin minulla. Toivon sinun kuitenkin miettivän mahdollisuutta, ettei tyttöystäväsi pystynyt hallitsemaan käytöstään ja tunteitaan, jolloin hän rauhoituttuaan luultavimmin katuu käytöstään.
Inhottavaa lukea näitä "jätä tollanen hullu muija" -kommentteja, koska eivät kaikki pysty hallitsemaan syystä tai toisesta tunteiden aiheuttamaa käytöstä. Ja jos joku keksii sanoa,että "Mee v***u hoitoon", niin jepjep on käyty ja apua vähäsen saatu. Mutta elämä ja etenkin tunteet ei oo niin simppeleitä juttuja. :D
PS. mikä siis auttaa vaikeissa tilanteissa?-->Sylihoito ja rakkaus. Eli riehuva ja nyrkeillä huitova nainen tiukkaan syliotteeseen, jossa hänen jalat ei ota maahan. (Muuten pääsee rimpuilemaan irti) Sitten sängyllä silittelet syliotteessa ja rauhoittelet.
[/quote] Älä IKINÄ hanki lapsia!!!
[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 16:28"]
Hän varmaan haluaa suurennella tilannetta, ja siksi sun kuullen soittaa jollekin. En huolehtisi nyt liikoja, varmaan rauhoittuu. Siivoa eteinen ja lähde sinne mökille. Laita joku lepyttelevä viesti tyttöystävälle ja selvitätte tilanteen ensviikolla. Veikkaan että tyttöystäväkään ei oo niin pahana viikonlopun jälkeen, ainakaan jos oot käyttäytynyt siellä kunnolla ;)
[/quote]No et todellakaan siivoa! Siivotkoon hullu ite sotkunsa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidä ap rentouttava mökki-ilta, ja yritä rauhoittua.
Minusta olisi suotavaa, että kun palaat, käyt tyttöystäväsi kanssa juurtajaksain keskustelun. Tuo käytös oli tosi ala-arvoista, täydellinen ylilyönti ja kyllä, tietyssä määrin myös hänen puoleltaan manipuloivaa väkivallankäyttöä. Se ei ole ok, eikä todellakaan saa toistua (mikäli edes haluat jatkaa suhdetta, sinuna harkitsisin asiaa vakavasti.) Sitäpaitsi selkeä muutos - olipa se sitten ero, tauko suhteessa tai muuten vain erittäin vakavaan sävyyn käyty keskustelu - on ainoa, joka voi havahduttaa tyttöystäväsi. Hänen on opittava selviämään noista tilanteista jollakin toisella konstilla.
[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 21:38"]
Pidä ap rentouttava mökki-ilta, ja yritä rauhoittua.
Minusta olisi suotavaa, että kun palaat, käyt tyttöystäväsi kanssa juurtajaksain keskustelun. Tuo käytös oli tosi ala-arvoista, täydellinen ylilyönti ja kyllä, tietyssä määrin myös hänen puoleltaan manipuloivaa väkivallankäyttöä. Se ei ole ok, eikä todellakaan saa toistua (mikäli edes haluat jatkaa suhdetta, sinuna harkitsisin asiaa vakavasti.) Sitäpaitsi selkeä muutos - olipa se sitten ero, tauko suhteessa tai muuten vain erittäin vakavaan sävyyn käyty keskustelu - on ainoa, joka voi havahduttaa tyttöystäväsi. Hänen on opittava selviämään noista tilanteista jollakin toisella konstilla.
[/quote]
Ai niin: siltä varalta, että hän todella soitti jollekulle ystävälleen ja maalaa sinusta kauhukuvia. Kirjoita tapahtuneet muistiin, mieluusti mahdollisimman pian. Mahdollisimman seikkaperäisesti. Se voi tuntua "liioittelulta", etkä toivon mukaan niitä muistiinpanoja tule tarvitsemaan... mutta siltä varalta, että tyttöystäväsi heittäytyy oikein häijyksi, jonkinlainen dokumentointi tapahtumien kulusta voi olla tosi viisas veto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 19:40"]
Älä ainakaan jätä tyttöystävääsi, jos häntä todella rakastat.
Hänen käytös kuulostaa hyvin tutulta, nimittäin olen itse aikamoinen sekopää kokiessani ääritunnetiloja. Meillä syntyy paljon ihan järjettömiä riitoja/raivareita tilanteissa, joissa ei kuvittelisi olevan ongelmaa. Minä saatan hakata, itkeä, huutaa/haukkua, uhata jättämisellä tai vannoa jättäväni ym. Mieheni on oppinut vähitellen käsittelemään kohtauksiani, joiden aikana en tippaakaan välitä onko keskiyö, miten naapurit reagoi/mitä muut ajattelevat, satutanko toista/itseäni. Tunne, eli yleensä aina viha, on vain niiiin suuri. Näissä tilanteissa saatan siis raivostua miehelleni siitä, että lähdet perjantaina omille menoillesi. TOSIASIASSA syy ei ole tämä, vaan taustalla muut jutut. Oma hankala temperamenttini, (äkkipikainen, ailahteleva, tunteella elävä) tunnelukkoni (pelko hylätyksi tulemisesta/suhteen kestävyydestä/pelko loukatuksi tulemisesta ym) ja arjessa kasautunut stressi. En hallitse itseäni tilanteissa ja sanon toiselle asioita joita kadun ja häpeän jälkeenpäin. En sano, että sinun tulisi hyväksyä tyttöystäväsi käytös tai että kyse olisi jostain samantapaisesta kuin minulla. Toivon sinun kuitenkin miettivän mahdollisuutta, ettei tyttöystäväsi pystynyt hallitsemaan käytöstään ja tunteitaan, jolloin hän rauhoituttuaan luultavimmin katuu käytöstään.
Inhottavaa lukea näitä "jätä tollanen hullu muija" -kommentteja, koska eivät kaikki pysty hallitsemaan syystä tai toisesta tunteiden aiheuttamaa käytöstä. Ja jos joku keksii sanoa,että "Mee v***u hoitoon", niin jepjep on käyty ja apua vähäsen saatu. Mutta elämä ja etenkin tunteet ei oo niin simppeleitä juttuja. :D
PS. mikä siis auttaa vaikeissa tilanteissa?-->Sylihoito ja rakkaus. Eli riehuva ja nyrkeillä huitova nainen tiukkaan syliotteeseen, jossa hänen jalat ei ota maahan. (Muuten pääsee rimpuilemaan irti) Sitten sängyllä silittelet syliotteessa ja rauhoittelet.
[/quote]
Vuoden sisään luemme sinusta iltapäivälehdestä. "Nainen puukotti avomiehensä kuoliaaksi ja haavoitti poliiseja".
Ps. aikuista ei saa pitää pakolla syliotteessa. Voi saada syytteen pahoinpitelystä. Olet kuvottava.
Mäkin olin tuollainen joskus, ja pitkään sitä mieltä että mua pitää vaan opetella käsittelemään ja silloin kun mulla on kohtaus päällä niin pitää tanssia mun pillin mukaan, tai on ihan omaa syytä jos satutan henkisesti tai fyysisesti. Se että analysoi itsestään syyt siihen kilarointiin ei todellakaan riitä eikä oikeuta millään tapaa huonoon käytökseen. On pakko vaan opetella etäännyttämään itsensä siitä tunteesta ja käsitellä se yksin. Ennen menin yksin pimeään huoneeseen rauhoittumaan tai huutamaan tyynyyn jos se "sokea raivo" iski päälle, nyt ei ole tullut tuollaisia tilanteita pariin vuoteen. Olen opetellut "laskemaan kymmeneen" eli mietin että onko tässä nyt oikeasti syytä suuttua, hyvin harvoin on. Silloin kun on ollut syytä olen sanonut asian, mennyt mököttämään ja tullut hetken päästä takaisin kun se repivä vitutus on laantunut niin pystyy puhumaan asiat selviksi.
Onhan se nyt aivan perseestä ettei toisia ihmisiä, edes omaa puolisoaan, voi kontrolloida ja pakottaa toimimaan ja ajattelemaan oman mielen mukaan, mutta sen asian kanssa pitää vaan elää ja keskittyä korjaamaan omia virheitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tollasen kans kannata lopptuelämää tuhlata, jessus sentään. Kuvittele vaan mitä sirkusta se olisi jos teillä olisi lapsia. Jatkuva show siitä ettet tee sitä etkä tätä ja mihinkään et enää pääse. Ei kuulosta ihan terveeltä touhulta, sori vaan. Jatka matkaa. Jätä se. Piste. Siinä se. Kun se nyt lähti niin pakkaa kamasi ja vie ne mökille.
AP:lle vielä suosittelisin, että vähintään ilmoitat että jos vastaavaa vielä tapahtuu niin suhde on ohi. Itse uhkailin itsemurhalla ja vastaavalla kun nuoruudessa poikaystävä halusi jättää. Onneksi lopulta jätti eikä repinyt itseään enempää rikki kanssani. Hävettää niin paljon, mutta onneksi ollaan hyvissä väleissä ja hän on antanut minulle anteeksi. 82
[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 19:40"]
Älä ainakaan jätä tyttöystävääsi, jos häntä todella rakastat.
Hänen käytös kuulostaa hyvin tutulta, nimittäin olen itse aikamoinen sekopää kokiessani ääritunnetiloja. Meillä syntyy paljon ihan järjettömiä riitoja/raivareita tilanteissa, joissa ei kuvittelisi olevan ongelmaa. Minä saatan hakata, itkeä, huutaa/haukkua, uhata jättämisellä tai vannoa jättäväni ym. Mieheni on oppinut vähitellen käsittelemään kohtauksiani, joiden aikana en tippaakaan välitä onko keskiyö, miten naapurit reagoi/mitä muut ajattelevat, satutanko toista/itseäni. Tunne, eli yleensä aina viha, on vain niiiin suuri. Näissä tilanteissa saatan siis raivostua miehelleni siitä, että lähdet perjantaina omille menoillesi. TOSIASIASSA syy ei ole tämä, vaan taustalla muut jutut. Oma hankala temperamenttini, (äkkipikainen, ailahteleva, tunteella elävä) tunnelukkoni (pelko hylätyksi tulemisesta/suhteen kestävyydestä/pelko loukatuksi tulemisesta ym) ja arjessa kasautunut stressi. En hallitse itseäni tilanteissa ja sanon toiselle asioita joita kadun ja häpeän jälkeenpäin. En sano, että sinun tulisi hyväksyä tyttöystäväsi käytös tai että kyse olisi jostain samantapaisesta kuin minulla. Toivon sinun kuitenkin miettivän mahdollisuutta, ettei tyttöystäväsi pystynyt hallitsemaan käytöstään ja tunteitaan, jolloin hän rauhoituttuaan luultavimmin katuu käytöstään.
Inhottavaa lukea näitä "jätä tollanen hullu muija" -kommentteja, koska eivät kaikki pysty hallitsemaan syystä tai toisesta tunteiden aiheuttamaa käytöstä. Ja jos joku keksii sanoa,että "Mee v***u hoitoon", niin jepjep on käyty ja apua vähäsen saatu. Mutta elämä ja etenkin tunteet ei oo niin simppeleitä juttuja. :D
PS. mikä siis auttaa vaikeissa tilanteissa?-->Sylihoito ja rakkaus. Eli riehuva ja nyrkeillä huitova nainen tiukkaan syliotteeseen, jossa hänen jalat ei ota maahan. (Muuten pääsee rimpuilemaan irti) Sitten sängyllä silittelet syliotteessa ja rauhoittelet.
[/quote]
Hyi mikä hullu ämmä. Tajuatko miten itsekästä käytöksesi on toisia kohtaan?
[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 19:40"]Älä ainakaan jätä tyttöystävääsi, jos häntä todella rakastat.
Hänen käytös kuulostaa hyvin tutulta, nimittäin olen itse aikamoinen sekopää kokiessani ääritunnetiloja. Meillä syntyy paljon ihan järjettömiä riitoja/raivareita tilanteissa, joissa ei kuvittelisi olevan ongelmaa. Minä saatan hakata, itkeä, huutaa/haukkua, uhata jättämisellä tai vannoa jättäväni ym. Mieheni on oppinut vähitellen käsittelemään kohtauksiani, joiden aikana en tippaakaan välitä onko keskiyö, miten naapurit reagoi/mitä muut ajattelevat, satutanko toista/itseäni. Tunne, eli yleensä aina viha, on vain niiiin suuri. Näissä tilanteissa saatan siis raivostua miehelleni siitä, että lähdet perjantaina omille menoillesi. TOSIASIASSA syy ei ole tämä, vaan taustalla muut jutut. Oma hankala temperamenttini, (äkkipikainen, ailahteleva, tunteella elävä) tunnelukkoni (pelko hylätyksi tulemisesta/suhteen kestävyydestä/pelko loukatuksi tulemisesta ym) ja arjessa kasautunut stressi. En hallitse itseäni tilanteissa ja sanon toiselle asioita joita kadun ja häpeän jälkeenpäin. En sano, että sinun tulisi hyväksyä tyttöystäväsi käytös tai että kyse olisi jostain samantapaisesta kuin minulla. Toivon sinun kuitenkin miettivän mahdollisuutta, ettei tyttöystäväsi pystynyt hallitsemaan käytöstään ja tunteitaan, jolloin hän rauhoituttuaan luultavimmin katuu käytöstään.
Inhottavaa lukea näitä "jätä tollanen hullu muija" -kommentteja, koska eivät kaikki pysty hallitsemaan syystä tai toisesta tunteiden aiheuttamaa käytöstä. Ja jos joku keksii sanoa,että "Mee v***u hoitoon", niin jepjep on käyty ja apua vähäsen saatu. Mutta elämä ja etenkin tunteet ei oo niin simppeleitä juttuja. :D
PS. mikä siis auttaa vaikeissa tilanteissa?-->Sylihoito ja rakkaus. Eli riehuva ja nyrkeillä huitova nainen tiukkaan syliotteeseen, jossa hänen jalat ei ota maahan. (Muuten pääsee rimpuilemaan irti) Sitten sängyllä silittelet syliotteessa ja rauhoittelet.
[/quote]
Ei. Kyllä tuollaisissa tilanteissa auttaa ihan mielisairaala, pakkopaita, vahva lääkitys ja lepositeet.
Valitse seuraava tyttöystäväsi luonteen perusteella äläkä ulkonäön.
[quote author="Vierailija" time="28.09.2015 klo 13:52"]
[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 16:22"]Tyttöystävä ihan tosissaan väitti jo jollekin mun käyneen häneen käsiksi, entä jos valhe leviää tosta eteenpäin tai tyttöystävä saa päähänsä tehdä esim. rikosilmoituksen? Mitä mä teen?? Tyttöystävä ei vastaa puhelimeen.
[/quote]Lähtisin kyllä nyt vain sinne mökille ehkä kaupan kautta hakien uudet bisset.
Miksi sinua erityisesti huolettaa että tyttöystävä kertoo asioista eteenpäin? Miksi rikosilmoituksen tekeminen olisi jotenkin erityisen pelottavaa/kauheaa?
[/quote]
Joo, sehän on ihan ok, että joku yrittää tahrata aiheettomalla rikosilmoituksella tai ainakin kavereille dissaamalla toisen maineen. :))
Ei kun hei, eihän se olekaan ok. Ja veikkaan, että valtaosa ihmisistä kokee tuollaisen huolestuttavana ja ahdistavana.