Lue keskustelun säännöt.
Riideltiin äsken tyttöystävän kanssa..
25.09.2015 |
Mun tyttöystävä on paremman sanan puutteessa lievä draamakuningatar, vääntää esimerkiksi kavereidensa kanssa usein riitaa vähän pienemmistäkin jutuista. Selkeästi nauttii draamasta tiettyyn pisteeseen asti, mutta aivan uskomattoman ihana nainen muuten. Ei kuitenkaan riidellä hirveän usein, mutta äsken meille tuli riitaa. Lyhyesti selitettynä meillä on vanhojen inttikavereiden kanssa tapana viettää mökkiviikonloppu kerran vuodessa, ja elokuun alussa sovittiin ajankohdaksi tämä viikonloppu. Tyttöystäväni on ollut asiasta tietoinen, mutta nyt lähtöä tehdessäni meni oudon hankalaksi ja kun tuli aika lähteä ulos ovesta, alkoi itkeä ettei haluakaan mun lähtevän. En halunnut enkä voinut enää perua, koska tätä on suunniteltu pitkään ja kyseessä on mun mökki, joten mun pois jääminen olisi tarkoittanut koko äijäporukan viikonloppusuunnitelmien pilaamista.
No luonnollisesti yritin selittää tätä tyttöystävälle, mutta selitykset meni kuuroille korville ja takaspäin tuli vaan itkua siitä, miten hän olisi nyt kerrankin halunnut viettää kotiviikonlopun ja kuinka me ei vietetä tarpeeksi aikaa kahdestaan. Ollaan kyllä kahdestaan ihan helposti valtaosa ajastamme, mutta lupasin kuitenkin, että voidaan ensi viikonloppuna vaan linnottautua kotiin nauttimaan yhdessäolosta. Ei käynyt, kun kuulemma sen pitää olla nyt juuri tämä viikonloppu. Tyttöystävä ryhtyi valittamaan siitä, miten laitan kaverini hänen edelleen ja volume vaan nousi jatkuvasti.
Otin itse raivoamiset rauhallisena vastaan, mutta lopulta mullakin meinasi mennä kuppi nurin tyttöystävän naurettaviin syytöksiin ja totesin, että ehkä parempi jos nyt vietetään vaan viikonloppu erillään ja keskustellaan asioista rauhallisesti sunnuntaina kun tulen kotiin. Tässä vaiheessa keräsin reppuni ja kassini ja suuntasin ulko-ovea kohti. Tyttöystäväni repi kädestäni muovipussin, jossa oli mun ja yhden toisen inttikaverin bisset, eikä suostunut enää antamaan pussia takaisin. Otin kyseisestä PUSSISTA (muovipussista, en siis tyttöystävästäni) kiinni, jolloin tyttöystäväni ryhtyi huutamaan kuin palosireeni ("Päästä irti v* hullu", "Lopeta muhun sattuu", jne) ja riuhtoi pussin mun otteesta niin, että muovi repesi ja pullot levisi pitkin eteisen lattiaa ja seinää. Jäin itse seisomaan lamaantuneena kädet pystyssä paikoilleni, tyttöystävä lukittautui makuuhuoneeseen, soitti jollekin kaverilleen ja selitti vauhkona kuinka olin käynyt häneen käsiksi ja hänen on pakko päästä täältä pois koska hän pelkää henkensä edestä.
Puhelun lopetettuaan lähti takaovesta ilman takkia. Istun nyt tässä yksin, farkut ja kengät oluessa, eteinen myrskyn jäljiltä, sekavin tuntein vähän kaikesta. Kuten sanoin, tyttöystävä on aina ollut vähän draamailija ja oon sen osana häntä hyväksynyt, mutta nyt oon ihan rehellisesti peloissani. Tyttöystävä ihan tosissaan väitti jo jollekin mun käyneen häneen käsiksi, entä jos valhe leviää tosta eteenpäin tai tyttöystävä saa päähänsä tehdä esim. rikosilmoituksen? Mitä mä teen?? Tyttöystävä ei vastaa puhelimeen.
Kommentit (177)
Tiukkaa viestiä nyt mimmille, että mökille ei todellakaan ole tulemista tai homma on sitten siinä. Sinulla on oikeus viettää aikaa kavereittesi kanssa ilman kyyläävää tyttöystävää. Jos ei osaa olla yksin, menköön vanhemmilleen tai kavereilleen.
Pidä pintasi, ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä anna hänen manipuloida sinua. Hän haluaa kaikin keinoin estää sinua viettämästä kaveriviikonloppuasi. Tyttöystäväsi on ymmärrettävä kerta kaikkiaan, että hän ei voi kävellä ylitsesi tässä asiassa.
Laita hänelle vielä yksi tiukka viesti, että hän ei voi tulla mökille, mutta että selvitätte asian heti sunnuntaina/maanantaina tms. Pyydä, että kaverisi eivät enää vastaa hänelle, tai älä ainakaan mene enää puhelimeen.
Jos hän tulee, pyydä kavereitasi tueksesi. Yhdessä ilmoitatte, että hän ei ole tervetullut ja että ikävä kyllä hänen on lähdettävä. Älä anna lainkaan tilaisuutta kahdenkeskiseen keskusteluun. Hänen on pystyttävä odottamaan viikonlopun yli.
[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 19:40"]
Älä ainakaan jätä tyttöystävääsi, jos häntä todella rakastat.
Hänen käytös kuulostaa hyvin tutulta, nimittäin olen itse aikamoinen sekopää kokiessani ääritunnetiloja. Meillä syntyy paljon ihan järjettömiä riitoja/raivareita tilanteissa, joissa ei kuvittelisi olevan ongelmaa. Minä saatan hakata, itkeä, huutaa/haukkua, uhata jättämisellä tai vannoa jättäväni ym. Mieheni on oppinut vähitellen käsittelemään kohtauksiani, joiden aikana en tippaakaan välitä onko keskiyö, miten naapurit reagoi/mitä muut ajattelevat, satutanko toista/itseäni. Tunne, eli yleensä aina viha, on vain niiiin suuri. Näissä tilanteissa saatan siis raivostua miehelleni siitä, että lähdet perjantaina omille menoillesi. TOSIASIASSA syy ei ole tämä, vaan taustalla muut jutut. Oma hankala temperamenttini, (äkkipikainen, ailahteleva, tunteella elävä) tunnelukkoni (pelko hylätyksi tulemisesta/suhteen kestävyydestä/pelko loukatuksi tulemisesta ym) ja arjessa kasautunut stressi. En hallitse itseäni tilanteissa ja sanon toiselle asioita joita kadun ja häpeän jälkeenpäin. En sano, että sinun tulisi hyväksyä tyttöystäväsi käytös tai että kyse olisi jostain samantapaisesta kuin minulla. Toivon sinun kuitenkin miettivän mahdollisuutta, ettei tyttöystäväsi pystynyt hallitsemaan käytöstään ja tunteitaan, jolloin hän rauhoituttuaan luultavimmin katuu käytöstään.
Inhottavaa lukea näitä "jätä tollanen hullu muija" -kommentteja, koska eivät kaikki pysty hallitsemaan syystä tai toisesta tunteiden aiheuttamaa käytöstä. Ja jos joku keksii sanoa,että "Mee v***u hoitoon", niin jepjep on käyty ja apua vähäsen saatu. Mutta elämä ja etenkin tunteet ei oo niin simppeleitä juttuja. :D
PS. mikä siis auttaa vaikeissa tilanteissa?-->Sylihoito ja rakkaus. Eli riehuva ja nyrkeillä huitova nainen tiukkaan syliotteeseen, jossa hänen jalat ei ota maahan. (Muuten pääsee rimpuilemaan irti) Sitten sängyllä silittelet syliotteessa ja rauhoittelet.
[/quote]
Voi jumalauta. Mitä mä just luin? Toivottavasti tämä mies lähtee tästä suhteesta ja lujaa. Vai vielä sylihoitoa, saatana. Aikuinen akka!
Vaikka tekisi rikosilmoituksen, ei ole todisteita että olisit käsiksi käynyt. Tuskin muovipussin repimisestä tulee toiselle mitään jälkiä.
Ota ero, et ansaitse tuollaista.
Tuo on kuin poispilatun pikkutytön käytöstä: hän tinttailee niin kauan, että saa tahtonsa läpi, ja vielä senkin jälkeen. Onhan tuossa edelleen manipuloinnin elkeitä, kun nyt sinun täytyy keskeyttää mökkiviikonloppusi siksi, että pääsisit rauhoittelemaan häntä (sitähän tuo käytännössä oikeasti on). Suosittelen, että ette päästä häntä mökille, ja jätätte kukin vastaamatta hänen puheluihinsa. Älkää palkitko huonoa käytöstä.
Tulevaisuutta silmällä pitäen kannattaa todella harkita, pystytkö jatkamaan elämää tuollaisessa suhteessa. Se draamailu ei välttämättä lopu, yltyy vain. Saat toki lupaukset maista ja mannuista, mutta ehkä hänelle isompi muutoksen paikka voisi olla se, että hän kokee muutosprosessinsa yksin tai jonkun muun kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti lähdit mökille ja tajusit, että tyttöystäväsi teki turhan riidan ja draamaili siksi ettet lähtisi.
[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 23:01"]
[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 19:40"]Älä ainakaan jätä tyttöystävääsi, jos häntä todella rakastat. Hänen käytös kuulostaa hyvin tutulta, nimittäin olen itse aikamoinen sekopää kokiessani ääritunnetiloja. Meillä syntyy paljon ihan järjettömiä riitoja/raivareita tilanteissa, joissa ei kuvittelisi olevan ongelmaa. Minä saatan hakata, itkeä, huutaa/haukkua, uhata jättämisellä tai vannoa jättäväni ym. Mieheni on oppinut vähitellen käsittelemään kohtauksiani, joiden aikana en tippaakaan välitä onko keskiyö, miten naapurit reagoi/mitä muut ajattelevat, satutanko toista/itseäni. Tunne, eli yleensä aina viha, on vain niiiin suuri. Näissä tilanteissa saatan siis raivostua miehelleni siitä, että lähdet perjantaina omille menoillesi. TOSIASIASSA syy ei ole tämä, vaan taustalla muut jutut. Oma hankala temperamenttini, (äkkipikainen, ailahteleva, tunteella elävä) tunnelukkoni (pelko hylätyksi tulemisesta/suhteen kestävyydestä/pelko loukatuksi tulemisesta ym) ja arjessa kasautunut stressi. En hallitse itseäni tilanteissa ja sanon toiselle asioita joita kadun ja häpeän jälkeenpäin. En sano, että sinun tulisi hyväksyä tyttöystäväsi käytös tai että kyse olisi jostain samantapaisesta kuin minulla. Toivon sinun kuitenkin miettivän mahdollisuutta, ettei tyttöystäväsi pystynyt hallitsemaan käytöstään ja tunteitaan, jolloin hän rauhoituttuaan luultavimmin katuu käytöstään. Inhottavaa lukea näitä "jätä tollanen hullu muija" -kommentteja, koska eivät kaikki pysty hallitsemaan syystä tai toisesta tunteiden aiheuttamaa käytöstä. Ja jos joku keksii sanoa,että "Mee v***u hoitoon", niin jepjep on käyty ja apua vähäsen saatu. Mutta elämä ja etenkin tunteet ei oo niin simppeleitä juttuja. :D PS. mikä siis auttaa vaikeissa tilanteissa?-->Sylihoito ja rakkaus. Eli riehuva ja nyrkeillä huitova nainen tiukkaan syliotteeseen, jossa hänen jalat ei ota maahan. (Muuten pääsee rimpuilemaan irti) Sitten sängyllä silittelet syliotteessa ja rauhoittelet. [/quote] Ei. Kyllä tuollaisissa tilanteissa auttaa ihan mielisairaala, pakkopaita, vahva lääkitys ja lepositeet.
[/quote]ei todellakaan ole kumppanin tai läheisten tehtävä auttaa, joustaa ja ymmärtää, tuli mitä tuli; samaa mieltä edellisen kanssa, vähintään joku lääkitys päälle. Helvetti, kuka jaksaa tuollaista vuoristorataa vuodesta toiseen? Todella itsekästä odottaa että "mä nyt olen tällainen ... hallitsematon; sun tehtävä on rauhoitella".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olin joskus exäni kanssa vähän samanlainen, tosin en syytellyt pahoinpitelystä tai uhannut syytteillä. Mutta exäni oikeasti meni joka viikonloppu! Perui yhteisiä sovittuja iltoja, saattoi jopa kesken leffan ilmoittaa, että "lähden muuten Jarin kanssa kaljalle vartin päästä". Oi helvetti, kun paloi käpy! Sain mielettömiä raivokohtauksia. Joskus hän jopa jäi lepyttelemään minua kotiin ja tuntui, että teki silkkaa kiusaa. Onneksi suhteemme loppui! Ei siitä tullut mitääk, kun sai koko ajan pelätä luottamuksen pettämistä ja olin koko ajan todella hermostunut. Enää en ole nykyisen mieheni kanssa yhtään tuollainen :) en ikinä kiellä kaverimenoja ja hän ilmoittaa menonsa hyvissä ajoin eikä ikinä ole lupaustaan pettänyt. Minulla oli syy skitsoamiselle, mutta ap:n tyttöystävällä tekstistä päätellen ei!
Ap. Olet nuori mies eikä teillä ole lapsia. Eroa ja etsi itsellesi tasapainoinen tyttöystävä! Tuollainen käytös vaan pahenee ja pahenee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa ihan oikeasti erota tuommosesta vaikka ois kuinka ihana mimmi muuten. Mitä jos ens kerralla kun riitelette niin väittää että raiskasit sen?
[quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 16:36"]
[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 19:40"]
Älä ainakaan jätä tyttöystävääsi, jos häntä todella rakastat.
Hänen käytös kuulostaa hyvin tutulta, nimittäin olen itse aikamoinen sekopää kokiessani ääritunnetiloja. Meillä syntyy paljon ihan järjettömiä riitoja/raivareita tilanteissa, joissa ei kuvittelisi olevan ongelmaa. Minä saatan hakata, itkeä, huutaa/haukkua, uhata jättämisellä tai vannoa jättäväni ym. Mieheni on oppinut vähitellen käsittelemään kohtauksiani, joiden aikana en tippaakaan välitä onko keskiyö, miten naapurit reagoi/mitä muut ajattelevat, satutanko toista/itseäni. Tunne, eli yleensä aina viha, on vain niiiin suuri. Näissä tilanteissa saatan siis raivostua miehelleni siitä, että lähdet perjantaina omille menoillesi. TOSIASIASSA syy ei ole tämä, vaan taustalla muut jutut. Oma hankala temperamenttini, (äkkipikainen, ailahteleva, tunteella elävä) tunnelukkoni (pelko hylätyksi tulemisesta/suhteen kestävyydestä/pelko loukatuksi tulemisesta ym) ja arjessa kasautunut stressi. En hallitse itseäni tilanteissa ja sanon toiselle asioita joita kadun ja häpeän jälkeenpäin. En sano, että sinun tulisi hyväksyä tyttöystäväsi käytös tai että kyse olisi jostain samantapaisesta kuin minulla. Toivon sinun kuitenkin miettivän mahdollisuutta, ettei tyttöystäväsi pystynyt hallitsemaan käytöstään ja tunteitaan, jolloin hän rauhoituttuaan luultavimmin katuu käytöstään.
Inhottavaa lukea näitä "jätä tollanen hullu muija" -kommentteja, koska eivät kaikki pysty hallitsemaan syystä tai toisesta tunteiden aiheuttamaa käytöstä. Ja jos joku keksii sanoa,että "Mee v***u hoitoon", niin jepjep on käyty ja apua vähäsen saatu. Mutta elämä ja etenkin tunteet ei oo niin simppeleitä juttuja. :D
PS. mikä siis auttaa vaikeissa tilanteissa?-->Sylihoito ja rakkaus. Eli riehuva ja nyrkeillä huitova nainen tiukkaan syliotteeseen, jossa hänen jalat ei ota maahan. (Muuten pääsee rimpuilemaan irti) Sitten sängyllä silittelet syliotteessa ja rauhoittelet.
[/quote]
Voi jumalauta. Mitä mä just luin? Toivottavasti tämä mies lähtee tästä suhteesta ja lujaa. Vai vielä sylihoitoa, saatana. Aikuinen akka!
[/quote]
Mulla on myös tunneongelmia, mutta ei noin pahoja. Hakeuduin terapiaan. Se lienee ainoa keino selvitä. Silloin suhteen jatkuminen tai päättyminen on toissijaista. Kuvailemasi käytös ei ole mitenkään hyväksyttävää. Tiukat halaamiset katkaisevat tilanteen mutteivät korjaa perussyitä, jotka ovat riehujan menneisyydessä ja päässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On sinulta hienoa, jos vielä haluat keskustella ja selvittää asiat. Mutta onhan tuo tyttöystävältäsi aika pohjatonta vallankäyttöä ihan alusta alkaen: nyt, kun asia olisi pitänyt selvittää, hän ikään kuin pakeni tyttöjeniltaansa, ja saa rauhassa osoittaa mieltään, kun sinä et kehtaa osoittaa kantaasi muiden läsnäollessa. Sinulle voi tulla pidemmän päälle raskaaksi kantaa hänen heikkoutensa tuolla tavalla, kun syyllinen joutuu aina jostakusta muusta (sinä jätit hänet yksin, ystäväsi oli tyly, sinä hyväksyt hänelle ilkeilyn...) ja omat ongelmat jätetään selvittämättä.
Veikkaan, että asian käsittely jää hänen osaltaan vältteleväksi. Suosittelen, että ole jämäkkä, ja tee selväksi, että tuollainen käytös on loputtava. Parhaimmassa tapauksessa hän ymmärtää muuttaa käytöstään ja hakea apua ongelmiinsa, pahimmassa tapauksessa hänen käytöksensä vain yltyy. ... Ja hei: onko sinusta ok tulla syytetyksi pahoinpitelystä silloin, kun et tanssi hänen pillinsä mukaan? Tuo on oikeasti isompi juttu kuin "mä vähän kilahdin kun tuli ikävä".
Tyttö kuulostaa lapselta. Onko vielä kahtakymmentäkään? -_-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkaako sun tyttöystävän nimi kirjaimella M? Tiedän yhden ihan samanikäisen ja samanlaisen tapauksen joka on ennenkin väittänyt syyttä muille että on pahoinpidelty.
[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 20:01"]Jätin kännykän suosiolla huomioimatta loppuillan ajan, tyttöystävä soitteli pari kertaa ja laittoi tälle samalle kaverille vielä viestiä jossa ehdotti voivansa tulla piristämään meidän iltaa parin sinkkukaverinsa kanssa, jos vaikka mun kavereita sattuis kiinnostamaan. Kaveria nyt ymmärrettävästi ärsytti tyttöystävän häiriköinti, joten laittoi melko tylyä viestiä takaspäin.
Tulin nyt sit kotiin ja täällä on joku tyttöjenilta kesken, kuulemma saunaa ja lisää viinaa suunnitelmissa ja tytöt on jäämässä yöks. Eilen tyttöystävällä oli järjetön kiire ratkaista asiat, ilmeisesti enää ei ole. Hädintuskin reagoi kotiintulooni mitenkään, jotenkin tuntuu välttelevän mun suuntaan katsomistakin ja on kuin en olisi kotona ollenkaan. Sain häntä sen verran houkuteltua erilleen kavereistaan, että kertoi olevansa todella loukkaantunut siitä mun kaverin viestistä. Myönsin itsekin, että tekstari oli tosi tyly, mutta se ei kuitenkaan ole mun vastuulla mitä muut ihmiset hänelle viestittelee. Varsinkaan jos on itse ärsyttänyt ensin pommittamalla täysin ulkopuolisia ihmisiä puheluilla. No vastaukseksi tuli olankohautusta ("Ai sun kaverit saa puhuu mulle miten sattuu") ja palasi sitten pelaamaan juomapeliä.
Eli taitaa jäädä keskustelu huomiselle, kun en halua tyttöystävän kavereita tähän sotkea. En vaan tajuu, tuntuu joltain mielenosoitukselta tää koko tyttöjenilta. Ensin mun piti tulla heti kotiin, ja sit kun en tullutkaan niin täällä on kämppä täynnä porukkaa vaikka normaalisti sovitaan tällaset asiat etukäteen, varsinkin jos toisella on seuraavana päivänä duunia. Muutenkin vaivaa tää "selvittämättömien asioiden" tunne. Suoraan sanottuna kaiken tän jälkeen houkuttais vaan lyödä hanskat tiskiin, mutta ollaan seurusteltu kohta pari vuotta ilman mitään isoja ongelmia ja mitään tällaista ei oo tapahtunut aiemmin. Mietityttää vaan osa näistä kommenteista, että jos tyttöystävällä on oikeesti joku hätänä mielenterveydellisesti, tuntuisi pahalta vaan hylätä toinen. En nyt ketään raivareissa riehuvaa aikuista lähtis väkisin sylittelemään kuten joku täällä tais ehdotella.
Ap
[/quote]
Älä kuitenkaan jätä tyttöystävääsi ihan noin vain kylmiltään, niin kuin täältä on saanut vaikutelman muutamien mielipiteistä.
Minusta aina on reilua että ihminen saa tietää, missä on vika. On vaikea muuttaa tapojaan ellei joskus joku ole rehellinen.
On keskustelun aika, mutta sinun on sitkeästi vaadittava että tyttö myös vakavasti pohtii käytöstään. Ellei onnistu niin kyllä kehotan miettimään kaksi kertaa jatkatko vielä.
[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 19:40"]
Älä ainakaan jätä tyttöystävääsi, jos häntä todella rakastat.
Hänen käytös kuulostaa hyvin tutulta, nimittäin olen itse aikamoinen sekopää kokiessani ääritunnetiloja. Meillä syntyy paljon ihan järjettömiä riitoja/raivareita tilanteissa, joissa ei kuvittelisi olevan ongelmaa. Minä saatan hakata, itkeä, huutaa/haukkua, uhata jättämisellä tai vannoa jättäväni ym. Mieheni on oppinut vähitellen käsittelemään kohtauksiani, joiden aikana en tippaakaan välitä onko keskiyö, miten naapurit reagoi/mitä muut ajattelevat, satutanko toista/itseäni. Tunne, eli yleensä aina viha, on vain niiiin suuri. Näissä tilanteissa saatan siis raivostua miehelleni siitä, että lähdet perjantaina omille menoillesi. TOSIASIASSA syy ei ole tämä, vaan taustalla muut jutut. Oma hankala temperamenttini, (äkkipikainen, ailahteleva, tunteella elävä) tunnelukkoni (pelko hylätyksi tulemisesta/suhteen kestävyydestä/pelko loukatuksi tulemisesta ym) ja arjessa kasautunut stressi. En hallitse itseäni tilanteissa ja sanon toiselle asioita joita kadun ja häpeän jälkeenpäin. En sano, että sinun tulisi hyväksyä tyttöystäväsi käytös tai että kyse olisi jostain samantapaisesta kuin minulla. Toivon sinun kuitenkin miettivän mahdollisuutta, ettei tyttöystäväsi pystynyt hallitsemaan käytöstään ja tunteitaan, jolloin hän rauhoituttuaan luultavimmin katuu käytöstään.
Inhottavaa lukea näitä "jätä tollanen hullu muija" -kommentteja, koska eivät kaikki pysty hallitsemaan syystä tai toisesta tunteiden aiheuttamaa käytöstä. Ja jos joku keksii sanoa,että "Mee v***u hoitoon", niin jepjep on käyty ja apua vähäsen saatu. Mutta elämä ja etenkin tunteet ei oo niin simppeleitä juttuja. :D
PS. mikä siis auttaa vaikeissa tilanteissa?-->Sylihoito ja rakkaus. Eli riehuva ja nyrkeillä huitova nainen tiukkaan syliotteeseen, jossa hänen jalat ei ota maahan. (Muuten pääsee rimpuilemaan irti) Sitten sängyllä silittelet syliotteessa ja rauhoittelet.
[/quote]
Ei helvetti. Järkyttävää luettavaa. Ja APn kuvailemaa naista tuskin kannattaa ottaa väkisin syliin, ties vaikka haastaisi oikeuteen vapaudenriistosta tai soittaisi taas kavereilleen pahoinpitelystä. Tuollaisille sekopäille kannattaa vaan opettaa alusta asti että miten tulee käyttäytyä. Jos eivät opi niin kannattaa poistaa heidät elämästään ettei tule vaarallisia tilanteita.
Olin itsekin samanlainen sekopää teini-iässä kun silloinen poikakaverini antoi minun jatkaa hullua käytöstäni. Tietenkin taustalla oli muut syyt, mutta ei ne omat henkilökohtaiset ongelmat oikeuta käyttäytymään päin vittua toisia kohtaan. Nykyinen mieheni teki heti suhteen alussa selväksi ettei noin käyttäydytä ja poistuu jos tämä jatkuu, ja opin häneltä muutenkin ihmisten kunnioittamisesta ja itseni hillinnästä. Nykyään en ole niin itsekäs.
Vaikutat itse tasapainoiselta ja fiksulta nuorelta mieheltä. Älä jää tuollaiseen suhteeseen. :(
Toisen menemisiä eikä tekemisiä kuuluisu rajoittaa terveessä parisuhteessa. Ansaitset aikaa myös ystäviesi kanssa, ihan hyvällä omallatunnolla.
Tyttöystävälläsi on epävarmuuksia ja tuollainen käytös ei nyt kuulostaa millään muotoa toista kunnioittavalta, eikä oikein ehkä terveeltäkään.
Tuli todella paha mieli puolestasi. Ja vaikutat kiltiltä, jolloin tyttöystäväsi on helppo talloa ylitsesi. Älä anna hänen tehdä niin, äläkä jää tuollaiseen suhteeseen. Tuo on ehkä vasta alkua ja pieni maistiainen siitä mitä tulevaisuus tuo..
AP lue viesti 2. Siinä kulminoituu ongelmasi ja ratkaisu tilanteeseen.
[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 19:08"]
[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 16:28"]
Hän varmaan haluaa suurennella tilannetta, ja siksi sun kuullen soittaa jollekin. En huolehtisi nyt liikoja, varmaan rauhoittuu. Siivoa eteinen ja lähde sinne mökille. Laita joku lepyttelevä viesti tyttöystävälle ja selvitätte tilanteen ensviikolla. Veikkaan että tyttöystäväkään ei oo niin pahana viikonlopun jälkeen, ainakaan jos oot käyttäytynyt siellä kunnolla ;)
[/quote]
Jaa että MIEHEN pitää lepytellä tässä tilanteessa? Vittu on kyllä harhaisia naisia täällä. Ehdottomasti tuossa tilanteessa AKKA siivoaa eteisen ja lepyttelee miestä, ettei nyt vallan lähde omille teilleen. Ei miehen kuulu mikään vitun koira olla siinä parisuhteessa, vaan nainen ottaa vastuun omista teoistaan ja sanoistaan, pyytää aidosti katuen ja nöyrästi anteeksi sitä että käyttäytyi noin häijysti ja toivoo että mies antaa hänelle vielä mahdollisuuden.
[/quote]
Huh Että mies pyytelee anteeksi?`. Voi situn prinsessat kattokaa peiliin. Vittu näitä suomen naisia.
[quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 16:13"]
Moikka taas. Lähdin joo mökille. Tarkotus oli olla puhumatta tyttöystävän kanssa ennen huomista ja oma kännykkä mulla onkin ollut äänettömällä, mutta tyttöystävä keksi nyt ettiä käsiinsä mökillä mukana olevan kaverini numeron ja juteltiin siksi lyhyesti. Oikeessa olitte, oli kuulemma kiihdyksissään esittänyt soittavansa kaverilleen ja tosiasiassa mennyt vaan autoonsa istumaan ja rauhoittumaan. Edelleen koitti kovasti pyydellä mua kotiin kun ei halua ja pysty olemaan tässä tilassa yksin, on kuulemma mielettömän pahoillaan ja valmis tekemään mitä vaan, että asiat saataisiin korjattua. Yritti kans ehdotella tänne tulemista yksin tai muutaman tyttökaverin kanssa eikä oikeen meinannut ottaa kieltoja tosissaan. En nyt sit tiedä että mitä teen jos se pamahtaakin tänne kielloista huolimatta, ajomatka on reilu kolme tuntia. Toivon mukaan tajuaa olla tulematta. Ap
[/quote]
:(
Toivottavasti tajuat, ettei sua saa kohdella tuolla tavalla, ja että olet henkisesti väkivaltaisessa suhteessa mahdollisesti oikeasti todella vaarallisen ihmisen kanssa.
Oma äitini on epävakaan persoonallisuushäiriön omaava, ja voin kertoa, että olisin tosiaankin toivonut, että isäni olisi ottanut tosissaan nuo suhteen alussa olleet kilahdukset. Isäni pakeni suhteesta useampien murhayritysten jälkeen.
Onko miehille olemassa mitään mahdollisutta tukeen erotessa väkivaltaisesta suhteesta? Tietääkö kukaan?
Lue ainakin ap. epävakaiden läheisten tukipalstoja, redditissä niitä löytyy useita, ymmärrät sitä kautta paremmin miten vakavasta asiasta on kyse.