Mies sulki minut riidan aikana vessaan

Täällä joku elämätön surkimus yläpeukuttaa otsa hiessä omia trollejaan ja samalla vimmalla alapeukuttaa kaikkia, jotka ovat ap:n puolella. Surkuhupaisaa ja jokseenkin säälittävää.

...ja katsokaas vaan, muutaman minuutin sisällä tähän viestiin ilmaantuu kymmeniä alapeukkuja. Go sankari go! :)

[quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 15:13"]

Päätin lopulta olla tekemättä rikosilmoitusta. Mieheltä oli tullut yli 300 tekstiviestiä. Olen lukenut niitä ja itkenyt. Asia etenee nyt niin, että tapaamme huomenna. Menemme puistoon kävelylle. Jos jätän hänet, niin haluan ainakin pystyä tekemään sen kasvotusten.

Ap

[/quote]

Tunnet varmaan itse parhaiten miehesi ja tiedät, mitä olet tekemässä. Tsemppiä kaikissa tapauksissa! Jos jatkatte yhdessä, niin sinuna vaatisin ainakin, että mies käy terapiassa keskustelemassa siitä, mitä tapahtui ja miten kasvaa pois edes mahdollisuudesta, että koskaan voisi toistaa tuollaista.

Kurinpalautusta, koska pahastuin hänen tuhlattuaan laskuihin varatut rahat?

Ero on todella ainoa oikea ratkaisu. Tekisin hänen teostaan rikosilmoituksen.

[quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 15:13"]

Päätin lopulta olla tekemättä rikosilmoitusta. Mieheltä oli tullut yli 300 tekstiviestiä. Olen lukenut niitä ja itkenyt. Asia etenee nyt niin, että tapaamme huomenna. Menemme puistoon kävelylle. Jos jätän hänet, niin haluan ainakin pystyä tekemään sen kasvotusten.

Ap

[/quote]

300 tekstiviestiä!! Sehän on ihan sairas, älä ole idiootti äläkä mene takaisin tuon hullun luokse! Ties mihin telkeää sut seuraavan kerran. Ja jos jätät miehen? Kai sä nyt jätät sen, et voi jatkaa tuollaista väkivaltaista suhdetta... Mies ei ole normaali, "kurinpalautus" ei ole oikeutettua, mies on selkeästi sovnisti ja misogynisti.

Ei vuosien yhteiseloa voi ainakaan keskustelematta lopettaa. Siitä jää parantumaton haava itsellekin.

Mikä on ap nyt tilanne? Haluatko valaista edes jotakin niistä viesteistä?

[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 17:38"]

[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 13:44"]

Riita koski sitä kun yhteiseltä tililtämme oli kadonnut rahaa minun tietämättäni. Tililtä tarkoitus maksaa yhteiset laskut ja molemmat laitoimme sinne samansuuruisen summan. Nyt kuitenkin 120€ oli hukkunut. Minä en ollut niitä käyttänyt.

Mies puolustautui heti ja väitti että pankin päässä on jotain vikaa. Aikamme kinattuamme hän myönsi että oli tarjonnut kavereilleen baarissa parit kierrokset, kun halusi onnitella naimisiin menevää serkkuaan. En yllättäen pomppinut riemusta ja olin pettynyt kun luottamus petetään näin. Pienimuotoinen huutokonserttihan siitä sitten tuli. Toki olisin voinut käyttäytyä hillitymmin ja niellä kiukkuni.

Kuitenkin, riita yltyi siihen että hän raahasi minut hiuksista ja käsivarresta väkisin vessaan, sulki oven ja laittoi tuolin pönkäksi siihen eteen ja ilmeisesti jotain painavaa lisäksi kun en saanut ovea auki vaikka rynkytin hulluna. Sammutti vielä valot.

Sanoi "Nalkuta ämmä siellä, katotaan tunnin päästä avaanko jos se turpa pysyy kiinni" Tietääkseni minulla ei ole ahtaan paikan kammoa mutta silloin kyllä ahdisti ja lujaa. Hikoilin ja tärisin, rynkytin kahvaa. Sitten rauhoitin väkisin itseni, kastelin kasvot kylmällä vedellä ja menin lattialle istumaan. Tunnin päästä mies avasi oven.

Lähdin mitään sanomatta ulos ovesta, otin tärkeimmät tavarani ja läppärini jotka olivat kaikki onneksi eteisen pöydällä valmiina. Otin autoni ja ajoin ystäväni luokse toiselle paikkakunnalle. Selitin tilanteen ja kysyin saanko jäädä. Sanoi että ole niin pitkään kuin haluat ja ettei edes päästäisi minua takaisin vaan ensin järjestämme minulle oman asunnon ja joku muu saa hakea tavarat. Täältä ystävän luota nytkin kirjotan.

Tästä on nyt lähemmäs kaksi vuorokautta aikaa. Mies jätti vastaajaani viestin "Et kai sä nyt siitä suuttunut kun annoin vähän kurinpalautusta"

Kai minun täytyisi kasvokkain selvittää tämä tilanne mutten ainakaan vielä kykene. Tilanne siis se, että haluan erota. Emme ole naimisissa mutta kihloissa kylläkin. Olen itkenyt kaksi yötä putkeen, niin loukattu olo.

[/quote]

Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali. Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään. Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en sillä mitään voittaisi.

Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.

Rakkaus ei koskaan katoa. Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus.

[/quote]

(◠‿◠) Rakastin tota niiiin paljon rippileirillä, missä koin mun ensirakkauden.

[quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 09:06"]

Muistatko, kun olit kipeänä, kuinka mies riisui sinulta hionneet sukat jalasta, pyyhki jalkasi kostealla pyyhkeellä ja puki sinulle puhtaat ja kuivat sukat. Miten hän suuteli sinua hellästi kuumeiselle otsalle, sairauden tarttumista pelkäämättä ja silitti hiuksiasi. Kuinka hyvä mielesi siitä, miten sinusta välitetään, työnsi sairauden hetkeksi syrjemmälle ja auttoi sinua nukahtamaan. Miten mies kertoi istuneensa tuntikausia katselemassa nukkumistasi ja pakahtuneensa halusta sinusta välittää.

Muistatko, kuinka mies luki sinulle itse kirjoittamiaan kömpelöitä runoja, mutta sellaisella rakkauden palolla, että se sai sinut kyynelehtimään.

Muistatko, kuinka myöhäiskesästä kävelitte kahdestaan sateesta märällä hiekkarannalla ja mies riehaantui hulluttelemaan ja sanoi sen johtuvan vain ilosta olla seurassasi. Kuinka sinulle tuli kylmä ja mies puki takkinsa hartioillesi. Kysyit, eikö sinun tule kylmä, ja muistat kuinka hän kamppaili peittääkseen hampaidensa kalisemisen sanoessaan ei.

Miten hän suuteli ja suuteli peiton alta pilkottaneita jalkateriäsi ja sinä nauroit puhdasta iloa ja halusit janon sammumatta olla hänen allaan ja päällään ja nukahtaa hänen syliinsä. Nukahtaen kehon lämmöllä täyttäneeseen tunteeseen, tähän minä olen luonut kotini tässä epävarmassa maailmassa. Tähän minä kuulun.

Ei yksi riita ole vuosia rakentunutta aitoa rakkautta suurempi. Sisimpään kertynyt ja juurtunut hyvä ylittää ja lopulta voittaa kovaa kipuakin aiheuttaneet vaikeudet. Aito rakkaus selviää kovemmistakin myrskyistä ja kolhuista. Siitä kannattaa pitää kiinni kaikin voimin, eikä luovuttaa helpolla. Korkeampaa hyvää ei ihmisen elämässä ole.

[/quote]

Hetkinen, tässähän puolustellaan väkivaltaa. Mitä sillä rakkaudella tekee, jos sulta ensi kerralla henki menee? Minä en ymmärrä tollasta väkivallan hyväksymistä, pidetäänomaa käytöstä oikeutettun menneisyydestä johtuen. 

M39

179

Mies kertoi 300:lla tavalla, kuinka rakastaa mua enemmän kuin itseään ja tietää tehneensä elämänsä suurimman virheen. Ne viestit olivat todella koruttomia ja nöyriä. Oli lähettänyt niitä kahden vuorokauden ajan tauotta. Oon itkenyt aivan hervottomasti, koska kaikki tekee niin paljon kipeää. Neljää päivää sitten olisin vannonut, että meidät on luotu toisillemme ja tullaan viettämään loppu elämä yhdessä. Siksi kaikki sattuu niin valtavasti. Tuntuu todella syvältä kouraisten, etten enää hallitse omia tunteita. Haluan samaan aikaan ehdottomasti jättää miehen ja itkeä loputtomiin sen paskiaisen olkapäätä vasten. Pelkään että vain romahdan huomenna kun tapaan sen.

Ap

[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 16:05"][quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 16:01"]

Tee se rikosilmoitus. Ei todellakaan ole liian myöhäistä vielä. 

Se on ainoa tapa saada mies edes jollain tasolla vastuuseen teostaan. Haluatko päästää hänet kuin koiran veräjästä? No et! Sen lisäksi että jouduit olemaan tunnin hullun vangitsemana, sinulle voi kehittyä tuosta trauma. Mitä tapahtuu kun seuraavassa parisuhteessasi syntyy riita? Luulen, että tämä tilanne palaa mieleesi vielä monesti jatkossakin.

Sinuna en myöskään alkaisi keskustelemaan tilanteesta miehen kanssa kasvokkain, se on täysin hyödytöntä. Katoa vain hänen elämästään vähin äänin äläkä näytä siltä, että sinua kiinnostaisi pätkääkään. Se on pahempi, kuin jos näytät tuolle kuinka sinuun sattui - sitähän hän halusi, satuttaa sinua. Jos tuolla lailla toimii, ymmärtää varmasti itsekin tehneensä väärin. Hän yrittää vähätellä tuota ja siirtää syyn sinuun, yrittää saada sinut uskomaan että olet suuttunut pienestä. Mutta tiedostat itsekin, että nuo puheetkin jostain ''kurinpalautuksesta'' ovat sairaita. Et ole mikään orja.

Voimia, ap! 

[/quote]

Sinä et ole nainut miehen kanssa tuhatta kertaa kuten ap, etkä ole sanonut hänelle 500 kertaa "rakastan sinua", etkä ole suudellut häntä 2000 kertaa, etkä tunne miestä, etkä tiedä, mitä riidassa todella tapahtui, joten kuka tai mitä olet antamaan yhtään minkäänlaisia ehdottomia neuvoja.
[/quote]Älä rinnasta ap:n tilannetta omaasi. Sinä olet päättänyt jäädä naimaan lisää tuhansia kertoja, vaikka olet joutunut väkivallan uhriksi. Älä tyrkytä muille samaa ratkaisua. Me, joiden itsetuntoa ei ole alistettu väkivallalla, ymmärrämme että vaikka toiselle sanoisi suutuspäissään mitä tahansa, MIKÄÄN ei oikeuta väkivaltaan, vessaan sulkemiseen jne. Ei kerrassaan mikään. Jokaiselle voi tehdä niin kerran ilman omaa syytä. Toinen kerta on jo oma syy kun ei osannut lähteä pois.

[quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 09:06"]Muistatko, kun olit kipeänä, kuinka mies riisui sinulta hionneet sukat jalasta, pyyhki jalkasi kostealla pyyhkeellä ja puki sinulle puhtaat ja kuivat sukat. Miten hän suuteli sinua hellästi kuumeiselle otsalle, sairauden tarttumista pelkäämättä ja silitti hiuksiasi. Kuinka hyvä mielesi siitä, miten sinusta välitetään, työnsi sairauden hetkeksi syrjemmälle ja auttoi sinua nukahtamaan. Miten mies kertoi istuneensa tuntikausia katselemassa nukkumistasi ja pakahtuneensa halusta sinusta välittää.

Muistatko, kuinka mies luki sinulle itse kirjoittamiaan kömpelöitä runoja, mutta sellaisella rakkauden palolla, että se sai sinut kyynelehtimään.

Muistatko, kuinka myöhäiskesästä kävelitte kahdestaan sateesta märällä hiekkarannalla ja mies riehaantui hulluttelemaan ja sanoi sen johtuvan vain ilosta olla seurassasi. Kuinka sinulle tuli kylmä ja mies puki takkinsa hartioillesi. Kysyit, eikö sinun tule kylmä, ja muistat kuinka hän kamppaili peittääkseen hampaidensa kalisemisen sanoessaan ei.

Miten hän suuteli ja suuteli peiton alta pilkottaneita jalkateriäsi ja sinä nauroit puhdasta iloa ja halusit janon sammumatta olla hänen allaan ja päällään ja nukahtaa hänen syliinsä. Nukahtaen kehon lämmöllä täyttäneeseen tunteeseen, tähän minä olen luonut kotini tässä epävarmassa maailmassa. Tähän minä kuulun.

Ei yksi riita ole vuosia rakentunutta aitoa rakkautta suurempi. Sisimpään kertynyt ja juurtunut hyvä ylittää ja lopulta voittaa kovaa kipuakin aiheuttaneet vaikeudet. Aito rakkaus selviää kovemmistakin myrskyistä ja kolhuista. Siitä kannattaa pitää kiinni kaikin voimin, eikä luovuttaa helpolla. Korkeampaa hyvää ei ihmisen elämässä ole.

[quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 09:58"]

[quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 09:06"]

Muistatko, kun olit kipeänä, kuinka mies riisui sinulta hionneet sukat jalasta, pyyhki jalkasi kostealla pyyhkeellä ja puki sinulle puhtaat ja kuivat sukat. Miten hän suuteli sinua hellästi kuumeiselle otsalle, sairauden tarttumista pelkäämättä ja silitti hiuksiasi. Kuinka hyvä mielesi siitä, miten sinusta välitetään, työnsi sairauden hetkeksi syrjemmälle ja auttoi sinua nukahtamaan. Miten mies kertoi istuneensa tuntikausia katselemassa nukkumistasi ja pakahtuneensa halusta sinusta välittää.

Muistatko, kuinka mies luki sinulle itse kirjoittamiaan kömpelöitä runoja, mutta sellaisella rakkauden palolla, että se sai sinut kyynelehtimään.

Muistatko, kuinka myöhäiskesästä kävelitte kahdestaan sateesta märällä hiekkarannalla ja mies riehaantui hulluttelemaan ja sanoi sen johtuvan vain ilosta olla seurassasi. Kuinka sinulle tuli kylmä ja mies puki takkinsa hartioillesi. Kysyit, eikö sinun tule kylmä, ja muistat kuinka hän kamppaili peittääkseen hampaidensa kalisemisen sanoessaan ei.

Miten hän suuteli ja suuteli peiton alta pilkottaneita jalkateriäsi ja sinä nauroit puhdasta iloa ja halusit janon sammumatta olla hänen allaan ja päällään ja nukahtaa hänen syliinsä. Nukahtaen kehon lämmöllä täyttäneeseen tunteeseen, tähän minä olen luonut kotini tässä epävarmassa maailmassa. Tähän minä kuulun.

Ei yksi riita ole vuosia rakentunutta aitoa rakkautta suurempi. Sisimpään kertynyt ja juurtunut hyvä ylittää ja lopulta voittaa kovaa kipuakin aiheuttaneet vaikeudet. Aito rakkaus selviää kovemmistakin myrskyistä ja kolhuista. Siitä kannattaa pitää kiinni kaikin voimin, eikä luovuttaa helpolla. Korkeampaa hyvää ei ihmisen elämässä ole.

[/quote]

Hetkinen, tässähän puolustellaan väkivaltaa. Mitä sillä rakkaudella tekee, jos sulta ensi kerralla henki menee? Minä en ymmärrä tollasta väkivallan hyväksymistä, pidetäänomaa käytöstä oikeutettun menneisyydestä johtuen. 

M39

[/quote]

Keskusteluun muuten puuttumatta, niin ei kai väärinteon sovittelun tarvitse tarkoittaa väärinteon hyväksymistä? Itse en osaa etukäteen varmaksi sanoa, jättäisinkö rakastamaani miestä vessaan sulkemisesta, kun ei ole sellaista kohdalle sattunut. Varmasti moni asia ja kokonaisuus vaikuttaisi siinä.

N22

Tsemppiä, mitä ikinä käykään!

[quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 10:21"]

[quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 09:06"]Muistatko, kun olit kipeänä, kuinka mies riisui sinulta hionneet sukat jalasta, pyyhki jalkasi kostealla pyyhkeellä ja puki sinulle puhtaat ja kuivat sukat. Miten hän suuteli sinua hellästi kuumeiselle otsalle, sairauden tarttumista pelkäämättä ja silitti hiuksiasi. Kuinka hyvä mielesi siitä, miten sinusta välitetään, työnsi sairauden hetkeksi syrjemmälle ja auttoi sinua nukahtamaan. Miten mies kertoi istuneensa tuntikausia katselemassa nukkumistasi ja pakahtuneensa halusta sinusta välittää. Muistatko, kuinka mies luki sinulle itse kirjoittamiaan kömpelöitä runoja, mutta sellaisella rakkauden palolla, että se sai sinut kyynelehtimään. Muistatko, kuinka myöhäiskesästä kävelitte kahdestaan sateesta märällä hiekkarannalla ja mies riehaantui hulluttelemaan ja sanoi sen johtuvan vain ilosta olla seurassasi. Kuinka sinulle tuli kylmä ja mies puki takkinsa hartioillesi. Kysyit, eikö sinun tule kylmä, ja muistat kuinka hän kamppaili peittääkseen hampaidensa kalisemisen sanoessaan ei. Miten hän suuteli ja suuteli peiton alta pilkottaneita jalkateriäsi ja sinä nauroit puhdasta iloa ja halusit janon sammumatta olla hänen allaan ja päällään ja nukahtaa hänen syliinsä. Nukahtaen kehon lämmöllä täyttäneeseen tunteeseen, tähän minä olen luonut kotini tässä epävarmassa maailmassa. Tähän minä kuulun.   Ei yksi riita ole vuosia rakentunutta aitoa rakkautta suurempi. Sisimpään kertynyt ja juurtunut hyvä ylittää ja lopulta voittaa kovaa kipuakin aiheuttaneet vaikeudet. Aito rakkaus selviää kovemmistakin myrskyistä ja kolhuista. Siitä kannattaa pitää kiinni kaikin voimin, eikä luovuttaa helpolla. Korkeampaa hyvää ei ihmisen elämässä ole.

[/quote]

Ei rakkauden löytäminen ole itsestäänselvyys, joka on poimittavissa kaupan hyllyltä.

[quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 22:47"]179

Mies kertoi 300:lla tavalla, kuinka rakastaa mua enemmän kuin itseään ja tietää tehneensä elämänsä suurimman virheen. Ne viestit olivat todella koruttomia ja nöyriä. Oli lähettänyt niitä kahden vuorokauden ajan tauotta. Oon itkenyt aivan hervottomasti, koska kaikki tekee niin paljon kipeää. Neljää päivää sitten olisin vannonut, että meidät on luotu toisillemme ja tullaan viettämään loppu elämä yhdessä. Siksi kaikki sattuu niin valtavasti. Tuntuu todella syvältä kouraisten, etten enää hallitse omia tunteita. Haluan samaan aikaan ehdottomasti jättää miehen ja itkeä loputtomiin sen paskiaisen olkapäätä vasten. Pelkään että vain romahdan huomenna kun tapaan sen.

Ap
[/quote]

Et anna periksi! Mieti millaista tulevaisuutesi olisi, jos homma toistuisi uudelleen. Ei usein, mutta kuitenkin. Tosimies ei tee noita virheitä.

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 11:56"]

Liekö joku toinen esiintynyt Ap:nä viime viestit? Kuulostaa kovasti Sovintotrollilta nuo "itkeä loputtomasti sen paskiaisen olkapäätä vasten" ja "kertoi 300:lla tavalla kuinka rakastaa mua". Rauha nyt niiden fantasioiden kanssa!

[/quote]

Joo kirjoitustyylistä nyt kyllä näkee että kyseessä on ketjun kusipää, joka näemmä omassa läheisriippuvaisuudessaan haluaisi naisten pysyvän huonoissakin suhteissa. Mitä tulee itse rakkauden käsitteeseen niin jokaisen meistä on ensisijassa rakastettava itseämme ja varmistaa että olemme ympäristössä jossa meita kohdellaan hyvin. Sen vuoksi myös yksi väkivaltainen teko riittää parisuhteen päättämiseksi. Oli sitten takana minkälainen tai pituinen suhde hyvänsä. Oikeastaan pahan tekeminen pitkän parisuhteen jälkeen vain todistaa että toinen ottaa kumppanin itsestäänselvyytenä.

[quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 10:35"][quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 10:21"]

[quote author="Vierailija" time="26.09.2015 klo 09:06"]Muistatko, kun olit kipeänä, kuinka mies riisui sinulta hionneet sukat jalasta, pyyhki jalkasi kostealla pyyhkeellä ja puki sinulle puhtaat ja kuivat sukat. Miten hän suuteli sinua hellästi kuumeiselle otsalle, sairauden tarttumista pelkäämättä ja silitti hiuksiasi. Kuinka hyvä mielesi siitä, miten sinusta välitetään, työnsi sairauden hetkeksi syrjemmälle ja auttoi sinua nukahtamaan. Miten mies kertoi istuneensa tuntikausia katselemassa nukkumistasi ja pakahtuneensa halusta sinusta välittää. Muistatko, kuinka mies luki sinulle itse kirjoittamiaan kömpelöitä runoja, mutta sellaisella rakkauden palolla, että se sai sinut kyynelehtimään. Muistatko, kuinka myöhäiskesästä kävelitte kahdestaan sateesta märällä hiekkarannalla ja mies riehaantui hulluttelemaan ja sanoi sen johtuvan vain ilosta olla seurassasi. Kuinka sinulle tuli kylmä ja mies puki takkinsa hartioillesi. Kysyit, eikö sinun tule kylmä, ja muistat kuinka hän kamppaili peittääkseen hampaidensa kalisemisen sanoessaan ei. Miten hän suuteli ja suuteli peiton alta pilkottaneita jalkateriäsi ja sinä nauroit puhdasta iloa ja halusit janon sammumatta olla hänen allaan ja päällään ja nukahtaa hänen syliinsä. Nukahtaen kehon lämmöllä täyttäneeseen tunteeseen, tähän minä olen luonut kotini tässä epävarmassa maailmassa. Tähän minä kuulun.   Ei yksi riita ole vuosia rakentunutta aitoa rakkautta suurempi. Sisimpään kertynyt ja juurtunut hyvä ylittää ja lopulta voittaa kovaa kipuakin aiheuttaneet vaikeudet. Aito rakkaus selviää kovemmistakin myrskyistä ja kolhuista. Siitä kannattaa pitää kiinni kaikin voimin, eikä luovuttaa helpolla. Korkeampaa hyvää ei ihmisen elämässä ole.

[/quote]

Ei rakkauden löytäminen ole itsestäänselvyys, joka on poimittavissa kaupan hyllyltä.
[/quote]No joo mutta ei aitoa rakkautta tulekaan kohdalle ikinä jos roikkuu alisteisessa, väkivaltaisessa suhteessa. Ei se ole oikeaa rakkautta, jos välillä mätetään turpaan ja välillä kuherrellaan rannalla. Se on vain --- alisteisuutta. Rakkaus on erilaista.

Ap toivottavasti eroat koska tuo voi toistua!

Mitä ihmettä täällä yhtäkkiä tapahtuu? Nyt kaikki kannustaa ap:ta kuuntelemaan hullua miestään ja ehkä palamaan yhteen????

Ja yhtäkkiä kaikkia normi viestejä alapeukutetaan joukolla? Missasinko jotain???

Kävelimme ja juttelimme kolmen tunnin ajan. Olen nyt saanut kasattuani itseäni sen verran, että olen lähdössä ajamaan kotiin. Mies suostuu käymään viikottain terapiassa ainakin seuraavat puoli vuotta. Lisäksi sovimme, että määrään miehelle rangaistuksen, jolla hän osoittaa sitoutumisensa ja katumuksensa. Mies tekee nurisematta kaikki loppuvuoden kotityöt. Lisäksi hän siirtää seuraavien kolmen kuukauden palkkansa tililleni, jolla saan hemmotella vain itseäni (meillä on omat erilliset tilit ja tulot). Mies on ehdottomassa juomiskiellossa 1. helmikuuta asti. Lisäksi hän raivaa ja kääntää minulle oman kasvimaan suvun mökille, kuten olen pitkään haaveillut, mikä on siinä maastossa todella iso urakka.

Tein hänelle ehdottoman selväksi, että mikäli hän lipeää terapiassa käynnistä tai valittaa saamastaan rangaistuksesta tai enää ikinä koskaan edes piloillaan on kohottavinaan kätensä minua kohtaan, niin silloin lähden välittömästi, keskustelematta ja pysyvästi. Ehdot ovat nyt minun, ja miehen on niitä tarkalleen noudatettava. Rukoilen todella, että mies osoittautuu luottamuksen arvoiseksi ja tein oikean päätöksen.

Kiitos teille kaikille rakkaat neuvoista ja tuesta.

Ap