Mies sulki minut riidan aikana vessaan

102, en hyväksy väkivaltaa, en raapimista tai läpsimistä. Kuvailemassasi tilanteessa kyllä saisi minun mielestäni pitää päälle käyvästä henkilöstä kiinni. Ei kuitenkaan repiä hiuksista, taittaa käsivarresta tai lukita vessaan.

Miten tämä liittyy minuun?

Ap

[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 16:50"][quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 16:44"]

Siis missä kohtaa täällä olen sanonut että olisin ollut hysteerinen tai varsinkaan väkivaltainen? Vihainen olin ja huusin. En heitellyt esineitä, koskenut mieheen, ainoastaan huusin.

Menemme huomenna tekemään sen rikosilmoituksen, jos saan nukuttua ja olen huomenna suunnilleen kykenevä tekemään sen. Otan nukkumaan mennessä unilääkkeen ja sitten aamulla asemalle jos kaikki sujuu suunnitellusti

Ap

[/quote]

Etkö siis myönnä, että raapiminen ja läpsiminen on väärin ja raapivan ja läpsivän naisen saa kiinni pitämällä taltuttaa? Hyväksytkö väkivallan vai miten muutoin sanomasi on ymmärrettävissä?
[/quote]

Oletko idiootti? Se läpsiminen ja raapiminen on vain sinun tai jonkun muun kaltaisesi fantasiaa. Ja todellakaan sinä et saa raahata "läpsivää ja raapivaa" henkilöä mihinkään lukkojen taakse "rauhoittumaan". Jos olet tuollaisen toiminnan kohteena niin poistut paikalta.

[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 16:54"]

[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 16:41"]

[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 16:31"]

[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 16:23"][quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 16:14"] [quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 16:11"] [quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 16:03"] [quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 15:56"] [quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 15:29"] Siis teille jotka väitätte että olen päällepäsmäröivä kaikesta nalkuttaja, toki olisin hyväksynyt rahan häviämiselle esim. syyn että kortti jäi kotiin ja halusi kavereilleen tarjota niin käytti yhteistä tiliä. _Mutta_ tässä tapauksessa olin loukkaantunut juuri valehtelusta. Kyllä toiseen pitää voida sen verran luottaa. En ole raapinut, läpsinyt tai muuta vastaavaa. Huusin kyllä, sen myönnän. En huuda usein. Meillä on ollut suhteen aikana kolme isompaa riitaa. Ap [/quote] Kuvauksesi perusteella näyttää yhä selvemmältä, ettei riitaan ollut vain yhtä syyllistä, etkä vieläkään pysty täysin myöntämään omaa rooliasi riidassa. Uhmakkaana puhut nyt erosta, mikä tosiasiassa on paljon todennäköisemmin hetken kostofantasia, kuin harkittu elämänvalinta. Kannattaa odottaa tunteiden laantumista ja kohdata mies kasvokkain. Kihloihin asti edennyt usean vuoden mittainen rakkaus ei mielestäsi katoa, vaikka nyt uhman, loukatuksi tulemisen ja kostonhalun tunteet sen peittävätkin alleen. Muutaman viikon päästä tunnet hyvin toisin. Suurimmalle osalle eroavista naisista ero ei ole muutos parempaan vaan huonompaan. Et ole kertonut, millaisia tunteesi miestä kohtaan olivat ennen riitaa. Mitä suurempi kontrasti on, niin sitä todennäköisemmin tulet miestä kaipaamaan ja sitä todennäköisempää on esimerkiksi krooninen masentuminen. [/quote] Miksi odottaa? Väkivalta -oli se sitten henkistä tai fyysistä, ja tuli se sitten kummalta osapuolelta tahansa - ei kuulu parisuhteeseen. [/quote] Jäähypenkkiä käytetään lastenkin kasvatuksessa. Tässä tapauksessa on kuvauksen perusteella mies laittanut uhkaavasti ja aggressiivisesti käyttäytyneen naisen jäähylle. Kyseessä on siis väkivalta korkeintaan naisen taholta. Mies on kuvatun perusteella toiminut tilanteessa vastuullisesti. Nainen ei tällä hetkellä pysty tätä tosiasiaa kohtaamaan, joten kiukuttelee miehelle, jonka syliin hän jo kaipaa takaisin. Pyytämään anteeksi käyttäytymistään ja suukotellen ja seksillä tapahtuneen sopimaan. [/quote] 1. Nainen ei ole lapsi jota tarvitsee kasvattaa
2. Hiuksista repiminen on väkivaltaa
3. Jos nainen käyttäytyy parisuhteessa niin uhkaavasti ja aggressiivisesti että hänet pitää pistää jäähylle niin sekin on aivan järkevä syy erota [/quote] 1. Jos käyttäytyy kuin lapsi, kuten ap:n tapauksessa, niin silloin on. 2. Kiinni pitäminen ei ole repimistä vaan naisen aggressiivisen ja väkivaltaisen käyttäytymisen rajoittamista ja taltuttamista naisen pahenevien tekojen välttämiseksi ja siten myös itsepuolustukseksi. 3. Yksittäinen läpsäisy, raapiminen tai hysteriakohtaus ei määritä naista kokonaisvaltaisesti ihmisenä. Jos se tapahtuu ensimmäistä kertaa 5 vuoden aikana, ja naisella on alla esimerkiksi hyvin stressaava viikko ja alkoholia veressä. Ei ole perusteltua jättää viisi vuotta rakastamaansa naista yhden raapaisun ja läpsäisyn takia. Vaan käydä tapahtunut kasvokkain ja pohjiaan myöten lävitse. [/quote] Siis ap:han vaan kysy että missä vitussa on meidän tililtä menny rahat, mies valehteli ja sitten pahoinpiteli ap:ta

[/quote]

Kyllä ap kuvasi myös oman aggressiivisen ja uhkaavan hysteriakohtauksensa, jonka mies taltutti, jotta se ei kehittyisi pahemmaksi. Mitä hän ei nyt pysty myöntämään ja siksi syyllistää miestä. Kaipuu miehen syliin, sopimaan tapahtunut seksillä on kova, mutta uhma ei vielä anna periksi tehdä sitä, mikä tilanteessa on omien tunteiden mukaista, vastuullista ja järkevää.

[/quote]

Juuri näin!

[/quote]

Aina päätettäessä parisuhde tulee jossain vaiheessa tunteita siitä, että pitäisikö sopia. Se ei todellakaan tarkoita että pitäisi. Itse olin tällaisen lapsellisesti oikeutettuun suuttumukseen raivarilla reagoivan miehen kanssa pitkään, ja oli tietysti hyviäkin hetkiä, minussakin vikaa ja usein sovittiin. Lopulta erottiin ja se otti todella todella koville, harkitsin paluuta yhteen jälleen kerran. En kuitenkaan palannut ja nyt noin vuosi eron jälkeen olen suhteessa ihanan, vastuuntuntoisen ja aikuisen miehen kanssa. Ero oli parasta mitä minulle on koskaan tapahtunut, sillä vaikka en olisi löytänytkään nykyistä miestäni, yksin on paljon parempi kuin suhteessa tällaisen ihmisen kanssa. Ihminen joka ei kestä huutoa tarvitsee joko kumppanin joka ei huuda ja/tai on yhtä verbaalisesti lahjaton tai selkärangan.

[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 17:02"][quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 16:53"]

[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 15:56"][quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 15:29"] Siis teille jotka väitätte että olen päällepäsmäröivä kaikesta nalkuttaja, toki olisin hyväksynyt rahan häviämiselle esim. syyn että kortti jäi kotiin ja halusi kavereilleen tarjota niin käytti yhteistä tiliä. _Mutta_ tässä tapauksessa olin loukkaantunut juuri valehtelusta. Kyllä toiseen pitää voida sen verran luottaa. En ole raapinut, läpsinyt tai muuta vastaavaa. Huusin kyllä, sen myönnän. En huuda usein. Meillä on ollut suhteen aikana kolme isompaa riitaa. Ap [/quote] Kuvauksesi perusteella näyttää yhä selvemmältä, ettei riitaan ollut vain yhtä syyllistä, etkä vieläkään pysty täysin myöntämään omaa rooliasi riidassa. Uhmakkaana puhut nyt erosta, mikä tosiasiassa on paljon todennäköisemmin hetken kostofantasia, kuin harkittu elämänvalinta. Kannattaa odottaa tunteiden laantumista ja kohdata mies kasvokkain. Kihloihin asti edennyt usean vuoden mittainen rakkaus ei mielestäsi katoa, vaikka nyt uhman, loukatuksi tulemisen ja kostonhalun tunteet sen peittävätkin alleen. Muutaman viikon päästä tunnet hyvin toisin. Suurimmalle osalle eroavista naisista ero ei ole muutos parempaan vaan huonompaan. Et ole kertonut, millaisia tunteesi miestä kohtaan olivat ennen riitaa. Mitä suurempi kontrasti on, niin sitä todennäköisemmin tulet miestä kaipaamaan ja sitä todennäköisempää on esimerkiksi krooninen masentuminen. [/quote] Taidat trollata, ei kukaan ole noin pässi. Mistä ihmeestä sä tiedät millainen suhde ap:llä on ollut? Jos mies olettaa että suhteessa voi toimia noin, on siinä kyllä aika paljon pielessä.

[/quote]

Mies piti kiinni hysteerisesti ja väkivaltaisesti käyttäytyneestä naisesta. Molemmilla on varmasti paljon anteeksi pyydettävää, soviteltavaa ja toisen olkapäätä vasten tai sylikkäin itkettävää tunnollaan. Ulkopuolisten erokehotukset eivät kuulu asiaan vaan kertovat eroa vaativien omasta narsismista.
[/quote]
Painus nyt jankkaajatrolli sinne minne päivä ei paista. -.- Etkö jo tajua ette kukaan tartu ääliömäisiin kommentteihisi.

Palstalle on selvästi eksynyt muutama yksinäinen lassukka mra-aktivisti...

Ap. sinun pitäisi mennä jo tänään lääkäriin, joka tutkii mahdolliset vammat. Monelle naiselle hiukset ovat tärkeitä ja tässä tapauksessa, ettei hiusjuuri olisi vaurioitunut, jonka jälkeen siihen ei enää tule uusia hiuksia. Ja sinulla olisi mahdollista oikeudenkäyntiä varten todistusaineistoa vammoista.

Voit mennä ystäväsi paikkakuntasi päivystykseen tai mihin muuhun tahansa terv.keskukseen, väkivalta tapauksissa on samantekevää, mitkä terv.keskus on, he ovat velvollisia auttamaan ja lääkäri tekee jo virkansa puolesta rikosilmoituksen, mutta mene siitä huolimatta huomenna poliisiasemalle ystäväsi kanssa.

Molemmilla osapuolilla on nyt paljon toisiltaan anteeksi pyydettävää ja sylikkäin olkapäätä vasten itkettävää tunnollaan. Tällaisessa tilanteessa ei hyödytä lähteä syyllistämään kumpaakaan osapuolta, kun molemmat ovat käyttäytyneet väärin. Molemmilla on uhmaa ja katkeruutta nieltävänään, tekojaan pahoiteltavana ja lupauksia paremmasta huomisesta annettavana. Ensin kasvokkain ja syvällisesti keskustellen, sitten sylikkäin silitellen, lopulta sovintoseksillä haavoja korjaten. Vuosien rakkaus ei katoa yhteen riitaan, eikä vuosien rakkaus ole tuota riitaa pienempi, vaan voittaa korkeammatkin esteet ja parantaa syvemmätkin haavat. Oman elämäsi ja onnellisuutesi tähden sinulla on ap nyt miehen kohtaaminen ja molemminpuolinen, parantava sovinnon tekeminen edessäsi.

[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 17:24"]Molemmilla osapuolilla on nyt paljon toisiltaan anteeksi pyydettävää ja sylikkäin olkapäätä vasten itkettävää tunnollaan. Tällaisessa tilanteessa ei hyödytä lähteä syyllistämään kumpaakaan osapuolta, kun molemmat ovat käyttäytyneet väärin. Molemmilla on uhmaa ja katkeruutta nieltävänään, tekojaan pahoiteltavana ja lupauksia paremmasta huomisesta annettavana. Ensin kasvokkain ja syvällisesti keskustellen, sitten sylikkäin silitellen, lopulta sovintoseksillä haavoja korjaten. Vuosien rakkaus ei katoa yhteen riitaan, eikä vuosien rakkaus ole tuota riitaa pienempi, vaan voittaa korkeammatkin esteet ja parantaa syvemmätkin haavat. Oman elämäsi ja onnellisuutesi tähden sinulla on ap nyt miehen kohtaaminen ja molemminpuolinen, parantava sovinnon tekeminen edessäsi.
[/quote]

:DDD loistavaa jaarittelua. Tarttukaa nyt joku tähän trolliin. Tosin AP voisi haluta ketjunsa takaisin jossain vaiheessa, vakavasti puhuen hänelle tsempit

119, olen paikalla kyllä, en viitsi vain vastata noihin tietynlaisiin viesteihin...

Ap

[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 17:24"]Molemmilla osapuolilla on nyt paljon toisiltaan anteeksi pyydettävää ja sylikkäin olkapäätä vasten itkettävää tunnollaan. Tällaisessa tilanteessa ei hyödytä lähteä syyllistämään kumpaakaan osapuolta, kun molemmat ovat käyttäytyneet väärin. Molemmilla on uhmaa ja katkeruutta nieltävänään, tekojaan pahoiteltavana ja lupauksia paremmasta huomisesta annettavana. Ensin kasvokkain ja syvällisesti keskustellen, sitten sylikkäin silitellen, lopulta sovintoseksillä haavoja korjaten. Vuosien rakkaus ei katoa yhteen riitaan, eikä vuosien rakkaus ole tuota riitaa pienempi, vaan voittaa korkeammatkin esteet ja parantaa syvemmätkin haavat. Oman elämäsi ja onnellisuutesi tähden sinulla on ap nyt miehen kohtaaminen ja molemminpuolinen, parantava sovinnon tekeminen edessäsi.
[/quote]

Ja sitten ihmetellään miksi huonot suhteet vain jatkuvat ja nainen ottaa kerta toisensa jälkeen turpaansa...

[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 17:30"]119, olen paikalla kyllä, en viitsi vain vastata noihin tietynlaisiin viesteihin...

Ap
[/quote]

Hyvä niin. :) Olet myös harvinaisen selväpäinen ihminen, turhauttavan usein näkee näitä tapauksia, jossa vastapuolen maanittelut saavat jatkamaan kaikesta huolimatta, ottamaan harteilleen syyllisyyttä asiasta joka ei sinun syytäsi ole, ja hukkaamaan lisää vuosia suhteeseen, joka ei niitä vuosia ansaitse. Onneksi sinulla on myös yhtä lailla selväpäinen kaveri tukenasi, voin vain kuvitella tunteesi nyt. Onko mies yrittänyt ottaa yhteyttä?
- 119

[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 13:44"]

Riita koski sitä kun yhteiseltä tililtämme oli kadonnut rahaa minun tietämättäni. Tililtä tarkoitus maksaa yhteiset laskut ja molemmat laitoimme sinne samansuuruisen summan. Nyt kuitenkin 120€ oli hukkunut. Minä en ollut niitä käyttänyt.

Mies puolustautui heti ja väitti että pankin päässä on jotain vikaa. Aikamme kinattuamme hän myönsi että oli tarjonnut kavereilleen baarissa parit kierrokset, kun halusi onnitella naimisiin menevää serkkuaan. En yllättäen pomppinut riemusta ja olin pettynyt kun luottamus petetään näin. Pienimuotoinen huutokonserttihan siitä sitten tuli. Toki olisin voinut käyttäytyä hillitymmin ja niellä kiukkuni.

Kuitenkin, riita yltyi siihen että hän raahasi minut hiuksista ja käsivarresta väkisin vessaan, sulki oven ja laittoi tuolin pönkäksi siihen eteen ja ilmeisesti jotain painavaa lisäksi kun en saanut ovea auki vaikka rynkytin hulluna. Sammutti vielä valot.

Sanoi "Nalkuta ämmä siellä, katotaan tunnin päästä avaanko jos se turpa pysyy kiinni" Tietääkseni minulla ei ole ahtaan paikan kammoa mutta silloin kyllä ahdisti ja lujaa. Hikoilin ja tärisin, rynkytin kahvaa. Sitten rauhoitin väkisin itseni, kastelin kasvot kylmällä vedellä ja menin lattialle istumaan. Tunnin päästä mies avasi oven.

Lähdin mitään sanomatta ulos ovesta, otin tärkeimmät tavarani ja läppärini jotka olivat kaikki onneksi eteisen pöydällä valmiina. Otin autoni ja ajoin ystäväni luokse toiselle paikkakunnalle. Selitin tilanteen ja kysyin saanko jäädä. Sanoi että ole niin pitkään kuin haluat ja ettei edes päästäisi minua takaisin vaan ensin järjestämme minulle oman asunnon ja joku muu saa hakea tavarat. Täältä ystävän luota nytkin kirjotan.

Tästä on nyt lähemmäs kaksi vuorokautta aikaa. Mies jätti vastaajaani viestin "Et kai sä nyt siitä suuttunut kun annoin vähän kurinpalautusta"

Kai minun täytyisi kasvokkain selvittää tämä tilanne mutten ainakaan vielä kykene. Tilanne siis se, että haluan erota. Emme ole naimisissa mutta kihloissa kylläkin. Olen itkenyt kaksi yötä putkeen, niin loukattu olo.

[/quote]

Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali. Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään. Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en sillä mitään voittaisi.

Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.

Rakkaus ei koskaan katoa. Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus.

[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 17:38"]

--

Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali. Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään. Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en sillä mitään voittaisi.

Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.

Rakkaus ei koskaan katoa. Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus.

[/quote]

No niin, tämä trollijuttu lakkasi olemasta hauska. Voitte hajaantua...! 

Lähdetään nyt käyttämään ystävän koiraa lenkillä mutta tunnin päästä palailen katsomaan tänne.

Kännykästäni on loppunut nyt akku niin en tiedä onko mies yrittänyt saada kiinni, hyvin todennäköisesti on. Laturia en ehtinyt siinä paniikissa ottaa mukaan.

Huomenna käymme ostamassa. Ystäväni suositteli että menisimme heti aamu 10 kun gigantti aukeaa, hakemaan laturin. Siksi että jos mies on jättänyt lisää viestejä niin saisimme ne kaikki poliisin tietoon samalla kertaa.

Ap

Askeleita anteeksiantoon

Anteeksiantaminen voi olla solmun kannalta tärkeintä liikettä toista kohti. Vasta sen jälkeen voi olla mahdollista miettiä muita tavoitteita. Parisuhde ei voi syvetä, elleivät ihmiset kykene anteeksiantoon. Olemme monella tavalla epätäydellisiä ja puutteellisia. Tarvitsemme sen tähden mahdollisuuksia aloittaa puhtaalta pöydältä.

Tie anteeksiantoon

Anteeksi antaminen ja anteeksi pyytäminen ovat tahdon valintoja. Kumppanien valmius sovinnon askeleisiin riippuu monesta asiasta. Yleensä sovintoa edeltää asian puhuminen selväksi ja omista tunteista kertominen toiselle. Kiukun tunteen ja satutetuksi tulemisen voi sulattaa, jos kumppani kykenee ymmärtämään toisen kokemusta ja vastaanottamaan tunteiden ilmaisua selittelemättä ja puolustelematta. Aidon katumuksen aistiminen edesauttaa tähän. Sovintoon liittyy usein myös molemminpuolista pahoillaan oloa. Sovinnossa voi tulla esille, miten kumpikaan ei ole ymmärtänyt, miten on itse omalla toiminnallaan edesauttanut tilanteen syntymistä. Anteeksi pyytävä ihminen ottaa vastuun omasta osuudestaan asiaan.

Haavojen arpeutuminen kestää aikansa

Suuret loukkaukset synnyttävät paljon aikaa vievemmän ja raskaamman selvittelyrupeaman, kuin pienemmät asiat. Usein haavoitettu osapuoli palaa asiaan yhä uudestaan, vaikka tuskallisesta tilanteesta on puhuttu moneen kertaan ja se on aidosti anteeksi pyydetty ja annettu. Toista alkaa hermostuttaa asian ottaminen esille jälleen kerran.

Tilanne kuvaa hyvin, kuinka eri tahdissa pää ja sydän voivat liikkua. Vaikka päällään ymmärtää ja tahdollaan haluaa antaa anteeksi, niin sydämen haava ei ole vielä parantunut. Se voi vuotaa, kirvellä tai kiristää pitkänkin aikaa. Sen toipumisaika on se mikä on.

Loukannut osapuoli voi vaikuttaa omilla teoillaan tervehtymiseen olemalla kärsivällinen ja hyväksymällä oman tekonsa seuraukset. Hän voi oma-aloitteisesti balsamoida kumppanin kipeää kohtaa kertomalla omasta välittämisestään ja huomioimalla häntä. Hän voi mielessään todeta itselleen, että oma kumppani on tässä asiassa toipilas.

Loukkaantunut osapuoli voi kasvattaa itseään siihen, ettei joka kerta anna vaikeiden tunteiden säädellä yhdessäolon ilmapiiriä. Hän voi  pyrkiä keskittymään omien tarpeiden kuunteluun suhteessa kumppaniinsa ja kertomaan niistä hänelle. Tämän voi tehdä esimerkiksi ottamalla toista kädestä ja pyytämällä, että kumppani ottaisi syliin. Turhauttavampi vaihtoehto olisi alkaa puhua taas, mitä kaikkia epäilyksiä omassa mielessä liikkuu. Tällainen toiminta on jälkihoitoa, ei anteeksiantamista tai sovittamista. Haavoittuminen otetaan kunnioittavasti huomioon arkielämässä ja hyväksytään sen vaikutukset puolin ja toisin.

http://www.terve.fi/solmu-parisuhteessa-toiminta-solmun-avaamiseksi

[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 17:49"]

Lähdetään nyt käyttämään ystävän koiraa lenkillä mutta tunnin päästä palailen katsomaan tänne.

Kännykästäni on loppunut nyt akku niin en tiedä onko mies yrittänyt saada kiinni, hyvin todennäköisesti on. Laturia en ehtinyt siinä paniikissa ottaa mukaan.

Huomenna käymme ostamassa. Ystäväni suositteli että menisimme heti aamu 10 kun gigantti aukeaa, hakemaan laturin. Siksi että jos mies on jättänyt lisää viestejä niin saisimme ne kaikki poliisin tietoon samalla kertaa.

Ap

[/quote]

Lisää ristiriitoja tarinaan. Pääsikö unohtumaan, mitä sanoit aiemmin kännykästä? Hyvin loit itsellesi luovan tuumaustauon, miten jatkaa tarinaa miehen viesteillä huomenna. Tuliko kirjoittajan blokki?

[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 13:44"]

Riita koski sitä kun yhteiseltä tililtämme oli kadonnut rahaa minun tietämättäni. Tililtä tarkoitus maksaa yhteiset laskut ja molemmat laitoimme sinne samansuuruisen summan. Nyt kuitenkin 120€ oli hukkunut. Minä en ollut niitä käyttänyt.

Mies puolustautui heti ja väitti että pankin päässä on jotain vikaa. Aikamme kinattuamme hän myönsi että oli tarjonnut kavereilleen baarissa parit kierrokset, kun halusi onnitella naimisiin menevää serkkuaan. En yllättäen pomppinut riemusta ja olin pettynyt kun luottamus petetään näin. Pienimuotoinen huutokonserttihan siitä sitten tuli. Toki olisin voinut käyttäytyä hillitymmin ja niellä kiukkuni.

Kuitenkin, riita yltyi siihen että hän raahasi minut hiuksista ja käsivarresta väkisin vessaan, sulki oven ja laittoi tuolin pönkäksi siihen eteen ja ilmeisesti jotain painavaa lisäksi kun en saanut ovea auki vaikka rynkytin hulluna. Sammutti vielä valot.

Sanoi "Nalkuta ämmä siellä, katotaan tunnin päästä avaanko jos se turpa pysyy kiinni" Tietääkseni minulla ei ole ahtaan paikan kammoa mutta silloin kyllä ahdisti ja lujaa. Hikoilin ja tärisin, rynkytin kahvaa. Sitten rauhoitin väkisin itseni, kastelin kasvot kylmällä vedellä ja menin lattialle istumaan. Tunnin päästä mies avasi oven.

Lähdin mitään sanomatta ulos ovesta, otin tärkeimmät tavarani ja läppärini jotka olivat kaikki onneksi eteisen pöydällä valmiina. Otin autoni ja ajoin ystäväni luokse toiselle paikkakunnalle. Selitin tilanteen ja kysyin saanko jäädä. Sanoi että ole niin pitkään kuin haluat ja ettei edes päästäisi minua takaisin vaan ensin järjestämme minulle oman asunnon ja joku muu saa hakea tavarat. Täältä ystävän luota nytkin kirjotan.

Tästä on nyt lähemmäs kaksi vuorokautta aikaa. Mies jätti vastaajaani viestin "Et kai sä nyt siitä suuttunut kun annoin vähän kurinpalautusta"

Kai minun täytyisi kasvokkain selvittää tämä tilanne mutten ainakaan vielä kykene. Tilanne siis se, että haluan erota. Emme ole naimisissa mutta kihloissa kylläkin. Olen itkenyt kaksi yötä putkeen, niin loukattu olo.

[/quote]

No huh huh.Kahden aikuisen ihmisen suhteessa ei ole kyllä tarvetta "antaa kurinpalautusta",varsinkin jos se on mies itse kun on käyttänyt laskuihin tarvittavat rahat "serkun onnitteluun".Teit oikein kun lähdit,nyt sinun tarvitsee vain pitää pintasi etkä anna miehen ympäripuhua itseäsi jatkaamaan sairasta suhdetta.

Miten tuo anteeksiantotrolli, kai sitä anteeksi voi antaa, jos on HALUA jatkaa? Ap:llä ei ole halua. Suhteeseen ryhdytään, jos halutaan, ja siinä lakataan olemasta, jos ei enää halua. Parisuhde nyt vain perustuu vapaaehtoisuudelle, eikä yhteiskunnalla tai yksilöillä ole siihen mitään nokan koputtamista esim. harjoittamasi syyllistämisen muodossa.

Minulla oli vielä paljon vakavampikin riita mieheni kanssa. Muistan päivämääränkin tarkalleen. 13. kesäkuuta 1968. Nyt olemme olleet 44 vuotta naimisissa. Meillä on 4 lasta. 11 lapsenlasta ja 1 ihana 3 kuukautinen lapsenlapsenlapsi. Rakastan miestäni yhä syvästi ja olen aina rakastanut. Olen loputtomiin kiitollinen itselleni, että kykenin 47 vuotta sitten antamaan anteeksi. Parempaa miestä en olisi voinut toivoa enkä löytää.

Tapahtuiko tämä kenties Etelä-Afrikassa?