Onko olemassa ihmisiä jotka eivät löydä kumppania
koskaan vaikka Aktiivisesti Itse etsisivätkin? Onko sellanen mahdollista.
Kommentit (83)
On. Olen itse 41-vuotias enkä ole löytänyt. Aktiivisesti etsin ikävuodet noin 25 - 38. Tokihan tässä on aina se että jos poistaisi KAIKKI kriteerit niin varmaan löytyisi. Esim. hyvin toimeentulevana joku loiselämään viehtynyt olisi voinut minut "huolia" jos maksaisin tyypin elämisen, mutta minä en huoli sellaisia jotka on kanssani vain taloudellisista syistä. Tai jos vaikka isäni ikäinen kelpaisi, niin olisi voinut löytyä. Mutta kun oli niinkin kohtuuttomat kriteerit kuin että itsensä elättämään pyrkivä (se ei haittaa jos vastoin tahtoaan on tilapäisesti työtön), ei pahaa päihdeongelmaa, max 15 vuotta minua vanhempi, ei kovin vakavia mielenterveysongelmia, niin eipä löytynyt.
[quote author="Vierailija" time="22.09.2015 klo 14:10"]
Oman kokemuksen pohjalta voin sanoa että on. Olen etsinyt aktiivisesti nettideittipalstoilta ja tapahtumista yms eikä ole löytynyt yhtään ketään. Ikää päälle 30v ja alkaa aika loppua ainakin perhehaaveiden osalta...
[/quote]Oletko nainen vai mies ? -ap
Kunhan se oman paremmuuden tunne romahtaa ja pystyy päivittämään vaatimuksensa kumppaneista, niin varmasti löytää kumppanin.
Yhtä varmaa taas on että kaikki eivät tähän pysty.
[quote author="Vierailija" time="22.09.2015 klo 14:13"]
Kunhan se oman paremmuuden tunne romahtaa ja pystyy päivittämään vaatimuksensa kumppaneista, niin varmasti löytää kumppanin. Yhtä varmaa taas on että kaikki eivät tähän pysty.
[/quote]
Niin, ja ehkä on parempikin ettei "pysty". Jossain vaiheessa vaan on niin, että kompromissit joita joutuisi tekemään parisuhteen saadakseen on niin kivuliaita, että on paljon helpompi olla yksin. Mitä järkeä silloin on väkisin parisuhteessa olla? Itse esim. kerran kokeilin hyväksyä alkoholi- ja mt-ongelmaisen miehen kun en muita kerran saanut, mutta se suhde oli yhtä helvettiä, joten vuoden päästä lopetin sen. Paljon parempi yksin.
Nykyisin en edes halua kumppania, kun on lapsentekoikäkin jo mennyt, ja olen niin tottunut yksinäisyyteeni ettei se tuota enää ahdistusta ja muuta kärsimystä. Viihdyn nykyisin itsekseni hyvin.
t. 3
En tiedä, miten aktiivisesti mun täti on etsinyt, mutta on hän seurustellutkin. Nyt on 75-vuotias, ei varmasti enää löydy.
On meitä tälläisiä miehiä vaikka pilvin pimein....
Minuun alettiin ihastua vasta kun pääsin siihen opiskelupaikkaan, johon halusin ja koin kuuluvani. Jos en olisi koskaan päässyt sinne, voi olla, että olisin heitä jotka eivät löydä ketään.
Minä tunnen kolme 40-50 välillä olevaa, jotka ovat käytännössä seurustelleet vain kerran elämässääm vakavasti. Haluaisivat kyllä miehen. Kaikki ovat mukavia ja täyspäisiä. Kerron minun mielipiteeni, miksi heidän on vaikea löytää miestä.
1. Hyvin asiallinen, ylisiisti, tarkka, perfektionisti. Jätti ainoan miehensä, koska tämä teki konkurssin. Ei voinut hyväksyä tilannetta. - Hän on niiiin asiallinen, ettei hänen kanssaan synny läheisyyttä. Ja kun ei tule läheisyyttä, niin suhde jää sellaiseksi, ettei se tyydytä kumpaakaan osapuolta.
2. Boheemi pohdiskelija. Ujo ja sisäänpäinkääntynyt. Hyvin erikoinen luonne ja erikoinen ulkonäkö. Erosi itse narsistimiehestään. - hän ei ole ulkonäöllisesti miesten mieleen, Ja pelkää miehiä. Vaikka joku kiinnostuisikin, hän itse vetäytyy tilanteesta.
3. Sosiaalinen ja syvästi uskovainen. Sanoo, ettei hyväksy kuin uskovaisen miehen, eikä missään tapauksessa eronnutta. - noooo.... Vähän vaikeaa näillä ikävuosilla...
Mun täti on jo 69, eikä koskaan löytänyt elämänkumppania. Ei koskaan edes tuonut kenellekään näytille miehiä. Ja tiedän ettei ollut lesbo jos sitä ehdotatte. Tykkää lapsista ja mukava persoona, kaikki ei vaan löydä sitä vastakappaletta. Olkaa onnellisia jotka olette löytäneet oikean rakkauden ja vaalikaa sitä!
Katso itseäsi vakavasti. Miksi et löydä kumppania? Mitä voisit itse muuttaa itsessäsi, tehden sinusta haluttavamman seurustelukumppanin?
Naisena minussa on se vika että mul ei oo kavereita ja oon aika paljon yksin tai vanhempien kanssa. Näin on aina ollut. Kolmekymppisenä mulle alettiin tyrkyttää asperger diagnoosia, ei kai se voi olla koko syy. Mulla on aika kiva duuni. Paljon miehiäkin ja oon aatellut et sieltä tupsahtaa joku. Tod.näk. ei kuitenkaan :) onhan se hauska ajatusleikki
On. Minä olen, olen 21 vuotias nainen.
Olen vielä alle 30 mutta olen aika ujo ja estoinen niin miehet taitaa päätyä helpompiin vaihtoehtoihin.. Ihmiset kyllä noin muuten pitävät musta, kavereita löytyy, mutta miehiä ei vaan kiinnosta.
Tulee mieleen joku aikamiespojan reppana, joka kyllä aktiivisesti hakeutuu treffeille, mutta jonka edesottamuksista saa lukea niistä karmeimmat treffit -ketjuista.
[quote author="Vierailija" time="22.09.2015 klo 14:10"]On. Olen itse 41-vuotias enkä ole löytänyt. Aktiivisesti etsin ikävuodet noin 25 - 38. Tokihan tässä on aina se että jos poistaisi KAIKKI kriteerit niin varmaan löytyisi. Esim. hyvin toimeentulevana joku loiselämään viehtynyt olisi voinut minut "huolia" jos maksaisin tyypin elämisen, mutta minä en huoli sellaisia jotka on kanssani vain taloudellisista syistä. Tai jos vaikka isäni ikäinen kelpaisi, niin olisi voinut löytyä. Mutta kun oli niinkin kohtuuttomat kriteerit kuin että itsensä elättämään pyrkivä (se ei haittaa jos vastoin tahtoaan on tilapäisesti työtön), ei pahaa päihdeongelmaa, max 15 vuotta minua vanhempi, ei kovin vakavia mielenterveysongelmia, niin eipä löytynyt.
[/quote]
Minäkin yritin hyväksyä naisen, jolla oli heikot työllistymismahdollisuudet. Ei se vain lopulta toiminut niin että minä kustansin kaiken, eikä ainoastaan tälle naiselle... Mut never ever.
[quote author="Vierailija" time="22.09.2015 klo 14:10"]
On. Olen itse 41-vuotias enkä ole löytänyt. Aktiivisesti etsin ikävuodet noin 25 - 38. Tokihan tässä on aina se että jos poistaisi KAIKKI kriteerit niin varmaan löytyisi. Esim. hyvin toimeentulevana joku loiselämään viehtynyt olisi voinut minut "huolia" jos maksaisin tyypin elämisen, mutta minä en huoli sellaisia jotka on kanssani vain taloudellisista syistä. Tai jos vaikka isäni ikäinen kelpaisi, niin olisi voinut löytyä. Mutta kun oli niinkin kohtuuttomat kriteerit kuin että itsensä elättämään pyrkivä (se ei haittaa jos vastoin tahtoaan on tilapäisesti työtön), ei pahaa päihdeongelmaa, max 15 vuotta minua vanhempi, ei kovin vakavia mielenterveysongelmia, niin eipä löytynyt.
[/quote]
Ihan samoja ajatuksia voisin itse kirjoittaa, tosin olen sinua muutaman vuoden nuorempi. Mutta siltä tää vaan vaikuttaa, että yksin tulen jäämään. En kertakaikkiaan käsitä, mistä ikisinkkuuteni johtuu, mutta kai se sitten on niin että toiset on vaan tarkoitettu olemaan yksin. Tai jotain.
[quote author="Vierailija" time="22.09.2015 klo 14:10"]
[quote author="Vierailija" time="22.09.2015 klo 14:10"]
Oman kokemuksen pohjalta voin sanoa että on. Olen etsinyt aktiivisesti nettideittipalstoilta ja tapahtumista yms eikä ole löytynyt yhtään ketään. Ikää päälle 30v ja alkaa aika loppua ainakin perhehaaveiden osalta...
[/quote]Oletko nainen vai mies ? -ap
[/quote]
Nainen. Pari kertaa treffeille päässyt mutta ei synkannut kummankaan mielestä. Treenasin kropankin kuntoon mutta samassa tahdissa alkoi naama rupsahtaa. Olisin valmis jo järkiavioliittoon mutta mistähän siihen löytyisi ehdokkaita, en haluaisi joutua kenenkään elättäjäksi.
[quote author="Vierailija" time="22.09.2015 klo 20:50"]
Tämä.
On täysin turha valittaa sinkkuutta, jos oikeasti ei kykene tiedostamaan niitä järisyttäviä vikoja itsessä mitkä estävät pariutumisen. Ja ei: seurustelevat ihmiset eivät ole todellakaan täydellisiä, mutta yhtälailla oletettavaa on että tekee jotain väärin jos ei onnistu missään vaiheessa pariutumaan terveelliseen parisuhteeseen, jossa tunteet ovat molemminpuoliset.
[/quote]
Jälleen alapeukuttajia, joita satuttaa totuus.
Käsi sydämellä: osaatko tutustua ihmisiin? Oletko nautittavaa seuraa? Kunnioitatko itseäsi? Tiedätkö edes mitä haet suhteelta? Mitä annettavaa SINULLA on toiselle? Miksi olisit jollekin se parhain kumppani? Hyviä puoliasi?
Jos ei kykene vastaamaan tuollaisiin peruskysymyksiin on täysin selvää miksei ole saanut yhtikäs ketään.
[quote author="Vierailija" time="22.09.2015 klo 17:53"]
Katso itseäsi vakavasti. Miksi et löydä kumppania? Mitä voisit itse muuttaa itsessäsi, tehden sinusta haluttavamman seurustelukumppanin?
[/quote]Vaatimukseni eivät ole suuret. Kumppanin pitäisi olla älykäs, tasapainoinen ja ihminen joka kohtelee muita hyvin. Varsinkin viimeisen toiveen suhteen on moni mies ontunut pahasti. Olen mieluummin yksin, kun otan vierelleni sellaisen, joka ei näihin kriteereihin yllä. Mitään ulkonäkökriteerejä minulla ei ole.
Itsessäni muutettavia puolia olisivat aktiivisempi urheilun harrastaminen ja itsestään huolehtiminen, ja liian kiltteyden ja empaattisuuden kierteen katkaiseminen. Olen ymmärtänyt kaikenlaista tallaajaa ja saanut osakseni aivan järkyttävää kohtelua.
Oman kokemuksen pohjalta voin sanoa että on. Olen etsinyt aktiivisesti nettideittipalstoilta ja tapahtumista yms eikä ole löytynyt yhtään ketään. Ikää päälle 30v ja alkaa aika loppua ainakin perhehaaveiden osalta...