Marrasmurut keskiviikkoon!!!

Galluppeihin:



Meillä matkaa sairaalaan 50km! Joten ei passaa ihan viime tippaan jättää lähtöä..



Vaippoina liberot ja kaikki ihan hyviä. Riippuu vauvan mallista ja ihon herkyydestä.



Mitäs muuta.. En muista taas.

( . ) Ylihuomenna neuvola, sitä odotellessa.. Vauva liikkuu ahkerasti edelleen.

Tänään tuli taas viikko täyteen :D

t.Vaavaa ja vaavi rv34

se yks ainakin unohtui.. eli

mies tulee mukaan synnytykseen/ leikkaukseen.



Vaavaa

Täällä tuntuu olevan paljon uudelleensynnyttäjiä, joten mua kiinnostais kuulla teidän synnytyskertomuksia erityisesti avautumisvaiheen kestosta.

Eli onko kohtu supistellut paljon raskauden aikana ja miten supistukset ovat " toimineet" synnytyksessä? Mun kaverilla ei ollut raskauden aikana viimeisiinkään päiviin asti supistuksia juuri lainkaan, mutta synnytys oli tosi nopea ja avautuminen kesti vain kolmisen tuntia (vaikka ensisynnyttäjä). Mulla taas on ollut tosi ahkera kohtu tämän raskauden ajan, eli supistelee (kivuttomasti) tosi paljon. Näillä suppareilla ei tietenkään ole yhteyttä synnytyssuppareihin, mutta tietenkin toivon, että kohtu supistelisi yhtä ahkerasti ja edistäisi nopeaa avautumista synnytyksessä. Eihän sitä tiedä, jos kävisi aivan päinvastoin, ja supistukset olisivatkin huonotehoisia.



Tällaisia ajatuksia tällä kertaa...



timaja 33+6

Meillä synnärille 110km.... =)

sairaala matkaa: riippuen missä asutaan sit mutta tästä meiltä ajellaan liittymästä alas lahden tielle ja seuraavasta ylös, sit siitä sitä yhtä tietä ja käännytään kättärin tielle, matkaa en tiiä mut sen ajaa yö aikaan 5-7 minsaan. päiväl taas ihan tukos, menee varaan se 20minsaa.



synnytyskertomukset ois kyl hyviksii, jos vaan jaksatte. mä toivon et sit ku mä lähen synnyttää ois päivä ja voin kysyy täältä neuvoa :D lähen sinne joko liian aikasi ja ne käskee kotiin tai sit liian myöhään.. onneksi oon alkukuusta niin tääl on sit vielä muitakin, noita syyskuisia esim on vaan pari ei paljoo neuvojia ole .. iik :)

Aloitetaampa verenpaineista,jotka oli 123/91

Sisäultra näytti nyt 2.9cm ja 1.6cm.

Paino arvio 2.3kg,joten 100g noussut paino.

muuten kaikki oli ok!

Mies tulee mukaan synnytykseen, on ollut kahdessa aikaisemmassakin. Hän kyllä on varmaankin enemmän pääpuolessa, ei taida hinkua jalkoväliin kurkkimaan ja varmaan tekisikin hänelle heikkoa.



Tämä kolmas lapsi on kyllä aivan minun kuumeeni tulos. Kaksi ensimmäistä olivat yhdessä suunniteltuja... meille piti tulla vain kaksi lasta... kunnes täytin 35 ja lähestyvä keski-ikä alkoi ahdistaa ja vauvakuume iski pahemman kerran. Jonkun aikaa piti miestä ylipuhua, hormonikierukan poiston jälkeen tärppäsi heti.



Matkaa synnytyssairaalaan parikymmentä kilometriä, alle puolessa tunnissa taittuu. Lähdemme varmaan miehen kanssa yhdessä matkaan (jos illalla tai yöllä tulee lähtö) ja jätämme koululaiset kahdestaan kotiin odottammaan että minun isäni tulee paikalle.



Mari 34+5

Jäin maanantaina saikulle. Mammaloma alkaa 17.10 ja lääkäri kirjoitti siihen asti saikkua. Nyt voin keskittyä esikoiseen, mieheen ja tulevan vauvan kamojen laittamiseen. Ensin kyllä lepään muutaman päivän ennen kuin käyn käsiksi vauvan vaatteisiin. Esikoinen ja ukko on hoidettava vaikka puolikuolleena.

Väsyttää nytkin niin etten jaksa enempää kirjoittaa. Huomenna ehkä lisää!

Naksis 33+

Lapset flunssassa,itsekin vähän kröhää. Magnesiumia kehään tänään, sillä viime yönä oli todella levottomat jalat.



Huomenna äitipolille katsomaan vauvan kasvua ja muita juttuja. Kerron sitten lissä kuulumisia.



Jas ja pikkuneiti 34+5

Täällä myös yksi " saga-äiti" . Tyttö sai myös tartunnan synnytyksessä. Mutta ihan eri käytännöt täällä näköjään on. Multa ei mitään näytteitä ole otettu, koska on kuulemma ihan turhaa. Tuo bakteeri voi tulla ja mennä miten tahansa, ja siihen on ihan turha etukäteen antibiootteja syödä, kun se voi tulla vaikka saman tien uudestaan. Lääkäri sanoi mulle, että mä saan ne antibiootit varotoimena sitten heti, kun tulen synnyttämään.



Alia ja pikkuoravat rv35+2

Luulenpa, ettei noiden etukäteen tulevien supistusten tai supistamattomuuden sijaan voi mitään laskea. Oma kokemukseni oli sellainen, että rv24 lähtien supisteli todella kipeästi, muttei vaikuttanut tilanteeseen. No, eipä ne synnytyssupistuksetkaan vaikuttaneet tilanteeseen. 1cm auki, eikä tilanne muuttunut, vaikka synnytyssupistukset tuli minuutin välein, niin että karjuin kurkku suorana. Oksitosiinilla ja epiduraalilla hiljalleen edistyi sitten.

STREPTOKOKISTA: No onhan täällä muitakin! Olen myös huomannut, että käytännöt strepton hoidosta ym. on tosi lääkäri kohtaisia. Mulle määrättiin ekassa lääkärissä ne testit ja positiivisia olivat. Sain antibioottikuuri, mikä olikin ihan hyvä, koska mulla supisteli silloin aika paljon. Mutta kuurin jälkeen supistukset lakkasi eivätkä ole palanneet. Sreptohan saattaa aiheuttaa myös ennenaikaisia synnytyksiä! Tosin mulla ei näin ole käynyt. Viimeisin raskaus päättyi rv41+3.



Oireet tytöllä infektiosta tuli syntymäpäivän illalla. Vauva rupesi jännästi " narisemaan" eli pitämään jännää ääntä hengittäessään. Maito ei enää maistunut, ei rinnasta eikä pullosta. Vauva oli itkuinen ja kosketusherkkä.



vauva pääsi valvonta osastolle ja siellä sai lisähappea, kuumettakin oli, maitoa nenämaha letkusta ja kipulääkettä sekä tietenkin antibiootteja. Bakteeri oli ehtinyt jo vereen asti, eli vauvalla oli sepsis=verenmyrkytys. Vointi onneksi koheni todella äkkiä antibioottien alkaessa purra ja pian sain vauvan takaisin omalle osastolleni. Antibioottihoito suonensisäisesti jatkui kuitenkin yhteensä 7vrk jonka ajan olimme sairaalassa.



Totisesti toivon, ettei vauva tälläkertaa tuota pöpöä minulta saa!

... meidän piti tätä kakkosta alkaa puuhaan myöhemmin, mutta kuume iski aikasemmin! Koko ajan vaan aikaistettiin ja aikaistettiin ja kun ryhdyttiin tositoimiin niin tärppäskin heti.



Esikoisen synnytys: Mulla meni lapsiveet (elokuvatyyliin heti kerralla) yöllä, supparit alko vasta 12 h:n kuluttua sairaalassa, tulehduskin ehti kehittyä. Tulehduksen takia suppareihin tarvittiin tehoa ja jouduin Oxy-tippaan. Lapsivesien menosta 19 h päästä olin auki 2 cm, siitä pari tuntia 3 cm, siitä pari tuntia (epiduraali välissä) ja olin kokonaan auki.



Sarafan rv 33+5

Aiemmin päivällä kirjoitin pitkät pätkät mutta teksti hävisi, nyt vaan nopea näyttäytyminen ja gallupit (mitäs ne olikaan)

Mies tulee mukaan synnytykseen, lastenhoitoa vähän mietitiin että jos yöllä tulee lähtö, lähden varmaan yksin matkaan taksilla ja mies tulee aamulla perässä kun saa lapset hoitoon tai kouluun ja hoitajan kotiin vastaan. Viikonloppuna veljeni 18 v voisi varmaan hälyttää tänne myös yöllä.

Kolmas lapsi on yhteinen toive ja pitkään tätä tehtiinkin, yli vuosi kesti ennen tärppiä oli ovistikut ym. käytössä. Yksi varhainen km heinäkuussa05.

Minulla on molemmat synnytykset lähteneet vesien menolla, supistukset alkaneet vasta sairaalassa, toisella kerralla oltiin jopa hetken aikaa osastolla odottelemassa niitä kun kotiin ei enää vesien mentyä päästetty. Synnytykset eivät ole olleet mitään nopeita 14h ja 8h. Matkaa sairaalaan 20 km yöllä menee nopsaan mutta neljän ruuhkassa voi mennä ikuisuus, Vantaalta naistenklinikalle siis matka käy.

silvain32+3

p.s katsoin eilen BB ehkä pääsen nyt juoneen mukaan kun niin paljon uusia asukkaita tuli, ryyppääkö ne joka ilta siellä...

Olin 18-vuotias kun aloin odottamaan toivottua ja yrittämällä yritettyä esikoisestamme (8kk kesti tuolloinen yritys). Päätimme silloin että me haluamme lapsen, yhteisen lapsen ja " hommat aloitettiin sen kummemmin tulevaisuutta miettimättä, ruusunpunaset kuvitelmat oli molemmilla tulevaisuudesta. Esikoinen syntyi sitten vuonna 2002, kun esikoinen oli 10kk vanha, iski minuun uusi vauvakuume! Aloitin varovaisen tiedustelun mieheltä ja hän näytti vihreää valoa! Olin onnesta soikeana. Jonkin aikaa...

Kului vuosi, kului toinen...EI MITÄÄN! Kului noin 2,5 vuotta kunnes tärppäsi, meni kuitenkin sitten alkumetreillä kesken.

Kului 3 vuotta 1 kuukausi ennen kuin kävi uusi tärppi ja vasta nyt näyttäisi siltä että saamme tämän toisen lapsosemme vihdoin ja viimein syliin asti. Huokaisen vasta sitten kun niin on käynyt, vauva on sylissä, vauva on syntynyt. Ikää on nyt 23 vuotta...

Ruusunpunaiset lasit hajosivat melko pian. Välillä suhde on ollut niin kovalla koetuksella että on oikeasti suuri ihme että me olemme vielä täällä. Koko perhe. Yhdessä. Ero meinasi tulla monesti (vai meinasiko koskaan vakavasti ottaen ero tulla? Kai me oltaisiin erottu jos molemmat olisi tarkoittaneet niin tai edes toinen)....No, kumminkin...

Se on mennyttä. Nyt on hyvä jatkaa eteenpäin, puhtain paperein.

Ehkä mä joskus sanon uudestaan TAHDON! kun minua kositaan. Silloin joskus kun niin tapahtui, peruinkin koko jutun koska en itse tiennyt enää että tahdoinko...Jonkin sortin masennuksen kai sitä kävi silloin läpi? Itsetutkiskelun tai jotain? Joka tapauksessa ei sitä enää yhdessä vaiheessa tiennyt haluaako sitä enää yhtään mitään, edes sitä toista yhteistä lasta kun kaikki tuntui kaatuvan päälle tai jos ei kaatunut niin keikkui ainakin. Kaikkea joutui aina odottamaan...

Vauvakuume/lapsettomuus...se todellakin koettelee parisuhdetta. Onneksi meidän suhde jaksoi tarpoa ongelmien läpi. Keskustelut olivat kuumia ja arkoja mutta tässä sitä ollaan, onnellisempana kuin koskaan.

MEILLE TULEE VAUVA! Tuntuu hyvältä sanoa noin...

On vaikea sanoa kumpi teki lopullisen päätöksen lasten lukumäärästä, kaksi tuntuu tällä hetkellä hurjan hyvältä lukumäärältä molemmista koska näiden eteen on tehty niin paljon työtä, niin paljon kyyneleitä. Enempää emme uskalla toivoa. Näin on hyvä. Voi olla että toivomisen vuodet ovat nyt vihdoin ja viimein ohi. Nyt kasvatetaan näistä kahdesta pienestä ihmeestä kunnon kansalaisia :) Ja anteeksi, tästä tulee romaani...

Vaikka vuosia kului, emme turvautuneet lapsettomuushoitoihin. Tuntui jotenkin pelottavalta ajatukselta molemmista. En tiedä miksi...

Vaikka meillä kesti toisen lapsen ilmoittautuminen maailman kirjoihin kauan, toisilla kestää vielä kauemmin...Toivotan siis toivoa ja voimia tulevaan kaikille heille :) Tämä kokemus teki minusta vahvemman ihmisen, vahvemman persoonan. En ole enää sinisilmäinen " teini" .

Tässäpä sitä oli...

Juttua kerrakseen.



(Teki hyvää avata sydämensä kerrankin näin avoimesti) :)



Swehina

eli poli käynti ja päikkärit takana.

polilla kaikki ok,pissassa sokeria (taas)

ja vauvan painoarvio oli vain 2030g,hui.



tämä mamma repesi viime synnytyksessä virtsarakkoon päin niin että kesti melkein vuoden että hölkkälenkki onnistui jne.

eli nyt tässä odotuksessa pn synnytystapa arvio rv38,mutta nytkin seuraavatte 2vk.

en muuten " pelkäisi" sektiota mutta eikös se rajaa lapsi luvun (3?)

kumpikin ollaan isoista perheistä ja aina haluttu paljon lapsia ja vilskettä(meidän puolelta sisaruksia 7 ja ukon puolelta 6)

isot kastajaiset tiedossa.heheh

niin meinaa huolestuttaa tuo siksi teen halua sektiota(vaikka joku voisi kokea sen ööö helpommaksi?)

itse koen sen päätä rasittavaksi kun olen sitä miettinyt,joten sanoin jo nyt etä haluan alakautta synnyttää niin lääkäri vain totesi että katsotaan sitten.



vähän unen sekava mamma täällä.



toukokuunäiti 32+6

Moikka taas,



(jo kolmas kerta tänään...katson BB:tä ja surffaan netissä - pitäisi varmaan huolestua...)



Tämä kolmas oli alunperin minun ideani, jolle mies lämpeni kumman nopeasti...oli ilmeisesti jyrkän EI:n kannattajana pehmennyt hieman kun arki lasten kanssa oli jo niin helppoa. " Tulevaa" nelosta on hän ollut jo suunnittelemassa minua enemmän...pelkää ressu niin kovasti, että tämä kolmonen jää ihan yksin kun muut sisarukset ovat jo niin isoja. Iso perhe kiehtoo nyt minuakin, vaikka oikeasti lasten ollessa pieniä, manailin sitä kun olin koko hommaan edes ryhtynyt...minusta ei olisi milloinkaan uskonut, että joskus vielä olisin kolmen lapsen äiti, saati että lapsia olisi neljä...olin jo yhdessä vaiheessa täysin varma siitä, että haluan sterilisaation.



Meillä on noin 10min matka sairaalaan. Äitini on luvannut tulla mihin vuorokauden aikaan tahansa meille kun lähtö tulee. Toivon, että lähtö tulee viikonloppuna, sillä tuo muksujen kahden koulun rumba sotkee kuviot, varsinkin kun molemmat tarvitsevat kouluun isänsä kyydityksen (eka- ja tokaluokkalainen). Eihän siinä sitten muu auta kuin miehen lähteä sairaalasta välillä viemään lapsia kouluun, tai sitten lapset pitävät " vapaapäivän" tuona päivänä...



Aiemmat synnytykset ovat menneet hienosti: esikoinen lähti lasketun päivän yönä vesien menolla. Vettä tulikin ihan litrakaupalla losahdellen...ja minä kun olin miettinyt, että miten sen sitten huomaa kun vedet menee :-) Muutamat housut siinä vaihdoin ennen kuin pääsimme lähtemään sairaalaan. Sairaalassa esitarkastus, sitten suolenyhjennys ja suihkuun. Suihkusta pääsin saliin, kun olin jo 5cm auki. Tyttö syntyi todella nopeasti. Koko hommaan meni 5h,25min. Supparit tulivat ja menivät, mutta ne eivät tuntuneet pahoilta. Otin ilokaasua ja sain kohdunkaulan puudutuksen. Ponnistusvaihe tuotti tuskaa, siihen kului 40min, kun en kerta kaikkiaan osannut tekniikkaa puoli-istuvassa asennossa.



Kuopuksen syntymä vei hieman enemmän aikaa. Raskaus meni 12 pv yli ja se saatiin käyntiin tekemällä hieman rajumpi sisätutkimus sairaalassa yliaikaistarkistuksessa. Pääsin hädin tuskin takaisin kotiin kun supparit alkoivat tulla voimakkaina ja säännöllisin väliajoin. Palasimme parin tunnin kuluttua takaisin sairaalaan ja saman tien suolen tyhjennyksen ja suihkun jälkeen pääsin saliin.



Yhdessä vaiheessa synnytys jotenkin jämähti paikoilleen, eikä edennyt suppareista huolimatta. Vauva vain jojotteli edes sun taas, eikä ollut ilmeisesti missään vaiheessa laskeutunut, saati kiinnittynytkään. Tällöin puhkaistiin kalvot. Aivan tajuton jatkuva supistuskipu valtasi koko kehoni, eikä siihen tullut taukoa lainkaan. Pyysin ja lopulta sain kohdunkaulan puudutuksen, joka toi lievän avun...pian sen jälkeen sain luvan ponnistaa. Ponnistusvaihe ei meinannut onnistua taaskaan kylkiasennosta eikä puoli-istuvasta asennosta. Sain kamalan krampin kylkeeni ja huusin tuskasta. Jotenkin sitten vain sain pojan punnerrettua ulos. Menetin vertakin ihan älyttömästi, mutta niin vain kävelin sieltä osastolle kun istukka oli irronnut ja minut oli kursittu kokoon ja poika oli saanut silmitellä rinnalla rauhassa. Ihmettelen vielä itsekin sitä miten virkeä olin koko homman jälkeen. Kun sain esikoiseni, minut jouduttiin kärräämään pyörätuolilla osastolle. Olin niin heikko. Synnytykseen meni 8h 35min.



Nyt kun olen kahdesti todennut, että puoli-istuva asento ei ole minua varten, ajattelin ehdottomasti vaatia jakkarasynnytyksen...olen kuullut, että pystyasennossa lapsi tulee vähemmällä vaivalla ulos ja se helpottaa avautumisvaihetta.



Kanelisokeri 33+4

tosta synnytysasennosta, ne kerto valmennuksessa että synnytysjakkaralla ponnistus suunta on oikea, puoli istuvassa joutuu ponnistaa tavallaan ylöspäin joten toivon että mun selkä ja muukin kroppa kestää sen jakkaran. ei yhtään innosta se puoli istuva ja ylimääränen rehkiminen. pelottaa jo valmiiks ihan tarpeeksi.



mun mies on kateissa, sen ois pitäny tulla jo tunti sit koulusta .. pitänee soiotella perään...



en tiiä mikähän nyt täällä mahassa on, tai vauva siellä on mut mikä sitä vaivaa? tuntuu kokoajan sellanen ihme paine tonne alas. en oikee tiiä pomppiiko se tuolla vai mikä, mut joka kerralla oikee hytkyy. tässäkin tää istuminen on kyl tosi inhottavaa. ei nää kai mitään supistuksia ole? :O



nyt se mies jo soitti et on just kotona.. jatkuu...

Mä ponnistin puoli-istuvassa, kyljellään kokeilin... ihan utopiaa mulle. Puoli-istuvassa tajusin heti miten ponnistaa, harjoittelujen kanssa ponnistusvaihe 30 min, aktiivinen vaihe 11 min. Mä pidin jalkojani kätilöjen kylkiä vasten (ressukat) ja se oli tosi hyvä. En kyllä välittäny yhtään kuinka kovaa niitä potkin, mutta ei siitä ois mitään tullu pelkästään sukista kiinni pitämällä. Lyhyenä tietyt asennot on multa pois suljettu... eikä mulla oo kyllä jaloissa yhtään ylimääräsiä voimia kannatella itteeni voimaa vievien supistusten jälkeen... jännä nähdä mihin sitä nyt päätyy.

Ensin streptokokkiasiaa: Kai isohko osa naisista (vaihtelevia lukuja olen lukenut 13-20%) kantaa streptokokkia ja se on yleensä täysin oireeton. Raskausaikana se saattaa oireilla ja bakteeri voi tarttua lapseen synnytyskanavasta. Siksi äiti saa synnytyksen yhteydessä antibiootin, jos vesien menosta syntymään kestää. Meillä ei valitettavasti esikko ennättänyt lääkettä saada kauttani ajoissa (?) vaan hän jäi lastenosastolle. (Nyt lapsi on terve, eikä esim. tulehdusherkkyys ole kohonnut - onneksi!) Tämän raskauden aikana strepto aiheutti vuotoja pariin otteeseen ja se hoidettiin paikallisantibiootilla. Loppuraskaudesta otettiin vielä uusi näyte ja uuden kuurin saan, jos näyte on positiivinen. Synnytyksen yhteydessä aion pyytää lääkkeet myös, mikäli synnytys kestää, sen verran masentavaa oli pieni sairaalaan jättää.



Esikoisen syntymä siis käynnistyi vesien menolla ja pikkuinen oli puserrettu ulos 36 tunnin kuluttua. Alkoi olla meikäläinen ihan finaalissa, vaikkei heti vesien mentyä kipeästi supistellutkaan. (Toivottavasti kakkonen " putkahtaa" maailmaan nopeammin.) Esikko syntyi " sukka-asennossa" . Jakkaraa kokeilin, muttei se meikäläisellä toiminut, oli ponnistusvaiheessa jo sen verran voimat poissa...



" Synnystysseurasta" : Mies oli mukana esikoisen kanssa ja tulee mukaan myös nyt. Vaikka synnyttäessään aika tavalla omissa maailmoissaan tuskineen on, on kokemus silti hieno jaettava juttu. Ei asiasta kyllä edes olla keskusteltu, vaan taitaa olla itsestäänselvyys.



Vaippagalluppiin: Esikolla käytettiin aluksi Liberoja, nyt Pampersin Active fit toimii parhaiten (ikää n. 1v6kk). " Halpismerkkejä" ollaan kokeiltu, Pirkka ärsyttää ihoa, Lidlin vaippa on aika kova. Muumi fuskasi pikkuvauvana, eikä sitä olla uudelleen kokeiltu.



Ingefära 35+1