Kun hoitajat aina uhoavat lähtevänsä uudelle alalle, niin mikä se "uusi ala" on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaveri vaihtoi sairaanhoitajan töistä lääkefirman tuote-esittelijäksi. Palkkan kokoa en tiedä, mutta elintaso perheellä on kohonnut huomattavasti. Ja iloisesti ilmoittaa nykyisin, että hyvin menee.

Tämä ei edes ole varsinainen alanvaihto, koska useimmiten lääkefirmat hakevat tuote-esittelijöikseen ihmisiä, joilla on terveydenhuollon alan koulutus. Sairaanhoitajan työtä siis, vaikkakin erilaista.

Koulutus on sama, mutta ala on eri. Ei tuollainen tuote-esittely/myyntityö kuulu sairaan-tai terveydenhoitoalaan. Se, että työtä voi tehdä vanhalla koulutuksella ei tee siitä samaa alaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä tunnen useita alanvaihtajia, mutta kaikki he ovat kouluttautuneet uudelleen. Mistä ap olet saanut käsityksen, ettei alavaihtajat kouluttautuisi?

Miten aikuinen ihminen pystyy kouluttautumaan uudelleen?

Millä hän pääsee sisään opintoihin, kun vain ensikertalaiset pääsee sisään? (Tiedän tämän, kun olen hakenut. En päässyt sisään. Lukio-opinnoista oli jo 30 vuotta. Pääsin neljännelle varasijalle (4.), ja laskin että olisin päässyt helposti sisään, jos olisin ollut ensikertalainen.)

Millä hän elää opintojen ajan ja maksaa laskunsa?

Näinhän se menee, alalle kouluttautuneet ja töissään pettyneet elättelevät jotain suurta siirtymää muihin töihin. 5 vuotta työttömänä olleena voin kertoa, että ei niitä avoimia työpaikkoja oikeasti ole edes hypetysaloilla. Vain pitkän työkokemuksen omaavat voivat vaihtaa paremman palkan maksavalle työnantajalle, ei sinne mitään uudelleenkoulutettuja hoitajia kaivata.

Mitkä ovat niitä mainitsemiasi hypetettyjä aloja? Ja missä on sanottu, että se uusi ala pitäisi olla paremmin palkattu? Ei missään! Ihme oletuksia te teette kaikista vain omien ajatustenbe ja ennakkoluulojenne pohjalta. Se, että sinä et kelpaa työmarkkinoille, ei tarkoita sitä, ettei muutkaan kelpaisi. Monet uudelleen koulutetut hoitajat ovat kelvanneet ja tulevat myös jatkossa kelpaamaan. Se on paljon ihan tekijästä ja itsestä kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ansaitsee heti yli 5000€/kk? Missä näin on väitetty?

Aika moni hoitaja tälläkin sivulla.

Ja kun nyt haluavat lähes 5000€/kk palkkaa sairaanhoitajan työstä, niin tuohan on heille sitten se minimi hyväksyttävä palkkataso omasta mielestään.

Niin siitä työstä hyväksyttävä palkkataso. Eikä kukaan ole edes puhunut mistään 5 tonnista. 3 tonnia olisi tavoite minusta.

Mutta siis monia muita helppoja töitä voisin tehdä paljon pienemmällä palkalla, ja olen tehnytkin.

Löytyy myös työllistävä toisen alan tutkinto jonne voin palata. Mutta en palaa vaan vaihdan maata, koska tykkään kyllä työskennellä hoitoalalla. Mutta en tällä palkalla. Työtarjous on taskussa toisesta maasta, mutta odotan nyt tämän palkkakierroksen, koska onhan se aina perheellisellä se lähteminen haastavampaa... Kuitenkin mahdollista ja toteutuu meidän kohdalla jos nyt ei saada palkkoja kuntoon. 4,5 vuoden AMK-kaksoistutkinnon jälkeen se peruspalkka saa tällä vastuulla ja kuormittavuudella alkaa kolmosella ja sillä selvä.

Ehkä kannattaa tarkistaa ne omat lakkovaatimuksenne. Tehy vaatii palkankorotuksia, jotka toteutuessaan tarkoittaisivat, että sairaanhoitajien keskipalkka olisi 5 vuoden kuluttua lähes 5000€/kk bruttona.

Hoitajat eivät edes ilmeisesti itse tiedä, minkä takia ovat lakossa tai mitä vaatimassa.

Höpöhöpö, se tarkoittaisi noin kaksinkertaista palkkaa nykytilanteeseen nähden, eikä sellaisesta kukaan ole puhunut. Olen hyvin selvillä tehyn ehdotuksesta. Oma peruspalkkani nousisi sen kanssa noin 3200 euroon, ja kun laskee tinkivaran joka vaatimukseen toki on sisällytetty, niin nousu olisi noin 3000 euroon. Siihen olen sitten ihan tyytyväinen jonkun aikaa, nyt on jo 15 vuotta menty ilman sen suurempia korotuksia kun koskaan ei ole sopiva aika...

Eli sinäkään et ymmärrä, että se peruspalkka ei ole se tärkeä, vaan kokonaisansiot. Ja lisien kanssa sairaanhoitajien mediaanipalkka on jo kaikkien suomalaisten mediaanipalkkaa korkeampi, yli 3000€/kk bruttona. Nuo vaaditut korotukset nostaisivat teidän kokonaispalkan lähes summaan 5000€/kk, mikä on aivan järjetön vaatimus.

Varmaan onkin hyvä, jos kaltaisesi lähtisivät alalta, nythän hoitajia on Suomessa aivan valtavasti, väestöön suhteutettuna enemmän kuin missään EU:ssa. Ala tervehtyisi kun tyhmät ja asennevammaiset lähtisivät pois. Sitä kautta saisi sitä työilmapiiriäkin paremmaksi.

Nimenomaan peruspalkka on tärkeä, lisät  on lisiä huonoista duuneista  ja jatkuvasta väsymyksestä,huonoista lomista yms.

Ja lisät ei jakaannu tasan  kaikillle, kroppakin alkaa pistään vastaan vanhetessa,yöt kauheita ,aamu-illat...

Ne lisät maksetaan kuitenkin rahana, eikö? Ja jos ei ole tiedossa niin lisiä maksetaan myös muilla aloilla ja kyllä ne ihan palkaksi lasketaan. Peruspalkka on matala monella muullakin alalla ja lisiä maksetaan sitten mm. juurikin näistä epätavallisista työajoista. Lisät eivät ole mikään korvaus huonoista lomista tai väsymyksestä. Suurena shokkina voi kertoa, että muissakin töissä väsyy. Ja tämä huonot lomat onkin uusi asia. Mikä mahtaa tehdä lomasta huonon? Se että kaikki eivät saakaan pitää juuri sinä ajankohtana kun haluaa tai kaikkia viikkoja putkeen. Pitääkin tiedustella omalta työnantajalta missä minun lisäni huonoista lomista viipyy kun en ole minään vuonna niitä saanut.

Lisät ovat korvaus epäterveellisistä ja epämukavista työajoista, eikä niitä kuulu ottaa mukaan palkkakeskusteluun millään alalla. Lisät ovat tärkeitä, koska ei muuten kovin moni tekisi öitä, iltoja, viikonloppuja, pyhiä ollenkaan ja joillain aloilla nekin ajat on pakko töitä tehdä.

Sen takia pitää aina puhua vain peruspalkasta. Ne ovat keskenään vertailukelpoisia.

Peruspalkat eivät muuten ole vertailukelpoisia. Moni korkeakoulutettu ei nimittäin saa minkäänlaisia "haittalisiä", vaan palkka on x euroa, ja se on korvaus siitä, että työt tulevat hoidettua. Töiden hoitaminen voi tarkoittaa todella pitkiä päiviä, ilta- ja viikonlopputöitä, jatkuvaa puhelimen päivystämistä, työskentelyä loman aikana jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä tunnen useita alanvaihtajia, mutta kaikki he ovat kouluttautuneet uudelleen. Mistä ap olet saanut käsityksen, ettei alavaihtajat kouluttautuisi?

Miten aikuinen ihminen pystyy kouluttautumaan uudelleen?

Millä hän pääsee sisään opintoihin, kun vain ensikertalaiset pääsee sisään? (Tiedän tämän, kun olen hakenut. En päässyt sisään. Lukio-opinnoista oli jo 30 vuotta. Pääsin neljännelle varasijalle (4.), ja laskin että olisin päässyt helposti sisään, jos olisin ollut ensikertalainen.)

Millä hän elää opintojen ajan ja maksaa laskunsa?

Kyselet tosi kummallisia. Minä pääsin hoitajataustaisena yliopistoon ensimmäisellä hakukerralla. Valmistauduin toki pääsykokeisiin äärimmäisen huolellisesti, ja lukiotodistuskin on hyvä. 

Opintojen aikana elätin itseni tekä tekemällä hoitajan keikkatöitä että opintorahalla. Uuden alan töihin pääsin jo opintojen aikana, nyt olen vakituisessa ja paremmin palkatussa työssä juristina. 

Mitäs jos pysyttäisiin kuitenkin reaalimaailmassa, jossa tuhannet hoitajat eivät todellakaan kouluttaudu juristeiksi tai diplomi-insinööreiksi. Jo tuollaisen asian esittäminen saa epäilemään kirjoittajan totuuspohjaa ja motiiveja. Valtaosa hoitajista on sillä tasolla, johon heidän kykynsä riittävät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä tunnen useita alanvaihtajia, mutta kaikki he ovat kouluttautuneet uudelleen. Mistä ap olet saanut käsityksen, ettei alavaihtajat kouluttautuisi?

Miten aikuinen ihminen pystyy kouluttautumaan uudelleen?

Millä hän pääsee sisään opintoihin, kun vain ensikertalaiset pääsee sisään? (Tiedän tämän, kun olen hakenut. En päässyt sisään. Lukio-opinnoista oli jo 30 vuotta. Pääsin neljännelle varasijalle (4.), ja laskin että olisin päässyt helposti sisään, jos olisin ollut ensikertalainen.)

Millä hän elää opintojen ajan ja maksaa laskunsa?

Näinhän se menee, alalle kouluttautuneet ja töissään pettyneet elättelevät jotain suurta siirtymää muihin töihin. 5 vuotta työttömänä olleena voin kertoa, että ei niitä avoimia työpaikkoja oikeasti ole edes hypetysaloilla. Vain pitkän työkokemuksen omaavat voivat vaihtaa paremman palkan maksavalle työnantajalle, ei sinne mitään uudelleenkoulutettuja hoitajia kaivata.

Mitkä ovat niitä mainitsemiasi hypetettyjä aloja? Ja missä on sanottu, että se uusi ala pitäisi olla paremmin palkattu? Ei missään! Ihme oletuksia te teette kaikista vain omien ajatustenbe ja ennakkoluulojenne pohjalta. Se, että sinä et kelpaa työmarkkinoille, ei tarkoita sitä, ettei muutkaan kelpaisi. Monet uudelleen koulutetut hoitajat ovat kelvanneet ja tulevat myös jatkossa kelpaamaan. Se on paljon ihan tekijästä ja itsestä kiinni.

Täh?

Oppiminen vaikeutuu monilla valtavasti n. 30 ikävuoden jälkeen. Uuden tutkinnon suorittaminen ei ole helppoa, kun ikää alkaa karttua. Jos ikää on yli 30, ja lähtee opiskelemaan esim. jonkin yleistutkinnon, kuten tradenomin tutkinnon, joka sinänsä ei ole mikään huippuvaikea tutkinto, todennäköisyys, että jaksaa suorittaa tämän tutkinnon loppuun, on alhainen.

Kituuttaminen pelkillä opintotueilla on psykologisesti äärimmäisen hankalaa ja tehdä sivutöitä opiskelun ohella kun ikää on riittävästi, on todennäköisesti vielä hankalampaa.

Alanvaihto edellyttää nykyään pääsääntöisesti Suomessa tämän uuden alan ammattitutkintoa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä tunnen useita alanvaihtajia, mutta kaikki he ovat kouluttautuneet uudelleen. Mistä ap olet saanut käsityksen, ettei alavaihtajat kouluttautuisi?

Miten aikuinen ihminen pystyy kouluttautumaan uudelleen?

Millä hän pääsee sisään opintoihin, kun vain ensikertalaiset pääsee sisään? (Tiedän tämän, kun olen hakenut. En päässyt sisään. Lukio-opinnoista oli jo 30 vuotta. Pääsin neljännelle varasijalle (4.), ja laskin että olisin päässyt helposti sisään, jos olisin ollut ensikertalainen.)

Millä hän elää opintojen ajan ja maksaa laskunsa?

Näinhän se menee, alalle kouluttautuneet ja töissään pettyneet elättelevät jotain suurta siirtymää muihin töihin. 5 vuotta työttömänä olleena voin kertoa, että ei niitä avoimia työpaikkoja oikeasti ole edes hypetysaloilla. Vain pitkän työkokemuksen omaavat voivat vaihtaa paremman palkan maksavalle työnantajalle, ei sinne mitään uudelleenkoulutettuja hoitajia kaivata.

Mitkä ovat niitä mainitsemiasi hypetettyjä aloja? Ja missä on sanottu, että se uusi ala pitäisi olla paremmin palkattu? Ei missään! Ihme oletuksia te teette kaikista vain omien ajatustenbe ja ennakkoluulojenne pohjalta. Se, että sinä et kelpaa työmarkkinoille, ei tarkoita sitä, ettei muutkaan kelpaisi. Monet uudelleen koulutetut hoitajat ovat kelvanneet ja tulevat myös jatkossa kelpaamaan. Se on paljon ihan tekijästä ja itsestä kiinni.

Täh?

Kysy vain pois, ellei kokonaisen lauseen kirjoittaminen ole ylivoimaista.

Vierailija kirjoitti:

Oppiminen vaikeutuu monilla valtavasti n. 30 ikävuoden jälkeen. Uuden tutkinnon suorittaminen ei ole helppoa, kun ikää alkaa karttua. Jos ikää on yli 30, ja lähtee opiskelemaan esim. jonkin yleistutkinnon, kuten tradenomin tutkinnon, joka sinänsä ei ole mikään huippuvaikea tutkinto, todennäköisyys, että jaksaa suorittaa tämän tutkinnon loppuun, on alhainen.

Kituuttaminen pelkillä opintotueilla on psykologisesti äärimmäisen hankalaa ja tehdä sivutöitä opiskelun ohella kun ikää on riittävästi, on todennäköisesti vielä hankalampaa.

Alanvaihto edellyttää nykyään pääsääntöisesti Suomessa tämän uuden alan ammattitutkintoa. 

Aikamoista mutuilua tämä kommenttisi. Missä näitä tutkinnon loppuunsuorittamisen todennäköisyyksiä lasketaan, olisiko esim. jotakin linkkiä saatavilla?

Kaikki aikuisopiskelijat eivät myöskään joudu kituuttamaan opintotuen varassa, vaan osa heistä on oikeutettu aikuiskoulutustukeen. Se on huomattavasti paljon suurempi kuin opintotuki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oppiminen vaikeutuu monilla valtavasti n. 30 ikävuoden jälkeen. Uuden tutkinnon suorittaminen ei ole helppoa, kun ikää alkaa karttua. Jos ikää on yli 30, ja lähtee opiskelemaan esim. jonkin yleistutkinnon, kuten tradenomin tutkinnon, joka sinänsä ei ole mikään huippuvaikea tutkinto, todennäköisyys, että jaksaa suorittaa tämän tutkinnon loppuun, on alhainen.

Kituuttaminen pelkillä opintotueilla on psykologisesti äärimmäisen hankalaa ja tehdä sivutöitä opiskelun ohella kun ikää on riittävästi, on todennäköisesti vielä hankalampaa.

Alanvaihto edellyttää nykyään pääsääntöisesti Suomessa tämän uuden alan ammattitutkintoa. 

Aikamoista mutuilua tämä kommenttisi. Missä näitä tutkinnon loppuunsuorittamisen todennäköisyyksiä lasketaan, olisiko esim. jotakin linkkiä saatavilla?

Kaikki aikuisopiskelijat eivät myöskään joudu kituuttamaan opintotuen varassa, vaan osa heistä on oikeutettu aikuiskoulutustukeen. Se on huomattavasti paljon suurempi kuin opintotuki.

Aikamoista mutuilua sinun kommenttisi, missä on lähdeviitteesi?

Kristiina xx kirjoitti:

Mun pari sairaanhoitajakollegaa alkoi opiskella insinööriksi ja yksi alkoi opiskella biologiaa.

biologit on työttömiä, elleivät ole opettajia, moni vaihtanu alaa, mm hoitotyöhön.

Vierailija kirjoitti:

Oppiminen vaikeutuu monilla valtavasti n. 30 ikävuoden jälkeen. Uuden tutkinnon suorittaminen ei ole helppoa, kun ikää alkaa karttua. Jos ikää on yli 30, ja lähtee opiskelemaan esim. jonkin yleistutkinnon, kuten tradenomin tutkinnon, joka sinänsä ei ole mikään huippuvaikea tutkinto, todennäköisyys, että jaksaa suorittaa tämän tutkinnon loppuun, on alhainen.

Kituuttaminen pelkillä opintotueilla on psykologisesti äärimmäisen hankalaa ja tehdä sivutöitä opiskelun ohella kun ikää on riittävästi, on todennäköisesti vielä hankalampaa.

Alanvaihto edellyttää nykyään pääsääntöisesti Suomessa tämän uuden alan ammattitutkintoa. 

Pessimisti ei pety :D . Joo, oppiminen on hitaampaa, mutta ei mahdotonta. Monella uudelleen kouluttautujalla motivaatio opiskella voi olla paljon parempi kuin nuorella, ja sehän tutkitusti edesauttaa opiskelua. Moni aikuisopiskelija myös usein osaa hahmottaa ja yhdistää opiskelemiaan asioita laajempiin kokonaisuuksiin kuin nuori, mikä myös edesauttaa oppimista. Ei se uudelleen kouluttautuminen ole mikään sellainen mörkö tai mahdottomuus kuin eräät täällä antavat ymmärtää.

Ite aattelin hakea ens vuonna opiskelemaan diplomi-insinööriksi. Matikka, fysiikka ja kemia ainakin sujuivat hyvin lukiossa. Terv. 5 vuotta sairaanhoitajan työtä tehnyt

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä tunnen useita alanvaihtajia, mutta kaikki he ovat kouluttautuneet uudelleen. Mistä ap olet saanut käsityksen, ettei alavaihtajat kouluttautuisi?

Miten aikuinen ihminen pystyy kouluttautumaan uudelleen?

Millä hän pääsee sisään opintoihin, kun vain ensikertalaiset pääsee sisään? (Tiedän tämän, kun olen hakenut. En päässyt sisään. Lukio-opinnoista oli jo 30 vuotta. Pääsin neljännelle varasijalle (4.), ja laskin että olisin päässyt helposti sisään, jos olisin ollut ensikertalainen.)

Millä hän elää opintojen ajan ja maksaa laskunsa?

Kyselet tosi kummallisia. Minä pääsin hoitajataustaisena yliopistoon ensimmäisellä hakukerralla. Valmistauduin toki pääsykokeisiin äärimmäisen huolellisesti, ja lukiotodistuskin on hyvä. 

Opintojen aikana elätin itseni tekä tekemällä hoitajan keikkatöitä että opintorahalla. Uuden alan töihin pääsin jo opintojen aikana, nyt olen vakituisessa ja paremmin palkatussa työssä juristina. 

Milloin hait yliopistoon? Vuoden 2020 opiskelijavalintauudistuksen jälkeen seula tiukentui siten, että ensisijaiset hakijat ovat etusijalla ja heillä on eri pisterajat kuin toiskertaisilla hakijoilla. Myöskään mitään pääsykokeen ja yo-todistuksen yhteispisteitä ei oteta nykyään huomioon, vaan valinnat tehdään joko yo-todistuksen tai pääsykokeen perusteella. Todistuksen perusteella valittaville on koulukohtainen kiintiö, ja loput valinnat tehdään pääsykoetulosten perusteella. Yksittäisiä poikkeuksia koulujen välillä toki on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oppiminen vaikeutuu monilla valtavasti n. 30 ikävuoden jälkeen. Uuden tutkinnon suorittaminen ei ole helppoa, kun ikää alkaa karttua. Jos ikää on yli 30, ja lähtee opiskelemaan esim. jonkin yleistutkinnon, kuten tradenomin tutkinnon, joka sinänsä ei ole mikään huippuvaikea tutkinto, todennäköisyys, että jaksaa suorittaa tämän tutkinnon loppuun, on alhainen.

Kituuttaminen pelkillä opintotueilla on psykologisesti äärimmäisen hankalaa ja tehdä sivutöitä opiskelun ohella kun ikää on riittävästi, on todennäköisesti vielä hankalampaa.

Alanvaihto edellyttää nykyään pääsääntöisesti Suomessa tämän uuden alan ammattitutkintoa. 

Aikamoista mutuilua tämä kommenttisi. Missä näitä tutkinnon loppuunsuorittamisen todennäköisyyksiä lasketaan, olisiko esim. jotakin linkkiä saatavilla?

Kaikki aikuisopiskelijat eivät myöskään joudu kituuttamaan opintotuen varassa, vaan osa heistä on oikeutettu aikuiskoulutustukeen. Se on huomattavasti paljon suurempi kuin opintotuki.

Minä esimerkiksi opiskelin aikuiskoulutustuella. Eikä ollut mitään kituuttamista. Käytin koko 15 kk tukioikeuteni, vaikka olisin halutessani pystynyt aikuisopiskelijana opiskelemaan tutkintoni nopeamminkin loppuun. Mutta tiesin, että alaa vaihtaessa menettäisin lomaoikeuteni, joten otin siksi rennommin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oppiminen vaikeutuu monilla valtavasti n. 30 ikävuoden jälkeen. Uuden tutkinnon suorittaminen ei ole helppoa, kun ikää alkaa karttua. Jos ikää on yli 30, ja lähtee opiskelemaan esim. jonkin yleistutkinnon, kuten tradenomin tutkinnon, joka sinänsä ei ole mikään huippuvaikea tutkinto, todennäköisyys, että jaksaa suorittaa tämän tutkinnon loppuun, on alhainen.

Kituuttaminen pelkillä opintotueilla on psykologisesti äärimmäisen hankalaa ja tehdä sivutöitä opiskelun ohella kun ikää on riittävästi, on todennäköisesti vielä hankalampaa.

Alanvaihto edellyttää nykyään pääsääntöisesti Suomessa tämän uuden alan ammattitutkintoa. 

Aikamoista mutuilua tämä kommenttisi. Missä näitä tutkinnon loppuunsuorittamisen todennäköisyyksiä lasketaan, olisiko esim. jotakin linkkiä saatavilla?

Kaikki aikuisopiskelijat eivät myöskään joudu kituuttamaan opintotuen varassa, vaan osa heistä on oikeutettu aikuiskoulutustukeen. Se on huomattavasti paljon suurempi kuin opintotuki.

Aikamoista mutuilua sinun kommenttisi, missä on lähdeviitteesi?

Tässä lisätietoa aikuiskoulutustuesta: https://www.tyollisyysrahasto.fi/aikuisopiskelijan-etuudet/tuen-saamise….

He opiskelevat uuden ammatin.

Tiedän ainakin hoitajia, jotka opiskelleet

- tradenomeiksi

- IT alalle

- poliisiksi

Meitä aloitti samaan aikaan monta hoitajaa teholla noin 10v sitten. Oltiin parikymppisiä. Kolme on vielä samassa työssä, muut lähteneet opiskelemaan ja uusissa töissä. Itse olen yrittäjä, muut ovat nykyään hammaslääkäri, insinööri, opettaja, pari on kaupallisella alalla, yksi politiikassa ja yksi vakuutusyhtiössä.

Kyllä alanvaihtajia todellakin löytyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä tunnen useita alanvaihtajia, mutta kaikki he ovat kouluttautuneet uudelleen. Mistä ap olet saanut käsityksen, ettei alavaihtajat kouluttautuisi?

Miten aikuinen ihminen pystyy kouluttautumaan uudelleen?

Millä hän pääsee sisään opintoihin, kun vain ensikertalaiset pääsee sisään? (Tiedän tämän, kun olen hakenut. En päässyt sisään. Lukio-opinnoista oli jo 30 vuotta. Pääsin neljännelle varasijalle (4.), ja laskin että olisin päässyt helposti sisään, jos olisin ollut ensikertalainen.)

Millä hän elää opintojen ajan ja maksaa laskunsa?

Kyselet tosi kummallisia. Minä pääsin hoitajataustaisena yliopistoon ensimmäisellä hakukerralla. Valmistauduin toki pääsykokeisiin äärimmäisen huolellisesti, ja lukiotodistuskin on hyvä. 

Opintojen aikana elätin itseni tekä tekemällä hoitajan keikkatöitä että opintorahalla. Uuden alan töihin pääsin jo opintojen aikana, nyt olen vakituisessa ja paremmin palkatussa työssä juristina. 

Milloin hait yliopistoon? Vuoden 2020 opiskelijavalintauudistuksen jälkeen seula tiukentui siten, että ensisijaiset hakijat ovat etusijalla ja heillä on eri pisterajat kuin toiskertaisilla hakijoilla. Myöskään mitään pääsykokeen ja yo-todistuksen yhteispisteitä ei oteta nykyään huomioon, vaan valinnat tehdään joko yo-todistuksen tai pääsykokeen perusteella. Todistuksen perusteella valittaville on koulukohtainen kiintiö, ja loput valinnat tehdään pääsykoetulosten perusteella. Yksittäisiä poikkeuksia koulujen välillä toki on.

Eli jos pärjää pääsykokeessa, pääsee sisään vaikka ei ole ensikertalainen.

-eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sairaanhoitajakollegani ovat opiskelleet insinööreiksi, lääkäreiksi, juristiksi, poliiseiksi, seksuaaliterapeutiksi, lääkintälaitteiden korjaajaksi, opettajiksi ym ym.

Ai niin ja it-alalle on pari lähtenyt vuosien varrella :)

Jos tressiä lähtee pakoon niin ei tuo it-ala ole myöskään leppoisa. Tietysti työajat on hyvät. Saattaa sielläkin kyllä ajoittain joutua ylitöihin.

It-alalle lähtijät saivat paremmat työajat, ei tarvitse viettää kaikkea hereilläoloaikaa sairaalassa, ei menee aikaa työmatkoihin ja jää aikaa perheelle enemmän, joten ehdottomasti hyvä vaihtoehto hoitotyölle.

Vierailija kirjoitti:

Oppiminen vaikeutuu monilla valtavasti n. 30 ikävuoden jälkeen. Uuden tutkinnon suorittaminen ei ole helppoa, kun ikää alkaa karttua. Jos ikää on yli 30, ja lähtee opiskelemaan esim. jonkin yleistutkinnon, kuten tradenomin tutkinnon, joka sinänsä ei ole mikään huippuvaikea tutkinto, todennäköisyys, että jaksaa suorittaa tämän tutkinnon loppuun, on alhainen.

Kituuttaminen pelkillä opintotueilla on psykologisesti äärimmäisen hankalaa ja tehdä sivutöitä opiskelun ohella kun ikää on riittävästi, on todennäköisesti vielä hankalampaa.

Alanvaihto edellyttää nykyään pääsääntöisesti Suomessa tämän uuden alan ammattitutkintoa. 

Nämä pohdinnat ovat varmaan jonkun elämänkoululaisen opinnäytetyöstä kopioituja.