Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Mitä sinulta on kadonnut oudosti eikä ole löytynyt?
Meiltä mm. katosi lapsen toinen talvikenkä. Sisään hän ei ole voinut tulla yhdellä kengällä ja asunnossa sitä ei ollut, on sen jälkeen ollut muuttokin. Aikanaan teini-iässä multa katosi trendikäs toppaliivi, mietin sitä toisinaan vieläkin että miten olisin voinut sen kouluun unohtaa. Sitten tietysti sukkia ja muuta pientä katoaa yhtenään.
Kommentit (1602)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yrittäjänä tienaamani rahat veroina muille ihmisille. Ei ole vuosiin löytynyt. Voisitteko palauttaa ?
Yrittäjien ahneus on niin kuvottavaa. Köyhyys teidät periköön ja kaiken vielä menetätte.
Kuvallinen kelakortti ja kihlasormus.
Muutama vanha koriste-esine. Epäilen, että joku on ne varastanut, mutta en millään keksi, että kuka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietokone. Tämä ei ole naurun asia yhtään. Olin Tampereella lomalla viikonlopun ja tulin Helsinkiin sunnuntai-iltana. Klo 20.30 avasin kodin oven, aloin purkaa reppua eikä tietokone ollut siellä. Se on voinut jäädä hotelliin, siellä sitä käytin, tai junaan, tai ehkä siirsin sen dösässä penkille katsoessani, onko kotiavaimet repussa.
Mies katosi, ei ole tullut takaisin. Lähti kai toisen matkaan. Ei ilmoittanut mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oi...
Herran vuonna 1986 multa katosivat avaimet, aika-avaruuteen. Laitoin ne silloin teininä sängyn päälle päiväpeitolle mihin kaikki kamat muutenkin kakarana, ei enää olleet siinä, piti teettää uudet. Sitten vuonna 2004 Mutsi soitti että mä oon jättänyt avaimeni sinne, se löysi ne lattialta, sittemmin jo sohvan vierestä.
Vuonna 1998 sinappi katosi jääkaapista oven ylähyllyltä. 2v. myöhemmin kun avasin oven, no monta kertaa siinä olin avannu ja ihan varmaan sulatellu pakastimen sekä siivonnu siinä välissäkin muutamasti, niin putosi semmoinen ihmeellinen keramiikkakupu lattialle ja sinappi oli hyllyllä. Käytin sitten sitä kupua sinappi "telineenä". Se keramiikkakupu paljastui mun ystäväni 1995 kadonneeksi snapsu kupiksi. Sillä oli niitä 3 lisää ja se tarjos mulle kerran 2004 sellasesta ja tiesin sitten antaa se takaisin sarjaan. Me ei edes tunnettu vielä 1995. Se oli kyllä asunnut siinä kämpässä.
Ja rannekoru paksu hopeinen katosi 2001 tason päältä korukulhosta, epäilin ystäviä, ihmettelin että kun ei mun ystävät mitään pölli, sairasta se ois, ja löytyi 2022 eri osoitteesta kirjoituspöydän, joka ei ikinä oo ollu mun lähellä, laatikosta.
Nopeita siirtymisiä on paljon, mutta nää on sellaiset pitkät, mahdottomat selittää muutoin kuin fysiikan utopistisilla teorioilla.
Aika-avaruus, pelottavinta että sinne katoaa myös ihmisiä.
Käyttäjä2875 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yrittäjänä tienaamani rahat veroina muille ihmisille. Ei ole vuosiin löytynyt. Voisitteko palauttaa ?
Yrittäjien ahneus on niin kuvottavaa. Köyhyys teidät periköön ja kaiken vielä menetätte.
Miksei ihminen saisi hyötyä omalla työllään ja mahdollisesti vielä työllistää muita? Valtaosa yrittäjistä on yksinyrittäjiä, jotka tienaavat vähemmän kuin keskibåvertopaljansaaja. Heitäkö kadehdit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tietokone. Tämä ei ole naurun asia yhtään. Olin Tampereella lomalla viikonlopun ja tulin Helsinkiin sunnuntai-iltana. Klo 20.30 avasin kodin oven, aloin purkaa reppua eikä tietokone ollut siellä. Se on voinut jäädä hotelliin, siellä sitä käytin, tai junaan, tai ehkä siirsin sen dösässä penkille katsoessani, onko kotiavaimet repussa.
Oletko ottanut yhteyttä noihin paikkoihin.?
Multakin hävinnyt koruja, koristeita ym. kotonani.
Nykyisin jos laitan jotain esim. vara avain tai tärkeitä papereita talteen otan kuvan tai kirjaan kalenteriin päivän ja paikan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kultaiset korvakorut vuonna 1999. Pelottavinta se, että illalla nukkumaan mennessä olivat minulla korvissa ja aamulla herätessä niitä ei löytynyt mistään. Käännettiin koko talous ympäri roskiksia myöten, mutta tähän päivään mennessä niitä ei ole löytynyt.
Pidin noita koruja yötä päivää, koska olivat pienet ja mukavan malliset, eivätkä painaneet yölläkään yhtään. Niitä oli kultaseppä vielä modannut siten, että korun avaaminen oli tosi vaikeaa. Monasti oli korvalehdet punaisena kun taistelin ne puhdistusta varten irti. En pysty käsittämään, miten olisin yöllä nukkuessani saanut ne noin vain pois - enkä ole myöskään unissakävelijä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-Nuoruuden rakkauteni katosi (nähty jossain savuisissa baarien uumenissa tuon jälkeen).
-Itsetunto ja hyväksytyksi tulemisen tunne
- kyky rakastaa
- miesten arvostus
Kadotin pitkäaikainen ystävä johon luotin.
--->> osoittautui ihan muunlaiseksi persoonaksi kuin mitä esitti.
Fjällrävenin ihanan violetin värinen, välikoon reppu. Ostin sen 10 vuotta sitten 50€:lla enkä tiedä, jätinkö sen Lapin erämaahan vai onko teini sen hävittänyt - ei ole löytynyt. Harmittaa, en ole löytänyt yhtä halvalla ja saman väristä mistään.
Kadotin nuoruuden hehkeyteni, ei löydy mistään.
Creepy kirjoitti:
Kultaiset korvakorut vuonna 1999. Pelottavinta se, että illalla nukkumaan mennessä olivat minulla korvissa ja aamulla herätessä niitä ei löytynyt mistään. Käännettiin koko talous ympäri roskiksia myöten, mutta tähän päivään mennessä niitä ei ole löytynyt.
Pidin noita koruja yötä päivää, koska olivat pienet ja mukavan malliset, eivätkä painaneet yölläkään yhtään. Niitä oli kultaseppä vielä modannut siten, että korun avaaminen oli tosi vaikeaa. Monasti oli korvalehdet punaisena kun taistelin ne puhdistusta varten irti. En pysty käsittämään, miten olisin yöllä nukkuessani saanut ne noin vain pois - enkä ole myöskään unissakävelijä.
Kuka tahansa voi olla unissakävelijä! Se voi tapahtua kerran tai toistuvasti. Olen lukenut asiasta paljon, koska minulla on 45-vuotisen elämäni aikana tapahtunut 2 kertaa (tietääkseni). Ensimmäisen kerran 20-vuotiaana asuin korkeassa kerrostalossa. Olin kovassa stressissä, tenttejä tulossa, poikaystävä jätti, rahatalous tiukilla. Aamulla herätessäni huomasin, että tuuletusikkuna oli auki ja yksiössä kylmä. Hetken päästä oven takana oli kiinteistönhoitaja, joka ojensi minulle tavaroita (esim. kampa ja meikkipussi). Hän oli todella vihainen mies, huusi, että kenen päähän tahansa voi osua, jos ikkunasta heitän tavaraa. Tietysti säikähdin, koska luulin menettäneeni muistini. Kävin lääkärissä ja sain kuulla, että unen aikana aivot antaneet käskyn toimia, ei mitään muistinmenetystä ole.
Toisen kerran melko samantyyppinen tapaus. Olin taas hyvin stressaantunut, työpaineet ja yt-uhka päällä. Olin siivonnut keittiössä aamuyöllä klo 03. Mieheni oli käynyt katsomassa ja luullut, että olen valveilla, kun laitoin tiskikoneesta astioita kaappiin. Aamulla heräsin sohvalta, en omasta sängystä. Olin tehokkaasti tiedostamattani vaihtanut lautaskaapin ja mukikaapin sisällöt toisin päin.
Näitä voi sattua kenelle vaan. Ja mitä olen lukenut, niin kaikkia me ei edes koskaan saada tietoon, koska ihminen ei aina tee jotain radikaalia, vaan ne voi olla arkisia asioita myös.
Rahaa.