Mitä sinulta on kadonnut oudosti eikä ole löytynyt?
Meiltä mm. katosi lapsen toinen talvikenkä. Sisään hän ei ole voinut tulla yhdellä kengällä ja asunnossa sitä ei ollut, on sen jälkeen ollut muuttokin. Aikanaan teini-iässä multa katosi trendikäs toppaliivi, mietin sitä toisinaan vieläkin että miten olisin voinut sen kouluun unohtaa. Sitten tietysti sukkia ja muuta pientä katoaa yhtenään.
Kommentit (1602)
Aino- juomalasit, 6 kpl. Ne katosi , ei ole missään enää....!
Mun mutsi huomasi, että hänen keittiökaapista oli kadonnut iso kulho, jota voi käyttää vaikka kiisselin jne tarjoiluun. Hän oli saanut sen häälahjaksi ja se oli aika arvokas. Hän sanoi, että hän kyllä varmasti muistaisi, jos olisi sen jollekin lainannut tai myynyt. Hän epäilee, että hänen serkkunsa varasti sen, kun mutsini oli antanut hänelle kotiavaimen oman lomansa ajaksi, kun he olivat sopineet, että lähellä asuva serkku käy kastelemassa kukkia hänen asunnossaan.
Mieheni hävisi kerran oudosti 15 vuotta sitten ollessani kaupassa. Sinne lähtiessäni mies jäi kotiin aivan tavalliseen tapaan, mutta tullessani takaisin mies oli kadonnut oudosti eikä sitä ole löytynyt mistään.
Vierailija kirjoitti:
Joku näkijä voisi kertoa missä lapsen rannekello on. Viimeinen havainto siitä eteisessä kun tuli kotiin, oli varma että laittoi sen korurasiaansa mutta ei ollutkaan siellä eikä missään lähellä.
Siinä on lähellä takkia.Ja kenkiä.Oisko taskussa tai kengässä?
Vierailija kirjoitti:
Vuokra asunnoissa saisi kylä olla laki joka vaatisi omistajan aina vuokralaisten väillä vaihtamaan lukot. Jotkin varkaus/ häviämiset ehkä loppuisivat.
Samoin joissain taloyhtiöissä jollain random mummolla voi olla yleisavain koko taloon, jäänyt sille joskus kun sen ukko on esm ollut talonmiehenä. Sitten se käy kavereidensa kanssa äimäilemässä toisten asuntoja ja joskus saattaa jäädä jotain näppiin.
Aika moni näistä katoamisista on erittäin todennäköisesti varkauksia. Kleptomaanien lisäksi on olemassa ihmisiä joille ei ole niin väliä onko se oma vai jonkun toisen. Se otetaan mikä halutaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Multa katosi vuosi sitten mystisesti Joe Blascon sellanen peitevoidepurkki. Vähän aikaa sitten löysin sen vahingossa-mieheni toalettipussista!hän kuulemma ottanut sen itselleen kun oli toimiva satunnaisiin finnien peittämiseen. Olin ihan hämilläni- siitä, että kylmän viileästi & sanomatta mitään vie naisen meikkituotteen, ja vieläpä omaan käyttöönsä.
No onpa törkeä. Mitäköhän hän olisi mieltä, jos varastaisit ja piilottaisit hänen parranajokoneensa tai deodorantin.
Minun mieheni kähveltää hiusharjani aina kun silmä välttää. Jopa vaaleanpunaisen, jonka ostin tarkoituksella. Tästä kinattu 20 vuotta. Lisäksi on napannut hammastahnojani ja käyttänyt lasten suihkusaippuoita. Ei tahdo ymmärtää, että talossa alkaa muillakin olla miesten suihkusaippuoita, kun pojat esiteini-iässä.
Miten olis sellainen pilailuhammastahna mikä värjää hampaat mustaksi. Oppisko kerrasta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kalliit silmälasini. Niiden on pakko olla meillä kotona, mutten ole löytänyt niitä enää pariin vuoteen. (vaikka meillä ei edes ole liikaa tavaraa tai sotkua)
Tarkista mappien ja lehtiöiden välit! :) Työkaveri hukkasi silmälasinsa n. 12 v. sitten työaikana eikä löytänyt niitä mistään.... Muutama viikko sitten hän meni hakemaan keskusarkistosta erästä tärkeää paperia - tsadam - avatessaan arkistomapin, mappi avautui lähes itsestään tietystä kohdin ja siellä olivat hänen lasinsa! :D Uskomatonta. Ikävä tietty, ettei niitä enää voi käyttää *ovat aika hemmetin rumat nykymakuun* kun vahvuuskin on muuttunut jo 12 vuoden aikana. XD
Löysin omat lasini keittiön yläkaappien päältä. Olin ollut pölyjä pyyhkimässä ja sinne olivat jääneet, meni jonkun aikaa ennen kuin löytyivät, en niitä päällisiä joka kuukausi pessyt.
Mökiltä katosi avaamaton käsidesipullo. Oli keittiön pöydällä samassa paikassa monta päivää ja sitten kun piti ottaa käyttöön, ei ollutkaan.
Kukaan ei tunnustanut juoneensa tai nähneensä koko pulloa.
Mutta minä sen olin kaupasta tuonut.
Ei ole löytynyt.
Minulta hävisi avainnippu. Ei siinä ole sinänsä mitään erikoista.
Mutta häviäminen tapahtui näin: Tulin kotiin ja pistin avaimet -piip pi pi pi piip--piip--piip-- (tässä kohtaa Kentaurin tähdistön uhvomiehet veivät avaimeni. Tuo piipitys tarkoittaa ufo-aluksen ääntä)
Aamulla tietysti etsin vimmatusti avainnippuani, joissa oli kolme abloy-avainta eri väritunnuksineen sekä miesystävältäni saatu hieno Valmet-avaimenperä.
Avaimista viis, ne sain teettettyä seuraavana päivänä mutta se etusormen kokoinen Valmet-avaimenperä keljuttaa.
(Omasta mielestäni pistin avainnipun heti sisään tullessani housujen taskuun. )
Mutta toinen juttu missä on onnellinen ja ehkä hieman yllättävä loppu: Äidillä oli kaulassaan kultaketju johon on kultasepällä teettety riipus: Kolme kultaista yo-lyyraa, koska hän, köyhä äiti sai koulutettua meidät ylioppilaiksi.
Hän uurasti paljon maatalomme ulkotöissä: Traktorihommissa, rankametsässä, navetalla...jne.
Mikä noituminen ja harmi kun ohut ketju katkesi. Ketjun äiti löysi rintaliiveistään mutta kolmoislyyra oli mennyt sen vägen.
Siitä puolentoista vuoden päästä riipus löytyi keinokuituisten työhousujen upslaakista! Koru oli jumittunut kankaaseen niin lujasti että kesti pesuukoneen pyörityksenkin.
P.s. Kiitos äiti. Nyt elät loppumetrejä.
Meillä oli aikoinaan sellainen videopeli kuin Zool (https://en.wikipedia.org/wiki/Zool) (PC julkaisu 1993). Katosi kuin pieru saharaan. Huomattiin tosin vasta kun iski pieni nostalgiakärpänen. Epäilen, että varastettiin kun ei löytynyt edes sukupolvenvaihdokseen liittyvässä perusteellisessa siivouksessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin parikymppinen ja olin juuri muuttanut yhteen poikaystävän kanssa. Meille tuli joku älytön riita ja suutuin siitä niin, että heitin kädessäni olevan täyden kahvimukin seinään. Tiedän, typerä temppu. Hain lähes samantien siivousvälineet, mutta en löytänyt ainoatakaan mukin pirstaletta enkä kahviroiskeita mistään. Olin edelleen niin vihainen, että en asiaa ajatellut muutoin kuin taas uutena harmituksena, kun turhaan hain imurin ja rätin. Myöhemmin olen sitten miettinyt, että miten voi sellainen täysi muki kadota jälkiä jättämättä, kun vielä tarkkaan tiesin mihin sen heitin.
Teit jonkun kvanttihypyn toiseen rinnakkaistodellisuuteen.
Sokaistuit raivosta niin paljon että näit harhoja. Tai sitten siivousvälineitä hakiessa zoomasit raivonpuuskassa, jolloin kumppanisi siivosi sotkut. Miten kumppanisi reagoi tähän? Minulla soisi hälytyskellot ja kovaa jos kumppanini ensinnäkin suuttuessaan alkaa heittää tavaroita (koska heittää tavaran minua päin -> koska ei tavarat riitä vaan alkaa heittelemään minua seinään) ja viimeistään siinä vaiheessa kun kertoo että oli niin raivon sokaisemana että muistaa asioita noin väärin eli ei heittänyt mukia seinään vaan raivon vallassa näki tuollaisia harhoja.
Kyllä koiria viedään kysy eläin lääkäri asemilta. Imurit ja silitysraudat kelpaa varkaille. Me on odoteltu että palauttavat sinisafriiri sormus. Varastetut useimmin myydään tai Viroon.
Musta ruokapöytä ja tuolit ei hajua miten ne on sen vienyt.
Nuoruus, näkö, vyötärö, seksihalut..
Näkijä voisi kertoa löydänkö niitä.
Mä hävitin muutossa 7 tai 8 vuodeksi pöytähopeat eli lusikkoja ja kakkulapioita.
Luulin jo niiden menneen pahvilaatikon pohjimmaisena kirpputorille, jonne joitakin astioita laitettiin menemään. No mutta ei, kun tuo 7-8 vuoden jälkeen keittiön yläkaapin perällä olevasta kodinkonelaitteen laatikostahan ne löytyivät. Muutaman kerran vuosien varrella ehti tuo harmittaa, mutta osasi sitä ilman pöytähopeitakin elää.
Joitakin muita pikkuesineitä on hävinnyt aivan totaalisesti, eikä ikinä ole putkahtanut mistään takaisin.
Jotain sentään löytyikin. Nimittäin 10 vuoden takaisessa muutossa hävisi pieneen pakettiin pakattava retkireppu. Olin etsinytkin sitä joitakin kertoja, mutta luovuttanut. Nyt uudessa muutossa tuo reppu löytyi uudelleen. Löytyi sieltä samaisesta paikasta, josta sitä on ennenkin etsitty. Melko haamuileva reppu.
Lahjaksi saatu huppari, josta tiedän, että se oli maksanut melko paljon. Olin veljen perheen luona kylässä ja menin veljeni kanssa käymään olohuoneessa, hänen vaimo jäi perheen 4-8v lasten kanssa keittiöön, hupparin jätin keittiössä tuolin selkänojalle. Kun tulin takaisin veljen kanssa, niin huppari oli hävinnyt ja veljen vaimo katseli minua vähän oudosti. Aloin ihmettelemään, että missä hupparini on, mutta veljen vaimo ei sanonut mitään, vaikka hän oli ollut ainoana keittiössä kun se hävisi. Velikin kysyi vaimoltaan, että "Kerro nyt, että missä se huppari on, sinähän sen johonkin veit. Kyllä minä sen tiedän" ja katsoi vaimoaan vihaisesti. No, vaimo ei sanonut mitään vaikka veljeni yritti saada hänet kertomaan sen. Tapahtuneesta on kulunut jo useampi vuosi, mutta huppari ei ole löytynyt. Muutenkin mitä on kuullut, niin ihmisiltä tuppaa katoilemaan mystisesti tavaroita, kun tuo nainen on paikalla.