Mitä sinulta on kadonnut oudosti eikä ole löytynyt?

Vierailija kirjoitti:

Creepy kirjoitti:

Kultaiset korvakorut vuonna 1999. Pelottavinta se, että illalla nukkumaan mennessä olivat minulla korvissa ja aamulla herätessä niitä ei löytynyt mistään. Käännettiin koko talous ympäri roskiksia myöten, mutta tähän päivään mennessä niitä ei ole löytynyt.

Pidin noita koruja yötä päivää, koska olivat pienet ja mukavan malliset, eivätkä painaneet yölläkään yhtään. Niitä oli kultaseppä vielä modannut siten, että korun avaaminen oli tosi vaikeaa. Monasti oli korvalehdet punaisena kun taistelin ne puhdistusta varten irti. En pysty käsittämään, miten olisin yöllä nukkuessani saanut ne noin vain pois - enkä ole myöskään unissakävelijä.

Kuka tahansa voi olla unissakävelijä! Se voi tapahtua kerran tai toistuvasti. Olen lukenut asiasta paljon, koska minulla on 45-vuotisen elämäni aikana tapahtunut 2 kertaa (tietääkseni). Ensimmäisen kerran 20-vuotiaana asuin korkeassa kerrostalossa. Olin kovassa stressissä, tenttejä tulossa, poikaystävä jätti, rahatalous tiukilla. Aamulla herätessäni huomasin, että tuuletusikkuna oli auki ja yksiössä kylmä. Hetken päästä oven takana oli kiinteistönhoitaja, joka ojensi minulle tavaroita (esim. kampa ja meikkipussi). Hän oli todella vihainen mies, huusi, että kenen päähän tahansa voi osua, jos ikkunasta heitän tavaraa. Tietysti säikähdin, koska luulin menettäneeni muistini. Kävin lääkärissä ja sain kuulla, että unen aikana aivot antaneet käskyn toimia, ei mitään muistinmenetystä ole.

Toisen kerran melko samantyyppinen tapaus. Olin taas hyvin stressaantunut, työpaineet ja yt-uhka päällä. Olin siivonnut keittiössä aamuyöllä klo 03. Mieheni oli käynyt katsomassa ja luullut, että olen valveilla, kun laitoin tiskikoneesta astioita kaappiin. Aamulla heräsin sohvalta, en omasta sängystä. Olin tehokkaasti tiedostamattani vaihtanut lautaskaapin ja mukikaapin sisällöt toisin päin.

Näitä voi sattua kenelle vaan. Ja mitä olen lukenut, niin kaikkia me ei edes koskaan saada tietoon, koska ihminen ei aina tee jotain radikaalia, vaan ne voi olla arkisia asioita myös.

Sama, en ole minäkään unissakävelijä, silti tiedän yhden kerran kun olen unissani vienyt tavaran outoon paikkaan. Kirjoitin jo aiemmin tähän ketjuun, olin vienyt nukkuessa käyttämäni peiton paikkaan jossa sen ei normaalisti kuulu olla.

Parikymmentä vuotta elämästä 😁. Kyllä siitä jotain todisteita on jäänyt, joten pakko uskoa että olen ne elänyt.

Pikkupoikana 90-luvun alussa minulla oli musta linkkari, jossa oli kaksi hopeanväristä ruuvia molemmilla puolilla. Sain sen lahjana, kun olin MacGyver-fanina sellaista kinunnut. Yhtenä päivänä sitä ei vain enää löytynyt.

Samoin kävi Rambo-puukolleni samoihin aikoihin.

Vierailija kirjoitti:

Pikkupoikana 90-luvun alussa minulla oli musta linkkari, jossa oli kaksi hopeanväristä ruuvia molemmilla puolilla. Sain sen lahjana, kun olin MacGyver-fanina sellaista kinunnut. Yhtenä päivänä sitä ei vain enää löytynyt.

Samoin kävi Rambo-puukolleni samoihin aikoihin.

Joku kaveri varastanut, tai veljesi kaveri?

Urheiluliivit. Lenkin jälkeen riisuin ne pyykkikoriin. Sen jälkeen niitä ei ole näkynyt.

Vierailija kirjoitti:

Creepy kirjoitti:

Kultaiset korvakorut vuonna 1999. Pelottavinta se, että illalla nukkumaan mennessä olivat minulla korvissa ja aamulla herätessä niitä ei löytynyt mistään. Käännettiin koko talous ympäri roskiksia myöten, mutta tähän päivään mennessä niitä ei ole löytynyt.

Pidin noita koruja yötä päivää, koska olivat pienet ja mukavan malliset, eivätkä painaneet yölläkään yhtään. Niitä oli kultaseppä vielä modannut siten, että korun avaaminen oli tosi vaikeaa. Monasti oli korvalehdet punaisena kun taistelin ne puhdistusta varten irti. En pysty käsittämään, miten olisin yöllä nukkuessani saanut ne noin vain pois - enkä ole myöskään unissakävelijä.

Kuka tahansa voi olla unissakävelijä! Se voi tapahtua kerran tai toistuvasti. Olen lukenut asiasta paljon, koska minulla on 45-vuotisen elämäni aikana tapahtunut 2 kertaa (tietääkseni). Ensimmäisen kerran 20-vuotiaana asuin korkeassa kerrostalossa. Olin kovassa stressissä, tenttejä tulossa, poikaystävä jätti, rahatalous tiukilla. Aamulla herätessäni huomasin, että tuuletusikkuna oli auki ja yksiössä kylmä. Hetken päästä oven takana oli kiinteistönhoitaja, joka ojensi minulle tavaroita (esim. kampa ja meikkipussi). Hän oli todella vihainen mies, huusi, että kenen päähän tahansa voi osua, jos ikkunasta heitän tavaraa. Tietysti säikähdin, koska luulin menettäneeni muistini. Kävin lääkärissä ja sain kuulla, että unen aikana aivot antaneet käskyn toimia, ei mitään muistinmenetystä ole.

Toisen kerran melko samantyyppinen tapaus. Olin taas hyvin stressaantunut, työpaineet ja yt-uhka päällä. Olin siivonnut keittiössä aamuyöllä klo 03. Mieheni oli käynyt katsomassa ja luullut, että olen valveilla, kun laitoin tiskikoneesta astioita kaappiin. Aamulla heräsin sohvalta, en omasta sängystä. Olin tehokkaasti tiedostamattani vaihtanut lautaskaapin ja mukikaapin sisällöt toisin päin.

Näitä voi sattua kenelle vaan. Ja mitä olen lukenut, niin kaikkia me ei edes koskaan saada tietoon, koska ihminen ei aina tee jotain radikaalia, vaan ne voi olla arkisia asioita myös.

Teen 3-vuorotyötä ja myös yövuoroja. Yövuorojen välillä nukkuessani, teen päivällä outoja asioita. Olen mm. avannut ulko-oven, levitellyt lompakon sisällön eteiseen ja hakenut keittiöstä perheen avaimia ja asetellut ne sievästi eteisen penkille. Jossain vaiheessa yleensä herään ja olen hetken aivan sekaisin. Pelottavaa. Olen vähentänyt sittemmin yövuoroja.

Kaksi pitkää juhlamekkoa taloyhtiön vinttikomerosta. Toinen oli itse tehty. :-( Ei murtojälkiä.

Vaimo

Vierailija kirjoitti:

Peppuneitsyys.

.

.

M 47

Minä vein sen. Sori.

Magneettiripset.

Yritin laittaa silmään ja yläpuolinen rivi vain katosi.

Ei mahdu lavuaarin reiistä läpi, ei löytynyt lattialta, ei sukanpohjasta, eikä mistään.

On noin karvamadon kokoinen, en vaan käsitä minne meni.

Lapsen silmälasit koteloineen. Tultiin päiväkodista , laitoin kotelon laseineen eteisen pöydälle. Ei ole sen koommin nähty. Koko talo on etsitty moneen kertaan, eikä löydy mistään.

Asiakkaan lähettämä elektroninen laite(en voi kertoa tarkemmin). Löytyi vuoden päästä pakastimesta. Olin pakastanut sen kun pelkäsin että sieltä voi tulla luteita tai jotain muita hyönteisiä.

Vierailija kirjoitti:

Kaksi pitkää juhlamekkoa taloyhtiön vinttikomerosta. Toinen oli itse tehty. :-( Ei murtojälkiä.

Joku on voinut tiirikoida lukon auki ja kiinni takaisin.

Etsitkö myyntipalstoilta mekkojasi?

Pieru. Se vaan tuli ja katos.

Vierailija kirjoitti:

Asiakkaan lähettämä elektroninen laite(en voi kertoa tarkemmin). Löytyi vuoden päästä pakastimesta. Olin pakastanut sen kun pelkäsin että sieltä voi tulla luteita tai jotain muita hyönteisiä.

Professional action

Tänä kesänä leikkuulauta(vanha) ja raastin. Ei ymmärretä mihin

Keskikokoinen pahvilaatikollinen kirjeitä ja valokuvia hävisi, eikä ole löytynyt. Epäilen, että exä heitti roskiin salaa minulta, koska hänellä oli erikoinen tapa heitellä varsinkin toisten tavaroita roskiin ilman syytä, sai siitä ilmeisesti jotain hyvää oloa. Harmittaa vaan, kun siinä oli lapsuuden aikaiset valokuvat aina koulukuvista lähtien.

On kadonnut kaksi esinettä, eikä kumpaakaan ole löytynyt koskaan.

Sukkaparin toinen sukka katosi pesukoneessa. Löytyi kuukauden päästä samaan aikaan pestyn pussilakanan sisältä.

Kotiavaimet katosivat mystisesti. Pakko ne oli jossain olla, koska olin päässyt sisään. Etsin kaksi tuntia eikä missään? Pidin kahvitauon ja mietin. Sitten välähti. Eteisen naulakossa oli ulkotakkini. Pistin käteni sen alla olevan ulkokenkäni kärkeen. Sinnehän ne oli pudonneet.

Robotti-imurin etupyörä. En käsitä miten semmoinen möllykkä voi kadota jäljettömiin. Sillä oli taipumus irtoilla itsekseen, mutta sen irtoamisen kyllä huomaa.

Otin imurin laturista putsatakseni sitä ennen imurointia. Laturissa robotilla oli vielä pyöränsä. Puhdistuksen jälkeen pyörää ei löytynyt enää mistään. Sellainen pienen luumun kokoinen mustavalkoinen muovipyörä ei voi kadota yhtäkkiä maan alle.