Lue keskustelun säännöt.
Mikä elokuva on syöpynyt mieleesi ikuisiksi ajoiksi?
Itse en osannut valita yhtä. Possession (1981) Green mile Unelmien sielunmessu Inside (2007 Ranskalainen) Kellopeliappelsiini Marttyyrit (Alkuperäinen) Audition
Kommentit (484)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulikärpästen hauta. En ole koskaan itkenyt elokuvan aikana sillä tavalla.
"Funny Games" kuuluu tähän "cannot unsee" kategoriaan. Todella paha eikä missään tapauksessa herkimmille. Leffan ilkeys ei tule mistään gore-mässäilystä vaan jostain aivan muualta.
Kuolleiden runoilijoiden seura.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pikkulikkana 60-luvulla, kun olin kansakoulussa, päästiin koulun kautta katsomaan suurelokuva 10 käskyä. Todella vaikuttava ja ensimmäinen näkemäni värielokuva. Siihen saakka olin nähnyt vain muutaman mustavalkoisen Tarzanin ja Pekka ja Pätkä elokuvan. Hyviä oli nekin lapsen maailmassa.
Vierailija kirjoitti:
Billy Elliot on ehdoton ykkönen. Poika joka elää melko ankeassa kaivosympäristössä lakkojen keskellä ja haluaa tanssia balettia. Machot isä ja isoveli haluavat että Billy harrastaa nyrkkeilyä. Jotenkin uskottava vaikka onkin elokuva. Loppu saa aina nyyhkyttämään. Esitetty joskus ehkä viimeksi Yle Femmalla, nyt löysin sen maksukanavalta.
Todella hyvä elokuva. Sen loppukohtaus on yksi vaikuttavimpia koskaan näkemistäni. Olen youtubesta katsonut pelkästään sitä loppukohtausta varmaan kymmenen kertaa ja joka keran kyyneleet vuotaa. Musiikki kruunaa kaiken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avaruusseikkailu 2001 - ihan hirvee. Jäi ahdistava fiilis.
Vierailija kirjoitti:
Andrei Tarkovskin Stalker
Tämä minullakin. Outo elokuva, jonka sanomaa (onko sitä) en ymmärrä vieläkään, mutta on visuaalisesti hyvin kiehtova. Näin sen ensikerran n.40 vuotta sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Chaplinin Kaupungin valot. Loppukohtaus on niin upea. Ehkä upein mitä on koskaan tehty.
Hitchcockin Vertigo. Näin tämän ensimmäisen kerran varmaan 7-8-vuotiaana, ja se askarrutti minua pitkään. Olen sittemmin katsonut sen monta kertaa, ja aina löytyy uutta pohdittavaa.
Kieslowskin Sininen. Tästä tuli minulle tärkeä elokuva vaikeassa elämänvaiheessa. Päähenkilö haluaa vapauttaa itsensä menneisyydestä, jotta voisi vapautua surusta. Mutta onko täydellinen riippumattomuus kuitenkaan todellista vapautta?
Päivi Hartzellin ohjaama Lumikuningatar 1980-luvulta, jossa Satu Silvo näyttelee nimiroolia. Rakastin tätä elokuvaa lapsena, ja se kietoi minut aina mukaan satumaailmaansa täydellisesti. Pystyn tavoittamaan jotain lapsuuteni tuntemuksista kun katson elokuvaa nyt aikuisena. Elokuvassa on sopivasti rosoa. Se osoittaa, että elokuvallisuutta ja tunnelmallisuutta voidaan saavuttaa kekseliäällä visuaalisella suunnittelulla ilman Hollywood-luokan budjettia tai CGI:tä. Kaiken kruunaa hieno kuvaus, upea musiikki, ja fantastiset näyttelijäsuoritukset - etenkin Tuula Nymanin noita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Andrei Tarkovskin Stalker
Tämä minullakin. Outo elokuva, jonka sanomaa (onko sitä) en ymmärrä vieläkään, mutta on visuaalisesti hyvin kiehtova. Näin sen ensikerran n.40 vuotta sitten.
Kai se sanoma oli että ihmiset ovat sisimmältään pahoja. Sellainen ilosanoma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tappajahai 1.
Titanic.
Huuuuuuuu.
Pelottavia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Andrei Tarkovskin Stalker
Tämä minullakin. Outo elokuva, jonka sanomaa (onko sitä) en ymmärrä vieläkään, mutta on visuaalisesti hyvin kiehtova. Näin sen ensikerran n.40 vuotta sitten.
Kai se sanoma oli että ihmiset ovat sisimmältään pahoja. Sellainen ilosanoma.
Oliko näin? Itse luin kerran monimutkaisen selityksen Stalkerista, en edes muista miten se meni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Stand by me - Viimeinen kesä
The Shawshank Redemtion - Rita Heyworth avain pakoon
The Big Blue - Suuri Sininen
The perfect storm
Ei välttämättä parhaita, mutta "mieleen syöpyneitä"
Being John Malkovich
Päiväni murmelina
The Office Space
Bertoluccin Viimeinen keisari
Leonen Suuri gangsterisota
Kubrikin Kellopeliappelsiini
Peckinpahin Hurja joukko
Leonen Huuliharppukostaja.
Olen kuuttakymmentä lähestyvä nynnerön näköinen täti. Eipä moni arvaisi You Tube-katseluhistoriaanikaan...
Ex-mies suuttui minulle siitä, että pidän em. elokuvista.
Itse taas pidän Tarkovskin elokuvista eniten Stalkerista. Elokuva eroaa alkuperäisestä kirjasta siinä, että elokuva sisältää paljon myyttisiä aineksia. Jossakin mielessä roolihahmojen tietoisuus yhdistyy vyöhykkeeseen.
Hei, kuka puhuu.