Mikä elokuva on syöpynyt mieleesi ikuisiksi ajoiksi?

Tuulen viemää (mutta sen kaveriksi myös elokuva Piiat), 

Schindlerin Lista

E.T.

Terminator II

Tuntematon Sotilas (uusin)

Soul - Sielun syöverissä

Unelmien sielunmessu (leikkaamaton versio)

Schindlerin Lista

Ichi The Killer

Bad Taste

On niitä varmaan muitakin, mutta nuo tuli äkkiä mieleen.

Vierailija kirjoitti:

The Crying Game

Mieleenpainuvimpana kaksi kohtausta, jotka lisättiin ylimääräiisen twistin ja shokkiarvon vuoksi. Olisi toiminut ihan hyvin ilmankin:

- Kun Forest Whitakerin esittämä hahmo jää täysin yllättäen auton alle niin, että auto ponnahtaa ilmaan. Nykyään keskeisen hahmon täysin puskista tuleva odottamaton ja shokeeraava äkkikuolema on ylikäytetty tapa, mutta tuolloin se oli harvinaista.

- Naispuoleisen päähenkilön Din paljastuminen mieheksi niin, että kamera rullaa kohti jalkoväliä ja siellä onkin aivan yllättäen paljaat munat. Alunperin Din piti olla elokuvassa cis-nainen, mutta elokuvafestivaalien alla vaihtoivat hänet transnaiseen huomioarvon lisäämiseksi.

Mistä tällaisen tiedon olet saanut että Din olisi pitänyt olla cis nainen?

Meryl Streepillä on kaksoisolento Suomessa.

Symppis ja samalla vähän kylmänkolho.

Ihan hyvä näyttelijä silti.

Jättiläinen (inhosin J.Deania, mut olikin ok heppu)

Paljon hyviä mainintoja, joita en ala toistamaan, joitain vielä lisäksi:

Dirty Harry (1971), kerran vuodessa -osastoa

Cool Hand Luke, cool on elokuvakin

Alien (1979), 45 v vanha elokuva, johon ei ole aika purrut yhtään

Haute Tension, vähemmälle huomiolle jäänyt oikein toimiva ranskalainen iloittelu

Tuntematon sotilas (1985), lienee kolmikon paras, josta Louhimies muuten surutta siirsi parhaita kirjaan kuulumattomia onelinereita ja kohtauksia omaansa

ja überbrutaali mestariteos The Painted Bird, jolle Guardianin kriitikko antoi 5 tähteä, ja sanoi ettei koskaan halua nähdä elokuvaa uudestaan, eipä taida tulla ihan heti Netflixiin ;)

Cherboroughin sateenvarjot. Se musiikki saa itkemään 😭 niin surullinen rakkaustarina. Catherine Deneuve. 

minun afrikkani

Hauskasti pystyy päättelemään katsojien iän leffamausta.

Aika harva parikymppinen katselee bunuelin tai pasolinin elokuvia.

Vierailija kirjoitti:

Hachiko, itkin enemmän kuin koskaan elokuvan aikana.

samaa ajattelin

Koiran uskollisuus .... Kykenee pyyteettomaan rakkauteen

Kyllä se on pentuna katsottu Psyko..Toinen saman ohjaajan elokuva Linnut.

It's My Body (1985).

Tarzan. Weissmullerin eka paini krokojen kanssa innosti uimaan. Indy: Härkäruoska ja hattu. Nasseja vastaan ja arkeologiksi. Jedin paluu: valomiekka. Ei hemmetti, miten siistiä! Kotona mustavalkotv ja leffassa tällaista kamaa. 

Errol Flynnin Robin Hood sinetöi jo lapsena vasemmistolaisuuteni. Sheriffiä nenille ja neito kainaloon.

Rauta-aika tv-sarja oli aika pähee myös. Heti oli pakko lukea Kalevala ( vaikka onkin toki Haavikon teos)

The Dentist (1996)

Hiljaiset sillat

Oppenheimer

Lapua 1976

Billy Elliot on ehdoton ykkönen. Poika joka elää melko ankeassa kaivosympäristössä lakkojen keskellä ja haluaa tanssia balettia. Machot isä ja isoveli haluavat että Billy harrastaa nyrkkeilyä. Jotenkin uskottava vaikka onkin elokuva. Loppu saa aina nyyhkyttämään. Esitetty joskus ehkä viimeksi Yle Femmalla, nyt löysin sen maksukanavalta.

SWF single white female, murha missä nainen lyö metallisella piikkikorolla miehen silmään.

Forrest Gump. Tv:stä kun tulee jo toistakymmentä kertaa vuoden sisällä, niin ajattelen, että TAASKO... Mutta silti jämähdän aina katsomaan. On vaan hyvä elokuva.