Lue keskustelun säännöt.
Opettajat herätkää, PISA-tulokset luisuvat heikommiksi vuosi vuodelta
29.03.2022 |
Suomen sijoitus koulutusjärjestelmän tuloksia mittaavissa Pisa-tutkimuksissa on vuoden 2003 huipputuloksista lähtenyt jyrkkään laskuun. Vuonna 2003 Suomi oli ykkösenä sekä lukemisessa että luonnontieteissä ja matematiikassa kakkossijalla. Vuonna 2018 olimme luonnontieteissä kuudennella, lukemisessa seitsemännellä ja matematiikassa vasta kuudennellatoista sijalla.
https://www.suomenuutiset.fi/perussuomalaiset-nuorten-koulutustaso-kaan…
Kommentit (199)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelmana on liiallinen ymmärtäminen eli ollaan menty karttakepillä lyömisestä toiseen äärilaitaan. Oppilaan ei tarvitse ponnistella vaan hänen erityisyyttään ymmärretään ja koulu joustaa joka asiassa, oli kyse sitten oppimisvaikeuksista, neurologisista vaikeuksista, kusipäisyydestä, laiskuudesta tai mielenterveyden ongelmista. Aina räätälöidään juuri oppilaalle sopiva keino päästä läpi ja lukemattomat asiantuntijat ohjeistavat opettajaa, miten juuri tämä yksilö on kohdattava (kuraattorit, psykologit, terveydenhoitajat, erityisopet, kiertävät erkkaope, sosiaalitoimi, lääkärit, hoitajat jne). Siinä ei opettajalle jää kauheasti liikkumatilaa.
Opetan noin 200 yläkoulun oppilasta ja tässä muutamia järjestelyjä:
-koulua käymättömille kolmelle oppilaalle pitää soittaa joka kerta, jos ei ole tunnilla ja avata etäyhteys, jos nuoret herrat niin sattuvat haluamaan mutta ei saa painostaa eikä vaatia mitään, joten sankarit jäävät usein nukkumaan. Erkkaopelle pitää laatia tehtäviä, joita tekemällä voisi päästä läpi mutta erkkaopen ponnistuksista huolimatta eivät viitsi avata kirjojaan.
- 20 oppilaalle laadin helpotetut tehtävät ja joko helpotetun kokeen tai useampia kokeita 1-2 kappaleen välein
-kaksi ei suostu tekemään sähköisiä kokeita
- kolme tekee vain sähköisiä kokeita
- erityisen tuen oppilaat (noin 20 kpl) pitää huomioida yksilöllisesti joka tunti sen mukaan, mitä on kirjattu tukipapereihin.
- Tehostetun tuen oppilaat (noin 35kpl) pitää huomioida mahdollisimman usein, ainakin koetilanteessa sallimalla suulliset täydentämiset sekä läksyissä.
--usealla oppilaalla on sairauksia, jotka pitää huomioida oppitunneilla (saa poistua kesken tunnin, saa pitää kuulokkeita, saa syödä, juoda, kuunnella musiikkia, piirtää, ei osallistu ryhmätöihin, ei tee kokeita, ei tee kirjallisia tehtäviä, ei lue ääneen jne.)En sano, etteikö tuo olisi oikeasti rankkaa, mutta ihan ihka oikean erityislapsen äitinä surettaa, että asenne lastani kohtaan on sellainen, että hän on ilmeisesti vain hemmoteltu mussukka, jonka mieltä ei saa pahoittaa. Minusta on tosi inhottavaa, että rinnastat kusipäisyyden ja vaikka lukihäiriön ja mt-ongelmat. Tulee tunne, että jos lapsella on vaikka jokin fyysinen sairaus tyyliin diabetes, joka pitää huomioida koulussa, lapsi kannattaa ottaa kotiopetukseen sieltä opettajia häiritsemästä :( Siis ymmärrän tuon listasi perusteella, että työmäärä opettajalla on järjetön ja osa vaatimuksista vaikuttaa vähintäänkin kummallisilta, mutta oikeasti tämä ahdistaa niitä ns. oikeutetusti tukea vaativia ja heidän vanhempiaan. Nykyisin myös esitetään kuin patenttiratkaisuna erityisluokkien paluuta, mutta vähän oudolta tuntuisi siirtää sellaista lasta erityisluokkaan, jonka vaikeus on ymmärtää tehtävänantoja eli ne pitää vain vääntää rautalangasta, mutta tehtävistä lapsi suoriutuu, eikä edes häiritse ketään. Tai lasta, jolla on vaikka kuulonalenema. Jos ei työ ole herkkua opettajille, ei kyllä ole koulunkäyntikään erityislapselle.
Ongelmahan tässä ei ole ne erityislapset, jotka vaatii tukea vaan se, että heidät integroitiin normaaliin luokkiin. Itsellä oli tuon muutoksen aikaan kaksi lasta alakoulussa ja vanhempainilloissa kerrottiin, miten nyt jokaiselle tukea tarvitsevalle tehdään oma HOPS ja heille tulee erityistukea ja eriyttämistä tuntikehyksen sisältä. Muuten hyvä , mutta resursseja ei tähän sitten tullutkaan.
Ennen oli erityisluokkia , tarkkailuluokkia , apukoulu ja erityiskouluja niille, joilla on haastetta selviytyä tavallisessa opetuksessa. Mutta ilmeisesti päättäjien mielestä sitten oli liian leimaavat saada sitä tarvitsemaansa tukea, koskapa piti kaikki pistää samoihin luokkiin pärjääpä tai en. Ennen ongelmatapauksrt siirrettiin suht nopeasti tavallisista luokista pois.
Ongelma tässä vaan on, että miten rajataan kuka joutuu tai pääsee erityisluokalle tms. Eihän siinä ole mieltä, että melko yksinkertaisen tukitoimen vaativa laitetaan samaan ryhmään kuin ilmeisen moniongelmaiset lapset, se olisi jo resurssienkin tuhlausta. Erityislapsen äitinä oma kokemukseni on, että paperia ja puhetta piisaa, mutta konkreettinen apu on niukkaa. Yläkoululaiseni jokaiselle opettajalle laitettiin tieto, että tehtävänannon pitää olla hyvin selvää (siis joillain opettajilla se oli tätä aina, joillain se oli aika mystistä aikuisenkin silmiin), mutta ei tämä johtanut mihinkään. Oli opettajia, joilta sain wilman avulla metsästää tietoja mitä piti tehdä ja mihin lokeroon palauttaa ja missä koko lokero on. Totta kai tämä söi opettajan voimavaroja, mutta toisaalta olisihan hän voinut sen tiedon kirjoittaa wilmaan ihan alun alkaenkin kaikille nähtäväksi. (Tässäkin on ollut tosi paljon vaihtelua, miten ihan läksyt merkitään: osa merkitsee joka kerta ihan selvästi, osa ei mitenkään.) Kun tehtävänanto oli selvä, nuori teki tehtävät itsenäisesti. En käsitä, että tällaisen takia nyt esimerkiksi pitäisi siirtää lapsi erityisluokkaan. On ihan eri asia, jos ongelmia on sitten selvästi oppimisessakin, käytös on hyvin häiritsevää tms. Mielestäni koko koulu on nykyisin yhtä hösellystä, mikä ei palvele juuri ketään. Omalla nuorellani oli siis ihan vanhanaikaisiakin tunteja ja toimintatapoja ja niissä pärjäsi ihan hyvin ja oppi paljon. Mutta tämä itseohjautuvuus ja -reflektointi ja ties mikä monimuotoisuus ja ilmiö ja digi ei sovi kaikille, mielestäni ei monille ns. taviksillekaan.
Teillä sentään oli Wilma käytössä myös käskyjen annosta. Meidän lasten koulussa opettajat oli sitä mieltä, että nuorten pitää itse oppia huolehtimaan läksyt ylös kun ne annetaan. Luokalle perustettiin whatsapo-ryhmä, jossa yksi oppilaista, se kiltti kympin- tyttö , oli vastuussa. Hän kertoo kyselijöille, mitä tuli läksyksi. Lukiossa sitten ruotsin opettaja oli ainoa, joka laittoi läksyt Wilmaan. Sekä peruskoulussa että lukiossa Wilmaa käytettiin lähinnä sairauspoissaolojen ilmoittamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelmana on liiallinen ymmärtäminen eli ollaan menty karttakepillä lyömisestä toiseen äärilaitaan. Oppilaan ei tarvitse ponnistella vaan hänen erityisyyttään ymmärretään ja koulu joustaa joka asiassa, oli kyse sitten oppimisvaikeuksista, neurologisista vaikeuksista, kusipäisyydestä, laiskuudesta tai mielenterveyden ongelmista. Aina räätälöidään juuri oppilaalle sopiva keino päästä läpi ja lukemattomat asiantuntijat ohjeistavat opettajaa, miten juuri tämä yksilö on kohdattava (kuraattorit, psykologit, terveydenhoitajat, erityisopet, kiertävät erkkaope, sosiaalitoimi, lääkärit, hoitajat jne). Siinä ei opettajalle jää kauheasti liikkumatilaa.
Opetan noin 200 yläkoulun oppilasta ja tässä muutamia järjestelyjä:
-koulua käymättömille kolmelle oppilaalle pitää soittaa joka kerta, jos ei ole tunnilla ja avata etäyhteys, jos nuoret herrat niin sattuvat haluamaan mutta ei saa painostaa eikä vaatia mitään, joten sankarit jäävät usein nukkumaan. Erkkaopelle pitää laatia tehtäviä, joita tekemällä voisi päästä läpi mutta erkkaopen ponnistuksista huolimatta eivät viitsi avata kirjojaan.
- 20 oppilaalle laadin helpotetut tehtävät ja joko helpotetun kokeen tai useampia kokeita 1-2 kappaleen välein
-kaksi ei suostu tekemään sähköisiä kokeita
- kolme tekee vain sähköisiä kokeita
- erityisen tuen oppilaat (noin 20 kpl) pitää huomioida yksilöllisesti joka tunti sen mukaan, mitä on kirjattu tukipapereihin.
- Tehostetun tuen oppilaat (noin 35kpl) pitää huomioida mahdollisimman usein, ainakin koetilanteessa sallimalla suulliset täydentämiset sekä läksyissä.
--usealla oppilaalla on sairauksia, jotka pitää huomioida oppitunneilla (saa poistua kesken tunnin, saa pitää kuulokkeita, saa syödä, juoda, kuunnella musiikkia, piirtää, ei osallistu ryhmätöihin, ei tee kokeita, ei tee kirjallisia tehtäviä, ei lue ääneen jne.)En sano, etteikö tuo olisi oikeasti rankkaa, mutta ihan ihka oikean erityislapsen äitinä surettaa, että asenne lastani kohtaan on sellainen, että hän on ilmeisesti vain hemmoteltu mussukka, jonka mieltä ei saa pahoittaa. Minusta on tosi inhottavaa, että rinnastat kusipäisyyden ja vaikka lukihäiriön ja mt-ongelmat. Tulee tunne, että jos lapsella on vaikka jokin fyysinen sairaus tyyliin diabetes, joka pitää huomioida koulussa, lapsi kannattaa ottaa kotiopetukseen sieltä opettajia häiritsemästä :( Siis ymmärrän tuon listasi perusteella, että työmäärä opettajalla on järjetön ja osa vaatimuksista vaikuttaa vähintäänkin kummallisilta, mutta oikeasti tämä ahdistaa niitä ns. oikeutetusti tukea vaativia ja heidän vanhempiaan. Nykyisin myös esitetään kuin patenttiratkaisuna erityisluokkien paluuta, mutta vähän oudolta tuntuisi siirtää sellaista lasta erityisluokkaan, jonka vaikeus on ymmärtää tehtävänantoja eli ne pitää vain vääntää rautalangasta, mutta tehtävistä lapsi suoriutuu, eikä edes häiritse ketään. Tai lasta, jolla on vaikka kuulonalenema. Jos ei työ ole herkkua opettajille, ei kyllä ole koulunkäyntikään erityislapselle.
Ongelmahan tässä ei ole ne erityislapset, jotka vaatii tukea vaan se, että heidät integroitiin normaaliin luokkiin. Itsellä oli tuon muutoksen aikaan kaksi lasta alakoulussa ja vanhempainilloissa kerrottiin, miten nyt jokaiselle tukea tarvitsevalle tehdään oma HOPS ja heille tulee erityistukea ja eriyttämistä tuntikehyksen sisältä. Muuten hyvä , mutta resursseja ei tähän sitten tullutkaan.
Ennen oli erityisluokkia , tarkkailuluokkia , apukoulu ja erityiskouluja niille, joilla on haastetta selviytyä tavallisessa opetuksessa. Mutta ilmeisesti päättäjien mielestä sitten oli liian leimaavat saada sitä tarvitsemaansa tukea, koskapa piti kaikki pistää samoihin luokkiin pärjääpä tai en. Ennen ongelmatapauksrt siirrettiin suht nopeasti tavallisista luokista pois.
Ongelma tässä vaan on, että miten rajataan kuka joutuu tai pääsee erityisluokalle tms. Eihän siinä ole mieltä, että melko yksinkertaisen tukitoimen vaativa laitetaan samaan ryhmään kuin ilmeisen moniongelmaiset lapset, se olisi jo resurssienkin tuhlausta. Erityislapsen äitinä oma kokemukseni on, että paperia ja puhetta piisaa, mutta konkreettinen apu on niukkaa. Yläkoululaiseni jokaiselle opettajalle laitettiin tieto, että tehtävänannon pitää olla hyvin selvää (siis joillain opettajilla se oli tätä aina, joillain se oli aika mystistä aikuisenkin silmiin), mutta ei tämä johtanut mihinkään. Oli opettajia, joilta sain wilman avulla metsästää tietoja mitä piti tehdä ja mihin lokeroon palauttaa ja missä koko lokero on. Totta kai tämä söi opettajan voimavaroja, mutta toisaalta olisihan hän voinut sen tiedon kirjoittaa wilmaan ihan alun alkaenkin kaikille nähtäväksi. (Tässäkin on ollut tosi paljon vaihtelua, miten ihan läksyt merkitään: osa merkitsee joka kerta ihan selvästi, osa ei mitenkään.) Kun tehtävänanto oli selvä, nuori teki tehtävät itsenäisesti. En käsitä, että tällaisen takia nyt esimerkiksi pitäisi siirtää lapsi erityisluokkaan. On ihan eri asia, jos ongelmia on sitten selvästi oppimisessakin, käytös on hyvin häiritsevää tms. Mielestäni koko koulu on nykyisin yhtä hösellystä, mikä ei palvele juuri ketään. Omalla nuorellani oli siis ihan vanhanaikaisiakin tunteja ja toimintatapoja ja niissä pärjäsi ihan hyvin ja oppi paljon. Mutta tämä itseohjautuvuus ja -reflektointi ja ties mikä monimuotoisuus ja ilmiö ja digi ei sovi kaikille, mielestäni ei monille ns. taviksillekaan.
Miten sitten on mielestäsi järkevää, että nykyisin laitetaan samaan ryhmään kaikki lapset , ne jotka ei tukea tarvitse, kevyempää tukea tarvitsevat ja moniongelmaiset?
Niin, en siis mitenkään vastusta erityisluokkia, mutta totesin vain, että rajanveto sinne joutumiseksi ja pääsemiseksi on oma ongelmansa. Monille erityisluokat tuntuvat olevan kuin joku taivaasta putoava pelastus, että sitten "ne hankalat" ovat poissa "normaalien" luokasta. Kuitenkin sinne tavalliselle luokalle jäisi koko joukko lapsia, jotka tarvitsevat kevyempiä tukitoimia, jotka nekin ovat aika vaihtelevia. Eli ehkä sittenkin opettajan pitäisi vain jaksaa joustaa. Pitäisi kuitenkin jaksaa muistaa, että tämä koko vyyhti on kuitenkin lähtöjään ihan hyvästä tarkoitusperästä eli lasten tukemisesta. En itse ainakaan haluaisi palata sellaiseenkaan vanhaan koulumalliin, jossa lapsi oli heti vain "tyhmä, ei tosta mitään tule", jos oli jokin erityisyys kuten lukihäiriö. Mutta en siis vastusta erityisluokkia niille, jotka sitä tosiaan tarvitsevat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viro on saanut huipputulokset.
Tein parin vuoden projektin sikäläisten koulujen kanssa ja näen mielestäni tasan tarkkaan ne merkitsevät erot Suomen ja Viron välillä:
- matematiikan painotus: Virossa on vaativampaa, enemmän ja tiukempaa matikan opetusta, Suomessa on vähennetty ja löysätty
- lukemisen painotus: Virossa pitää osata lukea jo kouluun mennessä ja koko ajan luetaan, luetaan ja luetaan. Joka oppiaineessa. Suomessa on oppilaita, jotka ei osaa lukea. Yläasteella..
- opettajan auktoriteetti. Virossa opettajan auktoriteetti on valtava. Jopa vanhemmille. Lapsilla on joka viikko pieniä kokeita, joilla varmistetaan oppiminen. Suomessa, noh, ope-parat!
Viro on köyhempi, koulujen puitteet vaatimattomammat ja luokissa on venäjänkielisiä ym lapsia. Koulu tarjoaa kirjat ja opetuksen. Muut tarpeet pitää itse ostaa, vihkot, kynät, värit, paperit. Että maksuton, demokraattinen koulu ei takaa mitään.
Ovatko muuten virolaiset opettajat vähintään maistereita kuten meillä?
Suomessa opet saa tehdä gradun parityönä ja aiheena voi olla tyyliin opettajan kiroilu vapaa-ajalla. :D
Joo tää se jaksaa aina naurattaa.😄, jos tekee gradun puoliksi niin sitten on ehkä 0,5 maisteri.
T. Kaksi gradua ihan yksin tehnytMikä sinua tässä jaksaa naurattaa?
Itse olen tehnyt graduni parityönä jo 1990-luvulla. Aivan samoin siihen tutkimusaineistoon piti perehtyä ja erilaisiin tilastollisiin menetelmiin, kuin jos olisin tehnyt graduni yksin. Meidän gradumme sai erittäin hyvän arvosanan, ja sitä on sen jälkeen käytetty useampia kertoja myös uusissa tutkimuksissa. En näe, parin kanssa tehty työ olisi yhtään sen ihmeellisempää kuin jokin tutkimusprojekti tai kirjan toimittaminen useamman ihmisen kesken.
En koe, että tästä gradun tekemisestä olisi mitään hyötyä varsinaiseen opetustyöhöni, ja tuskin tekisin työtäni yhtään eri tavalla ja olisin siinä jotenkin parempi, jos olisin tehnyt graduni yksin.
Niin sitä on käytetty niissä seuraavissa paritöissä tehdyissä graduissa... ja toinen on sitten tuo kasvatustieteiden gradujen sisältö ja arvostelu.... se vielä puuttuisi ettei tutkimusaineistoon tai menetelmiin pitäsi perhetyä.
Tiedän ainakin yhden kasvatustieteen gradun, joka on parityönä tehty kyläkoulun historiikki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viro on saanut huipputulokset.
Tein parin vuoden projektin sikäläisten koulujen kanssa ja näen mielestäni tasan tarkkaan ne merkitsevät erot Suomen ja Viron välillä:
- matematiikan painotus: Virossa on vaativampaa, enemmän ja tiukempaa matikan opetusta, Suomessa on vähennetty ja löysätty
- lukemisen painotus: Virossa pitää osata lukea jo kouluun mennessä ja koko ajan luetaan, luetaan ja luetaan. Joka oppiaineessa. Suomessa on oppilaita, jotka ei osaa lukea. Yläasteella..
- opettajan auktoriteetti. Virossa opettajan auktoriteetti on valtava. Jopa vanhemmille. Lapsilla on joka viikko pieniä kokeita, joilla varmistetaan oppiminen. Suomessa, noh, ope-parat!
Viro on köyhempi, koulujen puitteet vaatimattomammat ja luokissa on venäjänkielisiä ym lapsia. Koulu tarjoaa kirjat ja opetuksen. Muut tarpeet pitää itse ostaa, vihkot, kynät, värit, paperit. Että maksuton, demokraattinen koulu ei takaa mitään.
Ovatko muuten virolaiset opettajat vähintään maistereita kuten meillä?
Suomessa opet saa tehdä gradun parityönä ja aiheena voi olla tyyliin opettajan kiroilu vapaa-ajalla. :D
Joo tää se jaksaa aina naurattaa.😄, jos tekee gradun puoliksi niin sitten on ehkä 0,5 maisteri.
T. Kaksi gradua ihan yksin tehnytMikä sinua tässä jaksaa naurattaa?
Itse olen tehnyt graduni parityönä jo 1990-luvulla. Aivan samoin siihen tutkimusaineistoon piti perehtyä ja erilaisiin tilastollisiin menetelmiin, kuin jos olisin tehnyt graduni yksin. Meidän gradumme sai erittäin hyvän arvosanan, ja sitä on sen jälkeen käytetty useampia kertoja myös uusissa tutkimuksissa. En näe, parin kanssa tehty työ olisi yhtään sen ihmeellisempää kuin jokin tutkimusprojekti tai kirjan toimittaminen useamman ihmisen kesken.
En koe, että tästä gradun tekemisestä olisi mitään hyötyä varsinaiseen opetustyöhöni, ja tuskin tekisin työtäni yhtään eri tavalla ja olisin siinä jotenkin parempi, jos olisin tehnyt graduni yksin.
Niin sitä on käytetty niissä seuraavissa paritöissä tehdyissä graduissa... ja toinen on sitten tuo kasvatustieteiden gradujen sisältö ja arvostelu.... se vielä puuttuisi ettei tutkimusaineistoon tai menetelmiin pitäsi perhetyä.
Tiedän ainakin yhden kasvatustieteen gradun, joka on parityönä tehty kyläkoulun historiikki.
Gradussa on aina tutkimus. Mitä siinä tutkittiin?
Nyt kun tulee jälleen 80 tuhatta erilaisin kirjaimin kirjoittavaa uutta muuhanmaattajaa, niin unohtakaa Pisa-tulokset ja ajanvaraukset terveyskeskuksissa. Loputkin hoitajat lähtevät kun palkkaa ei saada nostetuksi ja työkuorma kielitaidottomien kanssa vain lisääntyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rahdataan koko Afrikan sarvi tänne ja sitten ihmetellään...
Omassa koulussani ei ole yhtään oppilasta Afrikasta. Oppimistulokset ovat silti heikkoja ja heikentyvät koko ajan. Kun ei voi pakottaa.
Ovatko koulukaverisi työsskäyvien lapsia. Itse aikanaan kauhulla mietin, kun me lähdimme töihin ja herättelimme lapsia kouluun, että kuinka sitä voisi kannustaa lapsiaan mihinkään jos itse köllöttelisi kotosalla.
Kotoa se lähtee, eikä kannettu vesi kaivossa pysy. "Paskatöitä" ei tehdä, kun rahaa voi luukuilta hakea.
Kyllä minä olen pystynyt kolme lasta kannustamaan peruskoulun ja lukion läpi jatko-opintoihin ihan työssäkäyvänä. Koulusta tähän riman pitämiseen korkealla ei kyllä juuri ole tullut tukea. Toki ymmärrän ettei kaikilla vanhemmillakaan ole selbää mikä se vaatimustaso pitäisi olla ja varmaan puuttuu omaa osaamista luonnontieteissä ja kielissä ettei pysty itse opettamaan lisää.
Varakkaimat tietenkin ostaa lisäopetuksrn rahalla jostain tutorhousilta.
Mitä ihmeen tukea koulusta pitäisi tulla tavalliselle oppilaalle, jolla ei ole oppimishäiriöitä? Jo tuokin, että kodin voimalla työnnetään lasta peruskoulun ja lukion läpi, on mielestäni vähän siinä rajalla, että passivoiko se lasta ennestään. Koulun yksi tarkoitus on opetella vastuunottoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viro on saanut huipputulokset.
Tein parin vuoden projektin sikäläisten koulujen kanssa ja näen mielestäni tasan tarkkaan ne merkitsevät erot Suomen ja Viron välillä:
- matematiikan painotus: Virossa on vaativampaa, enemmän ja tiukempaa matikan opetusta, Suomessa on vähennetty ja löysätty
- lukemisen painotus: Virossa pitää osata lukea jo kouluun mennessä ja koko ajan luetaan, luetaan ja luetaan. Joka oppiaineessa. Suomessa on oppilaita, jotka ei osaa lukea. Yläasteella..
- opettajan auktoriteetti. Virossa opettajan auktoriteetti on valtava. Jopa vanhemmille. Lapsilla on joka viikko pieniä kokeita, joilla varmistetaan oppiminen. Suomessa, noh, ope-parat!
Viro on köyhempi, koulujen puitteet vaatimattomammat ja luokissa on venäjänkielisiä ym lapsia. Koulu tarjoaa kirjat ja opetuksen. Muut tarpeet pitää itse ostaa, vihkot, kynät, värit, paperit. Että maksuton, demokraattinen koulu ei takaa mitään.
Ovatko muuten virolaiset opettajat vähintään maistereita kuten meillä?
Suomessa opet saa tehdä gradun parityönä ja aiheena voi olla tyyliin opettajan kiroilu vapaa-ajalla. :D
Joo tää se jaksaa aina naurattaa.😄, jos tekee gradun puoliksi niin sitten on ehkä 0,5 maisteri.
T. Kaksi gradua ihan yksin tehnytMikä sinua tässä jaksaa naurattaa?
Itse olen tehnyt graduni parityönä jo 1990-luvulla. Aivan samoin siihen tutkimusaineistoon piti perehtyä ja erilaisiin tilastollisiin menetelmiin, kuin jos olisin tehnyt graduni yksin. Meidän gradumme sai erittäin hyvän arvosanan, ja sitä on sen jälkeen käytetty useampia kertoja myös uusissa tutkimuksissa. En näe, parin kanssa tehty työ olisi yhtään sen ihmeellisempää kuin jokin tutkimusprojekti tai kirjan toimittaminen useamman ihmisen kesken.
En koe, että tästä gradun tekemisestä olisi mitään hyötyä varsinaiseen opetustyöhöni, ja tuskin tekisin työtäni yhtään eri tavalla ja olisin siinä jotenkin parempi, jos olisin tehnyt graduni yksin.
Niin sitä on käytetty niissä seuraavissa paritöissä tehdyissä graduissa... ja toinen on sitten tuo kasvatustieteiden gradujen sisältö ja arvostelu.... se vielä puuttuisi ettei tutkimusaineistoon tai menetelmiin pitäsi perhetyä.
Tiedän ainakin yhden kasvatustieteen gradun, joka on parityönä tehty kyläkoulun historiikki.
Gradussa on aina tutkimus. Mitä siinä tutkittiin?
Kyläkoulun historiaa. Kyllähän nämä kaikki gradut ja vähintään niiden tiivistelmät ovat julkista tietoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rahdataan koko Afrikan sarvi tänne ja sitten ihmetellään...
Omassa koulussani ei ole yhtään oppilasta Afrikasta. Oppimistulokset ovat silti heikkoja ja heikentyvät koko ajan. Kun ei voi pakottaa.
Ovatko koulukaverisi työsskäyvien lapsia. Itse aikanaan kauhulla mietin, kun me lähdimme töihin ja herättelimme lapsia kouluun, että kuinka sitä voisi kannustaa lapsiaan mihinkään jos itse köllöttelisi kotosalla.
Kotoa se lähtee, eikä kannettu vesi kaivossa pysy. "Paskatöitä" ei tehdä, kun rahaa voi luukuilta hakea.
Kyllä minä olen pystynyt kolme lasta kannustamaan peruskoulun ja lukion läpi jatko-opintoihin ihan työssäkäyvänä. Koulusta tähän riman pitämiseen korkealla ei kyllä juuri ole tullut tukea. Toki ymmärrän ettei kaikilla vanhemmillakaan ole selbää mikä se vaatimustaso pitäisi olla ja varmaan puuttuu omaa osaamista luonnontieteissä ja kielissä ettei pysty itse opettamaan lisää.
Varakkaimat tietenkin ostaa lisäopetuksrn rahalla jostain tutorhousilta.
Mitä ihmeen tukea koulusta pitäisi tulla tavalliselle oppilaalle, jolla ei ole oppimishäiriöitä? Jo tuokin, että kodin voimalla työnnetään lasta peruskoulun ja lukion läpi, on mielestäni vähän siinä rajalla, että passivoiko se lasta ennestään. Koulun yksi tarkoitus on opetella vastuunottoa.
Vähän myös haiskahtaa, ettei lapselta ole myöskään edes kysytty mihin haluaa opiskelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rahdataan koko Afrikan sarvi tänne ja sitten ihmetellään...
Omassa koulussani ei ole yhtään oppilasta Afrikasta. Oppimistulokset ovat silti heikkoja ja heikentyvät koko ajan. Kun ei voi pakottaa.
Ovatko koulukaverisi työsskäyvien lapsia. Itse aikanaan kauhulla mietin, kun me lähdimme töihin ja herättelimme lapsia kouluun, että kuinka sitä voisi kannustaa lapsiaan mihinkään jos itse köllöttelisi kotosalla.
Kotoa se lähtee, eikä kannettu vesi kaivossa pysy. "Paskatöitä" ei tehdä, kun rahaa voi luukuilta hakea.
Kyllä minä olen pystynyt kolme lasta kannustamaan peruskoulun ja lukion läpi jatko-opintoihin ihan työssäkäyvänä. Koulusta tähän riman pitämiseen korkealla ei kyllä juuri ole tullut tukea. Toki ymmärrän ettei kaikilla vanhemmillakaan ole selbää mikä se vaatimustaso pitäisi olla ja varmaan puuttuu omaa osaamista luonnontieteissä ja kielissä ettei pysty itse opettamaan lisää.
Varakkaimat tietenkin ostaa lisäopetuksrn rahalla jostain tutorhousilta.
Mitä ihmeen t Koulun yksi tarkoitus on opetella vastuunottoa.
Tavalliselle oppilaalle koulussa pitäisi olla työskentylyrauha ja opetusta. Kannustusta oppimaan enemmän. Koulun pitäisi opettaa opiskelemaan ja työskentelemään menestyksen eteen. Nykyisin se opettaa suurimmalle osalle oppilaita miten mennään yli siitä missä aita on matalin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tässä koti- ja varhaiskasvatuksen hedelmiä kerätään. Mukulat on opetettu laiskoiksi jo ennen kouluikää ja monetkaan koulutetutkaan vanhemmat eivät tajua ettei peruskoulu toimi. Opettajien aika menee adhd- tyyppien , kieltä osaamattomien ja kaikkien erityislapsien kanssa tahiessa ja ne tavalliset aluksi oppimishaluiset jää pitkälti oman onnensa nojaan. Yläasteelle tultaessa varsinkin pojat ovat taantuneet ja pilaavat tulevaisuutensa velttoilemalla. Ei tarvitse ihmetellä , miksi kovien luonnontieteiden osaajista on pulaa. Yläkoulussa avoimesti amismatsku pilkkasi lukioon hakevia ja kehuskel miten he menee amkseen niin pääsee suoraan tieneemaan niin ei tarvitse sitä ja tätä ainetta osata. Mahtoi hymy hyytyä amiksessa
Onhan tuossa asiaa, mutta vähän kummalliselta kuulosti asenne amikseen menijöitä kohtaan. Osa tästä "amismatskusta" menee opiskelemaan alaa, josta on tosissaan kiinnostunut, eikä kyse ole vain siitä, etteikö lukioon pääsisi. Oma lapseni teki näin ja aika tasan varma olen, ettei ole ketään lukioon menevää pilkannut, itse asiassa hänen parhaat kaverinsa menivät lukioon. Eikä ole kyllä hymy hyytynyt, pitää alasta edelleen tosi paljon.
Amis on pelkkää pelleilyä suurelta osin. Suurinta osaa oppilaista ei jaksa kiinnostaa. Ollaan paljon pois ja opetus on liian teoreettista. Käytäntöä ei juuri harjoitella
Tämä johtuu siitä , että yllätys yllätys, amiksessakin on vastassa ruotsit, kemiat ,matematiikat ja muut yleisaineet, koska amiksen käyneen pitää pystyä jatkamaan opintoja amkissa. Kaikille ei löydy edes työssäoppimispaikkoja yrityksistä ja niitäpä sitten paimennetaan koululla. Ne ketkä voi pelastautuuiskän yritykseen oppisopimuskoulutukseen . Tiedän jopa tapauksia, jossa oppilas on viimeisenä amisvuonna "töissä" työssäoppimisoaikassaan, koska opettajan mukaan siitä on hänelle enemmän hyötyä kuin koululla pyörimästä. KorjattuOn totta, että ammattikoulutuksen laatu on heikentynyt dramaattisesti, siitä aiheesta on täälläkin ollut monta ketjua. Ja samaten olen itsekin ihmetellyt noita joitain yto-opintoja, jotka ovat mukana ilmeisestikin sitten jatko-opintoja ajatellen, jos sinne joku haluaa. Joskin kun nuoreni opiskelee kuljetusalaa, niin englannissa on kyllä opeteltu esim. alan sanastoa, mistä voi olla paljonkin hyötyä työssä. Toisaalta jossain taidejutussa sitten huovutti sorsan, mahtavan hyödyllistä tulevalle ammattikuskille... Mutta koulutuksenkin taso vaihtelee, esim. lapseni koulussa on ollut ihan hyvin lähiopetusta, eikä ainakaan poikani motivaatio ole laskenut. Mutta se mitä halusin sanoa on, että eivät läheskään kaikki ammattikouluun menijät ole mitään takki auki leveilijöitä, jotka haluavat vain päästä helpolla ja ilkkuvat lukioon menijöille. Joitain se opiskeltava ala kiinnostaa ihan todella. Itse haluaisin, että ammattikoulujen arvostusta nostettaisiin huimasti ja samaten opetuksen laatua joissain paikoissa. Kuitenkin ne alat ovat monesti hyvin työllistäviä.
Oma kuopus siirtyi lukion toiselta luokalta amiksen itc-asentajakoulutukseen. Sai suorituksen suoraan kaikista yto-aineista. Suurin osa muista on suoraan peruskoulusta ja vielä ihan kakaroita. Opetusta ei seurata, pelataan kännykällä, käytännön vähäisistä harjoituksista ei selviydytä ja yksinkertaistakin tehtävää vatuloifaan päiväkaupalla. Oma opiskelijani laitetaan onneksi koululta kotiin kun on tehtävät suorittanut. Työssäoppimispaikassa eivät tehneet juuri mitään alan töitä vaan toimivat kyseisen firman muuttomiehinä. Ei siinä mitään rasti ruutuun tuli siihen työssä oppimiseen. Ja tämä oli ilmeisesti vieläpä niitä parempia työssäoppimispaikkoja.
Enpä usko, että kovin moni tuotakaan kurssilta valmistuneista heti asentajaksi työllistyy.
Kuopukselle tuo amiksen touhu on ollut pettymys.
Eikös lukion toisella luokalla olevien tulisi olla jo hyvinkin omatoimisia?
Vierailija kirjoitti:
Ongelmana on liiallinen ymmärtäminen eli ollaan menty karttakepillä lyömisestä toiseen äärilaitaan. Oppilaan ei tarvitse ponnistella vaan hänen erityisyyttään ymmärretään ja koulu joustaa joka asiassa, oli kyse sitten oppimisvaikeuksista, neurologisista vaikeuksista, kusipäisyydestä, laiskuudesta tai mielenterveyden ongelmista. Aina räätälöidään juuri oppilaalle sopiva keino päästä läpi ja lukemattomat asiantuntijat ohjeistavat opettajaa, miten juuri tämä yksilö on kohdattava (kuraattorit, psykologit, terveydenhoitajat, erityisopet, kiertävät erkkaope, sosiaalitoimi, lääkärit, hoitajat jne). Siinä ei opettajalle jää kauheasti liikkumatilaa.
Opetan noin 200 yläkoulun oppilasta ja tässä muutamia järjestelyjä:
-koulua käymättömille kolmelle oppilaalle pitää soittaa joka kerta, jos ei ole tunnilla ja avata etäyhteys, jos nuoret herrat niin sattuvat haluamaan mutta ei saa painostaa eikä vaatia mitään, joten sankarit jäävät usein nukkumaan. Erkkaopelle pitää laatia tehtäviä, joita tekemällä voisi päästä läpi mutta erkkaopen ponnistuksista huolimatta eivät viitsi avata kirjojaan.
- 20 oppilaalle laadin helpotetut tehtävät ja joko helpotetun kokeen tai useampia kokeita 1-2 kappaleen välein
-kaksi ei suostu tekemään sähköisiä kokeita
- kolme tekee vain sähköisiä kokeita
- erityisen tuen oppilaat (noin 20 kpl) pitää huomioida yksilöllisesti joka tunti sen mukaan, mitä on kirjattu tukipapereihin.
- Tehostetun tuen oppilaat (noin 35kpl) pitää huomioida mahdollisimman usein, ainakin koetilanteessa sallimalla suulliset täydentämiset sekä läksyissä.
--usealla oppilaalla on sairauksia, jotka pitää huomioida oppitunneilla (saa poistua kesken tunnin, saa pitää kuulokkeita, saa syödä, juoda, kuunnella musiikkia, piirtää, ei osallistu ryhmätöihin, ei tee kokeita, ei tee kirjallisia tehtäviä, ei lue ääneen jne.)
Näin yläkoulun erityisopettajana (täältä sairaslomalta), tunnistan kyllä erittäin hyvin tämän todellisuuden, mistä tässä kerrot, mutta muutamaan asiaan on pakko omasta vinkkelistä käsin puuttua.
Erityisopettaja ei ole "asiantuntija", joka ohjeistaa opettajaa. Hän on opettaja, sinun kollegasi, joka on apuna näissä käytännön järjestelyissä, ja jonka kanssa voit yhdessä miettiä, miten jokin asia parhaiten hoidetaan niillä resursseilla, mitä teillä on (aina liian vähäiset, tiedän, mutta silti voi tehdä jotakin).
En ole koskaan kuullut, että aineenopettaja soittelisi tunneiltaan oppilaille joka tunti, joten siihen ei kannata suostua. En ole edes kuullut aineenopettajasta, jolla olisi työpuhelin. Jos oppilaille pitää soittaa, se on kuraattorin hommia. Sovi hänen kanssaan. Erkkaopelle ei tarvitse myöskään laatia tehtäviä, valmista helpotettua materiaalia löytyy häneltä taatusti, helpotettuja kirjojakin on. Luota vain hänen ammattitaitoonsa. Hän voi myös tehdä ne läpimenokokeet oppilaille eli kaikkein helpoimmat versiot. Nuo oppilaisten erilaiset huomioimiset kannattaa sopia oppilaiden kanssa suoraan, ei sinun niitä tarvitse huomioida tai muistaa. Jos oppilasta auttaa musiikin kuuntelu tehtävien teossa, hän sitten kuuntelee sitä kuulokkeilla. Tai jos hänen pitää tehdä jokin pieni kävelykierros tunnin aikana, hän huolehtii siitä itse. Sellaista sairautta tuskin on, että tunnin aikana pitäisi syödä tai juoda, joten sitä ei tarvitse sallia.
Aineenopettajan työ on yläkoulussa tosi raskasta, ja niin on erityisopettajankin. Mutta parhaamme yritämme. Toivon jaksamista sinullekin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rahdataan koko Afrikan sarvi tänne ja sitten ihmetellään...
Omassa koulussani ei ole yhtään oppilasta Afrikasta. Oppimistulokset ovat silti heikkoja ja heikentyvät koko ajan. Kun ei voi pakottaa.
Ovatko koulukaverisi työsskäyvien lapsia. Itse aikanaan kauhulla mietin, kun me lähdimme töihin ja herättelimme lapsia kouluun, että kuinka sitä voisi kannustaa lapsiaan mihinkään jos itse köllöttelisi kotosalla.
Kotoa se lähtee, eikä kannettu vesi kaivossa pysy. "Paskatöitä" ei tehdä, kun rahaa voi luukuilta hakea.
Kyllä minä olen pystynyt kolme lasta kannustamaan peruskoulun ja lukion läpi jatko-opintoihin ihan työssäkäyvänä. Koulusta tähän riman pitämiseen korkealla ei kyllä juuri ole tullut tukea. Toki ymmärrän ettei kaikilla vanhemmillakaan ole selbää mikä se vaatimustaso pitäisi olla ja varmaan puuttuu omaa osaamista luonnontieteissä ja kielissä ettei pysty itse opettamaan lisää.
Varakkaimat tietenkin ostaa lisäopetuksrn rahalla jostain tutorhousilta.
Mitä ihmeen tukea koulusta pitäisi tulla tavalliselle oppilaalle, jolla ei ole oppimishäiriöitä? Jo tuokin, että kodin voimalla työnnetään lasta peruskoulun ja lukion läpi, on mielestäni vähän siinä rajalla, että passivoiko se lasta ennestään. Koulun yksi tarkoitus on opetella vastuunottoa.
Vähän myös haiskahtaa, ettei lapselta ole myöskään edes kysytty mihin haluaa opiskelemaan.
Yläasteikäisellä hyvin harvoin on mitään tietoa minkä pohjalta tehdä ratkaisuja. Mielikuvat ja kaverit ratkaisee pitkälti valinnat. Ihminen yleensä on sellainen olio, että yrittää selviytyä mahdollisimman helpolla. Ennen koulutusta arvostettiin enemmän. Nykyisin koulussa menestyvät vaan "hikarit" ja he on koulun sosiaalisessahierarkiassa alinta kastia.
Helvetin hienoa syyttää opettajia tästäkin 👍
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älylaitteiden yleistymisen ja opetussuunnitelman muututtua, en yhtään ihmettele.
Älylaitteet ovat yleistyneet kaikissa maissa, mutta monessa maassa tällaista laskea ei silti ole tullut.
Eikös ollut sellainenkin tutkimustulos, että länsimaissa keskimääräinen älykkyys on alkanut pudota siinä 90-luvun alusta saakka? Koulumaailmassa olen valitettavasti nähnyt tätä, että 16-v opiskelijat laskevat kännykällään 7+1 laskuja. Kyllä ne älylaitteet ainakin joitain laiskistaa. Voi olla, että Pisa-tutkimuksissakaan eivät jaksa laskea tai miettiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tässä koti- ja varhaiskasvatuksen hedelmiä kerätään. Mukulat on opetettu laiskoiksi jo ennen kouluikää ja monetkaan koulutetutkaan vanhemmat eivät tajua ettei peruskoulu toimi. Opettajien aika menee adhd- tyyppien , kieltä osaamattomien ja kaikkien erityislapsien kanssa tahiessa ja ne tavalliset aluksi oppimishaluiset jää pitkälti oman onnensa nojaan. Yläasteelle tultaessa varsinkin pojat ovat taantuneet ja pilaavat tulevaisuutensa velttoilemalla. Ei tarvitse ihmetellä , miksi kovien luonnontieteiden osaajista on pulaa. Yläkoulussa avoimesti amismatsku pilkkasi lukioon hakevia ja kehuskel miten he menee amkseen niin pääsee suoraan tieneemaan niin ei tarvitse sitä ja tätä ainetta osata. Mahtoi hymy hyytyä amiksessa
Onhan tuossa asiaa, mutta vähän kummalliselta kuulosti asenne amikseen menijöitä kohtaan. Osa tästä "amismatskusta" menee opiskelemaan alaa, josta on tosissaan kiinnostunut, eikä kyse ole vain siitä, etteikö lukioon pääsisi. Oma lapseni teki näin ja aika tasan varma olen, ettei ole ketään lukioon menevää pilkannut, itse asiassa hänen parhaat kaverinsa menivät lukioon. Eikä ole kyllä hymy hyytynyt, pitää alasta edelleen tosi paljon.
Amis on pelkkää pelleilyä suurelta osin. Suurinta osaa oppilaista ei jaksa kiinnostaa. Ollaan paljon pois ja opetus on liian teoreettista. Käytäntöä ei juuri harjoitella
Tämä johtuu siitä , että yllätys yllätys, amiksessakin on vastassa ruotsit, kemiat ,matematiikat ja muut yleisaineet, koska amiksen käyneen pitää pystyä jatkamaan opintoja amkissa. Kaikille ei löydy edes työssäoppimispaikkoja yrityksistä ja niitäpä sitten paimennetaan koululla. Ne ketkä voi pelastautuuiskän yritykseen oppisopimuskoulutukseen . Tiedän jopa tapauksia, jossa oppilas on viimeisenä amisvuonna "töissä" työssäoppimisoaikassaan, koska opettajan mukaan siitä on hänelle enemmän hyötyä kuin koululla pyörimästä. KorjattuOn totta, että ammattikoulutuksen laatu on heikentynyt dramaattisesti, siitä aiheesta on täälläkin ollut monta ketjua. Ja samaten olen itsekin ihmetellyt noita joitain yto-opintoja, jotka ovat mukana ilmeisestikin sitten jatko-opintoja ajatellen, jos sinne joku haluaa. Joskin kun nuoreni opiskelee kuljetusalaa, niin englannissa on kyllä opeteltu esim. alan sanastoa, mistä voi olla paljonkin hyötyä työssä. Toisaalta jossain taidejutussa sitten huovutti sorsan, mahtavan hyödyllistä tulevalle ammattikuskille... Mutta koulutuksenkin taso vaihtelee, esim. lapseni koulussa on ollut ihan hyvin lähiopetusta, eikä ainakaan poikani motivaatio ole laskenut. Mutta se mitä halusin sanoa on, että eivät läheskään kaikki ammattikouluun menijät ole mitään takki auki leveilijöitä, jotka haluavat vain päästä helpolla ja ilkkuvat lukioon menijöille. Joitain se opiskeltava ala kiinnostaa ihan todella. Itse haluaisin, että ammattikoulujen arvostusta nostettaisiin huimasti ja samaten opetuksen laatua joissain paikoissa. Kuitenkin ne alat ovat monesti hyvin työllistäviä.
Oma kuopus siirtyi lukion toiselta luokalta amiksen itc-asentajakoulutukseen. Sai suorituksen suoraan kaikista yto-aineista. Suurin osa muista on suoraan peruskoulusta ja vielä ihan kakaroita. Opetusta ei seurata, pelataan kännykällä, käytännön vähäisistä harjoituksista ei selviydytä ja yksinkertaistakin tehtävää vatuloifaan päiväkaupalla. Oma opiskelijani laitetaan onneksi koululta kotiin kun on tehtävät suorittanut. Työssäoppimispaikassa eivät tehneet juuri mitään alan töitä vaan toimivat kyseisen firman muuttomiehinä. Ei siinä mitään rasti ruutuun tuli siihen työssä oppimiseen. Ja tämä oli ilmeisesti vieläpä niitä parempia työssäoppimispaikkoja.
Enpä usko, että kovin moni tuotakaan kurssilta valmistuneista heti asentajaksi työllistyy.
Kuopukselle tuo amiksen touhu on ollut pettymys.
Eikös lukion toisella luokalla olevien tulisi olla jo hyvinkin omatoimisia?
Pitäisi olla, mutta luuletko ,että alisuoriutujaa kiinnostaa tai on motivaatiota mihinkään ponnisteluun. Älyssä ei ole mitään vikaa. Seitsemännen luokan kevättofistuksrssa keskiarvo oli päälle yhdeksän, mikä pojalle on hyvä. Lukioon siirtyi kahdeksan keskiarvolla kun itsellä ei ollut mitään kiinnostusta mihinkään muuhunkaan ja lukio on lähellä. Lukiossa sluibaili kurssit läpi vitosella ja kutosilla. Kakkosen keväällä tajusi itsekin että on tullut lusmuttua niin paljon ettei ole toivoakaan kirjoittaa edes keskinkertaisesti . Itse tuin hänen haluaan siirtyä amiksen ja omatoimisesti hän itsensä sinne hommasi jatkuvan haun avulla. Helpompi tie jatko-opintoihin, jotka häntä kiinnostaa, on hyvällä amiksen todistuksella kuin huonolla lukion todistuksella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rahdataan koko Afrikan sarvi tänne ja sitten ihmetellään...
Omassa koulussani ei ole yhtään oppilasta Afrikasta. Oppimistulokset ovat silti heikkoja ja heikentyvät koko ajan. Kun ei voi pakottaa.
Ovatko koulukaverisi työsskäyvien lapsia. Itse aikanaan kauhulla mietin, kun me lähdimme töihin ja herättelimme lapsia kouluun, että kuinka sitä voisi kannustaa lapsiaan mihinkään jos itse köllöttelisi kotosalla.
Kotoa se lähtee, eikä kannettu vesi kaivossa pysy. "Paskatöitä" ei tehdä, kun rahaa voi luukuilta hakea.
Kyllä minä olen pystynyt kolme lasta kannustamaan peruskoulun ja lukion läpi jatko-opintoihin ihan työssäkäyvänä. Koulusta tähän riman pitämiseen korkealla ei kyllä juuri ole tullut tukea. Toki ymmärrän ettei kaikilla vanhemmillakaan ole selbää mikä se vaatimustaso pitäisi olla ja varmaan puuttuu omaa osaamista luonnontieteissä ja kielissä ettei pysty itse opettamaan lisää.
Varakkaimat tietenkin ostaa lisäopetuksrn rahalla jostain tutorhousilta.
Mitä ihmeen tukea koulusta pitäisi tulla tavalliselle oppilaalle, jolla ei ole oppimishäiriöitä? Jo tuokin, että kodin voimalla työnnetään lasta peruskoulun ja lukion läpi, on mielestäni vähän siinä rajalla, että passivoiko se lasta ennestään. Koulun yksi tarkoitus on opetella vastuunottoa.
Vähän myös haiskahtaa, ettei lapselta ole myöskään edes kysytty mihin haluaa opiskelemaan.
Yläasteikäisellä hyvin harvoin on mitään tietoa minkä pohjalta tehdä ratkaisuja. Mielikuvat ja kaverit ratkaisee pitkälti valinnat. Ihminen yleensä on sellainen olio, että yrittää selviytyä mahdollisimman helpolla. Ennen koulutusta arvostettiin enemmän. Nykyisin koulussa menestyvät vaan "hikarit" ja he on koulun sosiaalisessahierarkiassa alinta kastia.
Pakko puuttua tuohon viimeiseen asiaan, sillä tässä on varmaan erittäin paljon eroja. Omina yläasteaikoinani 80-luvulla hikarit nimenomaan olivat sitä alinta kastia. Kun pääsin lukioon, arvosanani nousivat kohisten, kun oli "lupa" opiskella. Poikani nykyisellä yläkoululuokalla on puolestaan ihan normaalia yrittää parhaansa ja tunneillakin kehtaa viitata. Sitten taas hänen alakoululuokallaan oli enemmän sellaista vihamielistä suhtautumista oppimishaluisia kohtaan.
On ihan totta, että päätöksiä tulevaisuuteen liittyen pitää usein tehdä vaiheessa, jolloin itsellä ei ymmärrettävästi ole vielä rahkeita punnita kaikkia seurauksia. On huono juttu mennä vaan sinne minne muutkin. Itseäni kuitenkin vielä enemmän inhottavat nämä vanhemmat, jotka joko väkisin tai aivopesulla yrittävät saada lapset toteuttamaan näiden vanhempien omia toiveita ja lapsen omat kiinnostuksenkohteet jäävät ihan sivuun. Minusta vanhemman rooli olisi kuunnella lasta ja pyrkiä realistisesti kertomaan, mitä mistäkin vaihtoehdosta luultavasti seuraa (varmastihan emme tiedä mitään) mutta niin, että tekee sen avoimin mielin. Yleensä tähän vain aika harvoin pystytään vaan lasta ohjataan joko lukioon tai amikseen, eikä toisessa vaihtoehdossa nähdä mitään hyvää. Ja perusteena ovat vain sen vanhemman omat mielikuvat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älylaitteiden yleistymisen ja opetussuunnitelman muututtua, en yhtään ihmettele.
Älylaitteet ovat yleistyneet kaikissa maissa, mutta monessa maassa tällaista laskea ei silti ole tullut.
Eikös ollut sellainenkin tutkimustulos, että länsimaissa keskimääräinen älykkyys on alkanut pudota siinä 90-luvun alusta saakka? Koulumaailmassa olen valitettavasti nähnyt tätä, että 16-v opiskelijat laskevat kännykällään 7+1 laskuja. Kyllä ne älylaitteet ainakin joitain laiskistaa. Voi olla, että Pisa-tutkimuksissakaan eivät jaksa laskea tai miettiä.
Eihän se älykkyys ole mihinkään pudonnut, ei vaan viitsitä vaivata omia aivoja. Vai onko niin, että älykyydessä on joku raja, jos menee määrätyn rajan yli, menee jo hulluuden puolelle.
Vierailija kirjoitti:
Sellaista sairautta tuskin on, että tunnin aikana pitäisi syödä tai juoda, joten sitä ei tarvitse sallia.
-Diabetes
-Tarvittaessa otettava lääkitys, joka otetaan veden kanssa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelmana on liiallinen ymmärtäminen eli ollaan menty karttakepillä lyömisestä toiseen äärilaitaan. Oppilaan ei tarvitse ponnistella vaan hänen erityisyyttään ymmärretään ja koulu joustaa joka asiassa, oli kyse sitten oppimisvaikeuksista, neurologisista vaikeuksista, kusipäisyydestä, laiskuudesta tai mielenterveyden ongelmista. Aina räätälöidään juuri oppilaalle sopiva keino päästä läpi ja lukemattomat asiantuntijat ohjeistavat opettajaa, miten juuri tämä yksilö on kohdattava (kuraattorit, psykologit, terveydenhoitajat, erityisopet, kiertävät erkkaope, sosiaalitoimi, lääkärit, hoitajat jne). Siinä ei opettajalle jää kauheasti liikkumatilaa.
Opetan noin 200 yläkoulun oppilasta ja tässä muutamia järjestelyjä:
-koulua käymättömille kolmelle oppilaalle pitää soittaa joka kerta, jos ei ole tunnilla ja avata etäyhteys, jos nuoret herrat niin sattuvat haluamaan mutta ei saa painostaa eikä vaatia mitään, joten sankarit jäävät usein nukkumaan. Erkkaopelle pitää laatia tehtäviä, joita tekemällä voisi päästä läpi mutta erkkaopen ponnistuksista huolimatta eivät viitsi avata kirjojaan.
- 20 oppilaalle laadin helpotetut tehtävät ja joko helpotetun kokeen tai useampia kokeita 1-2 kappaleen välein
-kaksi ei suostu tekemään sähköisiä kokeita
- kolme tekee vain sähköisiä kokeita
- erityisen tuen oppilaat (noin 20 kpl) pitää huomioida yksilöllisesti joka tunti sen mukaan, mitä on kirjattu tukipapereihin.
- Tehostetun tuen oppilaat (noin 35kpl) pitää huomioida mahdollisimman usein, ainakin koetilanteessa sallimalla suulliset täydentämiset sekä läksyissä.
--usealla oppilaalla on sairauksia, jotka pitää huomioida oppitunneilla (saa poistua kesken tunnin, saa pitää kuulokkeita, saa syödä, juoda, kuunnella musiikkia, piirtää, ei osallistu ryhmätöihin, ei tee kokeita, ei tee kirjallisia tehtäviä, ei lue ääneen jne.)En sano, etteikö tuo olisi oikeasti rankkaa, mutta ihan ihka oikean erityislapsen äitinä surettaa, että asenne lastani kohtaan on sellainen, että hän on ilmeisesti vain hemmoteltu mussukka, jonka mieltä ei saa pahoittaa. Minusta on tosi inhottavaa, että rinnastat kusipäisyyden ja vaikka lukihäiriön ja mt-ongelmat. Tulee tunne, että jos lapsella on vaikka jokin fyysinen sairaus tyyliin diabetes, joka pitää huomioida koulussa, lapsi kannattaa ottaa kotiopetukseen sieltä opettajia häiritsemästä :( Siis ymmärrän tuon listasi perusteella, että työmäärä opettajalla on järjetön ja osa vaatimuksista vaikuttaa vähintäänkin kummallisilta, mutta oikeasti tämä ahdistaa niitä ns. oikeutetusti tukea vaativia ja heidän vanhempiaan. Nykyisin myös esitetään kuin patenttiratkaisuna erityisluokkien paluuta, mutta vähän oudolta tuntuisi siirtää sellaista lasta erityisluokkaan, jonka vaikeus on ymmärtää tehtävänantoja eli ne pitää vain vääntää rautalangasta, mutta tehtävistä lapsi suoriutuu, eikä edes häiritse ketään. Tai lasta, jolla on vaikka kuulonalenema. Jos ei työ ole herkkua opettajille, ei kyllä ole koulunkäyntikään erityislapselle.
Ongelmahan tässä ei ole ne erityislapset, jotka vaatii tukea vaan se, että heidät integroitiin normaaliin luokkiin. Itsellä oli tuon muutoksen aikaan kaksi lasta alakoulussa ja vanhempainilloissa kerrottiin, miten nyt jokaiselle tukea tarvitsevalle tehdään oma HOPS ja heille tulee erityistukea ja eriyttämistä tuntikehyksen sisältä. Muuten hyvä , mutta resursseja ei tähän sitten tullutkaan.
Ennen oli erityisluokkia , tarkkailuluokkia , apukoulu ja erityiskouluja niille, joilla on haastetta selviytyä tavallisessa opetuksessa. Mutta ilmeisesti päättäjien mielestä sitten oli liian leimaavat saada sitä tarvitsemaansa tukea, koskapa piti kaikki pistää samoihin luokkiin pärjääpä tai en. Ennen ongelmatapauksrt siirrettiin suht nopeasti tavallisista luokista pois.
Ongelma tässä vaan on, että miten rajataan kuka joutuu tai pääsee erityisluokalle tms. Eihän siinä ole mieltä, että melko yksinkertaisen tukitoimen vaativa laitetaan samaan ryhmään kuin ilmeisen moniongelmaiset lapset, se olisi jo resurssienkin tuhlausta. Erityislapsen äitinä oma kokemukseni on, että paperia ja puhetta piisaa, mutta konkreettinen apu on niukkaa. Yläkoululaiseni jokaiselle opettajalle laitettiin tieto, että tehtävänannon pitää olla hyvin selvää (siis joillain opettajilla se oli tätä aina, joillain se oli aika mystistä aikuisenkin silmiin), mutta ei tämä johtanut mihinkään. Oli opettajia, joilta sain wilman avulla metsästää tietoja mitä piti tehdä ja mihin lokeroon palauttaa ja missä koko lokero on. Totta kai tämä söi opettajan voimavaroja, mutta toisaalta olisihan hän voinut sen tiedon kirjoittaa wilmaan ihan alun alkaenkin kaikille nähtäväksi. (Tässäkin on ollut tosi paljon vaihtelua, miten ihan läksyt merkitään: osa merkitsee joka kerta ihan selvästi, osa ei mitenkään.) Kun tehtävänanto oli selvä, nuori teki tehtävät itsenäisesti. En käsitä, että tällaisen takia nyt esimerkiksi pitäisi siirtää lapsi erityisluokkaan. On ihan eri asia, jos ongelmia on sitten selvästi oppimisessakin, käytös on hyvin häiritsevää tms. Mielestäni koko koulu on nykyisin yhtä hösellystä, mikä ei palvele juuri ketään. Omalla nuorellani oli siis ihan vanhanaikaisiakin tunteja ja toimintatapoja ja niissä pärjäsi ihan hyvin ja oppi paljon. Mutta tämä itseohjautuvuus ja -reflektointi ja ties mikä monimuotoisuus ja ilmiö ja digi ei sovi kaikille, mielestäni ei monille ns. taviksillekaan.
Teillä sentään oli Wilma käytössä myös käskyjen annosta. Meidän lasten koulussa opettajat oli sitä mieltä, että nuorten pitää itse oppia huolehtimaan läksyt ylös kun ne annetaan. Luokalle perustettiin whatsapo-ryhmä, jossa yksi oppilaista, se kiltti kympin- tyttö , oli vastuussa. Hän kertoo kyselijöille, mitä tuli läksyksi. Lukiossa sitten ruotsin opettaja oli ainoa, joka laittoi läksyt Wilmaan. Sekä peruskoulussa että lukiossa Wilmaa käytettiin lähinnä sairauspoissaolojen ilmoittamiseen.
Watsup ryhmä on parempi kuin wilma. Emme me tee kirjoista juurikaan juttuja, joten pelkän wilman avulla ei poissa olleelle saa tunnilla tehtyjä asioita välitettyä. Watsupissa saadaan lähetettyä kuvat tehdyistä asioista ja ohjeista.
Niin sitä on käytetty niissä seuraavissa paritöissä tehdyissä graduissa... ja toinen on sitten tuo kasvatustieteiden gradujen sisältö ja arvostelu.... se vielä puuttuisi ettei tutkimusaineistoon tai menetelmiin pitäsi perhetyä.