Lue keskustelun säännöt.
Opettajat herätkää, PISA-tulokset luisuvat heikommiksi vuosi vuodelta
29.03.2022 |
Suomen sijoitus koulutusjärjestelmän tuloksia mittaavissa Pisa-tutkimuksissa on vuoden 2003 huipputuloksista lähtenyt jyrkkään laskuun. Vuonna 2003 Suomi oli ykkösenä sekä lukemisessa että luonnontieteissä ja matematiikassa kakkossijalla. Vuonna 2018 olimme luonnontieteissä kuudennella, lukemisessa seitsemännellä ja matematiikassa vasta kuudennellatoista sijalla.
https://www.suomenuutiset.fi/perussuomalaiset-nuorten-koulutustaso-kaan…
Kommentit (199)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvosanat, jos ylipäänsä arvioidaan, eikä vaan arvostella on suhteessa työmäärään. Jos jätetään pois tapaukset, joilla on yleinen oppimishäiriö tai keskittymis/tarkkaisuushäiriö, oppilas saa sitä paremman arvosanan, mitä enemmän käyttää aikaa läksyjen tekemiseen.
Arvosana ei kerro oppilaan välkkymäisyydestä mitään oleellista vaan sitä, kuinka ahkera oppilas on koulutyössään. Kympinoppilaat ovat harvoin välkyimpiä, mutta saavat parhaat arvosanat, koska ovat ahkerimpia.
Kun arvosana suhteutetaan työmäärään, huomaamme, että peruskoulussa ja lukiossa terävimmät oppilaat ovat keskimäärin ysin, ei kympin oppilaita. Älykkyystesteissäkään harvoin parhaiten päärjäävät kympin oppilaat eli "päähän pänttääjät", vaan kasin-ysin oppilaat.
Ei päde enää. Kiitettävät vaativat esim. biologiassa sellaista osaamista, jota ei pelkästään harjoittelemalla saa.
Lapseni on yläkoulussa ja esimerkiksi historia on heillä todella vaativaa. Läpi pääsee helposti, mutta johonkin kiitettävään on vaikea päästä. Lapseni on aineesta tosi kiinnostunut ja on sitten näyttänyt heidän tehtäviään ja niistä jutellut. Silmät pyöreinä olen katsellut ja kuunnellut. En ikimaailmassa olisi osannut sellaista analyysia joskus 13-14-vuotiaana! Olen käynyt lukion ja yliopiston, mutta ajatteluni ei tuossa iässä ollut likimainkaan niin kypsää kuin mitä tuolla vaaditaan kiitettävään. Nimenomaan ei voi saada kiitettävää vain pänttäämällä, niitä asioita pitää ymmärtää. Tällainen on hienoa poikani kaltaiselle oppilaalle, joka sitten ilmeisestikin on riittävän älykäs ja on asiasta kiinnostunut, mutta mietin, mitä se tekee kaltaisilleni hitaasti kehittyville... Varmaan itsetuntoa koetellaan.
Muuten nuo huomiot älykkyydestä olivat aika osuvia. Aiheesta aika vähän Suomessa puhutaan, ajatellaan vain, että kaikki ovat samanlaisia ja ahkeruus ratkaisee. Toisaalta kamalalta tuntuisi testata jotain lasten älykkyyttä ja sammuttaa toivo monelta innokkaalta (mutta ei niin älykkäältä) oppijalta. Itseäni en pidä kovin älykkäänä, mutta opiskelin melkeinpä päätyyn asti, koska en tullut nuorena ajatelleeksi, olenko älykäs :) . Mutta kyllä sekin pitäisi voida sanoa, että ei pelkkä ahkeruus aina riitä ja toisaalta ilman ahkeruuttakin voi pärjätä.
Ihan mielenkiintoinen analyysi. Mutta on ymmärrettävä, että keskivertoproffa Suomen yliopistolla ei edes osaa ajatella - se vain muistelee. Se laatii tieteellisiä artikkeleita, joissa ei ole mitään punaista lankaa, ja viittailee toisin sekopäisiin, jotka viittavat muihin muistelijoihin. Minulla on 4 kovan korkeakoulututkinnon verran opintoja yliopistolla, ja olen suorittanut useinta tutkintoja, mm. tohtorin tutkinnon. Tiedän mistä puhun. Kun aikoinani olin yliopistolla tutkijana, selaisin työni puolesta tuhansia ja tuhansia tieteellisiä julkaisuja, joista lukukelpoisia oli pari kappaletta, muut olivat roskaa. Tiedän kokemuksesta, kun juttelen suomalaisen oppineen kanssa, että en elä. Oppineet ihmiset ovat lukeneet itsensä pölvästeiksi, eivätkä osaa edes ajatella, koska eivät ymmärrä mitään, koska vain muistelevat lukemaansa.
Suomessa tohtoriksi valmistutaan muistelemalla, mitä muut ovat sanoneet. Olen ollut yliopistossa opettajana ja oppilaat itse ovat sanoneet, että pänttäävät tentteihin, eivätkä muista viikon päästä mitään asiasta, koska eivät ymmärrä siitä mitään. Tärkeintä on vain päästä läpi. Oppimisorientaatio - halu oppia ymmärtämään - on tutkimusten mukaan Suomessa yliopisto-opiskelijoilla alle kymmenellä prosentilla ihmisistä. Muut vain suorittavat tutkintoa lyhytkestoiseen muistiinsa luottaen.
Osasta näistä hölmöläisistä tulee sitten tohtoreita ja lopulta proffia, jotka laativat oppikirjoja mm. historiasta koululaisille, missä tietenkään mikään ei pidä paikkaansa todellsuudessa, koska Suomen historia kirjoitetaan Hegelin hengellisin opein, joka on yksi kaikkien aikojen tyhmimmistä ihmisistä maailmanhistoriassa. Historiankirjoitus on kokelma valheita vain. Jokainen riittävän fiksu ihminen tietää tämän.
Teknisesti ottaen, vain intuitiiviset ihmiset voi ylipäänsä oppia oppimaan ja täten oppia ensin tajuamaan ja myöhemmin ymmärtämään asioita ja näitä ihmisiä ei ole paljon länsimaissa, alle kymmenen prosenttia. Muut vain muistelevat lukemaansa.
No tämä keskustelu jo karkaa liikaa aihepiiristä, mutta on mielestäni aikaisemminkin professorit avautuneet siitä, etteivät suomalaiset opiskelijat kykene tarpeeksi kriittiseen ajatteluun. Mielestäni tätä pitäisi enemmän kannustaa ja tuoda esiin korkeakouluopinnoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäs ne opet sille voi että kyläkoulut ja kaikki vastaavat järkevät systeemit ajetaan alas ja työnnetään lapset monikymmenpäiseen mammuttiluokkaan ilmiöoppimaan kaikkien mahdollisten erityistarpeisten lasten kanssa samaan.
Ala itse siksi yhdeksi opettajaksi joka siellä yrittää selvitä. Itse ottaisin lopputilin viikossa.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni nopeasti pitäisi tuottaa vertailevaa tutkimusta älypuhelinten ja sosiaalisen median käytöstä ja käyttämättömyydestä ja sen vaikutuksesta lapsen kehitykseen ja oppimiseen. Tai jotenkin käsittämätöntä, ettei tällaista ole tehty jo, vaikka seuraukset ovat ihan silmin nähtävissä ja korvi kuultavissa.
Erään Amerikan viisaan rannikon älyköt ovat väsänneet työkseen näitä laitteita ja rikastuneet huimasti. Eräs suomalainen hyvin pärjäävä kertoi, ettei missään nimessä anna näitä omien lastensa käyttöön. En erittele mistä laitteista oli kysymys, enkä muista mistä sen luin, en ole asiantuntija alalla, mutta näin asian ymmärsin. Jäin jopa miettimään teinko hurjan virheen, kun hankimme lapsellemme aikanaan silloisen tietokoneen ja tietysti myöhemmin kännykät. Nyt miettisin antaisinko viisivuotiaan lapseni käteen kännykän kaikilla herkuilla, kuten sanotaan. En anstaisi, vaikka sillä muka seuraisin ja turvaisin lapseni tarha- ja koulutietä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelmana on liiallinen ymmärtäminen eli ollaan menty karttakepillä lyömisestä toiseen äärilaitaan. Oppilaan ei tarvitse ponnistella vaan hänen erityisyyttään ymmärretään ja koulu joustaa joka asiassa, oli kyse sitten oppimisvaikeuksista, neurologisista vaikeuksista, kusipäisyydestä, laiskuudesta tai mielenterveyden ongelmista. Aina räätälöidään juuri oppilaalle sopiva keino päästä läpi ja lukemattomat asiantuntijat ohjeistavat opettajaa, miten juuri tämä yksilö on kohdattava (kuraattorit, psykologit, terveydenhoitajat, erityisopet, kiertävät erkkaope, sosiaalitoimi, lääkärit, hoitajat jne). Siinä ei opettajalle jää kauheasti liikkumatilaa.
Opetan noin 200 yläkoulun oppilasta ja tässä muutamia järjestelyjä:
-koulua käymättömille kolmelle oppilaalle pitää soittaa joka kerta, jos ei ole tunnilla ja avata etäyhteys, jos nuoret herrat niin sattuvat haluamaan mutta ei saa painostaa eikä vaatia mitään, joten sankarit jäävät usein nukkumaan. Erkkaopelle pitää laatia tehtäviä, joita tekemällä voisi päästä läpi mutta erkkaopen ponnistuksista huolimatta eivät viitsi avata kirjojaan.
- 20 oppilaalle laadin helpotetut tehtävät ja joko helpotetun kokeen tai useampia kokeita 1-2 kappaleen välein
-kaksi ei suostu tekemään sähköisiä kokeita
- kolme tekee vain sähköisiä kokeita
- erityisen tuen oppilaat (noin 20 kpl) pitää huomioida yksilöllisesti joka tunti sen mukaan, mitä on kirjattu tukipapereihin.
- Tehostetun tuen oppilaat (noin 35kpl) pitää huomioida mahdollisimman usein, ainakin koetilanteessa sallimalla suulliset täydentämiset sekä läksyissä.
--usealla oppilaalla on sairauksia, jotka pitää huomioida oppitunneilla (saa poistua kesken tunnin, saa pitää kuulokkeita, saa syödä, juoda, kuunnella musiikkia, piirtää, ei osallistu ryhmätöihin, ei tee kokeita, ei tee kirjallisia tehtäviä, ei lue ääneen jne.)En ole koskaan kuullut, että aineenopettaja soittelisi tunneiltaan oppilaille joka tunti, joten siihen ei kannata suostua. En ole edes kuullut aineenopettajasta, jolla olisi työpuhelin. Jos oppilaille pitää soittaa, se on kuraattorin hommia. Sovi hänen kanssaan. Erkkaopelle ei tarvitse myöskään laatia tehtäviä, valmista helpotettua materiaalia löytyy häneltä taatusti, helpotettuja kirjojakin on. Luota vain hänen ammattitaitoonsa. Hän voi myös tehdä ne läpimenokokeet oppilaille eli kaikkein helpoimmat versiot.
Erkka ei enää oikein voi tehdä kokeita, koska yläkouluun tuli päättöarvioinnin kriteerit. Opettajan on virkavastuulla huolehdittava siitä, että kokeissa ja muissa suorituksissa tulee dokumentoitavat näytöt kriteerien mukaisista suorituksista. Avia varten tarvitaan. Jatkossa ne helpoimmatkin (yksilöllistämättömät) kokeet ovat vaatimustasoltaan sidotut. Yksilöllistetyt ovat jatkossa niin heikkoja, etteivät he oikein pysty yleisopetuksen luokassa opiskelemaan.
Erityisopettaja voi aivan huoletta tehdä kokeet edelleenkin. Yksilöllistettyjen oppiaineiden opiskelu ei ole sidottua päättöarviointien kriteereihin. Myös yhdeksännellä luokalla tehostetun- tai erityisen tuen oppilaalla voi hyvinkin olla painoalueet käytössään ja kokeet sen mukaiset. Ja kyllä yksilöllistetyt oppiaineet jatkossakin opiskellaan ihan yleisopetuksen puolella, eri asia sitten jos tukea tarvitaan lähes kaikissa oppiaineissa.
Ainakin omissa aineissani yksilöllistyksen raja on sellainen, että yleisopetuksen mukana ei yksilöllistetty oppilas pysy mitenkään. Hänelle pitää olla ihan eri sisällöt ja materiaalit. Raja on tosiaan siirtynyt alemmas.
Yksilöllistämisen peruste on tosiaan se, että oppilas ei saavuta tukitoimista huolimatta oppiaineessa arvosanaa 5. Tottakai hänellä silloin on eri sisällöt ja materiaalit. Ihannetilanteessa hän opiskelisi erityisopettajan kanssa kaikki oppiaineen tunnit, mutta sellaista resurssia on harvassa koulussa. Yleensä varmaan vain osa tunneista järjestyy näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella ärsyttävää, että jaotkut käyttävät tätäkin aihetta oman rasistisen agendansa esiin tuomiseen. Vaikka se teidän ideologiaanne sopisikin, muualta tulleet oppilaat eivät suinkaan ole se heikentävä tekijä kouluissa noin yleisesti. Itse opetan keskiluokkaisella alueella pääkaupunkiseudun tuntumassa mutta en sen sisäpuolella. Koko koulussa on yksi tummaihoinen oppilas, kourallinen venäjän- ja vironkielisiä oppilaita sekä muutama aasialaistaustainen. Iso osa näistä mainitsemistani oppilaista arvostaa koulua paljon enemmän kuin perusjantteri, ja he työskentelevät todella ahkerasti. Eräässäkin opetusryhmässä suomen kielessä pärjää parhaiten oppilas, jonka äidinkieli on ihan jokin muu. Sen sijaan täysin suomenkieliset teinit osaavat hädin tuskin lukea, puhumattakaan, että kykenisivät muodostamaan verbeistä harvinaisempia taivutusmuotoja, joita kuulee lähinnä uutisissa tai kaunokirjallisuudessa.
Viimeisten kymmenen vuoden aikana oppilaiden yleinen osaamistaso on romahtanut. Erityisesti äidinkielessä tämä näkyy, ja olen vuosi vuodelta turhautuneempi työssäni. Koen jatkuvaa riittämättömyyttä, vaikka näenkin, että oppilaat tulevat yläkouluun koko ajan heikommin taidoin, enkä siten voikaan saavuttaa heidän kanssaan samoja asioita kuin vielä jokunen vuosi sitten.
Uusi opetussuunnitelma oli jakolinja. Sen mukaan opiskelleilla ei ole ollut aiemman tasoista perusosaamista monissa ennen itsestään selvissä taidoissa, kuten ymmärtävä lukutaito, tiedonhaku ja oikeinkirjoitus. Toisaalta ops-uudistukset ovat osuneet yksiin älylaitteiden vyöryn kanssa, eli samat teinit ovat viettäneet jo lapsuutensa selaten Snäppiä ja TikTokia. Keskittyminen ei riitä pitkäjänteiseen työskentelyyn, puheviestit ovat jyränneet viimeisenkin kirjoitustaidon, ja harva on edes pitänyt kädessään paperista sanomalehteä tai katsonut vanhempien kanssa telkkarista uutislähetyksen. Aika on mennyt omassa huoneessa puhelimella. Tässä joukossa on helppo erottua edukseen - jos joskus lukee vapaa-ajallaan kirjan ja sattuu olemaan niin onnekas, ettei lukivaikeus tai muu diagnoosi hankaloita koulutyötä, on luokan parhaan kymmenyksen joukossa.
On faktaa, että tietyillä alueilla muualta tulleet ovat iso ongelma mutta olen myös huomannut sen, että ihan kantasuomalaiset lapset ja nuoret ovat yleisesti ottaen jääneet pahasti jälkeen (älyllisessä) kehityksessä. Monelle perusasiat tuottavat vaikeuksia ja entäs käytöstavat sitten? Moni tuskin edes tietää mitä se sana taekoittaa.
Meillä lasten kehitys oli ihan mallissaan, mutta jossakin vaiheessa tämä alaspäin luisu alkoi. Sen kaikki tästä luisusta vastaavat tietävät tasan tarkkaan, mutta sitä ei saa ääneen sanoa
On varmasti hyvin raskasta olla tänä pävänä opettaja tai tarhantäti, (kuten lapseni sanoi) olivat 20-vuotta sitten lapsillemme turvallinen hyvä asia heidän kasvussaan. Unohtamatta keittolan emäntiä, jota sanaa ei kai saa edes sanoa, ovat keittolan oletettuja tms. Sääli että tähän on tultu
Yksi isoimpia virheitä oli se yhdenmukaisuuspelleily. Kaikki häiriköt ja adhd-tapaukset laitetaan normiluokkaan mukaan. Ja sitten ei kuitenkaan anneta resursseja näiden hillitsemiseen. Lopputulos on, että kaikki kärsii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos annettaisiin vaikka läksyjä oppilaille js komennettaisiin ulos välitunneilla, niin jaksaisivat keskittyä tunneilla paremmin?
Ja sitten av-mammat alkaa vinkumaan, kun lapsella on niin rankkaa koulussa ja välitunnit pitää viettää ulkona jne.
Vierailija kirjoitti:
Yksi isoimpia virheitä oli se yhdenmukaisuuspelleily. Kaikki häiriköt ja adhd-tapaukset laitetaan normiluokkaan mukaan. Ja sitten ei kuitenkaan anneta resursseja näiden hillitsemiseen. Lopputulos on, että kaikki kärsii.
Edellytetäänkä muuten näissä mammuttikouluissa hyvin pärjäävien lasten tukevan heikkoja luokallaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rahdataan koko Afrikan sarvi tänne ja sitten ihmetellään...
Omassa koulussani ei ole yhtään oppilasta Afrikasta. Oppimistulokset ovat silti heikkoja ja heikentyvät koko ajan. Kun ei voi pakottaa.
Ovatko koulukaverisi työsskäyvien lapsia. Itse aikanaan kauhulla mietin, kun me lähdimme töihin ja herättelimme lapsia kouluun, että kuinka sitä voisi kannustaa lapsiaan mihinkään jos itse köllöttelisi kotosalla.
Kotoa se lähtee, eikä kannettu vesi kaivossa pysy. "Paskatöitä" ei tehdä, kun rahaa voi luukuilta hakea.
Kyllä minä olen pystynyt kolme lasta kannustamaan peruskoulun ja lukion läpi jatko-opintoihin ihan työssäkäyvänä. Koulusta tähän riman pitämiseen korkealla ei kyllä juuri ole tullut tukea. Toki ymmärrän ettei kaikilla vanhemmillakaan ole selbää mikä se vaatimustaso pitäisi olla ja varmaan puuttuu omaa osaamista luonnontieteissä ja kielissä ettei pysty itse opettamaan lisää.
Varakkaimat tietenkin ostaa lisäopetuksrn rahalla jostain tutorhousilta.
Mitä ihmeen tukea koulusta pitäisi tulla tavalliselle oppilaalle, jolla ei ole oppimishäiriöitä? Jo tuokin, että kodin voimalla työnnetään lasta peruskoulun ja lukion läpi, on mielestäni vähän siinä rajalla, että passivoiko se lasta ennestään. Koulun yksi tarkoitus on opetella vastuunottoa.
Vähän myös haiskahtaa, ettei lapselta ole myöskään edes kysytty mihin haluaa opiskelemaan.
Yläasteikäisellä hyvin harvoin on mitään tietoa minkä pohjalta tehdä ratkaisuja. Mielikuvat ja kaverit ratkaisee pitkälti valinnat. Ihminen yleensä on sellainen olio, että yrittää selviytyä mahdollisimman helpolla. Ennen koulutusta arvostettiin enemmän. Nykyisin koulussa menestyvät vaan "hikarit" ja he on koulun sosiaalisessahierarkiassa alinta kastia.
Pakko puuttua tuohon viimeiseen asiaan, sillä tässä on varmaan erittäin paljon eroja. Omina yläasteaikoinani 80-luvulla hikarit nimenomaan olivat sitä alinta kastia. Kun pääsin lukioon, arvosanani nousivat kohisten, kun oli "lupa" opiskella. Poikani nykyisellä yläkoululuokalla on puolestaan ihan normaalia yrittää parhaansa ja tunneillakin kehtaa viitata. Sitten taas hänen alakoululuokallaan oli enemmän sellaista vihamielistä suhtautumista oppimishaluisia kohtaan.
On ihan totta, että päätöksiä tulevaisuuteen liittyen pitää usein tehdä vaiheessa, jolloin itsellä ei ymmärrettävästi ole vielä rahkeita punnita kaikkia seurauksia. On huono juttu mennä vaan sinne minne muutkin. Itseäni kuitenkin vielä enemmän inhottavat nämä vanhemmat, jotka joko väkisin tai aivopesulla yrittävät saada lapset toteuttamaan näiden vanhempien omia toiveita ja lapsen omat kiinnostuksenkohteet jäävät ihan sivuun. Minusta vanhemman rooli olisi kuunnella lasta ja pyrkiä realistisesti kertomaan, mitä mistäkin vaihtoehdosta luultavasti seuraa (varmastihan emme tiedä mitään) mutta niin, että tekee sen avoimin mielin. Yleensä tähän vain aika harvoin pystytään vaan lasta ohjataan joko lukioon tai amikseen, eikä toisessa vaihtoehdossa nähdä mitään hyvää. Ja perusteena ovat vain sen vanhemman omat mielikuvat.
Minne sitten pitäisi mielestäsi ohjata näitä, joita ei oikeastaan mikään opiskelu kiinnosta, mutta haettava on koska oppivelvollisuus? Itse ainakin olen hyvin tietoinen eri koulutuspoluista. Tiedän myös sen että amiksen käyneestä autonasentajasta on tullut autotekniikan professori Oulun yliopistoon.
Itseäni lähinnä kiinnostaa se, että nuorinkin lapsi löytäisi oman alansa, johon riittää kiinnostus kouluttautua ja jonne työllistyy
Vaikea paikka toki. Ilmeisesti kymppiluokkia ei sillä nimellä enää ole, mutta jotain vastaavaahan siihen tilalle tuli. Ehkä tällainen olisi hyvä? Mutta siis pointtini oli, että vaikka vanhemman kannattaa keskustella nuoren kanssa, se päätös nuoren on vain tehtävä itse. Omien lasteni yläkoulussa on onneksi ollut ihan hyvät opot, omina aikoinani ei todellakaan ollut.
Täällä opot suosittelevat kaikille lähintä amista, koska se toimipiste kamppailee jatkuvan lakkauttamisuhan alla. Sieltä löytyy vain muutama linja ja oppilaita halutaan puolivälissä sun sinne. Tämä on sitä pienenevän ikäluokkien vaikutusta koulutustarjontaan.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni nopeasti pitäisi tuottaa vertailevaa tutkimusta älypuhelinten ja sosiaalisen median käytöstä ja käyttämättömyydestä ja sen vaikutuksesta lapsen kehitykseen ja oppimiseen. Tai jotenkin käsittämätöntä, ettei tällaista ole tehty jo, vaikka seuraukset ovat ihan silmin nähtävissä ja korvi kuultavissa.
Mistä löytyy se älykännyköitä ja somea käyttämätön vertaisryhmä?
Meillä lapset sai älykännykät yläasteelle mennessä. Saksalaisen serkun perheessä mietitään voidaanko 15 vuotiaalle lukiolaiselle antaa peruskännykkää vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin omaa lapsuuttani. Ei ollut nettiä eikä somea, joka olisi hallinnut elämää.
Suurin ero nykyiseen oli, että me lapset olimme intohimoisempia.
Itsellä asui sukulaisia Ranskassa. Ihastuin maahan ja kieleen niin, että päätin, että jonain päivänä muutan sinne.
Aloin opiskella ranskaa omin päin, kirjaston raskaiden ja kankeiden kielikurssien ja kirjekavereiden avulla.
No, en sitten muuttanut ranskaan mutta opin kieltä niin että pystyn vielä aikuisena seuraamaan uutisia ja elokuvia ym.
Mietin vain, kuinka innokas, sinnikäs ja kärsivällinen olin.
Sama päti myös muihin ystäviini. Heppahullut lukivat kirjaston kaikki mahdolliset kirjat, mitkä käsitteli heppoja. Ei ollut väljä, oliko kyseessä opus heppojen sairauksien hoidosta vai seikkailukirja. Egyptin arkeologiaan hurahtanut ystäväni opetteli jopa hieroglyfejä.
Olen usein kadehtinut nykylapsia, jotka selviävät netin avulla niin helpolla. On youtube ja muuta, josta olisin voinut lapsena katsella ranskalaisia elokuvia, netti on täynnä ilmaisia kielikursseja, löydät helpolla ulkomaisia ystäviä...
Kuitenkin tässä piilee ongelma. Netti tarjoaa liikaa "leipää ja sirkushuveja". lapset pelaavat yötämyöten, päivittävät somea ym. heillä ei ole enää kärsivällisyyttä eikä intohimoa muuhun. He ovat nettiaddikteja. He ovat kadottaneet itsensä netin tarjoamaan elämys-maailmaan. Se ei tarjoa eväitä pitkäpiimäiseen arkitodellisuuteen.
Muistan lapsuuteni, kun me tenavat kannoimme reppukaupalla kirjastokirjoja kotiin. mm. äitini näytti minulle artikkelia, jossa puhuttiin esiteinien kirjojenahmimiskaudesta ja lohdutettiin vanhempia, että on ihan normaalia tuossa iässä olla nenä kirjassa ja lukea kaikkea mahdollista yötä myöten ja että niin kauan kunhan koulutyö ei kärsi, se on ihan normaalia ja silmät ei vaurioidu liiasta lukemisesta.
Nettiä on verrattu samanlaiseen suureen evoluutioloikkaan kuin tulen keksiminen tai maanviljely Se on mullistanut ihmiskunnan niin perusteellisesti. Se myös vaikuttaa ihmisen biologisena olentona.
Idästä suuret viisaat 'opetusalan' ihmiset kävivät ihmettelemässä ja kiittelemässä joukoittain suomalaisten peruskoulujen hienoutta ja digiloikkauksia (lännestä tyrkytetty koneita, laitteita halavalla, ystävyysbusinessosaamista....). No kas, sitten kiivaan aasialaisten vierailurumban loppuhuipennukseksi pasahti maailmalaajuinen korona....
Mikä on tilanne tällä hetkellä?
Suomen peruskoululaisten taso on huonointa ikinä. Digiloikka on tyhmentänyt niin aikuisväestöä kuin lapset ja nuoret. itään ei enää uskalleta vaatia. Tulee vaikuttamaan tulevaisuuteen laajalti.
Tänne virtaa kohta ulkomaalaisia, 'aivotuloa', koulutukset heille suitsutellaan miellyttävillä tukimuodoilla sileäksi. Nyt väheksytyillä mailla on vielä 'vanhanaikainen' koulutustaso kunniassa. He ovat keränneet maailmalta rusinat pullista, mutta eivät ole luopuneet hyvistä vahoista malleista, kuten Suomessa on tehty.
Suomalainen nuori haluaa suoraan johtajaksi, yrittäjäksi, vaikuttajaksi, ilman koulutusta... missä on Suomen tulevaisuus? Tavallista työtä ei halua kukaan tehdä.
Kattokaapa Inferno elokuva vuodelta 2016.
Laittaa miettimään nykytilannetta. Globaalisti. Quaranteineen.... Raha, valta, talous.
Ihmisen mieleen on niin helppo vaikuttaa. Ikävä kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
” Opettajat herätkää,”
Opettajat? OPETTAJAT?
Opettajat on herännyt jo ennen pisoja tähän. Missään maailmankolkassa ei koskaan ole toiminut se, että kaikki köyvät samaa koulua (inkluusio). Ei toiminut aikaisemmin, ei toimi nytkään.
Tässä hyvä kirjoitus: www.iltalehti.fi/kotimaa/a/34f03c3d-3367-479e-8602-710dfb54a471
Päättäjät, herätkää! Opettajia onntieha herätellä, siellä ei olla kukkahattutätejä, vaan päättäjät ja opetustoimista kuntapäättäjät ja niiden alaiset hallinnolliset yksiköt ovat kukkahattutätejä täynnä, joilla ei v’lttämättä ole koulusta päivääkään kokemusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelmana on liiallinen ymmärtäminen eli ollaan menty karttakepillä lyömisestä toiseen äärilaitaan. Oppilaan ei tarvitse ponnistella vaan hänen erityisyyttään ymmärretään ja koulu joustaa joka asiassa, oli kyse sitten oppimisvaikeuksista, neurologisista vaikeuksista, kusipäisyydestä, laiskuudesta tai mielenterveyden ongelmista. Aina räätälöidään juuri oppilaalle sopiva keino päästä läpi ja lukemattomat asiantuntijat ohjeistavat opettajaa, miten juuri tämä yksilö on kohdattava (kuraattorit, psykologit, terveydenhoitajat, erityisopet, kiertävät erkkaope, sosiaalitoimi, lääkärit, hoitajat jne). Siinä ei opettajalle jää kauheasti liikkumatilaa.
Opetan noin 200 yläkoulun oppilasta ja tässä muutamia järjestelyjä:
-koulua käymättömille kolmelle oppilaalle pitää soittaa joka kerta, jos ei ole tunnilla ja avata etäyhteys, jos nuoret herrat niin sattuvat haluamaan mutta ei saa painostaa eikä vaatia mitään, joten sankarit jäävät usein nukkumaan. Erkkaopelle pitää laatia tehtäviä, joita tekemällä voisi päästä läpi mutta erkkaopen ponnistuksista huolimatta eivät viitsi avata kirjojaan.
- 20 oppilaalle laadin helpotetut tehtävät ja joko helpotetun kokeen tai useampia kokeita 1-2 kappaleen välein
-kaksi ei suostu tekemään sähköisiä kokeita
- kolme tekee vain sähköisiä kokeita
- erityisen tuen oppilaat (noin 20 kpl) pitää huomioida yksilöllisesti joka tunti sen mukaan, mitä on kirjattu tukipapereihin.
- Tehostetun tuen oppilaat (noin 35kpl) pitää huomioida mahdollisimman usein, ainakin koetilanteessa sallimalla suulliset täydentämiset sekä läksyissä.
--usealla oppilaalla on sairauksia, jotka pitää huomioida oppitunneilla (saa poistua kesken tunnin, saa pitää kuulokkeita, saa syödä, juoda, kuunnella musiikkia, piirtää, ei osallistu ryhmätöihin, ei tee kokeita, ei tee kirjallisia tehtäviä, ei lue ääneen jne.)En ole koskaan kuullut, että aineenopettaja soittelisi tunneiltaan oppilaille joka tunti, joten siihen ei kannata suostua. En ole edes kuullut aineenopettajasta, jolla olisi työpuhelin. Jos oppilaille pitää soittaa, se on kuraattorin hommia. Sovi hänen kanssaan. Erkkaopelle ei tarvitse myöskään laatia tehtäviä, valmista helpotettua materiaalia löytyy häneltä taatusti, helpotettuja kirjojakin on. Luota vain hänen ammattitaitoonsa. Hän voi myös tehdä ne läpimenokokeet oppilaille eli kaikkein helpoimmat versiot.
Erkka ei enää oikein voi tehdä kokeita, koska yläkouluun tuli päättöarvioinnin kriteerit. Opettajan on virkavastuulla huolehdittava siitä, että kokeissa ja muissa suorituksissa tulee dokumentoitavat näytöt kriteerien mukaisista suorituksista. Avia varten tarvitaan. Jatkossa ne helpoimmatkin (yksilöllistämättömät) kokeet ovat vaatimustasoltaan sidotut. Yksilöllistetyt ovat jatkossa niin heikkoja, etteivät he oikein pysty yleisopetuksen luokassa opiskelemaan.
Erityisopettaja voi aivan huoletta tehdä kokeet edelleenkin. Yksilöllistettyjen oppiaineiden opiskelu ei ole sidottua päättöarviointien kriteereihin. Myös yhdeksännellä luokalla tehostetun- tai erityisen tuen oppilaalla voi hyvinkin olla painoalueet käytössään ja kokeet sen mukaiset. Ja kyllä yksilöllistetyt oppiaineet jatkossakin opiskellaan ihan yleisopetuksen puolella, eri asia sitten jos tukea tarvitaan lähes kaikissa oppiaineissa.
Mitä sä höpötät, jos oppilas tarvitsee yksilöllistää, hänen osaamisensa on vitosen tasoa. Tähän tulee myös valtakunnallinen muutos, joka astuu voimaan ensi vuonna - yksikään oppias, joka on yksilöllistetty ei voi saada arvosanaa 5 enempää. Kaikki ksillöllistämiset rinnastetaan arvosanaan 5.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelmana on liiallinen ymmärtäminen eli ollaan menty karttakepillä lyömisestä toiseen äärilaitaan. Oppilaan ei tarvitse ponnistella vaan hänen erityisyyttään ymmärretään ja koulu joustaa joka asiassa, oli kyse sitten oppimisvaikeuksista, neurologisista vaikeuksista, kusipäisyydestä, laiskuudesta tai mielenterveyden ongelmista. Aina räätälöidään juuri oppilaalle sopiva keino päästä läpi ja lukemattomat asiantuntijat ohjeistavat opettajaa, miten juuri tämä yksilö on kohdattava (kuraattorit, psykologit, terveydenhoitajat, erityisopet, kiertävät erkkaope, sosiaalitoimi, lääkärit, hoitajat jne). Siinä ei opettajalle jää kauheasti liikkumatilaa.
Opetan noin 200 yläkoulun oppilasta ja tässä muutamia järjestelyjä:
-koulua käymättömille kolmelle oppilaalle pitää soittaa joka kerta, jos ei ole tunnilla ja avata etäyhteys, jos nuoret herrat niin sattuvat haluamaan mutta ei saa painostaa eikä vaatia mitään, joten sankarit jäävät usein nukkumaan. Erkkaopelle pitää laatia tehtäviä, joita tekemällä voisi päästä läpi mutta erkkaopen ponnistuksista huolimatta eivät viitsi avata kirjojaan.
- 20 oppilaalle laadin helpotetut tehtävät ja joko helpotetun kokeen tai useampia kokeita 1-2 kappaleen välein
-kaksi ei suostu tekemään sähköisiä kokeita
- kolme tekee vain sähköisiä kokeita
- erityisen tuen oppilaat (noin 20 kpl) pitää huomioida yksilöllisesti joka tunti sen mukaan, mitä on kirjattu tukipapereihin.
- Tehostetun tuen oppilaat (noin 35kpl) pitää huomioida mahdollisimman usein, ainakin koetilanteessa sallimalla suulliset täydentämiset sekä läksyissä.
--usealla oppilaalla on sairauksia, jotka pitää huomioida oppitunneilla (saa poistua kesken tunnin, saa pitää kuulokkeita, saa syödä, juoda, kuunnella musiikkia, piirtää, ei osallistu ryhmätöihin, ei tee kokeita, ei tee kirjallisia tehtäviä, ei lue ääneen jne.)En ole koskaan kuullut, että aineenopettaja soittelisi tunneiltaan oppilaille joka tunti, joten siihen ei kannata suostua. En ole edes kuullut aineenopettajasta, jolla olisi työpuhelin. Jos oppilaille pitää soittaa, se on kuraattorin hommia. Sovi hänen kanssaan. Erkkaopelle ei tarvitse myöskään laatia tehtäviä, valmista helpotettua materiaalia löytyy häneltä taatusti, helpotettuja kirjojakin on. Luota vain hänen ammattitaitoonsa. Hän voi myös tehdä ne läpimenokokeet oppilaille eli kaikkein helpoimmat versiot.
Erkka ei enää oikein voi tehdä kokeita, koska yläkouluun tuli päättöarvioinnin kriteerit. Opettajan on virkavastuulla huolehdittava siitä, että kokeissa ja muissa suorituksissa tulee dokumentoitavat näytöt kriteerien mukaisista suorituksista. Avia varten tarvitaan. Jatkossa ne helpoimmatkin (yksilöllistämättömät) kokeet ovat vaatimustasoltaan sidotut. Yksilöllistetyt ovat jatkossa niin heikkoja, etteivät he oikein pysty yleisopetuksen luokassa opiskelemaan.
Erityisopettaja voi aivan huoletta tehdä kokeet edelleenkin. Yksilöllistettyjen oppiaineiden opiskelu ei ole sidottua päättöarviointien kriteereihin. Myös yhdeksännellä luokalla tehostetun- tai erityisen tuen oppilaalla voi hyvinkin olla painoalueet käytössään ja kokeet sen mukaiset. Ja kyllä yksilöllistetyt oppiaineet jatkossakin opiskellaan ihan yleisopetuksen puolella, eri asia sitten jos tukea tarvitaan lähes kaikissa oppiaineissa.
Kellähän aineenopettajalla on aikaa opettaa koko muu luokka yleisopetuksen tahdissa ja lisäksi vielä se yksilöllistetty, joka köyneri tahtia. Unohtaako opettaja tällöin ne muut täysin? Vai jättääkö huomioimatta yksilöllistetyn oppilaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaista sairautta tuskin on, että tunnin aikana pitäisi syödä tai juoda, joten sitä ei tarvitse sallia.
-Diabetes
-Tarvittaessa otettava lääkitys, joka otetaan veden kanssa
En tunne diabetesta kovin hyvin, mutta eikö siinä tosiaan selviä 45 minuuttia syömättä ja juomatta, eli on pakko syödä aina jo oppitunnin aikana.
Ei aina. Mutta jos kaikesta suunnittelusta ja ennakoimisesta huolimatta verensokeri lähtee kovasti laskemaan, niin kyllä ymmärtääkseni pitää saada syötävää nopeammin kuin 45 minuutissa, jos aikoo selvitä ilman ambulanssin soittamista. Rutiininomaisesti ei tietenkään tarvitse joka oppitunti syödä.
Vierailija kirjoitti:
Viro on saanut huipputulokset.
Tein parin vuoden projektin sikäläisten koulujen kanssa ja näen mielestäni tasan tarkkaan ne merkitsevät erot Suomen ja Viron välillä:
- matematiikan painotus: Virossa on vaativampaa, enemmän ja tiukempaa matikan opetusta, Suomessa on vähennetty ja löysätty
- lukemisen painotus: Virossa pitää osata lukea jo kouluun mennessä ja koko ajan luetaan, luetaan ja luetaan. Joka oppiaineessa. Suomessa on oppilaita, jotka ei osaa lukea. Yläasteella..
- opettajan auktoriteetti. Virossa opettajan auktoriteetti on valtava. Jopa vanhemmille. Lapsilla on joka viikko pieniä kokeita, joilla varmistetaan oppiminen. Suomessa, noh, ope-parat!
Viro on köyhempi, koulujen puitteet vaatimattomammat ja luokissa on venäjänkielisiä ym lapsia. Koulu tarjoaa kirjat ja opetuksen. Muut tarpeet pitää itse ostaa, vihkot, kynät, värit, paperit. Että maksuton, demokraattinen koulu ei takaa mitään.
Ovatko Virossa oppilaat kaikki välitunnit puhelimella vierekkäin pelaamassa tai somessa? Alkaako jokainen tunti Virossa sillä, että pojat tulevat kännykät kädessä sisälle ja jatkavat pelaamista viimeiseen saakka, siihen, että ope käskee laittamaan kännykät pois? Täytyykö opettajan haukkana valvoa tunnilla, että takarivissä ei mennä puhelimelle. Monella on puhelin polvella pulpetin alla.
Tämä pinnaus tunnilla jatkuu laillistettuna lukiossa ja yliopistossa, jossa oppilaat saavat tehdä opetuksesta "muistiinpanoja" tabletilla tai läppärillä. Itse ovat opiskelijat minulle kertoneet, että kyllä siellä ihan muuta tehdään.
Kenen koulutetun asiantuntijan apuun sitä uskaltaa enää viiden vuoden päästä turvautua, jos akateeminen opiskelu on noin näennäistä! Toivottavasti lääkiksessä ja hammaslääkiksessä ollaan enemmän läsnä...
Suurin syy surkeisiin tuloksiin on oppilasmateriaalin raju muutos.
Suurissa kaupungeissa jo joka kolmas alakoululainen ei puhu äidinkielenään suomea, paikoin jo yli puolet. Oppimisympäristö on muuttunut levottomaksi, jossa opettajien aika pääosin kuluu järjestyksen pitoon, vähemmän varsinaiseen opetukseen.
Toinen syy on opetuksen jatkuva muuttuminen muotivirtausten mukaan. Nyt kait muotia on "ilmiöoppiminen" joka täyttä hepreaa oppilaiden lisäksi myös opettajille. Ihan hirmuista on myös vihervasemmistolaisen ideologian syöttäminen lapsille 70-luvun malliin. Olisi palattava perusasioihin, lukemiseen, kirjoittamiseen, matematiikkaan jne. jossa sekä oppilaat että opettajat pärjää.
On faktaa, että tietyillä alueilla muualta tulleet ovat iso ongelma mutta olen myös huomannut sen, että ihan kantasuomalaiset lapset ja nuoret ovat yleisesti ottaen jääneet pahasti jälkeen (älyllisessä) kehityksessä. Monelle perusasiat tuottavat vaikeuksia ja entäs käytöstavat sitten? Moni tuskin edes tietää mitä se sana taekoittaa.