Lue keskustelun säännöt.
Opettajat herätkää, PISA-tulokset luisuvat heikommiksi vuosi vuodelta
29.03.2022 |
Suomen sijoitus koulutusjärjestelmän tuloksia mittaavissa Pisa-tutkimuksissa on vuoden 2003 huipputuloksista lähtenyt jyrkkään laskuun. Vuonna 2003 Suomi oli ykkösenä sekä lukemisessa että luonnontieteissä ja matematiikassa kakkossijalla. Vuonna 2018 olimme luonnontieteissä kuudennella, lukemisessa seitsemännellä ja matematiikassa vasta kuudennellatoista sijalla.
https://www.suomenuutiset.fi/perussuomalaiset-nuorten-koulutustaso-kaan…
Kommentit (199)
Vierailija kirjoitti:
Mietin omaa lapsuuttani. Ei ollut nettiä eikä somea, joka olisi hallinnut elämää.
Suurin ero nykyiseen oli, että me lapset olimme intohimoisempia.
Itsellä asui sukulaisia Ranskassa. Ihastuin maahan ja kieleen niin, että päätin, että jonain päivänä muutan sinne.
Aloin opiskella ranskaa omin päin, kirjaston raskaiden ja kankeiden kielikurssien ja kirjekavereiden avulla.
No, en sitten muuttanut ranskaan mutta opin kieltä niin että pystyn vielä aikuisena seuraamaan uutisia ja elokuvia ym.
Mietin vain, kuinka innokas, sinnikäs ja kärsivällinen olin.
Sama päti myös muihin ystäviini. Heppahullut lukivat kirjaston kaikki mahdolliset kirjat, mitkä käsitteli heppoja. Ei ollut väljä, oliko kyseessä opus heppojen sairauksien hoidosta vai seikkailukirja. Egyptin arkeologiaan hurahtanut ystäväni opetteli jopa hieroglyfejä.
Olen usein kadehtinut nykylapsia, jotka selviävät netin avulla niin helpolla. On youtube ja muuta, josta olisin voinut lapsena katsella ranskalaisia elokuvia, netti on täynnä ilmaisia kielikursseja, löydät helpolla ulkomaisia ystäviä...Kuitenkin tässä piilee ongelma. Netti tarjoaa liikaa "leipää ja sirkushuveja". lapset pelaavat yötämyöten, päivittävät somea ym. heillä ei ole enää kärsivällisyyttä eikä intohimoa muuhun. He ovat nettiaddikteja. He ovat kadottaneet itsensä netin tarjoamaan elämys-maailmaan. Se ei tarjoa eväitä pitkäpiimäiseen arkitodellisuuteen.
Muistan lapsuuteni, kun me tenavat kannoimme reppukaupalla kirjastokirjoja kotiin. mm. äitini näytti minulle artikkelia, jossa puhuttiin esiteinien kirjojenahmimiskaudesta ja lohdutettiin vanhempia, että on ihan normaalia tuossa iässä olla nenä kirjassa ja lukea kaikkea mahdollista yötä myöten ja että niin kauan kunhan koulutyö ei kärsi, se on ihan normaalia ja silmät ei vaurioidu liiasta lukemisesta.
Nettiä on verrattu samanlaiseen suureen evoluutioloikkaan kuin tulen keksiminen tai maanviljely Se on mullistanut ihmiskunnan niin perusteellisesti. Se myös vaikuttaa ihmisen biologisena olentona.
Juuri näin, suurin ero nykyiseen oli, että me lapset olimme intohimoisempia. Opettajana olen ollut 40 vuotta, ja ikinä ennen ei ole ollut näin laimeita ja välinpitämättömiä teinejä opetettavana. Teini-ikään olennaisesti kuuluva kapinallisuus ja kriittisyys on saatu jotenkin oloutettua teineistä pois, ulkonäkö ja uudet pelit ovat kiinnostavampia, ja tietysti porno, joka on suuressa osassa monen teinipojan elämää.
Kaikki on jo nähty, ainakin niin he luulevat. Aistien herkkyys on tylsynyt, kun aisteja koko ajan pommitetaan elektronisella viihteellä. Oman mielen kyky kuvitella ja rakentaa sisäisiä maailmoja on heikentynyt. Eli siis mielikuvitus. Jotta mieli jaksaisi kuvitella, sillä täytyy välillä olla tyhjiä hetkiä. Niitä ei enää ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelmana on liiallinen ymmärtäminen eli ollaan menty karttakepillä lyömisestä toiseen äärilaitaan. Oppilaan ei tarvitse ponnistella vaan hänen erityisyyttään ymmärretään ja koulu joustaa joka asiassa, oli kyse sitten oppimisvaikeuksista, neurologisista vaikeuksista, kusipäisyydestä, laiskuudesta tai mielenterveyden ongelmista. Aina räätälöidään juuri oppilaalle sopiva keino päästä läpi ja lukemattomat asiantuntijat ohjeistavat opettajaa, miten juuri tämä yksilö on kohdattava (kuraattorit, psykologit, terveydenhoitajat, erityisopet, kiertävät erkkaope, sosiaalitoimi, lääkärit, hoitajat jne). Siinä ei opettajalle jää kauheasti liikkumatilaa.
Opetan noin 200 yläkoulun oppilasta ja tässä muutamia järjestelyjä:
-koulua käymättömille kolmelle oppilaalle pitää soittaa joka kerta, jos ei ole tunnilla ja avata etäyhteys, jos nuoret herrat niin sattuvat haluamaan mutta ei saa painostaa eikä vaatia mitään, joten sankarit jäävät usein nukkumaan. Erkkaopelle pitää laatia tehtäviä, joita tekemällä voisi päästä läpi mutta erkkaopen ponnistuksista huolimatta eivät viitsi avata kirjojaan.
- 20 oppilaalle laadin helpotetut tehtävät ja joko helpotetun kokeen tai useampia kokeita 1-2 kappaleen välein
-kaksi ei suostu tekemään sähköisiä kokeita
- kolme tekee vain sähköisiä kokeita
- erityisen tuen oppilaat (noin 20 kpl) pitää huomioida yksilöllisesti joka tunti sen mukaan, mitä on kirjattu tukipapereihin.
- Tehostetun tuen oppilaat (noin 35kpl) pitää huomioida mahdollisimman usein, ainakin koetilanteessa sallimalla suulliset täydentämiset sekä läksyissä.
--usealla oppilaalla on sairauksia, jotka pitää huomioida oppitunneilla (saa poistua kesken tunnin, saa pitää kuulokkeita, saa syödä, juoda, kuunnella musiikkia, piirtää, ei osallistu ryhmätöihin, ei tee kokeita, ei tee kirjallisia tehtäviä, ei lue ääneen jne.)En ole koskaan kuullut, että aineenopettaja soittelisi tunneiltaan oppilaille joka tunti, joten siihen ei kannata suostua. En ole edes kuullut aineenopettajasta, jolla olisi työpuhelin. Jos oppilaille pitää soittaa, se on kuraattorin hommia. Sovi hänen kanssaan. Erkkaopelle ei tarvitse myöskään laatia tehtäviä, valmista helpotettua materiaalia löytyy häneltä taatusti, helpotettuja kirjojakin on. Luota vain hänen ammattitaitoonsa. Hän voi myös tehdä ne läpimenokokeet oppilaille eli kaikkein helpoimmat versiot.
Erkka ei enää oikein voi tehdä kokeita, koska yläkouluun tuli päättöarvioinnin kriteerit. Opettajan on virkavastuulla huolehdittava siitä, että kokeissa ja muissa suorituksissa tulee dokumentoitavat näytöt kriteerien mukaisista suorituksista. Avia varten tarvitaan. Jatkossa ne helpoimmatkin (yksilöllistämättömät) kokeet ovat vaatimustasoltaan sidotut. Yksilöllistetyt ovat jatkossa niin heikkoja, etteivät he oikein pysty yleisopetuksen luokassa opiskelemaan.
Erityisopettaja voi aivan huoletta tehdä kokeet edelleenkin. Yksilöllistettyjen oppiaineiden opiskelu ei ole sidottua päättöarviointien kriteereihin. Myös yhdeksännellä luokalla tehostetun- tai erityisen tuen oppilaalla voi hyvinkin olla painoalueet käytössään ja kokeet sen mukaiset. Ja kyllä yksilöllistetyt oppiaineet jatkossakin opiskellaan ihan yleisopetuksen puolella, eri asia sitten jos tukea tarvitaan lähes kaikissa oppiaineissa.
Kellähän aineenopettajalla on aikaa opettaa koko muu luokka yleisopetuksen tahdissa ja lisäksi vielä se yksilöllistetty, joka köyneri tahtia. Unohtaako opettaja tällöin ne muut täysin? Vai jättääkö huomioimatta yksilöllistetyn oppilaan?
Pakko se vaan on. Käytännössä oppilas rämpii ne tunnit ilman apuvoimia yksinään, ei opettaja ehdi häntä auttaa ja opettaa kahta asiaa rinnakkain. Erityisopettajan tunteja on ehkä 1/3 tai puolet oppiaineen tunneista.
Kyllähän opettajat ovat heränneet tuohon todellisuuteen ajat sitten.
Jotain karmeaa tapahtui kovassa uudistus- ja muutoskiimassa ja jotain meni systeemissämme rikki.
Suomen koulutusjärjestelmästä puuttuu kokonaan jämäkkyys ja selkäranka eikä täällä uskalleta vaatia oppilailta enää juuri mitään. Hehän voisivat pahoittaa mielensä ja silloin hyökkäävät äitylit opettajien, rehtoreiden ja sivistystoimenjohtajien kimppuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelmana on liiallinen ymmärtäminen eli ollaan menty karttakepillä lyömisestä toiseen äärilaitaan. Oppilaan ei tarvitse ponnistella vaan hänen erityisyyttään ymmärretään ja koulu joustaa joka asiassa, oli kyse sitten oppimisvaikeuksista, neurologisista vaikeuksista, kusipäisyydestä, laiskuudesta tai mielenterveyden ongelmista. Aina räätälöidään juuri oppilaalle sopiva keino päästä läpi ja lukemattomat asiantuntijat ohjeistavat opettajaa, miten juuri tämä yksilö on kohdattava (kuraattorit, psykologit, terveydenhoitajat, erityisopet, kiertävät erkkaope, sosiaalitoimi, lääkärit, hoitajat jne). Siinä ei opettajalle jää kauheasti liikkumatilaa.
Opetan noin 200 yläkoulun oppilasta ja tässä muutamia järjestelyjä:
-koulua käymättömille kolmelle oppilaalle pitää soittaa joka kerta, jos ei ole tunnilla ja avata etäyhteys, jos nuoret herrat niin sattuvat haluamaan mutta ei saa painostaa eikä vaatia mitään, joten sankarit jäävät usein nukkumaan. Erkkaopelle pitää laatia tehtäviä, joita tekemällä voisi päästä läpi mutta erkkaopen ponnistuksista huolimatta eivät viitsi avata kirjojaan.
- 20 oppilaalle laadin helpotetut tehtävät ja joko helpotetun kokeen tai useampia kokeita 1-2 kappaleen välein
-kaksi ei suostu tekemään sähköisiä kokeita
- kolme tekee vain sähköisiä kokeita
- erityisen tuen oppilaat (noin 20 kpl) pitää huomioida yksilöllisesti joka tunti sen mukaan, mitä on kirjattu tukipapereihin.
- Tehostetun tuen oppilaat (noin 35kpl) pitää huomioida mahdollisimman usein, ainakin koetilanteessa sallimalla suulliset täydentämiset sekä läksyissä.
--usealla oppilaalla on sairauksia, jotka pitää huomioida oppitunneilla (saa poistua kesken tunnin, saa pitää kuulokkeita, saa syödä, juoda, kuunnella musiikkia, piirtää, ei osallistu ryhmätöihin, ei tee kokeita, ei tee kirjallisia tehtäviä, ei lue ääneen jne.)En ole koskaan kuullut, että aineenopettaja soittelisi tunneiltaan oppilaille joka tunti, joten siihen ei kannata suostua. En ole edes kuullut aineenopettajasta, jolla olisi työpuhelin. Jos oppilaille pitää soittaa, se on kuraattorin hommia. Sovi hänen kanssaan. Erkkaopelle ei tarvitse myöskään laatia tehtäviä, valmista helpotettua materiaalia löytyy häneltä taatusti, helpotettuja kirjojakin on. Luota vain hänen ammattitaitoonsa. Hän voi myös tehdä ne läpimenokokeet oppilaille eli kaikkein helpoimmat versiot.
Erkka ei enää oikein voi tehdä kokeita, koska yläkouluun tuli päättöarvioinnin kriteerit. Opettajan on virkavastuulla huolehdittava siitä, että kokeissa ja muissa suorituksissa tulee dokumentoitavat näytöt kriteerien mukaisista suorituksista. Avia varten tarvitaan. Jatkossa ne helpoimmatkin (yksilöllistämättömät) kokeet ovat vaatimustasoltaan sidotut. Yksilöllistetyt ovat jatkossa niin heikkoja, etteivät he oikein pysty yleisopetuksen luokassa opiskelemaan.
Erityisopettaja voi aivan huoletta tehdä kokeet edelleenkin. Yksilöllistettyjen oppiaineiden opiskelu ei ole sidottua päättöarviointien kriteereihin. Myös yhdeksännellä luokalla tehostetun- tai erityisen tuen oppilaalla voi hyvinkin olla painoalueet käytössään ja kokeet sen mukaiset. Ja kyllä yksilöllistetyt oppiaineet jatkossakin opiskellaan ihan yleisopetuksen puolella, eri asia sitten jos tukea tarvitaan lähes kaikissa oppiaineissa.
Mitä sä höpötät, jos oppilas tarvitsee yksilöllistää, hänen osaamisensa on vitosen tasoa. Tähän tulee myös valtakunnallinen muutos, joka astuu voimaan ensi vuonna - yksikään oppias, joka on yksilöllistetty ei voi saada arvosanaa 5 enempää. Kaikki ksillöllistämiset rinnastetaan arvosanaan 5.
En minä mitään höpötä. Jos oppilaan osaaminen on vitosen tasoa, hänen oppimääräänsä ei voi yksilöllistää, sen täytyy olla nelonen. Jos taso nousee vitoseen, yksilöllistäminen pitää purkaa. Tämä muutos, mikä on tulossa, koskee oppilaita, joilla on yksilöllistetty matematiikka JA äidinkileli. Jos oppilaalla on yksilöllistetty oppiaine vaikka pelkästään esim. matematiikka tai ihan jokin muu oppiaine, muutos ei koske häntä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaista sairautta tuskin on, että tunnin aikana pitäisi syödä tai juoda, joten sitä ei tarvitse sallia.
-Diabetes
-Tarvittaessa otettava lääkitys, joka otetaan veden kanssa
En tunne diabetesta kovin hyvin, mutta eikö siinä tosiaan selviä 45 minuuttia syömättä ja juomatta, eli on pakko syödä aina jo oppitunnin aikana.
Ei aina. Mutta jos kaikesta suunnittelusta ja ennakoimisesta huolimatta verensokeri lähtee kovasti laskemaan, niin kyllä ymmärtääkseni pitää saada syötävää nopeammin kuin 45 minuutissa, jos aikoo selvitä ilman ambulanssin soittamista. Rutiininomaisesti ei tietenkään tarvitse joka oppitunti syödä.
Lasten jääkiekkojoukkueen maalivahdilla oli diabetes. Äitinsä uskalsi lähettää pelireissuille alakouluikäisenä ihan saatesanoilla, että jos siltä alkaa taju lähteä niin juottakaa pillimehua. Hieman vanhempana sai sitten tuon insuliinipumpun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ottakaapahan huomioon että muissa Euroopan maissa on kansainvälisempää oppilasmateriaalia ollut jo vuosikausia. Niiden tulokset olisivat olleet Suomea parempia koko ajan jos olisi ollut yhtä suppea otanta heillä. Nyt Suomi on luisumassa jopa alapuolelle vaikka muuttopositiivisuutta, "junan tuomia" paljon vähemmän kuin muualla Euroopassa. Mä olen viimeisen parinkymmenen vuoden aikana tavannut ihan supisuomalaisia nuoria jotka eivät osaa lukea. Ovat kuitenkin läpipäässeet peruskoulun kokonaan ihan kohtuullisilla arvosanoilla. Sama juttu matematiikan kanssa. Mitä tämä kertoo opettajista? Sen että opettaja parantelee opetuksensa tuloksia positiivisempaan suuntaan eikä kukaan niitä tarkistele että pitääkö paikkansa. Saadaan tilastollinen harha aikaiseksi. Mutta niinkuin kaikki muut valheet, tämäkin jossain vaiheessa näkyy maan taantumisessa. Suomi ei ole menossa eteenpäin millään alueella. Se on taantumassa kehitysmaan tasolle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin syy surkeisiin tuloksiin on oppilasmateriaalin raju muutos.
Suurissa kaupungeissa jo joka kolmas alakoululainen ei puhu äidinkielenään suomea, paikoin jo yli puolet. Oppimisympäristö on muuttunut levottomaksi, jossa opettajien aika pääosin kuluu järjestyksen pitoon, vähemmän varsinaiseen opetukseen.
Toinen syy on opetuksen jatkuva muuttuminen muotivirtausten mukaan. Nyt kait muotia on "ilmiöoppiminen" joka täyttä hepreaa oppilaiden lisäksi myös opettajille. Ihan hirmuista on myös vihervasemmistolaisen ideologian syöttäminen lapsille 70-luvun malliin. Olisi palattava perusasioihin, lukemiseen, kirjoittamiseen, matematiikkaan jne. jossa sekä oppilaat että opettajat pärjää.
Helsingissä otetaan joissain peruskouluissa kuvakorteilla. Ei kai ihme, että Pisa- tulokset ovat sitten mitä ovat.
Miten tämä selittää Pisa-tulokset kun siinä ne kokeen tekevät luokat ovat eripuolilta Suomea? Ja heikoiten selviää itäsuomalaiset pojat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelmana on liiallinen ymmärtäminen eli ollaan menty karttakepillä lyömisestä toiseen äärilaitaan. Oppilaan ei tarvitse ponnistella vaan hänen erityisyyttään ymmärretään ja koulu joustaa joka asiassa, oli kyse sitten oppimisvaikeuksista, neurologisista vaikeuksista, kusipäisyydestä, laiskuudesta tai mielenterveyden ongelmista. Aina räätälöidään juuri oppilaalle sopiva keino päästä läpi ja lukemattomat asiantuntijat ohjeistavat opettajaa, miten juuri tämä yksilö on kohdattava (kuraattorit, psykologit, terveydenhoitajat, erityisopet, kiertävät erkkaope, sosiaalitoimi, lääkärit, hoitajat jne). Siinä ei opettajalle jää kauheasti liikkumatilaa.
Opetan noin 200 yläkoulun oppilasta ja tässä muutamia järjestelyjä:
-koulua käymättömille kolmelle oppilaalle pitää soittaa joka kerta, jos ei ole tunnilla ja avata etäyhteys, jos nuoret herrat niin sattuvat haluamaan mutta ei saa painostaa eikä vaatia mitään, joten sankarit jäävät usein nukkumaan. Erkkaopelle pitää laatia tehtäviä, joita tekemällä voisi päästä läpi mutta erkkaopen ponnistuksista huolimatta eivät viitsi avata kirjojaan.
- 20 oppilaalle laadin helpotetut tehtävät ja joko helpotetun kokeen tai useampia kokeita 1-2 kappaleen välein
-kaksi ei suostu tekemään sähköisiä kokeita
- kolme tekee vain sähköisiä kokeita
- erityisen tuen oppilaat (noin 20 kpl) pitää huomioida yksilöllisesti joka tunti sen mukaan, mitä on kirjattu tukipapereihin.
- Tehostetun tuen oppilaat (noin 35kpl) pitää huomioida mahdollisimman usein, ainakin koetilanteessa sallimalla suulliset täydentämiset sekä läksyissä.
--usealla oppilaalla on sairauksia, jotka pitää huomioida oppitunneilla (saa poistua kesken tunnin, saa pitää kuulokkeita, saa syödä, juoda, kuunnella musiikkia, piirtää, ei osallistu ryhmätöihin, ei tee kokeita, ei tee kirjallisia tehtäviä, ei lue ääneen jne.)En ole koskaan kuullut, että aineenopettaja soittelisi tunneiltaan oppilaille joka tunti, joten siihen ei kannata suostua. En ole edes kuullut aineenopettajasta, jolla olisi työpuhelin. Jos oppilaille pitää soittaa, se on kuraattorin hommia. Sovi hänen kanssaan. Erkkaopelle ei tarvitse myöskään laatia tehtäviä, valmista helpotettua materiaalia löytyy häneltä taatusti, helpotettuja kirjojakin on. Luota vain hänen ammattitaitoonsa. Hän voi myös tehdä ne läpimenokokeet oppilaille eli kaikkein helpoimmat versiot.
Erkka ei enää oikein voi tehdä kokeita, koska yläkouluun tuli päättöarvioinnin kriteerit. Opettajan on virkavastuulla huolehdittava siitä, että kokeissa ja muissa suorituksissa tulee dokumentoitavat näytöt kriteerien mukaisista suorituksista. Avia varten tarvitaan. Jatkossa ne helpoimmatkin (yksilöllistämättömät) kokeet ovat vaatimustasoltaan sidotut. Yksilöllistetyt ovat jatkossa niin heikkoja, etteivät he oikein pysty yleisopetuksen luokassa opiskelemaan.
Erityisopettaja voi aivan huoletta tehdä kokeet edelleenkin. Yksilöllistettyjen oppiaineiden opiskelu ei ole sidottua päättöarviointien kriteereihin. Myös yhdeksännellä luokalla tehostetun- tai erityisen tuen oppilaalla voi hyvinkin olla painoalueet käytössään ja kokeet sen mukaiset. Ja kyllä yksilöllistetyt oppiaineet jatkossakin opiskellaan ihan yleisopetuksen puolella, eri asia sitten jos tukea tarvitaan lähes kaikissa oppiaineissa.
Mitä sä höpötät, jos oppilas tarvitsee yksilöllistää, hänen osaamisensa on vitosen tasoa. Tähän tulee myös valtakunnallinen muutos, joka astuu voimaan ensi vuonna - yksikään oppias, joka on yksilöllistetty ei voi saada arvosanaa 5 enempää. Kaikki ksillöllistämiset rinnastetaan arvosanaan 5.
En minä mitään höpötä. Jos oppilaan osaaminen on vitosen tasoa, hänen oppimääräänsä ei voi yksilöllistää, sen täytyy olla nelonen. Jos taso nousee vitoseen, yksilöllistäminen pitää purkaa. Tämä muutos, mikä on tulossa, koskee oppilaita, joilla on yksilöllistetty matematiikka JA äidinkileli. Jos oppilaalla on yksilöllistetty oppiaine vaikka pelkästään esim. matematiikka tai ihan jokin muu oppiaine, muutos ei koske häntä.
Mitä sä sekoilet? Tähän saakka yksilöllistetty oppilas on voinut saada hyviäkin numeroita * merkinnöillä. Koska tuo vääristää täysin hakuprosessiin, jatkossa *merkinnöt (eli yksilöllistetty oppiaine) vastaa arvosanaa 5 automaattisesti.
Vierailija kirjoitti:
Suurin syy surkeisiin tuloksiin on oppilasmateriaalin raju muutos.
Suurissa kaupungeissa jo joka kolmas alakoululainen ei puhu äidinkielenään suomea, paikoin jo yli puolet. Oppimisympäristö on muuttunut levottomaksi, jossa opettajien aika pääosin kuluu järjestyksen pitoon, vähemmän varsinaiseen opetukseen.
Toinen syy on opetuksen jatkuva muuttuminen muotivirtausten mukaan. Nyt kait muotia on "ilmiöoppiminen" joka täyttä hepreaa oppilaiden lisäksi myös opettajille. Ihan hirmuista on myös vihervasemmistolaisen ideologian syöttäminen lapsille 70-luvun malliin. Olisi palattava perusasioihin, lukemiseen, kirjoittamiseen, matematiikkaan jne. jossa sekä oppilaat että opettajat pärjää.
Koulussamme on ehkä 15 muualta tullutta ja he kyllä parantavat oppilaiden tasoa näihin kotimaisiin verrattuna, jopa suomen kielen tunneilla. Suurin osaamisen lasku on tapahtunut pojilla, mutta tytöt kirivät kovaa vauhtia perässä. Ne muutamat hyvät ovat entistä parempia. Heitä vaan on ihan liian vähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelmana on liiallinen ymmärtäminen eli ollaan menty karttakepillä lyömisestä toiseen äärilaitaan. Oppilaan ei tarvitse ponnistella vaan hänen erityisyyttään ymmärretään ja koulu joustaa joka asiassa, oli kyse sitten oppimisvaikeuksista, neurologisista vaikeuksista, kusipäisyydestä, laiskuudesta tai mielenterveyden ongelmista. Aina räätälöidään juuri oppilaalle sopiva keino päästä läpi ja lukemattomat asiantuntijat ohjeistavat opettajaa, miten juuri tämä yksilö on kohdattava (kuraattorit, psykologit, terveydenhoitajat, erityisopet, kiertävät erkkaope, sosiaalitoimi, lääkärit, hoitajat jne). Siinä ei opettajalle jää kauheasti liikkumatilaa.
Opetan noin 200 yläkoulun oppilasta ja tässä muutamia järjestelyjä:
-koulua käymättömille kolmelle oppilaalle pitää soittaa joka kerta, jos ei ole tunnilla ja avata etäyhteys, jos nuoret herrat niin sattuvat haluamaan mutta ei saa painostaa eikä vaatia mitään, joten sankarit jäävät usein nukkumaan. Erkkaopelle pitää laatia tehtäviä, joita tekemällä voisi päästä läpi mutta erkkaopen ponnistuksista huolimatta eivät viitsi avata kirjojaan.
- 20 oppilaalle laadin helpotetut tehtävät ja joko helpotetun kokeen tai useampia kokeita 1-2 kappaleen välein
-kaksi ei suostu tekemään sähköisiä kokeita
- kolme tekee vain sähköisiä kokeita
- erityisen tuen oppilaat (noin 20 kpl) pitää huomioida yksilöllisesti joka tunti sen mukaan, mitä on kirjattu tukipapereihin.
- Tehostetun tuen oppilaat (noin 35kpl) pitää huomioida mahdollisimman usein, ainakin koetilanteessa sallimalla suulliset täydentämiset sekä läksyissä.
--usealla oppilaalla on sairauksia, jotka pitää huomioida oppitunneilla (saa poistua kesken tunnin, saa pitää kuulokkeita, saa syödä, juoda, kuunnella musiikkia, piirtää, ei osallistu ryhmätöihin, ei tee kokeita, ei tee kirjallisia tehtäviä, ei lue ääneen jne.)En ole koskaan kuullut, että aineenopettaja soittelisi tunneiltaan oppilaille joka tunti, joten siihen ei kannata suostua. En ole edes kuullut aineenopettajasta, jolla olisi työpuhelin. Jos oppilaille pitää soittaa, se on kuraattorin hommia. Sovi hänen kanssaan. Erkkaopelle ei tarvitse myöskään laatia tehtäviä, valmista helpotettua materiaalia löytyy häneltä taatusti, helpotettuja kirjojakin on. Luota vain hänen ammattitaitoonsa. Hän voi myös tehdä ne läpimenokokeet oppilaille eli kaikkein helpoimmat versiot.
Erkka ei enää oikein voi tehdä kokeita, koska yläkouluun tuli päättöarvioinnin kriteerit. Opettajan on virkavastuulla huolehdittava siitä, että kokeissa ja muissa suorituksissa tulee dokumentoitavat näytöt kriteerien mukaisista suorituksista. Avia varten tarvitaan. Jatkossa ne helpoimmatkin (yksilöllistämättömät) kokeet ovat vaatimustasoltaan sidotut. Yksilöllistetyt ovat jatkossa niin heikkoja, etteivät he oikein pysty yleisopetuksen luokassa opiskelemaan.
Erityisopettaja voi aivan huoletta tehdä kokeet edelleenkin. Yksilöllistettyjen oppiaineiden opiskelu ei ole sidottua päättöarviointien kriteereihin. Myös yhdeksännellä luokalla tehostetun- tai erityisen tuen oppilaalla voi hyvinkin olla painoalueet käytössään ja kokeet sen mukaiset. Ja kyllä yksilöllistetyt oppiaineet jatkossakin opiskellaan ihan yleisopetuksen puolella, eri asia sitten jos tukea tarvitaan lähes kaikissa oppiaineissa.
Mitä sä höpötät, jos oppilas tarvitsee yksilöllistää, hänen osaamisensa on vitosen tasoa. Tähän tulee myös valtakunnallinen muutos, joka astuu voimaan ensi vuonna - yksikään oppias, joka on yksilöllistetty ei voi saada arvosanaa 5 enempää. Kaikki ksillöllistämiset rinnastetaan arvosanaan 5.
En minä mitään höpötä. Jos oppilaan osaaminen on vitosen tasoa, hänen oppimääräänsä ei voi yksilöllistää, sen täytyy olla nelonen. Jos taso nousee vitoseen, yksilöllistäminen pitää purkaa. Tämä muutos, mikä on tulossa, koskee oppilaita, joilla on yksilöllistetty matematiikka JA äidinkileli. Jos oppilaalla on yksilöllistetty oppiaine vaikka pelkästään esim. matematiikka tai ihan jokin muu oppiaine, muutos ei koske häntä.
Mitä sä sekoilet? Tähän saakka yksilöllistetty oppilas on voinut saada hyviäkin numeroita * merkinnöillä. Koska tuo vääristää täysin hakuprosessiin, jatkossa *merkinnöt (eli yksilöllistetty oppiaine) vastaa arvosanaa 5 automaattisesti.
Tuo muutos peruttiin ja yhä mennään niillä hyvillä numeroilla jatkoon. Jos äikkä ja matikka on yksilöllistetty, ei voi enää hakea yhteishaussa. Haku muuttuu harkinnanvaraiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaista sairautta tuskin on, että tunnin aikana pitäisi syödä tai juoda, joten sitä ei tarvitse sallia.
-Diabetes
-Tarvittaessa otettava lääkitys, joka otetaan veden kanssa
Hoidetaan välitunnilla.
Ainakin omien lasten kavereilla, joilla on diabetes, on käytössä insuliinipumppu.
Yhden tuttuni lapsella puhkesi diabetes joskus pikkukoululaisena. Se hoitotasapainon saavuttaminen oli vaikeaa ja välillä äitikin oli mukana koulussa kaiken varalta. Ja varmasti aika paljon sai opettajakin opiskella asiaa.
Ja tässä tultiinkin asiaan: opettajanei ole hoitaja, eikä,opettajan pidä ottaa vastuuta hoitamisesta, koska h-n ei myöskään ole terveydenalan ammattilainen. Opettajan tulee kieltäytyä tällaisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syy, miksi PISA-tulosten trendi on selkeästi laskeva, selittyy evoluutiolla, joka kiistaton tosiasia.
Vierailija kirjoitti:
Syy, miksi PISA-tulosten trendi on selkeästi laskeva, selittyy evoluutiolla, joka kiistaton tosiasia.
Tämä on totta. Yhä harvempaa kiinnostaa oppia yhtään mitään- kaiken voi katsoa netistä. Seuroova kehitysvaihe on kyborgi. Joka ei tarvitse erillisiä laitteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin omaa lapsuuttani. Ei ollut nettiä eikä somea, joka olisi hallinnut elämää.
Suurin ero nykyiseen oli, että me lapset olimme intohimoisempia.
Itsellä asui sukulaisia Ranskassa. Ihastuin maahan ja kieleen niin, että päätin, että jonain päivänä muutan sinne.
Aloin opiskella ranskaa omin päin, kirjaston raskaiden ja kankeiden kielikurssien ja kirjekavereiden avulla.
No, en sitten muuttanut ranskaan mutta opin kieltä niin että pystyn vielä aikuisena seuraamaan uutisia ja elokuvia ym.
Mietin vain, kuinka innokas, sinnikäs ja kärsivällinen olin.
Sama päti myös muihin ystäviini. Heppahullut lukivat kirjaston kaikki mahdolliset kirjat, mitkä käsitteli heppoja. Ei ollut väljä, oliko kyseessä opus heppojen sairauksien hoidosta vai seikkailukirja. Egyptin arkeologiaan hurahtanut ystäväni opetteli jopa hieroglyfejä.
Olen usein kadehtinut nykylapsia, jotka selviävät netin avulla niin helpolla. On youtube ja muuta, josta olisin voinut lapsena katsella ranskalaisia elokuvia, netti on täynnä ilmaisia kielikursseja, löydät helpolla ulkomaisia ystäviä...Kuitenkin tässä piilee ongelma. Netti tarjoaa liikaa "leipää ja sirkushuveja". lapset pelaavat yötämyöten, päivittävät somea ym. heillä ei ole enää kärsivällisyyttä eikä intohimoa muuhun. He ovat nettiaddikteja. He ovat kadottaneet itsensä netin tarjoamaan elämys-maailmaan. Se ei tarjoa eväitä pitkäpiimäiseen arkitodellisuuteen.
Muistan lapsuuteni, kun me tenavat kannoimme reppukaupalla kirjastokirjoja kotiin. mm. äitini näytti minulle artikkelia, jossa puhuttiin esiteinien kirjojenahmimiskaudesta ja lohdutettiin vanhempia, että on ihan normaalia tuossa iässä olla nenä kirjassa ja lukea kaikkea mahdollista yötä myöten ja että niin kauan kunhan koulutyö ei kärsi, se on ihan normaalia ja silmät ei vaurioidu liiasta lukemisesta.
Nettiä on verrattu samanlaiseen suureen evoluutioloikkaan kuin tulen keksiminen tai maanviljely Se on mullistanut ihmiskunnan niin perusteellisesti. Se myös vaikuttaa ihmisen biologisena olentona.
Juuri näin, suurin ero nykyiseen oli, että me lapset olimme intohimoisempia. Opettajana olen ollut 40 vuotta, ja ikinä ennen ei ole ollut näin laimeita ja välinpitämättömiä teinejä opetettavana. Teini-ikään olennaisesti kuuluva kapinallisuus ja kriittisyys on saatu jotenkin oloutettua teineistä pois, ulkonäkö ja uudet pelit ovat kiinnostavampia, ja tietysti porno, joka on suuressa osassa monen teinipojan elämää.
Kaikki on jo nähty, ainakin niin he luulevat. Aistien herkkyys on tylsynyt, kun aisteja koko ajan pommitetaan elektronisella viihteellä. Oman mielen kyky kuvitella ja rakentaa sisäisiä maailmoja on heikentynyt. Eli siis mielikuvitus. Jotta mieli jaksaisi kuvitella, sillä täytyy välillä olla tyhjiä hetkiä. Niitä ei enää ole.
90-luvulla, kun itse olin teini, koulussa oli paljon seurustelevia pareja.
Nykyään teinit seurustelevat vain kännykän kanssa.
Vierailija kirjoitti:
No mitä te niistä itäsuomalaisista pojista kannatte huolta? Jos heppujen mielestä onnellinen elämä on jotain muuta kuin "kunnon ihmisten" eivätkä halua asettua oravanpyörään yhden sun toisen tahon riisteträväksi, se on heidän valintansa.
Jos ei ole halua, sitten ei ole, ei välttämättä edes motivointikeinona. Eräs erityisopettajaopiskelija kiteytti tämän ysiluokkalaisen tytön vastaukseen mitä aikoo tehdä tulevaisuudessa "muutan Amsterdamiin myymään persettä!". Eipä siinä enää ole enää mitään remotivoimisen paikkaa.
Tuo "muutan Damiin myymään persettä" on lentävä letkautus kun tiedustellaan toimeentulosuunnitelmia. Olisiko peräti Andy mcCoy sen aikoinaan lanseerannut kunnon väkeä kauhistuttaakseen..
Vierailija kirjoitti:
Syy, miksi PISA-tulosten trendi on selkeästi laskeva, selittyy evoluutiolla, joka kiistaton tosiasia.
Länsimaisen kulttuuriperinnön degeneraatiolla ennemmin. Joku tätä rappeutumista kovasti haluaa. Jos uusi uskonto on rajaton kulttuuri- ja arvorelativismi, eikä mikään saa olla todempaa kuin toinen, niin sotkuisessa sopassa kellutaan. Ei sivistys perustu siihen että kovimmin huutava voittaa.
Vanha kirjoitus, ja miten kävi, mennyt vaan heikommaksi sitten 2022. Sitä voisi vähän jo pohtia sitä ammattiylpeyttä ja oaj myös myöntää että tätä asiaa ei korjata nostamalla palkkoja. Vai lisää vapaitako pitäisi saada? Joko opettajakoulutuksessa on iso ongelma, tai opet ei saa sanottua missä ongelma tai ylemmässä sunnittelussa. Ei tätä poliitikot ole rikkoneet. Tulospalkkaus voisi kääntä asian, ehkä sit alkais kiinnostaa avata sitä suuta myös.
Maailman onnellisin maa, varmaan juuri siksi kun kouluista pääsee niin hölmöä sakkia etteivät ymmärrä. Hieno tulevaisuus edessä! Sitä voi kiikustuolissa sitten ylpeänä muistella hienoa uraa kun tulokset vaan droppas.
Opettaja ei päätä ryhmäkokoja, opettaja ei päätä sijoittaa erityisoppilaita tavan ryhmään, opettaja ei sijoita S2 oppilaita tavan ryhmään, opettaja ei ole lasten kotona rajoittamassa aivoja mädättävää ruutuaikaa.
Miksi kohdistit ap aloituksen opeille?
Helsingissä otetaan joissain peruskouluissa kuvakorteilla. Ei kai ihme, että Pisa- tulokset ovat sitten mitä ovat.