Lue keskustelun säännöt.
Opettajat herätkää, PISA-tulokset luisuvat heikommiksi vuosi vuodelta
29.03.2022 |
Suomen sijoitus koulutusjärjestelmän tuloksia mittaavissa Pisa-tutkimuksissa on vuoden 2003 huipputuloksista lähtenyt jyrkkään laskuun. Vuonna 2003 Suomi oli ykkösenä sekä lukemisessa että luonnontieteissä ja matematiikassa kakkossijalla. Vuonna 2018 olimme luonnontieteissä kuudennella, lukemisessa seitsemännellä ja matematiikassa vasta kuudennellatoista sijalla.
https://www.suomenuutiset.fi/perussuomalaiset-nuorten-koulutustaso-kaan…
Kommentit (199)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muualta tulleet vanhemmat vaativat lapsiltaan ihan eri tavalla opiskelua, kuin syntyperäiset paikkakuntalaiset. Heikoimmat oppilaat ovat koulun läskiksi heittäneitä pellavapäitä, joilta ei vanhemman mukaan saa vaatia mitään. Lapsesta todetaan vaan, ettei hän ole lukumiehiä.
Muualta tulleet vanhemmat haluavat lapsilleen hyvät ammatit, eivätkä hyväksy lapseltaan heikkoja numeroita. Joskus vaatimukset ovat liiankin kovat, eikä lapsi pysty saavuttamaan niitä.Näin siis idässä.
Juuri näin. Juuri muualta tulleen oppilaan huoltaja saattaa laittaa huonon arvosanan jälkeen Wilmassa vilpittömän kysymyksen, eikö hänen lapsensa opiskele tosissaan tai onko lapsi tyhmä, kun ei pärjää - asiasta ei syytetä opettajaa, vaan ollaan vilpittömästi harmissaan siitä, että oma lapsi on mennyt alta riman. Sen sijaan suomalaisilta vanhemmilta olen saanut haukkuja lapsen liian huonosta numerosta (yksi haukkui koko koulun pystyyn kevätjuhlapäivänä, kun nuoren päättötodistuksella ei päässyt lukioon), ja kerran eräät huoltajat lähettivät tosi ilkeän viestin, kun heidän lapsensa oli jäänyt kiinni plagioinnista ja kehtasin aiheuttaa hänelle pahan mielen huomauttamalla, ettei niin saa tehdä ja että se vaikuttaa arvosanaan (vaikka olin ollut kiltti - asiasta huomauttamisen sijaan olisin voinut hylätä koko tehtävän!).
Ihan samoja kokemuksia. Eivät lapset tai teinit mene rikki, vaikka heitä vaatii tekemään parhaansa. Näin näyttävät huoltajat (lähinnä äidit) kuitenkin luulevan.
Oletko miettinyt kaikessa viisaudessasi sitä, että ihan tutkimustenkin mukaan äidit yhä kantavat enemmän vastuuta esimerkiksi lasten koulunkäynnistä kuin isät. Eli turhaan mollaat äitejä. Myöskään kaikki opettajat eivät ole reiluja, hyväkäytöksisiä, sosiaalisia, osa jopa täysin sopimattomia alalle. Tehtävänä tuntuu lähinnä olevan lasten ja nuorten lyttääminen. Tuo aiemmin mainittu plagiointisyyte lasta vastaan voi mennä sen piikkiin, että lapsi ei tiedä, mitä tarkoittaa plagiointi eikä ole käyty läpi, miten lainattua tekstiä voi omassa käyttää. Kaikki korkeakouluopiskelijatkaan eivät hallitse tätä ennen kuin asia käydään läpi saatika sitten lapset.
Plagiointi käydään kyllä huolella läpi ja jokainen tietää mitä se tarkoittaa. Valitettavasti alakoulussa työt tehdään yleensä plagioimalla ja siitä on vaikea oppia yläkoulussa pois. Teemme erikseen harjoituksia oman tekstin tuottamisesta lähteitä käyttäen.
Yksikään isä ei ole vielä kieltänyt minua vaatimasta lapseltaan opiskelua. Äidit ovat. Siis sellaista opiskelua, jota mikään nuoren synnynnäinen ominaisuus ei estä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muualta tulleet vanhemmat vaativat lapsiltaan ihan eri tavalla opiskelua, kuin syntyperäiset paikkakuntalaiset. Heikoimmat oppilaat ovat koulun läskiksi heittäneitä pellavapäitä, joilta ei vanhemman mukaan saa vaatia mitään. Lapsesta todetaan vaan, ettei hän ole lukumiehiä.
Muualta tulleet vanhemmat haluavat lapsilleen hyvät ammatit, eivätkä hyväksy lapseltaan heikkoja numeroita. Joskus vaatimukset ovat liiankin kovat, eikä lapsi pysty saavuttamaan niitä.Näin siis idässä.
Juuri näin. Juuri muualta tulleen oppilaan huoltaja saattaa laittaa huonon arvosanan jälkeen Wilmassa vilpittömän kysymyksen, eikö hänen lapsensa opiskele tosissaan tai onko lapsi tyhmä, kun ei pärjää - asiasta ei syytetä opettajaa, vaan ollaan vilpittömästi harmissaan siitä, että oma lapsi on mennyt alta riman. Sen sijaan suomalaisilta vanhemmilta olen saanut haukkuja lapsen liian huonosta numerosta (yksi haukkui koko koulun pystyyn kevätjuhlapäivänä, kun nuoren päättötodistuksella ei päässyt lukioon), ja kerran eräät huoltajat lähettivät tosi ilkeän viestin, kun heidän lapsensa oli jäänyt kiinni plagioinnista ja kehtasin aiheuttaa hänelle pahan mielen huomauttamalla, ettei niin saa tehdä ja että se vaikuttaa arvosanaan (vaikka olin ollut kiltti - asiasta huomauttamisen sijaan olisin voinut hylätä koko tehtävän!).
Ihan samoja kokemuksia. Eivät lapset tai teinit mene rikki, vaikka heitä vaatii tekemään parhaansa. Näin näyttävät huoltajat (lähinnä äidit) kuitenkin luulevan.
Oletko miettinyt kaikessa viisaudessasi sitä, että ihan tutkimustenkin mukaan äidit yhä kantavat enemmän vastuuta esimerkiksi lasten koulunkäynnistä kuin isät. Eli turhaan mollaat äitejä. Myöskään kaikki opettajat eivät ole reiluja, hyväkäytöksisiä, sosiaalisia, osa jopa täysin sopimattomia alalle. Tehtävänä tuntuu lähinnä olevan lasten ja nuorten lyttääminen. Tuo aiemmin mainittu plagiointisyyte lasta vastaan voi mennä sen piikkiin, että lapsi ei tiedä, mitä tarkoittaa plagiointi eikä ole käyty läpi, miten lainattua tekstiä voi omassa käyttää. Kaikki korkeakouluopiskelijatkaan eivät hallitse tätä ennen kuin asia käydään läpi saatika sitten lapset.
Plagiointi käydään kyllä huolella läpi ja jokainen tietää mitä se tarkoittaa. Valitettavasti alakoulussa työt tehdään yleensä plagioimalla ja siitä on vaikea oppia yläkoulussa pois. Teemme erikseen harjoituksia oman tekstin tuottamisesta lähteitä käyttäen.
Yksikään isä ei ole vielä kieltänyt minua vaatimasta lapseltaan opiskelua. Äidit ovat. Siis sellaista opiskelua, jota mikään nuoren synnynnäinen ominaisuus ei estä.
Pahat äidit ja ihkut iskät
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä kieritään tuhkassa ikään kuin suomalaiset olisivat katastrofaalisen huonoja. Faktaa: Suomalaiset menestyivät viime Pisa-tutkimuksissa lukutaidossa Euroopan toiseksi parhaiten. Vain Viro on Suomea parempi.
Nyt varmaan joku sanoo, että pisteet ovat heikenneet koko ajan. Ero viime ja toissa kerran pisteiden välillä ei ollut tilastollisesti merkittävä.
Jos Suomi jotenkin erityisesti nousee esiin, niin tyttöjen ja poikien osaamisero on huomattavan suuri. Huonoiten menestyvät itäsuomalaiset pojat. Joten jätettäisiinkö väliin ne puheet oppilasaineksen muuttumisesta.
Ihan asiallisesti tiedustelen, että onko tosiaan niin, että itäsuomalaiset pojat menestyvät huonommin verrattuna mm-taustaisiin poikiin, jotka tulevat Euroopan ulkopuolelta? Vai onko itäsuomalaisten poikien vertailukohtana länsisuomalaiset pojat ja eteläsuomalaiset pojat?
Tähän et varmasti tule saamaan vastausta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muualta tulleet vanhemmat vaativat lapsiltaan ihan eri tavalla opiskelua, kuin syntyperäiset paikkakuntalaiset. Heikoimmat oppilaat ovat koulun läskiksi heittäneitä pellavapäitä, joilta ei vanhemman mukaan saa vaatia mitään. Lapsesta todetaan vaan, ettei hän ole lukumiehiä.
Muualta tulleet vanhemmat haluavat lapsilleen hyvät ammatit, eivätkä hyväksy lapseltaan heikkoja numeroita. Joskus vaatimukset ovat liiankin kovat, eikä lapsi pysty saavuttamaan niitä.Näin siis idässä.
Juuri näin. Juuri muualta tulleen oppilaan huoltaja saattaa laittaa huonon arvosanan jälkeen Wilmassa vilpittömän kysymyksen, eikö hänen lapsensa opiskele tosissaan tai onko lapsi tyhmä, kun ei pärjää - asiasta ei syytetä opettajaa, vaan ollaan vilpittömästi harmissaan siitä, että oma lapsi on mennyt alta riman. Sen sijaan suomalaisilta vanhemmilta olen saanut haukkuja lapsen liian huonosta numerosta (yksi haukkui koko koulun pystyyn kevätjuhlapäivänä, kun nuoren päättötodistuksella ei päässyt lukioon), ja kerran eräät huoltajat lähettivät tosi ilkeän viestin, kun heidän lapsensa oli jäänyt kiinni plagioinnista ja kehtasin aiheuttaa hänelle pahan mielen huomauttamalla, ettei niin saa tehdä ja että se vaikuttaa arvosanaan (vaikka olin ollut kiltti - asiasta huomauttamisen sijaan olisin voinut hylätä koko tehtävän!).
Ihan samoja kokemuksia. Eivät lapset tai teinit mene rikki, vaikka heitä vaatii tekemään parhaansa. Näin näyttävät huoltajat (lähinnä äidit) kuitenkin luulevan.
Oletko miettinyt kaikessa viisaudessasi sitä, että ihan tutkimustenkin mukaan äidit yhä kantavat enemmän vastuuta esimerkiksi lasten koulunkäynnistä kuin isät. Eli turhaan mollaat äitejä. Myöskään kaikki opettajat eivät ole reiluja, hyväkäytöksisiä, sosiaalisia, osa jopa täysin sopimattomia alalle. Tehtävänä tuntuu lähinnä olevan lasten ja nuorten lyttääminen. Tuo aiemmin mainittu plagiointisyyte lasta vastaan voi mennä sen piikkiin, että lapsi ei tiedä, mitä tarkoittaa plagiointi eikä ole käyty läpi, miten lainattua tekstiä voi omassa käyttää. Kaikki korkeakouluopiskelijatkaan eivät hallitse tätä ennen kuin asia käydään läpi saatika sitten lapset.
Plagiointi käydään kyllä huolella läpi ja jokainen tietää mitä se tarkoittaa. Valitettavasti alakoulussa työt tehdään yleensä plagioimalla ja siitä on vaikea oppia yläkoulussa pois. Teemme erikseen harjoituksia oman tekstin tuottamisesta lähteitä käyttäen.
Yksikään isä ei ole vielä kieltänyt minua vaatimasta lapseltaan opiskelua. Äidit ovat. Siis sellaista opiskelua, jota mikään nuoren synnynnäinen ominaisuus ei estä.
Pahat äidit ja ihkut iskät
Ei äiti ole paha, vaan ajattelematon/liian säälivä/mukavuuden haluinen. Hän ei vaan jaksa vääntää teininsä kanssa, tai sitten nuoren paha mieli on vaikea kestää. Osa pojista saa jopa 3-4 numeroa huonompia arvosanoja, kuin mihin rahkeet opiskellen riittäisivät. Ja se näyttää olevan kodeille ihan ok.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä kieritään tuhkassa ikään kuin suomalaiset olisivat katastrofaalisen huonoja. Faktaa: Suomalaiset menestyivät viime Pisa-tutkimuksissa lukutaidossa Euroopan toiseksi parhaiten. Vain Viro on Suomea parempi.
Nyt varmaan joku sanoo, että pisteet ovat heikenneet koko ajan. Ero viime ja toissa kerran pisteiden välillä ei ollut tilastollisesti merkittävä.
Jos Suomi jotenkin erityisesti nousee esiin, niin tyttöjen ja poikien osaamisero on huomattavan suuri. Huonoiten menestyvät itäsuomalaiset pojat. Joten jätettäisiinkö väliin ne puheet oppilasaineksen muuttumisesta.
Ihan asiallisesti tiedustelen, että onko tosiaan niin, että itäsuomalaiset pojat menestyvät huonommin verrattuna mm-taustaisiin poikiin, jotka tulevat Euroopan ulkopuolelta? Vai onko itäsuomalaisten poikien vertailukohtana länsisuomalaiset pojat ja eteläsuomalaiset pojat?
Tähän et varmasti tule saamaan vastausta.
Täällä idässä kotimaiset pojat pärjäävät kaikkein heikoimmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Opet ovat todellakin hereillä. Opettajan aika menee nykyisin ihan muihin asioihin, kuin opettamiseen. Eikä nykyisin saa vaatia mitään. Matematiikasta saa yläkoulussa arvosanan seitsemän (7) , vaikka ei oikeasti osaa yhtään mitään. Arviointikriterit eivät ole opettajien laatimia….
Matematiikkaa ei näköjään enää opeteta juuri ollenkaan. Omat lapseni ovat kasilla ja lukion ekalla. Molemmat opiskelevat vielä täysin alkeita. Ei yhtälöryhmiä eikä hajuakaan differentiaaliyhtälöistä saatika integraalilaskennasta. Tulee jyrkkä learning curve jos menee yliopistoon opiskelemaan vaikka DI:ksi. Tosin voihan se olla ettei yliopistossakaan enää vaadita mitään.
Noh, sitten se todellisuus iskee viimeistään työelämässä.
Opetusta on radikaalisti muuteltu ja sohittu sekä sen budjettia on heikennetty jo vuosia, mikä on heikentänyt varmuudella opetuksen laatua. Opettajatkin ovat ihmisiä ja voivat tehdä opetustyötä vain inhimillisissä rajoissa. Tulee amisvuosiltani mieleen pari heikennystä heti mieleen:
- Opettajia korvattiin "ohjaajilla", joilla oli opettajan velvollisuuksia, muttei oikeuksia, eivätkä kuitenkaan hallinneet opetusta kunnolla. Monet näistä olivat kouluttamattomia ja osasivat vain itseään kiinnostavia aihealueita. Olivat monesti myös oppilaiden vietävissä.
- Opetusta vähennettiin ja työssäoppimista lisättiin. Ammattiopetuksesta taitaa nykyisin olla kokonaisuudessaan 5 jaksoa (= 1 lukuvuosi) työssäoppimista. Muutos tuli juuri, kun pääsin kolmannelle opiskeluvuodelle.
Voin vain kuvitella millainen katastrofi peruskouluun on iskenyt. Opetusheikennyksien mittakaavan ottaen huomioon vaikuttaisi, että tämä on tahallista maksuttoman koulutuksen alasajoa. Katsotaanko vain, niin kohta tarjotaan yhdysvaltojen mallia yksityistetyistä kouluista, joihin pääsee vain kun maksaa koko koulutuksen itse?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itäsuomalaisten poikien Pisa-tuloksien huonoutta liioitellaan. Ensinnäkin huono tulos tuli vain äidinkielestä, ei kaikista mitattavista aineista. Toisekseen he eivät olleet huonoimpia, vaan heidän tuloksensa oli huonontunut eniten, mutta ovat silti selkeästi esim. mm-taustaisia oppilaita parempia.
Vierailija kirjoitti:
Itäsuomalaisten poikien Pisa-tuloksien huonoutta liioitellaan. Ensinnäkin huono tulos tuli vain äidinkielestä, ei kaikista mitattavista aineista. Toisekseen he eivät olleet huonoimpia, vaan heidän tuloksensa oli huonontunut eniten, mutta ovat silti selkeästi esim. mm-taustaisia oppilaita parempia.
Me täällä idässä odotetaan kauhulla seuraavia pisatuloksia. Niissä tulee näkymään iso uusi notkahdus ja erityisesti näiden kotimaisten poikien kohdalla. Notkahdusta on myös tytöillä ihan selvästi. Meillä muualta tulleet eivät ole heikoimpien joukossa. Ei lähellekään.
Toki tilanne ei näytä niin pahalta, jos muissakin maissa tulee sama pudotus...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viro on saanut huipputulokset.
Tein parin vuoden projektin sikäläisten koulujen kanssa ja näen mielestäni tasan tarkkaan ne merkitsevät erot Suomen ja Viron välillä:
- matematiikan painotus: Virossa on vaativampaa, enemmän ja tiukempaa matikan opetusta, Suomessa on vähennetty ja löysätty
- lukemisen painotus: Virossa pitää osata lukea jo kouluun mennessä ja koko ajan luetaan, luetaan ja luetaan. Joka oppiaineessa. Suomessa on oppilaita, jotka ei osaa lukea. Yläasteella..
- opettajan auktoriteetti. Virossa opettajan auktoriteetti on valtava. Jopa vanhemmille. Lapsilla on joka viikko pieniä kokeita, joilla varmistetaan oppiminen. Suomessa, noh, ope-parat!
Viro on köyhempi, koulujen puitteet vaatimattomammat ja luokissa on venäjänkielisiä ym lapsia. Koulu tarjoaa kirjat ja opetuksen. Muut tarpeet pitää itse ostaa, vihkot, kynät, värit, paperit. Että maksuton, demokraattinen koulu ei takaa mitään.
Niin, Viro on mennyt Pisa-tutkimuksessa Suomen edelle Euroopan kärkimaana. Mutta olen keskustellut usean virolaisen kanssa, joko siellä asuvan tai tänne muuttaneen kanssa. Kaikki ovat olleet yksimielisiä siitä, että koulunkäynti Virossa on tosi raskasta. Hädin tuskin harrastaa ehtii. Ei sekään varmasti ole hyväksi. Ensin lapsi tai nuori on päivät koulussa, sitten loppupäivä istutaan läksyjen parissa tai harjoitellaan kokeeseen. Suomen koulusysteemikin on jo riittävän raskas nuorille. Nuorten pahoinvoinnista ja joutumisesta suorituksen kierteeseen jo lapsena on paljon puhuttu myös Suomessa. Oikeassa elämässä edes korkeasti koulutettu ei tee valtaosalla turhasta ulkoaopetellusta tiedosta yhtään mitään. Sama pätee esimerkiksi suurimpaan osaan lukiomatematiikasta. Ainoastaan matemaattisilla aloilla
No ihan en ymmärrä miten suomalainen peruskoulu ajaa ketään suorituskierteeseen. Toki jos haluaa huippulukioon, johon keskiarvon pitää olla 9,9, mutta ei tämä ole peruskoulun vika. Omat lapseni ovat teinejä ja minusta peruskoulu on aika helppo. Joku seiskan saaminen todistukseen ei edellytä mitään pingotusta, mutta kiitettäviä saa joistain aineista vain, jos oikeasti tekee työtä. Jotenkin luulisin, että jos joku suorittaa väärällä tavalla, stressaa ja pingottaa, se ei johdu koulusta vaan jostain ihan muusta.
On vaikea sanoa, mikä koulussa opiskeltu asia lopulta on turha. Toki on helppo luetella, että minä en ole tarvinnut tätä ja tuota, mutta sekin nykyisin kai suosittu ajattelutapa, että opetetaan lapsia vain etsimään itse tietoa ym. on minusta johtanut väärään suuntaan. Esim. kriittinen tiedonhaku on yleensä mahdollista vain, jos on jotain yleissivistystä pohjalla. Ihminen, jolla ei ole riittävää yleistietoa, on aika helposti vietävissä jossain netin ihmemaailmassa. Ja vaikka voi sanoa, ettei joku ihminen hyödy mitään tiedosta, että maapallo on pyöreä tai että Afrikka on maanosa, niin jotenkin kamalalta ajatukselta tuntuu, että emme tietäisi kuin sen, mistä välittömästi hyödymme esim. taloudellisesti.
Olen kanssasi samaa mieltä, että peruskoulu on helppo, jos numeroiksi todistukseen riittää 7-8. Ja samaa mieltä siitä, että kiitettävien numeroiden eteen, etenkin kympin, on tehtävä töitä. Kuitenkin moni nuori pääkaupunkiseudulla isoissa kaupungeissa haluaa hyvään lukioon tai lukioon ylipäätään. Silloin ei 7-8 numerot riitä, ainakaan tällä suunnalla, missä itse asumme. Maaseudulla ja pienillä paikkakunnilla nuo numerot ja huonommatkin riittävät hyvin lukiopaikkaan. Uskonkin, että stressiä on tavoitteellisilla nuorilla eniten. Muilla ei niinkään. En tietenkään tarkoittanut sitä, että meidän pitäisi olla sillä tasolla yleistiedossa, ettemme tiedä, että Afrikka on maanosa. Yleistieto ja eri oppiaineet ovat tärkeitä. Ajatukseni oli siinä, että jos tavoittelee hyvää numeroa, on osattava hyvinkin pikkutarkkaa tietoa, jonka unohtaa nopeasti kokeen tai tentin jälkeen.
Kaverin lapsi menee syksyllä yläkouluun, eikä osaa sujuvasti lukea. Seiskaa ja kasia on siitä huolimatta todistuksessa, vaikkei siis pysty edes lukemaan oppikirjoja. Työkaverin lapsella taas kuudennella luokalla kaikki lukuaineet kiitettäviä, silti tyttärellä on vaikeuksia muistaa missä järjestyksessä vuodenajat seuraavat toisiaan.
Ihan useamman paikkakunnan lapsia seuranneena en tiedä yhtään, jolla olisi seiskaa huonompia arvosanoja? Arvostelu on ihan muuta toista kuin ennen. Seiskan oppilaan paikka ei ole lukiossa, siellä tulee seiskan osaamisella vain paha mieli, huono itsetunto ja usein vielä masennus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opet ovat todellakin hereillä. Opettajan aika menee nykyisin ihan muihin asioihin, kuin opettamiseen. Eikä nykyisin saa vaatia mitään. Matematiikasta saa yläkoulussa arvosanan seitsemän (7) , vaikka ei oikeasti osaa yhtään mitään. Arviointikriterit eivät ole opettajien laatimia….
Matematiikkaa ei näköjään enää opeteta juuri ollenkaan. Omat lapseni ovat kasilla ja lukion ekalla. Molemmat opiskelevat vielä täysin alkeita. Ei yhtälöryhmiä eikä hajuakaan differentiaaliyhtälöistä saatika integraalilaskennasta. Tulee jyrkkä learning curve jos menee yliopistoon opiskelemaan vaikka DI:ksi. Tosin voihan se olla ettei yliopistossakaan enää vaadita mitään.
Noh, sitten se todellisuus iskee viimeistään työelämässä.
Eipä noita ole ennenkään peruskoulussa opetettu. 🤩 Jo 90-luvulla oltiin suruissaan kun matemaattisten aineiden osaaminen on laskenut kovasti. Sukulaispoika luki DI:ksi jo silloin ihan keskiverrosti suoritetun lyhyen matematiikan pohjalta, eikä tuo elämänsä kovuutta valitellut opiskellessa tai myöhemmin työelämässäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viro on saanut huipputulokset.
Tein parin vuoden projektin sikäläisten koulujen kanssa ja näen mielestäni tasan tarkkaan ne merkitsevät erot Suomen ja Viron välillä:
- matematiikan painotus: Virossa on vaativampaa, enemmän ja tiukempaa matikan opetusta, Suomessa on vähennetty ja löysätty
- lukemisen painotus: Virossa pitää osata lukea jo kouluun mennessä ja koko ajan luetaan, luetaan ja luetaan. Joka oppiaineessa. Suomessa on oppilaita, jotka ei osaa lukea. Yläasteella..
- opettajan auktoriteetti. Virossa opettajan auktoriteetti on valtava. Jopa vanhemmille. Lapsilla on joka viikko pieniä kokeita, joilla varmistetaan oppiminen. Suomessa, noh, ope-parat!
Viro on köyhempi, koulujen puitteet vaatimattomammat ja luokissa on venäjänkielisiä ym lapsia. Koulu tarjoaa kirjat ja opetuksen. Muut tarpeet pitää itse ostaa, vihkot, kynät, värit, paperit. Että maksuton, demokraattinen koulu ei takaa mitään.
Ovatko muuten virolaiset opettajat vähintään maistereita kuten meillä?
Suomessa opet saa tehdä gradun parityönä ja aiheena voi olla tyyliin opettajan kiroilu vapaa-ajalla. :D
Joo tää se jaksaa aina naurattaa.😄, jos tekee gradun puoliksi niin sitten on ehkä 0,5 maisteri.
T. Kaksi gradua ihan yksin tehnyt
Mikä sinua tässä jaksaa naurattaa?
Itse olen tehnyt graduni parityönä jo 1990-luvulla. Aivan samoin siihen tutkimusaineistoon piti perehtyä ja erilaisiin tilastollisiin menetelmiin, kuin jos olisin tehnyt graduni yksin. Meidän gradumme sai erittäin hyvän arvosanan, ja sitä on sen jälkeen käytetty useampia kertoja myös uusissa tutkimuksissa. En näe, parin kanssa tehty työ olisi yhtään sen ihmeellisempää kuin jokin tutkimusprojekti tai kirjan toimittaminen useamman ihmisen kesken.
En koe, että tästä gradun tekemisestä olisi mitään hyötyä varsinaiseen opetustyöhöni, ja tuskin tekisin työtäni yhtään eri tavalla ja olisin siinä jotenkin parempi, jos olisin tehnyt graduni yksin.
Viron väestö on virolaisia.
Suomen on mitä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viro on saanut huipputulokset.
Tein parin vuoden projektin sikäläisten koulujen kanssa ja näen mielestäni tasan tarkkaan ne merkitsevät erot Suomen ja Viron välillä:
- matematiikan painotus: Virossa on vaativampaa, enemmän ja tiukempaa matikan opetusta, Suomessa on vähennetty ja löysätty
- lukemisen painotus: Virossa pitää osata lukea jo kouluun mennessä ja koko ajan luetaan, luetaan ja luetaan. Joka oppiaineessa. Suomessa on oppilaita, jotka ei osaa lukea. Yläasteella..
- opettajan auktoriteetti. Virossa opettajan auktoriteetti on valtava. Jopa vanhemmille. Lapsilla on joka viikko pieniä kokeita, joilla varmistetaan oppiminen. Suomessa, noh, ope-parat!
Viro on köyhempi, koulujen puitteet vaatimattomammat ja luokissa on venäjänkielisiä ym lapsia. Koulu tarjoaa kirjat ja opetuksen. Muut tarpeet pitää itse ostaa, vihkot, kynät, värit, paperit. Että maksuton, demokraattinen koulu ei takaa mitään.
Niin, Viro on mennyt Pisa-tutkimuksessa Suomen edelle Euroopan kärkimaana. Mutta olen keskustellut usean virolaisen kanssa, joko siellä asuvan tai tänne muuttaneen kanssa. Kaikki ovat olleet yksimielisiä siitä, että koulunkäynti Virossa on tosi raskasta. Hädin tuskin harrastaa ehtii. Ei sekään varmasti ole hyväksi. Ensin lapsi tai nuori on päivät koulussa, sitten loppupäivä istutaan läksyjen parissa tai harjoitellaan kokeeseen. Suomen koulusysteemikin on jo riittävän raskas nuorille. Nuorten pahoinvoinnista ja joutumisesta suorituksen kierteeseen jo lapsena on paljon puhuttu myös Suomessa. Oikeassa elämässä edes korkeasti koulutettu ei tee valtaosalla turhasta ulkoaopetellusta tiedosta yhtään mitään. Sama pätee esimerkiksi suurimpaan osaan lukiomatematiikasta. Ainoastaan matemaattisilla aloilla
No ihan en ymmärrä miten suomalainen peruskoulu ajaa ketään suorituskierteeseen. Toki jos haluaa huippulukioon, johon keskiarvon pitää olla 9,9, mutta ei tämä ole peruskoulun vika. Omat lapseni ovat teinejä ja minusta peruskoulu on aika helppo. Joku seiskan saaminen todistukseen ei edellytä mitään pingotusta, mutta kiitettäviä saa joistain aineista vain, jos oikeasti tekee työtä. Jotenkin luulisin, että jos joku suorittaa väärällä tavalla, stressaa ja pingottaa, se ei johdu koulusta vaan jostain ihan muusta.
On vaikea sanoa, mikä koulussa opiskeltu asia lopulta on turha. Toki on helppo luetella, että minä en ole tarvinnut tätä ja tuota, mutta sekin nykyisin kai suosittu ajattelutapa, että opetetaan lapsia vain etsimään itse tietoa ym. on minusta johtanut väärään suuntaan. Esim. kriittinen tiedonhaku on yleensä mahdollista vain, jos on jotain yleissivistystä pohjalla. Ihminen, jolla ei ole riittävää yleistietoa, on aika helposti vietävissä jossain netin ihmemaailmassa. Ja vaikka voi sanoa, ettei joku ihminen hyödy mitään tiedosta, että maapallo on pyöreä tai että Afrikka on maanosa, niin jotenkin kamalalta ajatukselta tuntuu, että emme tietäisi kuin sen, mistä välittömästi hyödymme esim. taloudellisesti.
Olen kanssasi samaa mieltä, että peruskoulu on helppo, jos numeroiksi todistukseen riittää 7-8. Ja samaa mieltä siitä, että kiitettävien numeroiden eteen, etenkin kympin, on tehtävä töitä. Kuitenkin moni nuori pääkaupunkiseudulla isoissa kaupungeissa haluaa hyvään lukioon tai lukioon ylipäätään. Silloin ei 7-8 numerot riitä, ainakaan tällä suunnalla, missä itse asumme. Maaseudulla ja pienillä paikkakunnilla nuo numerot ja huonommatkin riittävät hyvin lukiopaikkaan. Uskonkin, että stressiä on tavoitteellisilla nuorilla eniten. Muilla ei niinkään. En tietenkään tarkoittanut sitä, että meidän pitäisi olla sillä tasolla yleistiedossa, ettemme tiedä, että Afrikka on maanosa. Yleistieto ja eri oppiaineet ovat tärkeitä. Ajatukseni oli siinä, että jos tavoittelee hyvää numeroa, on osattava hyvinkin pikkutarkkaa tietoa, jonka unohtaa nopeasti kokeen tai tentin jälkeen.
Kaverin lapsi menee syksyllä yläkouluun, eikä osaa sujuvasti lukea. Seiskaa ja kasia on siitä huolimatta todistuksessa, vaikkei siis pysty edes lukemaan oppikirjoja. Työkaverin lapsella taas kuudennella luokalla kaikki lukuaineet kiitettäviä, silti tyttärellä on vaikeuksia muistaa missä järjestyksessä vuodenajat seuraavat toisiaan.
Ihan useamman paikkakunnan lapsia seuranneena en tiedä yhtään, jolla olisi seiskaa huonompia arvosanoja? Arvostelu on ihan muuta toista kuin ennen. Seiskan oppilaan paikka ei ole lukiossa, siellä tulee seiskan osaamisella vain paha mieli, huono itsetunto ja usein vielä masennus.
Yläkoulussa näiden nuorten numerot putoavat kuutoseen tai alle.
Yksi haaste on kanssa opettajien työn pirstoutuminen. Päälle tämä riemu, kun opettajia saadaan hyppyyttää enemmän, koska ovat "päässeet niin helpolla" eli käytännössä opettajia istutaan vaikka väkisin turhissa palavereissa koulupäivän päätteeksi tai kiky-tunteja hengaamassa iltaan koululla ihan turhaan. No, kyllä sitä voi hengata, mutta opettajan jaksamisella on rajansa ja kaikki nämä vie sitä opetusenergiaa.
Sitten sellainen haaste, joka pirstouttaa ja uuvuttaa, on tämä oppilaista huolehtiminen. Joka toisella on joku ongelma, ei pysty siihen tai tähän. Yllättävän monelle pitää räätälöidä jotain tai näennäisesti huomioida, niin lopputuloksena on väsynyt opettaja, joka sinkoilee sinne ja tänne täyttääkseen vaatimukset. Mitään ei saa vaatia, rajaa ei saa jämäkästi vetää vaan pitää ymmärtää loputtomiin tukien vaikeuksissa. Sitä turhauttavampaa se on, kun näkee selvästi, että siellä kotona pitäisi ladata se nyrkki pöytään ja sanoa, että pelleily loppui nyt ja teet tasan niin kuin muutkin. Ja tämä ongelma ei ole ns. huonoissa perheissä vaan hyvillä vanhemmilla. Nämä vanhemmat haluavat tukea lastaan, ymmärtää ja pelkäävät liian kovien keinojen traumatisoivan lapsen. Lopputuloksena teini-ikäinen nuori pyörittää niin virkamiehiä kuin vanhempiaan, vaikka valtaosa näistä ratkeisi kylmästi sillä, ettei anneta mahdollisuutta niin purkaa sitä omaa tunne-elämäänsä. Ei annettaisi velloa itseään sairaaksi. On suorastaan muotia olla ahdistunut ja sairas, tuen tarpeessa.
Pisa-menestys johti siihen että bisnes/markkinointi-ihmiset kiinnostuivat kouluista koska kiinnostuvat aina kaikesta mistä voivat omia itselleen glooriaa. Alkoi koulujen kehittämis- ja konsulttiprojektit eli toimet joilla ryhdyttiin korjaamaan jotain mikä ei ollut rikki. Luotiin ajatus ettei opettaja saa opettaa vaan pitää olla kanssakulkija, jonkinlainen hiljainen tsemppari kun oppilas itse opettaa itseään ja keksittiin avoimet oppimisympäristöt eli vietiin työrauha ja sijoitettiin oppilaat löhösohville ja pehmeille lattioille kiemurtelemaan että olisi kivakivaa ja pehmeää. Opettajat yrittivät sanoa vastaan (Arno Kotron kolumnit hyviä dokumentaatioita) mutta vaiennettiin varakkaiden konsulttien huumaamusta virastoista käsin että olette opettajat tyhmiä muutosvastarintaisia jääriä jotka ette osaa opettaa nykymaailman vaatimalla tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Muualta tulleet vanhemmat vaativat lapsiltaan ihan eri tavalla opiskelua, kuin syntyperäiset paikkakuntalaiset. Heikoimmat oppilaat ovat koulun läskiksi heittäneitä pellavapäitä, joilta ei vanhemman mukaan saa vaatia mitään. Lapsesta todetaan vaan, ettei hän ole lukumiehiä.
Muualta tulleet vanhemmat haluavat lapsilleen hyvät ammatit, eivätkä hyväksy lapseltaan heikkoja numeroita. Joskus vaatimukset ovat liiankin kovat, eikä lapsi pysty saavuttamaan niitä.Näin siis idässä.
Allekirjoitan. Muualta tulevien vanhemmat on muutenkin napakampia kasvattajina. Se ei siis tarkoita mitään pieksemistä tms. vaan sitä, että lapsi on lapsi ja aikuinen päättää tietyt asiat. Nyt joukkorokotuksissa niin muualta tulleiden lapset eivät juuri kitisseet tai venkoilleet vastaan. Sen sijaan suomalaisvanhemmat aloittavat aina sen helvetin neuvottelun siinä rokotustilanteessa ja lapset vie heitä ihan 6-0
Vierailija kirjoitti:
No en ihmettele, kun eihän moni lapsi/nuori osaa edes kunnolla lukea tai ymmärrä lukemaansa. Kirjoitustaito on monella ihan olematonta ja sanavarasto köyhää.
Luulen, että tämä on yksi merkittävimmostä syistä.
Lukemisen vähäisyys ja sitä myötä luku/kirjoitustaidon kehittymättömyys.
Aina ei auta edes anhempien esimerkki ja kannustaminen.
Ajan henki on vahva.
Olen itse lukenut lapsille, hankkinut lapsille hyllymetreittäin kirjoja.
Kukaan lapsistani ei ole silti peruskoulaikana varsinaisesti harrastanut lukemista.
Kaikki ovat aika hitaita lukijoita.
Nuorimmaisellani diagnosoitiin lukivaikeus 12-vuotiaana, toinen lapseni jäi lukiseulaan lukion ensimmäisellä, ja kolmas on alkanut löytää lukemisen ilon lukion toisella luokalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viro on saanut huipputulokset.
Tein parin vuoden projektin sikäläisten koulujen kanssa ja näen mielestäni tasan tarkkaan ne merkitsevät erot Suomen ja Viron välillä:
- matematiikan painotus: Virossa on vaativampaa, enemmän ja tiukempaa matikan opetusta, Suomessa on vähennetty ja löysätty
- lukemisen painotus: Virossa pitää osata lukea jo kouluun mennessä ja koko ajan luetaan, luetaan ja luetaan. Joka oppiaineessa. Suomessa on oppilaita, jotka ei osaa lukea. Yläasteella..
- opettajan auktoriteetti. Virossa opettajan auktoriteetti on valtava. Jopa vanhemmille. Lapsilla on joka viikko pieniä kokeita, joilla varmistetaan oppiminen. Suomessa, noh, ope-parat!
Viro on köyhempi, koulujen puitteet vaatimattomammat ja luokissa on venäjänkielisiä ym lapsia. Koulu tarjoaa kirjat ja opetuksen. Muut tarpeet pitää itse ostaa, vihkot, kynät, värit, paperit. Että maksuton, demokraattinen koulu ei takaa mitään.
Niin, Viro on mennyt Pisa-tutkimuksessa Suomen edelle Euroopan kärkimaana. Mutta olen keskustellut usean virolaisen kanssa, joko siellä asuvan tai tänne muuttaneen kanssa. Kaikki ovat olleet yksimielisiä siitä, että koulunkäynti Virossa on tosi raskasta. Hädin tuskin harrastaa ehtii. Ei sekään varmasti ole hyväksi. Ensin lapsi tai nuori on päivät koulussa, sitten loppupäivä istutaan läksyjen parissa tai harjoitellaan kokeeseen. Suomen koulusysteemikin on jo riittävän raskas nuorille. Nuorten pahoinvoinnista ja joutumisesta suorituksen kierteeseen jo lapsena on paljon puhuttu myös Suomessa. Oikeassa elämässä edes korkeasti koulutettu ei tee valtaosalla turhasta ulkoaopetellusta tiedosta yhtään mitään. Sama pätee esimerkiksi suurimpaan osaan lukiomatematiikasta. Ainoastaan matemaattisilla aloilla
No ihan en ymmärrä miten suomalainen peruskoulu ajaa ketään suorituskierteeseen. Toki jos haluaa huippulukioon, johon keskiarvon pitää olla 9,9, mutta ei tämä ole peruskoulun vika. Omat lapseni ovat teinejä ja minusta peruskoulu on aika helppo. Joku seiskan saaminen todistukseen ei edellytä mitään pingotusta, mutta kiitettäviä saa joistain aineista vain, jos oikeasti tekee työtä. Jotenkin luulisin, että jos joku suorittaa väärällä tavalla, stressaa ja pingottaa, se ei johdu koulusta vaan jostain ihan muusta.
On vaikea sanoa, mikä koulussa opiskeltu asia lopulta on turha. Toki on helppo luetella, että minä en ole tarvinnut tätä ja tuota, mutta sekin nykyisin kai suosittu ajattelutapa, että opetetaan lapsia vain etsimään itse tietoa ym. on minusta johtanut väärään suuntaan. Esim. kriittinen tiedonhaku on yleensä mahdollista vain, jos on jotain yleissivistystä pohjalla. Ihminen, jolla ei ole riittävää yleistietoa, on aika helposti vietävissä jossain netin ihmemaailmassa. Ja vaikka voi sanoa, ettei joku ihminen hyödy mitään tiedosta, että maapallo on pyöreä tai että Afrikka on maanosa, niin jotenkin kamalalta ajatukselta tuntuu, että emme tietäisi kuin sen, mistä välittömästi hyödymme esim. taloudellisesti.
Olen kanssasi samaa mieltä, että peruskoulu on helppo, jos numeroiksi todistukseen riittää 7-8. Ja samaa mieltä siitä, että kiitettävien numeroiden eteen, etenkin kympin, on tehtävä töitä. Kuitenkin moni nuori pääkaupunkiseudulla isoissa kaupungeissa haluaa hyvään lukioon tai lukioon ylipäätään. Silloin ei 7-8 numerot riitä, ainakaan tällä suunnalla, missä itse asumme. Maaseudulla ja pienillä paikkakunnilla nuo numerot ja huonommatkin riittävät hyvin lukiopaikkaan. Uskonkin, että stressiä on tavoitteellisilla nuorilla eniten. Muilla ei niinkään. En tietenkään tarkoittanut sitä, että meidän pitäisi olla sillä tasolla yleistiedossa, ettemme tiedä, että Afrikka on maanosa. Yleistieto ja eri oppiaineet ovat tärkeitä. Ajatukseni oli siinä, että jos tavoittelee hyvää numeroa, on osattava hyvinkin pikkutarkkaa tietoa, jonka unohtaa nopeasti kokeen tai tentin jälkeen.
Minusta tästä alueiden eriarvoistumisesta pitäisi puhua enemmän. Usein ajatellaan, että isoissa kaupungeissa ja pk-seudulla kaikki on niin hyvin, mutta tässä asiassa on ilmeisesti päinvastoin. Pienessä kaupungissa pääset vaikka alle kasin keskiarvolla lukioon, jossa opiskelee myös niitä yli ysin keskiarvon oppilaita. Isoissa kaupungeissa ehkä sitten lukiot ovat jakautuneet ns. hyviin ja huonoihin. Kuitenkin tämä ongelma pitäisi ratkaista ihan siellä lukioissa, peruskoulun asia tämä ei sinänsä ole.
Oletko miettinyt kaikessa viisaudessasi sitä, että ihan tutkimustenkin mukaan äidit yhä kantavat enemmän vastuuta esimerkiksi lasten koulunkäynnistä kuin isät. Eli turhaan mollaat äitejä. Myöskään kaikki opettajat eivät ole reiluja, hyväkäytöksisiä, sosiaalisia, osa jopa täysin sopimattomia alalle. Tehtävänä tuntuu lähinnä olevan lasten ja nuorten lyttääminen. Tuo aiemmin mainittu plagiointisyyte lasta vastaan voi mennä sen piikkiin, että lapsi ei tiedä, mitä tarkoittaa plagiointi eikä ole käyty läpi, miten lainattua tekstiä voi omassa käyttää. Kaikki korkeakouluopiskelijatkaan eivät hallitse tätä ennen kuin asia käydään läpi saatika sitten lapset.