Lue keskustelun säännöt.
Miksi kätilö muuttaa ilmettään keskeytyspotilaan ja keskenmenopotilaan välillä?
13.09.2015 |
Kätilö Lotta Puikkonen on Facebookissa kommentoinut hallituksen säästötoimenpiteitä. Hän kertoo, että ei muista henkilöllisyyksiä, mutta muistaa heidät.
" Muistan, miten vaihdoin ilmettä mennessäni keskeytyspotilaan luota keskenmenopotilaan luo"
Kertoisiko joku minulle miksi ilmettä pitää vaihtaa? Kesketyspotilaana voi hyvin olla nuori tyttö, jonka vanhemmat ovat painostaneet aborttiin. Tai vaimo, jonka mies on painostanut aborttiin. Tai tyttöystävä, joka päätyi aborttiin, koska poikaystävä lähti kävelemään raskauden vuoksi. Heille ja monille muillekin abortti saattaa olla ihan yhtä surullinen kuin keskenmeno jollekin.
Mikä on kätilön ilme, kun hän on keskeytyspotilaan luona? Tuomitseva, vihainen, halveksiva? Ja keskenmenopotilaan luona surullinen, osaanottava?
Jos ihmiset ovat näin ammattitaidottomia, palkkaa on syytäkin laskea.
Kommentit (43)
[quote author="Vierailija" time="13.09.2015 klo 08:37"]
[quote author="Vierailija" time="13.09.2015 klo 07:43"]
Tuskin sitä nyt keskeytyspotilaan luona voi kovin murheenmurtama ja surullinen olla, oltava skarpimpi, oli tilanne mikä tahansa, kun taas keskenmenopotilaan luona otetaan osaa suruun ja tuetaan enemmänkin. Luuletko, että on helppoa keskeyttää pitkälle edennyt raskaus ja katsoa, kun sikiö kuolee käsiin tekemättä mitään?
[/quote] Se ei välttämättä ole sen helpompaa äidillekään!
[/quote]
No on se helvetin paljon helpompaa olla hoitaja siinä tilanteessa, kuin äiti, joka on toivonut lasta ja jonka lapsi on rakenneultrassa osoittautunut niin pahasti vammaiseksi, ettei toivoa elämästä kohdun ulkopuolella ole ja ainoa lahja, mitä lapselleen voi antaa, on kuolema ennen kuin lapsi on niin pitkälle kehittynyt, että pystyy tuntemaan kivun.
Lapsi kuoli minun syliini välittömästi syntymänsä jälkeen. Kätilö pakeni paikalta, koska oli järkyttynyt siitä, että niin vammainen lapsi ei kuollut keskeytyksessä. Me vanhemmat saimme kokea yhden hetken elävän lapsemme kanssa, se kantoi pitkälle, vaikka lapsestamme jouduimme luopumaan. Lasta ei mihinkään roskalaatikkoon heitetty, vaan hyvästelimme häntä kuoleman jälkeen muutaman tunnin ja hänellä on oma hautapaikkansa muistolaattoineen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.09.2015 klo 08:46"]
Kaksi kuollutta sikiötä, toinen toivottu toinen ei. Kaksi naista, toinen kokenut kamalan menetyksen ja toinen helpottunut päästessään ongelmasta eroon. Ei niihin huoneisiin samalla naamalla mennä.
[/quote]
Juuri näin. Vaikea tajuta miten joku ei voi tätä ymmärtää.
Itse olen tenhyt abortin lääkärien ja mieheni painostuksesta. En missään vaiheessa kokenut sen olevan oma valintani. Ja minä kuitenkin viime kädessä viimeisen päätöksen tein, mutta sillä hetkellä ei ollut voimia muuhun. Kesti seitsemän rankkaa vuotta päästä asiasta etenkin jotenkin yli. Tuomitsevailmeinen kätilö olisi ollut ihan liikaa.
Eläkää vain yksinkertaisessa mustavalkoisessa maailmassanne. Toidellisuus on paljon monivivahteisempi.