Mitä halusitte pienenä, mutta ette ikinä saaneet?

Viulun

Välirauhan aikana syntyneenä elin jatkosodan jälkeen sitä osaa varhaislapsuuttani, josta on jäänyt hämäriä muistojälkiä mieleeni. Muistoihini kuuluu se, että isä oli tullut sodasta ja kotiutui vähitellen.

Jossain vaiheessa halusin isältä palloa. Aikani pyydettyä isäni kääri riepuja ja sitoi sen paperinarulla pyöreäksi mytyksi, palloksi. Sitä sitten potkittiin muiden lasten kanssa kujalla, kunnes palloa kasassa pitävät narut hajosivat, ja pallosta tuli riepukasa.

Palloa en tosiaankaan saanut, mutta 'pallon' sain. Ilo siitä kesti tosin vain hetken.

En saanut pianoa enkä hevosta... kumma juttu. 

Vierailija kirjoitti:

En uskaltanut edes toivoa, kun tiesin että tekisin rakkaan äitini surulliseksi. Oltiin köyhiä.

Jotenkin tuntuu, että olitte siltikin aika rikkaita. Raha on vain rahaa..

Pumpernikkeleitä. Niitä keksejä/pipareita joiden päällä vaaleapunainen kuorrute.

Semmosta meikkaus- ja kampauspäätä. En saanut ikinä.

Mustat, pitkävartiset nokialaiset. Ostin aikuisena, edelleen käytössä.

Kakadu. Sain aikuisena poikaystävältä pienemmän version eli neitokakadun valmistujaislahjaksi.

Balettitossut. Aloitin neljävuotiaana. Kuusivuotiaana sain siskopuolen joka halusi myös balettiin. Yhdeksän vuotiaana jouduin lopettamaan kun vanhemmat rakensi taloa eikä ollut rahaa maksaa kahdelle balettitunneista. Muistan miten surullinen olin kun viimeisillä tunneilla muut lapset sovittelivat oikeita, kovakärkisiä balettitossuja jotka hankittiin keväällä tulevan syksyn tunteja varten. Vieläkin ajattelen, jotta miksi minunkin piti lopettaa kun se oli minun juttu...

Vierailija kirjoitti:

Halusin kitaratunneille, mutta en päässyt. En koskaan oppinut soittamaan ilman opetusta.

Taidon voi opetella myös aikuisena. Esim youtube on täynnä erilaisia ilmaisia opetusvideoita.

Lisäksi on soiton opettelua tukevia ohjelmia ja pelejä. Vähän toista kuin 80/90 -lukujen taitteessa kädestä käteen kiertäneet suttuiset TABien/nuottien kopion kopion kopiot.

Ken ja Barbie auto

Ilmakiväärin. 

Opetella soittamaan pianoa ja kitaraa, sekä alkaa harrastamaan jääkiekkoa. Ei ollut rahaa ja jääkiekkoa ei siksi koska on poikien laji, tämä 90 luvulla. Olisi myös ollut kivaa jos olisin saanut elää kokematta perheväkivaltaa.

Hevosen. Nyt niitä on ollut jo kuusi.

Yksisarvisen ja sille oman tallin kerrostalon pihamaalle. Halusin myös muuttaa Lontooseen koska pidin ameriikasta.. 🤦🏼‍♀️

Omat, uudet Hai-saappaat, valkoiset tai punaiset. Aina vaan muiden vanhoja ja reikäisiä. Myöhemmin ostin sitten itse.

Harrastaa, erityisesti tiettyä urheilulajia, jonka harrastamisen aloitinkin sitten aikuisiällä. Olisi minulle kelvannut muutkin harrastukset, olin koulukaverille kateellinen, kun hän pääsi käymään kuviskerhossa, joka oli ilmainen. Isä ei vain halunnut kuskata mihinkään, kun asuimme maalla, enkä omatoimisesti päässyt liikkumaan niin kauas.

Satunnaisia leluja muistan, mitä olisin halunnut, mutten saanut, mutta ei niistä sen suurempaa traumaa ole jäänyt. Leluja oli kuitenkin aika paljon, sekä uusia että vanhoja käytettyjä.

90-luvulla Barbien Nibbles-hevosen talleineen. Toivoin useana jouluna lahjaksi enkä saanut. Joulun välipäivinä rakensin lopulta joululahjoista tulleista pahvilaatikoista oman, pahvisen Nibbles-tallin.

Pitkät hiukset. Äitini väitti, ettei minulle kasva koskaan pitkiä hiuksia. Aikuisena minulla on ollut pitkät ja paksut hiukset enkä vieläkään voi ymmärtää äitini kommenttia.

Pienenä? En muista milloin olin pieni. Muistan kyllä että muut ihmiset ovat näyttäneet isoilta joskus mutta en muista olleeni "pieni" itse.

Kilpikonnan, jonka ostin sitten aikuisena

Nukkekodin.

Muista vielä, miten isä lupasi rakentaa sellaisen itse ja ostettaisiin nuket ja kalusteet erikseen. No, ei ikinä saatu ja vieläkin vituttaa.

Pikkuveljen