Mitä halusitte pienenä, mutta ette ikinä saaneet?

Halusin asua paikassa jossa olisi ollut naapurustossa muita lapsia joiden kanssa olisi voinut lähteä ex tempore leikkimään. Asuimme kuitenkin maaseudulla, ja lähin kaveri asui lähes 10 km päässä. 

Halusin opiskella koulussa ranskan kieltä. Kaupungissa asuva sukulaistyttö aloitti ranskan opiskelun kolmannella luokalla. Mutta minä kävin pientä kolmen huoneen koulua jossa oli yhdistetyt luokat, joten siellä ei voinut opiskella mitään muuta kuin englantia. 

Olin todella katkera asuinpaikastamme aina siihen asti kunnes muutin lukion jälkeen pois. En ymmärtänyt miksi isälleni oli niin tärkeää asua paikassa jossa ei ole mitään vain siksi että siellä on asunut sukulaisia useamman sukupolven ajan, ja suvulla sattuu olemaan siellä maata. 

Autorataa

Tuula amberlan levyä

Selvinpäin olevan äidin ja sukulaisia, jotka tarpeen mukaan olisivat auttaneet vaikka vaan sillä, että on JOKU AIKUINEN kenelle puhua, kun on vaikeaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Halusin päästä Visulahteen, mutta en päässyt kuin siihen parkkipaikalle nelos(?)tien varteen, missä on Visulahtea mainostava dinosaurus, kun ajettiin ohi.

Et ole paljoa menettänyt.

No oikeastaan, äidilläni oli kiire päästä mökille juomaan ja minä olisin halunnut vaan viettää sellaista lapsuutta, mihin kuuluu huvipuistot ja äiti, joka haluaa tarjota turvaa lapselleen. Ei kuulemma ollut järkeä mennä huvipuistoon, kun pääsin mökille. Siellä sitten katsoin sitä kännäämistä ja peitin yöllä sängyssä korvani etten kuulisi oksentamisen ääntä.

Halusin kitaratunneille, mutta en päässyt. En koskaan oppinut soittamaan ilman opetusta.

Suksia, ettei olisi tarvinnut tarpoa umpihangessa kouluun. Päätielle oli matkaa 1,5 km ja siitä vielä reilut 2 koululle, niin kyllä otti voimille. Kaiken lisäksi vaatteet ja kengät olivat mitä olivat, joten lunta kengissä itse ihan jäässä välillä.

Kun vähän tuli ikää, niin polkupyörän olisin halunnu, sillä olisi kesäaikaan päässyt koulumatkoja paljon helpommin, kunhan olisi ensin sinne päätien varteen kinttupolkua vastaavaa tietä taivaltanut. Vilu ja nälkä tulivat tutuiksi.

Haaveet totetuivat paljon myöhemmin, kun pääsin kiinni palkalliseen työelämään. Tunsin olevani maailman onnekkain tyyppi, kun pystyin itse hommaamaan moposta, ajokortista ja autosta lähtien mitä tarvitsin työstä saadulla palkalla. Kotioloissa pentuna sai rataa hommissa aamusta iltaan nälkäpalkalla ja känsillä kämmenissä.

Aika oli kovaa ja kovasti olen koko ikäni duunia painanut. Nykyisin hommat ovat helppoja, palkka on kova ja työtehtävistä saikutetaan, kun ei hotsita lähteä töihin. Lisäksi lakkoillaan ja yhä uusia vaatimuksia työnantajille esitetään. Ei tätä nyky menoa kenenkään työnantajan talous, eikä perse kestä.

Jos perustaisin työllistävän firman niin yksi on varma asia. EN IKI KUUNA PÄIVÄNÄ sitä SUOMEEN perustaisi. Suomi on muuttunut viime vuosikymmeninä oleskeluyhteiskunnaksi, jossa kaikki rääkyvät kuin rastaan poikaset pesässä, lisäää...rahaa... lisäää... etuuksia....lisäää...vapaa-aikaa, ja aina vain vähemmällä työllä.

Vierailija kirjoitti:

Lego ritarilinna. Toivoin joululahjaksi varmaan viitenä vuonna.

Minäpä sain vaikka kuinka monta. Enkä sitten lopulta edes halunnut niitä. Lällällää prrlörlörlörlörlöööö!!

Isän.

mä tahdoin mäkiauton. En saanu.

Korvakorut ja kynsilakkoja pikkutyttönä. Mutta en uskaltanut edes ehdottaa koska... Uskonto.

Huomiota

Äitini kasvatti mansikoita, niitä sai syödä vain vähän- koska niistä piti keittää hilloa talveksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Barbien, sain vain Daisyn. Tyttärelläni sitten olikin yli 20 Barbia. Ja nyt aikuisena ”syyllistää”mua miksi hänelle on syydetty niitä tuollainen määrä?!

Minä en saanut sitä oikeaa Barbia, vaan jäljennöksen! Katkeraa, kun se kopio oli ihan toisenlaisesta aineesta tehty ja naamakin oli ruma :/

Meilläkin oli halpiskopiobarbeja, jotka istuivat jalat harallaan, toisin kuin kaverin aito Malibu Barbie. Meillä oli myös halpis-Ken, jonka nimeksi tuli Simo.

Tennispallon nelimaalin peluuta varten niinkuin sukulaisperheelläkin oli. Olisin tykännyt siitä paljon enemmän kuin painavammasta pesäpallosta, jolla sitäpaitsi meni välistä aina joku ikkuna rikki. Ei isä antanut mitään selitystä mutta ei vihainen ollut ikkunoistakaan, laittoi vaan uuden.

Nikko - radio-ohjattavien ykköstä.

Halusin palavasti nukenvaunuja ja nukketaloa sekä värikkäiä hollannikkaita. Mitään näistä en saanut, olimme köyhä perhe. 

Vierailija kirjoitti:

Halusin palavasti nukenvaunuja ja nukketaloa sekä värikkäiä hollannikkaita. Mitään näistä en saanut, olimme köyhä perhe. 

Tämä siis 70-luvun alussa.

Vierailija kirjoitti:

Halusin asua paikassa jossa olisi ollut naapurustossa muita lapsia joiden kanssa olisi voinut lähteä ex tempore leikkimään. Asuimme kuitenkin maaseudulla, ja lähin kaveri asui lähes 10 km päässä. 

Halusin opiskella koulussa ranskan kieltä. Kaupungissa asuva sukulaistyttö aloitti ranskan opiskelun kolmannella luokalla. Mutta minä kävin pientä kolmen huoneen koulua jossa oli yhdistetyt luokat, joten siellä ei voinut opiskella mitään muuta kuin englantia. 

Olin todella katkera asuinpaikastamme aina siihen asti kunnes muutin lukion jälkeen pois. En ymmärtänyt miksi isälleni oli niin tärkeää asua paikassa jossa ei ole mitään vain siksi että siellä on asunut sukulaisia useamman sukupolven ajan, ja suvulla sattuu olemaan siellä maata. 

Minä ymmärrän isääsi kyllä mutta eihän se kaverittomuus epäilemättä ole mukavaa ollut.

Muuten (millainen lienee tilanteesi nyt) nykyisinhän on helppo opiskella vaikka ranskaa internetin avulla etenkin englannin avulla (jollaista olen itse hieman harrastellut, helppoa opiskella mutta omaksuminen ikääntyneenä hieman tahmeaa, tosin ei minulle ole ollut kovin helppoa nuorempanakaan).

turpaan. 

Nukkekodin ja punaiset nukenvaunut.