koululiikunta tuhosi tyttäreni liikunnanilon

Suomalaista naista ei ole tehty liikkumaan. Syiden sarja on loppumaton. Äidit siirtävät tämän taidon tyttärilleen aina kymmenenteen polveen asti ja vielä jalostetettuna.

Yksi päinvastainen kokemus, omani:  jytäjumpan ( jota inhosin silloinja inhoan edelleen) jälkeen tuli liikunnanopettajaksi tunnettujen taiteilijaveljesten sisko (? nimestä ja ulkonäöstä päätellen). Hän sai jopa minut liikkumaan vapaaehtoisesti. Moni muu ei olisi tällaista hukkapätkää innostanut hyppäämään korkeutta eikä pelaamaan sellaista palloilulajia, jossa joku muisti vuosikymmeniä myöhemmin minun olleen "hyvä".

Terveisiä teille, jotka tunnistatte minut tai se opettajan. Siinä oli liikunnanopettaja, jota ainakin minä muistan lämmöllä.

Tuoreempia kokemuksia on lapsillani. 28, oletko sinä minun tyttäreni? Mikä liikunnanopettajaopetuksessa menee pieleen, kun aiemmin paljon liikkuvat lapset lopettavat? Lasteni opettaja arvosti ystävällistä käytöstä, joka kansanomaisemmin tunnetaan prseennuolemisena. Niinpä 9 saivat ne, jotka olivat suurella innolla osallistumassa kaikkeen, 7 ne joiden vartalonmalli ei miellyttänyt, vaikka olisivat olleen kunnan edustusjoukkueen peruskalustoa useammassa lajissa, niin yksilönä kuin joukkueessa. Sama oppilas sai sentään valinnaisliikunnasta 9.

Onko tämä vain tyttöjen ongelma vai onko pojilla sama juttu?

[quote author="Vierailija" time="02.09.2015 klo 06:41"]

Suomalaista naista ei ole tehty liikkumaan. Syiden sarja on loppumaton. Äidit siirtävät tämän taidon tyttärilleen aina kymmenenteen polveen asti ja vielä jalostetettuna.

[/quote]

Miten selität sen, että ahkerasti lenkkeilevän ja kuntosalilla käyvän äidin tyttäristä tulee liikuntaa inhoavia? Oletko kuullut yhdestäkään ihmisestä, jonka koulun liikunnanopettaja olisi innostanut harrastamaan liikuntaa entistä enemmän?

[quote author="Vierailija" time="02.09.2015 klo 05:16"]

En opeta liikuntaa, mutta koulussa töissä kumminkin..

on äärimmäisen vaikeaa pitää 30 oppilaalle sellaista liikuntatuntia, joka olisi jokaiselle mieluinen, sopivan haastava jne. Se nyt vaan on mahdottomuus oli kuinka hyvä ja empaattinen liikunnanopettaja tahansa. 

Jos nyt otetaan vaikka se paljon parjattu hiihto, niin ääripää voi olla aktiivinen harrastaja hiihtoseurassa ja sellainen joka ikinä ei ole pitänyt suksia jalassa, eikä haluakaan. 

[/quote]

Eihän tässä nyt ole kyse siitä, että niitten lajien pitäisi olla kaikkien mielestä kivoja, vaan että tunneilla ei lytättäisi lapsen ja nuoren liikkumista. Ei sallittaisi kiusaamista ja irvailua. Opetettaisiin paremmin, annettaisiin harjoittelurauha niillekin jotka ei heti kerrasta opi motorisia liikesarjoja. Liikunnan tehtävänä kun on antaa nuorille valmiuksia oppia liikkumaan, ei tuntemaan että on huono liikkumaan.

[quote author="Vierailija" time="02.09.2015 klo 05:16"]

En opeta liikuntaa, mutta koulussa töissä kumminkin..

on äärimmäisen vaikeaa pitää 30 oppilaalle sellaista liikuntatuntia, joka olisi jokaiselle mieluinen, sopivan haastava jne. Se nyt vaan on mahdottomuus oli kuinka hyvä ja empaattinen liikunnanopettaja tahansa. 

Jos nyt otetaan vaikka se paljon parjattu hiihto, niin ääripää voi olla aktiivinen harrastaja hiihtoseurassa ja sellainen joka ikinä ei ole pitänyt suksia jalassa, eikä haluakaan. 

[/quote]

En opeta minäkään, mutta toisinaan luokanopettajan sijaisena tulee sekin kohdalle. Yritän olla parempi liikunnan opettaja kuin omani, ja kaikissa aineissa yritän olla tappamatta sitä viimeistä vähäistä kiinnostuksen kipinää, joka saattaa olla jäljellä esim. 7-luokan pojalla tekstiilityössä.

Liikunnassa kyllä sydäntä lämmittää, kun huomaa jonkun "huonon" osaavan jotain sellaista, joka onkin muille vaikeaa. Yhden vintiön käytösnumeron nostin 6:sta 7:ään siksi, kun oli edes vähän yritystä, mm. liikuntatunnilla kannusti jotain arkaa pelaajaa.

Miksi huutovalinnassa eivät huonommat pääse koskaan valitsemaan, kysyi joku. Minäpä kerron: huonommilla ei ole mitään hajua siitä, miten saadaan aikaan hyvä joukkue. He valitsevat yleensä omat parhaat kaverinsa ensimmäiseksi. Jos toisen valitsijan kaveri sattuu olemaan hyvä ja neuvoo huutajaa valitsemaan parhaat pelaajat ja toinen jatkaa edelleen valitsemalla kavereitaan, tulee erittäin epätasaiset joukkueet.

Tämä taisikin olla ainoa tai ainakin yksi harvoista kerroista, jolloin minun tunnillani valittiin huutojoukkueet. Kumpi teistä on muuten parempi: kaksi parasta ovat eri joukkueissa ( vaikka huutamassa) vai se, että ne kaksi joutuvat pelaamaan kahdestaan kaikkia muita vastaan? Tätä oma lapseni piti erittäin epäoikeudenmukaisena, ja oli muuten pätevä se liikunnanopettaja, joka tämän tempun teki. Ja antoi sitten sen 7 hyvälle liikkujalle, ilmeisesti ns. pärstäkertoimen perusteella, kun oppilasta eivät selvästi hänen temppunsa miellyttäneet.

Minulle yläasteen liikunnanopettaja sai aikaan liikunnanilon. Ala-asteella olin todella huono liikunnassa, mutta yläasteella hän rohkaisu kokeilemaan eri juttuja.

[quote author="Vierailija" time="02.09.2015 klo 05:16"]

En opeta liikuntaa, mutta koulussa töissä kumminkin..

on äärimmäisen vaikeaa pitää 30 oppilaalle sellaista liikuntatuntia, joka olisi jokaiselle mieluinen, sopivan haastava jne. Se nyt vaan on mahdottomuus oli kuinka hyvä ja empaattinen liikunnanopettaja tahansa. 

Jos nyt otetaan vaikka se paljon parjattu hiihto, niin ääripää voi olla aktiivinen harrastaja hiihtoseurassa ja sellainen joka ikinä ei ole pitänyt suksia jalassa, eikä haluakaan. 

[/quote]

Meillä lapset hiihti mielellään jonnekin kymmenvuotiaaksi asti. Mutta jotenkin se juttu lopahti jokaiselta erikseen siinä vaiheessa, kun alkoi kilpailu. Ei toki sekään paha ole, mutta kun asia nyt meni niin, että meillä ja monella muullakaan vanhemmalla ei ollut varaa ostaa kilpasuksia. Sehän on päivänselvää, että huonommilla suksilla luisto on huonompi, joten ei ne tuloksetjaan ihan sitten samoja olleet, kuin niillä lapsilla, joilla oli kilpasukset ja kalliit ja hyvät monot ja vielä kunnon voitelija, joka osasi voidella sukset juuri sään mukaan.

Opettaja sitten muisti mainostaa, että ei tän koulun oppilaista kukaan ole niin hyvä, että kannattaisi koulujen välisiin kilpailuihin laittaa ja kyllä on surkea taso tässä koulussa ja ei kunnan rahoja kannata näihin tuhlata.

Jossain vaiheessa näkyi loppuvan jokaiselta vuosiluokalta hiihtoinnostus (kuten myös moni muukin laji) vapaaehtoisesti. Hiihto kun on esimerkiksi niin välinelaji ja kaikkien vanhemmat eivät todellakaan osaa voitelun saloja niin hyvin, että sinne osaisi laittaa pulverit ja muut oikein. Lisäksi moni ostaa lasten sukset jostain kirpparilta tai ne halvimmat prisman sukset. Vähän varakkaampi urheiluliikkeestä, mutta sieltäkin kuntoilijan sukset. Harva raskii ostaa muutaman viikon takia niitä kilpasuksia ja 100% hiilikuitusauvat

[quote author="Vierailija" time="02.09.2015 klo 05:36"]

Ihmettelen kovasti, kuinka moni tosissaan haluaisi liikunnan vspaaehtoiseksi koulussa! Nuoret muutenkin nykyään flegmaattisia ja ylipainoisia (karkeasti yleistäen). Tosissaanko uskotte että liikkuattomuus auttaisi näitä nuoria jaksamaan paremmmin arkea ja että tuollaisella kannustuksella itse liikkuisivat? Tutkimusten mukaan suomalaiset lapset ja nuoret liikkuu muutenkin liian vähän. Eli hyvä että koulun toimesta edes hieman viikkoliikuntaa. Ja kyllä se on myös siitä omasta asenteesta kiinni, ei luokkakavereists ja opesta, et miten siellä menee - oli lahjakas tai ei. Mutta yleensä kyllä: niinkuin vanhemmat, niin lapsi perässä.

[/quote]

Meidän aktiiviliikkujien liikkuva lapsi alkoi inhota liikuntaa koulussa. Sinänsä surullista, koska ennen koulua lapsi ei ollut tajunnut, kuinka liikuntaan liittyy kilpailu. Oli liikkunut vain liikunnan ilosta ja luullut, kuten vanhemmat oli opettaneet, että kaikki liikunta on hyväksi.

Miksi ei matematiikan tunnillakin alettaisi toteuttaa samoja käytäntöjä, kuin liikunnassa. 

Tunti alkaa:

Opettaja: No niin Jaana ja Mikko jakavat nyt joukkueet, ketkä laskee missäkin ryhmässä

Jaana: Mää otan heti Tiinan ja Jannen, Kaisa on niin tyhmä ja ei osaa mitään, sitä ei kukaan huoli. Sen yhtälölaskutkin on monesti väärin

Mikko: Voi eiiiiiiiii, mää joudun ottaan Kaisan ja Santerin, ne on niiiiiiiiin tyhmiä, mää en ala, me kyllä hävitään nyt kaikki laskut kun noi pilaa koko matikan tunnin.

Opettaja: No älkääs nyt, Kaisa ja Santeri nyt ovat vähän lihavia ja tyhmiä, mutta meidän pitää antaa kaikille mahdollisuus. Älkää antako kynää Kaisalle ja Santerille montaa kertaa käteen, niin ne eivät saa kovin paljoa pilattua matikan tuntia.

Kyllä alkaisi oppi mennä perille ja Suomen pisatulokset nousuun matikan saralta tällä keinolla

Hauskaa kun wallinheimot ja muut jankkaavat että pitää saada lisää liikuntaa, kaikkien pitää liikkua enemmän, kun jokainen tietää että kouluissa ei ole edes tiilaa liikkua, isojen kaupunkien salit ovat täyteen buukatut ja ne pitää jakaa usein puoliksi toisen ryhmän kanssa liikuntatunnin ajan ja melu käsittämätön, lisäksi oikeasti liikunnanopetttajat, en tiedä mitä tekevät yliopistolla 5 vuotta, koska he eivät osaa opettaa asioita, kaikki pitäisi osata saman tien. Onko niin että liikunnanopettajiksi hakeutuu vain entisiä kilpaurheilijoita tai wannabe-sellaisia, ja kilpaurheilun/puoliammattilaisurheilun piiriin hakeutuu narsisteja/narsistisia ihmisiä.

Muissa aineissa mennään huonojen ehdoilla. Liikunnansssa ne, jotka ovat harjoitelleet paljon, pallottelevat keskenään. Kokoerot ovat valtavat. samalla kentällä menee 25-kiloisia ja 60-kiloisia.

Sitten pitkään inhoaa vaikka hiihtoa kun sitä on tehnyt huoonoilla välineillä veren maku suussa, kaikissa perheissä ei ole jaksamista hoitaa välineitä, tai osaamista, (jos vaikka yh-) kunnes aikuisena tajuaa vuosien inhon jälkeen että tämä on kivaa ja mä olen hyvä.

Ne koulun lesottajat olivat niitä jotka kehittyivät varhain.

Arvosanojen poistaminen olisi ensimmäinen askel

On todellakin. Naisliikunnanopettajat ovat jostain syystä usein sellaisia inhottavia kiusaajia, jotka kyllä tappavat liikunnanilon. Usein naisliikkaopeilla on vielä se yksi suosikki ja yksi inhokki, joka saa tuntea nahoissaan open nöyryytykset. Valitettavasti vielä tänä päivänä. Mikä ihme mättää liikuntatieteellsessa kun yhä nuoretkin liikunnan opet on tällaisia? Tosin miespuoliset liikunnanopet on paljon reilumpia ja kannustavampia, miksiköhän?

[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 20:42"] On se kumma kun liikunnassa huono oleminen traumatisoi mutta matematiikassa huonous on vain laiskuutta.... Pieni vihje LIIKUNTAA VOI OPETELLA JA SIINÄ TULEE HYVÄKSI HARJOITTELEMALLA. -- Kuten missä tahansa kouluaineessa.

[/quote]

Miksi sitten pätevät liikunnanopettajat eivät voi OPETTAA liikuntaa ihan niin kuin opetetaan matematiikkaa, lukemista ja kaikkea muutakin?

[quote author="Vierailija" time="02.09.2015 klo 07:54"]

[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 20:42"] On se kumma kun liikunnassa huono oleminen traumatisoi mutta matematiikassa huonous on vain laiskuutta.... Pieni vihje LIIKUNTAA VOI OPETELLA JA SIINÄ TULEE HYVÄKSI HARJOITTELEMALLA. -- Kuten missä tahansa kouluaineessa.

[/quote]

Miksi sitten pätevät liikunnanopettajat eivät voi OPETTAA liikuntaa ihan niin kuin opetetaan matematiikkaa, lukemista ja kaikkea muutakin?

[/quote]

Mitä ne tekee yliopistolla 5 vuotta? Harjoittelee liikuntaa? Pelailee palloa ja voimistelee? Muissa aineissa opettajat opettavat ja kakaroiden ehdoilla ei mennä. Siellä ei parhaat/jotka eniten harrastaa, enkun lausujat lausu keskenään tai jaa ryhmiä.

olin super hyvä koululiikunnassa , mutta onhan siinä paljon parannettavaa kuten vaikka , että saisi valita kolmesta vaihtoehdosta jne.

sitä en kuitenkaan käsitä miksi aina valitetaan huutojaosta vain liikunnan yhteydessä . ryhmätöissä jako on vielä pahempi. en koskaan esim. päässyt hyvien oppilaiden ryhmään pitämään esitelmää vaan aina täytyi muiden pöljien kanssa pinnistellä, että saisi edes kasin ja tehdä 80%hommista .

[quote author="Vierailija" time="02.09.2015 klo 07:48"]...Usein naisliikkaopeilla on vielä se yksi suosikki ja yksi inhokki, joka saa tuntea nahoissaan open nöyryytykset. Valitettavasti vielä tänä päivänä. Mikä ihme mättää liikuntatieteellsessa kun yhä nuoretkin liikunnan opet on tällaisia? Tosin miespuoliset liikunnanopet on paljon reilumpia ja kannustavampia, miksiköhän?

[/quote]

Totta, mutta lohduttaako se, että suosikki ei läheskään aina ole se hyvä urheilija? Tämän todistavat monet aiemmat kommentit.

[quote author="Vierailija" time="02.09.2015 klo 07:48"]...Usein naisliikkaopeilla on vielä se yksi suosikki ja yksi inhokki, joka saa tuntea nahoissaan open nöyryytykset. Valitettavasti vielä tänä päivänä. Mikä ihme mättää liikuntatieteellsessa kun yhä nuoretkin liikunnan opet on tällaisia? Tosin miespuoliset liikunnanopet on paljon reilumpia ja kannustavampia, miksiköhän?

[/quote]

Totta, mutta lohduttaako se, että suosikki ei läheskään aina ole se hyvä urheilija? Tämän todistavat monet aiemmat kommentit.

Jotenkin kuultaa läpi, että alunperin on ollut asenteessa parantamista. Haukutaan lajeja kun itseä ei ole ne kiinnostanut. Kukaan ei ole ottanut osaa kuin pakon edestä. Olisi varmaan helpottanut, jos olisi suhtautunut liikuntaan, että yritän ja harjoittelen ja osallistun joka tapauksessa innokkaasti vaikka ei minun lajini olekaan.

[quote author="Vierailija" time="02.09.2015 klo 08:17"]

[quote author="Vierailija" time="02.09.2015 klo 07:48"]...Usein naisliikkaopeilla on vielä se yksi suosikki ja yksi inhokki, joka saa tuntea nahoissaan open nöyryytykset. Valitettavasti vielä tänä päivänä. Mikä ihme mättää liikuntatieteellsessa kun yhä nuoretkin liikunnan opet on tällaisia? Tosin miespuoliset liikunnanopet on paljon reilumpia ja kannustavampia, miksiköhän?

[/quote]

Totta, mutta lohduttaako se, että suosikki ei läheskään aina ole se hyvä urheilija? Tämän todistavat monet aiemmat kommentit.

[/quote]

No niinpä. Itse olin 70-luvulla se viimeinen, joka valittiin joukkueeseen. En kuulunut siihen luokan eliittityttöjen ryhmään. En nyt ollut kiusattu, mutta ulkopuolella porukasta, joten en ollut suosittukaan. Ihan keskivertoliikkuja. Vähän kömpelö, kun kasvoin pituuttaa aiemmin, kuin muut tytöt ja kärsin lievästä skolioosista, minkä vuoksi oli kipuja ja jäykkyyttä. Liikunnan numero pyöri kutosessa tai seiskassa.

Nyt kun ollaan viiskymppisiä, niin nämä luokan suosikkitytöt ja joukkueenjakajat ja hyvät liikunnassa ovat ihan tavallisia keski-ikäisiä naisia. Joku ylipainoinen ja KUKAAN heistä ei harrasta liikuntaa. Ei edes ne hoikat entiset luokkakaverini. Minun oli pakko skolioosin takia harrastaa liikuntaa, että saan kivut kuriin. En edelleenkään mikään hyvä missään, mutta silti juoksen keveästi kympin alle tuntiin ja lihaskunto on vuosikymmenien salilla käynnin johdosta hyvä.

Olisi hyvä jos liikuntatunnit pikkuhiljaa alkaisivat painottaa elinikäistä liikkumista, eikä pikavoittoja koulun liikunatunnilla. Siitä olisi paljon enemmän hyötyä, kuin siitä, että voit kehuskella vielä kolmenkymmenen vuoden päästä, että sainpa koulun yleisurheilukisoissa alpakkalusikan palkinnoksi, kun olin paras pallon heitossa.

Ai niin, se pesäpallo :) Sitä meilläkin pelattiin syksyt ja keväät. Kukaan ikäluokastamme ei ole tainnut pesäpallotaidoilla tehdä mitään vuoden 79, kun pääsimme peruskoulusta. Kukaan ei ole sen jälkeen pesäpallomailaan koskenut. 

Meidän liikkaope oli naisvoimistelufriikki. Tamburiinin tahdissa vedettiin vaihtoaskel-hyppyjä ja koontoja. Ja tehtiin vatsa- ja selkäliikkeitä jumppasalin kivikovalla hyisellä lattialla. Silloin ei tunnettu mitään jumppamattoja. Vihasin liikuntaa koulun jälkeen seuraavat 20 vuotta, kunnes löysin omat lajini.