Lue keskustelun säännöt.
koululiikunta tuhosi tyttäreni liikunnanilon
01.09.2015 |
Tyttö nelosluokalla, aina ollut innokas urheilija. Etenkin jalkapallo ja pesis ovat tytön mielestä kivoja, molempia harrastanutkin.
Ei tietenkään ole kaikessa hyvä (eihän meistä kukaan). Koulussa on useitakin lajeja jota ei osaa, mutta silti aina parhaansa yrittänyt ja osallistunut kunnolla. Kuitenkin muut lapset ja opettajan asenne ovat pilanneet liikuntailon kokonaan. Ei halua enää mennä harkkoihin tai pelata mitään, tuntee olevansa huono liikunnassa. En nyt enempää ala asiaa avaamaan, mutta tunnen muitakin tapauksia joiden kohdalla koululiikunta aiheuttanut semmoisen huonommuudentunteen että minkäänlaista liikuntaa ei enää tee mieli kokeilla. Onko teillä vastaavia kokemuksia?
Kommentit (257)
[quote author="Vierailija" time="02.09.2015 klo 09:32"]
Olen aina ollut liikunnallinen, mutta koululiikunta oli välillä väsyttävää. Suurin syy tähän oli, että joukkuelajeissa noin 8 henkilöä pelasi ja loput vain käveleskelivät perässä. Kukaan ei koskaan ilkeillyt ja opettajakin oli reilu. Näissä kävelijöissä olisi kuitenkin ollut vaikka kuinka paljon potentiaali ja taitoakin, mutta ei viitsitty hikoilla tai yrittää.
En tietenkään itse ollut kiinnostunut kaikista lajeista, kuten voimistelusta tai luistelusta. En venynyt tai osannut kieppiä tai volttia, mutta aina yritin. Otin asenteen, että kaikista lajeista kuuluu oppia säännöt ja siksi tässä juuri tänään juostaan kieli vyön alla jalkapallon perässä, vaikka en ikinä tekisi sitä vapaa-ajalla.
Jännä, että pesäpalloa on niin haukuttu. Meidän koulussa se oli ainut laji, josta lähes koko luokka innostui ja saimme me-henkeä kilpaillessa rinnaikkaisluokkaa vastaan. Kävimme suurimman osan luokan kanssa yläasteella pelaamassa jopa vapaa-ajalla. Olinkin yllättynyt ollessani eri koulussa sijaisena yläastelaisille tytöille pesäpallossa. 1/5 tulee kättelyssä kertomaan mikreenistä ja menevät takakentälle makaamaan aurinkoon samaan aikaan, kun pojat lyövät harjoituslyöntejä kentälle. Sain lopulta kaikki harjoittelemaan lyöntiä. Eräskin "huono liikunnassa" asenteen omaava sai lyötyä toisella yrittämällä upean kaaren ja kannustin häntä yrittämään uudelleen. Tyttö katseli hädissään ympärille ja sähisi jotain siitä kuinka minun tulisi olla hiljaa, ettei kukaan vaan huomaa hänen osuneen hyvin. Tämä oli siis imagoasia eikä niin että häntä pilkattaisiin vahinko-osumasta. Jos oltiin kentällä ottamassa koppia, annettiin pallon mennä ohi ja käveltiin perässä hiljakseen osoittaen kavereille kuinka vähän tämä kiinnostaa ja katsottiin halveksuen opettajaa. Pallon annettiin myös vieriä hiljaa ohi eli täysin asenteesta kiinni. Ne jotka olisivat oikeasti halunneet pelata (myös ei niin kokeneet ja jopa hieman tukevat) eivät saaneet mitään mahdollisuutta ja harmittelivat sitä jälkikäteen.
Oman kokemukseni mukaan oppilaana ja sijaisopettajana mukana on paljon näitä whatever-tyyppejä, jotka pilaavat muilta liikuntatunnit. Tämä siis silloin, kun opettajassa ei ole niinkään puutteita. Lisäksi pidän erinomiasena, että koulussa juostaan, uidaan ja luistellaan cooper, vaikka en jälkimmäisessä ikinä loistanut. Näillä saadaan yleistä dataa eri ikäluokkien tasoista sekä itselleni tietoa yläasteen ja lukion välisestä kehityksestä. En minä ainakaan ikinä kuullut kenenkään muun tuloksia kuin omani. Omalla luokallani muutamat mielenosoituksellisesti kävelivät osan cooperia, mutta muiden kannustuksesta ja omasta halustaan usein juoksivat loppuun.
Muistan vain yhden tytön, jota satunnaisesti kiusattiin luokalla yleensä. Tämäkin niissä tilanteissa, kun hän lähti vaikkapa pesältä vastustajajoukkueen huutaessa niin. Hän olisi jokatapauksessa kuulunut erikoisluokalle ja yläaste oli hänelle varmasti ikävä paikka.
Koululiikunta on tärkeää, koska yhä useamman kotona ei kannusteta lasta liikkumaan tai opeteta esimerkiksi pesäpallon, jalkapallon tai jääkiekon sääntöjä, vaikka lasken ne kuuluvan ainakin pääpiirteittäin yleissivistykseen. Lisäksi jokaisen suomalaisen lapsen kuuluisi osata vähintään uida ja ehkäpä luistella ja hiihtää/lasketella. Näistä ei huolehdita enää kotona eivätkä lapset leiki pihalla niin kuin ennen. Sanon tämän, vaikka itse olen aina nauttinut vapaa-ajan liikkumisesta huomattavasti koululiikuntaa enemmän.
[/quote]
Niinpä. Juuri tyypillinen liikunnanopettajan asenne.Halveksiva ja ylimielinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.09.2015 klo 07:05"]
[quote author="Vierailija" time="02.09.2015 klo 05:16"]
En opeta liikuntaa, mutta koulussa töissä kumminkin..
on äärimmäisen vaikeaa pitää 30 oppilaalle sellaista liikuntatuntia, joka olisi jokaiselle mieluinen, sopivan haastava jne. Se nyt vaan on mahdottomuus oli kuinka hyvä ja empaattinen liikunnanopettaja tahansa.
Jos nyt otetaan vaikka se paljon parjattu hiihto, niin ääripää voi olla aktiivinen harrastaja hiihtoseurassa ja sellainen joka ikinä ei ole pitänyt suksia jalassa, eikä haluakaan.
[/quote]
En opeta minäkään, mutta toisinaan luokanopettajan sijaisena tulee sekin kohdalle. Yritän olla parempi liikunnan opettaja kuin omani, ja kaikissa aineissa yritän olla tappamatta sitä viimeistä vähäistä kiinnostuksen kipinää, joka saattaa olla jäljellä esim. 7-luokan pojalla tekstiilityössä.
Liikunnassa kyllä sydäntä lämmittää, kun huomaa jonkun "huonon" osaavan jotain sellaista, joka onkin muille vaikeaa. Yhden vintiön käytösnumeron nostin 6:sta 7:ään siksi, kun oli edes vähän yritystä, mm. liikuntatunnilla kannusti jotain arkaa pelaajaa.
Miksi huutovalinnassa eivät huonommat pääse koskaan valitsemaan, kysyi joku. Minäpä kerron: huonommilla ei ole mitään hajua siitä, miten saadaan aikaan hyvä joukkue. He valitsevat yleensä omat parhaat kaverinsa ensimmäiseksi. Jos toisen valitsijan kaveri sattuu olemaan hyvä ja neuvoo huutajaa valitsemaan parhaat pelaajat ja toinen jatkaa edelleen valitsemalla kavereitaan, tulee erittäin epätasaiset joukkueet.
Tämä taisikin olla ainoa tai ainakin yksi harvoista kerroista, jolloin minun tunnillani valittiin huutojoukkueet. Kumpi teistä on muuten parempi: kaksi parasta ovat eri joukkueissa ( vaikka huutamassa) vai se, että ne kaksi joutuvat pelaamaan kahdestaan kaikkia muita vastaan? Tätä oma lapseni piti erittäin epäoikeudenmukaisena, ja oli muuten pätevä se liikunnanopettaja, joka tämän tempun teki. Ja antoi sitten sen 7 hyvälle liikkujalle, ilmeisesti ns. pärstäkertoimen perusteella, kun oppilasta eivät selvästi hänen temppunsa miellyttäneet.
[/quote]
Toivottavasti tällaisia ylimielisen asenteen omaavia narsisteja ei oikeasti koulussa näe, vaan tämä tyyppi on joku wannabe-ope.
Ensinnäkin asenne, että luokassa on 2 hyvää ja muut huonoja. Höpöhöpö, jos joku siellä on toisia parempi johtuu vain siitä että harrastaa pelaamista. Ei mistään muusta. Ja narsistisesta manipuloivasta asenteesta että määrää kuka koskee palloon. Itse olen katsonut koulujen teemapäiviä ja rehellisesti tämän totean, että paskaperseet ne siellä luulevat olevansa hyviä. Eivät ole oikeasti.
Ja tuo asenne, että joku on heikko ja toinen vahva ja kannustaa. Ylimielistä, narsistista ja röyhkeää. Ei sen perusteella lkäytösnumeroita saisi antaa, että joku on vanhempiensa manipulointiesimerkin mukaan ottanut itselleen hyvän pelaajan tai vahvan liikkujan roolin ja sillä perusteella "arvioi" ja "kannustaa".
Höpöhöpö. Ja että joku, joka on vähemmän harrastanut pelaamista, éi osaisi valita joukkuetta. Bullshittia.
Älyvapaa tässä olet sinä ja lapsesi. Ei siellä muillakaan tunneilla vahvat dominoi vaan ovat hiljaa.
[quote author="Vierailija" time="02.09.2015 klo 10:08"]
Muuten, isohkolla kuntosalilla missä käyn ryhmäjumpissa, yksi ohjaaja on liikunnaopettaja. Hänen tuntejaan vältän kuin ruttoa. Kaikki muut ovat kivoja. Tämä yksi on ainoa, joka ei ymmärrä, että kuntosalilla on vielä eritasoisempaa porukkaa kuin koulussa, kun ihmiset ovat eri ikäisiä ja kokoisia. Turha huutaa viisikymppiselle istumatyöläiselle, jos tämä ei saa alareittä venyttelyssä suoraksi. Joo, olen antanut palautetta.
[/quote]
Vieläkö tästä samasta asiasta huudetaan :D
Minulle myös huudettiin samasta asiasta 20 vuotta sitten. Opettaja ei millään uskonut, että hamstringit ovat kireät. Tuli väkisin painamaan selästä ja huusi, että täällä ei pinnata ja minua ei uhmata. Sattui muuten pirusti, kun hamstringin kiinnityskohtaan tuli pieni repeämä tästä opettajan "koulutuksesta"
Mutta että vielä aikuisille, jos vetää jotain aikuisjumppaa. Hohhoijaa...
[quote author="Vierailija" time="02.09.2015 klo 10:17"]
Vai kuuluu ne joukkuelajien säännöt yleissivistykseen. Minä en niitä osaa, koska niitä ei opetettu kunnolla. Kylmiltään pelaamaan vaan. Miksei ollut heittoharjoituksia, lyöntiharjotuksia? Miksei opettaja olisi voinut kertoa, mitä teen väärin kun en osu palloon tai mikä heittotekniikassani on väärin? Kun aikuisena kerroin, että olin surkea pesäpallossa, kun minulla ei ole voimaa. Aktiivinen harrastaja kertoi, että ei siinä voimaa tarvita, vaan enemmän se on tekniikasta kiinni ja sitten voima tuo vasta lisää. Sitä ei ikinä opetettu!
[/quote]
En ymmärrä. Normiälyllä varustetttu aikuinen näkee heti mikä mättää, jos saa nähdä ison joukon lapsia samaa aikaa ja näkee kunkin vahvuudet. Miksi liikanopet eivät?
[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 20:50"]
[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 20:10"]
[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 19:44"]
Koululiikunta tappaa liikunnan ilon kaikilta. Näin se vaan menee, sukupolvesta toiseen.
[/quote]
Juuri niin! Omista kouluajoistani on jo yli 50 v. (!), ja edelleen on liikunnan ilo kateissa. Onneksi jäi edes pyöräily, sitä koulussa ei harrastettu.
[/quote]
olen iloinen, että mun koulussa käyty lenkillä liikuntatunnilla. en ois nimittäin myöhemin sitten osallistunut mihinkään juoksutapahtumiin, jos näin olisi ollut. opettajat olisi saanett jotenkin kuitenkin jonkun nöyryytyselementin mukaan siihen, ja sitten olisi ollut sekin liikuntalaji pilalla.
[/quote]
Meillä lenkille menivät ne, jotka unohtivat tai eivät omistaneet luistimia. Siitä kamala poru, lenkillä käynti oli jotenkin huonompi asia kuin seisoa kentän laidalla. Pururatakin lähti muuten suoraan koululta, eikä menty lenkille ikinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.09.2015 klo 10:20"]
[quote author="Vierailija" time="02.09.2015 klo 07:05"]
[quote author="Vierailija" time="02.09.2015 klo 05:16"]
En opeta liikuntaa, mutta koulussa töissä kumminkin..
on äärimmäisen vaikeaa pitää 30 oppilaalle sellaista liikuntatuntia, joka olisi jokaiselle mieluinen, sopivan haastava jne. Se nyt vaan on mahdottomuus oli kuinka hyvä ja empaattinen liikunnanopettaja tahansa.
Jos nyt otetaan vaikka se paljon parjattu hiihto, niin ääripää voi olla aktiivinen harrastaja hiihtoseurassa ja sellainen joka ikinä ei ole pitänyt suksia jalassa, eikä haluakaan.
[/quote]
En opeta minäkään, mutta toisinaan luokanopettajan sijaisena tulee sekin kohdalle. Yritän olla parempi liikunnan opettaja kuin omani, ja kaikissa aineissa yritän olla tappamatta sitä viimeistä vähäistä kiinnostuksen kipinää, joka saattaa olla jäljellä esim. 7-luokan pojalla tekstiilityössä.
Liikunnassa kyllä sydäntä lämmittää, kun huomaa jonkun "huonon" osaavan jotain sellaista, joka onkin muille vaikeaa. Yhden vintiön käytösnumeron nostin 6:sta 7:ään siksi, kun oli edes vähän yritystä, mm. liikuntatunnilla kannusti jotain arkaa pelaajaa.
Miksi huutovalinnassa eivät huonommat pääse koskaan valitsemaan, kysyi joku. Minäpä kerron: huonommilla ei ole mitään hajua siitä, miten saadaan aikaan hyvä joukkue. He valitsevat yleensä omat parhaat kaverinsa ensimmäiseksi. Jos toisen valitsijan kaveri sattuu olemaan hyvä ja neuvoo huutajaa valitsemaan parhaat pelaajat ja toinen jatkaa edelleen valitsemalla kavereitaan, tulee erittäin epätasaiset joukkueet.
Tämä taisikin olla ainoa tai ainakin yksi harvoista kerroista, jolloin minun tunnillani valittiin huutojoukkueet. Kumpi teistä on muuten parempi: kaksi parasta ovat eri joukkueissa ( vaikka huutamassa) vai se, että ne kaksi joutuvat pelaamaan kahdestaan kaikkia muita vastaan? Tätä oma lapseni piti erittäin epäoikeudenmukaisena, ja oli muuten pätevä se liikunnanopettaja, joka tämän tempun teki. Ja antoi sitten sen 7 hyvälle liikkujalle, ilmeisesti ns. pärstäkertoimen perusteella, kun oppilasta eivät selvästi hänen temppunsa miellyttäneet.
[/quote]
Toivottavasti tällaisia ylimielisen asenteen omaavia narsisteja ei oikeasti koulussa näe, vaan tämä tyyppi on joku wannabe-ope.
Ensinnäkin asenne, että luokassa on 2 hyvää ja muut huonoja. Höpöhöpö, jos joku siellä on toisia parempi johtuu vain siitä että harrastaa pelaamista. Ei mistään muusta. Ja narsistisesta manipuloivasta asenteesta että määrää kuka koskee palloon. Itse olen katsonut koulujen teemapäiviä ja rehellisesti tämän totean, että paskaperseet ne siellä luulevat olevansa hyviä. Eivät ole oikeasti.
Ja tuo asenne, että joku on heikko ja toinen vahva ja kannustaa. Ylimielistä, narsistista ja röyhkeää. Ei sen perusteella lkäytösnumeroita saisi antaa, että joku on vanhempiensa manipulointiesimerkin mukaan ottanut itselleen hyvän pelaajan tai vahvan liikkujan roolin ja sillä perusteella "arvioi" ja "kannustaa".
Höpöhöpö. Ja että joku, joka on vähemmän harrastanut pelaamista, éi osaisi valita joukkuetta. Bullshittia.
Älyvapaa tässä olet sinä ja lapsesi. Ei siellä muillakaan tunneilla vahvat dominoi vaan ovat hiljaa.
[/quote]
Siis haluaisitko itse olla se, joka on muiden kannustusarmopalojen armoilla? Kaikki ovat yhtä hyviä sen mukaan miten paljon harrastavat pelejä vapaa-ajalla. Törkeää jos käytösnumero muka tulee sen mukaan, miten joku luokan manipuloiva narsistinen kiusaava pomo haluaa kannustaa ja ketä.
[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 20:00"][quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 19:45"]
On. Koulun liikuntatunnit tappoi kaiken innostuksen liikuntaan vuosikausiksi. Ja olisin ollut lahjakas uimari ja olin jo hyvä tenniksessä junnuna.
[/quote]ehkä se olikin sosialismi-Suomen tarkoituskin? Tappaa lahjakkuus ja tasapäistää.
[/quote]
No niin, saatiinhan se tämäkin sosialistien syyksi, ootte te hauskoja.
Ihan vaan tiedoksi, urheilu ja liikunta on niin läpeensä oikeistolaista touhua kun vaan olla voi. Liikunnan opettajat on perinteisesti ollut opettajien oikeistolaisin ryhmä. Valtaosa heistä on kokoomuslaisia. Minulla oli koulutaipaleellani 5 eri liikunnanopettajaa ja heistä kaikki oli kokoomuslaisia. Kaikki kuului paikalliseen porvariseuraan ja kolme oli vielä kokoomuksen kunnallisvaaliehdokkaita ja kaksi vieläpä vapaamuurareita. Kyseessä oli vielä vasemmisto enemmistöinen teollisuuspaikkakunta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeastaan keksin miksi meidän ope suosi niin paljon noita palloilulajeja. hänen ei tarvinnut niissä itse tehdä mitään, kunhan oli vaan ja tuomaroi, jos teki sitäkään. Kerran yhdellä aktiiviuhreilijalla oli joku vamma niin hän sai tuomaroida eikä open tarvinnut tehdä sitäkään. Jos olisi lähdetty lenkille tai suunnistamaan, niin ope olisi joutunut itsekin mukaan. Tai jumpassa joutuisi ohjaamaan. Monesti ne pisteetkin laskettiin itse. Mikään, missä olisi pitänyt lähteä jonnekin ei käynyt varmaan siksi, kun olisi joutunut lähtemään itsekin. Meillä oli yleensä tuplatunti, joten olisi ehtinyt kun matkatkin olivat lyhyitä. Meillä ei kirkonkylässä pahemmin houkutuksiakaan ollut ja muutenkin luokallani ei ollut koviksia tai lintsareita, joten meidän kanssa se olisi onnistunut hyvin lähteä vaikka sinne urheilukentälle kokeilemaan eri lajeja tai mennä suunnistamaan. Sinne metsään ei helposti eksynyt, järvi tuli vastaan joka suunnassa ja voihan sitä pistää rajat ja käskeä pysymään poluilla. Tanssissa olisi ehkä joutunut opettamaan jotain, hui kamala.
Meillä se pesäpallon ongelma oli juuri siinä, että oli pelkästään sitä, ei juuri mitään muuta. Syksyllä ja keväällä voisi tehdä vaikka mitä ja meidän koulussa oli mahdollisuuksia maaseudulla metsän vieressä, yleisurheilukentän lähellä ja koulun kentälläkin olisi voinut tehdä muutakin. Ei pelattu edes jalkapalloa koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sana liikuntatunti on negatiivinen. Nykyään liikun aktiivisesti, mutta kouluaikana "liikunta" toi vatsakipua ja ahdistusta. Mietin, mikä sen teki?
- fyysisyys: lapset ja nuoret eivät halua, että heitä vertaillaan motorisissa taidoissa julkisesti. Kuukautiset, uinnit ja riisuminen kaikkien nähden ujostuttaa kehitysiässä.
- kilpailu, vertailu, pakottaminen ahdistaa
- luokan liikunnallisimmet haukkuivat muita mokista eikä opettaja puuttunut loukkauksiin
- huutojako, joka on suora paremmuusjärjestys. Miksei opettajat jaa joukkoa esim. "ottakaa luku kahteen/kolmeen/neljään... kakkoset ja neloset samaan porukkaan" -tyylillä, niin ei tule mitään järjestyksiä. Samaa jakotapaa voisi käyttää esim. ryhmätöissä muissakin aineissa, niin ei aina olisi ne parhaat kaverit kimpasssa ja se yksi ulkopuolinen joudutaan ottamaan väkisin mukaan.
- varusteiden raahaus oli epämukavaa: inhosin luistin- ja hiihtopäiviä, kun suksia oli vaikea kuljettaa mukana
- vaaralliset lajit: puolapuut ja muu telinevoimistelu oli inhottavaa. Siinä sattui helposti jotakin.
- yleisurheilu- ja hiihtokilpailut ahdistivat ja vatsaan sattui jo monta päivää aiemmin. Siiinä koko koulu seurasi, kuka hiihti, heitti ja hyppäsi mitenkin. Tulokset julkisesti ovessa esillä.
Parasta liikuntaa olisi, jos:
- tunneilla kokeiltaisiin eri lajeja ja niiden perusteet sääntöineen kerrottaisiin kaikille. Minä en esim. tajunnut jalkapallosta mitään, koska kotona ei sitä harrastettu. En tiennyt, mikä on paitsio tai mistä tulee kulmapotku. Opettaja oletti, että kaikki osaavat tokalla luokalla säännöt.
- liikuntatunnit olisivat päivän lopussa, jolloin kaikki voivat mennä kotiin suihkuun. (Tämä toki aika mahdotonta järjestää joka ryhmälle, ymmärrän.) Ainakin ope voisi jättää reilusti aikaa pukuhuonehommiin.
- numeroarvostelu jätetään pois. Tai jätetään vain sitä tarvitseville ja haluaville.
- tyttöjen ja poikien uinnit olisivat erikseen
- kilpailuihin saisi ottaa osaa ne, jotka haluavat kilpailla
[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 19:44"]
Koululiikunta tappaa liikunnan ilon kaikilta. Näin se vaan menee, sukupolvesta toiseen.
[/quote]
Minulta koulu onnistui tappamaan ilon piirtämisestä, laulamisesta ja kielistä. Liikuntaan koulu sentää kannusti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itku melkein tuli...
T. liikunnanopettajan nöyryyttämä
[quote author="Vierailija" time="02.09.2015 klo 07:05"]
[quote author="Vierailija" time="02.09.2015 klo 05:16"]
En opeta liikuntaa, mutta koulussa töissä kumminkin..
on äärimmäisen vaikeaa pitää 30 oppilaalle sellaista liikuntatuntia, joka olisi jokaiselle mieluinen, sopivan haastava jne. Se nyt vaan on mahdottomuus oli kuinka hyvä ja empaattinen liikunnanopettaja tahansa.
Jos nyt otetaan vaikka se paljon parjattu hiihto, niin ääripää voi olla aktiivinen harrastaja hiihtoseurassa ja sellainen joka ikinä ei ole pitänyt suksia jalassa, eikä haluakaan.
[/quote]
En opeta minäkään, mutta toisinaan luokanopettajan sijaisena tulee sekin kohdalle. Yritän olla parempi liikunnan opettaja kuin omani, ja kaikissa aineissa yritän olla tappamatta sitä viimeistä vähäistä kiinnostuksen kipinää, joka saattaa olla jäljellä esim. 7-luokan pojalla tekstiilityössä.
Liikunnassa kyllä sydäntä lämmittää, kun huomaa jonkun "huonon" osaavan jotain sellaista, joka onkin muille vaikeaa. Yhden vintiön käytösnumeron nostin 6:sta 7:ään siksi, kun oli edes vähän yritystä, mm. liikuntatunnilla kannusti jotain arkaa pelaajaa.
Miksi huutovalinnassa eivät huonommat pääse koskaan valitsemaan, kysyi joku. Minäpä kerron: huonommilla ei ole mitään hajua siitä, miten saadaan aikaan hyvä joukkue. He valitsevat yleensä omat parhaat kaverinsa ensimmäiseksi. Jos toisen valitsijan kaveri sattuu olemaan hyvä ja neuvoo huutajaa valitsemaan parhaat pelaajat ja toinen jatkaa edelleen valitsemalla kavereitaan, tulee erittäin epätasaiset joukkueet.
Tämä taisikin olla ainoa tai ainakin yksi harvoista kerroista, jolloin minun tunnillani valittiin huutojoukkueet. Kumpi teistä on muuten parempi: kaksi parasta ovat eri joukkueissa ( vaikka huutamassa) vai se, että ne kaksi joutuvat pelaamaan kahdestaan kaikkia muita vastaan? Tätä oma lapseni piti erittäin epäoikeudenmukaisena, ja oli muuten pätevä se liikunnanopettaja, joka tämän tempun teki. Ja antoi sitten sen 7 hyvälle liikkujalle, ilmeisesti ns. pärstäkertoimen perusteella, kun oppilasta eivät selvästi hänen temppunsa miellyttäneet.
[/quote]
Heh!
Eli nämä, jotka eivät ole peleissä vahvoilla (kun ei vaikka syötetä koskaan, tai, ei ole harjoitellut) ovat jotenkin muutenkin vammaisia ja eivät osaa edes joukkueita valita ja sinä ja poikasi olette mahtavia kannustavia ihmisiä!
Eiköhän kuule ole just toisinpäin. Peleissä vahvat olivat niitä luokan kiusaajia ja manipuloijia, joilla ei järki pakota päätä ja elämässä edetty toisia kiusaten vielä aikuisenakin, työpaikkakiusaajan ja muun manipuloijan hommissa edetty ja lorvaillen, kuseskellen, aidantolppia pystyssä pitäen. Tällainen on oma havainto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 19:51"]
Naurettavinta on että vielä lukiossakin on pakkoliikuntaa
[/quote]
Hyvä se on, pullamössöläskinuoret edes kerran pari viikossa joutuvat liikumaan, toivottavasti jopa sen verran että hiki tulee.
[quote author="Vierailija" time="02.09.2015 klo 10:45"]
Sana liikuntatunti on negatiivinen. Nykyään liikun aktiivisesti, mutta kouluaikana "liikunta" toi vatsakipua ja ahdistusta. Mietin, mikä sen teki?
- fyysisyys: lapset ja nuoret eivät halua, että heitä vertaillaan motorisissa taidoissa julkisesti. Kuukautiset, uinnit ja riisuminen kaikkien nähden ujostuttaa kehitysiässä.
- kilpailu, vertailu, pakottaminen ahdistaa
- luokan liikunnallisimmet haukkuivat muita mokista eikä opettaja puuttunut loukkauksiin
- huutojako, joka on suora paremmuusjärjestys. Miksei opettajat jaa joukkoa esim. "ottakaa luku kahteen/kolmeen/neljään... kakkoset ja neloset samaan porukkaan" -tyylillä, niin ei tule mitään järjestyksiä. Samaa jakotapaa voisi käyttää esim. ryhmätöissä muissakin aineissa, niin ei aina olisi ne parhaat kaverit kimpasssa ja se yksi ulkopuolinen joudutaan ottamaan väkisin mukaan.
- varusteiden raahaus oli epämukavaa: inhosin luistin- ja hiihtopäiviä, kun suksia oli vaikea kuljettaa mukana
- vaaralliset lajit: puolapuut ja muu telinevoimistelu oli inhottavaa. Siinä sattui helposti jotakin.
- yleisurheilu- ja hiihtokilpailut ahdistivat ja vatsaan sattui jo monta päivää aiemmin. Siiinä koko koulu seurasi, kuka hiihti, heitti ja hyppäsi mitenkin. Tulokset julkisesti ovessa esillä.
Parasta liikuntaa olisi, jos:
- tunneilla kokeiltaisiin eri lajeja ja niiden perusteet sääntöineen kerrottaisiin kaikille. Minä en esim. tajunnut jalkapallosta mitään, koska kotona ei sitä harrastettu. En tiennyt, mikä on paitsio tai mistä tulee kulmapotku. Opettaja oletti, että kaikki osaavat tokalla luokalla säännöt.
- liikuntatunnit olisivat päivän lopussa, jolloin kaikki voivat mennä kotiin suihkuun. (Tämä toki aika mahdotonta järjestää joka ryhmälle, ymmärrän.) Ainakin ope voisi jättää reilusti aikaa pukuhuonehommiin.
- numeroarvostelu jätetään pois. Tai jätetään vain sitä tarvitseville ja haluaville.
- tyttöjen ja poikien uinnit olisivat erikseen
- kilpailuihin saisi ottaa osaa ne, jotka haluavat kilpailla
[/quote]
Hyvä kirjoitus. Mietin vaan että ihan sama mikä jako tehdään, niin ne pelit eivät ole kivoja kun ne itseään hyvänä pelaajana pitävät ovat yleensä niitä kiusaajia jotka näkevät liikkatuntien peleissä tilaisuutensa tulleen arvottaa luokan ihmiset.
Hyviä ehdotuksia, mutta miten käytännössä? Jos liikunnan numero poistettaisiin ei puolia oppilaista saisi tekemään enää sitäkään vähää mitä nykyisin. Meillä oli joskus aikanaan pari kertaa vuodessa lenkkeilyä. Noin kaksi kolmas osaa meni suurin piirtein oikean reitin muiden lähtiessä piiloon. Opettajalla on kuitenkin vastuu kaikista lenkkipolulla. Minkä ryhmän mukana opettaja tulisi? Hitaimpien vai nopeimpien? Hitaiden takia siksi, että voi tsempata ja valvoa, ettei kukaan jää yksin jälkeen. Nopeimpien sen takia, ettei ensimmäisen tilaisuuden tullen karata joko ennen maalia tai maalin jälkeen.
Matematiikassa meillä parhaimmat oppilaat saivat tarkistaa tehtävät edestä ja jatkaa lisätehtäviin. Ne jotka eivät osanneet tavallisiakaan tehtäviä, joutuivat ilmaisemaan sen viitaamalla. Lisäksi ryhmätöissä muissa aineissa itse sai valita ryhmät ja joku jäi aina ulkopuolelle. Jollain tavalla kuitenkin paremmuus on ilmaistava esim. lukioon ja ylempiin kouluihin haettaessa.
Älkää nielkö pureskelematta kaikkea, mitä teini kertoo kotona. Huutoäänestystäkään ei varmasti enää käytetä kuin jakamaan vaikka ensimmäiset kuusi oppilasta, jonka jälkeen opettaja jakaa loput. Näin saadaan tasaväkistä peliä aikaiseksi, mikä on reilua niin hyviä kuin huonoja kohtaan. Ja ne jotka ihmettelivät mm. suunnistuksen puutetta, meillä kaksoisluokka päätti yhdessä tuumin mennä urheilukentälle kolme kilometriä päin vastaiseen suuntaan kuin suunnistuksen lähtöpaikka niin, että opettaja pakotettiin tulemaan perässä (ei enää aikaa lähteä toiseen paikkaan). Me kolme oikeaan paikkaan lähtenyttä (ohjelman mukaisesti) jätettiin suunnistamaan muiden pelatessa jalkapalloa urheilukentällä.
Ei opettaja, mutta läheltä seurannut.
Minusta on yleissivistystä tuntea suurinpiirtein jääkiekon pelisäännöt varsinkin, kun Suomi pelaa MM-otteluita. Pitäisin itseäni vähän hoopona, jos en osaisi selittää paitsiota edes sinne päin. Pesäpallo on perisuomalainen laji, joten siinäkin olen opetellut palot ja juoksut koulussa, vaikken muuten niin välitä. Pystyn puhumaan ystävien kanssa tenniksestä, sulkapallosta, lentopallosta, koripallosta jne. Tai jopa osallistumaan työpaikan harrasteryhmiin sääntöjen ollessa joten kuten hallussa. Katson televisiosta myös hiihtoa ja yleisurheilua satunnaisesti ja osaan suurinpiirtein sanoa kuinka urheilijan suoritus meni.
Nämä tiedot olen kerännyt kotoa, harrastuksista ja myös koululiikunnasta. Ilman koululiikunta en olisi muun muassa ikinä koettanut golfia tai ymmärtäisi mitään ultimatesta. Joten allekirjoitan yleissivityskohdan.
[quote author="Vierailija" time="02.09.2015 klo 11:08"]
Hyviä ehdotuksia, mutta miten käytännössä? Jos liikunnan numero poistettaisiin ei puolia oppilaista saisi tekemään enää sitäkään vähää mitä nykyisin. Meillä oli joskus aikanaan pari kertaa vuodessa lenkkeilyä. Noin kaksi kolmas osaa meni suurin piirtein oikean reitin muiden lähtiessä piiloon. Opettajalla on kuitenkin vastuu kaikista lenkkipolulla. Minkä ryhmän mukana opettaja tulisi? Hitaimpien vai nopeimpien? Hitaiden takia siksi, että voi tsempata ja valvoa, ettei kukaan jää yksin jälkeen. Nopeimpien sen takia, ettei ensimmäisen tilaisuuden tullen karata joko ennen maalia tai maalin jälkeen.
Matematiikassa meillä parhaimmat oppilaat saivat tarkistaa tehtävät edestä ja jatkaa lisätehtäviin. Ne jotka eivät osanneet tavallisiakaan tehtäviä, joutuivat ilmaisemaan sen viitaamalla. Lisäksi ryhmätöissä muissa aineissa itse sai valita ryhmät ja joku jäi aina ulkopuolelle. Jollain tavalla kuitenkin paremmuus on ilmaistava esim. lukioon ja ylempiin kouluihin haettaessa.
Älkää nielkö pureskelematta kaikkea, mitä teini kertoo kotona. Huutoäänestystäkään ei varmasti enää käytetä kuin jakamaan vaikka ensimmäiset kuusi oppilasta, jonka jälkeen opettaja jakaa loput. Näin saadaan tasaväkistä peliä aikaiseksi, mikä on reilua niin hyviä kuin huonoja kohtaan. Ja ne jotka ihmettelivät mm. suunnistuksen puutetta, meillä kaksoisluokka päätti yhdessä tuumin mennä urheilukentälle kolme kilometriä päin vastaiseen suuntaan kuin suunnistuksen lähtöpaikka niin, että opettaja pakotettiin tulemaan perässä (ei enää aikaa lähteä toiseen paikkaan). Me kolme oikeaan paikkaan lähtenyttä (ohjelman mukaisesti) jätettiin suunnistamaan muiden pelatessa jalkapalloa urheilukentällä.
Ei opettaja, mutta läheltä seurannut.
[/quote]
Opettajalla ei ole mitään vastuuta! Koululla on vakuutus, jos jotain sattuu, mutta opettajan vastuu on olematon tilanteessa, johon ei normaalisti liity mitään vaaraa (koulun teknisen työn tunti on eri asia). Osa porukasta voi olla äidinkielentunnilla kirjastossa, osa luokassa, osa ryhmätyötilassa eikä kukaan vaadi, että opettaja on koko ajan kaikkien kanssa.
[quote author="Vierailija" time="02.09.2015 klo 11:15"]
Minusta on yleissivistystä tuntea suurinpiirtein jääkiekon pelisäännöt varsinkin, kun Suomi pelaa MM-otteluita. Pitäisin itseäni vähän hoopona, jos en osaisi selittää paitsiota edes sinne päin. Pesäpallo on perisuomalainen laji, joten siinäkin olen opetellut palot ja juoksut koulussa, vaikken muuten niin välitä. Pystyn puhumaan ystävien kanssa tenniksestä, sulkapallosta, lentopallosta, koripallosta jne. Tai jopa osallistumaan työpaikan harrasteryhmiin sääntöjen ollessa joten kuten hallussa. Katson televisiosta myös hiihtoa ja yleisurheilua satunnaisesti ja osaan suurinpiirtein sanoa kuinka urheilijan suoritus meni.
Nämä tiedot olen kerännyt kotoa, harrastuksista ja myös koululiikunnasta. Ilman koululiikunta en olisi muun muassa ikinä koettanut golfia tai ymmärtäisi mitään ultimatesta. Joten allekirjoitan yleissivityskohdan.
[/quote]
Missä opetetaan pelien säännöt osana koululiikuntaa? Olen 25v eli olin koulussa 2000-luvun alussa eikä tytöille mitään jääkiekkosääntöjä opetettu. Golfia ei käyty kokeilemassa, ei keilaamassa, ei kuntosalilla. Pesäpalloa syksyllä, luistelua talvella ja siinä välissä tamburiinin rytmittämää voimistelua. Opettajalla oli ikää noin 40v eli ei mikään ikäloppu vanhus.
Vai kuuluu ne joukkuelajien säännöt yleissivistykseen. Minä en niitä osaa, koska niitä ei opetettu kunnolla. Kylmiltään pelaamaan vaan. Miksei ollut heittoharjoituksia, lyöntiharjotuksia? Miksei opettaja olisi voinut kertoa, mitä teen väärin kun en osu palloon tai mikä heittotekniikassani on väärin? Kun aikuisena kerroin, että olin surkea pesäpallossa, kun minulla ei ole voimaa. Aktiivinen harrastaja kertoi, että ei siinä voimaa tarvita, vaan enemmän se on tekniikasta kiinni ja sitten voima tuo vasta lisää. Sitä ei ikinä opetettu!