koululiikunta tuhosi tyttäreni liikunnanilon

[quote author="Vierailija" time="02.09.2015 klo 08:28"]

Jotenkin kuultaa läpi, että alunperin on ollut asenteessa parantamista. Haukutaan lajeja kun itseä ei ole ne kiinnostanut. Kukaan ei ole ottanut osaa kuin pakon edestä. Olisi varmaan helpottanut, jos olisi suhtautunut liikuntaan, että yritän ja harjoittelen ja osallistun joka tapauksessa innokkaasti vaikka ei minun lajini olekaan.

[/quote]

Kuka jaksaa haukuttuna kovin kauaa innokkaasti osallistua.

Tuttuja juttuja. Koululiikunta pilasi todellakin liikunnan ilon. Tai paremminkin liikunnanopettajat. Suurin osa arvosti vain kilpaurheilijoita jotka saivat suoritustensa ohella erityiskohtelua, vapautuksia huonolla säällä jne. Peruskoulun päästötodistukseen sain hyvän numeron, kun opettajana oli 1,5 vuotta sijainen, joka muuten sai kaikki tykkäämään liikunnasta koska ei suosinut ketään vaan kannusti kaikkia, erityisesti heikompia! 

Lukiossa liikunta oli vapaaehtoista ja jätin sen pois kokonaan. Vasta kolmekymppisenä löysin liikunnan ilon uudelleen työpaikan kannustuksen ansiosta. 

Koululiikunnassa keskitytään liikaa onnistumiseen ja epäonnistumiseen, vaikka pääpaino pitäisi olla yrittämisessä ja eri lajien oppimisessa.

Hei ap, totta töriset. Siihen aikaan kun isä lampun ost, meillä oli erikseen urheilu- ja voimistelunumerot. Ise olin hyvä urheilija ja sain siitä iloa ja saan edelleen, mutta se voimistelu: yök, olin huono ja aina huonommaksi tulin, kun inhosin arvostelua ja tamburiiinia paukuttavaa tärpästikkeliä, joka huusi, pysykää tahdissa, tehkää sitä ja tätä.

Pelkäsin puolapuuliikkeitä ym. vaarallista. Tämä voimistelu sai minut inhoamaan ryhmäsliikuntaa ja inhoan edelleen( 65 v)

Uimahallisa saunassa otin puheeksi, että miksi lasten pitää käydä liikkatunnilla uimassa ja miksi se tehdään useimmiten pakkasella. Nuoret eivä halua joukkoriisuuntumista yms. Sattuikin niin, että jumppamaikka istuikin vieressäni ja arvatkaa mikä räpätys syntyi hänen puolustaessaan asiaansa.

Silti väitin vastaan, että ei kukaan tule tarkastamaan, että oletteko uimassa vai juoksemassa ja vaikka tulisikin, niin järjen käyttö ei liene kiellettyä opettajiltakaan.

Uimisesta. Tyttöni on hyvä uimaan ja on käynyt vapaa-ajalla perusjutut eli primusmaisteriksi ja lisäksi tekniikkakursseja.

Vihaa koulun kanssa uimassa käyntiä siksi, että uimaan menee aina tytöt ja pojat yhdessä. Toki hieno ajatus, että tyttöjä ja poikia ei saisi erotella liikuntatunneilla. Mutta ikäväksi asian tekee se poikien arvostelu. Hei kato, tolla on isot tissit, Hyh hyh, miten läskit reidet, oo nännit näkyy läpi jne..

Lisäksi kokee ahdistavana sen, että suihkussa tyttöjen kanssa ne luokan kovispimut kyttää ja ivailee, onko sheivattu alapää hyvin ja onko näppyjä jäänyt sheivaamisen jälkeen. Tummatukkaisena tumma sänki nousee nopeaa ja jos edellispäivänä sheivaa, nousee näppyjä. Totesi yks päivä, että ennen seuraavaa uintia on kai käytävä vahauksessa viikkoa aiemmin, että uskaltaa mennä suihkuun näiden kovisten kanssa.

[quote author="Vierailija" time="02.09.2015 klo 08:28"]

Jotenkin kuultaa läpi, että alunperin on ollut asenteessa parantamista. Haukutaan lajeja kun itseä ei ole ne kiinnostanut. Kukaan ei ole ottanut osaa kuin pakon edestä. Olisi varmaan helpottanut, jos olisi suhtautunut liikuntaan, että yritän ja harjoittelen ja osallistun joka tapauksessa innokkaasti vaikka ei minun lajini olekaan.

[/quote]

Ei kun juuri toisinpäin, eka luokalla mennään innokkaana ja luullaan, että ollaan hyviä ja liikunta on kivaa.

Yksi hassu juttu on se, että yhdessä koulussa ainakin oppilaat selvästi tiesivät, että ope arvostaa hyviä eli kalliita liikuntakuteita ja käyttää itsekin vain sellaisia...

liikunnanopettajiksi hakeutuu ihmetyyppejä. Kiusajia.

[quote author="Vierailija" time="02.09.2015 klo 07:59"]

[quote author="Vierailija" time="02.09.2015 klo 07:54"]

[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 20:42"] On se kumma kun liikunnassa huono oleminen traumatisoi mutta matematiikassa huonous on vain laiskuutta.... Pieni vihje LIIKUNTAA VOI OPETELLA JA SIINÄ TULEE HYVÄKSI HARJOITTELEMALLA. -- Kuten missä tahansa kouluaineessa.

[/quote]Mä ihmettelen kanssa kolutuksen tehottomuutta: Uusiseelantilainen ihminen opiskeli liikunnanopettajasi ja hän ol pätevä kahden vuoden koulutuksella.

Miksi sitten pätevät liikunnanopettajat eivät voi OPETTAA liikuntaa ihan niin kuin opetetaan matematiikkaa, lukemista ja kaikkea muutakin?

[/quote]

Mitä ne tekee yliopistolla 5 vuotta? Harjoittelee liikuntaa? Pelailee palloa ja voimistelee? Muissa aineissa opettajat opettavat ja kakaroiden ehdoilla ei mennä. Siellä ei parhaat/jotka eniten harrastaa, enkun lausujat lausu keskenään tai jaa ryhmiä.

[/quote]

olen käynyt katsomassa koulun pallopelipäiviä.

Selvästi on roolit, kenelle syötetään ja kuka saa koskea. Ja ei niin että ketterät ja notkeat ja nopeat vaan ihan vaan ne räväkät ja röyhkeät ketkä muutenkin mesoaa.

Jos jo päiväkodissa olisi paljon kovempi kuri ja samat säännöt kaikille,niin näitä pomoja ja manipuloijia ei kehittyisi niin paljon.

Heh... muistan aina sen että kun yläasteellaa koulu liikuntaa harrastin inhosin sitä,vaikka numero olikin 9. Lukioon siirryttyä inhosin edelleenkin koululiikuntaa ja nyt lukion päästö todistuksessa on liikunnasta 5 numero eli pinnasin melkein kaikki lukio liikunnan tunnit. Ärsyttävä opettaja jonka mielestä muut oli aina parempia ja osasi enemmän. Lisäksi jouduin pitämään liikunta päiväkirjaa jotta sain lukio liikunnan edes läpi.. :-D

Näinhän se on, koululiikunta kasvattaa liikunnan inhoajia ja vihaajia. Itselläni meni 20 v, ennenkuin aloitin liikuntaharrastukset. Ja en edes ollut ihan huonoimpien joukossa liikunnassa, mutta miten ihmeessä opettajat saavat kaiken liikunnan tehtyä niin ikäväksi? Kun hiihdettiin, otettiin aikaa ja piti hiihtää verenmaku suussa. Kun luisteltiin, tehtiin testejä. Sitten nämä iänikuiset ja täysin turhat cooperin testit, lihaskuntotestit ja ties mitkä kidutukset. Ja teini-iässä tosiaan muuttui uinnit ihan kamalaksi, ope kyttää pesuhuoneen ovella että onko se alapesu varmasti pesty ja muut arvostelee kroppaa. Ja sitten vielä kun tunnit oli aina keskellä päivää ja sieltä päästiin jop 5 min ennen välkkää, eipä siinä ehtinyt peseytyä yms. Sitten vaan hikisenä loppupäivä. Vieläkin pistää vihaksi kun muistaa kaiken.

Ja ihan sama on toistunut omien lasten kohdalla; kaikki liikunnanilo on kuollut viimeistään kolmanteen luokkaan mennessä. Miten ihmeessä te opettajat sen teette? Ensin vanhemmat saavat lapsensa liikkumaan ja oppimisen riemu on valtava ja sitten tulee koululiikunta ja pilaa kaiken. Tätäkö siellä yliopistossa opetetaan? No, sama tyylihän se muutenkin peruskoulussa on, tapetaan oppimisien ilo suurimmalta osalta mahdollisimman tehokkaasti.

[quote author="Vierailija" time="02.09.2015 klo 09:04"]

olen käynyt katsomassa koulun pallopelipäiviä.

Selvästi on roolit, kenelle syötetään ja kuka saa koskea. Ja ei niin että ketterät ja notkeat ja nopeat vaan ihan vaan ne räväkät ja röyhkeät ketkä muutenkin mesoaa.

Jos jo päiväkodissa olisi paljon kovempi kuri ja samat säännöt kaikille,niin näitä pomoja ja manipuloijia ei kehittyisi niin paljon.

[/quote]

Mutta nykyäänhän suositaan sosiaalista ekstroverttiä, joka on röyhkeä ja osaa manipuloida. Sellainen on nykyajan menestyjä, joita halutaan kasvattaa lisää. Näin Suomi nousuun.

Koululiikunnan jälkeen mikään liikunta ei ole erityisemmin houkutellut. Koulu-uralleni mahtui monenlaisia liikunnanopettajia, toiset vähän parempia ja toiset huonompia, ei yhtään loistavaa. Meillä oli ala-asteella kaikkien rinnakkaisluokkien tytöt samassa liikkaryhmässä, joten on ymmärrettävää, etteivät opettajat voineet kaikkia tilanteita valvoa, kun oppilaita oli lähes 50. Silti minusta ei ole okei, että katsottiin läpi sormien, miten esimerkiksi koripalloa harrastavat tytöt talloivat sisäpelikengillä toisten paljaille varpaille ja tönivät huonompia pois tieltä päästäkseen korille. Tai sitä, miten joukkueiden valinta oli suosiokilpailu ja sosiaalisen hierarkian alimmalla asteella olevat valittiin joukkueisiin aina viimeisinä riippumatta siitä, olivatko he jossain lajissa hyviä vai huonoja. Kaikenlaisissa joukkuepeleissä saattoi hyvin helposti saada pallon päähänsä tms, kun jollekin sattui "vahinko". Pukuhuoneissahan opettajat eivät olleet vahtimassa lainkaan, joten siellä oli mitä otollisimmat olot koulukiusaamiselle.

Vasta lukion jälkimmäisellä liikunnan kurssilla, kun sekä opettaja että oppilastoverit olivat fiksumpia ja harrastetut lajit monipuolisempia, koululiikunta ei tuntunut enää yhtä kamalalta kuin aiemmin. Valitettavasti se oli vähän liian vähän ja liian myöhään, ja viimeisen liikkatunnin jälkeen päällimmäisenä oli lähinnä ajatus "nyt se kymmenen vuoden piina on vihdoin ohi".

Koulun liikuntanumerot (kuten muidenkin aineiden numerot) jaetaan opettajien miellyttämisperusteella. Oma liikunnanopettajani ei pitänyt tietyistä tyypeistä ja vaikka heidän suorituksensa olivat kiitettäviä, numero ei ollut. Saman näin omien lasteni kohdalla. Erittäin urheilullista ja taitavaa poikaa rangaistiin kaverinsa puolustamisesta jumppamaikkaa vastaan. Numero putosi heti. Mutta näinhän se toimii myös muissa peruskoulun aineissa: valtakunnallisissa kiitettävä ja todistuksessa tyydyttävä. Syytä kysyttäessä: asennevamma, eikä ole yhteistyökykyinen opettajan kanssa (kyseli liikaa matematiikan laskemisen perusteista, olisi kuulemma vain pitänyt tehdä mallin mukaan eikä kysellä tyhmiä). Tällä tavalla lasten opiskelumotivaatio tapetaan.

Olen aina ollut liikunnallinen, mutta koululiikunta oli välillä väsyttävää. Suurin syy tähän oli, että joukkuelajeissa noin 8 henkilöä pelasi ja loput vain käveleskelivät perässä. Kukaan ei koskaan ilkeillyt ja opettajakin oli reilu. Näissä kävelijöissä olisi kuitenkin ollut vaikka kuinka paljon potentiaali ja taitoakin, mutta ei viitsitty hikoilla tai yrittää. 

En tietenkään itse ollut kiinnostunut kaikista lajeista, kuten voimistelusta tai luistelusta. En venynyt tai osannut kieppiä tai volttia, mutta aina yritin. Otin asenteen, että kaikista lajeista kuuluu oppia säännöt ja siksi tässä juuri tänään juostaan kieli vyön alla jalkapallon perässä, vaikka en ikinä tekisi sitä vapaa-ajalla.

Jännä, että pesäpalloa on niin haukuttu. Meidän koulussa se oli ainut laji, josta lähes koko luokka innostui ja saimme me-henkeä kilpaillessa rinnaikkaisluokkaa vastaan. Kävimme suurimman osan luokan kanssa yläasteella pelaamassa jopa vapaa-ajalla. Olinkin yllättynyt ollessani eri koulussa sijaisena yläastelaisille tytöille pesäpallossa. 1/5 tulee kättelyssä kertomaan mikreenistä ja menevät takakentälle makaamaan aurinkoon samaan aikaan, kun pojat lyövät harjoituslyöntejä kentälle. Sain lopulta kaikki harjoittelemaan lyöntiä. Eräskin "huono liikunnassa" asenteen omaava sai lyötyä toisella yrittämällä upean kaaren ja kannustin häntä yrittämään uudelleen. Tyttö katseli hädissään ympärille ja sähisi jotain siitä kuinka minun tulisi olla hiljaa, ettei kukaan vaan huomaa hänen osuneen hyvin. Tämä oli siis imagoasia eikä niin että häntä pilkattaisiin vahinko-osumasta. Jos oltiin kentällä ottamassa koppia, annettiin pallon mennä ohi ja käveltiin perässä hiljakseen osoittaen kavereille kuinka vähän tämä kiinnostaa ja katsottiin halveksuen opettajaa. Pallon annettiin myös vieriä hiljaa ohi eli täysin asenteesta kiinni. Ne jotka olisivat oikeasti halunneet pelata (myös ei niin kokeneet ja jopa hieman tukevat) eivät saaneet mitään mahdollisuutta ja harmittelivat sitä jälkikäteen.

Oman kokemukseni mukaan oppilaana ja sijaisopettajana mukana on paljon näitä whatever-tyyppejä, jotka pilaavat muilta liikuntatunnit. Tämä siis silloin, kun opettajassa ei ole niinkään puutteita. Lisäksi pidän erinomiasena, että koulussa juostaan, uidaan ja luistellaan cooper, vaikka en jälkimmäisessä ikinä loistanut. Näillä saadaan yleistä dataa eri ikäluokkien tasoista sekä itselleni tietoa yläasteen ja lukion välisestä kehityksestä. En minä ainakaan ikinä kuullut kenenkään muun tuloksia kuin omani. Omalla luokallani muutamat mielenosoituksellisesti kävelivät osan cooperia, mutta muiden kannustuksesta ja omasta halustaan usein juoksivat loppuun.

Muistan vain yhden tytön, jota satunnaisesti kiusattiin luokalla yleensä. Tämäkin niissä tilanteissa, kun hän lähti vaikkapa pesältä vastustajajoukkueen huutaessa niin. Hän olisi jokatapauksessa kuulunut erikoisluokalle ja yläaste oli hänelle varmasti ikävä paikka.

Koululiikunta on tärkeää, koska yhä useamman kotona ei kannusteta lasta liikkumaan tai opeteta esimerkiksi pesäpallon, jalkapallon tai jääkiekon sääntöjä, vaikka lasken ne kuuluvan ainakin pääpiirteittäin yleissivistykseen. Lisäksi jokaisen suomalaisen lapsen kuuluisi osata vähintään uida ja ehkäpä luistella ja hiihtää/lasketella. Näistä ei huolehdita enää kotona eivätkä lapset leiki pihalla niin kuin ennen. Sanon tämän, vaikka itse olen aina nauttinut vapaa-ajan liikkumisesta huomattavasti koululiikuntaa enemmän.

[quote author="Vierailija" time="02.09.2015 klo 06:18"]

[quote author="Vierailija" time="02.09.2015 klo 05:16"]

En opeta liikuntaa, mutta koulussa töissä kumminkin..

on äärimmäisen vaikeaa pitää 30 oppilaalle sellaista liikuntatuntia, joka olisi jokaiselle mieluinen, sopivan haastava jne. Se nyt vaan on mahdottomuus oli kuinka hyvä ja empaattinen liikunnanopettaja tahansa. 

Jos nyt otetaan vaikka se paljon parjattu hiihto, niin ääripää voi olla aktiivinen harrastaja hiihtoseurassa ja sellainen joka ikinä ei ole pitänyt suksia jalassa, eikä haluakaan. 

[/quote]

Minä kirjoitin tuohon edelle pitkän selostuksen, mutta vastaan vielä erikseen. Se on mahdotonta tehdä. Mutta moni opettaja pistää suoraan pelaamaan. Olen monta vuotta ollut pelaamassa lentopalloa koulussa, ja televisiosta pelejä katsomalla opin sääntöjä, joita en ole tiennyt olevankaan. Perusteita ei opetettu, tekniikkaa ei opetettu, sääntöjä ei kerrottu. Suoraan vaan kentälle? Pistätkö sinä oppilaasi toisessa aineessa heti tekemään suoraan tehtäviä ilman neuvomatta perusteita ensin? Tai kerrotko sinä joka toinen tunti samat asiat? Saako teillä sinun tunneillasi/aineessa paremmat sanoa huonommille, että lopetahan sinä siinä, kun et osaa kuitenkaan ja opettaja katsoo vierestä? Koululiikunta oli ainakin minun kouluaikanani tällaista.

Poikani sai hyvän liikunnanopettajan ammattikoulun puolella, kun kaksoistutkinnossa liikunta oli siellä. Toki lähellä kaupungin keskustaa on erilaiset mahdollisuudet. Mutta ensimmäinen liikuntatunti heillä oli suunnittelua. Jokainen sai ehdottaa lajeja ja sitten he valitsivat äänestämällä. Opettaja oli sanonut, että samaa korkeintaan kaksi kertaa! Meillä opettaja salivuoroilla peluutti joka toinen kerta lentopalloa ja joka toinen koripalloa. Venyttely on tärkeä laji ja sitä ei opetettu minuutin minuuttia. Muistikuvani on, että telinevoimistelua oli kerran. Välineitä takahuonessa oli moneen, mutta niitä ei vain käytetty.

Ihan ekaluokalla meillä oli monipuolinen liikunta, kun silloin oli oma  luokanope joka vaihteli lajeja tasaisesti. Moni ei pitänyt meidän tiukasta opesta mutta minä hiljaisena pidin, koska hän sai luokkaan kurin ja kohteli kaikkia tasapuolisesti. 

[/quote]

Tämä on hyvä juttu. Ne räväkät ja röyhkeät eivät pidä tällaisista tasapuolisista ja tiukoista opettajista, jotka eivät anna joidenkin loksuttaa leukojaan, ja ilmeisesti liikunnanopettajille suosittuna oleminen on tärkeämpää kuin reiluus.

Samanlaisia kokemuksia kuin ap:lla. Mutta myös yksi täysin päinvastainen, aivan ihana liikunnanopettaja yläkoulussa omalla lapsella.

Liikunta ei kyllä ole taidetta nähnytkään.

Ala-asteen jumppamaikka oli ihan kiva, mutta yläasteella täysi sadisti, elämäänsä kyllästynyt vanha haahka. Kaverini sai huudot kun oli kuulemma liian avonainen toppi liikuntatunnilla (poolossako pitäisi siellä hikoilla??), kävi pukuhuoneissa vahtimassa että kaikki käy suihkussa ym. Itse otin tavaksi paeta tunnin jälkeen kamppeiden kanssa toiseen osaan koulua, vaihdoin sitten vatteet vessassa ja pesin siellä hiet pois. Itse olen ollut lapsesta asti urheilullinen, harrastanut telinevoimistelua ja tennistä ja kilpaillut esteratsastuksessa ihan junnuna jo, mutta en ollut luokan muiden tyttöjen suosiossa, niin jäin aina viimeiseksi valituksi joukkueissa ja häviö tai epäonnistuminen oli aina mun vika ym. Lopulta ei jaksanut välittää, lintsasin suurimman osan tunneista ja numeroksi pamahti sentään sääliseiska. Muuten numerot olikin ysiä ja kymppiä.

[quote author="Vierailija" time="02.09.2015 klo 07:05"]

[quote author="Vierailija" time="02.09.2015 klo 05:16"]

En opeta liikuntaa, mutta koulussa töissä kumminkin..

on äärimmäisen vaikeaa pitää 30 oppilaalle sellaista liikuntatuntia, joka olisi jokaiselle mieluinen, sopivan haastava jne. Se nyt vaan on mahdottomuus oli kuinka hyvä ja empaattinen liikunnanopettaja tahansa. 

Jos nyt otetaan vaikka se paljon parjattu hiihto, niin ääripää voi olla aktiivinen harrastaja hiihtoseurassa ja sellainen joka ikinä ei ole pitänyt suksia jalassa, eikä haluakaan. 

[/quote]

En opeta minäkään, mutta toisinaan luokanopettajan sijaisena tulee sekin kohdalle. Yritän olla parempi liikunnan opettaja kuin omani, ja kaikissa aineissa yritän olla tappamatta sitä viimeistä vähäistä kiinnostuksen kipinää, joka saattaa olla jäljellä esim. 7-luokan pojalla tekstiilityössä.

Liikunnassa kyllä sydäntä lämmittää, kun huomaa jonkun "huonon" osaavan jotain sellaista, joka onkin muille vaikeaa. Yhden vintiön käytösnumeron nostin 6:sta 7:ään siksi, kun oli edes vähän yritystä, mm. liikuntatunnilla kannusti jotain arkaa pelaajaa.

Miksi huutovalinnassa eivät huonommat pääse koskaan valitsemaan, kysyi joku. Minäpä kerron: huonommilla ei ole mitään hajua siitä, miten saadaan aikaan hyvä joukkue. He valitsevat yleensä omat parhaat kaverinsa ensimmäiseksi. Jos toisen valitsijan kaveri sattuu olemaan hyvä ja neuvoo huutajaa valitsemaan parhaat pelaajat ja toinen jatkaa edelleen valitsemalla kavereitaan, tulee erittäin epätasaiset joukkueet.

Tämä taisikin olla ainoa tai ainakin yksi harvoista kerroista, jolloin minun tunnillani valittiin huutojoukkueet. Kumpi teistä on muuten parempi: kaksi parasta ovat eri joukkueissa ( vaikka huutamassa) vai se, että ne kaksi joutuvat pelaamaan kahdestaan kaikkia muita vastaan? Tätä oma lapseni piti erittäin epäoikeudenmukaisena, ja oli muuten pätevä se liikunnanopettaja, joka tämän tempun teki. Ja antoi sitten sen 7 hyvälle liikkujalle, ilmeisesti ns. pärstäkertoimen perusteella, kun oppilasta eivät selvästi hänen temppunsa miellyttäneet.

[/quote]

Kyllä meillä huonoimmat osasivat valita aina ne parhaat ensin. Kuka tahansa oli valitsemassa, osasi valita parhaan ja sen jälkeenpä sitten niistä keskinkertaisista paras auttoi valitsemaan. Sinulla on asenneongelma, oletko kokeillut kertaakaan, tai ehkä kerran? Jos toinen joukkue onkin reilusti huonompi, mitä sitten? Juuri tuo se ongelma on, että pitää voittaa, eikä oppia. Liikuntatunti on monessa koulussa ainoa tunti, missä ei opeteta mitään! 

Muuten, isohkolla kuntosalilla missä käyn ryhmäjumpissa, yksi ohjaaja on liikunnaopettaja. Hänen tuntejaan vältän kuin ruttoa. Kaikki muut ovat kivoja. Tämä yksi on ainoa, joka ei ymmärrä, että kuntosalilla on vielä eritasoisempaa porukkaa kuin koulussa, kun ihmiset ovat eri ikäisiä ja kokoisia. Turha huutaa viisikymppiselle istumatyöläiselle, jos tämä ei saa alareittä venyttelyssä suoraksi. Joo, olen antanut palautetta. 

[quote author="Vierailija" time="02.09.2015 klo 09:32"]

Olen aina ollut liikunnallinen, mutta koululiikunta oli välillä väsyttävää. Suurin syy tähän oli, että joukkuelajeissa noin 8 henkilöä pelasi ja loput vain käveleskelivät perässä. Kukaan ei koskaan ilkeillyt ja opettajakin oli reilu. Näissä kävelijöissä olisi kuitenkin ollut vaikka kuinka paljon potentiaali ja taitoakin, mutta ei viitsitty hikoilla tai yrittää. 

En tietenkään itse ollut kiinnostunut kaikista lajeista, kuten voimistelusta tai luistelusta. En venynyt tai osannut kieppiä tai volttia, mutta aina yritin. Otin asenteen, että kaikista lajeista kuuluu oppia säännöt ja siksi tässä juuri tänään juostaan kieli vyön alla jalkapallon perässä, vaikka en ikinä tekisi sitä vapaa-ajalla.

Jännä, että pesäpalloa on niin haukuttu. Meidän koulussa se oli ainut laji, josta lähes koko luokka innostui ja saimme me-henkeä kilpaillessa rinnaikkaisluokkaa vastaan. Kävimme suurimman osan luokan kanssa yläasteella pelaamassa jopa vapaa-ajalla. Olinkin yllättynyt ollessani eri koulussa sijaisena yläastelaisille tytöille pesäpallossa. 1/5 tulee kättelyssä kertomaan mikreenistä ja menevät takakentälle makaamaan aurinkoon samaan aikaan, kun pojat lyövät harjoituslyöntejä kentälle. Sain lopulta kaikki harjoittelemaan lyöntiä. Eräskin "huono liikunnassa" asenteen omaava sai lyötyä toisella yrittämällä upean kaaren ja kannustin häntä yrittämään uudelleen. Tyttö katseli hädissään ympärille ja sähisi jotain siitä kuinka minun tulisi olla hiljaa, ettei kukaan vaan huomaa hänen osuneen hyvin. Tämä oli siis imagoasia eikä niin että häntä pilkattaisiin vahinko-osumasta. Jos oltiin kentällä ottamassa koppia, annettiin pallon mennä ohi ja käveltiin perässä hiljakseen osoittaen kavereille kuinka vähän tämä kiinnostaa ja katsottiin halveksuen opettajaa. Pallon annettiin myös vieriä hiljaa ohi eli täysin asenteesta kiinni. Ne jotka olisivat oikeasti halunneet pelata (myös ei niin kokeneet ja jopa hieman tukevat) eivät saaneet mitään mahdollisuutta ja harmittelivat sitä jälkikäteen.

Oman kokemukseni mukaan oppilaana ja sijaisopettajana mukana on paljon näitä whatever-tyyppejä, jotka pilaavat muilta liikuntatunnit. Tämä siis silloin, kun opettajassa ei ole niinkään puutteita. Lisäksi pidän erinomiasena, että koulussa juostaan, uidaan ja luistellaan cooper, vaikka en jälkimmäisessä ikinä loistanut. Näillä saadaan yleistä dataa eri ikäluokkien tasoista sekä itselleni tietoa yläasteen ja lukion välisestä kehityksestä. En minä ainakaan ikinä kuullut kenenkään muun tuloksia kuin omani. Omalla luokallani muutamat mielenosoituksellisesti kävelivät osan cooperia, mutta muiden kannustuksesta ja omasta halustaan usein juoksivat loppuun.

Muistan vain yhden tytön, jota satunnaisesti kiusattiin luokalla yleensä. Tämäkin niissä tilanteissa, kun hän lähti vaikkapa pesältä vastustajajoukkueen huutaessa niin. Hän olisi jokatapauksessa kuulunut erikoisluokalle ja yläaste oli hänelle varmasti ikävä paikka.

Koululiikunta on tärkeää, koska yhä useamman kotona ei kannusteta lasta liikkumaan tai opeteta esimerkiksi pesäpallon, jalkapallon tai jääkiekon sääntöjä, vaikka lasken ne kuuluvan ainakin pääpiirteittäin yleissivistykseen. Lisäksi jokaisen suomalaisen lapsen kuuluisi osata vähintään uida ja ehkäpä luistella ja hiihtää/lasketella. Näistä ei huolehdita enää kotona eivätkä lapset leiki pihalla niin kuin ennen. Sanon tämän, vaikka itse olen aina nauttinut vapaa-ajan liikkumisesta huomattavasti koululiikuntaa enemmän.

[/quote]

Höpöhöpö.

En tiedä ketään aikuista naista joka jatkaisi aikuisena pallopelien pelaamista, tai näitä on tosi vähän. Miksi ihmessä olisi yleissivistystä osata pelata näitä. Jotkut narsistit aikuiset miehet jatkavat aikuisena näitä omia pelejään, usein ovat narsisteja. normi-ihminen lenkkeilee tai pyöräilee töihin. Ihmiset pitää opettaa juoksemaan ja kävelemään ja arkiliikkumaan niin maailma ei tuhoudu. Ja jso pelataan, niin opettajien pitäisi kovalla äänellä kitkeä kaikki toisten arvostelu pois. Kertoa että sinä leuanloksuttaja olet harjoitellut kotona ja olet siksi ok, vaikka täällä on monia jotka eivät ole harjoitelleet ja silti ovat lähes yhtä hyviä, joten ovat paljon lahjakkaampia kuin sinä joka potkit palloa joka päivä.