Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
koululiikunta tuhosi tyttäreni liikunnanilon
01.09.2015 |
Tyttö nelosluokalla, aina ollut innokas urheilija. Etenkin jalkapallo ja pesis ovat tytön mielestä kivoja, molempia harrastanutkin.
Ei tietenkään ole kaikessa hyvä (eihän meistä kukaan). Koulussa on useitakin lajeja jota ei osaa, mutta silti aina parhaansa yrittänyt ja osallistunut kunnolla. Kuitenkin muut lapset ja opettajan asenne ovat pilanneet liikuntailon kokonaan. Ei halua enää mennä harkkoihin tai pelata mitään, tuntee olevansa huono liikunnassa. En nyt enempää ala asiaa avaamaan, mutta tunnen muitakin tapauksia joiden kohdalla koululiikunta aiheuttanut semmoisen huonommuudentunteen että minkäänlaista liikuntaa ei enää tee mieli kokeilla. Onko teillä vastaavia kokemuksia?
Kommentit (257)
[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 20:12"]Mitä liikkumattomille pitäisi tehdä? Viedä munkkia syömään liikuntatuntien ajaksi?
[/quote]
Tehdä siitä koululiikunnasta oikeasti kannustavaa. Eli ei verrata muihin vaan kilpaillaan itseään vastaan. Et tainnut olla se, joka viikosta ja vuodesta toiseen valittiin joukkuepeliin viimeisenä. Ja selvästi tuotiin esille ettei kukaan tuollaista surkimusta halua. Ja kyllä, nykyään käyn salilla ja lenkillä. Mistä ei todellakaan voi kiittää peruskoulun liikuntatunteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 20:12"]
Mitä liikkumattomille pitäisi tehdä? Viedä munkkia syömään liikuntatuntien ajaksi?
[/quote]
Antaa harrastaa sitä liikuntalajia, josta tykkää, sen sijaan, että pitää väkisin tehdä niitä lajeja, joissa on huono ja joutua kuuntelemaan luokkakavereiden ja opettajien nälvimistä. Minullakin on huonoja muistoja liikuntatunneilta, vaikka harrastin liikuntaa muuten ja minulla on yksi piirinmestaruusmitalikin kestävyysjuoksusta. Mutta eihän koulun liikuntatunneilla päässyt näyttämään kestävyysjuoksutaitoja, kun kaikki liikuntatunnit pelattiin joko pesäpalloa, jalkapalloa, korista, lentopalloa tai jääpalloa.
[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 20:16"]
Saako koulujen liikkatunneille mennä ulkopuolisena tarkkailijana? Minua kiinnostaisi tietää onko meno muuttunut. Tekisin huomautuksia ja valituksia mahdollisista julkisista nöyryytyksistä ja kiusaamiseen puuttumattomuudesta.
[/quote]
Mä sain olla kärpäsenä katossa... Olin urheilukentällä tekemässä omaa treeniäni vapaapäivänäni ja siellä samaan aikaan yläasteen tyttöjen ja poikien liikkatunti. Pääosan ajasta tyttöjen maikki näytti toivottomalta ja turhautuneelta tunnin vetoon. Tytöt istui maassa suurimman osan ajasta ja näin sivullisesta näytti siltä, ettei tyttöjä edes kiinnostanut yrittää. Pojat juosenteli aktiivisemmin ja kokeilivat keihäänheittoakin ihan tosissaan.
Opettaja, varsinkin tyttöjen, vaikutti kyllästyneeltä hommaansa, yrittämiseen, innostamiseen, kun se ei selvästi tuota tulosta.
Myöhemmin lukiolaistyttöjä, ilo katsoa, kun oli asialliset varusteet ja ihan vakuuttavan oloista juoksua ja viestiä siinä vetelivät.
Ehkä tekemistä on silläkin, mikä asenne kotona opetetaan liikuntaan ja toisten huomioimiseen.
[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 20:16"]
Saako koulujen liikkatunneille mennä ulkopuolisena tarkkailijana? Minua kiinnostaisi tietää onko meno muuttunut. Tekisin huomautuksia ja valituksia mahdollisista julkisista nöyryytyksistä ja kiusaamiseen puuttumattomuudesta.
[/quote]
:D näin pitäisi tehdä. ja huutoäänestää opettajaksi soveltumattomat opettajat muihin tehtäviin.
Viihdyin peleissä vaikka en mikään tähti ollutkaan, sellainen keskiverto. Pelaaminen oli vain oman kouluaikani vähemmistössä kun sisäliikuntana oli jotain hemmetin ympyrän juoksemista tamburiinin tahdissa ja telinevoikkaa. Ulkona juostiin cooperia ja harrastettiin kaunoluistelua. Pojat pelasivat kaikkea kesät talvet, mutta tytöt piirtelivät jotain helvetin kolmosia jäähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minunkin liikunnaniloni koulu sai pilattua 90-2000 luvun taitteessa. Vasta aikuisena olen pikkuhiljaa alkanut ymmärtää, että minäkin "saan" urheilla, aivan sama kuinka paska ja hidas olen. Liikuntatunnit olivat painajaiseni alaluokilta lähtien, jo edellinen päivä meni pilalle kun tiesi, että huomenna on liikuntaa. Se ainainen huutojako, minä tietysti joka kerta viimeisenä.. Ihmettelen edelleen, miksei kertaakaan voitu valita joukkueita jollain muulla tyylillä. Saati että meidät huonot oltaisiin joskus päästetty valitsijoiksi. Kun olin muuten suosittu tyttö ja pidetty kaveri, oli jotenkin erityisen nöyryyttävää, kun parhaatkin ystävät jättivät kerta toisensa jälkeen minut valitsematta joukkueeseensa. Huh, onneksi ei tarvii kärsiä koululiikunnasta enää:D
Pieni kunta, jossa suurin osa lapsista ja nuorista harrasti pesäpalloa ja pesäpallo oli koko kunnan ylpeys. No, mitäpä tehtiin liikuntatunneilla? Pelattiin sitä perkeleen pesäpalloa. Ja tietenkin jaolla tosissaan harrastajat vastaan ei-harrastajat. Sitten nämä pesiksen pelaajat yhdessä opettajan (joka taisi olla vielä pesisvalmentaja) kanssa arvostelivat suureen ääneen muiden käsittämättömän huonoja taitoja. Ikuisesti jäänyt mieleen, kun eräs tosi lihava tyttö oli lyöntivuorossa. Häntä nuo idiootit mollasivat aina eniten noilla pesistunneilla, koska hän ei jaksanut juosta jne. Sitten kerran hän täräyttikin semmoisen lyönnin, että pallo lensi ulos kentältä valtavassa kaaressa. Sadistiopettajalta ja hänen hyeenalaumapelaajiltaan tipahti leuat lattiaan ja meidän ei-harrastajien joukkue sai monta pistettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 20:37"]Minunkin liikunnaniloni koulu sai pilattua 90-2000 luvun taitteessa. Vasta aikuisena olen pikkuhiljaa alkanut ymmärtää, että minäkin "saan" urheilla, aivan sama kuinka paska ja hidas olen. Liikuntatunnit olivat painajaiseni alaluokilta lähtien, jo edellinen päivä meni pilalle kun tiesi, että huomenna on liikuntaa. Se ainainen huutojako, minä tietysti joka kerta viimeisenä.. Ihmettelen edelleen, miksei kertaakaan voitu valita joukkueita jollain muulla tyylillä. Saati että meidät huonot oltaisiin joskus päästetty valitsijoiksi. Kun olin muuten suosittu tyttö ja pidetty kaveri, oli jotenkin erityisen nöyryyttävää, kun parhaatkin ystävät jättivät kerta toisensa jälkeen minut valitsematta joukkueeseensa. Huh, onneksi ei tarvii kärsiä koululiikunnasta enää:D
[/quote]
On se kumma kun liikunnassa huono oleminen traumatisoi mutta matematiikassa huonous on vain laiskuutta....
Pieni vihje LIIKUNTAA VOI OPETELLA JA SIINÄ TULEE HYVÄKSI HARJOITTELEMALLA.
--
Kuten missä tahansa kouluaineessa.
[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 19:44"]
Koululiikunta tappaa liikunnan ilon kaikilta. Näin se vaan menee, sukupolvesta toiseen.
[/quote]No en nyt ehkä käyttäisi tuollaista ilmaisua että "Tappaa", paremminkin "murhata" tai "Tuhota viimeisinkin atomi" tai "Eksterminoida".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 20:01"][quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 19:56"]
Minä inhosin niitä hernepussien heittelyitä ja keilojen pyörittelyä. Uinnissa voitin junnuna 3 SM-mitalia ja suunnistuksessa 6 SM-mitalia ja olin tosi hyvä molemmissa, ja muutenkin olin aktiivinen liikkuja ja aluksi tykkäsin koululiikunnasta. Liikkanumero oli kuitenkin 7 tai 8 aina, koska en tykännyt/osannut/viitsinyt voimistelua, koripalloa tai lentopalloa. Futiksesta tykkäsin ja pelasin pari vuotta B-tyttöjen mestaruussarjajoukkueessakin, mutta open mielestä sellaista lajia ei ollut kuin naisten tai tyttöjen jalkapallo ja jalkapalloahan pelasivat open mielestä vaan miehet. Tyttöjen piti pelata korista, lentistä tai pesistä. Cooperin testissä juoksin lukion ekalla 3200 metriä ihan heittämällä suunnistustaustalla, mutta ei se numero miksikään muuttunut siitä. Kun hernepussi ei pysynyt käsissä vaan läsähti päähän, niin se oli sitä seiskaa/kasia sitten ja open haukut. Tämä 1980-luvulla. Omien lasten kertomusten perusteella ei ole juurikaan mikään muuttunut.
[/quote]pöljä, ei se liikuntanumero tule tuntien ulkopuolella hankituista SM-mitaleista!!!
[/quote]
En ole tuo ensimmäinen kommentoija, mutta koen kyllä että hänen kohdallaan numero olisi pitänyt olla vähintään 9. Itsellä oli nimittäin samaisella 80-luvulla liikuntanumero 7 tai 8, enkä ollut tippaakaan liikunnallinen. Lukiossa sain nostettua nron kasiin juurikin Cooperin testissä juostun tuloksen ansiosta.
T. Myös natsi liikuntaopesta kärsinyt yläasteen ja lukion ajan.
[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 20:00"]
[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 19:45"]
On. Koulun liikuntatunnit tappoi kaiken innostuksen liikuntaan vuosikausiksi. Ja olisin ollut lahjakas uimari ja olin jo hyvä tenniksessä junnuna.
[/quote]ehkä se olikin sosialismi-Suomen tarkoituskin? Tappaa lahjakkuus ja tasapäistää.
[/quote]Kyllä. Suomen Sosialistisen Neuvostotasavallan koululaitoksen tarkoitus oli edistää harmautta, mitäänsanomattomuutta, lahjattomuutta, luovuttamista, älyllistä köyhyyttä, pimeyttä ja epätoivoa. Sen saatanan kehärummun paukkeen tahdissa tuomarin pilli soiden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 20:10"]
[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 19:44"]
Koululiikunta tappaa liikunnan ilon kaikilta. Näin se vaan menee, sukupolvesta toiseen.
[/quote]
Juuri niin! Omista kouluajoistani on jo yli 50 v. (!), ja edelleen on liikunnan ilo kateissa. Onneksi jäi edes pyöräily, sitä koulussa ei harrastettu.
[/quote]
olen iloinen, että mun koulussa käyty lenkillä liikuntatunnilla. en ois nimittäin myöhemin sitten osallistunut mihinkään juoksutapahtumiin, jos näin olisi ollut. opettajat olisi saanett jotenkin kuitenkin jonkun nöyryytyselementin mukaan siihen, ja sitten olisi ollut sekin liikuntalaji pilalla.
[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 20:42"]
[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 20:37"]Minunkin liikunnaniloni koulu sai pilattua 90-2000 luvun taitteessa. Vasta aikuisena olen pikkuhiljaa alkanut ymmärtää, että minäkin "saan" urheilla, aivan sama kuinka paska ja hidas olen. Liikuntatunnit olivat painajaiseni alaluokilta lähtien, jo edellinen päivä meni pilalle kun tiesi, että huomenna on liikuntaa. Se ainainen huutojako, minä tietysti joka kerta viimeisenä.. Ihmettelen edelleen, miksei kertaakaan voitu valita joukkueita jollain muulla tyylillä. Saati että meidät huonot oltaisiin joskus päästetty valitsijoiksi. Kun olin muuten suosittu tyttö ja pidetty kaveri, oli jotenkin erityisen nöyryyttävää, kun parhaatkin ystävät jättivät kerta toisensa jälkeen minut valitsematta joukkueeseensa. Huh, onneksi ei tarvii kärsiä koululiikunnasta enää:D [/quote] On se kumma kun liikunnassa huono oleminen traumatisoi mutta matematiikassa huonous on vain laiskuutta.... Pieni vihje LIIKUNTAA VOI OPETELLA JA SIINÄ TULEE HYVÄKSI HARJOITTELEMALLA. -- Kuten missä tahansa kouluaineessa.
[/quote]Onko vaikea käsittää luettua tekstiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun kimppuun hyökkäsi meidän voikkamaikka joka oli lesbo. Yritti kuristaa mut hengiltä ja varmaan olis raiskannut jos ei olis ollut yleinen paikka. Sanoi että puristaa musta vittumaisuuden ulos ja että pidän turpani kiinni jatkossa ja teen niinkun se määrää. Oikeesti mikä hullu se oli!!
Minä kuulun myös näihin, jotka luuli lapsena ja nuorena olevansa huonoja liikunnassa. Syy, koska en osunut palloon pesäpallossa ja olin huono syöttämään. Eli pallopelit eivät olleet minun juttu. Kuvittelin tuonne kolmikymppiseksi olevani tosi huono liikunnassa ja hävetti edes yrittää mitään, kun päässä soi se jatkuva nauru ja pilkkaaminen ja opettajan haukkuminen.
Jossain vaiheessa sitten uskalsin lenkille ja parin vuoden lenkkeilyn jälkeen tajusin, että olen lahjakas juoksija. Olen juossut monia kisoja ja menestynyt hyvin
Omakohtaista kokemusta löytyy. Koululiikunta pilasi liikkumisen ilon minulta kokonaan ja pysyvästi. En tiennyt ennen koulua, että en ole kovin lahjakas liikunnassa, joten nautin normaaleista liikunnallisista puuhista kuten muutkin lapset. Koulussa minulle selvisi pian, että en ole yhtä nopea/voimakas/ketterä kuin muut, vaikken pullukka ollutkaan. Mitään opastusta liikuntalajeihin en saanut, vaan ne olisi pitänyt jotenkin oppia ihan itsestään. No, en oppinut. Tai opin sen, ettei mitään liikunnallista kannata yrittää oppia, koska en kuitenkaan opi. Nykyään pidän vain kävelystä, muut liikunnalliset lajit eivät kiinnosta. Aika harmi, olen pohtinut että miten välttäisin sen, että tämä siirtyy lapsilleni. Minusta kun ei ole lähtemään heidän kanssaan esim. hiihtämään tms.
Minäkin inhosin koululiikuntaa.
Olin se, joka valittiin kaikkialle viimeisenä ja jota kaikki mollasivat (kuten moni muukin näköjään)
Yleensä, jos pelasimme jotain, esimerkiksi jalkapalloa, ja yritin pysyä pallon perässä, muut huutelivat "mene X pois edestä. hus. häiritset vain peliämme!". Rupesin siis seisoskelemaan paikallani, etten olisi tiellä. Muut siitä sitten huusivat "Liiku X, älä vain seiso siinä!". Ärsyttävää, kun mikään ei kelvannut. Lopulta sitten älysin, että rupean pysyttelemään mahdollisimman kaukana pallosta. Aina, kun pallo tuli lähelleni, menin kentän toiseen päähän. Tähän kaikki olivat tyytyväisiä. Olin poissa tieltä, enkä vain seissyt paikallani.
Matikka ja äikkä ei oo mun juttuja, antakaa mun tehdä mitä mä haluan... Yhyy yhyy... Uskomatonta sakkia
[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 21:09"]
Matikka ja äikkä ei oo mun juttuja, antakaa mun tehdä mitä mä haluan... Yhyy yhyy... Uskomatonta sakkia
[/quote]
Tämä on ihan eri juttu, sillä äikkää ja matikkaa oikeasti tarvitsee elämässä. Sen sijaan kenenkään ei ole pakko osata pelata pesäpalloa. Riittää, että löytää jonkin liikuntalajin, josta pitää ja jota jaksaa harrastaa. Sitä paitsi äikän ja matematiikan tunnilla ei todellakaan nöyryytetä osaamattomia julkisesti samaan tapaan kuin liikkatunneilla.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 20:16"]
Saako koulujen liikkatunneille mennä ulkopuolisena tarkkailijana? Minua kiinnostaisi tietää onko meno muuttunut. Tekisin huomautuksia ja valituksia mahdollisista julkisista nöyryytyksistä ja kiusaamiseen puuttumattomuudesta.
[/quote]
Aika suuri osa mitä itse ainakin koin nöyryytyksenä ja epäreiluna käytöksenä näyttäytyy jostain syystä juuri liikuntatunneilla sallittuna...
Ai että, jos esimerkiksi matematiikassa oppilaat jaettaisiin huutojaolla toisiaan vastaan kilpaileviin tiimeihin, silmien pyörittely ja "onko pakko ottaa toi" olisi arkipäivää kun se matematiikassa heikoin jaettaisiin viimeisenä johonkin ryhmään ja tietysti lopuksi jokaisessa ryhmässä olisi sallittua huutaa suureen ääneen aina jos joku laskisi hiukankaan väärin. Voi miettiä mikä motivaatio olisi osallistua enää matematiikantunneille tai laskea, jos joka viikko kokemus olisi tuo.