Muita, jotka mieluummin yksin kuin parisuhteessa?

Itselläni tuli ero 20vuoden suhteen jälkeen (ei omasta halusta) ja nyt tuntuu että en halua suhdetta vain siksi että on oltava joku, oltava suhteessa. Seksiasiat hoidan kyllä vakituisessa seksisuhteessa, mutta tätä ihmistä en ole esitellyt lapsille, muille sukulaisille tä kavereille. Kel' onni on, se onnen kätkeköön. Jotenkin tuntuu että kun on lapset jo olemassa niin miten parisuhteesta saa enää vakavan uuden ihmisen kanssa. Siis en osaa ajatella mitään uusperhekuviohässäkkää. Näin on hyvä.

Minä olen aina tykännyt olla yksin. Pari kertaa olen kokeilut seurustelua, mutta yhdessä asumiseen asti ei ole koskaan menty, koska minä en tykkää ajatuksesta että joku toinen asuisi saman katon  alla. Ikää 41 v ja sinkkuna jo 9 vuotta, ja siis ei kovin vakavassa suhteessa koskaan. Enkä halua enää minkään sortin parisuhteita.

Itse olen aina viihtynyt yksin. Olen tosi introvertti ja vaadin ihan älyttömästi vapaata aikaa - esim. työpäivän jälkeen olisi kamala tulla kotiin, jos siellä olisi joku odottamassa, eikä saisi olla itsekseen. En ole koskaan seurustellut. Jos joku ilmaisee olevansa kiinnostunut, niin ahdistun melkein heti ja juoksen karkuun. Nuorempana minulla oli tosi suuria ongelmia itsetunnon kanssa, joten ahdistus todennäköisesti on eräänlainen jäänne siitä. Välillä olen miettinyt, että "pitäisikö" minunkin yrittää löytää joku, mutta päädyn aina siihen tulokseen, etten halua parisuhteeseen vain siksi, että yhteiskunta olettaa kaikkien sellaiseen joskus päätyvän. En sulje pois mahdollisuutta siihen, että joskus seurustelisin. Olen kuitenkin ollut niin kauan yksin, että elämääni on melkein mahdoton kenenkään miesehdokkaan tulla, koska standardini ovat liian kovat - ja miksi niistä pitäisi tinkiäkään, kun kerran parisuhde ei ole minulle elämän tarkoitus tai mikään välttämättömyys.

Yhdessä Pekko-elokuvassa Pekko mietti outoa tunnetta sisällään jotakuinkin näin: "Olenkohan mä rakastunut? Ei, se taitaakin olla nälkä!" Olen ottanut tämän vähän niinkuin oman elämäni motoksi.

Voisin seurustella, jos minulle sopiva mies ei olisi olemassa vain saduissa ja mielikuvituksessa. Itse asiassa olen tällä hetkellä tilanteessa, jossa mies haluaisi aloittaa kanssani parisuhteen. Vuosi sitten olisin ehkä suostunut.

Joo, haaveilen juuri tuollaisesta järjestelystä kuin nro 2:lla. Ehken ole sittenkään parisuhdeihmisiä, kun olo tuntuu niin ahtaalta ja latistetulta parisuhteessani, tai voi olla, että mieheni on vaan sellainen suuritarpeinen koliikkiaikuinen. Jokatapauksessa harkitsisin hyvin tarkkaan, alkaisinko enää parisuhteeseen, lapsistani en rasitu samalla tavalla.

Pistääkö miettimään http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1440385007527.html

Mieluummin yksin yksin kuin yhdessä yksin. Jos on parisuhteessaan yksinäinen, on silloin parempi lähteä omilleen. Näin se on. Mua ei haittaa, vaikka mun hautajaisissa ei olisi ketään. Enhän minä ole sitä näkemässä tai kokemassa.

[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 21:15"]Pistääkö miettimään http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1440385007527.html
[/quote]

Mitenkähä tuo liittyi tähän? Ai että jos ei ole puolisoa on täysin yksin? Oletko kuullut kavereista ja perheestä?

[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 21:15"]

Pistääkö miettimään http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1440385007527.html

[/quote]

Kyllähän tätä on tullut mietittyä, mutta minusta hyvä syy tehdä lapsia ei ole se, että joku vanhana kävisi minua katsomassa. Ja onneksi on paljon ystäviä - ja yllättävän monta todella läheistäkin ystävää, vaikka olenkin tälläinen frigidi lehmä :D Ystäviltä ja kissaltani saan hellyyttä aina silloin n. pari kertaa vuodessa, kun hellyydenkipeys iskee. Seksiäkään en oikeastaan kaipaa. Olen aika lahjakas tyydyttämään itseni. Väittäisin jopa, ettei kukaan saa minua tyydytettyä niin hyvin, kuin minä itse.

Joka kerrostalossa on aina se yksi outo naapuri, jota ei koskaan näe ulkona, joka on vähän outo, ja jonka kämppä haiskahtaa rappukäytävään asti vienosti kissanpissalle. Minä taidan olla se naapuri.

T: nelonen

Haluisin parisuhteen, mutta ei mulla ole oikein mitään tarjota. Olen just sellainen että kaikki mielummin on sinkkuja kuin tutustuis minuun.

Kyllä. En ymmärrä miksi parisuhde on muka se tavoiteltava tila ja sinkkuus jotain säälittävää, josta pyritään pois.

[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 21:15"]Pistääkö miettimään http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1440385007527.html [/quote] 

Minä ihmettelen mitä traagista tuossa yksin kuolemisess sitten olisi. Minusta se on hieno ajatus, että jos kuolen, niin kukaan ei erityisesti jää kaipaamaan. En minä koe mitenkään ahdistavaksi sitä todennäköistä tilannetta ettei minunkaan hautajaisissani ketään sukulaisia tai tuttuja ole. 

Samoin yksin vanheneminen ei ahdista yhtään. Tuskinpa erakkoluonteeni miksikään muuttuu vanhemmiten, joten viihdyn yhtä hyvin yksin vanhana kuin nuorempanakin. Nytkin elän monella tapaa kuin vanhus, en harrasta mitään, ei kavereita, kotona yksin olen kun en ole töissä. Ja viihdyn juuri näin. Se toki jonkun verran ahdistaa, että jos kunto menee vanhana niin huonoksi että joutuisi laitokseen jossa ei saa olla rauhassa. Mutta enköhän vaikka lähde metsäreissulle jolta en aio tulla takaisin siinä vaiheessa kun tuntuu että sellainen tilanne olisi edessä. Isäni isä muuten teki juuri noin, lähti sieneen ja oli jättänyt keittiön pöydälle lapun että lähtee arvokkaasti ja luonnon helmassa, eikä paskoissaan vaipoissa sairaalassa maaten.

t. 4

[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 21:15"]Pistääkö miettimään http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1440385007527.html
[/quote]
Enhän mä yksinäinen ole! On lapset, vanhemmat, sisarukset+heidän perheensä, ystävät ja se seksisuhteilija :) En vain halua mitään uusperhettä perustaa enää tällä iällä.