Lue keskustelun säännöt.
Mitä ihmettä tarkoittaa: "perheenjäsenillä eri elintaso"?!
28.08.2015 |
Monet naiset perustelevat yhteisiä rahoja perheessä sillä, että perheenjäsenillä ei saa olla eri elintasoa. En ymmärrä, mitä tällä tarkoitetaan.
Jos asutaan samassa asunnossa, syödään samaa ruokaa, nukutaan samoissa lakanoissa, eikö elintaso ole silloin aika lailla sama?
Vai pitäisikö kummallakin olla kymmenen euron tarkkuudella sama summa käyttörahaa joka kuussa, jotta elintasot olisivat yhtenevät?
Mitä jos toinen tykkää säästää ja toinen käyttää rahaa parempaan elintasoon? Tämäkin on kiellettyä?
Selittäkää!
Kommentit (291)
[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 14:05"][quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 14:04"][quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 13:24"]Kärjistetyillään tää tarkoittaa sitä, että joku aamu mies tulee kotiin upouuden Audi A8:n kanssa, mutta vaimo miettii samaan aikaan, onko hänellä rahaa ostaa itselleen uutta toppatakkia talveksi kun vanhassa on reikä.
[/quote]
Kuulostaa porvoolaiselta
[/quote]
Miksi vitussa se mies katselisi jotain muijaa reikäisessä rotsissa? Ei tässä ole taas mitääs järkeä
[/quote]
Tiedätkö, että on olemassa ihmisiä, jotka nauttivat toisen ihmisen alistamisesta? Se ettei sinun kohdallesi ole sellaisia osunut, ei tarkoita etteikö sellaista tapahtuisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yrittääköhän lompakkoloisittelija tässä herätellä keskustelua vähän uudella tyylillä. Tai joku muuu vänkyttäjä, joka on irti realiteeteista.
Miehen 100 € on mun 10 €.
Elintasoero on melkoinen. Kumpi meistä on tyhmempi?
Oma mielipide: minä (en vain jaksa masennukseltani toimia)
[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 13:45"]
Meidän perheessämme on juuri näin. Rahat ovat yhteiset. Olen kotihoidontuella lasten kanssa, mies töissä. Meidän ns. omat menot ovat sen verran pieniä, ettei niistä tarvitse riidellä ja saadut tulot sen verran pieniä, ettei niiden käyttämisestäkään tarvitse riidellä - on selvää, että ne käytetään pakollisiin menoihin. Meillä on yksi vähän kalliimpi harrastus, mutta se on yhteinen.-
[/quote]
Ap, mäkirjoitin tässä nyt esimerkin siitä, miten eri tulotasojen perheessä on yhteinen elintaso. Ymmärtäisitkö tämän kautta sen, mitä tarkoittaa erilaiset elintasot perheessä?
[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 13:13"]
Jos asutaan samassa asunnossa, syödään samaa ruokaa, nukutaan samoissa lakanoissa, eikö elintaso ole silloin aika lailla sama?
[/quote]
No kotioloissa ehkä, mutta tuohan on lähinnä asumistasoa. Miten harrastukset ja liikkuminen? Toinen kiertelee viikonloppuisin teattereissa ja toinen täyttelee ristisanoja, toinen ajelee uudella premiumautolla ja toinen vanhalla polkupyörällä.
[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 13:13"]
Vai pitäisikö kummallakin olla kymmenen euron tarkkuudella sama summa käyttörahaa joka kuussa, jotta elintasot olisivat yhtenevät?
[/quote]
Ei siihen voi mitään euromäärää antaa, että missä vaiheessa ero on liian suuri. Jos kumpikin saa mitä haluaa, niin eihän sitä köyhempääkään silloin välttämättä tilanne harmita yhtään. Tilanteen tulehtuessa, voi olla että muutaman kympin ero alkaa ottamaan päähän, toisella on vaikka varaa kädä kerran viikossa baarissa, mutta toisella ei.
[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 13:13"]
Mitä jos toinen tykkää säästää ja toinen käyttää rahaa parempaan elintasoon? Tämäkin on kiellettyä?
[/quote]
Olen ollut aina sitä mieltä että pitäisi naida omasta sosioekonomisesta lokerosta. Aika usein aikaa myöten alkaa tulla ristiriitoja, jos parisuhteen osapuolten arvomaailmat ja lähtökohdat ovat kovin erilaisia.
Koska oikein näit vaivaa avataksesi tästä oman keskustelun, niin arvaan että omassakin parisuhteessasi on jotain hampaankolossa tähän liittyen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 13:35"]
[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 13:32"]
En ole tuo, jolle kommentoit, mutta miksi se kuulostaa hurjalta? Siinä oli lueteltu niitä yhteisiä menoja, kopioin ne tähän: asuminen, sähkö, vakuutukset netti, ruoka, lasten harrastukset, vaatteet, bensa jne. Mun mielestä ei ole lainkaan hurjaa, että 70 % tuloista menee niihin.
[/quote]Olen tottunut siihen, että ns. pakollisiin menoihin kuluu enintään puolet tuloista. Puolet sitten säästöön ja vapaaseen kulutukseen. Myönnän, ettei minulla ole mitään tilastotietoa suomalaisten kotitalouksien tilanteesta tässä suhteessa. -ap
[/quote]
Sama mulla, 70% tuloista "yhteisiin" menoihin (joka yleensä on sama kuin "pakolliset") kuulostaa tosi paljolta. Mutta esim. asuntolainan/lainojen lyhennystä ei meillä lasketa yhteiseksi kuluksi, koska molemmilla on omat lainat joita maksetaan omaan tahtiin niinkuin huvittaa (koska mulla oli alkupääomaa huomattavasti enemmän). Ehkä tuon voi jotenkuten ymmärtää jos on yhteinen todella iso asuntolaina joka sitten maksetaan yhtenä osana yhteisiä menoja.
Vertailuna, meillä menee yhteisiin menoihin itselläni 21% ja puolisolla 28% (molemmat laitetaan rahana saman verran, puolisolla hiukan pienempi palkka). Jos lasketaan erilliset lainat mukaan, niin menee 39% ja 51%. 70%:iin saisi olla jo aika mellevä asuntolaina.
Palstalogiikan mukaan mekin siis eletään "eri elintasolla" kun ei ole yhteiset rahat. Vaikkakin pienempituloisellakin jää luokkaa 500e/kk säästöön.. Kai se on "eri elintasoa" kun mulla jää sitten muutama satanen enemmän?! Tai ainakin näin täällä on väitetty, että on väärin maksaa kulut puoliksi vaikka palkat on erit, kun sitten on se kuuluisa eri elintaso.
Tiedän moni perheitä, joissa kaikki pakolliset menot, eli asuminen, ruoka jne., maksetaan TASAN puoliksi. Harvoin kuitenkin puolisoilla on ihan sama tulotaso. Toiselle voi jäädä pakollisten menojen jälkeen jopa tonneja omaa käyttörahaa, kun toisella ei jää mitään. Köyhempi puoliso ei siis voi mennä edes silloin tällöin leffaan tai kavereiden kanssa ulos tai ostaa uusia vaatteita rikkinäisten tilalle, vaikka toisella olisi rahaa yllin kyllin. Minusta tällainen parisuhde ei kuullosta ihan terveeltä. Meillä on miehen kanssa yhteiset rahat (yhteinen käyttö- ja säästötili) ja ennen kuin joku ehtii muuta väittää, niin minä ansaitsen meistä enemmän. Tällä käytännöllä ollaan vältytty monilta riidoilta. Olen myös kuullut hyvää pakollisten menojen jakamisesta tulojen mukaan niin, että parempituloinen maksaa enemmän. Esim. jos nettotulot ovat yhteensä 5000 ja toinen ansaitsee nettona 1500 ja toinen 3500 niin paremmin ansaitseva maksaa tulojensa mukaan 70% yhteisistä menoista ja huonommin tienaava loput.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 14:04"]
Kerropa, miten pakotat miehen naimisiin? Ai niin, ei olisi ikinä pitänyt tuommoisen kanssa mihinkään ryhtyäkään, ennen kuin olisi kiristänyt sen maistraattiin!
Tiedän kyllä, että yhteisasumisen purkujärjestelyt olivat laissa jo silloin, kun erottiin, mutta eipä ollut voimia lähteä enää sitä ajamaan, kun lasten asioistakin oli tapeltu ihan tarpeeksi.
[/quote]
Aivan. Kyllä tuollaiset asiat huomaa aika nopeasti ja jos arvomaailmat ja tavoitteet ei kohtaa, niin turha sellaisessa suhteessa on hukata aikaansa.
t.mies
[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 14:09"]
Olen ollut aina sitä mieltä että pitäisi naida omasta sosioekonomisesta lokerosta. Aika usein aikaa myöten alkaa tulla ristiriitoja, jos parisuhteen osapuolten arvomaailmat ja lähtökohdat ovat kovin erilaisia.
[/quote]
Sosioekonominen lokero ei ole vakio. Aika moni pariskunta tapaa opiskeluaikana, ei siinä vaiheessa voi oikein määritellä, millaiseksi tulevaisuus muodostuu. Tämän lisäksi perhevapaat ovat yksi merkittävä tuloerojen kasvattaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 13:46"]
[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 13:29"]
Noihin aloituksen kysymyksiin saa muuten vastata. Ne eivät ole siellä tilan täytteenä. :) -ap
[/quote]
Älystä ja luetun ymmärtämisestä päättelen et teidän sama elintaso ei oo kovin korkea, tai sit on perittyä rahaa. :)
[/quote]
Voihan se olla korkea, tai matala, ei voi tietää. AP on kuitenkin tämän ketjun luonut vain vittuillaakseen itseään köyhemmille, perinteisellä köyhät kyykkyyn meiningillä. Tässä tapauksessa näköjään haluaisi vielä kyykyttää kumppaniaan ettei vaan tarvitsisi mitään antaa muille omasta pussista. Oli kumppani sitten mielikuvitusta tai ei.
[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 14:02"]
Niinpä nro 2:lla on varaa kaikenlaiseen semmoiseen, mihin nro 1 ei voi kuvitellakaan rahoja panevansa.
[/quote]Koska käsitteellinen ajattelu tuntuu olevan vaikeaa, turvaudutaan esimerkkiin.
A ja B asuvat yhdessä. He asuvat samassa asunnossa, syövät samaa ruokaa, käyvät samoissa ravintoloissa, masavat yhteistä asuntolainaa ja niin edelleen. A arvostaa kauniita vaatteita, joten hän käyttää pukeutumiseensa enemmän kuin B, joka taas tykkää ostaa kirjoja. Kuitenkin B ansaitsee työssään sen verran enemmän, että hänellä on varaa kalliiseen harrastukseen, sanotaan vaikka vanhojen autojen entisöintiin. Hän käyttää 500 euroa kuussa omaa, itse ansaitsemaansa rahaa siihen, että saa räknäillä autojen kanssa yksikseen.
1. Onko A:lla ja B:llä sama vai eri elintaso?
2. Onko mahdollinen elintasoero väärin vai oikein?
Kaikki saavat vastata. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 14:07"]Tiedätkö, että on olemassa ihmisiä, jotka nauttivat toisen ihmisen alistamisesta? Se ettei sinun kohdallesi ole sellaisia osunut, ei tarkoita etteikö sellaista tapahtuisi.
[/quote]
Aivan. Ap. taitaa olla narsisti, joka ei näe mitään väärää siinä että on eri elintasot ja kyselee nyt että missä muiden sietokykyraja menee, jotta osaa näyttää edes ulospäin riittävän tasa-arvoiselta.
[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 14:04"]lasten asioistakin oli tapeltu ihan tarpeeksi.
[/quote]Ja naimisiin viimeistään kun hankitaan lapsia...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 14:13"][quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 14:09"]
Olen ollut aina sitä mieltä että pitäisi naida omasta sosioekonomisesta lokerosta. Aika usein aikaa myöten alkaa tulla ristiriitoja, jos parisuhteen osapuolten arvomaailmat ja lähtökohdat ovat kovin erilaisia.
[/quote]
Sosioekonominen lokero ei ole vakio. Aika moni pariskunta tapaa opiskeluaikana, ei siinä vaiheessa voi oikein määritellä, millaiseksi tulevaisuus muodostuu. Tämän lisäksi perhevapaat ovat yksi merkittävä tuloerojen kasvattaja.
[/quote]
Perhevapaiden aikana tulisi aina olla yhteiset rahat, vaikka muulloin olisi erilliset. Tai tulontasaus puolisoiden välillä.
[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 14:05"]
Miksi vitussa se mies katselisi jotain muijaa reikäisessä rotsissa? Ei tässä ole taas mitääs järkeä
[/quote]
Jos se on vaikka aivan järjöttömän hyvä ottamaan suihin
[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 14:10"]
[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 13:35"]
[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 13:32"]
En ole tuo, jolle kommentoit, mutta miksi se kuulostaa hurjalta? Siinä oli lueteltu niitä yhteisiä menoja, kopioin ne tähän: asuminen, sähkö, vakuutukset netti, ruoka, lasten harrastukset, vaatteet, bensa jne. Mun mielestä ei ole lainkaan hurjaa, että 70 % tuloista menee niihin.
[/quote]Olen tottunut siihen, että ns. pakollisiin menoihin kuluu enintään puolet tuloista. Puolet sitten säästöön ja vapaaseen kulutukseen. Myönnän, ettei minulla ole mitään tilastotietoa suomalaisten kotitalouksien tilanteesta tässä suhteessa. -ap
[/quote]
Sama mulla, 70% tuloista "yhteisiin" menoihin (joka yleensä on sama kuin "pakolliset") kuulostaa tosi paljolta. Mutta esim. asuntolainan/lainojen lyhennystä ei meillä lasketa yhteiseksi kuluksi, koska molemmilla on omat lainat joita maksetaan omaan tahtiin niinkuin huvittaa (koska mulla oli alkupääomaa huomattavasti enemmän). Ehkä tuon voi jotenkuten ymmärtää jos on yhteinen todella iso asuntolaina joka sitten maksetaan yhtenä osana yhteisiä menoja.
Vertailuna, meillä menee yhteisiin menoihin itselläni 21% ja puolisolla 28% (molemmat laitetaan rahana saman verran, puolisolla hiukan pienempi palkka). Jos lasketaan erilliset lainat mukaan, niin menee 39% ja 51%. 70%:iin saisi olla jo aika mellevä asuntolaina.
Palstalogiikan mukaan mekin siis eletään "eri elintasolla" kun ei ole yhteiset rahat. Vaikkakin pienempituloisellakin jää luokkaa 500e/kk säästöön.. Kai se on "eri elintasoa" kun mulla jää sitten muutama satanen enemmän?! Tai ainakin näin täällä on väitetty, että on väärin maksaa kulut puoliksi vaikka palkat on erit, kun sitten on se kuuluisa eri elintaso.
[/quote]Juuri näin. Kiitos järjen pilkahduksesta. -ap
[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 14:15"]
[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 14:02"]
Niinpä nro 2:lla on varaa kaikenlaiseen semmoiseen, mihin nro 1 ei voi kuvitellakaan rahoja panevansa.
[/quote]Koska käsitteellinen ajattelu tuntuu olevan vaikeaa, turvaudutaan esimerkkiin.
A ja B asuvat yhdessä. He asuvat samassa asunnossa, syövät samaa ruokaa, käyvät samoissa ravintoloissa, masavat yhteistä asuntolainaa ja niin edelleen. A arvostaa kauniita vaatteita, joten hän käyttää pukeutumiseensa enemmän kuin B, joka taas tykkää ostaa kirjoja. Kuitenkin B ansaitsee työssään sen verran enemmän, että hänellä on varaa kalliiseen harrastukseen, sanotaan vaikka vanhojen autojen entisöintiin. Hän käyttää 500 euroa kuussa omaa, itse ansaitsemaansa rahaa siihen, että saa räknäillä autojen kanssa yksikseen.
1. Onko A:lla ja B:llä sama vai eri elintaso?
2. Onko mahdollinen elintasoero väärin vai oikein?
Kaikki saavat vastata. -ap
[/quote]
Sanoisin että elintaso on sama, kummallakin on varaa asioihin joita haluaa tehdä.
B jää työttömäksi... pitääkö A:n rahoittaa B:n autoharrastusta vai pitääkö siitä liian kalliina luopua?
Onko elintaso edelleen sama vaikka B:llä ei ole mieleistä harrastusta?
[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 14:15"]
[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 14:02"]
Niinpä nro 2:lla on varaa kaikenlaiseen semmoiseen, mihin nro 1 ei voi kuvitellakaan rahoja panevansa.
[/quote]Koska käsitteellinen ajattelu tuntuu olevan vaikeaa, turvaudutaan esimerkkiin.
A ja B asuvat yhdessä. He asuvat samassa asunnossa, syövät samaa ruokaa, käyvät samoissa ravintoloissa, masavat yhteistä asuntolainaa ja niin edelleen. A arvostaa kauniita vaatteita, joten hän käyttää pukeutumiseensa enemmän kuin B, joka taas tykkää ostaa kirjoja. Kuitenkin B ansaitsee työssään sen verran enemmän, että hänellä on varaa kalliiseen harrastukseen, sanotaan vaikka vanhojen autojen entisöintiin. Hän käyttää 500 euroa kuussa omaa, itse ansaitsemaansa rahaa siihen, että saa räknäillä autojen kanssa yksikseen.
1. Onko A:lla ja B:llä sama vai eri elintaso?
2. Onko mahdollinen elintasoero väärin vai oikein?
Kaikki saavat vastata. -ap
[/quote]
Sä ajattelet nyt ihan vääriä asioita tässä. Siinä vaiheessa, kun tulotaso on sellainen, että molemmilla perheen aikuisilla on sellaiset tulot, että ne riittävät helposti perheen yhteisiin menoihin sekä omiin menoihin, se, miten paljon rahaa kukin käyttää harrastukseensa, on merkityksetön seikka.
Kun puhutaan erilaisista elintasoista perheessä, puhutaan vaikkapa siitä, että toinen tienää hyvin ja toinen on kotihoidontuella kotona, mutta joutuu edelleen maksamaan vaikkapa puolet perheen yhteisistä menoista ja joutuu sitten tinkimään omasta hyvinvoinnistaan. Tämä on se, mistä puhutaan, kun puhutaan erilaisista elintasoista. Ymmärsitkö nyt?
Tienaan 60 tonnia vuodessa ja vaimo tienaa 30 tonnia. Yhteiset rahat, eikä koskaan riidellä raha-asioista. Ei ole avioehtoa, eikä ole senttiäkään perittyä rahaa (vielä), eikä ole odotettavissa suurta eroa myöskään vanhempien jättämissä perinnöissä. Olen kyllä miettinyt avioehtoa tulevien perintöjen varalle, ihan vain siksi että arvelen toisen vanhempien rajaavaan puolison pois testamentissa, mutta toisen vanhemmat tuskin tekee sitä, joten kumpikin saisi pitää omansa jos tulee vielä ero. Ei olisi kivaa jos riitaisessa erossa jaetaan toisen vanhempien perintömaat, mutta ei toisen.
t.mies
Meillä oli pitkään miehellä yli 10 vanha autonromu, jota se tykkäsi rassata säännöllisin väliajoin vaikka liikennevaloissa odotellessaan vihreää valoa.. Mulla oli pitkä työmatka joten halusin autoltani luotettavuutta. Mulle ei ole koskaan ollut ongelma ottaa autoa varten lainaa, miehellä oli siinä jonkinlainen henkinen kynnys.
Täsä tilanteessa, ilman lapsia, muutimme yhteen ja sovimme pelisäännöistä: yhteiset menot puoliksi ja auto on kummankin ihan ikioma kuluerä.
Päällepäin saattoi näyttää eri elintasolta. Mutta minkä minä sille voin jos toinen ei halua sitä parempaa elintasoa vaikka siihen olisi ollut taloudelliset edellytykset.
Nyt 15v ja 7 autoa myöhemmin kulujen jako on edelleen sama. Kumpikin valitsee oman menopelinsä itse, pidämme vain huolen että perheessä on vähintään 1 auto johon koko perhe mahtuu.