Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä aistin sen, kun minuun turhaudutaan. Aistin myös vivahde-eroja ja muita. En ole tyhmä. Olen sellainen ärsyttävä, jota ei voi oikein lokeroida mihinkään. Kukaan ei oikeasti ymmärrä mua. Eikä välitä ymmärtääkään. Tavallaan ymmärrettävää. Edes jotkut pystyy samaistumaan, luulisin.

Kouluryhmissä menin ryhmän mukana näkymättömänä, mutta silloin kun yritän olla esillä, alan ärsyttämään ja aiheuttamaan aggressiota muissa.

Suomessa riittää näitä umpimielisiä, joiden mukaan kukaan ei saisi olla esillä, valittavat kaikesta. Älä piittaa.

Hän taisi tarkoittaa ennemminkin sitä, että pysyttelee aina taustalla ja silloin kaikki menee ok, mutta heti, jos astuu vähänkään esiin tai esittää vaikkapa eriävän mielipiteen, saa täyslaidallisen paskaa päälle.

Mulla se nimittäin menee niin, kaikissa ihmissuhteissa. Kun olen myötämielinen ja kiva, olen pidetty ja kehuttu. Kieltäydyn jostakin asiasta kerrankin, niin samojen ihmisten mielestä olen vaikea ja ongelmallinen. Joku toinen taas on jatkuvasti poikkiteloin kaikissa asioissa, mutta se on vain voimakastahtoinen ja jopa arvostettu tämän piirteensä vuoksi.

Eikä se mitään suomalaisuutta ole vaan joku ominaisuus itse toimijassa. Sama tapahtuu myös ulkomaalaisten kavereiden/tuttujen/kollegoiden kanssa, jos en myötää joka asiassa niin olen ruvennut hankalaksi.

Sivusta

Lisäys sivusta: minulle on sanottu sen johtuvan siitä, että aiemmasta poikkeava käytös koetaan hankalaksi. Siis se, joka on alusta asti esillä eriävien mielipiteiden kanssa, opettaa muut ajattelemaan, että sellainen hän vaan on. Se, joka myötäilee, opettaa muut ajattelemaan, että hän on myötäilijä, ja siksi hän ikään kuin järkyttää tasapainoa, kun joskus toimii eri tavalla.

Tyhmää kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Sä poseeraat arskoissasi nyt koko ajan ekana mun face- ehdotuksissa. Se kuumottaa. Onkohan munkin profiili sitten tarjolla sulle?

Näin kävi, kun oltiin puhelimitse yhteydessä.

"Tuonne, tuonne

Kyöpelivuoren taa... ettei niitä,

ettei niitä nuoret poijjat saa..."

pääsiäisterkuin pantteri/puuma

🔥💋

Sinä siellä jossakin, minä täällä. Ikävä sinua.

Rakastan sua tänäänkin.

Vierailija kirjoitti:

"Tuonne, tuonne

Kyöpelivuoren taa... ettei niitä,

ettei niitä nuoret poijjat saa..."

pääsiäisterkuin pantteri/puuma

🔥💋

Raatikkoon...

MIKÄ ON RAATIKKO?

Merkitykset

VASTAUS:

Kustaa Vilkunan teoksessa Vuotuinen Ajantieto, Otava, 1991, asiasta kerrotaan seuraavasti:

Raatikko-sanaa on tavattu kansankielisenä sanana pääasiassa Karjalassa ja Etelä-Savossa.

Asia tai esine voi jäädä "raatikkoon", hylkynä kuljeksimaan.

Ilomantsissa rappiolle jäänyttä tilaa on kutsuttu raatikoksi.

Enossa on puhuttu myös rikkaraatikosta, jolla on tarkoitettu roskakasaa.

Vilkuna toteaa: "Jos siis joku pannaan raatikkoon ja varsinkin kauas Kyöpelin vuoren taa, niin hänet heitetään hoitamattomana kulkeille." (Vastaukset.fi)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä aistin sen, kun minuun turhaudutaan. Aistin myös vivahde-eroja ja muita. En ole tyhmä. Olen sellainen ärsyttävä, jota ei voi oikein lokeroida mihinkään. Kukaan ei oikeasti ymmärrä mua. Eikä välitä ymmärtääkään. Tavallaan ymmärrettävää. Edes jotkut pystyy samaistumaan, luulisin.

Kouluryhmissä menin ryhmän mukana näkymättömänä, mutta silloin kun yritän olla esillä, alan ärsyttämään ja aiheuttamaan aggressiota muissa.

Suomessa riittää näitä umpimielisiä, joiden mukaan kukaan ei saisi olla esillä, valittavat kaikesta. Älä piittaa.

Hän taisi tarkoittaa ennemminkin sitä, että pysyttelee aina taustalla ja silloin kaikki menee ok, mutta heti, jos astuu vähänkään esiin tai esittää vaikkapa eriävän mielipiteen, saa täyslaidallisen paskaa päälle.

Mulla se nimittäin menee niin, kaikissa ihmissuhteissa. Kun olen myötämielinen ja kiva, olen pidetty ja kehuttu. Kieltäydyn jostakin asiasta kerrankin, niin samojen ihmisten mielestä olen vaikea ja ongelmallinen. Joku toinen taas on jatkuvasti poikkiteloin kaikissa asioissa, mutta se on vain voimakastahtoinen ja jopa arvostettu tämän piirteensä vuoksi.

Eikä se mitään suomalaisuutta ole vaan joku ominaisuus itse toimijassa. Sama tapahtuu myös ulkomaalaisten kavereiden/tuttujen/kollegoiden kanssa, jos en myötää joka asiassa niin olen ruvennut hankalaksi.

Sivusta

Juuri noin. Hahatellaan aina, kun olet niin hiljainen ettei sinua huomaa. On niin kiire, ettei siksi aikaa. Tekisi mieli sanoa takaisin, että kyllä sitä kuitenkin muille riittää aikaa jne. Kyllä minä huomaan, että olen aina viimeinen kuten joku täällä ilmaisi. En ole tavallaan vihainen, mutta en enää jaksa kaunistella näin elämän ehtoopuolella. Ja juuri tuo, ettei ole oikeutta omiin mielipiteisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänäänkin mietin sua. Lensitköhän jonnekin?

En tiedä <3

Lensin. Kyöpelinvuorelle, luonnollisesti.

Voi hitsi, oot noita 8/

Oisit edes sanonut että Finnairilla lensit mutta ei, luonnollisesti menit! Toisaalta ekologinen omatuntosi lie aika puhdas kun hiilijalanjälkesi muodostunee aika pieneksi kun käytät luonnollisia menetelmiä kulkemiseen? :)

Gallup:

Saitko pääsiäistervehdyksen kaivatultasi?

⬆️ jep

⬇️ en

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä aistin sen, kun minuun turhaudutaan. Aistin myös vivahde-eroja ja muita. En ole tyhmä. Olen sellainen ärsyttävä, jota ei voi oikein lokeroida mihinkään. Kukaan ei oikeasti ymmärrä mua. Eikä välitä ymmärtääkään. Tavallaan ymmärrettävää. Edes jotkut pystyy samaistumaan, luulisin.

Kouluryhmissä menin ryhmän mukana näkymättömänä, mutta silloin kun yritän olla esillä, alan ärsyttämään ja aiheuttamaan aggressiota muissa.

Suomessa riittää näitä umpimielisiä, joiden mukaan kukaan ei saisi olla esillä, valittavat kaikesta. Älä piittaa.

Hän taisi tarkoittaa ennemminkin sitä, että pysyttelee aina taustalla ja silloin kaikki menee ok, mutta heti, jos astuu vähänkään esiin tai esittää vaikkapa eriävän mielipiteen, saa täyslaidallisen paskaa päälle.

Mulla se nimittäin menee niin, kaikissa ihmissuhteissa. Kun olen myötämielinen ja kiva, olen pidetty ja kehuttu. Kieltäydyn jostakin asiasta kerrankin, niin samojen ihmisten mielestä olen vaikea ja ongelmallinen. Joku toinen taas on jatkuvasti poikkiteloin kaikissa asioissa, mutta se on vain voimakastahtoinen ja jopa arvostettu tämän piirteensä vuoksi.

Eikä se mitään suomalaisuutta ole vaan joku ominaisuus itse toimijassa. Sama tapahtuu myös ulkomaalaisten kavereiden/tuttujen/kollegoiden kanssa, jos en myötää joka asiassa niin olen ruvennut hankalaksi.

Sivusta

Juuri noin. Hahatellaan aina, kun olet niin hiljainen ettei sinua huomaa. On niin kiire, ettei siksi aikaa. Tekisi mieli sanoa takaisin, että kyllä sitä kuitenkin muille riittää aikaa jne. Kyllä minä huomaan, että olen aina viimeinen kuten joku täällä ilmaisi. En ole tavallaan vihainen, mutta en enää jaksa kaunistella näin elämän ehtoopuolella. Ja juuri tuo, ettei ole oikeutta omiin mielipiteisiin.

Näin se pallo pomppii.

Jatkokysymys Galluppiin:

Millainen saamasi pääsiäistervehdys oli?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä aistin sen, kun minuun turhaudutaan. Aistin myös vivahde-eroja ja muita. En ole tyhmä. Olen sellainen ärsyttävä, jota ei voi oikein lokeroida mihinkään. Kukaan ei oikeasti ymmärrä mua. Eikä välitä ymmärtääkään. Tavallaan ymmärrettävää. Edes jotkut pystyy samaistumaan, luulisin.

Kouluryhmissä menin ryhmän mukana näkymättömänä, mutta silloin kun yritän olla esillä, alan ärsyttämään ja aiheuttamaan aggressiota muissa.

Suomessa riittää näitä umpimielisiä, joiden mukaan kukaan ei saisi olla esillä, valittavat kaikesta. Älä piittaa.

Hän taisi tarkoittaa ennemminkin sitä, että pysyttelee aina taustalla ja silloin kaikki menee ok, mutta heti, jos astuu vähänkään esiin tai esittää vaikkapa eriävän mielipiteen, saa täyslaidallisen paskaa päälle.

Mulla se nimittäin menee niin, kaikissa ihmissuhteissa. Kun olen myötämielinen ja kiva, olen pidetty ja kehuttu. Kieltäydyn jostakin asiasta kerrankin, niin samojen ihmisten mielestä olen vaikea ja ongelmallinen. Joku toinen taas on jatkuvasti poikkiteloin kaikissa asioissa, mutta se on vain voimakastahtoinen ja jopa arvostettu tämän piirteensä vuoksi.

Eikä se mitään suomalaisuutta ole vaan joku ominaisuus itse toimijassa. Sama tapahtuu myös ulkomaalaisten kavereiden/tuttujen/kollegoiden kanssa, jos en myötää joka asiassa niin olen ruvennut hankalaksi.

Sivusta

Juuri noin. Hahatellaan aina, kun olet niin hiljainen ettei sinua huomaa. On niin kiire, ettei siksi aikaa. Tekisi mieli sanoa takaisin, että kyllä sitä kuitenkin muille riittää aikaa jne. Kyllä minä huomaan, että olen aina viimeinen kuten joku täällä ilmaisi. En ole tavallaan vihainen, mutta en enää jaksa kaunistella näin elämän ehtoopuolella. Ja juuri tuo, ettei ole oikeutta omiin mielipiteisiin.

Näissä pystyminen kuten moni asia maailmassa on vain tahtokysymys. Mikä on kun ei voi eikä kykene. On se niin helevetin hankalaa.

Jos olet varattu ja perheellinen, miksi rakastuit toiseen?

”Hey, you've got to hide your love away”

50 kilsan päähän

Vierailija kirjoitti:

Jos olet varattu ja perheellinen, miksi rakastuit toiseen?

Luulin ettei tyhmiä kysymyksiä ole. Erehdyin.

Huomenta upeus😘

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olet varattu ja perheellinen, miksi rakastuit toiseen?

Luulin ettei tyhmiä kysymyksiä ole. Erehdyin.

😂 Ei ole tyhmiä kysymyksiä, paitsi juuri silloin kun esität kysymyksesi. Poikkeus.

Pääsiäistervehdys laitettu julkisesti ja julkiseksi.

Enää puuttuu seksi,

Tehdään se turvallisesti.

😉🙃

Vierailija kirjoitti:

”Hey, you've got to hide your love away”

50 kilsan päähän

Here I stand with head in hand, turn my face to the wall

Vierailija kirjoitti:

Gallup:

Saitko pääsiäistervehdyksen kaivatultasi?

⬆️ jep

⬇️ en

En tiedä ↕️ En käytä 2/3 puhelimistani virka-ajan ulkopuolella. Highly unlikely.