Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä aistin sen, kun minuun turhaudutaan. Aistin myös vivahde-eroja ja muita. En ole tyhmä. Olen sellainen ärsyttävä, jota ei voi oikein lokeroida mihinkään. Kukaan ei oikeasti ymmärrä mua. Eikä välitä ymmärtääkään. Tavallaan ymmärrettävää. Edes jotkut pystyy samaistumaan, luulisin.

Kouluryhmissä menin ryhmän mukana näkymättömänä, mutta silloin kun yritän olla esillä, alan ärsyttämään ja aiheuttamaan aggressiota muissa.

Suomessa riittää näitä umpimielisiä, joiden mukaan kukaan ei saisi olla esillä, valittavat kaikesta. Älä piittaa.

Hän taisi tarkoittaa ennemminkin sitä, että pysyttelee aina taustalla ja silloin kaikki menee ok, mutta heti, jos astuu vähänkään esiin tai esittää vaikkapa eriävän mielipiteen, saa täyslaidallisen paskaa päälle.

Mulla se nimittäin menee niin, kaikissa ihmissuhteissa. Kun olen myötämielinen ja kiva, olen pidetty ja kehuttu. Kieltäydyn jostakin asiasta kerrankin, niin samojen ihmisten mielestä olen vaikea ja ongelmallinen. Joku toinen taas on jatkuvasti poikkiteloin kaikissa asioissa, mutta se on vain voimakastahtoinen ja jopa arvostettu tämän piirteensä vuoksi.

Eikä se mitään suomalaisuutta ole vaan joku ominaisuus itse toimijassa. Sama tapahtuu myös ulkomaalaisten kavereiden/tuttujen/kollegoiden kanssa, jos en myötää joka asiassa niin olen ruvennut hankalaksi.

Sivusta

Juuri noin. Hahatellaan aina, kun olet niin hiljainen ettei sinua huomaa. On niin kiire, ettei siksi aikaa. Tekisi mieli sanoa takaisin, että kyllä sitä kuitenkin muille riittää aikaa jne. Kyllä minä huomaan, että olen aina viimeinen kuten joku täällä ilmaisi. En ole tavallaan vihainen, mutta en enää jaksa kaunistella näin elämän ehtoopuolella. Ja juuri tuo, ettei ole oikeutta omiin mielipiteisiin.

Näissä pystyminen kuten moni asia maailmassa on vain tahtokysymys. Mikä on kun ei voi eikä kykene. On se niin helevetin hankalaa.

Jep. Ihminen, jolla tunteet. Ei heittopussi.

Vierailija kirjoitti:

Jos olet varattu ja perheellinen, miksi rakastuit toiseen?

Hän edustaa jotain, mitä suhteestani puuttuu. Herkkyyttä, kärsivällisyyttä jne. Ja kemia oli ja on mieletön.

Vierailija kirjoitti:

Jatkokysymys Galluppiin:

Millainen saamasi pääsiäistervehdys oli?

Hän ei saanut tervehdystä, vaikka katsoin kyllä kaupassa muuten vain hienoja, keväisiä kortteja. Ei hän olisi edes halunnut sellaista, ja joulukortti oli taisi olla jo riittävän kiusallista.

Normot eivät ymmärrä minua. Sehän niitä ketuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olet varattu ja perheellinen, miksi rakastuit toiseen?

Hän edustaa jotain, mitä suhteestani puuttuu. Herkkyyttä, kärsivällisyyttä jne. Ja kemia oli ja on mieletön.

Aluksi selitteli itselleni, että olen ihastunut hänessä sellaiseen puoleen, jota omassa miehessäni ei ole. No nyt vuosien jälkeen omaan mieheen on tunteet loppu ja tähän toiseen mieheen vahvistuneet. Rakastan häntä vikoineen kaikkineen.

Vierailija kirjoitti:

Jos olet varattu ja perheellinen, miksi rakastuit toiseen?

Kun ei kukaan kysynyt multa, et haluaisitko rakastua toiseen. Varmaan myös puolison kylmäkiskoisuudella on osansa asiassa. Ihminen kaipaa rakastetuksi tulemisen tunnetta. Amorin jousimiestaidot vaan jättää toivomisen varaa, ja niin sitä voi rakastua sellaiseen, johon ei mitään mahdollisuuksia edes olisi. No niin, ja sitten heti perään ne erokehotukset ja syvän paheksunnan sävyttämät tuomitsemiset.

Vierailija kirjoitti:

Jos olet varattu ja perheellinen, miksi rakastuit toiseen?

Tunnustan.

Kulahtanut kulissiliitto. Siihen päälle henkilö jonka vetovoima on suurempi kuin oma järki.

Tai en tiedä

Vierailija kirjoitti:

Normot eivät ymmärrä minua. Sehän niitä ketuttaa.

Minä ymmärrän, kun olen itsekin weirdo

Voiko estää itseään ihastumasta, jos tietää toisen olevan varattu? Entä jos kuitenkin ihastuu, miten päästä tunteesta eroon?

Keskipäivän pitkä hali sinulle, rakas. Näin ihanaa unta, jossa suutelimme.

Gallup: Mahdollisimman monta tuntomerkkiä ihastuksestasi, jäämättä kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olet varattu ja perheellinen, miksi rakastuit toiseen?

Kun ei kukaan kysynyt multa, et haluaisitko rakastua toiseen. Varmaan myös puolison kylmäkiskoisuudella on osansa asiassa. Ihminen kaipaa rakastetuksi tulemisen tunnetta. Amorin jousimiestaidot vaan jättää toivomisen varaa, ja niin sitä voi rakastua sellaiseen, johon ei mitään mahdollisuuksia edes olisi. No niin, ja sitten heti perään ne erokehotukset ja syvän paheksunnan sävyttämät tuomitsemiset.

Nii-in, miksi et eroa? Jos suhde on kuihtunut, niin miksi pitää toista löysässä hirressä? Mitenkähän sitten suhtauduttaisiin, jos roolit olisivat toisinpäin....?

On ollut elämäni raskaimpia iskuja ikinä, kun sain tietää että vaimollani on ollut suhde toisen kanssa. Eikä tietenkään aluksi myönnetty mitään.

Sitten vasta, kun oli päivänselviä todisteita. Luottamus meni siinä, ja lähestulkoon mielenterveyskin. Nyt yritän jotenkin päästä elämästäni kiinni. Onneksi on kaksi ihanaa lasta, jotka pysyvät ikuisena aurinkona vierellä.

Sait minun pääsiäistervehdyksen tämän ketjun välityksellä❤️

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olet varattu ja perheellinen, miksi rakastuit toiseen?

Tunnustan.

Kulahtanut kulissiliitto. Siihen päälle henkilö jonka vetovoima on suurempi kuin oma järki.

Tai en tiedä <3

Olisko sinulla mahdollisuus saada kaivattusi?

Vierailija kirjoitti:

Gallup: Mahdollisimman monta tuntomerkkiä ihastuksestasi, jäämättä kiinni.

Jäämättä kiinni kenelle?

Moi 😊

Vierailija kirjoitti:

Gallup: Mahdollisimman monta tuntomerkkiä ihastuksestasi, jäämättä kiinni.

Kihartuvat pitkät hiukset. Pituus ehkä 170 tai vähän päälle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olet varattu ja perheellinen, miksi rakastuit toiseen?

Kun ei kukaan kysynyt multa, et haluaisitko rakastua toiseen. Varmaan myös puolison kylmäkiskoisuudella on osansa asiassa. Ihminen kaipaa rakastetuksi tulemisen tunnetta. Amorin jousimiestaidot vaan jättää toivomisen varaa, ja niin sitä voi rakastua sellaiseen, johon ei mitään mahdollisuuksia edes olisi. No niin, ja sitten heti perään ne erokehotukset ja syvän paheksunnan sävyttämät tuomitsemiset.

Nii-in, miksi et eroa? Jos suhde on kuihtunut, niin miksi pitää toista löysässä hirressä? Mitenkähän sitten suhtauduttaisiin, jos roolit olisivat toisinpäin....?

On ollut elämäni raskaimpia iskuja ikinä, kun sain tietää että vaimollani on ollut suhde toisen kanssa. Eikä tietenkään aluksi myönnetty mitään.

Sitten vasta, kun oli päivänselviä todisteita. Luottamus meni siinä, ja lähestulkoon mielenterveyskin. Nyt yritän jotenkin päästä elämästäni kiinni. Onneksi on kaksi ihanaa lasta, jotka pysyvät ikuisena aurinkona vierellä.

Et tiedä meidän tilanteestamme mitään, joten en jaksa perustella. Todennäköisesti tällä tilanteella mennään hautuumaalle asti, eikä siihen välttämättä edes mene kovin kauaa.

Vierailija kirjoitti:

Gallup: Mahdollisimman 0monta tuntomerkkiä ihastuksestasi, jäämättä kiinni.

Hyvännäköinen komistus. Ihana hymy. Ääni kuin samettia. Viimex oli parta, nyt en tiedä. Jätän tähän 😉

Villasukka 💜

Kiva kun viestittelit! Edellisestä kerrasta olikin mennyt muutama sata päivää. Toivottavasti nähdään pian!