Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle!

Vierailija kirjoitti:

Mulle tulee nykyään huono olo kun otan yhteyttä kaivattuun mieheen. Aika luovuttaa?

Miehen pitäisi antaa ottaa yhteys 90 prosenttia ajasta. Jos suhdeluku on jotain muuta niin ei hyvä heilu.

Voisin sanoa sulle aika isoja asioita IRL. Meillä on siihen kaikin tavoin ihan riittävä ja luonteva yhteys. En kuitenkaan uskalla. En ainakaan nyt. Pelkään moniportaisella asteikolla kaikkia mahdollisia seuraamuksia. Pelkään sitä, että sanoisit olevasi imarreltu, mutta et halua sen enempää ja että meidän on paras pysyä ystävinä. Pelkään, että täyslaidallinen tunnustusta rikkoo senkin ystävyyden, joka nyt on. Ymmärrän siitä mahdollisesti seuraavan kiusaantuneisuuden, joka jäisi haittaamaan. Toisaalta sitten pelkään sitäkin, että olisitkin halukas johonkin ja homma alkaisi eskaloitua. Luulen, että niin varmasti kävisi tavalla tai toisella. Se vetovoima ja kiinnostus ja kaikki, mitä meillä on, pakottaisi meidät siihen. Silloin siitä olisi ulkopuolisille syyttömille ikäviä seuraamuksia ja meidänkin elämä voisi mullistua tavalla, joka ei välttämättä ole miellyttävä ainakaan lyhyellä jänteellä. Siksi en sano. En ainakaan nyt. Olen kyllä todennut, että ei tämä ajan kanssa mihinkään katoa ja paine ottaa kohtalon loikka hiljalleen kasvaa. Mutta tuntuu, että aika ei vielä ole oikea. Tuntuu, että jotain pitäisi ensin tapahtua. On kauhea ikävä! Asiaa ei auttanut melko kuuma uni, jonka sinusta näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle tulee nykyään huono olo kun otan yhteyttä kaivattuun mieheen. Aika luovuttaa?

Miehen pitäisi antaa ottaa yhteys 90 prosenttia ajasta. Jos suhdeluku on jotain muuta niin ei hyvä heilu.

Samaa mieltä, siinä omakin kiinnostus herää ja pysyy yllä, kun mies on rehellisen aktiivinen. Jättäydyn tästä nykyisestä suosiolla.

Vierailija kirjoitti:

Voisin sanoa sulle aika isoja asioita IRL. Meillä on siihen kaikin tavoin ihan riittävä ja luonteva yhteys. En kuitenkaan uskalla. En ainakaan nyt. Pelkään moniportaisella asteikolla kaikkia mahdollisia seuraamuksia. Pelkään sitä, että sanoisit olevasi imarreltu, mutta et halua sen enempää ja että meidän on paras pysyä ystävinä. Pelkään, että täyslaidallinen tunnustusta rikkoo senkin ystävyyden, joka nyt on. Ymmärrän siitä mahdollisesti seuraavan kiusaantuneisuuden, joka jäisi haittaamaan. Toisaalta sitten pelkään sitäkin, että olisitkin halukas johonkin ja homma alkaisi eskaloitua. Luulen, että niin varmasti kävisi tavalla tai toisella. Se vetovoima ja kiinnostus ja kaikki, mitä meillä on, pakottaisi meidät siihen. Silloin siitä olisi ulkopuolisille syyttömille ikäviä seuraamuksia ja meidänkin elämä voisi mullistua tavalla, joka ei välttämättä ole miellyttävä ainakaan lyhyellä jänteellä. Siksi en sano. En ainakaan nyt. Olen kyllä todennut, että ei tämä ajan kanssa mihinkään katoa ja paine ottaa kohtalon loikka hiljalleen kasvaa. Mutta tuntuu, että aika ei vielä ole oikea. Tuntuu, että jotain pitäisi ensin tapahtua. On kauhea ikävä! Asiaa ei auttanut melko kuuma uni, jonka sinusta näin.

Mitä pitäisi ensin tapahtua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisin sanoa sulle aika isoja asioita IRL. Meillä on siihen kaikin tavoin ihan riittävä ja luonteva yhteys. En kuitenkaan uskalla. En ainakaan nyt. Pelkään moniportaisella asteikolla kaikkia mahdollisia seuraamuksia. Pelkään sitä, että sanoisit olevasi imarreltu, mutta et halua sen enempää ja että meidän on paras pysyä ystävinä. Pelkään, että täyslaidallinen tunnustusta rikkoo senkin ystävyyden, joka nyt on. Ymmärrän siitä mahdollisesti seuraavan kiusaantuneisuuden, joka jäisi haittaamaan. Toisaalta sitten pelkään sitäkin, että olisitkin halukas johonkin ja homma alkaisi eskaloitua. Luulen, että niin varmasti kävisi tavalla tai toisella. Se vetovoima ja kiinnostus ja kaikki, mitä meillä on, pakottaisi meidät siihen. Silloin siitä olisi ulkopuolisille syyttömille ikäviä seuraamuksia ja meidänkin elämä voisi mullistua tavalla, joka ei välttämättä ole miellyttävä ainakaan lyhyellä jänteellä. Siksi en sano. En ainakaan nyt. Olen kyllä todennut, että ei tämä ajan kanssa mihinkään katoa ja paine ottaa kohtalon loikka hiljalleen kasvaa. Mutta tuntuu, että aika ei vielä ole oikea. Tuntuu, että jotain pitäisi ensin tapahtua. On kauhea ikävä! Asiaa ei auttanut melko kuuma uni, jonka sinusta näin.

Mitä pitäisi ensin tapahtua?

En osaa määritellä sen tarkemmin. Jotain, mikä horjuttaisi status quoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On päiviä, jotka ovat kiireisiä, mutta olet joka päivä silti ajatuksissain. Kuten tänäänkin. Pieniä ajatuksenpoikasia lenteli päässäni läpi työpäivän, murto-osa sekunteja ja vähän pidempiäkin. Kävellessäni kotiin mietin, miten mukavaa olisi jos saisin saapua kotiin luoksesi tai sinua odottamaan. Tehdessäni ruokaa mietin, mitä sinulle kokkaisin. Mietin oikeastaan aika paljon ihan arkisia juttuja, että millaista kanssasi olisi elää ja vaan olla, yhdessä rämpiä läpi synkimmästä ja tylsimmästäkin arjesta. Hullultahan se kuulostaa, että unelmoin ensisijaisesti yhteisistä kauppareissuista, pyykkipäivistä ja juoksulenkeistä unelmahäiden, romanttisten illallisten ja kuuman seksin sijaan, mutta niin se vaan on. Olisi kaikista kauneinta saada jakaa se perusarki kanssasi. Ja jos sallin ajatusteni oikein lähteä laukalle, niin olisihan se kiva saada kutsua sinua vaimoksi tottakai, mutta se on valovuosien päässä omassa päässänikin. 

Ihania ajatuksia hänestä sulla. Voisitko vähän paljastaa hänestä jotain, jotta hän tunnistaisi tämän viestin? Olisi sääli jos menisi ihan tuuleen tällainen ihana viesti. Kuinka usein näette kaivattusi kanssa?

Ei kuulu tapoihini vastailla uteluihin, mutta kun noin suoraan kysytään niin vastaanpa. En valitettavasti halua paljastaa kaivatustani mitään. Lähinnä kirjoittelen tänne purkaakseni tuntojani ja saadakseni sanottua sen, mitä en tosielämässä voi sanoa. Kaikki kortit ovat niinsanotusti käännetty jo, kyseessä on yksipuoliset tunteet. Onhan se sääli että viestit menevät tuuleen, mutta koen että jos raapustuksillani on jollekin iloa, niin jokainen haluava ajatelkoon viestin olevan juuri itselleen. -Ap

Sivusta huutelen ap:lle, että itsekin unelmoin tavallisesta arjesta kaivatun kanssa. Voi kun aloitus olisikin juuri erään tietyn miehen kirjoittama.

Sama ajatus. Elämässä on parasta tavallinen arki, kun se rullaa hyvin ja mukavasti. Pieniä ilon aiheita on arki täynnä ja niistä se elämän onni muodostuu, jos ne osaa nähdä ja kokea. Mitä pienemmästä osaa olla onnellinen, sen enemmän on onnen aiheita ja elämä sitä myöten mukavaa. Jos perustaa onnensa materiaan tai elämän huippuhetkiin, on aika heikoilla. Minulle on usein tarjolla naisia, jotka ajattelevat saavansa kauttani helppoa elämää, reissuja ja huippuhetkiä. Ovat monesti liikkeellä asenteella, jossa odottavat minun järjestävän heille viihdykettä ja hupia. Minusta tuollaiset ovat tylsintä mahdollista seuraa, enkä ole pätkääkään kiinnostunut. Haluan nimenomaan elää sitä tavallista arkea pienine ilonaiheineen. Ja minulle kelpaa vain nainen, joka haluaa ja osaa nähdä arjen ilot ja jolle huippuhetket ovat vain ekstraa ja vaihtelua kaiken keskelle, mutta ei elämän tarkoitus.

Täysin samaa mieltä naisena. Haen parisuhteesta yhteistä arkea.

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmisillä etätöitä ensi viikolla?

Kalastelua🙄

Tosiaannoutuu etänä käymään alkuviikosta, puolessavälissä ja loppuviikosta.

Vierailija kirjoitti:

Nuuka oli kaivattuni, säälin hänen seuraavaa.

Ei tavaraa kaikille kättelyssä jaella.

Älähän nyt kuomaseni. Näin sentään unta, että katselit huuliani ja syöksyitjoka kerta ahnaaseen suutelemiseen kanssani. Henkeä piti välillä vetää, oli niin kiihkeää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On päiviä, jotka ovat kiireisiä, mutta olet joka päivä silti ajatuksissain. Kuten tänäänkin. Pieniä ajatuksenpoikasia lenteli päässäni läpi työpäivän, murto-osa sekunteja ja vähän pidempiäkin. Kävellessäni kotiin mietin, miten mukavaa olisi jos saisin saapua kotiin luoksesi tai sinua odottamaan. Tehdessäni ruokaa mietin, mitä sinulle kokkaisin. Mietin oikeastaan aika paljon ihan arkisia juttuja, että millaista kanssasi olisi elää ja vaan olla, yhdessä rämpiä läpi synkimmästä ja tylsimmästäkin arjesta. Hullultahan se kuulostaa, että unelmoin ensisijaisesti yhteisistä kauppareissuista, pyykkipäivistä ja juoksulenkeistä unelmahäiden, romanttisten illallisten ja kuuman seksin sijaan, mutta niin se vaan on. Olisi kaikista kauneinta saada jakaa se perusarki kanssasi. Ja jos sallin ajatusteni oikein lähteä laukalle, niin olisihan se kiva saada kutsua sinua vaimoksi tottakai, mutta se on valovuosien päässä omassa päässänikin. 

Ihania ajatuksia hänestä sulla. Voisitko vähän paljastaa hänestä jotain, jotta hän tunnistaisi tämän viestin? Olisi sääli jos menisi ihan tuuleen tällainen ihana viesti. Kuinka usein näette kaivattusi kanssa?

Ei kuulu tapoihini vastailla uteluihin, mutta kun noin suoraan kysytään niin vastaanpa. En valitettavasti halua paljastaa kaivatustani mitään. Lähinnä kirjoittelen tänne purkaakseni tuntojani ja saadakseni sanottua sen, mitä en tosielämässä voi sanoa. Kaikki kortit ovat niinsanotusti käännetty jo, kyseessä on yksipuoliset tunteet. Onhan se sääli että viestit menevät tuuleen, mutta koen että jos raapustuksillani on jollekin iloa, niin jokainen haluava ajatelkoon viestin olevan juuri itselleen. -Ap

Sivusta huutelen ap:lle, että itsekin unelmoin tavallisesta arjesta kaivatun kanssa. Voi kun aloitus olisikin juuri erään tietyn miehen kirjoittama.

Sama ajatus. Elämässä on parasta tavallinen arki, kun se rullaa hyvin ja mukavasti. Pieniä ilon aiheita on arki täynnä ja niistä se elämän onni muodostuu, jos ne osaa nähdä ja kokea. Mitä pienemmästä osaa olla onnellinen, sen enemmän on onnen aiheita ja elämä sitä myöten mukavaa. Jos perustaa onnensa materiaan tai elämän huippuhetkiin, on aika heikoilla. Minulle on usein tarjolla naisia, jotka ajattelevat saavansa kauttani helppoa elämää, reissuja ja huippuhetkiä. Ovat monesti liikkeellä asenteella, jossa odottavat minun järjestävän heille viihdykettä ja hupia. Minusta tuollaiset ovat tylsintä mahdollista seuraa, enkä ole pätkääkään kiinnostunut. Haluan nimenomaan elää sitä tavallista arkea pienine ilonaiheineen. Ja minulle kelpaa vain nainen, joka haluaa ja osaa nähdä arjen ilot ja jolle huippuhetket ovat vain ekstraa ja vaihtelua kaiken keskelle, mutta ei elämän tarkoitus.

Mistä tunnistat tuollaiset jotka haluavat hyötyä ja millä lailla näkyy, että odottavat sun järjestävän viihdykettä heille?

Vierailija kirjoitti:

Ihanaa nähdä heti aamusta🧡

Niin on. Siinä on koko päivän hymy herkässä.

Vierailija kirjoitti:

Voisin sanoa sulle aika isoja asioita IRL. Meillä on siihen kaikin tavoin ihan riittävä ja luonteva yhteys. En kuitenkaan uskalla. En ainakaan nyt. Pelkään moniportaisella asteikolla kaikkia mahdollisia seuraamuksia. Pelkään sitä, että sanoisit olevasi imarreltu, mutta et halua sen enempää ja että meidän on paras pysyä ystävinä. Pelkään, että täyslaidallinen tunnustusta rikkoo senkin ystävyyden, joka nyt on. Ymmärrän siitä mahdollisesti seuraavan kiusaantuneisuuden, joka jäisi haittaamaan. Toisaalta sitten pelkään sitäkin, että olisitkin halukas johonkin ja homma alkaisi eskaloitua. Luulen, että niin varmasti kävisi tavalla tai toisella. Se vetovoima ja kiinnostus ja kaikki, mitä meillä on, pakottaisi meidät siihen. Silloin siitä olisi ulkopuolisille syyttömille ikäviä seuraamuksia ja meidänkin elämä voisi mullistua tavalla, joka ei välttämättä ole miellyttävä ainakaan lyhyellä jänteellä. Siksi en sano. En ainakaan nyt. Olen kyllä todennut, että ei tämä ajan kanssa mihinkään katoa ja paine ottaa kohtalon loikka hiljalleen kasvaa. Mutta tuntuu, että aika ei vielä ole oikea. Tuntuu, että jotain pitäisi ensin tapahtua. On kauhea ikävä! Asiaa ei auttanut melko kuuma uni, jonka sinusta näin.

Antaa ajan kulua ja kyllä se aika tulee jolloin voit sen kertoa.

En häviä minnekkään,kyllä sekin päivä tulee että jotain tapahtuu.

Ei ainakaan parin tunnisteellisen viestin kirjoittaminen täällä vie kenenkään ajasta 90:ää prosenttia ajasta. Sellaiset "vaatimukset" mulla.

Sivusta

Vierailija kirjoitti:

Voisin sanoa sulle aika isoja asioita IRL. Meillä on siihen kaikin tavoin ihan riittävä ja luonteva yhteys. En kuitenkaan uskalla. En ainakaan nyt. Pelkään moniportaisella asteikolla kaikkia mahdollisia seuraamuksia. Pelkään sitä, että sanoisit olevasi imarreltu, mutta et halua sen enempää ja että meidän on paras pysyä ystävinä. Pelkään, että täyslaidallinen tunnustusta rikkoo senkin ystävyyden, joka nyt on. Ymmärrän siitä mahdollisesti seuraavan kiusaantuneisuuden, joka jäisi haittaamaan. Toisaalta sitten pelkään sitäkin, että olisitkin halukas johonkin ja homma alkaisi eskaloitua. Luulen, että niin varmasti kävisi tavalla tai toisella. Se vetovoima ja kiinnostus ja kaikki, mitä meillä on, pakottaisi meidät siihen. Silloin siitä olisi ulkopuolisille syyttömille ikäviä seuraamuksia ja meidänkin elämä voisi mullistua tavalla, joka ei välttämättä ole miellyttävä ainakaan lyhyellä jänteellä. Siksi en sano. En ainakaan nyt. Olen kyllä todennut, että ei tämä ajan kanssa mihinkään katoa ja paine ottaa kohtalon loikka hiljalleen kasvaa. Mutta tuntuu, että aika ei vielä ole oikea. Tuntuu, että jotain pitäisi ensin tapahtua. On kauhea ikävä! Asiaa ei auttanut melko kuuma uni, jonka sinusta näin.

Vastaan kuin olisi itselle, kuten tapana on.

Mä taas pelkään, että olen vain omassa päässäni kaiken mahdollisen kuvitellut omista ihmisen tarpeistani käsin. Ja sen ympärille rakentanut satuja ja tarinoita, hyvää ja kaunista. Unelmia.paljastaen kuitenkin samalla hel ve tin paljon omaa sisäistä minua, omaa haavoittuvuutta,omia kyyneleitä. Koska mitään ei ole tapahtunut tai näemmä ole ikinä tapatumassakaan olen ollut hiljaisempi, vähempi täällä ja enempi poissa sinun saavuttaa minua. Puoleltani ei ole ketään ulkopuolisia syyttömiä, joten niiden täytyy olla sun puolellasi. Ymmärrän sen ja hyväksyn sen. Ei meistä mitään tule. Kiitos nyt sitten tästäkin vähästä. Olet tärkeä ja rakas.

Keskipäivän hali sinulle, rakas.

Vierailija kirjoitti:

Ei ainakaan parin tunnisteellisen viestin kirjoittaminen täällä vie kenenkään ajasta 90:ää prosenttia ajasta. Sellaiset "vaatimukset" mulla.

Sivusta

Se vaan edellyttäis et se toinen olis täällä... ja se olis aika paljon kyl vaadittu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

*llua tekis mieli

Kunnon pano olisi jotain.

Sinäpä sen sanoit 😘😋😛🤪

Kyl jos semmotteis 1000 000 panis tilille, voishan sitä jo sanua kunnon panoksi.

Niin paha olla. Inhottaa kevät, inhottaa kun ystävät hehkuttavat onneaan ja parisuhteitaan. Minä lihon yksin kotona kun lohtusyön ja koitan pärjätä masennuksen kourissa. Stressaa ja vituttaa kaikki. Kuinkakohan kauan menee siihen, että lopullisesti romahdan, otan loparit, alkoholisoidun ja linnoitaudun kotiin loppuiäksi ja pakkomielteisesti ryhdyn vainoamaan sinua kun katkeroidun? Pelkään muuttuvani totaalisesti hirviöksi. Rakkauden pitäisi kuulemma olla kiva juttu, no eipä ollut. Jos ihminen on muutenkin huonossa jamassa niin onneton rakkaus sysää vain syvemmälle paskaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuuka oli kaivattuni, säälin hänen seuraavaa.

Mulla oli aikoinaan todella todella nuuka poikaystävä. Eräällä kerralla oletus oli, että hän maksaa pitsat ja ne oli tosi halvat. Hänen oletus oli, että minä maksan molempien pitsat. Tajuamatta, että ruoat oli maksamatta poistuin jo ulos ja poikaystäväni teki saman maksamatta mitään. Jälkikäteen piti minun syynä etten maksanut niitä ja mietti miten hän ei ikinä enää kehtaa mennä sinne. 

Lähdettiin ajelemaan maakuntaan ja vanhempansa antoivat reippaasti rahaa, jotta voidaan käydä kahvilla yms. ja hän voi tarjota. Ajettiin noin 100km ja palattiin takaisin käymättä missään. Ei edes pysähdytty. 

Äitinsä oli kerran ostamassa minulta jotain ja tarjosi 100mk väkipakolla, vaikka olisin tahtonut antaa ilmaiseksi. Otin lopulta rahan vastaan ison väännön jälkeen. Poikaystäväni suuttui miten otin rahaa vastaan. Yritti keplotella tuota rahaa itselleen. 

Olen tavannut hänet viimeksi 90-luvulla, mutta on eräitä sukulaisia jotka tuntee heidät ja kyseisellä miehellä ei ole onni käynyt naismarkkinoilla. Taitaa tuo liika nuukuuskin ajaa naisia tiehensä.

Toivottavasti omat poikani löytävät omillaan toimeentulevat, itsenäiset, ja fiksut naiset. Naiset, jotka eivät hyväksy elämää toisen kustannuksella. Se on nykypäivää.

S😘

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

*llua tekis mieli

Kunnon pano olisi jotain.

Sinäpä sen sanoit 😘😋😛🤪

Kyl jos semmotteis 1000 000 panis tilille, voishan sitä jo sanua kunnon panoksi.

Otahan hevonen ensin maitua.