Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle!

Ootkohan vapaalla mies. Päiväkahvit, jutellaan. ☕☕

Vierailija kirjoitti:

Siel on liukasta vielä! Mettätiet aivan jäässä ja saapi varovasti hipsutella menemään :D

Kaunista viikkoa kaipaajille☀️

Tiivitaavi, Hipsu, Laalaa, Pai

Sinä, minä, maksalaatikko ja mansikat. 🍓🍓

Olen jotenkin antanut periksi. Miehen täytyy edes jollain tavalla pyrkiä mun luokse.

T🥰M

Vierailija kirjoitti:

Sinä, minä, maksalaatikko ja mansikat. 🍓🍓

Maksalaatikkoo ja mansikkaaa... juuri oikeenlaista kemiiaaaa... 🎶

Vierailija kirjoitti:

Olen jotenkin antanut periksi. Miehen täytyy edes jollain tavalla pyrkiä mun luokse.

Annatko mahdollisesti sellaista viestiä, ettei hän uskalla? Jollakin tapaa.

Vierailija kirjoitti:

Hyvää huomenta! Uusi päivä, uusi alku.

Kenelle?

Vierailija kirjoitti:

Olen jotenkin antanut periksi. Miehen täytyy edes jollain tavalla pyrkiä mun luokse.

Oletko varma, ettei siellä ole toista naista piilossa? Sori, jos kuulostaa pahalta, mutta omalta kohdaltani oli tosiasia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuuka oli kaivattuni, säälin hänen seuraavaa.

Mulla oli aikoinaan todella todella nuuka poikaystävä. Eräällä kerralla oletus oli, että hän maksaa pitsat ja ne oli tosi halvat. Hänen oletus oli, että minä maksan molempien pitsat. Tajuamatta, että ruoat oli maksamatta poistuin jo ulos ja poikaystäväni teki saman maksamatta mitään. Jälkikäteen piti minun syynä etten maksanut niitä ja mietti miten hän ei ikinä enää kehtaa mennä sinne. 

Lähdettiin ajelemaan maakuntaan ja vanhempansa antoivat reippaasti rahaa, jotta voidaan käydä kahvilla yms. ja hän voi tarjota. Ajettiin noin 100km ja palattiin takaisin käymättä missään. Ei edes pysähdytty. 

Äitinsä oli kerran ostamassa minulta jotain ja tarjosi 100mk väkipakolla, vaikka olisin tahtonut antaa ilmaiseksi. Otin lopulta rahan vastaan ison väännön jälkeen. Poikaystäväni suuttui miten otin rahaa vastaan. Yritti keplotella tuota rahaa itselleen. 

Olen tavannut hänet viimeksi 90-luvulla, mutta on eräitä sukulaisia jotka tuntee heidät ja kyseisellä miehellä ei ole onni käynyt naismarkkinoilla. Taitaa tuo liika nuukuuskin ajaa naisia tiehensä.

Olen useammin kuin kerran ajatunut suhteisiin miesten kanssa, jotka ovat maksattaneet mulla kaiken. Ei mulla taida olla lainkaan omanarvontuntoa. Biologisesti miehen tulisi sekä säästää naisen resursseja että tarjota tälle omiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keksimääräiset mitat aika järkyt: miehet lyhyitä 177 ja paino tyyliin 90 kg (pitäisi olla noin 75)

Ja naiset tyyliin 163 ja painoa 79. Pitäisi olla noin 54-60.

Omalla lihasmassalla ei kyllä tuo 163/ - 54-60 mene millään läpi.

Tää on todella huvittava aloitus, koska miehet ovat oikeasti todella huonoja arvioimaan naisten painoja varmaan siksi, että naiset ovat aina valehdelleet heille niistä (sama kuin naisten arvio 15 sentin pituudesta).

Olen 170/82 ja miehet järjestään arvioivat minun painavan 60 kiloa, koska en lihaksikkaana ja urheilullisena näytä läskiltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen jotenkin antanut periksi. Miehen täytyy edes jollain tavalla pyrkiä mun luokse.

Annatko mahdollisesti sellaista viestiä, ettei hän uskalla? Jollakin tapaa.

En anna naimisissa oleville miehille minkäänlaista viestiä ainakaan tarkoituksella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen jotenkin antanut periksi. Miehen täytyy edes jollain tavalla pyrkiä mun luokse.

Oletko varma, ettei siellä ole toista naista piilossa? Sori, jos kuulostaa pahalta, mutta omalta kohdaltani oli tosiasia.

Usein siellä onkin ollut. Rakastuneet miehet jostain syystä usein ihastuvat minuun. Ihastumalla mieheen voin olla melkein varma, että tämä on löytänyt elämänsä rakkauden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuuka oli kaivattuni, säälin hänen seuraavaa.

Mulla oli aikoinaan todella todella nuuka poikaystävä. Eräällä kerralla oletus oli, että hän maksaa pitsat ja ne oli tosi halvat. Hänen oletus oli, että minä maksan molempien pitsat. Tajuamatta, että ruoat oli maksamatta poistuin jo ulos ja poikaystäväni teki saman maksamatta mitään. Jälkikäteen piti minun syynä etten maksanut niitä ja mietti miten hän ei ikinä enää kehtaa mennä sinne. 

Lähdettiin ajelemaan maakuntaan ja vanhempansa antoivat reippaasti rahaa, jotta voidaan käydä kahvilla yms. ja hän voi tarjota. Ajettiin noin 100km ja palattiin takaisin käymättä missään. Ei edes pysähdytty. 

Äitinsä oli kerran ostamassa minulta jotain ja tarjosi 100mk väkipakolla, vaikka olisin tahtonut antaa ilmaiseksi. Otin lopulta rahan vastaan ison väännön jälkeen. Poikaystäväni suuttui miten otin rahaa vastaan. Yritti keplotella tuota rahaa itselleen. 

Olen tavannut hänet viimeksi 90-luvulla, mutta on eräitä sukulaisia jotka tuntee heidät ja kyseisellä miehellä ei ole onni käynyt naismarkkinoilla. Taitaa tuo liika nuukuuskin ajaa naisia tiehensä.

Olen useammin kuin kerran ajatunut suhteisiin miesten kanssa, jotka ovat maksattaneet mulla kaiken. Ei mulla taida olla lainkaan omanarvontuntoa. Biologisesti miehen tulisi sekä säästää naisen resursseja että tarjota tälle omiaan.

Sata vuotta sitten oli noin, jos synnytti kymmenen lasta. Nyt syytä sellaiseen ei ole paitsi, jos synnyttää kymmentä lasta. Siten vastavuoroinen jakaminen on varmaan päivitetty versio tästä.

Mulle tulee nykyään huono olo kun otan yhteyttä kaivattuun mieheen. Aika luovuttaa?

Olen mielestäsi tyhmä, arvoton ja turha ihminen. En ansaitse mitään hyvää elämääni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keksimääräiset mitat aika järkyt: miehet lyhyitä 177 ja paino tyyliin 90 kg (pitäisi olla noin 75)

Ja naiset tyyliin 163 ja painoa 79. Pitäisi olla noin 54-60.

Omalla lihasmassalla ei kyllä tuo 163/ - 54-60 mene millään läpi.

Tää on todella huvittava aloitus, koska miehet ovat oikeasti todella huonoja arvioimaan naisten painoja varmaan siksi, että naiset ovat aina valehdelleet heille niistä (sama kuin naisten arvio 15 sentin pituudesta).

Olen 170/82 ja miehet järjestään arvioivat minun painavan 60 kiloa, koska en lihaksikkaana ja urheilullisena näytä läskiltä.

Ja taas toisaalta, jos ei ole aivan luuranko, niin mies saattaa veikata painon yläkanttiinkin. Nuoruuden poikaystävä loukkasi tosi pahasti veikkaamalla mun painaneen ”ainakin 70”, kun tosiasiassa painoin 52. Olen 167 cm pitkä ja sen mallinen, että jos haluan näyttää laihalta, niin mun pitäis olla reippaasti alipainoinen.

En ymmärrä muutenkaan jotain painojankutusta. Muuttuuko se ihminen jotenkin, jos sen massan numeron tietää?

Eri

Vierailija kirjoitti:

Mulle tulee nykyään huono olo kun otan yhteyttä kaivattuun mieheen. Aika luovuttaa?

On. Minäkin luovutin. JOs hän joskus sattuisi ottamaan yhteyttä vaikka vain tietyillä asiallisilla asioilla niin minä en ole tule olemaan enää se, joka on häneen yhteydessä niissäkään. Unohdan hänet täysin. Olen alkanut katsella erästä toista ja häntä nytkin kaipaan, mutta entinen kaivattu vielä taustalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuuka oli kaivattuni, säälin hänen seuraavaa.

Mulla oli aikoinaan todella todella nuuka poikaystävä. Eräällä kerralla oletus oli, että hän maksaa pitsat ja ne oli tosi halvat. Hänen oletus oli, että minä maksan molempien pitsat. Tajuamatta, että ruoat oli maksamatta poistuin jo ulos ja poikaystäväni teki saman maksamatta mitään. Jälkikäteen piti minun syynä etten maksanut niitä ja mietti miten hän ei ikinä enää kehtaa mennä sinne. 

Lähdettiin ajelemaan maakuntaan ja vanhempansa antoivat reippaasti rahaa, jotta voidaan käydä kahvilla yms. ja hän voi tarjota. Ajettiin noin 100km ja palattiin takaisin käymättä missään. Ei edes pysähdytty. 

Äitinsä oli kerran ostamassa minulta jotain ja tarjosi 100mk väkipakolla, vaikka olisin tahtonut antaa ilmaiseksi. Otin lopulta rahan vastaan ison väännön jälkeen. Poikaystäväni suuttui miten otin rahaa vastaan. Yritti keplotella tuota rahaa itselleen. 

Olen tavannut hänet viimeksi 90-luvulla, mutta on eräitä sukulaisia jotka tuntee heidät ja kyseisellä miehellä ei ole onni käynyt naismarkkinoilla. Taitaa tuo liika nuukuuskin ajaa naisia tiehensä.

Olen useammin kuin kerran ajatunut suhteisiin miesten kanssa, jotka ovat maksattaneet mulla kaiken. Ei mulla taida olla lainkaan omanarvontuntoa. Biologisesti miehen tulisi sekä säästää naisen resursseja että tarjota tälle omiaan.

Sata vuotta sitten oli noin, jos synnytti kymmenen lasta. Nyt syytä sellaiseen ei ole paitsi, jos synnyttää kymmentä lasta. Siten vastavuoroinen jakaminen on varmaan päivitetty versio tästä.

Jos olet mies toivon, ettei yksikään nainen koskaan joudu seurustelemaan sinun kanssasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On päiviä, jotka ovat kiireisiä, mutta olet joka päivä silti ajatuksissain. Kuten tänäänkin. Pieniä ajatuksenpoikasia lenteli päässäni läpi työpäivän, murto-osa sekunteja ja vähän pidempiäkin. Kävellessäni kotiin mietin, miten mukavaa olisi jos saisin saapua kotiin luoksesi tai sinua odottamaan. Tehdessäni ruokaa mietin, mitä sinulle kokkaisin. Mietin oikeastaan aika paljon ihan arkisia juttuja, että millaista kanssasi olisi elää ja vaan olla, yhdessä rämpiä läpi synkimmästä ja tylsimmästäkin arjesta. Hullultahan se kuulostaa, että unelmoin ensisijaisesti yhteisistä kauppareissuista, pyykkipäivistä ja juoksulenkeistä unelmahäiden, romanttisten illallisten ja kuuman seksin sijaan, mutta niin se vaan on. Olisi kaikista kauneinta saada jakaa se perusarki kanssasi. Ja jos sallin ajatusteni oikein lähteä laukalle, niin olisihan se kiva saada kutsua sinua vaimoksi tottakai, mutta se on valovuosien päässä omassa päässänikin. 

Ihania ajatuksia hänestä sulla. Voisitko vähän paljastaa hänestä jotain, jotta hän tunnistaisi tämän viestin? Olisi sääli jos menisi ihan tuuleen tällainen ihana viesti. Kuinka usein näette kaivattusi kanssa?

Ei kuulu tapoihini vastailla uteluihin, mutta kun noin suoraan kysytään niin vastaanpa. En valitettavasti halua paljastaa kaivatustani mitään. Lähinnä kirjoittelen tänne purkaakseni tuntojani ja saadakseni sanottua sen, mitä en tosielämässä voi sanoa. Kaikki kortit ovat niinsanotusti käännetty jo, kyseessä on yksipuoliset tunteet. Onhan se sääli että viestit menevät tuuleen, mutta koen että jos raapustuksillani on jollekin iloa, niin jokainen haluava ajatelkoon viestin olevan juuri itselleen. -Ap

Sivusta huutelen ap:lle, että itsekin unelmoin tavallisesta arjesta kaivatun kanssa. Voi kun aloitus olisikin juuri erään tietyn miehen kirjoittama.

Sama ajatus. Elämässä on parasta tavallinen arki, kun se rullaa hyvin ja mukavasti. Pieniä ilon aiheita on arki täynnä ja niistä se elämän onni muodostuu, jos ne osaa nähdä ja kokea. Mitä pienemmästä osaa olla onnellinen, sen enemmän on onnen aiheita ja elämä sitä myöten mukavaa. Jos perustaa onnensa materiaan tai elämän huippuhetkiin, on aika heikoilla. Minulle on usein tarjolla naisia, jotka ajattelevat saavansa kauttani helppoa elämää, reissuja ja huippuhetkiä. Ovat monesti liikkeellä asenteella, jossa odottavat minun järjestävän heille viihdykettä ja hupia. Minusta tuollaiset ovat tylsintä mahdollista seuraa, enkä ole pätkääkään kiinnostunut. Haluan nimenomaan elää sitä tavallista arkea pienine ilonaiheineen. Ja minulle kelpaa vain nainen, joka haluaa ja osaa nähdä arjen ilot ja jolle huippuhetket ovat vain ekstraa ja vaihtelua kaiken keskelle, mutta ei elämän tarkoitus.