Missä ne Suomen onnelliset ihmiset oikein ovat?

Vierailija kirjoitti:

Suomen onnellisuus selittyy sillä, että täällä isot ikäluokat ovat nyt eläkkeellä, ja ovat kahmineet koko ikänsä kaikkea mahdollista hyvää itselleen. 

Nyt on mukavaa elellä hyväkuntoisena eläkeläisenä tietäen, että hoito ja hoiva pelaa, eläkkeet tulevat ajallaan, osakesalkku voi pulskasti, sijoitusasunnossa asuvat vuokralaiset maksavat vuokransa, Kela korvaa lääkkeet, Mersu on lämpimässä tallissa ja jos viitsii, saa mitä tahansa, jos vaatii riittävän kovaäänisesti.

Suomen itsekkäät ikäluokat ovat maailman onnellisimpia ihmisiä. Ja heitä on edelleen niin paljon, että sillä on tilastollista merkitystä.

Näin juuri. Toki en tiedä ovatko he itsekkäitä vai onnekkaita kun pääsivät helposti vakituisiin töihin ja elämään nuoruuttaan nousukaudella.

Tuota, esittäisin sulle ap kysymyksen: mistä päin Suomea sinun subjektiivinen otantasi on?

Asun pääkaupungissa ja yleisestä käsityksestä huolimatta näen usein hymyileviä ihmisiä. Tuntemattomien kanssa kanssa hyvinkin keskustelevat, niin lapset, kuin aikuisetkin ja usein.

Auttamishenkeä löytyy esimerkkinä. Vanhempi rouva oli kävelyllään hukannut silmälasinsa, auttamaan jäivät kaikki sillä hetkellä ohi kulkeneet, vaikka eivät tunteneet rouvaa tai toisiaan.

Voiko otantaasi vaikuttaa sinä itse? Näet kaiken oman negatiivisen asenteesi läpi?

Vierailija kirjoitti:

Suomen onnellisuus selittyy sillä, että täällä isot ikäluokat ovat nyt eläkkeellä, ja ovat kahmineet koko ikänsä kaikkea mahdollista hyvää itselleen. 

Nyt on mukavaa elellä hyväkuntoisena eläkeläisenä tietäen, että hoito ja hoiva pelaa, eläkkeet tulevat ajallaan, osakesalkku voi pulskasti, sijoitusasunnossa asuvat vuokralaiset maksavat vuokransa, Kela korvaa lääkkeet, Mersu on lämpimässä tallissa ja jos viitsii, saa mitä tahansa, jos vaatii riittävän kovaäänisesti.

Suomen itsekkäät ikäluokat ovat maailman onnellisimpia ihmisiä. Ja heitä on edelleen niin paljon, että sillä on tilastollista merkitystä.

Kyllä puhut puppua. On todella paljon suurten ikäluokkien ihmisiä, jotka jäivät 90-luvun lamassa työttömiksi, kun teollisuus siirtyi nopeasti ulkomaille. Nämä silloin noin viisikymppiset jäivät pitkäaikaistyöttömiksi, asunto meni pankille ja seurasi velkasaneeraukset ja loppuelämän köyhyys. Suurten ikäluokkien ryhmä on suuri ja siihen mahtuu monenlaisia ihmisiä ja yleistäminen on hyvin typerää.

Joillain menee sekaisin onnellisuus ja iloisuus. Suomessa ei hymyillä eikä ilakoida, mutta suurimmalla osalla asiat ovat ihan hyvin elämässä (tai riittävän hyvin, että voivat sanoa olevansa onnellisia). Monissa maissa voidaan olla sosiaalisia käkättäjiä mutta silti onnettomia kun ei pärjätä taloudellisesti, yhteiskunnassa on sortoa, jne.

No helppo sanoa "tyydyn vähään" (ja olla siksi onnellinen), ku no nedes ne työ ja terveys! Mulla ei ole MITÄÄN, ei ikinä ollut eikä tule olemaankaan, koska puuttuu juuri esim. tuo terveys! Että n ole onnellinen täällä, todellakaan, ja pitkälti suomalaiset narsistit ovat kiusaamisellaan tuhonneet terveyteni ja ainakin pahentaneet siten sairauttani, estynyt ura jne. Että kiitos vaan, haluaisin enää eutanasian tältä maalta!

Monesti olen kuullut näitä "tärkeintä että on katto pään päällä ja ruokaa", no esim. ruuasta on ainakin monesti köyhimmillä aito puute Suomessakin, ja entä nyt kun hinnat yhä vaan nousee! Ja monilla tuon kuluneen fraasin sönkkääjillä on ollut paljon muutakin kuin nuo kaksi asiaa, perhettä, kumppani, ystäviä jne.

Ne on kaikki Kauniaisissa.