Lue keskustelun säännöt.
Missä ne Suomen onnelliset ihmiset oikein ovat?
18.03.2022 |
Itse en heihin koskaan törmää. Julkisessa liikenteessä murjotetaan eikä missään puhutua kenellekään. Jos jossain jotain jollekin sanotaan, on se jotain negatiivista. Hymyile täällä ei kukaan.
Ulkomailla on kiva sen vuoksi juuri käydä, että siellä näkee onnellisia ihmisiä toisin kuin täällä Suomessa.
Kommentit (167)
Vierailija kirjoitti:
Tässä ei haettu onnellisimpia ihmisyksilöitä vaan parasta maata, jossa on parhaat mahdollisuudet elää onnellisena. On rauha, on oikeus, on vapaus.
Onni sinänsä on tunne ja asenne.
Jos on pää omassa /ceessä ja suupielet roikkuu, syy ei yleensä ole yhteiskunnan vaan löytyy omista tyräyksistä ja siitä, että HALUAA marista. Niinkin saa tehdä, jos ei paremmasta elämästä mitään tajua. Marise ja nauti! Marise niin että repeät saumoistasi!
Näin nimenomaan. Täälläkin osa nurisee, että työttömänä on surkea elämä, kun ei ole paljon rahaa. Kuitenkin nurisijalla on katto pään päällä, nälkäkuoleman ei uhkaa ja on pelit ja vehkeet, joilla valittaa vauvapalstalla. Vaikka tilanne on huonompi kuin jollain muulla suomalaisella, niin tilanne on tuhat kertaa parempi kuin jollain köyhällä, työttömällä itätimorilaisella.
Yleistän nyt rankasti, mutta olen aina ihastellut afrikkalaisten elämänasennetta. Siellä elämä voi olla rankkaa ja länsimaalaisittain katsottuna köyhempää, mutta asenne elämää kohtaan tuntuu paljon kiitollisemmalta ja iloisemmalta kuin täällä. Usein tuntuu, että köyhemmissä maissa tunnutaan olevan iloisia paljon vähemmästä. Nautitaan sukulaisten ja ystävien seurasta, hyvästä ruoasta, värikkäistä vaatteista ja kauniista ilmasta samaan aikaan kuin täällä nuristaan, että köyhällä ei ole varaa uuteen iPhoneen. Havaitsen itsessänikin tätä samaa turhan valitusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomalaiset syö niin paljo masennuslääkkeitä "onnellisuus pillereitä" että näkee kaiken vaaleanpunaisena, sit luullaan että kaikki on hyvin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työttömänä yksinhuoltajana ihmettelen samaa.
No oletkos työtön yh mieluummin täällä kuin Keniassa tai Afganistanissa? Se on pointti. Ei mikään maa pysty takaamaan kaikille työtä tai varsinkaan puolisoa. Suomi on kuitenkin parhaita paikkoja niille, joita on epäonni kohdannut. Maailma on täynnänsä valtioita, joiden työttömät yksinhuoltajat itkisivät onnesta, jos voisivat vaihtaa osia sinun kanssasi.
Ehkä kuitenkin olisin mieluummin työtön yh jossain välimeren maassa kuin Suomessa. Siellä kun usein on koko suku tukena lapsenhoidossa kun täällä taas normi on "Pärjää yksin".
Täysin selvää on että Suomessa ollaan onnellisempia kuin Keniassa ja Afganistanissa. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä että Suomessa olisi oikeasti maailman onnellisimmat ihmiset.
Joka asiassa löytyy valittamista. Välimeren maissa naisten työssäkäyminen oli pitkään vähäistä, joten se suvun tukena oleminen on ollut mahdollista. Se "yksin pärjääminen" on myös kiinni yksilöstä. Kyllä on myös Suomessa perheitä, missä autetaan paljon. Se Välimeren maiden suuri perheyhteisö ei aina myöskään pidä paikkaansa, nuoret muuttavat myös niissä työn takia kaupunkeihin ja vanhukset jäävät maaseudulle.
Aina se ruoho tahtoo olla vihreämpää siellä naapurin puolella ja kateuden läpi on vaikea nähdä oman maan hyviä asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ei haettu onnellisimpia ihmisyksilöitä vaan parasta maata, jossa on parhaat mahdollisuudet elää onnellisena. On rauha, on oikeus, on vapaus.
Onni sinänsä on tunne ja asenne.
Jos on pää omassa /ceessä ja suupielet roikkuu, syy ei yleensä ole yhteiskunnan vaan löytyy omista tyräyksistä ja siitä, että HALUAA marista. Niinkin saa tehdä, jos ei paremmasta elämästä mitään tajua. Marise ja nauti! Marise niin että repeät saumoistasi!
Näin nimenomaan. Täälläkin osa nurisee, että työttömänä on surkea elämä, kun ei ole paljon rahaa. Kuitenkin nurisijalla on katto pään päällä, nälkäkuoleman ei uhkaa ja on pelit ja vehkeet, joilla valittaa vauvapalstalla. Vaikka tilanne on huonompi kuin jollain muulla suomalaisella, niin tilanne on tuhat kertaa parempi kuin jollain köyhällä, työttömällä itätimorilaisella.
Yleistän nyt rankasti, mutta olen aina ihastellut afrikkalaisten elämänasennetta. Siellä elämä voi olla rankkaa ja länsimaalaisittain katsottuna köyhempää, mutta asenne elämää kohtaan tuntuu paljon kiitollisemmalta ja iloisemmalta kuin täällä. Usein tuntuu, että köyhemmissä maissa tunnutaan olevan iloisia paljon vähemmästä. Nautitaan sukulaisten ja ystävien seurasta, hyvästä ruoasta, värikkäistä vaatteista ja kauniista ilmasta samaan aikaan kuin täällä nuristaan, että köyhällä ei ole varaa uuteen iPhoneen. Havaitsen itsessänikin tätä samaa turhan valitusta.
Eli nämä mainitsemasi afrikkalaiset ovatkin onnellisempia kuin suomalaiset ja tutkimustulos on väärä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työttömänä yksinhuoltajana ihmettelen samaa.
No oletkos työtön yh mieluummin täällä kuin Keniassa tai Afganistanissa? Se on pointti. Ei mikään maa pysty takaamaan kaikille työtä tai varsinkaan puolisoa. Suomi on kuitenkin parhaita paikkoja niille, joita on epäonni kohdannut. Maailma on täynnänsä valtioita, joiden työttömät yksinhuoltajat itkisivät onnesta, jos voisivat vaihtaa osia sinun kanssasi.
Ehkä kuitenkin olisin mieluummin työtön yh jossain välimeren maassa kuin Suomessa. Siellä kun usein on koko suku tukena lapsenhoidossa kun täällä taas normi on "Pärjää yksin".
Täysin selvää on että Suomessa ollaan onnellisempia kuin Keniassa ja Afganistanissa. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä että Suomessa olisi oikeasti maailman onnellisimmat ihmiset.
Tuossa olet ihan oikeassa. Mutta tuokin johtuu hyvin pitkälti siitä, että näin on pakko toimia, koska yhteiskunta ei ole tukena. Subjektiivisen päivähoito-oikeuden ansiosta Suomessa saa lapsensa päivähoitoon, vaikka ei olisi edes töissäkään. Nekin, jolla sitä sukua ei edes ole.
Mua ihmetyttää joidenkin suomalaisten yhteisöllisyyden ihannointi. Monta kertaa lukenut palstalta ketjuja, joissa valitetaan, kun ei ole yhteisöllisyyttä. Ja aina niistä kommenteista tulee esille se, että itse tarvittaisiin yhteisöltä sitä sun tätä. Ja jos olisi yhteisö, voisi ottaa yhteisöltä sen, mitä haluaa ja milloin haluaa. Ei tunnuta tajuavan, että yhteisöllisyys ei ole vain saamista vaan paljon suuremmassa määrin antamista. Anopin kanssa on pakko tulla toimeen ja auttaa anoppia, koska muussa tapauksessa et kyllä saa anopiltasi apuakaan. Ja jos anoppi kutsuu sunnuntaipäivälliselle tai yhteiseen sukujouluun, niin siitä ei kieltäydytä vaan mennään, vaikka kuinka ottaisi anopin naamakin päähän. Tai sitten se miehesi veljen vaimo, joka besserwisseröi kaikella ja puhuu jatkuvasti lastensa erinomaisuudesta ja saavutuksista. Sä istut sen kanssa päivällispöydässä ja kuuntelet hymyillen. Tai kun olet sopinut ystäväsi kanssa mäkkiviikonlopun ja luvassa onkin viikoksi lumisadetta, niin sähän perut reissusi ja menet jollekin yhteisösi jäsenelle avuksi lapioimaan lumet.
Kuulun itse yhteisölliseen sukuun ja vaikka meillä pääsääntöisesti onkin hyvät ja läheiset välit, silti tässä vuosikymmenten varrella olen useitakin kertoja harmittanut, kun olen joutunut muuttamaan omia suunnitelmiani yhteisön vuoksi. Tai kun on työviikon jälkeen ollut tosi väsynyt ja halunnut olla viikonlopun vain rauhassa kotona, niin ei auta, mentävä on. Koska yhteisö ei ole pulla, josta voi napsia vain rusinat.
Ja lisään tähän vielä, että yhteisöllisyys ei ole vain erilaisten palvelusten vaihtokauppaa. Eli kun autan anoppia lumenluonnissa, vastapalvelukseksi anoppi hoitaa lapsiani. Ja sitten muu aika voidaan elää ilman yhteisöä. Yhteisöllisyys on mitä suurimmassa määrin yhdessäoloa. Sitä, että tavataan ja vietetään aikaa yhdessä ilman, että kukaan sillä hetkellä tarvitsee keneltäkään mitään palveluksia. Hyvin moni yhteisöllisyyden perään haikailevakin haluaa itse päättää, mitä tekee, milloin tekee ja kenen kanssa. Sunnuntaisin ei haluta kokoontua "mamman lihapatojen ääreen", koska on parempaakin tekemistä. Varsinkaan, jos kuuluisi yhteisössään niihin, joilla ei erilaisten palvelusten tarvetta juurikaan ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomessahan onnellisuuspillerien kulutus on maailman kärkiluokkaa, pitäähän niiden vastineeksi saada tällainen tutkimustulos, tai pillereihin käytetyt rahat menisi hukkaan...
Onko sinulla tässä taustalla joku salaliittoteorian idea?
Tutkimushan ei ole suomalaisten tekemä.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. Ei ne ainakaan katukuvassa näy.
No riippuu kyllä paljon, mistä se sinun hyvin subjektiivinen "katukuvasi" tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen oikein onnellinen suomalainen. Olen työtön, joten tänäänkin aamusta oli aikaa saattaa koululainen kouluun. Kuunneltiin lintujen laulua ja aurinko paistoi. Sitten tulin kotiin ja tein avokado -voileivän. Olen todella onnellinen <3 (Jos ei lasketa, että nykyinen maailman tilanne ahdistaa)
Vierailija kirjoitti:
Yleistän nyt rankasti, mutta olen aina ihastellut afrikkalaisten elämänasennetta. Siellä elämä voi olla rankkaa ja länsimaalaisittain katsottuna köyhempää, mutta asenne elämää kohtaan tuntuu paljon kiitollisemmalta ja iloisemmalta kuin täällä. Usein tuntuu, että köyhemmissä maissa tunnutaan olevan iloisia paljon vähemmästä. Nautitaan sukulaisten ja ystävien seurasta, hyvästä ruoasta, värikkäistä vaatteista ja kauniista ilmasta samaan aikaan kuin täällä nuristaan, että köyhällä ei ole varaa uuteen iPhoneen. Havaitsen itsessänikin tätä samaa turhan valitusta.
Asuin pari vuotta Malawissa ja usein mietin, miksi länsimaisilla ihmisillä on tuo käsitys, että afrikkalaiset olisivat jotenkin onnellisia. Ei Malawissa ainakaan olla. Vähän kun pintaa raaputtaa ja vaivautuu tutustumaan ihmisiin leveiden hymyjen takana, niin he ovat todella huolestuneita, ahdistuneita ja turhautuneita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työttömänä yksinhuoltajana ihmettelen samaa.
No oletkos työtön yh mieluummin täällä kuin Keniassa tai Afganistanissa? Se on pointti. Ei mikään maa pysty takaamaan kaikille työtä tai varsinkaan puolisoa. Suomi on kuitenkin parhaita paikkoja niille, joita on epäonni kohdannut. Maailma on täynnänsä valtioita, joiden työttömät yksinhuoltajat itkisivät onnesta, jos voisivat vaihtaa osia sinun kanssasi.
Ehkä kuitenkin olisin mieluummin työtön yh jossain välimeren maassa kuin Suomessa. Siellä kun usein on koko suku tukena lapsenhoidossa kun täällä taas normi on "Pärjää yksin".
Täysin selvää on että Suomessa ollaan onnellisempia kuin Keniassa ja Afganistanissa. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä että Suomessa olisi oikeasti maailman onnellisimmat ihmiset.
Mulla on sukua Italiassa ja sehän on just sellainen yhteisöllinen maa, jollaista kaipailet. Mun serkku asui kotona 30-vuotiaaksi, koska asunnot ovat niin kalliita, ettei hän kyennyt opiskeluaikana ja uransa alussa muuttamaan omaan asuntoon. Sairas anoppi asui myös jossain vaiheessa samassa asunnossa, koska hän ei pärjännyt yksin kotonaan. Sairaalaan viedään kaikki omat tarvikkeet ja sukulaiset käy syöttämässä sairasta sairaalassa. Ihanko oikeasti haluat asua lapsesi kanssa samassa asunnossa, kunnes hän saa elämänsä kunnolla käyntiin, pitää huolta sairaista sukulaisista ja tehdä heidän puolestaan kaikkia juttuja?
Vierailija kirjoitti:
Tuolla tutkimuksella on tosiaan harhaanjohtava nimi, koska eihän siinä kysytä ihmisiltä, kuinka onnellisiksi he tuntevat itsensä.
Tuossa nimenomaan kysytään sitä:
This is called the Cantril ladder: it asks respondents to think of a ladder, with the best possible life for them being a 10 and the worst possible life being a 0. They are then asked to rate their own current lives on that 0 to 10 scale.
https://worldhappiness.report/faq/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työttömänä yksinhuoltajana ihmettelen samaa.
No oletkos työtön yh mieluummin täällä kuin Keniassa tai Afganistanissa? Se on pointti. Ei mikään maa pysty takaamaan kaikille työtä tai varsinkaan puolisoa. Suomi on kuitenkin parhaita paikkoja niille, joita on epäonni kohdannut. Maailma on täynnänsä valtioita, joiden työttömät yksinhuoltajat itkisivät onnesta, jos voisivat vaihtaa osia sinun kanssasi.
Ehkä kuitenkin olisin mieluummin työtön yh jossain välimeren maassa kuin Suomessa. Siellä kun usein on koko suku tukena lapsenhoidossa kun täällä taas normi on "Pärjää yksin".
Täysin selvää on että Suomessa ollaan onnellisempia kuin Keniassa ja Afganistanissa. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä että Suomessa olisi oikeasti maailman onnellisimmat ihmiset.
Tuossa olet ihan oikeassa. Mutta tuokin johtuu hyvin pitkälti siitä, että näin on pakko toimia, koska yhteiskunta ei ole tukena. Subjektiivisen päivähoito-oikeuden ansiosta Suomessa saa lapsensa päivähoitoon, vaikka ei olisi edes töissäkään. Nekin, jolla sitä sukua ei edes ole.
Mua ihmetyttää joidenkin suomalaisten yhteisöllisyyden ihannointi. Monta kertaa lukenut palstalta ketjuja, joissa valitetaan, kun ei ole yhteisöllisyyttä. Ja aina niistä kommenteista tulee esille se, että itse tarvittaisiin yhteisöltä sitä sun tätä. Ja jos olisi yhteisö, voisi ottaa yhteisöltä sen, mitä haluaa ja milloin haluaa. Ei tunnuta tajuavan, että yhteisöllisyys ei ole vain saamista vaan paljon suuremmassa määrin antamista. Anopin kanssa on pakko tulla toimeen ja auttaa anoppia, koska muussa tapauksessa et kyllä saa anopiltasi apuakaan. Ja jos anoppi kutsuu sunnuntaipäivälliselle tai yhteiseen sukujouluun, niin siitä ei kieltäydytä vaan mennään, vaikka kuinka ottaisi anopin naamakin päähän. Tai sitten se miehesi veljen vaimo, joka besserwisseröi kaikella ja puhuu jatkuvasti lastensa erinomaisuudesta ja saavutuksista. Sä istut sen kanssa päivällispöydässä ja kuuntelet hymyillen. Tai kun olet sopinut ystäväsi kanssa mäkkiviikonlopun ja luvassa onkin viikoksi lumisadetta, niin sähän perut reissusi ja menet jollekin yhteisösi jäsenelle avuksi lapioimaan lumet.
Kuulun itse yhteisölliseen sukuun ja vaikka meillä pääsääntöisesti onkin hyvät ja läheiset välit, silti tässä vuosikymmenten varrella olen useitakin kertoja harmittanut, kun olen joutunut muuttamaan omia suunnitelmiani yhteisön vuoksi. Tai kun on työviikon jälkeen ollut tosi väsynyt ja halunnut olla viikonlopun vain rauhassa kotona, niin ei auta, mentävä on. Koska yhteisö ei ole pulla, josta voi napsia vain rusinat.
Täysin samaa mieltä! Yhdessä oleminen vaatii kompromisseja, välillä ne tutut (mutta silti rakkaat) naamat ärsyttävät, mutta sukuyhteisö luo turvaa, joten kannattaa ne pikku harmitukset vain sietää ( ne anopin neuvotkin).
Tietysti on myös perheitä, jotka eivät tule toimeen keskenään, mutta luulen että ovat kuitenkin vähemmistönä perheiden joukossa. Näitä juttuja, kun täältäkin olen lukenut, niin toivoisin, että nämä yksinäiset perheet löytäisivät turvakseen jonkun muun yhteisön. Mutta mihinkään yhteisöön kuuluminen ei ole pelkkää ottamista, vaan se on vastavuoroista avun saamista ja antamista.
Näille yhteisöllisyyden haikailijoille voisin muistuttaa, että usein se toisten auttaminen on pakko, koska mitään muuta turvaverkkoa ei ole. Todellako te kaikki olisitte innoissaan ottamassa kotiinne hoitoon vaikkapa dementoituneen tätinne tai anoppinne? Ja jäisitte kotiin lasten kanssa, kun päivähoitoa ei ole? Sekö teidät tekisi onnellisiksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onnellisuus on sitä että saa olla yksin kotona. Koiran kanssa metsässä. Lähteä Lappiin vaeltamaan yksin.
Pahin painajaiseni on olla tunkkaisessa julkisessa kulkupelissä ja lätistä jonninjoutavaa diipadaapaa tuntemattoman kanssa.
Suomessa ollaan onnellisia siksi että täällä saa halutessaan syrjäytyä rauhassa ja muutenkin voi tehdä mitä lystää.
Jos et aloittaja viihdy Suomessa niin tervemenoa johonkin muuhun maahan.
Vierailija kirjoitti:
Näille yhteisöllisyyden haikailijoille voisin muistuttaa, että usein se toisten auttaminen on pakko, koska mitään muuta turvaverkkoa ei ole. Todellako te kaikki olisitte innoissaan ottamassa kotiinne hoitoon vaikkapa dementoituneen tätinne tai anoppinne? Ja jäisitte kotiin lasten kanssa, kun päivähoitoa ei ole? Sekö teidät tekisi onnellisiksi?
Sepä se. Minä olen naimisissakin pakon edestä. Että se siitä onnellisuudesta.
Tätä Suomen onnellisuutta on vaikea uskoa kun lukee woke-feministien vouhkausta kärsimyksestä ja sorrosta. Ja siitä kuinka pahoja on kaikki suomalaiset miehet.
Ehjä nämä tyypit on sittenkin äänekkydestään huolimatta häviävän pieni porukka.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen oikein onnellinen suomalainen. Olen työtön, joten tänäänkin aamusta oli aikaa saattaa koululainen kouluun. Kuunneltiin lintujen laulua ja aurinko paistoi. Sitten tulin kotiin ja tein avokado -voileivän. Olen todella onnellinen <3 (Jos ei lasketa, että nykyinen maailman tilanne ahdistaa)
Samat sanat. Ihana aamu. Lapsi kouluun. Kävelylenkki koiran kanssa. Kevään merkkejä ilmassa. Ihanaa elämää rauhallisessa suomen maassa 🥰🙏
Vierailija kirjoitti:
Tätä Suomen onnellisuutta on vaikea uskoa kun lukee woke-feministien vouhkausta kärsimyksestä ja sorrosta. Ja siitä kuinka pahoja on kaikki suomalaiset miehet.
Ehjä nämä tyypit on sittenkin äänekkydestään huolimatta häviävän pieni porukka.
Typeryyttä lukea laadutonta kirjoitusta. Lue runoja ja hyvää kirjallisuutta. Parasta viihdettä ja tulee hyvä mieli kaupanpäälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessahan onnellisuuspillerien kulutus on maailman kärkiluokkaa, pitäähän niiden vastineeksi saada tällainen tutkimustulos, tai pillereihin käytetyt rahat menisi hukkaan...
Onko sinulla tässä taustalla joku salaliittoteorian idea?
Tutkimushan ei ole suomalaisten tekemä.
Ei ne onnellisuuspilleritkään varmasti ole suomalaisten tekemiä...
Ja onnellisuuden "mahdollisuudet", varakkaillahan on mahdollisuus onnelliseen elämään melkeinpä missä vaan...
Tuossa mitataan korruptiota, tasa-arvoa, rikosmäärää jne. Ei siinä oikeasti onnellisuutta mitata.
Edellämainitut vaativat suuren veroprosentin joka pilaa ihmisten ostovoiman, vahvasti veikkaan että ostovoima puuttuu tukimuksesta. Monen masennus varmaan johtuu siitä ettei täällä voi työtä tekemällä vaurastua.
Suomi johtaa pohjoismaiden itsemurjatilastoja, masennus taitaa sydänsairauksien jälkeen olla jo toiseksi suurin kansantauti jne. Ei täällä oikeasti olla onnellisia.