Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Missä ne Suomen onnelliset ihmiset oikein ovat?
18.03.2022 |
Itse en heihin koskaan törmää. Julkisessa liikenteessä murjotetaan eikä missään puhutua kenellekään. Jos jossain jotain jollekin sanotaan, on se jotain negatiivista. Hymyile täällä ei kukaan.
Ulkomailla on kiva sen vuoksi juuri käydä, että siellä näkee onnellisia ihmisiä toisin kuin täällä Suomessa.
Kommentit (167)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näille yhteisöllisyyden haikailijoille voisin muistuttaa, että usein se toisten auttaminen on pakko, koska mitään muuta turvaverkkoa ei ole. Todellako te kaikki olisitte innoissaan ottamassa kotiinne hoitoon vaikkapa dementoituneen tätinne tai anoppinne? Ja jäisitte kotiin lasten kanssa, kun päivähoitoa ei ole? Sekö teidät tekisi onnellisiksi?
Sepä se. Minä olen naimisissakin pakon edestä. Että se siitä onnellisuudesta.
Miksi, onhan sinulla myös mahdollisuus erota?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessahan onnellisuuspillerien kulutus on maailman kärkiluokkaa, pitäähän niiden vastineeksi saada tällainen tutkimustulos, tai pillereihin käytetyt rahat menisi hukkaan...
Onko sinulla tässä taustalla joku salaliittoteorian idea?
Tutkimushan ei ole suomalaisten tekemä.
Ei ne onnellisuuspilleritkään varmasti ole suomalaisten tekemiä...
Ja onnellisuuden "mahdollisuudet", varakkaillahan on mahdollisuus onnelliseen elämään melkeinpä missä vaan...
Mutta Suomihan ei suinkaan ole maailman varakkain maa. Eiköhän ne tosi varakkaat usein valita sitä, että joutuvat maksamaan niin paljon veroja hyvinvointivaltion ylläpitoon.
Vierailija kirjoitti:
Tämä onnellisuustutkimus on tyytyväisyystutkimus. Suomalaiset ovat tosi tyytyväisiä maahansa, koska luulevat, että "muualla kaikki on toisin: muualla ei ole niin turvallista, ei ole sosiaaliturvaa, ei ilmaista koulua eikä edes laoset voi kävellä yksin kouluun jne." Ne, joilla on kokemusta esim. muista Euroopan maista, tietävät totuuden mutta eivät ole kertomassa sitä koska usein myös pysyvät siellä ulkomailla
Ja minkähän "totuuden". Suomalaiset ovat ainakin maailman innokkaimpia haukkumaan ja väheksymään omaa kotimaataan. Jos jollain ulkomaisella keskustelupalstalla kehutaan Suomea tai suomalaisia, aivan varmasti sinne ilmestyy kohtalaisen alkuvaiheessa joku suomalainen oman elämänsä dosenttibäckman inisemään ja väheksymään ja "kertomaan miten asiat oikeasti ovat" eli: mikään ei ole hyvin, hallitus on huono, pääministeri on liian nuori ja nainen ja siksi epäpätevä, ruoka on mautonta, eläminen on kallista, kaikilla on mielenterveysongelmia, Espanjassa on parempi terveydenhoito, Thaimaassa on parempi palvelu, Italiassa on parempi ilmasto, jne. valivali". Ja ulkomaalaiset ihmettelevät tällaisia epäisänmaallisia itkupotkuraivareita.
Työpaikan brasilialainen vaihto-opiskelija kerran kysyi miksi suomalaiset aina valittavat kaikesta, vaikka täällä on kaikki kuitenkin niin hyvin. Kaupungeissakin uskaltaa liikkua ilman että tarvitsee pelätä aseellisten rikollisjengien hyökkäyksiä keskellä päivää. Ja rahatonkaan ei jää ilman ruokaa. Kaikki on suhteellista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työttömänä yksinhuoltajana ihmettelen samaa.
No oletkos työtön yh mieluummin täällä kuin Keniassa tai Afganistanissa? Se on pointti. Ei mikään maa pysty takaamaan kaikille työtä tai varsinkaan puolisoa. Suomi on kuitenkin parhaita paikkoja niille, joita on epäonni kohdannut. Maailma on täynnänsä valtioita, joiden työttömät yksinhuoltajat itkisivät onnesta, jos voisivat vaihtaa osia sinun kanssasi.
Ehkä kuitenkin olisin mieluummin työtön yh jossain välimeren maassa kuin Suomessa. Siellä kun usein on koko suku tukena lapsenhoidossa kun täällä taas normi on "Pärjää yksin".
Täysin selvää on että Suomessa ollaan onnellisempia kuin Keniassa ja Afganistanissa. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä että Suomessa olisi oikeasti maailman onnellisimmat ihmiset.
Tuossa olet ihan oikeassa. Mutta tuokin johtuu hyvin pitkälti siitä, että näin on pakko toimia, koska yhteiskunta ei ole tukena. Subjektiivisen päivähoito-oikeuden ansiosta Suomessa saa lapsensa päivähoitoon, vaikka ei olisi edes töissäkään. Nekin, jolla sitä sukua ei edes ole.
Mua ihmetyttää joidenkin suomalaisten yhteisöllisyyden ihannointi. Monta kertaa lukenut palstalta ketjuja, joissa valitetaan, kun ei ole yhteisöllisyyttä. Ja aina niistä kommenteista tulee esille se, että itse tarvittaisiin yhteisöltä sitä sun tätä. Ja jos olisi yhteisö, voisi ottaa yhteisöltä sen, mitä haluaa ja milloin haluaa. Ei tunnuta tajuavan, että yhteisöllisyys ei ole vain saamista vaan paljon suuremmassa määrin antamista. Anopin kanssa on pakko tulla toimeen ja auttaa anoppia, koska muussa tapauksessa et kyllä saa anopiltasi apuakaan. Ja jos anoppi kutsuu sunnuntaipäivälliselle tai yhteiseen sukujouluun, niin siitä ei kieltäydytä vaan mennään, vaikka kuinka ottaisi anopin naamakin päähän. Tai sitten se miehesi veljen vaimo, joka besserwisseröi kaikella ja puhuu jatkuvasti lastensa erinomaisuudesta ja saavutuksista. Sä istut sen kanssa päivällispöydässä ja kuuntelet hymyillen. Tai kun olet sopinut ystäväsi kanssa mäkkiviikonlopun ja luvassa onkin viikoksi lumisadetta, niin sähän perut reissusi ja menet jollekin yhteisösi jäsenelle avuksi lapioimaan lumet.
Kuulun itse yhteisölliseen sukuun ja vaikka meillä pääsääntöisesti onkin hyvät ja läheiset välit, silti tässä vuosikymmenten varrella olen useitakin kertoja harmittanut, kun olen joutunut muuttamaan omia suunnitelmiani yhteisön vuoksi. Tai kun on työviikon jälkeen ollut tosi väsynyt ja halunnut olla viikonlopun vain rauhassa kotona, niin ei auta, mentävä on. Koska yhteisö ei ole pulla, josta voi napsia vain rusinat.
Ja lisään tähän vielä, että yhteisöllisyys ei ole vain erilaisten palvelusten vaihtokauppaa. Eli kun autan anoppia lumenluonnissa, vastapalvelukseksi anoppi hoitaa lapsiani. Ja sitten muu aika voidaan elää ilman yhteisöä. Yhteisöllisyys on mitä suurimmassa määrin yhdessäoloa. Sitä, että tavataan ja vietetään aikaa yhdessä ilman, että kukaan sillä hetkellä tarvitsee keneltäkään mitään palveluksia. Hyvin moni yhteisöllisyyden perään haikailevakin haluaa itse päättää, mitä tekee, milloin tekee ja kenen kanssa. Sunnuntaisin ei haluta kokoontua "mamman lihapatojen ääreen", koska on parempaakin tekemistä. Varsinkaan, jos kuuluisi yhteisössään niihin, joilla ei erilaisten palvelusten tarvetta juurikaan ole.
Totta kyllä, ymmärrän hyvin tämänkin näkökulman. Silti tuntuisi välillä että yhteisöllisyys olisi parempi vaihtoehto kuin tämä loputon yksinäisyys.
Taisi olla joku tutkimus jossa kysyttiin ihmisiltä eri maissa missä he kokevat itsensä onnellisimmiksi. Voittaja oli joku Väli- tai Etelä-Amerikan maa? Muistaako tällaista kukaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne onnelliset elävät onnellisia elämään muualla kuin tällä palstalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näin eilen kaksi onnellista ihmistä bussissa. Haisivat viinalta ja pohtivat kuinka sekaisin menivät juuri syödyistä pillereistä. Me töissä käyvät oltiin niitä hiljaisia onnettomia.
Tämä tais vetää pohjat.. Oikeasti joku on kateellinen sekakäyttäjille? :O
Muissa maissa kehutaan itseä ja omaa maata ja halutaan nähdä sen parhaat puolet ja korostaa niitä muille. Vain Suomessa voidaan reagoida tällaiseen ansaittuun tunnustukseen suorastaan raivolla.
Tämänkin ketjun valittajilla se suurin onnen puute on vaan ihan omassa päässä ja luonteessa ja tämä vaikuttaa olevan Suomessa yleinen päävika. Mikä kiittämättömyyden määrä!
Onnellisuus on kiinni vähän itsestäkin. Ei joku valtio voi sinua tehdä onnelliseksi, jos itse haluat aina keskityä siihen, mikä on pielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näille yhteisöllisyyden haikailijoille voisin muistuttaa, että usein se toisten auttaminen on pakko, koska mitään muuta turvaverkkoa ei ole. Todellako te kaikki olisitte innoissaan ottamassa kotiinne hoitoon vaikkapa dementoituneen tätinne tai anoppinne? Ja jäisitte kotiin lasten kanssa, kun päivähoitoa ei ole? Sekö teidät tekisi onnellisiksi?
Sepä se. Minä olen naimisissakin pakon edestä. Että se siitä onnellisuudesta.
Miten voi olla pakosta naimisissa? Pidetäänkö sua vankina jossain? Jos pääset nettiin, niin pystyt soittamaan poliisit paikalle sut pelastamaan. Suomessa voi erota ja siihen ei tarvita molempien suostumista. Sun elämäntilanne on sun oma valinta.
Vierailija kirjoitti:
Muissa maissa kehutaan itseä ja omaa maata ja halutaan nähdä sen parhaat puolet ja korostaa niitä muille. Vain Suomessa voidaan reagoida tällaiseen ansaittuun tunnustukseen suorastaan raivolla.
Tämänkin ketjun valittajilla se suurin onnen puute on vaan ihan omassa päässä ja luonteessa ja tämä vaikuttaa olevan Suomessa yleinen päävika. Mikä kiittämättömyyden määrä!
Onnellisuus on kiinni vähän itsestäkin. Ei joku valtio voi sinua tehdä onnelliseksi, jos itse haluat aina keskityä siihen, mikä on pielessä.
No jos ihmisen elämässä oikeasti on työttömyyttä ja sairautta niin kyllähän se tuntuu ihan v***uilulta kun ministerit hehkuttavat että "Katsokaa nyt miten onnellisia teidän pitää olla!"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onnellinen maa, onnettomat ihmiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työttömänä yksinhuoltajana ihmettelen samaa.
No oletkos työtön yh mieluummin täällä kuin Keniassa tai Afganistanissa? Se on pointti. Ei mikään maa pysty takaamaan kaikille työtä tai varsinkaan puolisoa. Suomi on kuitenkin parhaita paikkoja niille, joita on epäonni kohdannut. Maailma on täynnänsä valtioita, joiden työttömät yksinhuoltajat itkisivät onnesta, jos voisivat vaihtaa osia sinun kanssasi.
Ei todellakaan ole mikään pointti! Kärsimys ja itsensä onnettomaksi tunteminen on subjektiivista - ja Suomessa kärsii todella moni! Tuo kysely tehdään kermaperse-eliitille.
Älä puhu kun et tiedä. Ei se ole mikään kysely. Se on tutkimus, jolla laajasti kartoitetaan ympäristön tilaa, korruptiota, elintasoa, tasa-arvoa ja turvallisuutta jne.
Kuinkas onnellinen olisit, jos nykyisten pulmiesi lisäksi hengittäisit savusumua, joisit paskaista vettä, pelkäisit poliisia, et pääsisi lääkäriin, menettäisit lapsilisät jne.
Yhä vain: olemme korkealla itsemurhatilastoissa koska iso osa on todella onnettomia - ja huono-osaisia. Vertailua voi tehdä korkeintaan omassa yhteiskunnassamme. Ja tämä maa on totaalisen paska pienituloisille, sairaille ja työkyvyttömyyseläkeläisille. Aivan susi.
Miksi tukiloisen pitäisi voida täällä hyvin ja olla onnellinen?
Eiköhän ne mielenterveyspotilaat ole onnettomia ja surkeita vaikka kultalinnassa.
Neurootikot rakentavat pilvilinnoja, psykootikot asuvat pilvilinnoissa ja psykiatrit perivät niistä vuokran.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin eilen kaksi onnellista ihmistä bussissa. Haisivat viinalta ja pohtivat kuinka sekaisin menivät juuri syödyistä pillereistä. Me töissä käyvät oltiin niitä hiljaisia onnettomia.
Tämä tais vetää pohjat.. Oikeasti joku on kateellinen sekakäyttäjille? :O
Tuossahan vain kuvataan normaalia suomalaista elämää.
Vierailija kirjoitti:
Muissa maissa kehutaan itseä ja omaa maata ja halutaan nähdä sen parhaat puolet ja korostaa niitä muille. Vain Suomessa voidaan reagoida tällaiseen ansaittuun tunnustukseen suorastaan raivolla.
Tämänkin ketjun valittajilla se suurin onnen puute on vaan ihan omassa päässä ja luonteessa ja tämä vaikuttaa olevan Suomessa yleinen päävika. Mikä kiittämättömyyden määrä!
Onnellisuus on kiinni vähän itsestäkin. Ei joku valtio voi sinua tehdä onnelliseksi, jos itse haluat aina keskityä siihen, mikä on pielessä.
Minä olen perusluonteeltani optimisti, joten minullekin on vierasta tuommoiset ainaiset valittajat ja synkistelijät, jotka eivät ole koskaan tyytyväisiä mihinkään. Ne pahimman luokan pessimistit ovat yleensä katkeria ja kaunaisia ihmisiä, joita muiden pitäisi ilmeisesti olla aina piristämässä ja ratkomassa heidän ongelmiaan. Heille niitä helppoja syntipukkeja ovat kulloinenkin hallitus, EU tai ns. rikkaat ihmiset, jotka ovat osanneet hoitaa asiansa hyvin.
Yksi onnellisuuden salaisuus on se että osaa nauttia yksinkertaisista asioista kuten aurinkoisesta kevätsäästä ja omista harrastuksista eikä ota turhaa pulttia semmoisista asioista, joihin ei voi suuremmin vaikuttaa.
Täällä on yksi ihan onnellinen. Se on mahdollista kun jättää suomalaisen perusasenteen eli kroonisen asioista valittamisen kokonaan pois.
Ei ole olemassa mitään täydellistä ihanne-elämää missään maaiman kolkassa, ainoastaan tämä minkä kukin on saanut. Nauti päivistäsi tai inhoa niitä mutta älä herran tähden valita koko ajan ja kaikesta. Se on niin junttimaista ja ikävystyttävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muissa maissa kehutaan itseä ja omaa maata ja halutaan nähdä sen parhaat puolet ja korostaa niitä muille. Vain Suomessa voidaan reagoida tällaiseen ansaittuun tunnustukseen suorastaan raivolla.
Tämänkin ketjun valittajilla se suurin onnen puute on vaan ihan omassa päässä ja luonteessa ja tämä vaikuttaa olevan Suomessa yleinen päävika. Mikä kiittämättömyyden määrä!
Onnellisuus on kiinni vähän itsestäkin. Ei joku valtio voi sinua tehdä onnelliseksi, jos itse haluat aina keskityä siihen, mikä on pielessä.
No jos ihmisen elämässä oikeasti on työttömyyttä ja sairautta niin kyllähän se tuntuu ihan v***uilulta kun ministerit hehkuttavat että "Katsokaa nyt miten onnellisia teidän pitää olla!"
Ihan samalla tavalla niissä onnettomissa maissa on ihmisiä, jotka kuitenkin ovat onnellisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työttömänä yksinhuoltajana ihmettelen samaa.
No oletkos työtön yh mieluummin täällä kuin Keniassa tai Afganistanissa? Se on pointti. Ei mikään maa pysty takaamaan kaikille työtä tai varsinkaan puolisoa. Suomi on kuitenkin parhaita paikkoja niille, joita on epäonni kohdannut. Maailma on täynnänsä valtioita, joiden työttömät yksinhuoltajat itkisivät onnesta, jos voisivat vaihtaa osia sinun kanssasi.
Ehkä kuitenkin olisin mieluummin työtön yh jossain välimeren maassa kuin Suomessa. Siellä kun usein on koko suku tukena lapsenhoidossa kun täällä taas normi on "Pärjää yksin".
Täysin selvää on että Suomessa ollaan onnellisempia kuin Keniassa ja Afganistanissa. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä että Suomessa olisi oikeasti maailman onnellisimmat ihmiset.
Tuossa olet ihan oikeassa. Mutta tuokin johtuu hyvin pitkälti siitä, että näin on pakko toimia, koska yhteiskunta ei ole tukena. Subjektiivisen päivähoito-oikeuden ansiosta Suomessa saa lapsensa päivähoitoon, vaikka ei olisi edes töissäkään. Nekin, jolla sitä sukua ei edes ole.
Mua ihmetyttää joidenkin suomalaisten yhteisöllisyyden ihannointi. Monta kertaa lukenut palstalta ketjuja, joissa valitetaan, kun ei ole yhteisöllisyyttä. Ja aina niistä kommenteista tulee esille se, että itse tarvittaisiin yhteisöltä sitä sun tätä. Ja jos olisi yhteisö, voisi ottaa yhteisöltä sen, mitä haluaa ja milloin haluaa. Ei tunnuta tajuavan, että yhteisöllisyys ei ole vain saamista vaan paljon suuremmassa määrin antamista. Anopin kanssa on pakko tulla toimeen ja auttaa anoppia, koska muussa tapauksessa et kyllä saa anopiltasi apuakaan. Ja jos anoppi kutsuu sunnuntaipäivälliselle tai yhteiseen sukujouluun, niin siitä ei kieltäydytä vaan mennään, vaikka kuinka ottaisi anopin naamakin päähän. Tai sitten se miehesi veljen vaimo, joka besserwisseröi kaikella ja puhuu jatkuvasti lastensa erinomaisuudesta ja saavutuksista. Sä istut sen kanssa päivällispöydässä ja kuuntelet hymyillen. Tai kun olet sopinut ystäväsi kanssa mäkkiviikonlopun ja luvassa onkin viikoksi lumisadetta, niin sähän perut reissusi ja menet jollekin yhteisösi jäsenelle avuksi lapioimaan lumet.
Kuulun itse yhteisölliseen sukuun ja vaikka meillä pääsääntöisesti onkin hyvät ja läheiset välit, silti tässä vuosikymmenten varrella olen useitakin kertoja harmittanut, kun olen joutunut muuttamaan omia suunnitelmiani yhteisön vuoksi. Tai kun on työviikon jälkeen ollut tosi väsynyt ja halunnut olla viikonlopun vain rauhassa kotona, niin ei auta, mentävä on. Koska yhteisö ei ole pulla, josta voi napsia vain rusinat.
Ja lisään tähän vielä, että yhteisöllisyys ei ole vain erilaisten palvelusten vaihtokauppaa. Eli kun autan anoppia lumenluonnissa, vastapalvelukseksi anoppi hoitaa lapsiani. Ja sitten muu aika voidaan elää ilman yhteisöä. Yhteisöllisyys on mitä suurimmassa määrin yhdessäoloa. Sitä, että tavataan ja vietetään aikaa yhdessä ilman, että kukaan sillä hetkellä tarvitsee keneltäkään mitään palveluksia. Hyvin moni yhteisöllisyyden perään haikailevakin haluaa itse päättää, mitä tekee, milloin tekee ja kenen kanssa. Sunnuntaisin ei haluta kokoontua "mamman lihapatojen ääreen", koska on parempaakin tekemistä. Varsinkaan, jos kuuluisi yhteisössään niihin, joilla ei erilaisten palvelusten tarvetta juurikaan ole.
Totta kyllä, ymmärrän hyvin tämänkin näkökulman. Silti tuntuisi välillä että yhteisöllisyys olisi parempi vaihtoehto kuin tämä loputon yksinäisyys.
Ja minäkin ymmärrän sun näkökulman. Mutta ei se ole asuinmaasta kiinni, millaiseen sukuun sattuu syntymään. Jos vanhemmat on kuolleet, ei ole tätejä, setiä ja serkkuja ja ainoa velikin on muuttanut maapallon toiselle puolelle, niin olet ihan ilman sukuasi asuinmaastasi riippumatta.
Alue: Aihe vapaa
Eiköhän ne mielenterveyspotilaat ole onnettomia ja surkeita vaikka kultalinnassa.