Lue keskustelun säännöt.
Missä ne Suomen onnelliset ihmiset oikein ovat?
18.03.2022 |
Itse en heihin koskaan törmää. Julkisessa liikenteessä murjotetaan eikä missään puhutua kenellekään. Jos jossain jotain jollekin sanotaan, on se jotain negatiivista. Hymyile täällä ei kukaan.
Ulkomailla on kiva sen vuoksi juuri käydä, että siellä näkee onnellisia ihmisiä toisin kuin täällä Suomessa.
Kommentit (167)
Millä perusteella maailman onnellisin kansa? Meillä kiusataan lähes eniten koko Euroopassa, käytämme paljon alkoholia, päihteitä, syömme mielialalääkkeitä ja jurotamme pääasiassa yksin kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrättekö ihan tahallaan kaiken väärin vai mikä ihmeen juttu tää kaikesta nillitys oikein on?? Näitä kommentteja kun katsoo niin hävettää että kanssasuomalaiset tällaista pillitys ja nillitys porukkaa
Vierailija kirjoitti:
Millä perusteella maailman onnellisin kansa? Meillä kiusataan lähes eniten koko Euroopassa, käytämme paljon alkoholia, päihteitä, syömme mielialalääkkeitä ja jurotamme pääasiassa yksin kotona.
Puhu vaan omasta puolestasi äläkä yleistä omaa synkistelyäsi kaikkiin muihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä perusteella maailman onnellisin kansa? Meillä kiusataan lähes eniten koko Euroopassa, käytämme paljon alkoholia, päihteitä, syömme mielialalääkkeitä ja jurotamme pääasiassa yksin kotona.
Puhu vaan omasta puolestasi äläkä yleistä omaa synkistelyäsi kaikkiin muihin.
En puhu omasta puolestani, vaan noista on ihan tutkimuksiakin. Ainoa mikä osuu muhun on pääosin jurottaminen kotona (puolison kanssa).
Entäpä nuorten syrjäytyminen, pätkätyöt, vuokratyöt ja itsemurha- ja perheväkivaltaluvut...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin eilen kaksi onnellista ihmistä bussissa. Haisivat viinalta ja pohtivat kuinka sekaisin menivät juuri syödyistä pillereistä. Me töissä käyvät oltiin niitä hiljaisia onnettomia.
Tämä tais vetää pohjat.. Oikeasti joku on kateellinen sekakäyttäjille? :O
Tuossahan vain kuvataan normaalia suomalaista elämää.
Varmaan jossain normaalia jossain Kontulassa tai pienellä hikisellä paikkakunnalla. Ei ole normaalia suurimmassa määrin. Sekakäyttäjät ovat erittäin pieni vähemmistö. Miksi olet kateellinen itseäsi heikommassa asemassa oleville? Mieti nyt vähän laajempaa kuvaa.
Todennäköisesti ne onnelliset ihmiset eivät vietä aikaansa tällä palstalla. Ehkä muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä suuret ikäluokat vääristävät tätä tilastoa? Heidän nuoruudessaan oli melko helppoa saada töitä, joten heille on kertynyt varallisuuttakin ihan kivasti ja ovat varmasti keskimäärin onnellisia.
työttömyys viina kirves ja perhe lumihanki poliisi ja viimeinen erhe
tämä tuhansien murheellisten laulujen maa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työttömänä yksinhuoltajana ihmettelen samaa.
No oletkos työtön yh mieluummin täällä kuin Keniassa tai Afganistanissa? Se on pointti. Ei mikään maa pysty takaamaan kaikille työtä tai varsinkaan puolisoa. Suomi on kuitenkin parhaita paikkoja niille, joita on epäonni kohdannut. Maailma on täynnänsä valtioita, joiden työttömät yksinhuoltajat itkisivät onnesta, jos voisivat vaihtaa osia sinun kanssasi.
Ehkä kuitenkin olisin mieluummin työtön yh jossain välimeren maassa kuin Suomessa. Siellä kun usein on koko suku tukena lapsenhoidossa kun täällä taas normi on "Pärjää yksin".
Täysin selvää on että Suomessa ollaan onnellisempia kuin Keniassa ja Afganistanissa. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä että Suomessa olisi oikeasti maailman onnellisimmat ihmiset.
Tuossa olet ihan oikeassa. Mutta tuokin johtuu hyvin pitkälti siitä, että näin on pakko toimia, koska yhteiskunta ei ole tukena. Subjektiivisen päivähoito-oikeuden ansiosta Suomessa saa lapsensa päivähoitoon, vaikka ei olisi edes töissäkään. Nekin, jolla sitä sukua ei edes ole.
Mua ihmetyttää joidenkin suomalaisten yhteisöllisyyden ihannointi. Monta kertaa lukenut palstalta ketjuja, joissa valitetaan, kun ei ole yhteisöllisyyttä. Ja aina niistä kommenteista tulee esille se, että itse tarvittaisiin yhteisöltä sitä sun tätä. Ja jos olisi yhteisö, voisi ottaa yhteisöltä sen, mitä haluaa ja milloin haluaa. Ei tunnuta tajuavan, että yhteisöllisyys ei ole vain saamista vaan paljon suuremmassa määrin antamista. Anopin kanssa on pakko tulla toimeen ja auttaa anoppia, koska muussa tapauksessa et kyllä saa anopiltasi apuakaan. Ja jos anoppi kutsuu sunnuntaipäivälliselle tai yhteiseen sukujouluun, niin siitä ei kieltäydytä vaan mennään, vaikka kuinka ottaisi anopin naamakin päähän. Tai sitten se miehesi veljen vaimo, joka besserwisseröi kaikella ja puhuu jatkuvasti lastensa erinomaisuudesta ja saavutuksista. Sä istut sen kanssa päivällispöydässä ja kuuntelet hymyillen. Tai kun olet sopinut ystäväsi kanssa mäkkiviikonlopun ja luvassa onkin viikoksi lumisadetta, niin sähän perut reissusi ja menet jollekin yhteisösi jäsenelle avuksi lapioimaan lumet.
Kuulun itse yhteisölliseen sukuun ja vaikka meillä pääsääntöisesti onkin hyvät ja läheiset välit, silti tässä vuosikymmenten varrella olen useitakin kertoja harmittanut, kun olen joutunut muuttamaan omia suunnitelmiani yhteisön vuoksi. Tai kun on työviikon jälkeen ollut tosi väsynyt ja halunnut olla viikonlopun vain rauhassa kotona, niin ei auta, mentävä on. Koska yhteisö ei ole pulla, josta voi napsia vain rusinat.
Ja lisään tähän vielä, että yhteisöllisyys ei ole vain erilaisten palvelusten vaihtokauppaa. Eli kun autan anoppia lumenluonnissa, vastapalvelukseksi anoppi hoitaa lapsiani. Ja sitten muu aika voidaan elää ilman yhteisöä. Yhteisöllisyys on mitä suurimmassa määrin yhdessäoloa. Sitä, että tavataan ja vietetään aikaa yhdessä ilman, että kukaan sillä hetkellä tarvitsee keneltäkään mitään palveluksia. Hyvin moni yhteisöllisyyden perään haikailevakin haluaa itse päättää, mitä tekee, milloin tekee ja kenen kanssa. Sunnuntaisin ei haluta kokoontua "mamman lihapatojen ääreen", koska on parempaakin tekemistä. Varsinkaan, jos kuuluisi yhteisössään niihin, joilla ei erilaisten palvelusten tarvetta juurikaan ole.
Totta kyllä, ymmärrän hyvin tämänkin näkökulman. Silti tuntuisi välillä että yhteisöllisyys olisi parempi vaihtoehto kuin tämä loputon yksinäisyys.
Ja minäkin ymmärrän sun näkökulman. Mutta ei se ole asuinmaasta kiinni, millaiseen sukuun sattuu syntymään. Jos vanhemmat on kuolleet, ei ole tätejä, setiä ja serkkuja ja ainoa velikin on muuttanut maapallon toiselle puolelle, niin olet ihan ilman sukuasi asuinmaastasi riippumatta.
Mä vähän luulen, että aiemmin yhteisöllisissä maissa kuten Italiassa ja Espanjassa tilanne tulee vielä muuttumaan. Niissäkin syntyvyys on laskenut ja kun vanhemmat sukupolvet ovat kuolleet, ei olekaan enää paljon sisaruksia puolisoineen ja lapsineen. Ja ihan samoin kuin Suomessa muutama vuosikymmen sitten, nuoret joutuvat muuttamaan kaupunkeihin työn ja opiskeluiden perässä. Kaksi sisarusta saattavat asua hyvinkin kaukana toisistaan, joten eipä sieltä satojen kilometrien päästä riennetä enää lapsenvahdiksi tai auttamaan muutossa. Katsoin noin vuosi sitten dokumentin Espanjasta, jossa perheen aikuiset työttömät lapset asuivat vanhempiensa kanssa, isällä pieni eläke ja vain äiti kävi töissä. Asuivat yhdessä siksi, että pelkillä työttömyyskorvauksilla ei olisi pärjännyt vaan tarvittiin isän eläkettä ja äidin palkkatuloja sen lisäksi. Jos siis nuoret olisivat halunneet perustaa perhettä, olisi ollut pakko muuttaa jonnekin, mistä saa töitä, joilloin taas eivät olisi voineet myöhemmin olla ikääntyvien vanhempiensa apuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näille yhteisöllisyyden haikailijoille voisin muistuttaa, että usein se toisten auttaminen on pakko, koska mitään muuta turvaverkkoa ei ole. Todellako te kaikki olisitte innoissaan ottamassa kotiinne hoitoon vaikkapa dementoituneen tätinne tai anoppinne? Ja jäisitte kotiin lasten kanssa, kun päivähoitoa ei ole? Sekö teidät tekisi onnellisiksi?
Sepä se. Minä olen naimisissakin pakon edestä. Että se siitä onnellisuudesta.
Miten voi olla pakosta naimisissa? Pidetäänkö sua vankina jossain? Jos pääset nettiin, niin pystyt soittamaan poliisit paikalle sut pelastamaan. Suomessa voi erota ja siihen ei tarvita molempien suostumista. Sun elämäntilanne on sun oma valinta.
Soita tai pane s-postia nyt äkkiä turvataloon, ennen kuin sinulta viedään tämä av-henkireikä! Tai vaikka hätänumeroon, poliisi tulee ja pelastaa sinut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä suuret ikäluokat vääristävät tätä tilastoa? Heidän nuoruudessaan oli melko helppoa saada töitä, joten heille on kertynyt varallisuuttakin ihan kivasti ja ovat varmasti keskimäärin onnellisia.
No omassa otoksessani on seitsemän(eivät ole kaikki omia lapsia) lapsiperhettä, jotka vaikuttavat aivan onnellisilta. Jokaisessa perheessä molemmat vanhemmat käyvät työssä, asuvat omistusasunnossa, lapset harrastavat ja perheet käyvät lomilla joko kotimaassa tai ulkomailla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä suuret ikäluokat vääristävät tätä tilastoa? Heidän nuoruudessaan oli melko helppoa saada töitä, joten heille on kertynyt varallisuuttakin ihan kivasti ja ovat varmasti keskimäärin onnellisia.
No omassa otoksessani on seitsemän(eivät ole kaikki omia lapsia) lapsiperhettä, jotka vaikuttavat aivan onnellisilta. Jokaisessa perheessä molemmat vanhemmat käyvät työssä, asuvat omistusasunnossa, lapset harrastavat ja perheet käyvät lomilla joko kotimaassa tai ulkomailla.
Paremmin toimeentulevaa väkeä siis. Suomessa on paljon lapsiperheköyhyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Loistava kiteytys. Tätä olen jo vuosikausia ihmetellyt. Valitetaan kaikesta, säästä, ulkkareista, johdosta, lapsista, hinnoista ja kaikki on aina väärin niin eipä nää valittajat kovin onnellisia voi olla. :D
Vierailija kirjoitti:
Loistava kiteytys. Tätä olen jo vuosikausia ihmetellyt. Valitetaan kaikesta, säästä, ulkkareista, johdosta, lapsista, hinnoista ja kaikki on aina väärin niin eipä nää valittajat kovin onnellisia voi olla. :D
Kohta aletaan taas valittaa koirankakoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän ne onnellisimmat löydy sieltä tuloluokkien kärkipäästä. Ei todellakaan julkisesta liikenteestä.
Ei löydy koska raha ei tee onnelliseksi, sitäpaitsi Suomessa on maailman köyhimmät rikkaat
Ja rikkaimmat köyhät, tämä lienee yksi syy miksi Suomi pärjää tässä tilastossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muissa maissa kehutaan itseä ja omaa maata ja halutaan nähdä sen parhaat puolet ja korostaa niitä muille. Vain Suomessa voidaan reagoida tällaiseen ansaittuun tunnustukseen suorastaan raivolla.
Tämänkin ketjun valittajilla se suurin onnen puute on vaan ihan omassa päässä ja luonteessa ja tämä vaikuttaa olevan Suomessa yleinen päävika. Mikä kiittämättömyyden määrä!
Onnellisuus on kiinni vähän itsestäkin. Ei joku valtio voi sinua tehdä onnelliseksi, jos itse haluat aina keskityä siihen, mikä on pielessä.
No jos ihmisen elämässä oikeasti on työttömyyttä ja sairautta niin kyllähän se tuntuu ihan v***uilulta kun ministerit hehkuttavat että "Katsokaa nyt miten onnellisia teidän pitää olla!"
Juuri näin!
Ei se onnellisuus koske ihmisiä, ainoastaan maita.
Vierailija kirjoitti:
työttömyys viina kirves ja perhe lumihanki poliisi ja viimeinen erhe
tämä tuhansien murheellisten laulujen maa
Työttömyys, viina, kirves ja perhe
lumihanki, poliisi ja viimeinen erhe
Tämä tuhansien murheellisten laulujen maa...
Ei löydy koska raha ei tee onnelliseksi, sitäpaitsi Suomessa on maailman köyhimmät rikkaat