Miksi et pysynyt kiinni työelämässä

En siihen ikinä kiinni päässytkään , kun jo nuorisopsyka ikäsestä ongelmia

No mulla se oli puhtaasti tuo, että laskin ansiosidonnaisella saavani 50€ vähemmän kun työssä ollessa. Työ oli myös aika kamala paikka tai ainakin työtehtävät.

Ihan joka vuosi ei työttömyys ole ollut ihan oma valinta. Tässä on ollut vähän kaikenlaista.

Jouduin jäämään eläkkeelle.

sosiaaliset pelot. Työkkäri silti yrittää painostaa

En koskaan minäkään päässyt työelämään. Sitten lapsi sairastui enkä olisi edes päässyt.

Kypsyin työhöni ja aloin nauttimaan säästöistäni.

Määräaikainen päättyi ja ansiosidonnaisella pärjään hyvin, säästöjen avulla senkin jälkeen. Kokoaikatyöhön tuskin enää koskaan menen.

En halua tehdä töitä.

Tuilla ja osinkotuloilla elää leveästi ilman työnteon rasitteita.

Ajattelin, että kivempi tissutella kotona sohvalla olutta ilman stressiä.

Pelaan nettipokeria viikonloppu iltaisin. Silloin siellä on eniten pikkujurrissa olevia jolloin on helppo viedä heiltä 1000 per viikonloppu.

Olen homeelle altistunut, eikä siihen ole lääkettä. Homeiset rakennukset ja sitä en tiedä miksi tietty alue ei työllistä minua, mutta alue joka työllistää, on siellä vain homerakenuksia. Vaikka on niitä täälläkin, mutta suhteilla pelataan aika paljon tiällä.

Nykyään on lisäksi muitakin iän tuomia ongelmia, rajoitteita.

Vierailija kirjoitti:

Tuilla ja osinkotuloilla elää leveästi ilman työnteon rasitteita.

Osinkotuloilla? Nytkin?

Pari eri diagnoosia, kolme lääkäriä todennyt työkyvyttömäksi ja syön neljää eri lääkettä. Oiskohan siinä alkuun.

Ansiosidonnainen ei kestä kun sen 400 päivää ja se ei todellakaan ole lähelläkään sitä mitä on palkka. Perusosa on 34,50 ja siihen lisätään 45% siiitä mikä on perusosan ja päiväkohtaisen ansio-osan jonka olet töissä ollessasi tienannut erotus.

Siitä ei voi koskaan edes tulla samoja lukuja mitä palkkaa saadessa koska kyseinen on matemaattinen mahdottomuus. Siis että joku jäisi töistä kun ansiosidonnaisellla saa saman on ihan potaskaa.

Nuoruutta varjosti vakava masennus, muut mt-diagnoosit ja sos.pelko. Yritin opiskella ja sain kouluja käytyä mutta melkein aina uupuneena. Vihdoin kun sitkeydellä työllistyin paremmin tuli jatkon esteeksi sitten riittämätön työhistoria ja työpaikkakiusaaja, joka käytännössä sai mut tuolta lopulta ulos. Nyt pitkään ollut sitten saikulla, uusi diagnoosi taas kädessä ja hirveä stressi pystynkö enää tekemään töitä kun usko meni työelämään täysin. Haluaisin vain tehdä työtä rehellisesti ja tarmokkaasti ilman, että pitää olla kikkailemassa kaikenlaisten narsistien kanssa ja koko ajan todistella olevansa jotain. Ilmeisesti se ei sitten riitä.

Vierailija kirjoitti:

Nuoruutta varjosti vakava masennus, muut mt-diagnoosit ja sos.pelko. Yritin opiskella ja sain kouluja käytyä mutta melkein aina uupuneena. Vihdoin kun sitkeydellä työllistyin paremmin tuli jatkon esteeksi sitten riittämätön työhistoria ja työpaikkakiusaaja, joka käytännössä sai mut tuolta lopulta ulos. Nyt pitkään ollut sitten saikulla, uusi diagnoosi taas kädessä ja hirveä stressi pystynkö enää tekemään töitä kun usko meni työelämään täysin. Haluaisin vain tehdä työtä rehellisesti ja tarmokkaasti ilman, että pitää olla kikkailemassa kaikenlaisten narsistien kanssa ja koko ajan todistella olevansa jotain. Ilmeisesti se ei sitten riitä.

Mulla sama. Vittuuntunut työelämään kun aina siellä joku narsisti kiusaaja ottaa minut silmätikukseen ksoka olen ujo, herkkä ja todella hiljainen...

Eipä sitä minulta kysytty haluanko pysyä työelämässä kiinni.

Kroppa meni paskaksi töissä ja ammatti meni sen myötä.

Minut potkittiin pois. Olin jo päältä viisikymppinen, enkä ole enää päässyt takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Nuoruutta varjosti vakava masennus, muut mt-diagnoosit ja sos.pelko. Yritin opiskella ja sain kouluja käytyä mutta melkein aina uupuneena. Vihdoin kun sitkeydellä työllistyin paremmin tuli jatkon esteeksi sitten riittämätön työhistoria ja työpaikkakiusaaja, joka käytännössä sai mut tuolta lopulta ulos. Nyt pitkään ollut sitten saikulla, uusi diagnoosi taas kädessä ja hirveä stressi pystynkö enää tekemään töitä kun usko meni työelämään täysin. Haluaisin vain tehdä työtä rehellisesti ja tarmokkaasti ilman, että pitää olla kikkailemassa kaikenlaisten narsistien kanssa ja koko ajan todistella olevansa jotain. Ilmeisesti se ei sitten riitä.

Niinpä, nykyään ei enää riitä, että tekee työnsä. Pitäisi hengailla kollegojen kanssa ja olla sosiaalinen paskanjauhaja hiekkalaatikkoleikeissä. Töissä pitäisi riittää se, että tekee työnsä, siksi sinne on kai palkattu eikä seuraneideiksi.