Olen 36-vuotias, eikä elämääni kuulu ollenkaan lapsia

Koetko, ap, menettäväsi jotakin, kun et tunne lapsia?

Vietän yhtä lapsetonta elämää kuin ap. Kodissani ei ole koskaan käynyt yhtään lasta. Siskollani ei ole lapsia ja hänen miehensä on ainoa lapsi. Miehelläni on myös lapseton sisko. Serkkujen kanssa emme kumpikaan ole tekemisissä, hänellä serkut asuvat ulkomailla ja meidän suuressa suvussa serkut ovat jääneet etäisiksi. Ystäväni olen hankkinut 3-23-vuotiaana, ei kovin tavaton tilanne monellekaan. En ole voinut tietää, että kukaan heistä ei hanki lapsia. Työkaverit ovat ainoita ihmisiä elämässäni, joilla on lapsia. Työkavereiden kanssa tulee vietettyä vapaa-aikaa välillä paljonkin, mutta lapset eivät ole mukana.

Mä olen 32-vuotias eikä munkaan elämääni kuulu lapsia. Kaverisuhteet kuivahtivat kasaan siinä vaiheessa kun nämä yksitellen tulivat raskaaksi ja alkoivat saamaan niitä lapsia. Siskolla on yksi lapsi, mutta näen siskoani (ja sitä kautta usein myös lasta) ehkä kerran vuodessa n. tunnin ajan. Kenelläkään työkaverillani (26-30-vuotiaita korkeakoulutettuja naisia ja miehiä) ei ole lapsia. Sukulaisiin ei tule pidettyä yhteyttä. Aika erakkona elän. Ainoat lapsikontaktit ovat niitä tilanteita, joissa näkee lapsen jossain kadulla tai kaupassa. Ja koska yleensä välttelen automarketteja ja käyn pikkukaupoissa, en käy syömässä lapsiperheystävällisissä ravintoloissa, en lomaile lapsiperhekohteissa, teen vuorotyötä ja hoidan ostokset, harrastukset ym yleensä aika myöhään illalla, en lapsiin juuri törmää. Tajusinkin tässä kirjoittaessani, että en kyllä muista vakiolähikaupassani lapsia nähneeni aikoihin. Ei siellä ole mitään lastenkärryjäkään ja tosiaan olen usein ruokaostoksilla klo 22 jälkeen.

[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 12:53"]

[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 01:52"]Jotenkin vain hullu ajatus, että jonkun tämänikäisen koko elämänpiiri pyörii lasten ympärillä. -ap [/quote] Ei vaan normaalia. Toisekseen kyllähän meillä perheellisilläkin on omia harrastuksia ja ystäviä siinä missä muillakin. T. Kolmen äiti 34v

[/quote]

Joo, teillä on se 1h jumppaa kerran viikossa ja kavereina äitejä, joiden kanssa jauhetaan lapsista ja joiden kanssa seurustellaan siksi, että oma lapsi saisi sen toisen lapsesta kaverin. 

[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 12:12"]

Olen minä lapsettomana lähtenyt vaikka luistelemaan lapsellisen ystäväni kanssa. Ja vaikka mitä muuta! Lintsi on käyty, kylpylät jne. Ihana minusta, kun itse on lapseton luoda kontakti ja jopa huolehtia lapsista. 

[/quote]

Minusta ei. Joskus innostun kun kaveri soittaa ja ehdottaa jotain tekemistä. Mutta mielenkiinto kyllä lässähtää saman tien kun kuulee, että lapsi/lapset tulossa mukaan. Ei mua huvita pyöriä siinä statistina aikaa tappamassa kun äiti ja lapset vuorovaikuttavat. Ja sitähän se on aina kun lapsi on paikalla. Ei voi puhua kun lapsi keskeyttää, ei voi rauhassa syödä kun lapsi sohlaa, ei voi kävellä kun rattailla ei pääse mihinkään tai jos pääsee niin on kaikkien tiellä tai jos se penska kävelee niin ei se jaksa kuin vartin ja alkaa sitten kiukutella, lastenleffat ei kiinnosta, mökkireissu missä mukana lapsia, ei kiitos todellakaan.

Olen aikuinen ja kaipaan aikuista seuraa. Rauhallista/syvällistä/kiihkeää keskustelua, kävelylenkillä haluan kävellä, elokuvasta haluan nauttia, ravintolassa haluan syödä hyvää ruokaa ja keskustella enkä katsella/kuunnella kun joku pentu kirkuu ja pulauttelee ruokaa suustaan lautaselle. Mökkireissulla haluan rentoutua enkä vääntää jotain hiekkakakkuja ja vahtia silmä kovana ettei kukaan huku/saa ongenkoukkua sormeensa/polta takamustaan kiukaaseen ja ehkäpä haluaisin saunomisen aikana/jälkeen, hui kauhistus sentään, ottaa pari siideriäkin. Kiva illanvietto on musta kooste hyvästä keskustelusta, hyvästä ruuasta, viihtyisästä ympristöstä, ehkäpä jostain kulttuurielämuksestä jne, ei korvia raastavaa kirkunaa, tappelua, kenenkään vahtimista ja perässä juoksemista, uhmakohtausten tyynnyttelyä, kakan hajua, sotkua pöydillä ja vaatteilla..lapsiperheen kanssa on ihan turha vaikkapa lähteä syömään. En usko että tilanne antaa kenellekään mitään. Vanhempia stressaa se kakara ja se että kakaran lisäksi joku muukin "vaatii" huomiota, minä istun tylsistyneenä tai ärtyneenä katsellen kuinka vanhemmat yrittävät saada jälkikasvunsa kuriin..mieluummin sitä vaikka siivoilee kotona kuin haaskaa aikaansa tuollaiseen.