Olen 36-vuotias, eikä elämääni kuulu ollenkaan lapsia

[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 11:41"]

- Yleensä kummeiksi pyydetään muita kun omia sisaruksia. Miksi pyytää heitä kun he ovat jo setiä ja tätejä?

- Käyt kuitenkin vauva-palstalla. Alitajuntasi taitaa kuitenkin tehdä töitä vauva-asiassa :-)

- Mulla on useampi ystävä, jotka olivat vakiintuneita lapsettomia. Ja kas kummaa kun 40v tuli lähelle, niin yhtäkkiä olikin vauva. Joten pidä varasti vielä on 5 vuotta aikaa!! :-)

- Lasten kanssa pääsee tekemisiin esim. harrastustenohjaaja. Teetkö vapaaehtoistyötä, kun sinulla ilmeisesti sinkkuna on paljon ylimääräistä aikaa? Vai uhraatko kaiken aikasi työlle?

[/quote]

Ohis, mutta vaikutat tosi rasittavalta tyypiltä. Sellaiselta, jolla ei ole minkäänlaista empatiakykyä, eli kykyä asettua oman navan ulkopuolelle ja kuvitella toisenlaista elämää ja arvomaailmaa.

[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 11:51"]

Kylmyys on läsnäolevaa ihan näin virtuaalisestikin todettuna. Lapsista puhuminen halventavaan sävyyn on vastenmielistä. 

[/quote]

Jos "lämpimyyden" määrittelee niin että lämmin ihminen on lapsirakas, niin onpa ylläri että epälapsirakas ihminen on sitten "kylmä". Minusta kuitenkin moinen määritelmä on todella suppea - lapsirakkaaksikin itseään väittävä voi oikeasti olla todella kylmä persoona joka ei muista välitä pätkän vertaa, ja epälapsirakas voi olla koko elämänsä vapaaehtoiselle eläintenpelastukselle uhraava luonnonsuojelija. Yksi ainoa seikka ei siis tee kyllä kenestäkään kylmää, eikä lämmintä, persoonaa...

[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 11:44"]

Eipä ole lapsia - luojan kiitos - itselläni tai edes lähipiirissä. Ikää 43 vuotta. En ole ikinä halunnut lapsia. Sukulaismuksuja en ole koskaan hoitanut tai paaponut, osaa en edes nähnyt. Siis pikkuserkkuja ja sellasia.

Kaveripiirissä ei enää ole myöskään sellaisia, joilla pieniä lapsia. Ovat vaan jääneet omaa tahtiaan veks, ilman mitään välirikkoja. En vaan ymmärrä lapsiperhepyöritystä eikä se edes kiinnosta, sivustakaan seurattuna.

En ole kenenkään kummi myöskään, ylläripylläri. Lähisukulaiset on aina tienneet, että mun syliin turha niitä ipanoita tyrkyttää.

[/quote]

Ymmärrän kyllä, että ovat "omaan tahtiin" jääneet pois vaikutusalueeltasi ;D

[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 11:52"]

[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 11:45"]

[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 11:43"]

[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 11:33"]

Musta se ei ole outoa, ettei halua lapsia, mutta se tuntuu kummalliselta, että niin monenikäiset ihmiset ovat täysin suljettu oman elämänpiirin ulkopuolelle. 

[/quote]

Onko ne suljettu, jos tilanne on vaan luonnollisesti "ajatunut" siihen ettei elämään kuulu lapsia? Esim:

* Ei sukua / suvulla ei ole lapsia - pitäisikö ostaa uusi suku? Tällehän ei itse mahda mitään.

* Kavereilla ei lapsia - pitäiskö hankkia uusia kavereita, ja vartavasten etsiä sellaisia joilla on lapsia? Entä sitten kun ne lapset kasvaa, etitäänkö taas uusi että koko ajan on piirissä myös pieniä lapsia?

* Ei kummilapsia - pitäisikö rynnätä kadulla vastaantulevan vaunun luo ja tivata onko lapsella jo kummi, saanksmää (kunhan ensin käyn rippikoulun ja liityn kirkkoon)?

Ei mulla ole muutes vanhuksiakaan elämässä, ihan siitä syystä että isovanhemmat on kuolleet. Mistä niitä mummoja ja ukkeja vois ostaa itselleen?

[/quote]

Ei tarvitse provosoitua, en mä tarkoittanut juuri sua.

Mun isovanhemmat on kuolleet jo kauan sitten, joten ei mullakaan niitä ole, mutta vanhempia sukulaisia ja ystäviä on kyllä.

[/quote]

En minäkään tarkoittanut juuri minua, mutta noista syistä kai meitä "elämän lapsettomia" on. Ei tässä ketjussa ainakaan kukaan ole sanonut että aktiivisesti välttää lapsellisia, tai että olisi hylännyt sukulaisen/ystävän hänen lisäännyttyään. Ihan yleisiä/yleisimpiä kai nuo syyt siis täysin lapsettomalle elinpiirille ovat. Lapsia ei siis ole mitenkään "suljettu" ulos elämästä niinkuin sinä väitit.

[/quote]

Kyllä mä väittäisin, että monella on tässä ketjussa myös vapaaehtoista jättäytymistä niiden tuttavien elämästä, joilla on lapsia. Tällainen vaikutelma ainakin tulee, kun viestejä lukee. 

[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 12:00"]

Okei, en tiedä mitään sähköallergiasta. Onko sellainen kuitenkin olemassa? Jos sellainen on olemassa, mistä tiedät, ettei tällä henkilöllä ole sähköallergiaa? 

[/quote]Sähköallergia (tai tarkemmin sähköyliherkkyys) on ilmiö, jossa ihminen kuvittelee saavansa oireita sähkömagneettisesta säteilystä. Todellisuudessa oireet ovat kuitenkin psykosomaattisia ja johtuvat lumevaikutuksesta. Aivan varmasti ihminen voi jättää käyttämättä tietokonetta sen takia, että hän kokee tietokoneen (tai wifi-tukiaseman tai pistorasian...) aiheuttavan hänelle päänsärkyä, puutumista ja muita oireita. Nämä oireet eivät kuitenkaan ole sähköperäisiä. -ap

[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 12:03"]

[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 11:51"]

Kylmyys on läsnäolevaa ihan näin virtuaalisestikin todettuna. Lapsista puhuminen halventavaan sävyyn on vastenmielistä. 

[/quote]

Jos "lämpimyyden" määrittelee niin että lämmin ihminen on lapsirakas, niin onpa ylläri että epälapsirakas ihminen on sitten "kylmä". Minusta kuitenkin moinen määritelmä on todella suppea - lapsirakkaaksikin itseään väittävä voi oikeasti olla todella kylmä persoona joka ei muista välitä pätkän vertaa, ja epälapsirakas voi olla koko elämänsä vapaaehtoiselle eläintenpelastukselle uhraava luonnonsuojelija. Yksi ainoa seikka ei siis tee kyllä kenestäkään kylmää, eikä lämmintä, persoonaa...

[/quote]

Tästä tulee mieleen taannoin tv:ssä haastateltu suurperheen äiti, joka oli n:ttä kertaa raskaana. Syliin kapusi joku lapsista, ja mamma selvitti, miten hän niin kovasti pitää lapsista, mutta kun ne kasvavat niin kovin nopeasti. Joten sitten tehdään lisää.

Miten se muka on jotenkin arvostettavaa, että pitää joistain ihmisistä heidän ikänsä vuoksi? Ihmisen persoonalla ei ole väliä. Lapsia on erilaisia, ihan kuin aikuisiakin. Tietenkään lapsilta ei voi edellyttää heidän kehitysvaihettaan enempää, mutta persoonia ne lapsetkin ovat. 

[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 11:58"]

[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 11:47"]

[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 11:43"]

[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 11:33"]

Musta se ei ole outoa, ettei halua lapsia, mutta se tuntuu kummalliselta, että niin monenikäiset ihmiset ovat täysin suljettu oman elämänpiirin ulkopuolelle. 

[/quote]

Onko ne suljettu, jos tilanne on vaan luonnollisesti "ajatunut" siihen ettei elämään kuulu lapsia? Esim:

* Ei sukua / suvulla ei ole lapsia - pitäisikö ostaa uusi suku? Tällehän ei itse mahda mitään.

* Kavereilla ei lapsia - pitäiskö hankkia uusia kavereita, ja vartavasten etsiä sellaisia joilla on lapsia? Entä sitten kun ne lapset kasvaa, etitäänkö taas uusi että koko ajan on piirissä myös pieniä lapsia?

* Ei kummilapsia - pitäisikö rynnätä kadulla vastaantulevan vaunun luo ja tivata onko lapsella jo kummi, saanksmää (kunhan ensin käyn rippikoulun ja liityn kirkkoon)?

Ei mulla ole muutes vanhuksiakaan elämässä, ihan siitä syystä että isovanhemmat on kuolleet. Mistä niitä mummoja ja ukkeja vois ostaa itselleen?

[/quote]

Et vaikuta kirjoitustesi perusteella aivan tyhmältä. 

Näin ollen tajuat, että elämänpiiri muodostuu pienten valintojen kautta juuri sellaiseksi kuin se on. 

Selvästi sinua kartetaan lapsiperheiden puolelta. Ja miksi? Ihan itse olet vieroksuntasi heitä kohtaan osoittanut. Se paistaa läpi jo jutuistasi saati livenä varmasti vielä enemmän. 

[/quote]

Meinaat ihan oikeasti että olen itse valinnut suvuttomuuden, ja jo lapsena tiennyt ketkä kavereista jää lapsettomiksi ja siksi alkanut hengata heidän kanssaan :D? Tai ehkä jopa jotenkin aiheuttanut sen että kaverit ei ole lisääntyneet enempää? Enkä oikein tiedä kuka lapsiperhe minua voisi karttaa, kun niitä ei yksinkertaisesti elinpiirissä ole! Tai no työkavereilla kyllä, mutta mahtaisi ne hulluna pitää jos alkaisin kahden lapsiperheellisen "play date" keskusteluun mennä mukaan "hei minäkin tulen sinne leikkikentälle jooko" :D. 

Tämä voi olla vaikea käsittää niille joilla on iso läheinen suku (jossa on lapsia) tai joilla on paljon kavereita (jotka tekee lapsia). Mutta jos alkujaan ei ole sukua / suku ei lisäänny tai sitten kaverit ei lisäänny, niin ei siinä tartte ketään karttaa tai karkoittaa, kun ne lapset ei itsestään näihin lapsettomiin piireihin plopsahda taivaasta.

[/quote]

Olen minä lapsettomana lähtenyt vaikka luistelemaan lapsellisen ystäväni kanssa. Ja vaikka mitä muuta! Lintsi on käyty, kylpylät jne. Ihana minusta, kun itse on lapseton luoda kontakti ja jopa huolehtia lapsista. 

Omia toivoin tosi kauan, ei vain tärpännyt ja sitten olinkin nelikymppinen ja adoptioprosessikin liian kauas olisi mennyt. Mutta suurta mielihyvää saan auttaessani muita ja ymmärtäessäni, että lapset tässä maailmankulussa ovat kuitenkin jollain tavalla yhteisiä. 

Kyllä nyt ihan itse tilasi valinnut. Mutta epäselväksi jää, onko se hyvä vai huono?

[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 10:46"][quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 10:18"]

[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 01:52"]Jotenkin vain hullu ajatus, että jonkun tämänikäisen koko elämänpiiri pyörii lasten ympärillä. -ap [/quote] On ihan normaalia,että 36v:n elämä pyörii lasten ympärillä..

[/quote]Niin on. Se tuntuu vielä hullummalta. :D -ap
[/quote]
Katkera lapseton?

[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 12:12"]

[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 11:58"]

[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 11:47"]

[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 11:43"]

[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 11:33"]

Musta se ei ole outoa, ettei halua lapsia, mutta se tuntuu kummalliselta, että niin monenikäiset ihmiset ovat täysin suljettu oman elämänpiirin ulkopuolelle. 

[/quote]

Onko ne suljettu, jos tilanne on vaan luonnollisesti "ajatunut" siihen ettei elämään kuulu lapsia? Esim:

* Ei sukua / suvulla ei ole lapsia - pitäisikö ostaa uusi suku? Tällehän ei itse mahda mitään.

* Kavereilla ei lapsia - pitäiskö hankkia uusia kavereita, ja vartavasten etsiä sellaisia joilla on lapsia? Entä sitten kun ne lapset kasvaa, etitäänkö taas uusi että koko ajan on piirissä myös pieniä lapsia?

* Ei kummilapsia - pitäisikö rynnätä kadulla vastaantulevan vaunun luo ja tivata onko lapsella jo kummi, saanksmää (kunhan ensin käyn rippikoulun ja liityn kirkkoon)?

Ei mulla ole muutes vanhuksiakaan elämässä, ihan siitä syystä että isovanhemmat on kuolleet. Mistä niitä mummoja ja ukkeja vois ostaa itselleen?

[/quote]

Et vaikuta kirjoitustesi perusteella aivan tyhmältä. 

Näin ollen tajuat, että elämänpiiri muodostuu pienten valintojen kautta juuri sellaiseksi kuin se on. 

Selvästi sinua kartetaan lapsiperheiden puolelta. Ja miksi? Ihan itse olet vieroksuntasi heitä kohtaan osoittanut. Se paistaa läpi jo jutuistasi saati livenä varmasti vielä enemmän. 

[/quote]

Meinaat ihan oikeasti että olen itse valinnut suvuttomuuden, ja jo lapsena tiennyt ketkä kavereista jää lapsettomiksi ja siksi alkanut hengata heidän kanssaan :D? Tai ehkä jopa jotenkin aiheuttanut sen että kaverit ei ole lisääntyneet enempää? Enkä oikein tiedä kuka lapsiperhe minua voisi karttaa, kun niitä ei yksinkertaisesti elinpiirissä ole! Tai no työkavereilla kyllä, mutta mahtaisi ne hulluna pitää jos alkaisin kahden lapsiperheellisen "play date" keskusteluun mennä mukaan "hei minäkin tulen sinne leikkikentälle jooko" :D. 

Tämä voi olla vaikea käsittää niille joilla on iso läheinen suku (jossa on lapsia) tai joilla on paljon kavereita (jotka tekee lapsia). Mutta jos alkujaan ei ole sukua / suku ei lisäänny tai sitten kaverit ei lisäänny, niin ei siinä tartte ketään karttaa tai karkoittaa, kun ne lapset ei itsestään näihin lapsettomiin piireihin plopsahda taivaasta.

[/quote]

Olen minä lapsettomana lähtenyt vaikka luistelemaan lapsellisen ystäväni kanssa. Ja vaikka mitä muuta! Lintsi on käyty, kylpylät jne. Ihana minusta, kun itse on lapseton luoda kontakti ja jopa huolehtia lapsista. 

Omia toivoin tosi kauan, ei vain tärpännyt ja sitten olinkin nelikymppinen ja adoptioprosessikin liian kauas olisi mennyt. Mutta suurta mielihyvää saan auttaessani muita ja ymmärtäessäni, että lapset tässä maailmankulussa ovat kuitenkin jollain tavalla yhteisiä. 

Kyllä nyt ihan itse tilasi valinnut. Mutta epäselväksi jää, onko se hyvä vai huono?

[/quote]

Äh, kun mulla ei ole niitä lapsellisia ystäviä! Miten ihmeen vaikea se on lukea mihin vastaa? Miten voisin lähteä jonnekin ystävän kanssa jolla on lapsia, kun mun ystävillä EI OLE LAPSIA!!!! Miten rautalangasta tuo pitää vääntää että se menee perille? Olen tutustunut ystäviini ala- tai yläasteella. Heillä ei ollut silloin tietenkään lapsia. Kenellääkään ei ollut lapsia. He eivät ole myöhemminkään tehneet lapsia. En suostu uskomaan että tämä on minun valintani, ihan itse he ovat lapsilukunsa - eli lapsettomuuden - valinneet. 

[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 12:15"]

Katkera lapseton?

[/quote]Miksi olisin katkera siitä, ettei minulla ole lapsia? Eivätkö ihmiset katkeroidu ennemminkin siksi, että he eivät saa elämässä, mitä he haluavat ja mihin he katsovat olevansa oikeutettuja? -ap

Minä olen 34-vuotias eikä minullakaan ole mitään kosketusta lapsiin. Veljeni ja kälyni eivät aio hankkia lapsia. Meillä on pieni suku ja serkuistani nuorinkin on jo 20-vuotias. Asun ulkomailla, joten näen erittäin harvoin entisiä opiskelu- ym. kavereitani; muutamilla heistä on lapsia, mutta en ole tavannut heitä lasten syntymän jälkeen, koska käyn harvoin Suomessa ja he asuvat enimmäkseen kaukana entiseltä opiskelupaikkakunnaltani, joka on minun entinen kotikaupunkini. Puolisollani ei ole lapsia eikä muita sukulaisia kuin iäkkäitä tätejä. En ole pitänyt vauvaa/pikkulasta sylissäni melkein 20 vuoteen, viimeinen oli juuri tuo nuorin serkkuni. En kaipaa lapsia elämääni, en osaa olla luontevasti lasten kanssa, jutella ja leikkiä. Minulla ei ole minkäänlaista äidinvaistoa tai hoivaviettiä.      

Melkein käy kateeksi ap:n tilanne. Pidän lapsista paljonkin, mutta joskus olisi kiva nähdä ystäviä ja aikuisia sukulaisia ilman ympärillä hyörivää lapsilaumaa, jonka tekemisiin tarvii jatkuvasti puuttua. Oma lähipiirini on lisääntynyt enemmän kuin suomalaiset keskimäärin, mikä sinänsä on ihan ok. Silti kaipaan keskusteluja aikuisten kesken kaikessa rauhassa, ja mielellään muistakin asioista kuin jälkikasvusta. 

Täällä myös 30-vuotias jolla ei lapsia ole eikä aikomustakaan. Toisaalta minulle ainoa vaihtoehto olisi adoptio syynä fysiologiset esteet. Lapsia en ole koskaan halunnut joten tämä ei ole minulle mikään ongelma. Joillakin tutuilla ja ystävillä on lapsia mutta harvemmin heitä (lapsia) tapaan. Olen ihan tyytyväinen tilanteeseen :)

[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 12:19"]

[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 12:12"]

[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 11:58"]

[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 11:47"]

[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 11:43"]

[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 11:33"]

Musta se ei ole outoa, ettei halua lapsia, mutta se tuntuu kummalliselta, että niin monenikäiset ihmiset ovat täysin suljettu oman elämänpiirin ulkopuolelle. 

[/quote]

Onko ne suljettu, jos tilanne on vaan luonnollisesti "ajatunut" siihen ettei elämään kuulu lapsia? Esim:

* Ei sukua / suvulla ei ole lapsia - pitäisikö ostaa uusi suku? Tällehän ei itse mahda mitään.

* Kavereilla ei lapsia - pitäiskö hankkia uusia kavereita, ja vartavasten etsiä sellaisia joilla on lapsia? Entä sitten kun ne lapset kasvaa, etitäänkö taas uusi että koko ajan on piirissä myös pieniä lapsia?

* Ei kummilapsia - pitäisikö rynnätä kadulla vastaantulevan vaunun luo ja tivata onko lapsella jo kummi, saanksmää (kunhan ensin käyn rippikoulun ja liityn kirkkoon)?

Ei mulla ole muutes vanhuksiakaan elämässä, ihan siitä syystä että isovanhemmat on kuolleet. Mistä niitä mummoja ja ukkeja vois ostaa itselleen?

[/quote]

Et vaikuta kirjoitustesi perusteella aivan tyhmältä. 

Näin ollen tajuat, että elämänpiiri muodostuu pienten valintojen kautta juuri sellaiseksi kuin se on. 

Selvästi sinua kartetaan lapsiperheiden puolelta. Ja miksi? Ihan itse olet vieroksuntasi heitä kohtaan osoittanut. Se paistaa läpi jo jutuistasi saati livenä varmasti vielä enemmän. 

[/quote]

Meinaat ihan oikeasti että olen itse valinnut suvuttomuuden, ja jo lapsena tiennyt ketkä kavereista jää lapsettomiksi ja siksi alkanut hengata heidän kanssaan :D? Tai ehkä jopa jotenkin aiheuttanut sen että kaverit ei ole lisääntyneet enempää? Enkä oikein tiedä kuka lapsiperhe minua voisi karttaa, kun niitä ei yksinkertaisesti elinpiirissä ole! Tai no työkavereilla kyllä, mutta mahtaisi ne hulluna pitää jos alkaisin kahden lapsiperheellisen "play date" keskusteluun mennä mukaan "hei minäkin tulen sinne leikkikentälle jooko" :D. 

Tämä voi olla vaikea käsittää niille joilla on iso läheinen suku (jossa on lapsia) tai joilla on paljon kavereita (jotka tekee lapsia). Mutta jos alkujaan ei ole sukua / suku ei lisäänny tai sitten kaverit ei lisäänny, niin ei siinä tartte ketään karttaa tai karkoittaa, kun ne lapset ei itsestään näihin lapsettomiin piireihin plopsahda taivaasta.

[/quote]

Olen minä lapsettomana lähtenyt vaikka luistelemaan lapsellisen ystäväni kanssa. Ja vaikka mitä muuta! Lintsi on käyty, kylpylät jne. Ihana minusta, kun itse on lapseton luoda kontakti ja jopa huolehtia lapsista. 

Omia toivoin tosi kauan, ei vain tärpännyt ja sitten olinkin nelikymppinen ja adoptioprosessikin liian kauas olisi mennyt. Mutta suurta mielihyvää saan auttaessani muita ja ymmärtäessäni, että lapset tässä maailmankulussa ovat kuitenkin jollain tavalla yhteisiä. 

Kyllä nyt ihan itse tilasi valinnut. Mutta epäselväksi jää, onko se hyvä vai huono?

[/quote]

Äh, kun mulla ei ole niitä lapsellisia ystäviä! Miten ihmeen vaikea se on lukea mihin vastaa? Miten voisin lähteä jonnekin ystävän kanssa jolla on lapsia, kun mun ystävillä EI OLE LAPSIA!!!! Miten rautalangasta tuo pitää vääntää että se menee perille? Olen tutustunut ystäviini ala- tai yläasteella. Heillä ei ollut silloin tietenkään lapsia. Kenellääkään ei ollut lapsia. He eivät ole myöhemminkään tehneet lapsia. En suostu uskomaan että tämä on minun valintani, ihan itse he ovat lapsilukunsa - eli lapsettomuuden - valinneet. 

[/quote]

Luulisi kolmekutosena olevan muitakin ystäviä kuin peruskoulun puolelta?

Mutta, jos haluat itse uskotella itsellesi noin, niin mitäpä siihen. 

Elämänkulussa vain lapsista pitäville tulee kohdalle myös lapsiystäviä. Ei ole tullut, nin kyllä se jostain kertoo. 

Mun sisko eläisi myös täysin lapsettomissa kuvioissa ilman mua ja mun lapsia. Hän on 34 ja kaikki kaverinsa ovat myös lapsettomia. Mun lapset ovat kyllä hänelle kuin omia lapsia, mutta kun mä esikoiseni sain, se oli hänelle eka kerta kun hän edes piti sylissään vauvaa. Joten ymmärrän hyvin sen, että joillain ei elämässään ole lapsia.

[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 01:25"][quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 01:19"]

Ei minunkaan elämässäni ole lapsia. Tai on miesystävälläni, mutta en ole koskaan tavannut heitä.

[/quote]Kauanko olette seurustelleet? Minkä ikäisistä lapsista on kyse? -ap
[/quote]
Puolitoista vuotta on seurusteltu. Lapset ovat 9- ja 11-vuotiaita, eivätkä edes tiedä ollemassaolostani.

[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 12:44"]

Luulisi kolmekutosena olevan muitakin ystäviä kuin peruskoulun puolelta?

Mutta, jos haluat itse uskotella itsellesi noin, niin mitäpä siihen. 

Elämänkulussa vain lapsista pitäville tulee kohdalle myös lapsiystäviä. Ei ole tullut, nin kyllä se jostain kertoo. 

[/quote]

Eli pakko ihmisessä jotain vikaa on olla  jos hänellä ei ole elämässään lapsia... Selvä, tulihan se sieltä, iänaikuinen ja kulunut stereatypia. Normaali ihminen nyt vaan ei voi elää kokonaan lapsettomasti, ei millään.

[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 01:52"]Jotenkin vain hullu ajatus, että jonkun tämänikäisen koko elämänpiiri pyörii lasten ympärillä. -ap
[/quote]

Ei vaan normaalia. Toisekseen kyllähän meillä perheellisilläkin on omia harrastuksia ja ystäviä siinä missä muillakin. T. Kolmen äiti 34v

[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 12:35"]Melkein käy kateeksi ap:n tilanne. Pidän lapsista paljonkin, mutta joskus olisi kiva nähdä ystäviä ja aikuisia sukulaisia ilman ympärillä hyörivää lapsilaumaa, jonka tekemisiin tarvii jatkuvasti puuttua. Oma lähipiirini on lisääntynyt enemmän kuin suomalaiset keskimäärin, mikä sinänsä on ihan ok. Silti kaipaan keskusteluja aikuisten kesken kaikessa rauhassa, ja mielellään muistakin asioista kuin jälkikasvusta. 
[/quote][quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 12:35"]Melkein käy kateeksi ap:n tilanne. Pidän lapsista paljonkin, mutta joskus olisi kiva nähdä ystäviä ja aikuisia sukulaisia ilman ympärillä hyörivää lapsilaumaa, jonka tekemisiin tarvii jatkuvasti puuttua. Oma lähipiirini on lisääntynyt enemmän kuin suomalaiset keskimäärin, mikä sinänsä on ihan ok. Silti kaipaan keskusteluja aikuisten kesken kaikessa rauhassa, ja mielellään muistakin asioista kuin jälkikasvusta. 
[/quote]Joo, minulla on kyllä ihania, mielenkiintoisia ystäviä, joiden kanssa riittää juttua hyvin moninaisista aiheista. Arkikuulumiset eivätkä etenkään lasten kuulumiset eivät dominoi keskusteluja. Siitä on syytä olla iloinen. -ap

Meinasin sanoa, etten tunne ketään, jonka elämässä ei olisi lapsia... mutta sehän johtuu siitä, että minulla itselläni on lapsia, ja he ovat mukana kaverieni elämässä.