Vauvasta haaveilevat yli 35-vuotiaat

Hei kakille!

Ja ihan ekana.  Kiitos teiltä saamastani  kannustuksesta ja tuesta keskenmenon jälkeen. Olen nyt itseäni tutkiskellut ja lohduttautunut ajattelemalla, että oli ehkä kuitenkin parempi, että tää meni kesken jo heti näin alussa ja kun on tätä ikääkin jo siunaantunut, niin kaikkeen on oltava varautunut näissä puuhissa.

Siispä eteenpäin vaan reippain mielin kohti kevättä ja uusia yrityksiä, vaikka alkavalla viikolla mittari heilahtaakin näyttämään 39v. 

Olen ajatellut, että jollen seuraavan vuoden aikana ala odottamaan, niin 40-kymppisenä lopetan haaveilut. Hih! Tosin noinhan mä ajattelin silloin vuosi sitte 38v. täyttäessäni, että jollei vuoden aikana tärppää, niin uskotaan. Tosin vuosi sitte  mies ei lähtenyt heti täysillä mukaan, kun se jotenkin kuvitteli, että tulisin laakista paksuksi. 

Mulla on nyt tilanne se, että kuukautiset alkoi nyt jo, vaikka  keskenmenosta vasta reilut kolme viikkoa ja koko tämän väliajan on pyyhkiessä ollut sitä pienenpientä tuhnua.

Onko teistäkin vähän kummallista???  Ainakin itse olin pikkaisen ymmäläni, että miten ne nyt sieltä näin nopeesti? No toisaalta hyvähän tuo oli, saan taas ainakin rytmiä yritykseen.

Mieskin oli viime viikon vähän mörtsinä kun ei olla oltu. Jotenkin mä en vaan halua silloin jos on vähänkin veristä tuhnuttelua. Miehen mielestä olen vähän vanhanaikainen, mutta mua se vähänenkin tuhnu haittaa niin kovin enkä taho.

Noihin kysymyksiinne tikutteluista ja lämmön mittauksista en osaa vastata kohdaltani mitään, koska en itse seuraa niitä. Syy miksi en seuraa on se, koska saisin siitä vaan lisää stressin aihetta itselleni.:)

Nyt stressaan vaan tuota ukkoni täyttyvää työmatka kalenteria ja omaa kuukautiskalenteriani.:)

Olen jännäillyt ja pitänyt peukkua puolestanne. Kirjoitelkaahan kuulumisia ja tsemppiä kaikille! 

Hei hansku78, hienoa, että olet paremmalla mielellä!

Takaiskut ja pettymykset ovat kyllä musertavia, että ei ole heikkohermoisten puuhaa tämä... Itsekin olen tässä jo pari vuotta ollut toiveikas ja milloin mies on lyönyt kapulat rattaisiin, milloin oma keho.

Ystävälläni (josta aikaisemminkin mainitsin) oli tuulimunaraskaus, ja raskauskudosta sekä -hormonia oli ehtinyt kehittyä paljon. Myös mielenvoimat ovat koetuksella tuossa kun on parisen kuukautta luullut odottavansa lasta. Hän vuosi sen "tavaran" ulos aika urakalla (luomusti), mutta suhteellisen nopeasti se oli ohi ja gynen jälkitarkastuksessa bongattiin jo pitkälle kehittynyt munarakkulakin heti siihen perään. Eli lasta saisi jo heti yrittää uudestaan gynen mukaan, mikäli mieli vaan on valmis. Hän on myös 39v. 

T

Hei taas kaikille pitkästä aikaa!

Tervetuloa ketjuun mukaan Käyttäjä4355.

Voi mä niin tiedän tuon raastavan tunteen kun sitä toivoo ja odottaa olevansa raskaana ja lukee merkkejä siitä. Samalla kuitenkin pelkää jokaisella vessareisulla sitä, että paperiin tuleekin pyyhkäistessä pahaenteisesti punaista ja taas kaikki ihanat toiveet lässähtää ja alkaa se kahden viikon piinailu seuraavista oviksista ja loputtomalta tuntuva päivien lasku kuukautisia odotellessa.

Jos miehet joutuis kokemaan jotain tätä vastaavaa kuukaudesta toiseen, niin veikkaan, että ne sekoais täysin. Niiden on niin helppoa sanoa ja naureskella meitä akkojen jutuista ja siitä miten me määrättyyn aikaan kuukaudesta ollaan kiukkuisen oikukkaita, mutta tietäisivätpä vaan itse, millaista tää vauvakuumeisen naisen elämä on.

Muuten nuo kaikki menkkamaiseksi kokemasi oireet sopivat myös raskausoireiksi, että älä vielä luovu toivosta. Mä ainakin pidän sulle peukkuja, sillä kyllä tuossa kaikki merkit mahdolliseen raskauteen on nyt olemassa.

Palstan naisille omana tilannepäivityksenä vielä sen verran, että ovuloin selkeän varmasti viime viikolla ekan kerran sen keskenmenon jälkeen. Ihme juttu miten sen keskenmenon jälkeen ei ole koko aikana tehnyt yhtään mieli miestä ja seksiä. Mieskin on siitä möksöttänyt ja vihjaisipa tuo mua jo pihtariksikin.

No mutta ääni muuttui ukolla kellossa, kun muutama päivä ennen ovista mulla ykskaks alkoi himottaa.

Se oli oikeestaan jo kiimaa, kun olin iltaisin jatkuvasti miehen kimpussa ja jos rehellisiä ollaan, niin taisinpa mä sen muutamana aamunakin herättää miehen töihin. No eipä mieskään enää viime viikon jälkeen pahemmin mökötellyt vaimon pihtaamisesta.:) Tosin ovisten nyt mentyä, ei tee taas yhtään enää mieli.

Parastahan tässä on se, että nyt onnistuttiin pupuilemaan ovisten molemmin puolin sekä itse h-hetkellä, joten on taas ainakin toivoa. Nyt vaan pitää taas jaksaa odotella kierron loppuun ja toivoa parasta vaikka joskus tuntuukin et pää hajoo.

Laittakaa ketjun naiset taas vähän uusia päivityksiä, että tiedetään ketä on mahdollisesti jo onnistanut ja ketkä jännäilee menkkojensa kanssa. Toivotaan meille kaikille parasta vauvaonnea.

k

Hei, ja kiitos osanotosta Käyttäjä4355.

 Jännään ja piinailen täällä sitä sinun tilannetta ja toivon parasta! Jäi tuosta eilen kysymättä, että kuinka päiväntarkat kuukautiset sulla yleensä on ja miten kauan olette nyt vauvaa yrittäneet?

Mulla itsellä pillereitten lopetuksen jälkeen kierto oli alkuun epäsäännöllistä kunnes asettui 30 päivään.

Milloin aiot uudelleen testata?  Pidä pää kasassa ja voimia!

Terve kaikille. Täällä uutena olen seuraillut keskustelujanne. Ikää mittarissa jo 36v., Mutta edelleen lapseton, mikä ei kyllä nykyaikana mikään ihme ole. Mieheni ollut pitkään, ettei halua lasta koska hänellä jo yksi teini ikäinen lapsi löytyy ja ikääkin hänellä enemmän kuin minulla. Nyt kuitenkin mieli jo muuttunut ja suostui että jätämme ehkäisyn pois. Viime viikonloppuna sitten ovuloin ( en tikuttanut, mutta oireet oli voimakkaat) ja harrastimme seksiä useampaan otteeseen. Nyt täällä sitten pinnallisesti odotellaan. En usko, että tämä näin helposti onnistuu, mutta ainahan sitä on toivoa.

Moi kaikki!

Liityn seuraan. Vastikään miehen kanssa päätettiin että pillerit jää pois ja vauva saa tulla jos on tullakseen. Nyt KP10/25-27 ja höperönä toivon että tästä kierrosta jo tärppäisi... Oviksia en tikuta, sillä en tahdo stressata asialla koska ikääkin minulla on jo 38v. ja yritän pysyä realistisena. Miehellä on kaksi jo kouluikäistä ja siis ensimmäinen yhteinen ja minun esikoinen on haaveissa.

Heippa! Tervetuloa mukaan Liitulaku ja Vompatti.

Oishan tuo mahtavaa, jos teillä tärppäis jo heti ekasta kierrosta ja Vompatillahan taitaa olla nyt ne kierron otollisimmat hetket hyödynnettävinä pupuiluun, joten siellä liikettä lakanoihin, ja toivotaan pikaista tärppiä meille kaikille.:)

Mulla tuli kuun vaihteessa se 39v ikävuotta täyteen, joten senkin puolesta alkais olla kiirus. Viime kierrosta elättelin  vahvoja toiveita kun kuukautisia ei kuulunut kp 30/30. Vatsaa oli nippaillut, turvotti ja tissejä kuumotti ja ne oli kamalan kylmälle arat silleen lupaavasti ja niinpä toivorikkaana tein testin kp31. Negaahan se näytti ja parin päivän päästä ne menkatkin sitte taas alkoi.:(( 

Nyt siis menossa kp6 ja menkat lopuillaan. Toiveikkaana taas odottelen tämän kuun oviksia.

Aika hiljaista on ollut meidän ketjussa. Onkohan jollain jo tärpännyt ja mitäköhän muuta toisille palstalla kirjoitelleille naisille mahtaa näin kevään korvalla kuulua?

Liittyisin seuraan. Olen jo 40-vuotias, onko täällä ketään muuta yhtä vanhaa? Vauvaa on yritetty vajaat kaksi vuotta ja useita keskenmenoja tuloksena. Ennestään ei ole lapsia.

Minäkin liittyisin seuraan (jos sitä täältä vielä löytyy) ja olen myös 40v. 

Lapsi on ollut toiveissa enemmän ja vähemmän viimeiset 10 vuotta, mutta sopivaa kumppania ei ole löytynyt aiemmin ja toiveeksi on jäänyt, ei edes yritystä siis. Nykyisessä suhteessa ollaan nyt yritetty 9kk ilman tulosta. Miehelläni ennestään kouluikäinen lapsi.

Minulle on erittäin vaikeaa, enimmäkseen ikäni takia, kertoa näistä suurista vauvatoiveista kavereille, olen kertonut vain yhdelle, joka onneksi on tukena. Pelkään, etten moniltakaan saisi kaipaamaani tukea kuukausittaisiin toiveisiin, pettymykseen ja sydänsuruun, ja kun omienkin tunteiden kanssa on riittävästi sekamelskaa, niin koen olevani erityisen haavoittuvainen hyvää tarkoittaville, mutta ikäville, kommenteille. Silti kaipaisin kovasti vertaistukea ja koska olen viime aikoina onnistunut möläyttämään koko homman pariin otteeseen lähes tuntemattomille ihmisille, kun puhe on edes kaukaisesti liipannut aihetta, ajattelin kirjoittaa mieluummin tänne :)

Toivottavasti täältä löytyisi vielä muitakin hieman kypsemmän ikäisiä vauvahaaveilijoita!?

Hei vihermehu! Minulla oli ihan sama ongelma kuin sinulla, että ei meinannut löytyä vauvakuumeista kumppania. Oletko ollut missään tutkimuksissa? Itse kävin yksityisellä. Ultrattiin, tutkittiin hormotasoja ja sokeriaineenvaihduntaa, ja tarkistettiin myös ettei ollut tulehdusta tai klamydiaa, vaikka jälkimmäinen olisikin ollut hyvin epätodennäköistä.

Mummoäiti, onpa kiva kuulla, että on "kohtalotovereita"! Kaiken tämän kärvistelyn keskelläkin yritän muistuttaa itseäni olemaan kiitollinen siitä, että on nyt edes tässä yritystilanteessa lopulta kaikin puolin oikean kumppanin kanssa 🙂 Sitä tuli toivottua useampi vuosi. Toivotaan myös, että ne vieläkin isommat unelmat toteutuvat myös meidänkin kohdalla!

Mä kävin myös yksityisellä joulukuussa; ultrattiin ym ja kävin lähetteellä vielä verikokeissa, joissa tsekattiin amh- ja kilppariarvot ja kaikki oli ok. Amh toki iän mukainen, mutta heikommillakin on kuulemma raskauduttu. Kaikin puolin muutenkin elämäntavat kunnossa, paitsi jos pilkuntarkkoja ollaan, niin kahvia kyllä hörpin ehkä vähän liikaa... 🤔 Miehenkin sain käymään kokeissa ja sieltäkin tuli ihan normitulokset.

Mitattiinko sulta Mummoäiti amh?

En ole varma onko mitattu. Onko se labrakokeena ihan nimellä amh? Googlasin että se kertoo ilmeisesti onko munasoluja, mielestäni se asia selvisi jo ultrassa. Ainakin gyne sanoi jo ultratessa että näkyy kypsymässä olevia munasoluja. Lisäsi kuitenkin että munasolujen laadusta hän ei tietysti tiedä. Tosin mulla on muutenkin enemmän ongelmana keskenmenot kuin raskautuminen.

Mulla olis elämäntavoissa korjattavaa ruokavaliossa ja liikunnassa.

Joo, olisko sen lyhenne ollut ihan S-AMH, mittaa siis jollakin tapaa munasarjojen toimintaa, tai sitä että onko toimintaa. Mutta sullahan selvästi sitä toimintaa on, kurjaa, että lopputulos on vielä ollut sellainen kuin on. Pahoittelut menetyksien johdosta näin jälkikäteen.

Mä kokeilin tässä kierrossa uutta taktiikkaa...sen sijaan, että tuskailen ja arvon monta päivää sitä, alkaako kuukautiset (suht säännölliset mut muutaman päivän heittoja), teinkin eilen raskaustestin ja ajattelin, että sittenpä tietää saman tien, mikä homma. Testi oli negatiivinen. Arpominen siis tämän kuun osalta ohi. Tää on niin mahdoton yhtälö jotenkin olla toiveikas, silti realisti, ja silti mukamas olla ajattelematta koko asiaa liikaa 😩☺️

Hei!

Tervetuloa mukaan tänne toivomaan ja kärvistelemään Mummoäiti ja vihermehu. Pahoittelut "vihermehu" tuosta saamastasi negasta, mutta tätähän tää on. Ensi kuussa taas uusi mahdollisuus ja siihen yritykseen paljon onnea.:)

Olaan suunilleen samaa ikäluokkaa, sillä täytin tässä jokuaika sitte 39v. Vauvakuume on ihan valtava, vaikka meillä on kyllä ennestään jo miehen kanssa kaksi yhteistä lasta tehtynä, mutta se kolmas, se meidän iltatähti on niin kovin toiveissa etenkin mulla. Mies välillä tuskastuu mun vauva haaveiluihin ja toppuuttelee mun intoani, niin käyn sitte aina välillä täällä päästelemässä höyryjä. Ei näistä meidänkään vauvahaaveista tiedä ketkään muut. Ei sukulaiset, eikä kaverit mies on ainoa kenelle jutella, mutta eihän siltä oikein vastakaikua saa.

Miehet ajattelee etenkin nämä asiat niin eri tavoin kuin me. Ei ne osaa samastua ja ymmärtää tätä jatkuvaa kärvistelyä suuren toivon ja pettymyksen välillä. Niille kaikki lasten saamiseen liittyvä on jotenkin niin yksioikoista. Tulee, tai on tulematta.

Kun mulla oli tässä taannoin alkuraskauden keskenmeno ja sitä itkin, niin eipä mieheni osannut  sanoa siihenkään mitään lohduttavaa. Otti sen ihan asiankuuluvana. Samoin kun murehdin ja tuskailen menkoista, niin mies saattaa vaan tuumata, että hätäilen turhaan ja on tässä aikaa vaikka kuinka.

Onneksi me voidaan täällä kirjoitella ja purkaa ajatuksiamme toisillemme. Samalla saadaan näitä lukiessa sitä hiljaista vertaistukea.:)

Mulla on tänään kp 13/30-? Laskureitten mukaan ovuloin tiistain paikkeilla. Harmi vaan, tääkin on niin tätä mun tuuria, kun mies lähtee jo huomenna iltapäivällä työmatkalle ja palaa vasta torstaina, joten pitää varmaan nyt tänä iltana ja huomisna pupuilla urakalla varastoon.

Anteeksi, että tästä tuli taas näin pitkä. Toivottavasti jaksoitte lukea. Kaikille Tsemppiä.:))

Noihin raskaustesteihin ei voi koskaan luottaa 100%. Mulla on joskus ollut menkat ihan selkeästi myöhässä ennen kuin testit ovat näyttäneet plussaa. Varsinkin jotkut halpistestit saattaa näyttää todella myöhään vaikka olisi olevinaan erittäin herkkä testi. Sen takia en malta olla testaamatta moneen kertaan ja jopa joka päivä kierron lopussa, vaikka se sitten negatiivista tulosta katsellessa ärsyttää kun meni taas rahaa hukkaan.

hansku78 oot kyllä ihan oikeessa tuosta, että miehille homma on niin paljon suoraviivaisempaa... Meilläkin kovasti toivotaan vauvaa molempien toimesta, mutta miehellä on kuitenkin sellainen "tulee jos on tullakseen"-asenne enemmän. Ja tavallaan ihan ymmärrettävästi, kun hänellä jo yksi lapsi on. Saan kyllä sympatiaa varsinkin silloin, kun pettymysten takia pääsee oikein konkreettinen itku, mutta monet jutut jäävät huomaamatta. Niinkuin miehillä nyt yleensäkin 🙃 Ja välillä tuntuu siltäkin, että kun en oo juurikaan muille puhunut, niin ei viitsis miehellekään koko aikaa jankuttaa samasta aiheesta. Onneksi tämä paikka, ja samassa veneessä olevia, nyt löytyi!

Mummoäiti, noi testit on kyllä aika mysteeri...tää oli eka raskaustesti mitä oon tehnyt, ja tein sen ehkä melko aikaisessa vaiheessa (kp22/25), ja oli vielä halppis 😀 Mut ei näyttänyt kyllä mitään haamuja tms vaan selkeästi negatiivista.

Mut pelkästään ovistestien kanssa oli aluksi harmittelua, kun käytin jotain testiä, joka mittaa vain lh-tasoa ja parin kierron ajan tikuttaessani en mukamas olisi ovuloinut ollenkaan, jos olisin uskonut testin ohjeita. Siitä vetäisin tietysti kauheat stressit ja vasta gynellä käydessä selvisi, että ovulaatio tapahtuu aivan normaalisti. Ja että lh-testit ei kuulemma näytä läheskään kaikille oikeeta tulosta😳 Siitä lähtien olen käyttänyt Clearbluen digitestiä, joka näyttää kahta hormonia. Kirpaisee kyllä niitä ostella, mutta toimii ainakin moitteettomasti!

vihermehu testasitko ovulaatiota kerran päivässä vai kaksi kertaa? Joillain se huippu kuulemma on niin nopea että kerran päivässä testaus ei riitä. Toisaalta se Clearbluen dual hormoni on parempi muutenkin, kun se kertoo hyvissä ajoin milloin huippu tulossa, osaa vähän varautua. Katselin tänään juuri dual hormone testiä ja myös hedelmällisyysmonitoria nettikaupassa, mutta jälkimmäinen ainakin taitaa jäädä ostamatta hinnan takia. Vaikka sitä voisi käyttää myöhemmin myös ehkäisynä luulisin.

Mummoäiti, mä testasin kerran päivässä. Ne näytti mulla ihan mitä milloinkin hailakoita viivoja pitkin kiertoa... Nyt, kun olen käyttänyt noita kaksoishormoni digitestejä, niin näyttää 3-4 tärppipäivää ihan systemaattisesti samaan aikaan kiertoa. Tai siis 1-2 vilkkuvaa "high fertility"-päivää ja sit 2 "peak fertility"-päivää. Ja vaikka hinta paljon suolaisempi, kuin halvimmissa, niin jotenkin leppoisampi olo, kun ei tarvi arvuutella. Olen tilannut nuo digitestit Raskauskeijusta, ja ilmeisesti ainakin hieman edullisempia, kuin apteekissa esim. Voi kyllä tietty olla, niinkuin sanoit, että jos olis testannut toisilla kaks kertaa päivässä, niin toisetkin testit olisi toiminut paremmin. Jotenkin vaan tuntui, että kun ajatukset muutenkin pyörivät aina ja koko ajan tässä aiheessa, niin useampi testi päivässä ei oikein innostanut.

Täällä on menossa nyt kp2 ja perus -yritys aloittaa taas puhtaalta pöydältä toiveikkaana :) Mitenkäs siellä Mummoäiti ja Hansku78 ja jos on muitakin, niin olisi kiva kuulla kuulumisia :)