Vauvasta haaveilevat yli 35-vuotiaat
Perustin uuden ketjun, kun yli kolmekymppisten ketju on niin pitkä ja siellä on mukana myös alle kolmekymppisiä. Olen itse 37-vuotias ja minulla on yksi lähes parikymppinen lapsi ennestään. Joissakin tapauksissa minut ilmeiseti lasketaan silti ensisynnyttäjäksi, koska aikaisemmasta synnytyksestä on niin pitkä aika. Keskustelisin mielelläni esim. iän tuomista peloista ja haasteista raskauteen ja sen yritykseen liittyen, siksi laitoin tuon ikärajan tuohon otsikkoon.
Elämäntilanteeni on mielestäni melko tasainen. Olen itse ollut pitkään samassa työssä ja puolisolla on myös vakituinen työpaikka. Iän tuoma hyvä puoli verrattuna aikaisempaan raskaus- ja vauva-aikaan on se, että talous on paljon paremmassa kunnossa ja ei ole enää keskeneräisiä opiskeluja.
Tässä kierrossa olisi tarkoitus aloittaa yrittämään ja jännittää kovasti tärppääkö.. Ovulaatiotikut otetaan heti käyttöön. Olisiko jollain vinkkiä, mikä merkki olisi paras?
Kommentit (190)
Hansku78, otan osaa keskenmenoon, pidän sinulle peukkuja seuraaville kierroille että pieni pysyisi mukana matkassa <3!
Hei allegra! Minäkään en tiedä kiertopäiviäni, sillä järin pari viikkoa sitten e-pillerit pois. Yleensä kiertoni on ollut n.28-29pv vakiosti, ja oviksen tunnen nippaisuna sekähetkellisenö jomotuksena kierron puolivälissä.
En ole ikinä ovulaatioita tikuttanut.
Itselleni kierron pituus selviää varmaan lähikuukausina tai sitten saatan olla jo nyt raskaana, tärppipäivinä nyt viikonloppuna ihan sattumalta kun "pupuiltiin" miehen kanssa;) eli piinailua pari viikkoa edessä.
Onnea matkaan yrityksille sinullekkin :)!
Mä kirjotin pitkä tarinan mut johonkin se hävis.
no lyhennettynä
- huomenna lääkärin soittoaika et miten edetään meidän lapsettomuuden kanssa
- kaikki mahdolliset menkka/raskausfiilikset löytyy, taas, ei siis mitään uutta
-oon napsinut kaikkia mahdollisia vitamiineja mitä kaapista löytyy joten henkiset pms-oireet olleet lähes olemattomia
- suuri ahdistus et miksi mä en saa lasta vaikka monet lapsettomuudesta kärsineet ystävät tulee raskaaksi luomuna
menkkojen pitäis alkaa ihan mikä<päivä tahansa
Moikka kaikille!
Tuntuu että olen jotenkin yksin näiden outojen tuntemusten kanssa.. onko kellään vastaavaa kokemusta?
Vuoto oli pillereiden jälkeen 25.12-16 ja sen alettua jätin kokonaan pillerit.
Siitä 2vko eli 14pv olimme viime la-su "tositoimissa" ilman ehkäisyä aviomieheni kanssa.
Viime su alkoi julmettu alavatsaturvotus, ei siis ikinä (olen 37v) ole ollu tällaista, ei edes aiemmissa raskauksissa ei ennen eikä plussan jälkeen. Jonotusta on myös sen verran että varon vaistomaisesti liikkumistani, farkut ei mee kii joten verkkareilla kuljen.
Olen joutunut ihan panadolia ottamaan kahtena päivänä,joten tosiaan juilii.
Myls ma ja ti oli nämä ed.kuvatut oireet, ma myös limaa, joten ovis oli varmaan ma...
Mietin, että voiko nämä olla sekä ovis&raskaus&hedelmöittymisoireita?? Lämpöä en mittaile enkä tikuttele oviksia.
Onko muilla vastaavia kokemuksia..? Anyone?
Nyt vain 11pv odotusta ja sitten jos ei vuotoa kuulu, testaan.
Piinapäivät.
Aargh;).
Onnea matkaan allegra!! Pidän sinulle peukkuja ja uskon että asiat selviää kyllä!
Hei taas pitkästä aikaa! Upea nähdä, että täällä on onnistumisia ja uusia yrittäjiä :) Minulla oli hieman taukoa aiheen pohdinnasta, koska se aiheutti jo sellaisen stressin, että ovulointi häiriintyi. Johtunee siitäkin, että ystäväpiirissä myös on kova yritys (osa ivf, osa luomuna) päällä ja raskautumis"taistelu" on jokapäiväistä.. Olen siis 37v. ja ensimmäisestä lapsesta haaveilen. Mies on epäröinyt pitkin matkaa tämän asian kanssa (on muutaman vuoden nuorempi), mutta nyt on taas myönteinen vaihe. En ole asiasta puhunut ja tilanne on rauhoittunut. Kiertohäiriöiden takia (oli liian alhainen proge) olen seurannut nyt ovulaatiota ja vihdoin ilmeisesti bongasin sen jopa noilla pahvitikuilla. Sattui nyt "kanssakäyminenkin" samaan aikaan, mutta nyt ei saisi toivoa liikoja. Ehkä vois nyt vaan iloita siitä, että kierto on ainakin nyt suht normalisoitunut. Onkos muilla kokemusta stressin vaikutuksista tai hormoni-oikkuilusta? Voimia ja tsemppiä kaikille!
Hei haaveilijat. Kivaa että palasit "Romy", ja sitte pientä päivitystä täältäkin.
Mulla se keskenmenosta 4.1. alkanut vuoto kesti tavallista runsaampana kuus päivää ja on sen jälkeenkin jatkunut vielä sellaisena pikkuisen verilimaisena päivittäisenä tuhnuiluna. Saas nähdä miten kauan tää vaihe nyt sitte kestää, vai onko kellään kokemusta?
No nyt sitte vaan jännityksellä odotan, et milloin tää olo normalisoituu ja päästään taas miehen kanssa yrittämään. Luin kyllä tuolta toisaalta netistä, et alkuraskauden keskenmenon jälkeen vois alkaa heti suoraan siitä kierrosta yrittämään uudelleen. Tosin nyt just ei vaan tee edes mieli pupuilla niin kauan kuin tämä tuhnuttelu jatkuu. Harmittaa ja jo etukäteen stressaa, kun miehellä on taas tulossa työreissuja ja jos ne sattuu taas mun ovisten aikaan niin aika vaan kuluu ja mahdollisuudet vähenee, kun muija koko ajan vanhenee. Et tämmöisistä täällä stressataan.
Miten teillä toisilla vauvasta haaveilijoilla, kertokaa missä mennään?
Romy kirjoitti:
Hei taas pitkästä aikaa! Upea nähdä, että täällä on onnistumisia ja uusia yrittäjiä :) Minulla oli hieman taukoa aiheen pohdinnasta, koska se aiheutti jo sellaisen stressin, että ovulointi häiriintyi. Johtunee siitäkin, että ystäväpiirissä myös on kova yritys (osa ivf, osa luomuna) päällä ja raskautumis"taistelu" on jokapäiväistä.. Olen siis 37v. ja ensimmäisestä lapsesta haaveilen. Mies on epäröinyt pitkin matkaa tämän asian kanssa (on muutaman vuoden nuorempi), mutta nyt on taas myönteinen vaihe. En ole asiasta puhunut ja tilanne on rauhoittunut. Kiertohäiriöiden takia (oli liian alhainen proge) olen seurannut nyt ovulaatiota ja vihdoin ilmeisesti bongasin sen jopa noilla pahvitikuilla. Sattui nyt "kanssakäyminenkin" samaan aikaan, mutta nyt ei saisi toivoa liikoja. Ehkä vois nyt vaan iloita siitä, että kierto on ainakin nyt suht normalisoitunut. Onkos muilla kokemusta stressin vaikutuksista tai hormoni-oikkuilusta? Voimia ja tsemppiä kaikille!
Romy hei :)! Mukava kuulla että olet samanikäinen kuin minä, 37v, sillä tulee jostain syystä levollisempi olo kuumeilla kun on saman ikäisiä tyyppejä samassa tilanteessa:).
Itsekkään en miehelle juuri näistä asiosita juttele, meillä sujuu paremmin kuumeilu ja yrittäminen jne kun puran mieltäni täällä tätä kautta enkä hänelle;). Hän nimittäin stressaantuu aiheesta, joten mitä suotta häntä stressaamaan sitten. Toki pääasiat olemme jutelleet, sen että yhteinen iltatähti on toiveissa, ajankohta vain ei olisi vielä nyt vaan vasta heinäkuusta -17 alkaen.
Nyt siis odottelemme menkkojani alkaviksi tämän viikon lopussa tai ensi viikon alussa, muutoin on edessä testaaminen olisiko rauskaus saanut alkunsa puuhasteltuamme ilman ehkäisyä.
Hormoni-oikkuilusta on kokemusta. Ai että miten voimakkaana tunteenpurkaukset tulevatkaan juuri hormoneista johtuen, niin hyvässä kuin pahassa. Täällä kotona minulle on mies nyt huomautellut reilun viikon ajan ärhäkyydestäni, ei kuitenkaan mitään varsinaisia riitoja, kunhan vain olen tosiaan aika ärhäkkäänä reagoimaan kaikkeen.
Toivottavasti jo tämä piinailu tuottaisi sinulle plussatuloksen :) jos kerran oviksen aikaan ehditte yritellä. Onnea matkaan, pidän peukkuja:)!
hansku78 kirjoitti:
Hei haaveilijat. Kivaa että palasit "Romy", ja sitte pientä päivitystä täältäkin.
Mulla se keskenmenosta 4.1. alkanut vuoto kesti tavallista runsaampana kuus päivää ja on sen jälkeenkin jatkunut vielä sellaisena pikkuisen verilimaisena päivittäisenä tuhnuiluna. Saas nähdä miten kauan tää vaihe nyt sitte kestää, vai onko kellään kokemusta?
No nyt sitte vaan jännityksellä odotan, et milloin tää olo normalisoituu ja päästään taas miehen kanssa yrittämään. Luin kyllä tuolta toisaalta netistä, et alkuraskauden keskenmenon jälkeen vois alkaa heti suoraan siitä kierrosta yrittämään uudelleen. Tosin nyt just ei vaan tee edes mieli pupuilla niin kauan kuin tämä tuhnuttelu jatkuu. Harmittaa ja jo etukäteen stressaa, kun miehellä on taas tulossa työreissuja ja jos ne sattuu taas mun ovisten aikaan niin aika vaan kuluu ja mahdollisuudet vähenee, kun muija koko ajan vanhenee. Et tämmöisistä täällä stressataan.
Miten teillä toisilla vauvasta haaveilijoilla, kertokaa missä mennään?
Hansku78 otan osaa keskenmenoon:(. Toivottavasti vuoto loppuisi pian. Itselläni ei ole keskenmenoista kokemusta, mutta tällä iälläni37v sellainenkin voi jo tulla eteen. Toivottavasti ei tulisi.
Meillä se varsinainen vauvan yritysaika alkaa heinäkuussa -17, mutta parhaillaan piinailen alkavatko menkat viikon sisällä, kun oviksen aikoihin satuimme harrastamaan suojaamatonta seksiä rakkaan aviomieheni kanssa..
En usko että kuukausi tai pari vanhenemista vaikuttaa raskauden mahdollisuuksiin, yritystä vain sitten kun on hyvä ajankohta :) pidän peukkuja että pian onnistaisi!
Hei taas!
hansku78, minusta olet hurjan reipas tuon keskenmenon jälkeen. Ja tottahan se on, tässä iässä ne ovat yleisiä, että siihen on tässä itse kunkin varauduttava. Vaikka en millään pystyisi... Kaverini (39v.) toipuu tässä juuri tuulimunasta. Siinä on kans raskausskudoksen vuotoa ja kipua. Silti, moni on onnistunut noiden jälkeen, kun on taas jaksanut jatkaa. Mahdollisuus on, voimia sinulle uuteen kiertoon!
Sustenpass79, totta tosiaan, vielä vetreän kolmenkympin puolella tässä ollaan ja muutenkin 40 tuntuu olevan uusi 30 nykyelämässä :D Ja sama piinailutilanne sielläkin ilmeisesti vielä jatkuu? Minusta on hyvä, että nyt jo pikkuhiljaa tulee noita mahdollisuuksia, vaikka teillä onkin se heinäkuu tavoitteena. Sen olen huomannut, että ei tätä touhua oikein hirmuisesti voi hallita ja mitä useampi mahdollisuus on raskautua, niin se on aina ns. kotiinpäin...
Oma tilanteeni on nyt tämä. Mietin oikein, että pitäisikö tehdä sellainen dpo (days past ovulation) -pvkirja, mutta menee ehkä liian stressaavaksi, joten kerron tilannetta hiljoksiin. Eli, tosiaan pahvisella ovistikulla mittasin kaksi viivaa su 15.1. (kp 17/ n.30) ja seksiä oli sinä iltana. Seuraavana pvnä (16.1. kp18) mittasin oviksen taas ja toista viivaa ei enää tullut. Eikös se ovulaatio (munasolu irtoaa) tapahdu vähän lh-huipun (jota nuo tikut mittaa) jälkeen? Jokatapauksessa veikkaan, että tuona viivattomana (tai no, minimaalinen haamuviiva oli) päivänä oli ovulaatio, koska vatsassa oli painetta ja vuosin pönttöön turauksen verta, jossa oli klimppi. Säikähdin, että taas on hormonit sekaisin ja alan vuotamaan kesken kiertoa miten sattuu. Mutta siis koska vuoto ei jatkunut, päädyin siihen teoriaan, että se oli ovulaatiovuoto, joka johtuu estrogeenin laskusta. Toivon ainakin niin... Ja nyt tietenkin toivon myös kovasti, että siittiö löysi munasolun ja se kiinnittyy kohtuun tässä piakkoin. Ja tietysti kuvittelen kaikkia raskausoireita jo nyt. Pissattaa ja vatsassa on painetta.
Nyt kun pää kestäisi, olisin intoilematta liian aikaisin ja saisin keskityttyä arkeen. Eikös se ole vain 20% mahis raskautua, vaikka ajoitus ym. olisi kohdillaan? Sen jälkeenkin on kiinnittyminen kohtuun -etappi, ei-tuulimunaa -etappi, sisällä pysyminen -etappi... kuin kummitusjunassa! Onko vinkkejä mielen rauhoittamiseen? :)
Mikä tilanne muilla on nyt?
Romy kirjoitti:
Hei taas!
hansku78, minusta olet hurjan reipas tuon keskenmenon jälkeen. Ja tottahan se on, tässä iässä ne ovat yleisiä, että siihen on tässä itse kunkin varauduttava. Vaikka en millään pystyisi... Kaverini (39v.) toipuu tässä juuri tuulimunasta. Siinä on kans raskausskudoksen vuotoa ja kipua. Silti, moni on onnistunut noiden jälkeen, kun on taas jaksanut jatkaa. Mahdollisuus on, voimia sinulle uuteen kiertoon!
Sustenpass79, totta tosiaan, vielä vetreän kolmenkympin puolella tässä ollaan ja muutenkin 40 tuntuu olevan uusi 30 nykyelämässä :D Ja sama piinailutilanne sielläkin ilmeisesti vielä jatkuu? Minusta on hyvä, että nyt jo pikkuhiljaa tulee noita mahdollisuuksia, vaikka teillä onkin se heinäkuu tavoitteena. Sen olen huomannut, että ei tätä touhua oikein hirmuisesti voi hallita ja mitä useampi mahdollisuus on raskautua, niin se on aina ns. kotiinpäin...
Oma tilanteeni on nyt tämä. Mietin oikein, että pitäisikö tehdä sellainen dpo (days past ovulation) -pvkirja, mutta menee ehkä liian stressaavaksi, joten kerron tilannetta hiljoksiin. Eli, tosiaan pahvisella ovistikulla mittasin kaksi viivaa su 15.1. (kp 17/ n.30) ja seksiä oli sinä iltana. Seuraavana pvnä (16.1. kp18) mittasin oviksen taas ja toista viivaa ei enää tullut. Eikös se ovulaatio (munasolu irtoaa) tapahdu vähän lh-huipun (jota nuo tikut mittaa) jälkeen? Jokatapauksessa veikkaan, että tuona viivattomana (tai no, minimaalinen haamuviiva oli) päivänä oli ovulaatio, koska vatsassa oli painetta ja vuosin pönttöön turauksen verta, jossa oli klimppi. Säikähdin, että taas on hormonit sekaisin ja alan vuotamaan kesken kiertoa miten sattuu. Mutta siis koska vuoto ei jatkunut, päädyin siihen teoriaan, että se oli ovulaatiovuoto, joka johtuu estrogeenin laskusta. Toivon ainakin niin... Ja nyt tietenkin toivon myös kovasti, että siittiö löysi munasolun ja se kiinnittyy kohtuun tässä piakkoin. Ja tietysti kuvittelen kaikkia raskausoireita jo nyt. Pissattaa ja vatsassa on painetta.
Nyt kun pää kestäisi, olisin intoilematta liian aikaisin ja saisin keskityttyä arkeen. Eikös se ole vain 20% mahis raskautua, vaikka ajoitus ym. olisi kohdillaan? Sen jälkeenkin on kiinnittyminen kohtuun -etappi, ei-tuulimunaa -etappi, sisällä pysyminen -etappi... kuin kummitusjunassa! Onko vinkkejä mielen rauhoittamiseen? :)
Mikä tilanne muilla on nyt?
Tässä vielä kuva (kuivuneista ja ehkä tummuneistakin) ovistesteistä, ylhäältä alkaen kp14 - kp18. Jos ei muusta voi iloita, niin ainakin onnistuneehkosta kierrosta ja oviksen tikuttamisesta...
Romy kirjoitti:
Romy kirjoitti:
Hei taas!
Sustenpass79, totta tosiaan, vielä vetreän kolmenkympin puolella tässä ollaan ja muutenkin 40 tuntuu olevan uusi 30 nykyelämässä :D Ja sama piinailutilanne sielläkin ilmeisesti vielä jatkuu? Minusta on hyvä, että nyt jo pikkuhiljaa tulee noita mahdollisuuksia, vaikka teillä onkin se heinäkuu tavoitteena. Sen olen huomannut, että ei tätä touhua oikein hirmuisesti voi hallita ja mitä useampi mahdollisuus on raskautua, niin se on aina ns. kotiinpäin...
Oma tilanteeni on nyt tämä. Mietin oikein, että pitäisikö tehdä sellainen dpo (days past ovulation) -pvkirja, mutta menee ehkä liian stressaavaksi, joten kerron tilannetta hiljoksiin. Eli, tosiaan pahvisella ovistikulla mittasin kaksi viivaa su 15.1. (kp 17/ n.30) ja seksiä oli sinä iltana. Seuraavana pvnä (16.1. kp18) mittasin oviksen taas ja toista viivaa ei enää tullut. Eikös se ovulaatio (munasolu irtoaa) tapahdu vähän lh-huipun (jota nuo tikut mittaa) jälkeen? Jokatapauksessa veikkaan, että tuona viivattomana (tai no, minimaalinen haamuviiva oli) päivänä oli ovulaatio, koska vatsassa oli painetta ja vuosin pönttöön turauksen verta, jossa oli klimppi. Säikähdin, että taas on hormonit sekaisin ja alan vuotamaan kesken kiertoa miten sattuu. Mutta siis koska vuoto ei jatkunut, päädyin siihen teoriaan, että se oli ovulaatiovuoto, joka johtuu estrogeenin laskusta. Toivon ainakin niin... Ja nyt tietenkin toivon myös kovasti, että siittiö löysi munasolun ja se kiinnittyy kohtuun tässä piakkoin. Ja tietysti kuvittelen kaikkia raskausoireita jo nyt. Pissattaa ja vatsassa on painetta.
Nyt kun pää kestäisi, olisin intoilematta liian aikaisin ja saisin keskityttyä arkeen. Eikös se ole vain 20% mahis raskautua, vaikka ajoitus ym. olisi kohdillaan? Sen jälkeenkin on kiinnittyminen kohtuun -etappi, ei-tuulimunaa -etappi, sisällä pysyminen -etappi... kuin kummitusjunassa! Onko vinkkejä mielen rauhoittamiseen? :)
Mikä tilanne muilla on nyt?
Tässä vielä kuva (kuivuneista ja ehkä tummuneistakin) ovistesteistä, ylhäältä alkaen kp14 - kp18. Jos ei muusta voi iloita, niin ainakin onnistuneehkosta kierrosta ja oviksen tikuttamisesta...[/
Heip!
Kyllä tuossa näkyy selvästi ovis :) hienosti tikutettu ! Ja mielestäni jokainen kierto on uusi mahdollisuus kun yritystä on
(Ja itselläni nyt näköjään ilmankin yritystä) joten tsemppiä ja kärsivällisyyttä piinailuun nyt sitten:)!
Itselläni nyt kp24/28-29 eli vielä 5pv piinailua ennenkuin uskallan testailla.. elleivät menkat sitten ala vaikka jo viikonloppuna;). Yritä tässä nyt sitten vain keskittyä muihin juttuihin ja ottaa iisisti.. ;).
Itseltäni ei tällä hetkellä löydy konsteja mielen rauhoittamiseen, otan itsekkin sellaisia mielellään vastaan.
-Hanskulle pahoittelut keskenmenosta.
Pientä päivitystä omasta tilanteesta.Edellinen kierto venyi 44päivään,pillerit lopetin kierron 26 päivänä ja menkkoja tosiaan sai odotella pitkään.Ehdin testata useamman rt:n kun menkkoja ei kuulunut.Nyt on menossa kp.19 ja peittoa on heiluteltu aktiivisesti.Ovista en ole tikutellut kun ei taas tiedä milloin on edes teoriassa on "oikeat päivät". :/ Toivon että kierto palautuu 27-33 päiväiseksi helpottaisi ainakin omaa laskemista.
Onnea muille yrittämiseen. :)
hansku78 isot halit keskenmenosta, toivottavasti toipuminen menee hyvin <3 Ymmärrän myös tosi hyvin tuon stressin siitä jos mies ei olekaan oviksen aikana kotona ja "yrittäminen venyy" - stressaan vastaavasta välillä itsekin, juurikin tuosta "apua taas yritys venähti"-kulmasta. EI hajuakaan miten mielensä rauhoittaisi siitä.
Levari mulla oli kans aivan jäätävä viimekierros, ov jossain 27-28 päivien tienoolla, en olisi tikuttamatta bongannut. Kyllä se siitä varmaan normalisoituu, itsellä on nyt 13-14pvät tikut näyttäneet tummaa pinkkiä, toivottavasti sinullakin menee systeemit takas omiksi itsekseen pian. :)
Sustenpass79 peukkuja ja viilipyttyhermoja sinne, kerrohan meille miten kävi, tuliko menkat vai meneekö plussan puolelle. Ihana jännätä täällä muidenkin plussamahisten puolesta!
Romylle myös tsemppiä ja plussatuulia! Oon kuullut tuon saman 20% mahiksen mutta ei hajua mihin se perustuu, tai miten se suhteutuu esim. siihen että on ajoittanut yritykset oikein. Kovin matalaltahan toi mahis kuulostaa jos periaatteessa kaikki osuu kohdalleen.
Oletteko muut muuten ovispäivinä tikuttaneet useammin kuin kerran päivässä? Mä otin viime kierrossa tavaksi tikuttaa kerran aamulla, sitten päivällä ja vielä kerran illalla, nähdäkseni huipun tulon ja laskun. Eilen sitten tikku näyttikin yhtäkkiä tummanpinkkiä, vaikka olin ihan varma ettei se nyt vielä tule ja pitäsköhän vaan skipata koko testi siltä päivältä kun ei huvittais räplätä testejä. :D Mulla se huippu näkyy tikuissa (näin huikean kahden kierron kokemuksella) kaksi päivää, reilusti. Eli eilen ja tänään jos on seksiä niin pitäisi tärpätä, teoriassa... Peukutelkaahan! Jännittää jotenkin tosi paljon että mitä jos ei tärppääkään kun ikää on (35n paremmalla puolella ollaan), mutta haave perheestä on niin kova.
Käytiin tänään ikeassa ja olisi niin tehnyt mieli hypistellä kaikkia vauvan ja lastenjuttuja siellä, mutten voinut, kun matkassa mukana oli miehen sisko ja isä. Jotenkin hieman ujottaa vauvahössöttää miehen edessä, vaikka ei pitäisi, kun hän suhtautuu niihin niin hyvin ja yleensä itsekin sitten tarttuu siihen mukaan. Kiitos aivot. :D Jos nyt sais plussan ensin niin sitten voi alkaa miettimään tavarapuolta ja sisustusta.
Heippa,
nopeasti piipahdin kysymään, että oletko Sustenpass79 jo ehtinyt testaamaan kuinka kävi? :)
Romy kirjoitti:
Heippa,
nopeasti piipahdin kysymään, että oletko Sustenpass79 jo ehtinyt testaamaan kuinka kävi? :)
@Romy kiva kun piipahdit kysymään :)! Kiitos siitä!
Olen yrittänyt olla "viilipyttynä" tässä.. kp28/28-29 eikä mitään oireita?! Ei suuntaan eikä toiseen. Kummallista.
No, vatsa on vähän kovalla ja ehkä ihan aavistuksen tissit aristaa vaan ei muuta.
En uskalla vielä testata :)!! Ääk!
mila_ kirjoitti:
hansku78 isot halit keskenmenosta, toivottavasti toipuminen menee hyvin <3 Ymmärrän myös tosi hyvin tuon stressin siitä jos mies ei olekaan oviksen aikana kotona ja "yrittäminen venyy" - stressaan vastaavasta välillä itsekin, juurikin tuosta "apua taas yritys venähti"-kulmasta. EI hajuakaan miten mielensä rauhoittaisi siitä.
Sustenpass79 peukkuja ja viilipyttyhermoja sinne, kerrohan meille miten kävi, tuliko menkat vai meneekö plussan puolelle. Ihana jännätä täällä muidenkin plussamahisten puolesta!
Romylle myös tsemppiä ja plussatuulia! Oon kuullut tuon saman 20% mahiksen mutta ei hajua mihin se perustuu, tai miten se suhteutuu esim. siihen että on ajoittanut yritykset oikein. Kovin matalaltahan toi mahis kuulostaa jos periaatteessa kaikki osuu kohdalleen.
tänään jos on seksiä niin pitäisi tärpätä, teoriassa... Peukutelkaahan! Jännittää jotenkin tosi paljon että mitä jos ei tärppääkään kun ikää on (35n paremmalla puolella ollaan), mutta haave perheestä on niin kova. [/
@Mila peukkuja pidetty :)!! Oliko sitä seksiä..?!
@Romy samoin minäpidän sinulle peukkuja, piipahda sinäkin päivittämässä kuulumisiasi jooko :)!
@Hansku78 tsemppiä sinulle myös, ja toivon että aikataulut natsaisivat teillä kaikinpuolin sopivasti :).
Ja minä.. tosiaan kuten Romylle jo vastasinkin, yritän kestää piinailua, sillä tässä voi menkat alkaa anytime, tai sitten ei. Vähän ilmavaivoja/vatsa kovalla.. ennen pillereitä oli myös ilmavaivoja usein ennen menkkoja, mutta toisaalta nyt ei ole menkkakipuja??
Ehkä olen aikaisessa? Nyt se kp28/28-29 siis. Kieltohan voi olla mitä vain, kun eka kuukausi ilman pillereitä menossa.
H U O K A U S. Kun olisi edes oireita joiden perusteella ihmetellä suuntaan taikka toiseen.
Kiitos tsempistäT:Piinaileva ja ilmavaivainen Hiekkis
Hei taas!
Mitä kaikille kuuluu, onko edistystä? Levari, Hansku?
mila_: Minun mielenterveyden kannalta se yksi oviksen tikutus pvssä on sopiva :) Kunhan sen tekee aina samaan aikaan, se on tärkeää. Klo 13 on toiminut mulla (näiden tikkujen ohje ei suosittele aamuvirtsaa). Miten sinulla piinailut sujuu? Peukkuja sinne!
Sustenpass79: Kuinka kävi? Testasitko vai alkoiko menkat?
Mulla on ollut tietenkin jos jonkinlaista oiretta: nippailua munasarjoissa, ruskeaa tuhrua, nänninipistelyä ja iltalämmöt huidellu yli 37, aamulla n. yli 36,5... Mutta tänään, 11dpo, kp29/30+, tuntuu, että KAIKKI loppui. Joka paikka täysin normaalitilassa. Oudointa oli nänninipistelyn loppuminen. Eli aikalailla tässä nyt varmaan odotellaan niitä menkkoja ja lopetetaan tää tunnustelu. Olisi ihan hyvä keskittyä jo muuhunkin, aivan liikaa vallannut aikaa ja ajatusta tämä piinailu, menee jo vouhotuksen puolelle... Fiilistä parantaa vähän etelän äkkilähdön suunnittelu juuri tuolle hetkelle, kun tämä tilanne pitäisis selvitä. On sitten jotain kivaa, jos pettymys tulee...
... p.s. Nouseeko teillä lämpö ennen menkkoja?
Hei vaan "levari, Mila ja hansku78":)!
Ette ole kolmisin ;) myös minä kuumeilen täällä tahollani. Tosin tällä hetkellä meneillään ns piinaviikot menkkoja odotellessa...!
Meillä oli aviomieheni kanssa ajatuksena antaa vauvalle-iltatähdellemme- mahdollisuus tulla ensi kesänä heinäkuun-17 jälkeen. Meillä on heinäkuussa 1v hääpäivä.
No,
Jätin pillerit pois nyt joulupäivänä, kuukautiset/vuoto alkoi 25.12. Ja kesti noin viikon. Puhuimme miehen kanssa että kortsuja käytetään nyt sitten, vaan eipä meistä kumpikaan ole niitä hommannut, ja kuinkas kävikään. Nyt viikonloppuna harrastimme avioseksiä ilman ehkäisyä, kuin sanattomasta sopimuksesta. Katsoin nyt jälkeenpäin ovulaatiolaskurista, että jos kierto on kohdillaan 28-29pv niin oli tärppipäivät
kyseessä :D?!! Eli ääk!! Tosin, kun vasta jätin ne pillerit pois, niin kieltohan voi olla ihan mitä tahansa. Eli piinaviikkoja elelen nyt sitten. Rakas aviomieheni ei ole moksiskaan, häntä ei tunnu piinaavan yhtään mikään ;) korkeintaan NHL-suosikkijoukkueensa menestys peleissä. Huokaus. Onneksi on tällaisia keskustelupalstoja;).
Onnea teille kaikille kuumeiluun ja yritykseen:)! Infotkaapa miten etenee!
Ps: olen tosiaan 37-vuotias, minulla kaksi lasta ennestään -05 ja -06 syntyneet, miehen puolelta meidän perheessämme on lisäksi -04 lapsi myös. Iltatähti on koko perheellä haaveissa :).