Vuokralla asuminen vs asunnon omistaminen. Kumpi kannattaa valita?

Omistaminen. Ei tässä ole kahta sanaa.

Itse tein meidän talon. Pankista haettiin lainaa 120000 euroa ja sillä saatiin kun omaa työtä käytettiin paljon. Toki tuo lainan otto hirvitti silloin, mutta näin jälkikäteen ei tunnu miltään.

12 vuotta nyt asuttu ja talo on lähes velaton, lainaa jäljellä noin kymppitonni. Ja talo on edelleen uudehko, joitain kodinkoneita jouduttu uusimaan, mutta ei isompaa eikä ole tulossakaan.

Onpa mielenkiintoinen aihe! Ikä on tärkeä muuttuja. Jos olisin nuori, suosittelisin ostamaan, jos on säännölliset tulot ja vakiintunut elämäntilanne. Itsellä menossa omistusasunto myyntiin pian. Sen jälkeen muutan vuokralle loppuelämäkseni. Minulla on myös sijoitusasunto, joten sen vuokralainen osallistuu jatkossa vuokranmaksuuni. Tässä iässä en osta enää uutta asuntoa, syynä kaikki ne syyt, mitkä täällä on jo mainittu. Omistusasunnon myynnistä saamani rahat sijoitan. 

 

Kannattaa muuten aloittaa säännöllinen sijoittaminen nuorena, vaikka pienelläkin summalla! Sitten on mukavampi tehdä päätöksiä näin aikuisena. 

Juuri näin minullakin. Olen lähempänä 60v kuin 50v, mutta asunut pikkiriikkisestä lapsuudenkodista ( kaksio neljällä asukkaalla ) muutettuani aina vuokralla, koska ei ole ollut mitään pääomaa millä saisi pankista kalliiden asuntojen verran yksin lainaa. Vaikka kuinka laskisi, niin vuokralla asumisen kustannukset ovat PIENEMMÄT kuin yhtiövastike+laina, jos lainan ilman pääomaa saisi.

xxxxxxxxxxxxx

Tämä on nyt kyllä niin outoa logiikkaa Ethän sä lainaa voi verrata vuokranmaksuun.. Vuokrarahaa et koskaan enää näe, lainalla maksat ne asuntosi seinät, mistä saat myydessä pois maksamasi rahat. 

Tässä nykyisessä vallitsevassa tilanteessa asunnon osto ja hirmuisten korkojen maksu tuntuvat erityisen epämiellyttäviltä ja turhankin kalliilta. Niin, ja lisäksi kun kaikki hinnat nousevat kokoajan ja jos asuntoon/taloyhtiöön tulossa remontteja niin se tietää vielä kalliimpaa asumista tulevaisuudessa. Kaikki maksaa niin paljon.

Esimerkiksi kun olen katsonut, että jos ostaisin vaikkapa 200 000e maksavan kämpän niin se tulee tuplakalliiksi nykyisten korkojen kera. Siitä huolimatta siis, että "laitan rahaa säästöön->asuntoon". Maksat asunnosta korkoineen about yli 1000e/kk ja sitten pitäisi vielä siihen päälle maksaa sähköt, vesi, yhtiövastike jne.

Onhan se tietysti aivan eri asia sellaisten puoltaa oman asunnon ostamista, joilta löytyy jo valmiiksi oma asunto, joka on joko peritty tai ostettu vuonna nakki. Nykyään ei ole enää itsestäänselvyys tosta noin vaan ostaa mitään.

Asuin pitkään vuokralla, viimein ostin oman. Nyt saan itse valita (ja maksaa), millaisia muutoksia haluan tehdä talooni ja pihaani. Saan pitää koirat vapaana aidatulla pihallani, uida nakkena uima-altaassani, kokata suunnittelemassani ja rakentamassaan kesäkeittiössä, rakentaa kasvihuoneen, istuttaa haluamiani kasveja ja vetää pihaan uuden tien kysymättä keneltäkään suostumusta tai neuvottelematta. 

 

Vuokralla ollessa ahdisti jokainen reikä seinässä. Tunsin olevani kontrollin alla. Nyt on hyvä. 

Ehdottomasti vuokralla jos ei tarvitse mitään perinnönjättöjä ajatella.

Suoraan sanottuna paskin aika ostella yhtään mitään velaksi. Ne ihmiset, jotka ovat ostaneet asuntonsa "hyvän sään aikaan" ja lainansa maksaneet pois, ovat onnekkaita! Moni joutuu kitumaan suurien lainojen/korkojen kera, varsinkin tällä hetkellä. Ja se on tietenkin aina pois kaikesta muusta ostovoimasta.

Tekee pahaa sanoa, mutta ai että kun tuntuu hyvältä asua vuokralla ja olla täysin VELATON. Jää hyvin rahaa säästöön ja muihin asioihin, kuten matkusteluun, harrastuksiin, huvituksiin jne. Ei haittaa yhtään asua vuokralla, varsinkaan kun asuntoni on minun makuuni täydellinen (Hki-keskustaan autolla 15-20min, huoltoyhtiö pelaa, asunto hyväkuntoinen, rivarin päätyhuoneisto metsämaisemilla). 

Vierailija kirjoitti:

Elämäntilanteen mukaan. Asuin aiemmin hetkellisesti vuokralla yksiössä Töölössä, vuokra yli tonnin. Kaikki meni vuokranantajan taskuun. Nyt maksan kantakaupungissa lainaa, vastiketta, korkoa ja remonttilainaa pienestä kolmiosta 1600 €/kk ja kerrytän koko ajan omaisuutta itselleni. Arvokin nousee. 

Vai nouseeko? Eikös arvot ole laskeneet kuin lehmän häntä. Ja asuntokaupat noin muutenkin. Toki saahan sitä aina yrittää pyytää asunnostaan mitä vaan, mutta se on sitten täysin eri asia meneekö sillä kaupaksi. 

Vuokralla jos pitää asua kerrostalossa tai rivitalossa. Oma jos haluaa asua omakotitalossa. 

Vierailija kirjoitti:

Tässä nykyisessä vallitsevassa tilanteessa asunnon osto ja hirmuisten korkojen maksu tuntuvat erityisen epämiellyttäviltä ja turhankin kalliilta. Niin, ja lisäksi kun kaikki hinnat nousevat kokoajan ja jos asuntoon/taloyhtiöön tulossa remontteja niin se tietää vielä kalliimpaa asumista tulevaisuudessa. Kaikki maksaa niin paljon.

Esimerkiksi kun olen katsonut, että jos ostaisin vaikkapa 200 000e maksavan kämpän niin se tulee tuplakalliiksi nykyisten korkojen kera. Siitä huolimatta siis, että "laitan rahaa säästöön->asuntoon". Maksat asunnosta korkoineen about yli 1000e/kk ja sitten pitäisi vielä siihen päälle maksaa sähköt, vesi, yhtiövastike jne.

Onhan se tietysti aivan eri asia sellaisten puoltaa oman asunnon ostamista, joilta löytyy jo valmiiksi oma asunto, joka on joko peritty tai ostettu vuonna nakki. Nykyään ei ole enää itsestäänselvyys tosta noin vaan ostaa mitään.

siis omistusasunnon heikkous on korkokulut, mutta saman summan voi laittaa kuitenkin vuokraan? 

Ja kyllä, en ole perinyt senttiäkään ja ostin oman asunnon

Vierailija kirjoitti:

Ehdottomasti vuokralla jos ei tarvitse mitään perinnönjättöjä ajatella.

no, mä ajattelen kyllä vanhuuttani ja sitä, ettei tartte maksella älyttömiä vuokria

Vierailija kirjoitti:

Juuri näin minullakin. Olen lähempänä 60v kuin 50v, mutta asunut pikkiriikkisestä lapsuudenkodista ( kaksio neljällä asukkaalla ) muutettuani aina vuokralla, koska ei ole ollut mitään pääomaa millä saisi pankista kalliiden asuntojen verran yksin lainaa. Vaikka kuinka laskisi, niin vuokralla asumisen kustannukset ovat PIENEMMÄT kuin yhtiövastike+laina, jos lainan ilman pääomaa saisi.

 

xxxxxxxxxxxxx

Tämä on nyt kyllä niin outoa logiikkaa Ethän sä lainaa voi verrata vuokranmaksuun.. Vuokrarahaa et koskaan enää näe, lainalla maksat ne asuntosi seinät, mistä saat myydessä pois maksamasi rahat. 

 

Vain jos ostat omakotitalon. Asunto-osakeyhtiössä ei makseta seiniä, vaan vain osake. 

Vierailija kirjoitti:

Tässä nykyisessä vallitsevassa tilanteessa asunnon osto ja hirmuisten korkojen maksu tuntuvat erityisen epämiellyttäviltä ja turhankin kalliilta. Niin, ja lisäksi kun kaikki hinnat nousevat kokoajan ja jos asuntoon/taloyhtiöön tulossa remontteja niin se tietää vielä kalliimpaa asumista tulevaisuudessa. Kaikki maksaa niin paljon.

Esimerkiksi kun olen katsonut, että jos ostaisin vaikkapa 200 000e maksavan kämpän niin se tulee tuplakalliiksi nykyisten korkojen kera. Siitä huolimatta siis, että "laitan rahaa säästöön->asuntoon". Maksat asunnosta korkoineen about yli 1000e/kk ja sitten pitäisi vielä siihen päälle maksaa sähköt, vesi, yhtiövastike jne.

Onhan se tietysti aivan eri asia sellaisten puoltaa oman asunnon ostamista, joilta löytyy jo valmiiksi oma asunto, joka on joko peritty tai ostettu vuonna nakki. Nykyään ei ole enää itsestäänselvyys tosta noin vaan ostaa mitään.

Vai että "hirmuisten korkojen maksu"? 2011 kun nykyisen asunnon ostin, korko oli jotain 5%, ja se oli ihan normaali korko silloin. Toki sen jälkeen koettiin myös miinuskorkojen aika, mutta historian valossa nykyinen korkotaso on yhä matala.

Viime vuonna otin toisen lainan ja ostin loma-asunnon. Vuokravaihtoehto (esim siirtolapuutarhamökki) oli yhä kannattamattomampi.

Vierailija kirjoitti:

Vuokralla jos pieni asunto riittää, huoletonta, ei remppakuluja, huolto hoitaa kaiken.

Ja vuokralainen maksaa kaikesta 120 prosenttisesti. Vähintään, sillä pitäähän vuokralleantajankin päästä tienaamaan.

Me asuttiin 80m2, vuokra 700e+vesi+sähkö (myös lämmitys). Tila tuli ahtaaksi  lapsiperheessä. Isompi vuokra-asunto n 90-100m2 olisi maksanut 1000-1200e + vesi + sähkö.

Ostettiin 130m2 talo, velkaa 160t. Nyt maksetaan 900e lainanlyhennys (tästä 300 omas rahaa, 600 korkoja tällä hetkellä) + vesi + sähkö (myös lämmitys) + jätekulut. Lisäksi tietysti nyt vastataan itse kodinkoneista yms jos hajoavat. Pintaremonttia on myös tehty jonkin verran, se toki ei pakollista. Ei isoja remontteja lähivuosina. 

Meille siis ehdottomasti oma asunto parempi, saadaan asua isommissa neliöissä, lasten kannalta hyvä kun ei tarvitse muuttaa isomman kämpän perässä heidän kasvaessaan. Paljon menee korkoihin nyt, mutta jotain kuitenkin omaan taskuunkin.

Vastuu on toki isompi, valittiin tarkkaan talo, ettei siitä tule yllättäen rahareikää. Ei riskirakenteita, homekoiratutkimukset tehty yms. Ostettiin vähän syrjemmästä että saa enemmän samalla rahalla, mutta sellaisesta paikasta että helppo myydä tarvittaessa tulevaisuudessa.

Aloituksen kysymykseen ei ole yhtä ja ainoaa vastausta, koska riippuu niin paljon elämäntilanteesta, yleisestä taloustilanteesta ja siitä, mitä kukin arvostaa minkäkin verran. Jos vain ja ainoastaan rahaa mietitään, niin joo sopivaan aikaan ostettu, kohtuullisella laina-ajalla maksettu, okt, ei-kuolevalta alueelta on lähes varmasti taloudellisesti kannattavampi, kuin yhtään vastaava kämppä vuokralla. Mutta jos nuokin pointit on oikein pielessä, voi vuokralla tuhnuttaminen olla halvempaakin. Ja ongelma on yleensä siinä, että asunnolle on tarve silloin, kun se on ja maailmantilannetta ei voi sanella sen mukaan.

Mutta mielenkiintoiseen aikaan tehty aloitus :D Varmaan lähihistorian surkein hetki silloin aloittaa omistusasuminen. Mekin kyllä tehtiin niin. Lähemmäs 30 aikuisvuotta menikin vuokralla tuhnutellen ja se oli hyvä ja oikea vaihtoehto niissä elämäntilanteissa. Lopulta huomattiin, että 9 vuotta oli jo takana viimeisellä vuokranantajalla, joten ehkä elämä on vakiintunutta lähemmäs 5-kymppisenä, niin oma alkoi kiinnostella. Työkuviot natsasi samalla, niin muutettiin omaan sinne, mihin pitkään oli jo haaveiltu. Lähihistorian huonoimmalla hetkellä -22 kesällä ja haluttiin 100% lainalla kämppä. Silti ei kaduta, mutta se johtuu ihan siitä, että on "pikkuisen" enemmän taloudellisia resursseja kuin parikymppisenä olisi ollut, niin ei ressaa yhtään. Vaikka otettiin laina nykymittarilla lyhyellä laina-ajalla, ei ole kyllä tässä parissa vuodessa vielä senttiäkään säästössä tuosta kämpästä. Ja kk-erä on kasvanut ehkä kolmanneksella, plus kohtalaisesti muutkin okt-asumiseen liittyvät kulut, että sellaista herkkua. Jos ei vain larpattaisi tätä ensiasuntolainailua, vaan oltais parikymppisiä vauva-arjen keskellä, niin ei naurattaisi kyllä yhtään. Jopa oman ikäiset tutut, jotka asuneet jo 10v+ omistusasunnossa, ovat ihan kypsiä "omistusasumiseen". Koska se nollakorkouunojen tyrkyttämä ikuisuuksien mittainen laina, löysillä mittareilla ihan maksukyvyn ylärajoilla, ei ollutkaan hyvä idea, kun ikuinen hintaralli ei jatkunutkaan edes Helsingissä. Pitäis. Vähän. Miettiä. Itse kunkin.

Pörssiosakkeet tuottaa paremmin kuin asunto. Hyvät osinko-osakkeet mm. Nordea, Fortum jne.

Aion itse asua koko ikäni vuokralla kerrostalossa kaupungissa. Oman ostamisessa ei ole järkeä: Jos ostaa uuden asunnon, niin siihen tulee kivasti rempat juuri, kun olen päässyt eläkkeelle ja tulot pienentyneet. Jos taas ostaa nyt jo valmiiksi vanhan asunnon, niin sitä rempataan nyt ja sitten vähintään kymmenen vuoden välein maailman tappiin. Pelkkä yhtiövastike ei todellakaan ole asunnonomistajan ainut kulu.

Joku voisi nyt tietenkin väittää, että remppakustannukset siirtyvät aina vuokriin. Tämäkään ei kuitenkaan pidä täysin paikkaansa, koska vuokranantajat eivät uskalla nykypäivänä korottaa vuokria reippaalla kädellä joka rempasta. Itse asun kämpässä, johon on tehty kylppäriremppaa, julkisivuremppaa, ikkunaremppaa jne., eikä täällä ole vuokra kuitenkaan noussut mitenkään suoraan juuri noiden kohdalla tai jälkeen. 

Suomalaiset ovat kuulemma jotenkin erityisen omistusasumiseen kiinnittynyttä kansaa. Muualla varsinkin isoissa kaupungeissa on tavanomaisempaa asua vuokralla. Niin aion minäkin tehdä. Asunnon omistajalla saa olla päänsärky rempoista ja muista. En itse edes missään nimessä haluaisi vapaaehtoisesti ryhtyä remppaamaan jotain asunnon kiinteitä keittiökalusteita tai seiniä ja onneksi ei tarvitsekaan, kun ei ole oma. Vielä vähemmän haluaisin asua omakotitalossa, jossa tulisi vielä pihatyötkin päälle.

Vanha ketju, mutta mielenkiintoinen. Meillä pk-seudulla velaton rivariasunto. 2000-luvulla rakennettu. Laina maksettu äskettäin pois. Muutaman vuoden päästä jäädään miehen kanssa kahdestaan, kun lapset muuttavat omilleen. Meinataan myydä tämä ja ostaa hiukan pienempi loppuelämän asunto (yhdessä kerroksessa ja vain yksi ylimääräinen makkari). Se kannattaako, riippunee sijainnista ja omista tarpeista, joten yksiselitteistä vastausta alkuperäiseen kysymykseen ei taida olla olemassa. Meillä omistusasumien on kannattanut, koska saman kokoisesta vuokra-asunnosta olisi maksettu vuokraa pitkälti yli tonnin, varmaan puolitoistakin täällä päin. Vuokran summalla ollaan maksettu lyhennys, vastike ja vähän muutakin.

Naapurissa asunto-osakeyhtiössä näyttää tulleen yksi jos toinenkin paikka tiensä päähän ja remontin tarvetta pukkaa lisää koko ajan, vastikemaksut jo isommat saman kokoisessa asunnossa millaisessa itse asun vuokralla. Moni osakas tuossa talossa on yrityttänyt myydä asuntoaan, ei mene kaupaksi koska kysymyksessä 1970 -luvulla rakennettu talo jota ei ole säännöllisesti huollettu ja remontoitu. Olen tyytyväinen etten aikanaan ostanut omaa asuntoa, nyt riittää kun maksaa kohtuullisen vuokran.