Tajuatteko, että kun rikas puhuu elämästään, hän ei LEVEILE?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska se usein on nimenomaan leveilyä.

Ja vaikkei olisikaan, on tahditonta kertoilla leveästä elämäntyylistään jos kaverilla on onneton rahatilanne.

No mitä ihmettä sen rikkaan pitäisi vastata, jos köyhä kysyy "mitä oot viime ajat puuhaillut?" ja rikas on nyt ostanut uuden Porchen, mökille pari vesiskootteria ja käynyt pitkän viikonlopun shoppailemassa Lontoossa? Toteaa vaan, että "mitäs tässä parsin sukkia kotosalla"?

Niinpä, tätä just tarkoitan. Jos kaveri kysyy, mistä sait tän kämpän, kun ollaan 2-kymppisiä opiskelijoita, niin onko se leveilyä sanoa, että tää on mun oma, sain tän lahjaksi 2-vuotiaana?

Ap

2 vuotias ei tee mitään asunnon osakkeilla, kun vanhemmat joutuisivat joka tapauksessa hoitamaan kaikki asuntoon liittyvät asiat ja vanhempien on pitänyt lapsen puolesta maksaa lahjavero.

Miten tämä liittyy mihinkään? Mietipä, mikä sen asunnon arvo oli lahjoitushetkellä ja minkä verran vero oli?

Mieti sitten, minkä arvoinen asunto on nyt, ja mikä sen perintövero nyt olisi ollut? Asunto on kaksio Helsingin Kalliossa. Nih.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Koska se usein on nimenomaan leveilyä.

Ja vaikkei olisikaan, on tahditonta kertoilla leveästä elämäntyylistään jos kaverilla on onneton rahatilanne.

Miksi?

Eihän se ole minulta pois, jos jollain menee paremmin.

Hyvä, että ihmisillä on elämä674ssään ilahduttavia asioita. 

kastissa-alempi kirjoitti:

Pitää omata tunneälyä, että tietää, mistä seikoista voi kenellekin puhua. Aina ei onnistu. On myös melko luonnollista, että syntyy erilaisia ryhmittymiä: rikkaat liikkuu rikkaitten piirissä ja tavikset tavisten piirissä. Se johtuu siitä, että tietyillä porukoilla on jotain yhteistä ja silloin keskenään tulee toimeen helpommin ja voi tehdä samanlaisia asioita letkeällä fiiliksellä. Jutella samanlaisista asioista ja tilanteista ilman, että toisen kokee leveilyksi tai toinen tuntee itsensä esim. huonoksi. Itselle on ainakin vaikeaa kohdata eri yhteiskuntaluokan sukulaisia, juurikin koska ei ole oikein mitään yhteistä. Uuvuttavaa kuunnella sellaista ihmisiä. Mä haluun parasta, luksusta, merkkejä jne. En ole ns. kotonani heidän kanssaan. Onneksi on kavereita. Tämä on jokin sellainen ei-niin-selkeästi-päällepäin-näkyvä-kastijärjestelmä. Kyllä ystävyyteen tarvitaan tietysti myös yhteisiä arvoja, rahasta riippumattomia, mutta helposti äveriäämmillä ne arvot liikkuvat tuotemerkeissä ja laadussa, kalliissa tekemisessä, kun sen sijaan vähemmän äveriäillä arki liikkuu siinä, että voi ylläpitää pientä arkista kulutusta, jotta selviää seuraavasta kuukaudesta. No en tiedä, voihan sitä selitellä, että joku leveilee, ehkä leveileekin. Joku toinen taas ei. Joka tapauksessa rennompaa arkeilla ihan vaan oman kastin parissa.

Juuri kirjoitin vähän samoja asioita käsittelevän viestin. Kyse on elämäntavan eroissa eli jos tulotaso on erilainen, niin vaikkapa matkoista kertominen voi kuulostaa leveilyltä, koska itsessä herää kateuden tunne. Sama pätee merkkilaukkuihin eli se merkkilaukku ei ole mikään "juttu" sille varakkaalle, mutta jos laukku vastaa vähävaraisen kuukausibudjettia, niin totta kai se herättää huomiota. Vaikkei hintaa edes sanoisi.

Oma heräävä kateuden tunne saa tulkitsemaan niin, että kaveri leveilee.

Noin se on, ja tuollainen ajattelu on suomalaisen kulttuurin suurin syöpä. Sen lisäksi, että rikastuminen on tehty Suomessa hyvin vaikeaksi verottamisella ja talouselämän liiallisella sääntelyllä, niin päälle saa vielä ihmisten vihat, kun on siinä jollain ihmeen kaupalla onnistunut. Suomi: tasapäistämisen mallimaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja kun itse tietää täysin, että EI TODELLAKAAN LEVEILE! Minusta leveily on suurennella sitä, mitä itsellä on. Tai yritys saada aikaan kateutta. Olen hirveän loukkaantunut siitä, että OMA ÄITINI piti minua leveilijänä, jos ajatteli minun puhuvan ihmisille varallisuudestani ja omaisuudestani totuudenmukaisesti. Tai siitä, mitä muuta sain, matkoja tms. Äitini sai minut kuvittelemaan, että muiden silmissä leveilen. Vaikka mä itse en yhtään ajatellut niin. Se ois ollut SEN TOISEN ajatus. Äitini arvosti ja kunnioitti VAIN muiden ajatuksia, ei minun.

Ap

Niin, kun rahat olivat sukusi eikä sinulla ollut asiaan osaa eikä arpaa.  Äitisi oli viisas nainen. 

Olihan osaa ja arpaa. Ne olivat mummini. Hän mm. kustansi 14 henkeä Alpeille juhlimaan syntymäpäiväänsä eli lapsensa ja lapsenlapsensa, jokaiselle lapselleen oman kesämökin, kotiapua lastensa koteihin, muita matkoja jne.

Ap

Höpöhöpö, äiti synnytti sinut rikkaaseen sukuun ja sinä kuvittelet itse ansainneesi jotain. Äitisi oli oikeassa sinun suhteesi. Olet pelkkä pyrkyri. 

En mä ole sanonut itse ansainneeni. Aina nimenomaan iloitsen siitä, miten olen saanut kaiken. Olen niin onnekas.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska se usein on nimenomaan leveilyä.

Ja vaikkei olisikaan, on tahditonta kertoilla leveästä elämäntyylistään jos kaverilla on onneton rahatilanne.

No mitä ihmettä sen rikkaan pitäisi vastata, jos köyhä kysyy "mitä oot viime ajat puuhaillut?" ja rikas on nyt ostanut uuden Porchen, mökille pari vesiskootteria ja käynyt pitkän viikonlopun shoppailemassa Lontoossa? Toteaa vaan, että "mitäs tässä parsin sukkia kotosalla"?

Niinpä, tätä just tarkoitan. Jos kaveri kysyy, mistä sait tän kämpän, kun ollaan 2-kymppisiä opiskelijoita, niin onko se leveilyä sanoa, että tää on mun oma, sain tän lahjaksi 2-vuotiaana?

Ap

Ei ole leveilyä. Ja jos toinen siitä ottaa nokkinsa, se on se loukkaantujan ongelma, ei muiden. Elämässä ei mene nallekarkit tasan. Koskaan.

Äitini syytti minua, että minä aiheutan käytökselläni sen, ettei minusta pidä kukaan. Hän ei IKINÄ sanonut, että sellaisessa ihmisessä, joka noin suhtautuisi olisi MITÄÄN vikaa! Tai että se olisi sen ihmisen vastuulla. Saati, että KOSKAAN ajatteli, satuttaako se minua, että se ihminen ei kanna siitä itse vastuuta. On satuttanut, ja paljon.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska se usein on nimenomaan leveilyä.

Ja vaikkei olisikaan, on tahditonta kertoilla leveästä elämäntyylistään jos kaverilla on onneton rahatilanne.

Juurikin näin.... Miksi "rikkaan" pitää puhua elämästään esim "köyhille"? Pitäisivät päänsä kiinni.... 

Ei se kateellinen välttämättä ole itsekään köyhä. Vähän ihmettelen näitä, että miten rikas ja köyhä esimerkiksi tuntevat toisensa, että rikas pääsisi leveilemään, koska ystäväpiirin ja lapsuusystävien taustat ovat usein aika samantyyppiset. Että on onko kyse tosiasiassa vain siitä, että toisella on kateellinen luonne eikä tosiasiallisesta varallisuuserosta kuten tämän ainoan tuntemani kateellisen kohdalla? Eli kyse oli vain siitä, että hän oli kateellinen kaikesta, ei vain rahasta, vaan myös opinnoistani, miehestäni, kodistani jne.

Voisin hyvin kuvitella, että hänkin väittää itsensä olevan köyhä, minun rikas, vaikka taustamme ovat melko samanlaiset. Eroa ei ole kovin paljon.

En ole tuo, jolta kysyit, mutta kun ikää tulee lisää, ei ainakaan mulle ole ollut väliä, missä toinen ihminen asuu (omakotitalossa hyvällä asuinalueella,  kaupungin vuokra-asunnossa huonolla alueella vai jotain siltä väliltä), mitä tekee työkseen, mitä kouluja on käynyt ja missä viettänyt lapsuutensa. En ole rikas, mutta olen varakkaasta perheestä ja joinakin vuosina omatkin vuosituloni ylittäneet sen 100 000€, jolloin nimeni on ollut nähtävissä lehtien verokoneissa marraskuun 1. päivä. Ystävistäni kaksi elää tosi pienillä tuloilla, mutta ei mun ole tarvinnut miettiä, mitä voin kertoa omasta elämästäni ja mitä en. Ja molempiin olen tutustunut vasta yli 40-vuotiaana. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En usko että ap tuntee edes ketään oikeasti rikasta. 

Tunsinhan. Henkilö on jo tosin kuollut, eli 95-vuotiaaksi.

Ap

Eli et tunne?

Tunsin 44 vuotta.

Ap

kastissa-alempi kirjoitti:

Pitää omata tunneälyä, että tietää, mistä seikoista voi kenellekin puhua. Aina ei onnistu. On myös melko luonnollista, että syntyy erilaisia ryhmittymiä: rikkaat liikkuu rikkaitten piirissä ja tavikset tavisten piirissä. Se johtuu siitä, että tietyillä porukoilla on jotain yhteistä ja silloin keskenään tulee toimeen helpommin ja voi tehdä samanlaisia asioita letkeällä fiiliksellä. Jutella samanlaisista asioista ja tilanteista ilman, että toisen kokee leveilyksi tai toinen tuntee itsensä esim. huonoksi. Itselle on ainakin vaikeaa kohdata eri yhteiskuntaluokan sukulaisia, juurikin koska ei ole oikein mitään yhteistä. Uuvuttavaa kuunnella sellaista ihmisiä. Mä haluun parasta, luksusta, merkkejä jne. En ole ns. kotonani heidän kanssaan. Onneksi on kavereita. Tämä on jokin sellainen ei-niin-selkeästi-päällepäin-näkyvä-kastijärjestelmä. Kyllä ystävyyteen tarvitaan tietysti myös yhteisiä arvoja, rahasta riippumattomia, mutta helposti äveriäämmillä ne arvot liikkuvat tuotemerkeissä ja laadussa, kalliissa tekemisessä, kun sen sijaan vähemmän äveriäillä arki liikkuu siinä, että voi ylläpitää pientä arkista kulutusta, jotta selviää seuraavasta kuukaudesta. No en tiedä, voihan sitä selitellä, että joku leveilee, ehkä leveileekin. Joku toinen taas ei. Joka tapauksessa rennompaa arkeilla ihan vaan oman kastin parissa.

Sitä on kyllä melko mahdoton tietää kuka on luonteeltaan kateellinen niin että ihan tavalliset asiat herättävät kateutta.

En nyt tarkoita sellaista, että kun toinen on kokenut keskenmenon, niin alkaa hehkuttaa synnytystään, vaan ihan yksinkertaisesti sitä, ettei voi tietää mikä toisessa herättää kateutta.

Aikoinaan ihmettelin, kun yksi kaverini oli mulle tosi ilkeä raskauteni aikana ja syykin selvisi paria vuotta myöhemmin. Heiltä ei ollut raskaus onnistunut yrityksestä huolimatta, mutta onnistui kuitenkin myöhemmin. Siksi oli ollut mulle kateellinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska se usein on nimenomaan leveilyä.

Ja vaikkei olisikaan, on tahditonta kertoilla leveästä elämäntyylistään jos kaverilla on onneton rahatilanne.

Juurikin näin.... Miksi "rikkaan" pitää puhua elämästään esim "köyhille"? Pitäisivät päänsä kiinni.... 

Ei se kateellinen välttämättä ole itsekään köyhä. Vähän ihmettelen näitä, että miten rikas ja köyhä esimerkiksi tuntevat toisensa, että rikas pääsisi leveilemään, koska ystäväpiirin ja lapsuusystävien taustat ovat usein aika samantyyppiset. Että on onko kyse tosiasiassa vain siitä, että toisella on kateellinen luonne eikä tosiasiallisesta varallisuuserosta kuten tämän ainoan tuntemani kateellisen kohdalla? Eli kyse oli vain siitä, että hän oli kateellinen kaikesta, ei vain rahasta, vaan myös opinnoistani, miehestäni, kodistani jne.

Voisin hyvin kuvitella, että hänkin väittää itsensä olevan köyhä, minun rikas, vaikka taustamme ovat melko samanlaiset. Eroa ei ole kovin paljon.

Kateellinen miehestäsi,kodistasi,rahoista,opinnoista??? Sanoiko joku sinulle että olen kateellinen miehestäsi,opinnoista ym? Jotenkin en usko... Todennäköisesti tämä henkilö ei vain pitänyt sinusta ja luulet omassa päässäsi että se on kateutta? Kuka muka on kateellinen toisen miehestä? Älä nyt viitsi.... :-)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska se usein on nimenomaan leveilyä.

Ja vaikkei olisikaan, on tahditonta kertoilla leveästä elämäntyylistään jos kaverilla on onneton rahatilanne.

Juurikin näin.... Miksi "rikkaan" pitää puhua elämästään esim "köyhille"? Pitäisivät päänsä kiinni.... 

Ei se kateellinen välttämättä ole itsekään köyhä. Vähän ihmettelen näitä, että miten rikas ja köyhä esimerkiksi tuntevat toisensa, että rikas pääsisi leveilemään, koska ystäväpiirin ja lapsuusystävien taustat ovat usein aika samantyyppiset. Että on onko kyse tosiasiassa vain siitä, että toisella on kateellinen luonne eikä tosiasiallisesta varallisuuserosta kuten tämän ainoan tuntemani kateellisen kohdalla? Eli kyse oli vain siitä, että hän oli kateellinen kaikesta, ei vain rahasta, vaan myös opinnoistani, miehestäni, kodistani jne.

Voisin hyvin kuvitella, että hänkin väittää itsensä olevan köyhä, minun rikas, vaikka taustamme ovat melko samanlaiset. Eroa ei ole kovin paljon.

En ole tuo, jolta kysyit, mutta kun ikää tulee lisää, ei ainakaan mulle ole ollut väliä, missä toinen ihminen asuu (omakotitalossa hyvällä asuinalueella,  kaupungin vuokra-asunnossa huonolla alueella vai jotain siltä väliltä), mitä tekee työkseen, mitä kouluja on käynyt ja missä viettänyt lapsuutensa. En ole rikas, mutta olen varakkaasta perheestä ja joinakin vuosina omatkin vuosituloni ylittäneet sen 100 000€, jolloin nimeni on ollut nähtävissä lehtien verokoneissa marraskuun 1. päivä. Ystävistäni kaksi elää tosi pienillä tuloilla, mutta ei mun ole tarvinnut miettiä, mitä voin kertoa omasta elämästäni ja mitä en. Ja molempiin olen tutustunut vasta yli 40-vuotiaana. 

Tuohan on tosi hienoa. On mullakin yksi lapsuudenkaveri, joka kutsumusammattinsa takia on pienituloinen eikä meillä ole koskaan ollut mitään ongelmaa kateuden suhteen. Siksikin olen taipuvainen ajattelemaan, että kyse on luonteessa olevasta kateudesta eikä niinkään tosiasiallisista tilanteista. Ja sinun esimerkkisi kertoo samasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En usko että ap tuntee edes ketään oikeasti rikasta. 

Tunsinhan. Henkilö on jo tosin kuollut, eli 95-vuotiaaksi.

Ap

Eli et tunne?

Tunsin 44 vuotta.

Ap

Eli ET tunne....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska se usein on nimenomaan leveilyä.

Ja vaikkei olisikaan, on tahditonta kertoilla leveästä elämäntyylistään jos kaverilla on onneton rahatilanne.

Juurikin näin.... Miksi "rikkaan" pitää puhua elämästään esim "köyhille"? Pitäisivät päänsä kiinni.... 

Ei se kateellinen välttämättä ole itsekään köyhä. Vähän ihmettelen näitä, että miten rikas ja köyhä esimerkiksi tuntevat toisensa, että rikas pääsisi leveilemään, koska ystäväpiirin ja lapsuusystävien taustat ovat usein aika samantyyppiset. Että on onko kyse tosiasiassa vain siitä, että toisella on kateellinen luonne eikä tosiasiallisesta varallisuuserosta kuten tämän ainoan tuntemani kateellisen kohdalla? Eli kyse oli vain siitä, että hän oli kateellinen kaikesta, ei vain rahasta, vaan myös opinnoistani, miehestäni, kodistani jne.

Voisin hyvin kuvitella, että hänkin väittää itsensä olevan köyhä, minun rikas, vaikka taustamme ovat melko samanlaiset. Eroa ei ole kovin paljon.

Äitini käytöshän olisi ollut melkein koomista, ellei se olisi ollut niin raakaa, asuimme varakkaiden, hyväosaisten alueella ja silti jatkuva itku ja poru siitä, että joku havaautuu, koska mä leveilen.

Mä siis ymmärrän, että tulee olla hienotunteinen ihmisten parissa ja hieman tsekata, missä piirissä puhuu mitä, mutta siis äitini käytöksessä ei ollut kyse ohjauksesta siihen, vaan uskottelusta mun ystävyyssuhteisiin, jotka itse koen, että hän vain tahtoikin tuhota. Jopa ehkä tiedostamattaan. Koska siitä, saanko olla oma itseni meillä oli JATKUVASTI ja vakavia riitoja.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska se usein on nimenomaan leveilyä.

Ja vaikkei olisikaan, on tahditonta kertoilla leveästä elämäntyylistään jos kaverilla on onneton rahatilanne.

Juurikin näin.... Miksi "rikkaan" pitää puhua elämästään esim "köyhille"? Pitäisivät päänsä kiinni.... 

Ei se kateellinen välttämättä ole itsekään köyhä. Vähän ihmettelen näitä, että miten rikas ja köyhä esimerkiksi tuntevat toisensa, että rikas pääsisi leveilemään, koska ystäväpiirin ja lapsuusystävien taustat ovat usein aika samantyyppiset. Että on onko kyse tosiasiassa vain siitä, että toisella on kateellinen luonne eikä tosiasiallisesta varallisuuserosta kuten tämän ainoan tuntemani kateellisen kohdalla? Eli kyse oli vain siitä, että hän oli kateellinen kaikesta, ei vain rahasta, vaan myös opinnoistani, miehestäni, kodistani jne.

Voisin hyvin kuvitella, että hänkin väittää itsensä olevan köyhä, minun rikas, vaikka taustamme ovat melko samanlaiset. Eroa ei ole kovin paljon.

Kateellinen miehestäsi,kodistasi,rahoista,opinnoista??? Sanoiko joku sinulle että olen kateellinen miehestäsi,opinnoista ym? Jotenkin en usko... Todennäköisesti tämä henkilö ei vain pitänyt sinusta ja luulet omassa päässäsi että se on kateutta? Kuka muka on kateellinen toisen miehestä? Älä nyt viitsi.... :-)

Ihmeellistä se minustakin on eikä sitä tarvitse uskoa. Kateellinen voi olla mitä kummallisimmista asioista kuten vaikka jonkun kivasta elämänasenteesta tai muustakin ei-materiaalisesta asiasta.

Luulisi muuten, että jos ei pidä jostakusta, niin pysyisi tästä erossa. Mutta kateellinen päinvastoin hakeutuu seuraan, koska tunne piinaa häntä.

On naiivia kertoa puuhastelustaan kesämökillä ihmisille, joilla ei ole varaa ostaa edes omaa asuntoa. Varsinkin tyyliin "Kyllä oli rankkaa tehdä taas syyssiivous mökillä". Kyllä sen toisen varallisuuden arvaa esim. autosta, asunnosta, parisuhteesta tai sen puutteesta, matkoista jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En usko että ap tuntee edes ketään oikeasti rikasta. 

Tunsinhan. Henkilö on jo tosin kuollut, eli 95-vuotiaaksi.

Ap

Eli et tunne?

Tunsin 44 vuotta.

Ap

Eli ET tunne....

No en tunne tällä hetkellä, mutta olen kyllä elänyt ilmapiirissä, jossa on ennemmin normaalia olla rikas, kuin normaalituloinen. Joko firettäjä, tai sitten hyvätuloinen.

Lasken sen myös varakkaaksi, ettei tarvitse olla työelämässä, vaan elää 20 vuotta etelässä, omakotitalossa, vapaana, yli 5-kymppisestä ja saa tulonsa pääomatuloina esim. Suomesta.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Pitäisikö valehdella, kun joku kysyy minkälaisessa asunnossa asun, mikä auto minulla on tai missä olen matkustellut? Oma-aloitteisesti en tuo esiin asioita, joista voi päätellä minun olevan hyvin toimeentuleva, mutta joskus näitä uusien tuttavien kanssa keskustellessa kysytään.

Kysyykö joku oikeasti tuollaisia kysymyksiä? Ehkä joku teini-iän ylittänyt pissis. Normaali ihminen kyllä näkee elintasosi jos siis olette ystäviä, eikä kysele millaisessa asunnossa/talossa asut.

Vierailija kirjoitti:

On naiivia kertoa puuhastelustaan kesämökillä ihmisille, joilla ei ole varaa ostaa edes omaa asuntoa. Varsinkin tyyliin "Kyllä oli rankkaa tehdä taas syyssiivous mökillä". Kyllä sen toisen varallisuuden arvaa esim. autosta, asunnosta, parisuhteesta tai sen puutteesta, matkoista jne.

Voi jestas! Meillä on ihan normaalia töissä kertoa kesäloman jälkeen (kun muut kyselevät, mitä teki kesälomalla), puuhastelleensa kesämökillä. Pitäisikö muka ensin käskeä vuokralla asuvia nostamaan kätensä ylös ja jos yksikin nostaa, ei voi kertoa viettäneensä kesälomansa mökillään? 

Vierailija kirjoitti:

On naiivia kertoa puuhastelustaan kesämökillä ihmisille, joilla ei ole varaa ostaa edes omaa asuntoa. Varsinkin tyyliin "Kyllä oli rankkaa tehdä taas syyssiivous mökillä". Kyllä sen toisen varallisuuden arvaa esim. autosta, asunnosta, parisuhteesta tai sen puutteesta, matkoista jne.

Siis mitä ihmettä? Olet ihan vakavissasi sitä mieltä, että kesämökkipuuhasteluistaan ei voi kaverille kertoa, koska tällä ei ole omaa asuntoa. 

Sairasta. Kyllä kateellisen pitää itse ottaa vastuu omista tunteistaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On naiivia kertoa puuhastelustaan kesämökillä ihmisille, joilla ei ole varaa ostaa edes omaa asuntoa. Varsinkin tyyliin "Kyllä oli rankkaa tehdä taas syyssiivous mökillä". Kyllä sen toisen varallisuuden arvaa esim. autosta, asunnosta, parisuhteesta tai sen puutteesta, matkoista jne.

Voi jestas! Meillä on ihan normaalia töissä kertoa kesäloman jälkeen (kun muut kyselevät, mitä teki kesälomalla), puuhastelleensa kesämökillä. Pitäisikö muka ensin käskeä vuokralla asuvia nostamaan kätensä ylös ja jos yksikin nostaa, ei voi kertoa viettäneensä kesälomansa mökillään? 

Tuo ajatuskulku kuvastaa hyvin millainen tunne kateus on. Se myrkyttää ihan kaiken, koska eihän kukaan voi tietää mistä se työkaveri on kateellinen.

Kaikki eivät suinkaan ole kateellisia kesämökistä, vaikka itse asuisi vuokralla. Se on silti kateellisen mielestä kateuden kohteen vika, jos hän itse on kateellinen.

Kateellisen logiikka on vain tosi outo ja kiero.