Tajuatteko, että kun rikas puhuu elämästään, hän ei LEVEILE?

Vierailija kirjoitti:

Ja kun itse tietää täysin, että EI TODELLAKAAN LEVEILE! Minusta leveily on suurennella sitä, mitä itsellä on. Tai yritys saada aikaan kateutta. Olen hirveän loukkaantunut siitä, että OMA ÄITINI piti minua leveilijänä, jos ajatteli minun puhuvan ihmisille varallisuudestani ja omaisuudestani totuudenmukaisesti. Tai siitä, mitä muuta sain, matkoja tms. Äitini sai minut kuvittelemaan, että muiden silmissä leveilen. Vaikka mä itse en yhtään ajatellut niin. Se ois ollut SEN TOISEN ajatus. Äitini arvosti ja kunnioitti VAIN muiden ajatuksia, ei minun.

Ap

Luulenpa, että äitisi on yrittänyt opettaa sinulle tahdikkuutta ja tilannetajua. Tiedätkö siitä erottaa ns. vanhan rahan perheen nousukasperheestä?

Vierailija kirjoitti:

kastissa-alempi kirjoitti:

Pitää omata tunneälyä, että tietää, mistä seikoista voi kenellekin puhua. Aina ei onnistu. On myös melko luonnollista, että syntyy erilaisia ryhmittymiä: rikkaat liikkuu rikkaitten piirissä ja tavikset tavisten piirissä. Se johtuu siitä, että tietyillä porukoilla on jotain yhteistä ja silloin keskenään tulee toimeen helpommin ja voi tehdä samanlaisia asioita letkeällä fiiliksellä. Jutella samanlaisista asioista ja tilanteista ilman, että toisen kokee leveilyksi tai toinen tuntee itsensä esim. huonoksi. Itselle on ainakin vaikeaa kohdata eri yhteiskuntaluokan sukulaisia, juurikin koska ei ole oikein mitään yhteistä. Uuvuttavaa kuunnella sellaista ihmisiä. Mä haluun parasta, luksusta, merkkejä jne. En ole ns. kotonani heidän kanssaan. Onneksi on kavereita. Tämä on jokin sellainen ei-niin-selkeästi-päällepäin-näkyvä-kastijärjestelmä. Kyllä ystävyyteen tarvitaan tietysti myös yhteisiä arvoja, rahasta riippumattomia, mutta helposti äveriäämmillä ne arvot liikkuvat tuotemerkeissä ja laadussa, kalliissa tekemisessä, kun sen sijaan vähemmän äveriäillä arki liikkuu siinä, että voi ylläpitää pientä arkista kulutusta, jotta selviää seuraavasta kuukaudesta. No en tiedä, voihan sitä selitellä, että joku leveilee, ehkä leveileekin. Joku toinen taas ei. Joka tapauksessa rennompaa arkeilla ihan vaan oman kastin parissa.

Juuri kirjoitin vähän samoja asioita käsittelevän viestin. Kyse on elämäntavan eroissa eli jos tulotaso on erilainen, niin vaikkapa matkoista kertominen voi kuulostaa leveilyltä, koska itsessä herää kateuden tunne. Sama pätee merkkilaukkuihin eli se merkkilaukku ei ole mikään "juttu" sille varakkaalle, mutta jos laukku vastaa vähävaraisen kuukausibudjettia, niin totta kai se herättää huomiota. Vaikkei hintaa edes sanoisi.

Oma heräävä kateuden tunne saa tulkitsemaan niin, että kaveri leveilee.

Niin ja hirveintä minulle oli se, että uskoin, mitä äitini sanoi. Että minä olen vastuussa siitä, pitääkö joku minua leveilijänä ja siis tavallaan toki olemmekin vastuussa siitä, millaisena muut meidät kokevat, mutta se vääryys oli se, että äitini ei jättänyt sitä harkintaa minulle, että minkä verran minä siitä pahastun, jos joku kokee minut väärin, vaan HÄN otti sen harkinnan ja päätti sen minun puolestani.

Hän ei arvostanut minun isän puolen suvultani saamaa varallisuutta, koitti käyttää minua toki eronsa jälkeen (olin 2,5v) pelinappulana saadakseen sitä itselleen. Että sillä lailla arvosti. Mutta ei sinä, mitä minä siitä sain, siinä hän asettui näiden pahaa ajattelevien leiriin minua kiusaamaan.

Hän sanoi että jos minä JONKUN silmissä leveilen, KAIKKI katsovat minua kieroon.

Ap

Ymmärrän mitä ap tarkoittaa. Itse en tuo ikinä mitään esille, mutta on raskasta keksiä valmiiksi tekosyitä tai puntaroida kuinka paljon voisi välttää keskusteluja asumisesta, vapaa-ajan tyylistä jne. Itse en ymmärrä ihmisiä jotka kyselevät noin paljon... Valehdellako pitäisi? Eikä ikinä saisi kutsua kylään ettei vaan kukaan tule kateelliseksi?

Vierailija kirjoitti:

On naiivia kertoa puuhastelustaan kesämökillä ihmisille, joilla ei ole varaa ostaa edes omaa asuntoa. Varsinkin tyyliin "Kyllä oli rankkaa tehdä taas syyssiivous mökillä". Kyllä sen toisen varallisuuden arvaa esim. autosta, asunnosta, parisuhteesta tai sen puutteesta, matkoista jne.

Naiivia? Miten muka? Entäpä jos sillä rikkaalla on joku sairaus jonka vuoksi siivoaminen voi olla rankkaa? Usein hieman köyhemmät tuomitsevat ensimmäisenä varsinkin jos eivät tunne tätä varakasta tai rikasta ihmistä. Otetaanpa vaikka esimerkkinä kipuoireyhtymä jossa toimintakyky vaihtelee.

Itse sanoisin olevani rikas monen silmissä kun perheellämme on iso talo pihoineen arvoalueella sekä tavallista parempi auto. Sijoitusten turvin ei tarvitse varsinaisesti käydä päivätöissä, joten minua pidetään laiskana. Toisinaan sallinkin sen itselleni, samoin mieheni. Lapsemme käy ulkomailla kansainvälistä yksityistä koulua.

En puhu rahoistamme, en kersku omaisuudellamme, mutta eräs ystäväni ottaa jatkuvasti rahan puheeksi. Hän kertoo tarkkaan palkkansa+lisät jne. Tämä saa minut vaivaantuneeksi, koska en halua puhua raha-asioistani edes ystävilleni, koska tiedän että minua pidettäisiin kusipäänä.

Vierailija kirjoitti:

Pitäisikö valehdella, kun joku kysyy minkälaisessa asunnossa asun, mikä auto minulla on tai missä olen matkustellut? Oma-aloitteisesti en tuo esiin asioita, joista voi päätellä minun olevan hyvin toimeentuleva, mutta joskus näitä uusien tuttavien kanssa keskustellessa kysytään.

Kysyykö joku ihan todella Suomessa tuollaisia? Millainen asunto, auto tai missä matkustellut? Minulta ei ole ikinä kukaan tuollaisia asioita kysynyt, enkä minäkään keneltäkään. Täysin sivistymätöntä udella ihmisiltä tälläisia tai onko lapsia ja miksei ole. Aivan käsittämätöntä töksäyttelyä ja junttimaisia kysymyksiä.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisikö valehdella, kun joku kysyy minkälaisessa asunnossa asun, mikä auto minulla on tai missä olen matkustellut? Oma-aloitteisesti en tuo esiin asioita, joista voi päätellä minun olevan hyvin toimeentuleva, mutta joskus näitä uusien tuttavien kanssa keskustellessa kysytään.

Kysyykö joku oikeasti tuollaisia kysymyksiä? Ehkä joku teini-iän ylittänyt pissis. Normaali ihminen kyllä näkee elintasosi jos siis olette ystäviä, eikä kysele millaisessa asunnossa/talossa asut.

Tai sitten ei näe. Riippuu ihan omasta elintavasta. Mulla esim kodissani lähes kaikki huonekalut on kierrätyskamaa. Rakastan huonekalujen tuunausta, se on yksi lempiharrastuksistani. Vaatteeni ostan - kenkiä lukuunottamatta - Tokmannilta tai kirpputoreilta. En ole "vaatteilla koreilija" vaan haluan vaatteita, joissa on mukava olla. En myöskään meikkaa enkä käy kampaajalla. Hiuksissani on harmaata kuten aika monella ikäiselläni jo on. Mulle ei tuota mitään ongelmaa mennä käymään lähikaupassa verkkareissa, joissa on reikä. En siis ala vaihtamaan vaatteita, jos lähteissäni huomaan, että verkkareissani on reikä. Ystävilläni ei ole aavistustakaan, paljonko mulla on säästöjä ja sijoituksia. Kun tulee vuosittain osinkoja, lahjoitan aina merkittävän summan eläinsuojelutyöhön. Nämä asiat eivät näy päällepäin. Ei edes ystävilleni.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän mitä ap tarkoittaa. Itse en tuo ikinä mitään esille, mutta on raskasta keksiä valmiiksi tekosyitä tai puntaroida kuinka paljon voisi välttää keskusteluja asumisesta, vapaa-ajan tyylistä jne. Itse en ymmärrä ihmisiä jotka kyselevät noin paljon... Valehdellako pitäisi? Eikä ikinä saisi kutsua kylään ettei vaan kukaan tule kateelliseksi?

Voimakas kateus on kuitenkin aika harvinaista. Suurin osa ei ole kateellisia ja jos vähän joskus onkin, niin se ei näy käytöksestä. Sairaalloinen kateus näkyy käytöksessä ilkeilynä, mitätöintinä, vähättelynä, pilkkaavana huumorina ja sellaiset voi heivata pois elämästään. Ei ole todellakaan normaalia olla kateellinen ystävilleen eli eihän se ystävyyttä edes ole. Mutta kateellinen liimautuu tällaiseen suhteeseen kuin iilimato, koska yrittää jotenkin ratkaista huonommuudentunnettaan mitätöimällä kateuden kohdetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska se usein on nimenomaan leveilyä.

Ja vaikkei olisikaan, on tahditonta kertoilla leveästä elämäntyylistään jos kaverilla on onneton rahatilanne.

Ei ole leveilyä. Ja mietitkö koskaan outojen ihmisten keskellä, että omasta normaaliudestasi kertominen on leveilyä? Miehettömien seurassa seurustelustasi, parisuhteestasi tai avioliitostasi puhuminen on leveilyä? Lapsista ja perheen aktiviteeteista puhuminen perheettömien seurassa on leveilyä? Mietitkö? Koska samalla lailla se sitten on.

Ap

No täytyy sanoa etten kyllä erityisesti juttele onnellisesta avoliitostani jos tiedän että kuulijan sinkkuus on hänelle kipeä asia. Tai puhu varaamastani sterilisaatioajasta, jos tiedän että kuulija on yrittänyt lasta pitkään tuloksetta.

En tiedä sanotaanko em. aiheista puhumista esimerkkitilanteissa leveilyksi, mutta tahditonta se mielestäni on. Samoin kuin se, että henkilö A selittää mitkä lisävarusteet otti tuliterään kolmosauto-bemariinsa, kun henkilö B on juuri kertonut valvovansa öitä rahapulan takia.

Nää on näitä näkemyseroja.

Kell´ onni on se onnen kätkekööt.

Helpompi elää kun pitää asiat ominaan.  P-skaa saa niskaansa vaikka mitään ei puhuisi. "Millä se muka tuollaisen auton osti? Velkaa vaan niin maan p-keleesti."  Teet niin tai näin, aina väärin päin.

Pitäisi kai pukeutua säkkiin ja sirotella tuhkaa päälleen, asua maakuopassa jotta kenenkään ei tarvitsisi mieltään pahoittaa.

Tämä on Suomi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja kun itse tietää täysin, että EI TODELLAKAAN LEVEILE! Minusta leveily on suurennella sitä, mitä itsellä on. Tai yritys saada aikaan kateutta. Olen hirveän loukkaantunut siitä, että OMA ÄITINI piti minua leveilijänä, jos ajatteli minun puhuvan ihmisille varallisuudestani ja omaisuudestani totuudenmukaisesti. Tai siitä, mitä muuta sain, matkoja tms. Äitini sai minut kuvittelemaan, että muiden silmissä leveilen. Vaikka mä itse en yhtään ajatellut niin. Se ois ollut SEN TOISEN ajatus. Äitini arvosti ja kunnioitti VAIN muiden ajatuksia, ei minun.

Ap

Luulenpa, että äitisi on yrittänyt opettaa sinulle tahdikkuutta ja tilannetajua. Tiedätkö siitä erottaa ns. vanhan rahan perheen nousukasperheestä?

Ei ole kyse siitä, sillä ystäviltään ihmisellä on oikeus odottaa, että nämä eivät suhtaudu elämääsi kuin se olisi leveilyä, jos kerrot omasta elämästäsi. Sellaisen ihmisen ei tarvitse olka ystäväni, jos pitää elämääni leveilynä, mutta äitini pointti oli se, että sen toisen reaktio oli minun vastuullani.

Lisäksi äitini olisi pitänyt suoda minun itse päättää kiinnostaako minua vaikuttaa nousukkaalta. Minusta äitini itse tässä vaikutti eniten nousukkaalta. Meidän varallisuutemme tuli kuitenkin isoäitini isältä, esim mummini ei ikinä opettanut, että varo vaikuttamasta muista varakkaammalta. Hän ei nähnyt meitä muita varakkaampana. Äitini se oli, joka niin näki.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kell´ onni on se onnen kätkekööt.

Helpompi elää kun pitää asiat ominaan.  P-skaa saa niskaansa vaikka mitään ei puhuisi. "Millä se muka tuollaisen auton osti? Velkaa vaan niin maan p-keleesti."  Teet niin tai näin, aina väärin päin.

Pitäisi kai pukeutua säkkiin ja sirotella tuhkaa päälleen, asua maakuopassa jotta kenenkään ei tarvitsisi mieltään pahoittaa.

Tämä on Suomi. 

Ihan samalla tavalla kateutta on muissakin maissa. Tietty porukka, joka on henkisesti osatonta sitä harrastaa eikä ole kiinni tulotasosta. Kun ainahan niitä vielä paremmin meneviä juttuja kuitenkin kateus löytää.

Äh, tää olikin äitihullu naamioituneena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisikö valehdella, kun joku kysyy minkälaisessa asunnossa asun, mikä auto minulla on tai missä olen matkustellut? Oma-aloitteisesti en tuo esiin asioita, joista voi päätellä minun olevan hyvin toimeentuleva, mutta joskus näitä uusien tuttavien kanssa keskustellessa kysytään.

Kysyykö joku ihan todella Suomessa tuollaisia? Millainen asunto, auto tai missä matkustellut? Minulta ei ole ikinä kukaan tuollaisia asioita kysynyt, enkä minäkään keneltäkään. Täysin sivistymätöntä udella ihmisiltä tälläisia tai onko lapsia ja miksei ole. Aivan käsittämätöntä töksäyttelyä ja junttimaisia kysymyksiä.  

Ei multakaan ole suoraan kysytty, mutta usein nämä asiat tulevat esille keskusteluissa. Esimerkiksi just työpaikalla. Joku kertoo ostaneensa uuden auton tai lähtevänsä talvilomalla Alpeille, jolloin keskustelu kääntyy autoihin tai lomareissuihin. En ole koskaan kysynyt työkavereiltani, millaisissa asunnoissa he asuvat, mutta tiedän silti, kuka heistä asuu kerrostalossa, kuka omakotitalossa ja kuka rivitalossa. Tiedän myös, keillä heistä on mökki ja tiedän ne kaksi työkaveriani, joilla on myös talo Espanjanssa. Jälkimmäinen asia tulee ilmi silloin, kun he syksyllä lähtevät talviasunnolleen Espanjaan ja kun keväällä tulevat takaisin. Meillä kun on tapana ilmoittaa työkavereille, jos ei ole tavoitettavissa (esimerkiksi siksi, että on natkalla Suomesta Espanjaan tai Espanjasta Suomeen). 

Kel onnii on, sen onnen kätkeköön.

Niin suomalaista ..

Mä en rahoistani puhu, ja jos haluan iloita jostain mitä olen tehnyt, sen on kuulijan vastuulla miten asian ottaa.

Iloitsen minäkin muutamien ystävien puolesta kun saavat Kelasta toimeentuloa muutamia satoja ylimääräistä. Enkä mitä tuosta ota nokkiinsa. Ei ole varmasti rahoilla leventelyä vaikka haluavatkin elää herroiksi kun menevät kauppaan ostamaan ruokaa eikä ilmaista ruokakassia.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän mitä ap tarkoittaa. Itse en tuo ikinä mitään esille, mutta on raskasta keksiä valmiiksi tekosyitä tai puntaroida kuinka paljon voisi välttää keskusteluja asumisesta, vapaa-ajan tyylistä jne. Itse en ymmärrä ihmisiä jotka kyselevät noin paljon... Valehdellako pitäisi? Eikä ikinä saisi kutsua kylään ettei vaan kukaan tule kateelliseksi?

Minulla on se ero, että en minä ole koskaan ajatellut, ettei kysyjä saisi saada tietää.

Samaistun ketjussa tähän huonekalutuunaajaan, joka saa paljon osinkoja.

Minustakin on kiva elää suht vaatimattomasti, KUNHAN on varallisuutta, joka mahdollistaa sen.

Mutta ihmiset olettavat vaatimattomasti eläjän elävän ehkä tuilla tmv. Minusta olisi asiallista kertoa, että en elä, vaan mulla on vain niin paljon omaisuutta, että ei tarvitse tehdä mitään mitä ei halua.

Tämäkin oli äidistäni hirveää. Miten voin sanoa pienipalkkaiselle, itsensä kovalla aherruksella elättävälle, että mä voin tehdä mitä mua huvittaa? Senkin hän halusi estää, vähintään saamalla minut uskomaan, että minä olen vastuussa siitä, mitä muut minusta ajattelevat.

Hän ei hyväksynyt sitä, että olisin sanonut, ettei mua kiinnosta, mitä joku tietty ihminen ajattelee, ei kaikkien tarvitse olla mun kavereitani. Hän väitti, että silloin kukaan ei haluaisi olla ystäväni.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän mitä ap tarkoittaa. Itse en tuo ikinä mitään esille, mutta on raskasta keksiä valmiiksi tekosyitä tai puntaroida kuinka paljon voisi välttää keskusteluja asumisesta, vapaa-ajan tyylistä jne. Itse en ymmärrä ihmisiä jotka kyselevät noin paljon... Valehdellako pitäisi? Eikä ikinä saisi kutsua kylään ettei vaan kukaan tule kateelliseksi?

Valitettavasti meillä mielletään keskusteluksi kuulustelunomainen tenttaus! Minä olen köyhä työkyvyttömyyseläkeläinen enkä todellakaan halua vastailla uteluihin terveydestä tai taloudesta. Ja usko tai älä niin jopa minua kadehditaan kun ei tarvitse käydä palkkatöissä. Muutama Iittalan astia, kultakoru tms. taas saa jotkut luulemaan piilorikkaaksi 😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisikö valehdella, kun joku kysyy minkälaisessa asunnossa asun, mikä auto minulla on tai missä olen matkustellut? Oma-aloitteisesti en tuo esiin asioita, joista voi päätellä minun olevan hyvin toimeentuleva, mutta joskus näitä uusien tuttavien kanssa keskustellessa kysytään.

Kysyykö joku ihan todella Suomessa tuollaisia? Millainen asunto, auto tai missä matkustellut? Minulta ei ole ikinä kukaan tuollaisia asioita kysynyt, enkä minäkään keneltäkään. Täysin sivistymätöntä udella ihmisiltä tälläisia tai onko lapsia ja miksei ole. Aivan käsittämätöntä töksäyttelyä ja junttimaisia kysymyksiä.  

Ei multakaan ole suoraan kysytty, mutta usein nämä asiat tulevat esille keskusteluissa. Esimerkiksi just työpaikalla. Joku kertoo ostaneensa uuden auton tai lähtevänsä talvilomalla Alpeille, jolloin keskustelu kääntyy autoihin tai lomareissuihin. En ole koskaan kysynyt työkavereiltani, millaisissa asunnoissa he asuvat, mutta tiedän silti, kuka heistä asuu kerrostalossa, kuka omakotitalossa ja kuka rivitalossa. Tiedän myös, keillä heistä on mökki ja tiedän ne kaksi työkaveriani, joilla on myös talo Espanjanssa. Jälkimmäinen asia tulee ilmi silloin, kun he syksyllä lähtevät talviasunnolleen Espanjaan ja kun keväällä tulevat takaisin. Meillä kun on tapana ilmoittaa työkavereille, jos ei ole tavoitettavissa (esimerkiksi siksi, että on natkalla Suomesta Espanjaan tai Espanjasta Suomeen). 

Aivan. Nämä asiat tulevat kyllä ilmi työpaikalla, naapurustossa ja puolituttujen kavereidenkin kesken, mutta kateellisen mielestä kaikkien pitäisi tietää, että he tulevat kateellisiksi, joten pitää varoa mistä puhuu :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän mitä ap tarkoittaa. Itse en tuo ikinä mitään esille, mutta on raskasta keksiä valmiiksi tekosyitä tai puntaroida kuinka paljon voisi välttää keskusteluja asumisesta, vapaa-ajan tyylistä jne. Itse en ymmärrä ihmisiä jotka kyselevät noin paljon... Valehdellako pitäisi? Eikä ikinä saisi kutsua kylään ettei vaan kukaan tule kateelliseksi?

Valitettavasti meillä mielletään keskusteluksi kuulustelunomainen tenttaus! Minä olen köyhä työkyvyttömyyseläkeläinen enkä todellakaan halua vastailla uteluihin terveydestä tai taloudesta. Ja usko tai älä niin jopa minua kadehditaan kun ei tarvitse käydä palkkatöissä. Muutama Iittalan astia, kultakoru tms. taas saa jotkut luulemaan piilorikkaaksi 😂

Ihan mistä tahansa voi olla kateellinen jos on kateellinen luonne, totta.

Aloitin ketjun kai siksi, että tajusin nyt, että mä uskoin äitini sanat siitä, että olen paha leveilijä, kun vastaisin kysyjille totuudenmukaisesti heidän kysymyksiinsä, tai en mieti ennen oman kokemukseni kertomista läpi koko joukkoa kuulijoita, että minkälainen (heikompi) elämäntilanne kenellä mahdollisesti on, kuin omani.

Olen katkera tästä äidilleni, koska tästä tappelimme lapsuudessani, eli hän olisi siinä saanut mahdollisuuden korjata käsityksiään ja tukea omaa lastaan, mutta sitä hän ei tehnyt. Hän aiheutti omalle lapselleen ajatuksen, että tämä on ihmissuhteita ansaitsematonta leveilijä, ellei esitä muille jotain muuta kuin mitä on.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisikö valehdella, kun joku kysyy minkälaisessa asunnossa asun, mikä auto minulla on tai missä olen matkustellut? Oma-aloitteisesti en tuo esiin asioita, joista voi päätellä minun olevan hyvin toimeentuleva, mutta joskus näitä uusien tuttavien kanssa keskustellessa kysytään.

Kysyykö joku ihan todella Suomessa tuollaisia? Millainen asunto, auto tai missä matkustellut? Minulta ei ole ikinä kukaan tuollaisia asioita kysynyt, enkä minäkään keneltäkään. Täysin sivistymätöntä udella ihmisiltä tälläisia tai onko lapsia ja miksei ole. Aivan käsittämätöntä töksäyttelyä ja junttimaisia kysymyksiä.  

Et ole ilmeisesti käynyt Tinder-treffeillä :D

Mutta kyllä tällaisia puheenaiheita tulee muuallakin, esim. harrastuksissa kun tapaa uusia ihmisiä, tai töissä tiimiin tulee uusi työntekijä, niin silloin esimerkiksi asumisasiat tai matkustelu tulevat useinkin puheeksi.