Tajuatteko, että kun rikas puhuu elämästään, hän ei LEVEILE?

Minä olen aina ollut hyvässä taloudellisessa asemassa. Lapsena ja teininä vanhemmat pitivät yllä hyvää elintasoa (toinen heistä enemmän, koska oli paremmin palkattu, mutta molemmat olivat töissä ilman pienintäkään työttömyysjaksoa.) 

Myöhemmin olen saanut kaksi perintöä, toinen oli suuri ja toinen mukavan kokoinen, muttei valtava. Enkä edes reagoi mihinkään päänaukomisyrityksiin. En ole missään vaiheessa sanonut olleeni esim. onnellinen perinnöstä. 

Koska tilanteeni on ollut sama vauvasta lähtien, en aina edes ymmärrä miten hyvässä asemassa olen moniin verrattuna. 

Eipä se ole mitään leveilyä. Olen vain tottunut, siinä kaikki. Ei ole minun vastuullani, jos muut suuttuvat siitä, että jollain on tällainen tilanne. 

Tälläkin palstalla huomaa tosi hyvin, kuinka osa ei osaa edes kuvitella sellaista, mikä toiselle on ihan normaalia elämää. Esimerkiksi kun vastaa johonkin kysymykseen millaisessa asunnossa asut, mitä juot jouluna/uutena vuotena, missä olet matkustellut, oikeastaan ihan mitä tahansa, joka poikkeaa omasta tavallisesta elämästä. 

Heti alkaa kuittailu tyyliin, meillä onkin hovimestari, sommelier, privaattilentokone, asun linnassa tai kartanossa, jossa on palveluskunta jne. jne.

Kyllä sen huomaa katseesta, äänensävystä ja kehonkielestä jos leveilee. Ja monesti se tunne siitä kyllä kertoo kaiken.