Tajuatteko, että kun rikas puhuu elämästään, hän ei LEVEILE?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska se usein on nimenomaan leveilyä.

Ja vaikkei olisikaan, on tahditonta kertoilla leveästä elämäntyylistään jos kaverilla on onneton rahatilanne.

Näinpä, tamän vuoksi meni välit lapsuuden kaveriin.

Mä en saanut kertoa omasta elämästäni yhtään mitään. En vaikka opintotuella jelppasin häntä kummipojan vaatetuksessa ja hoidin usein viikonloppusin omalla kustannuksella. En vaikka aina lainasin ruokarahaa tai vuokravakuuksia (erotilanne) tms. Toki hän aina makoi lainat takaisin. En vaikka pidin kummipojan ja pikkuveljensä joululahjoissa ja huvipuistoreissuissa.

Oli liikaa että opiskelun jälkeen sain hyväpalkkaisia töitä ja että äitini kuoli vähän liian aikaisin ja jätti jonkinmoisen perinnön.

Ihan kuin minun elämästäni tuo kaikki yksityiskohtia myöten! On todella suuri pettymys tällaiset ihmiset, vaikken auttamistani kadukaan.

En minä leveile enkä erityisesti kerro elämäntyylistäni. Mutta näkyyhän se nyt kertomattakin, että on upea talo, useampia uusia ja kalliita autoja, toinen talo ulkomailla loma-asuntona, matkustellaan ympäri maailmaa, käydään kalliissa ravintoloissa jne. Vaatetuksestani sitä ei huomaa, pukeudun aikaa kestäviin ja laadukkaisiin vaatteisiin, mutta en ikinä osta mitään kalliita merkkilaukkuja tai -kenkiä, koska minusta nyt vaan on tyhmää maksaa jostain merkistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän mitä ap tarkoittaa. Itse en tuo ikinä mitään esille, mutta on raskasta keksiä valmiiksi tekosyitä tai puntaroida kuinka paljon voisi välttää keskusteluja asumisesta, vapaa-ajan tyylistä jne. Itse en ymmärrä ihmisiä jotka kyselevät noin paljon... Valehdellako pitäisi? Eikä ikinä saisi kutsua kylään ettei vaan kukaan tule kateelliseksi?

Minulla on se ero, että en minä ole koskaan ajatellut, ettei kysyjä saisi saada tietää.

Samaistun ketjussa tähän huonekalutuunaajaan, joka saa paljon osinkoja.

Minustakin on kiva elää suht vaatimattomasti, KUNHAN on varallisuutta, joka mahdollistaa sen.

Mutta ihmiset olettavat vaatimattomasti eläjän elävän ehkä tuilla tmv. Minusta olisi asiallista kertoa, että en elä, vaan mulla on vain niin paljon omaisuutta, että ei tarvitse tehdä mitään mitä ei halua.

Tämäkin oli äidistäni hirveää. Miten voin sanoa pienipalkkaiselle, itsensä kovalla aherruksella elättävälle, että mä voin tehdä mitä mua huvittaa? Senkin hän halusi estää, vähintään saamalla minut uskomaan, että minä olen vastuussa siitä, mitä muut minusta ajattelevat.

Hän ei hyväksynyt sitä, että olisin sanonut, ettei mua kiinnosta, mitä joku tietty ihminen ajattelee, ei kaikkien tarvitse olla mun kavereitani. Hän väitti, että silloin kukaan ei haluaisi olla ystäväni.

Mä olen se huonekalutuunaaja ja mulla on naapureita, jotka pitkään kuvittelivat mun olevan työtön tai työkyvyttömyyseläkkeellä. Ihan vain siksi, että saatoin liikkua ulkona mihin aikaan päivästä tahansa. Käydä lähikaupassa tai apteekissa keskellä päivää. Olen tehnyt etätöitä jo 10 vuoden ajan ja ennen pandemiaa etätyö ei ollut kovin yleistä. Nythän tässä taloyhtiössä on aika paljonkin asukkaita, jotka tekevät etätöitä eikä kukaan pidä ihmeellisenä, jos ei lähde aamulla töihin tai käykin lounastauolla koiran kanssa lenkillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska se usein on nimenomaan leveilyä.

Ja vaikkei olisikaan, on tahditonta kertoilla leveästä elämäntyylistään jos kaverilla on onneton rahatilanne.

Ei ole leveilyä. Ja mietitkö koskaan outojen ihmisten keskellä, että omasta normaaliudestasi kertominen on leveilyä? Miehettömien seurassa seurustelustasi, parisuhteestasi tai avioliitostasi puhuminen on leveilyä? Lapsista ja perheen aktiviteeteista puhuminen perheettömien seurassa on leveilyä? Mietitkö? Koska samalla lailla se sitten on.

Ap

Minkä ihmeen takia kertoisin kenellekään omaisuudestani yhtään mitään? Tai avioliitostani? Tai ruokalistastani? Tai vaateostoksistani?  Päin vastoin, olen hyvin hiljaa.

Ja mitä on "normaali"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän mitä ap tarkoittaa. Itse en tuo ikinä mitään esille, mutta on raskasta keksiä valmiiksi tekosyitä tai puntaroida kuinka paljon voisi välttää keskusteluja asumisesta, vapaa-ajan tyylistä jne. Itse en ymmärrä ihmisiä jotka kyselevät noin paljon... Valehdellako pitäisi? Eikä ikinä saisi kutsua kylään ettei vaan kukaan tule kateelliseksi?

Minulla on se ero, että en minä ole koskaan ajatellut, ettei kysyjä saisi saada tietää.

Samaistun ketjussa tähän huonekalutuunaajaan, joka saa paljon osinkoja.

Minustakin on kiva elää suht vaatimattomasti, KUNHAN on varallisuutta, joka mahdollistaa sen.

Mutta ihmiset olettavat vaatimattomasti eläjän elävän ehkä tuilla tmv. Minusta olisi asiallista kertoa, että en elä, vaan mulla on vain niin paljon omaisuutta, että ei tarvitse tehdä mitään mitä ei halua.

Tämäkin oli äidistäni hirveää. Miten voin sanoa pienipalkkaiselle, itsensä kovalla aherruksella elättävälle, että mä voin tehdä mitä mua huvittaa? Senkin hän halusi estää, vähintään saamalla minut uskomaan, että minä olen vastuussa siitä, mitä muut minusta ajattelevat.

Hän ei hyväksynyt sitä, että olisin sanonut, ettei mua kiinnosta, mitä joku tietty ihminen ajattelee, ei kaikkien tarvitse olla mun kavereitani. Hän väitti, että silloin kukaan ei haluaisi olla ystäväni.

Mä olen se huonekalutuunaaja ja mulla on naapureita, jotka pitkään kuvittelivat mun olevan työtön tai työkyvyttömyyseläkkeellä. Ihan vain siksi, että saatoin liikkua ulkona mihin aikaan päivästä tahansa. Käydä lähikaupassa tai apteekissa keskellä päivää. Olen tehnyt etätöitä jo 10 vuoden ajan ja ennen pandemiaa etätyö ei ollut kovin yleistä. Nythän tässä taloyhtiössä on aika paljonkin asukkaita, jotka tekevät etätöitä eikä kukaan pidä ihmeellisenä, jos ei lähde aamulla töihin tai käykin lounastauolla koiran kanssa lenkillä.

Oletko siis sitä mieltä, että varallisuus pitääkin piilottaa jotenkin, etteivät muut tule kateellisiksi kuten sinä teet omien mieltymystesi takia?

Minusta sekin on vähän outo ajattelutapa, että kateellisuus jotenkin muuttuisi sen kateuden kohteen viaksi tai velvollisuudeksi, ettei kukaan vain tule kateelliseksi. Ja se vasta lisääkin vettä kateellisen myllyyn, kuten sekin, jos kateuden kohteelle tapahtuu jotain ikävää. Silloin kateellinen riemuitsee.

Köyhyydestään koko ajan valittaminen tai rikkauksista leveileminen on molemmat yhtä sivistymätöntä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska se usein on nimenomaan leveilyä.

Ja vaikkei olisikaan, on tahditonta kertoilla leveästä elämäntyylistään jos kaverilla on onneton rahatilanne.

Juurikin näin.... Miksi "rikkaan" pitää puhua elämästään esim "köyhille"? Pitäisivät päänsä kiinni.... 

Ei se kateellinen välttämättä ole itsekään köyhä. Vähän ihmettelen näitä, että miten rikas ja köyhä esimerkiksi tuntevat toisensa, että rikas pääsisi leveilemään, koska ystäväpiirin ja lapsuusystävien taustat ovat usein aika samantyyppiset. Että on onko kyse tosiasiassa vain siitä, että toisella on kateellinen luonne eikä tosiasiallisesta varallisuuserosta kuten tämän ainoan tuntemani kateellisen kohdalla? Eli kyse oli vain siitä, että hän oli kateellinen kaikesta, ei vain rahasta, vaan myös opinnoistani, miehestäni, kodistani jne.

Voisin hyvin kuvitella, että hänkin väittää itsensä olevan köyhä, minun rikas, vaikka taustamme ovat melko samanlaiset. Eroa ei ole kovin paljon.

70-luvun lähiössä me oltiin kaikki samalla viivalla. Professorin ja siivoojan lapset oli samalla luokalla ja leikkivät illat yhdessä. Jälkikäteen sanoisin että oli se herraviha siellä taustalla silloinkin... ja sosiaalinen periytyvyys.... Mutta alkoivat oikeasti näkyä vasta 90-luvun laman jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska se usein on nimenomaan leveilyä.

Ja vaikkei olisikaan, on tahditonta kertoilla leveästä elämäntyylistään jos kaverilla on onneton rahatilanne.

No mitä ihmettä sen rikkaan pitäisi vastata, jos köyhä kysyy "mitä oot viime ajat puuhaillut?" ja rikas on nyt ostanut uuden Porchen, mökille pari vesiskootteria ja käynyt pitkän viikonlopun shoppailemassa Lontoossa? Toteaa vaan, että "mitäs tässä parsin sukkia kotosalla"?

Niinpä, tätä just tarkoitan. Jos kaveri kysyy, mistä sait tän kämpän, kun ollaan 2-kymppisiä opiskelijoita, niin onko se leveilyä sanoa, että tää on mun oma, sain tän lahjaksi 2-vuotiaana?

Ap

kuka kysyy keneltäkään mistä sait asunnon. Paitsi ehkä toinen perijätär jolle voi olla vierasta se yleisin tapa , asunnon itse hankkiminen.

Kyllä mä ainakin tiesin, miten hankituissa asunnoissa mun ystäväni silloin asuivat. Läheisin ystäväni säästi ensin välivuoden tehden töitä, että pystyi menemään opiskelemaan. Hän vaati sukulaiseltaan äitinsä kanssa tämän yksiötä itselleen vuokralle, koska se oli tyhjillään ja sukulaisen vain sellaisena käydään-asuntona. Ystäväni ja hänen äitinsä mielestä se oli sukulaiselle turhaa. Pidin sitä, että he esiintyivät kuin tietäen, mikä on toisille parasta ja milloin he ovat ahneita (pitäessään tyhjää asuntoa) moukkamaisena ja hirveänä käytöksenä sukulaista kohtaan, mutta en sanonut mitä mieltä mä heidän käytöksestään olin, koska en enää siihen aikaan ollut äitini takia oma itseni.

Tälle ystävälle en kertonut, että omistin asunnon, koska hänellähän oli noin vaikeaa löytää itselleen asunto ja oli vielä iloinen, kun sai sen vähän halvemmalla vuokralla, kuin ventovieraalta. Mähän maksoin vastikkeena tietysti vielä vähemmän.

Tämä ystävä olisikin kadehtinut, mutta mitä sitten? Ei se ois mua haitannut. Minua haittasi se, kun äitini sanoi, että hänen kertoessa minusta muille että leveilen, en saa enää ystäviä.

Ap

"Moni köyhä on niin tyhmä, että erehtyy pitämään rikasta, joka köyhän silmissä leveilee, itsekkäänä, ahneena"

Suomessa on vain muutama prosentti rikkaita, tuskin köyhät heidän kanssaan pystyvät jatkuvasti juttelemaan.

Minusta sekin on outoa, kun pidät köyhiä tyhmänä, kun yleistä on akateeminen köyhyys, heillä monilla on pitkä akateeminen koulutus esim. tutkijat, opettajat, lääkärit jne. ja yhtälailla älykäs ja korkeasti koulutettu voi olla työtön, sairastua ja elää hyvin pienillä tuloilla ja köyhyydessä.

Ja mitä ap. tarkoittaa rikkaalla? Kuinka monta sataatuhstta euroa vuositulojen pitää olla ja miljoonien varallisuus, että voi kutsua itseään rikkaaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska se usein on nimenomaan leveilyä.

Ja vaikkei olisikaan, on tahditonta kertoilla leveästä elämäntyylistään jos kaverilla on onneton rahatilanne.

Ei ole leveilyä. Ja mietitkö koskaan outojen ihmisten keskellä, että omasta normaaliudestasi kertominen on leveilyä? Miehettömien seurassa seurustelustasi, parisuhteestasi tai avioliitostasi puhuminen on leveilyä? Lapsista ja perheen aktiviteeteista puhuminen perheettömien seurassa on leveilyä? Mietitkö? Koska samalla lailla se sitten on.

Ap

Minkä ihmeen takia kertoisin kenellekään omaisuudestani yhtään mitään? Tai avioliitostani? Tai ruokalistastani? Tai vaateostoksistani?  Päin vastoin, olen hyvin hiljaa.

Ja mitä on "normaali"?

Omaisuudesta kertominen voi olla leveilyä ja se, jos kertoo jonkun hinnan ilman että sitä kysytään, mutta varallisuus näkyy monessa asiassa, vaikka olisitkin ihan hiljaa etkä puhuisi elämästäsi yhtään mitään. Mitä se sellainenkin sitten on olevinaan, ettei omasta elämästä saisi puhua mitään, ettei vain oltaisi kateellisia? Silloin on kateus saanut jo omasta elämästä ison otteen, kateuden pelko siis.

Normaalit ihmiset eivät ole kateellisia muiden varallisuudesta, vertaile itseään muihin jatkuvasti yms. Kyllä se on kieroutunutta myös, jos luullaan kaikkien olevan jatkuvasti kateellisia. Normaalisti ihminen keskittyy omaan elämäänsä, asioihinsa ja päämääriinsä vertailematta sitä koko ajan kavereidensa asioihin, jolloin hän kyllä sen kestää, jos toisella on jotain enemmän. Hiekkalaatikkoikä jää kyllä melkein kaikilta taakse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän mitä ap tarkoittaa. Itse en tuo ikinä mitään esille, mutta on raskasta keksiä valmiiksi tekosyitä tai puntaroida kuinka paljon voisi välttää keskusteluja asumisesta, vapaa-ajan tyylistä jne. Itse en ymmärrä ihmisiä jotka kyselevät noin paljon... Valehdellako pitäisi? Eikä ikinä saisi kutsua kylään ettei vaan kukaan tule kateelliseksi?

Minulla on se ero, että en minä ole koskaan ajatellut, ettei kysyjä saisi saada tietää.

Samaistun ketjussa tähän huonekalutuunaajaan, joka saa paljon osinkoja.

Minustakin on kiva elää suht vaatimattomasti, KUNHAN on varallisuutta, joka mahdollistaa sen.

Mutta ihmiset olettavat vaatimattomasti eläjän elävän ehkä tuilla tmv. Minusta olisi asiallista kertoa, että en elä, vaan mulla on vain niin paljon omaisuutta, että ei tarvitse tehdä mitään mitä ei halua.

Tämäkin oli äidistäni hirveää. Miten voin sanoa pienipalkkaiselle, itsensä kovalla aherruksella elättävälle, että mä voin tehdä mitä mua huvittaa? Senkin hän halusi estää, vähintään saamalla minut uskomaan, että minä olen vastuussa siitä, mitä muut minusta ajattelevat.

Hän ei hyväksynyt sitä, että olisin sanonut, ettei mua kiinnosta, mitä joku tietty ihminen ajattelee, ei kaikkien tarvitse olla mun kavereitani. Hän väitti, että silloin kukaan ei haluaisi olla ystäväni.

Mä olen se huonekalutuunaaja ja mulla on naapureita, jotka pitkään kuvittelivat mun olevan työtön tai työkyvyttömyyseläkkeellä. Ihan vain siksi, että saatoin liikkua ulkona mihin aikaan päivästä tahansa. Käydä lähikaupassa tai apteekissa keskellä päivää. Olen tehnyt etätöitä jo 10 vuoden ajan ja ennen pandemiaa etätyö ei ollut kovin yleistä. Nythän tässä taloyhtiössä on aika paljonkin asukkaita, jotka tekevät etätöitä eikä kukaan pidä ihmeellisenä, jos ei lähde aamulla töihin tai käykin lounastauolla koiran kanssa lenkillä.

Oletko siis sitä mieltä, että varallisuus pitääkin piilottaa jotenkin, etteivät muut tule kateellisiksi kuten sinä teet omien mieltymystesi takia?

Minusta sekin on vähän outo ajattelutapa, että kateellisuus jotenkin muuttuisi sen kateuden kohteen viaksi tai velvollisuudeksi, ettei kukaan vain tule kateelliseksi. Ja se vasta lisääkin vettä kateellisen myllyyn, kuten sekin, jos kateuden kohteelle tapahtuu jotain ikävää. Silloin kateellinen riemuitsee.

En todellakaan. Alunperin vain vastasin kommentoijalle, jonka mielestä ystävät näkevät elintason päällepäin. Siihen vastasin, että riippuu ihan elämäntavasta. Joku käyttää rahojaan asioihin, jotka näkyvät päällepäin, ja jotkut taas asioihin, jotka eivät näy. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska se usein on nimenomaan leveilyä.

Ja vaikkei olisikaan, on tahditonta kertoilla leveästä elämäntyylistään jos kaverilla on onneton rahatilanne.

No mitä ihmettä sen rikkaan pitäisi vastata, jos köyhä kysyy "mitä oot viime ajat puuhaillut?" ja rikas on nyt ostanut uuden Porchen, mökille pari vesiskootteria ja käynyt pitkän viikonlopun shoppailemassa Lontoossa? Toteaa vaan, että "mitäs tässä parsin sukkia kotosalla"?

Niinpä, tätä just tarkoitan. Jos kaveri kysyy, mistä sait tän kämpän, kun ollaan 2-kymppisiä opiskelijoita, niin onko se leveilyä sanoa, että tää on mun oma, sain tän lahjaksi 2-vuotiaana?

Ap

kuka kysyy keneltäkään mistä sait asunnon. Paitsi ehkä toinen perijätär jolle voi olla vierasta se yleisin tapa , asunnon itse hankkiminen.

Kyllä mä ainakin tiesin, miten hankituissa asunnoissa mun ystäväni silloin asuivat. Läheisin ystäväni säästi ensin välivuoden tehden töitä, että pystyi menemään opiskelemaan. Hän vaati sukulaiseltaan äitinsä kanssa tämän yksiötä itselleen vuokralle, koska se oli tyhjillään ja sukulaisen vain sellaisena käydään-asuntona. Ystäväni ja hänen äitinsä mielestä se oli sukulaiselle turhaa. Pidin sitä, että he esiintyivät kuin tietäen, mikä on toisille parasta ja milloin he ovat ahneita (pitäessään tyhjää asuntoa) moukkamaisena ja hirveänä käytöksenä sukulaista kohtaan, mutta en sanonut mitä mieltä mä heidän käytöksestään olin, koska en enää siihen aikaan ollut äitini takia oma itseni.

Tälle ystävälle en kertonut, että omistin asunnon, koska hänellähän oli noin vaikeaa löytää itselleen asunto ja oli vielä iloinen, kun sai sen vähän halvemmalla vuokralla, kuin ventovieraalta. Mähän maksoin vastikkeena tietysti vielä vähemmän.

Tämä ystävä olisikin kadehtinut, mutta mitä sitten? Ei se ois mua haitannut. Minua haittasi se, kun äitini sanoi, että hänen kertoessa minusta muille että leveilen, en saa enää ystäviä.

Ap

Höpsis. Ei asunto tee kenestäkään rikasta, vaan se on kuluerå. Ja sen ylläpito vaatii jatkuvasti lisää rahaa, ettei arvolaske. Ihan samalla tavalla kuin auto. Suomi on pullollaan arvottomia asuntoja, jopa isoissa kaupungeissa.

Vierailija kirjoitti:

"Moni köyhä on niin tyhmä, että erehtyy pitämään rikasta, joka köyhän silmissä leveilee, itsekkäänä, ahneena"

Suomessa on vain muutama prosentti rikkaita, tuskin köyhät heidän kanssaan pystyvät jatkuvasti juttelemaan.

Minusta sekin on outoa, kun pidät köyhiä tyhmänä, kun yleistä on akateeminen köyhyys, heillä monilla on pitkä akateeminen koulutus esim. tutkijat, opettajat, lääkärit jne. ja yhtälailla älykäs ja korkeasti koulutettu voi olla työtön, sairastua ja elää hyvin pienillä tuloilla ja köyhyydessä.

Ja mitä ap. tarkoittaa rikkaalla? Kuinka monta sataatuhstta euroa vuositulojen pitää olla ja miljoonien varallisuus, että voi kutsua itseään rikkaaksi.

En määrittele rikkaan määritelmää aivan kuten sillekään ei ole määritelmää, minkä kokoista varallisuutta joku kadehtii.

Joku voi tosiaan kadehtia myös sitä, että varakas voi elää käymättä töissä, kun toinen joutuu käymään siellä vastenmielisesti ja on sama elintaso.

Mua ei niinkään haittaa se, että joku kadehtii vaan se, jos HE väittävät voivansa määritellä, että se toinen on leveilijä, koska se ei piilota onneaan ja iloaan tms.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska se usein on nimenomaan leveilyä.

Ja vaikkei olisikaan, on tahditonta kertoilla leveästä elämäntyylistään jos kaverilla on onneton rahatilanne.

Juurikin näin.... Miksi "rikkaan" pitää puhua elämästään esim "köyhille"? Pitäisivät päänsä kiinni.... 

Ei se kateellinen välttämättä ole itsekään köyhä. Vähän ihmettelen näitä, että miten rikas ja köyhä esimerkiksi tuntevat toisensa, että rikas pääsisi leveilemään, koska ystäväpiirin ja lapsuusystävien taustat ovat usein aika samantyyppiset. Että on onko kyse tosiasiassa vain siitä, että toisella on kateellinen luonne eikä tosiasiallisesta varallisuuserosta kuten tämän ainoan tuntemani kateellisen kohdalla? Eli kyse oli vain siitä, että hän oli kateellinen kaikesta, ei vain rahasta, vaan myös opinnoistani, miehestäni, kodistani jne.

Voisin hyvin kuvitella, että hänkin väittää itsensä olevan köyhä, minun rikas, vaikka taustamme ovat melko samanlaiset. Eroa ei ole kovin paljon.

70-luvun lähiössä me oltiin kaikki samalla viivalla. Professorin ja siivoojan lapset oli samalla luokalla ja leikkivät illat yhdessä. Jälkikäteen sanoisin että oli se herraviha siellä taustalla silloinkin... ja sosiaalinen periytyvyys.... Mutta alkoivat oikeasti näkyä vasta 90-luvun laman jälkeen.

Itse asuin alueella, jossa ei ollut siivoojia tai muita duunareita, vaan kaikkien vanhemmat olivat varakkaita ja akateemisia (paitsi muutama menestynyt yrittäjä ja yksi taitelijaperhe). 70-luku oli suurta tasa-arvon aikaa eli koulut eivät vielä olleet eriytyneitä niin kuin nykyään. 

En ole varmaan siksi törmännyt herravihaan koskaan (paitsi tällä palstalla ja muuten mediassa), kun en sellaisia ihmisiä tunne. Se on vain kummallinen kuriositeetti, jota en osaa ottaa vakavasti. Kuten se kauhea haloo mitä naisten "akateemisuudesta" täällä on. Ei kuulu elämääni mitenkään tuollainen, enkä tiedä miten suhtautuisin, jos moista kohtaisin. Pitäisin varmaan sketsinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska se usein on nimenomaan leveilyä.

Ja vaikkei olisikaan, on tahditonta kertoilla leveästä elämäntyylistään jos kaverilla on onneton rahatilanne.

No mitä ihmettä sen rikkaan pitäisi vastata, jos köyhä kysyy "mitä oot viime ajat puuhaillut?" ja rikas on nyt ostanut uuden Porchen, mökille pari vesiskootteria ja käynyt pitkän viikonlopun shoppailemassa Lontoossa? Toteaa vaan, että "mitäs tässä parsin sukkia kotosalla"?

Niinpä, tätä just tarkoitan. Jos kaveri kysyy, mistä sait tän kämpän, kun ollaan 2-kymppisiä opiskelijoita, niin onko se leveilyä sanoa, että tää on mun oma, sain tän lahjaksi 2-vuotiaana?

Ap

kuka kysyy keneltäkään mistä sait asunnon. Paitsi ehkä toinen perijätär jolle voi olla vierasta se yleisin tapa , asunnon itse hankkiminen.

Kyllä mä ainakin tiesin, miten hankituissa asunnoissa mun ystäväni silloin asuivat. Läheisin ystäväni säästi ensin välivuoden tehden töitä, että pystyi menemään opiskelemaan. Hän vaati sukulaiseltaan äitinsä kanssa tämän yksiötä itselleen vuokralle, koska se oli tyhjillään ja sukulaisen vain sellaisena käydään-asuntona. Ystäväni ja hänen äitinsä mielestä se oli sukulaiselle turhaa. Pidin sitä, että he esiintyivät kuin tietäen, mikä on toisille parasta ja milloin he ovat ahneita (pitäessään tyhjää asuntoa) moukkamaisena ja hirveänä käytöksenä sukulaista kohtaan, mutta en sanonut mitä mieltä mä heidän käytöksestään olin, koska en enää siihen aikaan ollut äitini takia oma itseni.

Tälle ystävälle en kertonut, että omistin asunnon, koska hänellähän oli noin vaikeaa löytää itselleen asunto ja oli vielä iloinen, kun sai sen vähän halvemmalla vuokralla, kuin ventovieraalta. Mähän maksoin vastikkeena tietysti vielä vähemmän.

Tämä ystävä olisikin kadehtinut, mutta mitä sitten? Ei se ois mua haitannut. Minua haittasi se, kun äitini sanoi, että hänen kertoessa minusta muille että leveilen, en saa enää ystäviä.

Ap

Höpsis. Ei asunto tee kenestäkään rikasta, vaan se on kuluerå. Ja sen ylläpito vaatii jatkuvasti lisää rahaa, ettei arvolaske. Ihan samalla tavalla kuin auto. Suomi on pullollaan arvottomia asuntoja, jopa isoissa kaupungeissa.

Öööm, lahjaksi saatu asunto on kylläkin varallisuutta, ei kuluerä. Vastike on vuokraa pienempi, rahaa ei mene lainan korkoihin, jos myyt asunnon, olet käytännössä aina voitolla jne verrattuna asunnon ostajaan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

"Moni köyhä on niin tyhmä, että erehtyy pitämään rikasta, joka köyhän silmissä leveilee, itsekkäänä, ahneena"

Suomessa on vain muutama prosentti rikkaita, tuskin köyhät heidän kanssaan pystyvät jatkuvasti juttelemaan.

Minusta sekin on outoa, kun pidät köyhiä tyhmänä, kun yleistä on akateeminen köyhyys, heillä monilla on pitkä akateeminen koulutus esim. tutkijat, opettajat, lääkärit jne. ja yhtälailla älykäs ja korkeasti koulutettu voi olla työtön, sairastua ja elää hyvin pienillä tuloilla ja köyhyydessä.

Ja mitä ap. tarkoittaa rikkaalla? Kuinka monta sataatuhstta euroa vuositulojen pitää olla ja miljoonien varallisuus, että voi kutsua itseään rikkaaksi.

Kun puhutaan Suomesta, niin mun mielestä rikas on sellainen, jonka vuositulot on vähintään 500 000€ vuodessa ja omaisuutta enemmän kuin 5 miljoonan arvosta. Rikas on siis eri asia kuin suurituloinen. Mutta jos kysyt köyhältä suomalaiselta, moni heistä pitää jo 50 000€ vuodessa tienaavaa, jolla on omistusasunto, kesämökki ja auto, "rikkaana". 

- eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän mitä ap tarkoittaa. Itse en tuo ikinä mitään esille, mutta on raskasta keksiä valmiiksi tekosyitä tai puntaroida kuinka paljon voisi välttää keskusteluja asumisesta, vapaa-ajan tyylistä jne. Itse en ymmärrä ihmisiä jotka kyselevät noin paljon... Valehdellako pitäisi? Eikä ikinä saisi kutsua kylään ettei vaan kukaan tule kateelliseksi?

Minulla on se ero, että en minä ole koskaan ajatellut, ettei kysyjä saisi saada tietää.

Samaistun ketjussa tähän huonekalutuunaajaan, joka saa paljon osinkoja.

Minustakin on kiva elää suht vaatimattomasti, KUNHAN on varallisuutta, joka mahdollistaa sen.

Mutta ihmiset olettavat vaatimattomasti eläjän elävän ehkä tuilla tmv. Minusta olisi asiallista kertoa, että en elä, vaan mulla on vain niin paljon omaisuutta, että ei tarvitse tehdä mitään mitä ei halua.

Tämäkin oli äidistäni hirveää. Miten voin sanoa pienipalkkaiselle, itsensä kovalla aherruksella elättävälle, että mä voin tehdä mitä mua huvittaa? Senkin hän halusi estää, vähintään saamalla minut uskomaan, että minä olen vastuussa siitä, mitä muut minusta ajattelevat.

Hän ei hyväksynyt sitä, että olisin sanonut, ettei mua kiinnosta, mitä joku tietty ihminen ajattelee, ei kaikkien tarvitse olla mun kavereitani. Hän väitti, että silloin kukaan ei haluaisi olla ystäväni.

Mä olen se huonekalutuunaaja ja mulla on naapureita, jotka pitkään kuvittelivat mun olevan työtön tai työkyvyttömyyseläkkeellä. Ihan vain siksi, että saatoin liikkua ulkona mihin aikaan päivästä tahansa. Käydä lähikaupassa tai apteekissa keskellä päivää. Olen tehnyt etätöitä jo 10 vuoden ajan ja ennen pandemiaa etätyö ei ollut kovin yleistä. Nythän tässä taloyhtiössä on aika paljonkin asukkaita, jotka tekevät etätöitä eikä kukaan pidä ihmeellisenä, jos ei lähde aamulla töihin tai käykin lounastauolla koiran kanssa lenkillä.

Oletko siis sitä mieltä, että varallisuus pitääkin piilottaa jotenkin, etteivät muut tule kateellisiksi kuten sinä teet omien mieltymystesi takia?

Minusta sekin on vähän outo ajattelutapa, että kateellisuus jotenkin muuttuisi sen kateuden kohteen viaksi tai velvollisuudeksi, ettei kukaan vain tule kateelliseksi. Ja se vasta lisääkin vettä kateellisen myllyyn, kuten sekin, jos kateuden kohteelle tapahtuu jotain ikävää. Silloin kateellinen riemuitsee.

En todellakaan. Alunperin vain vastasin kommentoijalle, jonka mielestä ystävät näkevät elintason päällepäin. Siihen vastasin, että riippuu ihan elämäntavasta. Joku käyttää rahojaan asioihin, jotka näkyvät päällepäin, ja jotkut taas asioihin, jotka eivät näy. 

Ok. Luin kyllä myös ekan kommenttisi, tein tarkentavan kyssärin.

Usein on sellaista leveilyä ja rahan arvon tuntemattomuutta. Vaikka että hajosi auto, eikä kannattanut korjata kun ei ollut kuin 5000€ arvoinen. Mä en saa 5000€ autoa vaikka ottaisin 5 vuoden maksuajalla, 1000€ autoon vuodessa on aivan liian iso summa. Ajan 500€ autolla 50-80km päivittäin ja on hyvä...

Vierailija kirjoitti:

Usein on sellaista leveilyä ja rahan arvon tuntemattomuutta. Vaikka että hajosi auto, eikä kannattanut korjata kun ei ollut kuin 5000€ arvoinen. Mä en saa 5000€ autoa vaikka ottaisin 5 vuoden maksuajalla, 1000€ autoon vuodessa on aivan liian iso summa. Ajan 500€ autolla 50-80km päivittäin ja on hyvä...

Miksi sinä väität tuota leveilyksi? Olet ilkeä. Mikä oikeus sinulla on haukkua sitä toista? Vaikka oma elämäntilanteesi onkin erilainen. Se EI OLE leveilyä, sillä toisella on vain eritasoinen elintaso, kuin sinulla.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän mitä ap tarkoittaa. Itse en tuo ikinä mitään esille, mutta on raskasta keksiä valmiiksi tekosyitä tai puntaroida kuinka paljon voisi välttää keskusteluja asumisesta, vapaa-ajan tyylistä jne. Itse en ymmärrä ihmisiä jotka kyselevät noin paljon... Valehdellako pitäisi? Eikä ikinä saisi kutsua kylään ettei vaan kukaan tule kateelliseksi?

Minulla on se ero, että en minä ole koskaan ajatellut, ettei kysyjä saisi saada tietää.

Samaistun ketjussa tähän huonekalutuunaajaan, joka saa paljon osinkoja.

Minustakin on kiva elää suht vaatimattomasti, KUNHAN on varallisuutta, joka mahdollistaa sen.

Mutta ihmiset olettavat vaatimattomasti eläjän elävän ehkä tuilla tmv. Minusta olisi asiallista kertoa, että en elä, vaan mulla on vain niin paljon omaisuutta, että ei tarvitse tehdä mitään mitä ei halua.

Tämäkin oli äidistäni hirveää. Miten voin sanoa pienipalkkaiselle, itsensä kovalla aherruksella elättävälle, että mä voin tehdä mitä mua huvittaa? Senkin hän halusi estää, vähintään saamalla minut uskomaan, että minä olen vastuussa siitä, mitä muut minusta ajattelevat.

Hän ei hyväksynyt sitä, että olisin sanonut, ettei mua kiinnosta, mitä joku tietty ihminen ajattelee, ei kaikkien tarvitse olla mun kavereitani. Hän väitti, että silloin kukaan ei haluaisi olla ystäväni.

Mä olen se huonekalutuunaaja ja mulla on naapureita, jotka pitkään kuvittelivat mun olevan työtön tai työkyvyttömyyseläkkeellä. Ihan vain siksi, että saatoin liikkua ulkona mihin aikaan päivästä tahansa. Käydä lähikaupassa tai apteekissa keskellä päivää. Olen tehnyt etätöitä jo 10 vuoden ajan ja ennen pandemiaa etätyö ei ollut kovin yleistä. Nythän tässä taloyhtiössä on aika paljonkin asukkaita, jotka tekevät etätöitä eikä kukaan pidä ihmeellisenä, jos ei lähde aamulla töihin tai käykin lounastauolla koiran kanssa lenkillä.

Oletko siis sitä mieltä, että varallisuus pitääkin piilottaa jotenkin, etteivät muut tule kateellisiksi kuten sinä teet omien mieltymystesi takia?

Minusta sekin on vähän outo ajattelutapa, että kateellisuus jotenkin muuttuisi sen kateuden kohteen viaksi tai velvollisuudeksi, ettei kukaan vain tule kateelliseksi. Ja se vasta lisääkin vettä kateellisen myllyyn, kuten sekin, jos kateuden kohteelle tapahtuu jotain ikävää. Silloin kateellinen riemuitsee.

En todellakaan. Alunperin vain vastasin kommentoijalle, jonka mielestä ystävät näkevät elintason päällepäin. Siihen vastasin, että riippuu ihan elämäntavasta. Joku käyttää rahojaan asioihin, jotka näkyvät päällepäin, ja jotkut taas asioihin, jotka eivät näy. 

Ok. Luin kyllä myös ekan kommenttisi, tein tarkentavan kyssärin.

Mun mielestä on jokaisen oma asia, mihin rahansa käyttää. Mulla on yksi tuttu, joka on pitkäaikaistyötön ja käyttää suurimman osan käyttövaroistaan alkoholiin ja tupakkaan. En ole koskaan kritisoinut häntä siitä asiasta. Se on hänen valintansa ja hänen elämäänsä.