Asioita jotka vain oikeasti köyhä tajuaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä elin lapsena köyhässä pienviljelijäperheessä onnellisesti tietämättä, että olin köyhä. Kituuttelin opiskeluvuodet. Nyt olen "keskiluokassa" ja on kiva velaton koti, muuta omaisuutta ja osakkeitakin, mutta köyhäilen intohimoisesti opitun tavan vuoksi. Parsin sukat. En käy kampaajalla, vaan leikkaan itse latvat. Kuivaan omenia talveksi ja syön talkkunaa välipalaksi. Luksusta elämään on murtomaahiihto lähiseudulla ja eväät kannon päällä.

Köyhäily harrastuksena on aivan eri asia kuin koko elämäntilanteen lävistävä köyhyys. Köyhä ymmärtää, että on varakkaan mielestä vaatimatonta syödä hiihtolenkillä eväitä kannonnokassa, mutta silti tapa on yhtä kaukana omasta arjesta kuin kauniit kuvat sisustuslehden sivuilla.

Voi toki köyhälläkin sinänsä olla sukset ja eväät, mutta noin yleisellä tasolla köyhyys ei ole köyhäilyä.

mistä kuvittelet, että varakkaan mielestä on vaatimatonta syödä hiihtolenkillä eväitä kannonnokassa?

Ainakin täällä kovin mainostavat vaatimattomuuttaan.

Asetan itse köyhänä, että kannolla eväiden syominen kuuluu heillä kategoriaan " olen näin vaatimaton ihminen".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kakun voi leipoa itse. Just tein tiikerikakkua ja laskin että ainekset maksoi 2€. Mutta eihän käy köyhälle.

Olen ollut itsekin köyhä mutta päätin nousta sieltä suosta ja niin nousin.

Ohis

Niin, se maksaa 2 e per kakku jos sulla on jo kaikki valmiina kaapissa. Ja jos sulla ei ole kaapissa kuin vaikkapa puolet tiikerikakun tarpeista, tulee hintaa enemmän. Esim. jauhot 1e, margariini 1,5 e, sokeri 1e.. Pelkästään nuokin tekee jo 3,5 e. ja mieti mitä kaikkea tuosta vielä puuttuu. Se, että niitä voi käyttää myöhemmin muuhunkin ruokaan tai leivontaan, ei auta sillä hetkellä kun taskussa on viikoksi se 5 e.

Tää tuntuu olevan se asia, mikä ihmisiltä unohtuu. Ei auta, että joku nakkisopan annoksen hinta on vaikka alle euro, kun sun pitää ostaa ensin siihen ne kaikki perunat, porkkanat, sipulit ja nakit, ja niitä sä et saa millään eurolla (koska ne pirun nakit maksaa sen pari euroa). Se soppa voi maksaa 5 e kun meet ostamaan niitä tarvikkeita ja sulla ei oo käytössä vaikka kun se euro. Ymmärrätkö? Kauppa ei ehkä ihan ymmärrä, että haluaisit ostaa paketista vain kaksi nakkia sitä sun soppa-annosta varten.

Ja se että ostaessas vaikka sen kilon tai kahen pussin perunaa/porkkanaa/sipulia ja niistä riittää seuraaviinkin ruokiin osa, sä tarviit silti jotain tuohon joka täyttää. Kasvikset on hyviä, mutta ne ei täytä vatsaa pitkään. Ja taas pitäis irrota jostain muutama euro. Toki sellainen joka pärjää linnun annoksilla, pärjää varmasti myös pelkillä kasviksilla.

Oikeasti, jokainen vänkääjä voisi ihan vaikka kokemuksen takia testata elää köyhän elämää. Ei mitään viikkoa, koska sen nyt selviää jokainen, mutta parisen kuukautta. Siinä saisi jo tuntumaa, millaista olisi tuo ruoan ostaminen. Ja toivo toki samalla, ettet tarvitse esim mitään terveyspalveluita tai pakastimenhakureissuja....

olen elänyt useamman vuoden alle köyhyysrajan ja aivan omasta halustani. Aluksi vaikeinta, tai työläintä, oli etsiä oikeat tavat tehdä ostoksia, mutta kun rutiinit syntyivät, ei se vaikeaa ole. Kaikessa on kyse siitä miten itse mielensä ohjelmoi ja miten asioihin suhtautuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä elin lapsena köyhässä pienviljelijäperheessä onnellisesti tietämättä, että olin köyhä. Kituuttelin opiskeluvuodet. Nyt olen "keskiluokassa" ja on kiva velaton koti, muuta omaisuutta ja osakkeitakin, mutta köyhäilen intohimoisesti opitun tavan vuoksi. Parsin sukat. En käy kampaajalla, vaan leikkaan itse latvat. Kuivaan omenia talveksi ja syön talkkunaa välipalaksi. Luksusta elämään on murtomaahiihto lähiseudulla ja eväät kannon päällä.

Köyhäily harrastuksena on aivan eri asia kuin koko elämäntilanteen lävistävä köyhyys. Köyhä ymmärtää, että on varakkaan mielestä vaatimatonta syödä hiihtolenkillä eväitä kannonnokassa, mutta silti tapa on yhtä kaukana omasta arjesta kuin kauniit kuvat sisustuslehden sivuilla.

Voi toki köyhälläkin sinänsä olla sukset ja eväät, mutta noin yleisellä tasolla köyhyys ei ole köyhäilyä.

Ymmärsin kommentin ihan pelkkänä toteamuksena, että kun on elänyt lapsuuden köyhyydessä, niin tapa elää säästeliäästi on jäänyt aikuisuuteenkin, vaikka rahaakin jo olisi. Toisin sanoen elää kuten aina ennenkin, ilman erityistä köyhäilyllä hekumointia.

Korjaan, että jälkimmäisen lauseen voi jättää pois: pienviljelijäperheen lapsihan kertoo köyhäilevänsä intohimoisesti. En kyllä näe siinä edelleenkään mitään negatiivista. Pitäisikö aina laittaa kaikki raha menemään, jos sitä on?

Miksi pitää mennä toiseen ääripäähän, eli "laittaa kaikki raha menemään"?  Köyhän elämä ei todellakaan ole tuota mustavalkoajattelua "nuuka/tuhluri", vaan päivittäistä selviytymistä sillä mitä on juuri nyt.

Köyhää ei haittaisi yhtään vaikka köyhäilijä kävisi hiihtolenkilllään lettukahvilassa kaakaolla, koska senkin pitäjä voi olla pienituloinen, joka yrittää työllistää  sesonkikahvilalla itseään.  Jos hiihtelijä ajattelee näyttävänsä köyhälle esimerkkiä, kun syö eväitä kannonnokassa, niin kiitos ei, ei tarvitse.  Köyhä ei samaistu tilanteeseen yhtään enempää kuin lukiessaan lehdestä herttuatar Meghanin vieraillleen kodittomien luona kadulla.  

Joudun näköjään jankkaamaan, että en ymmärrä miksi pitää suhtautua negatiivisesti jonkun tuntemattoman henkilön toteamukseen siitä, että kun on elänyt lapsuutensa köyhyydessä, moni totuttu tapa säilyy aikuisenakin, vaikka rahaa olisi jo laittaa vaikka mihin. Tottakai tilanne on silloin väistämättä eri kuin joutua vielä aikuiselämässäkin laskemaan jokainen menonsa sentilleen. Se, että kertoo omasta historiastaan ja nykytilanteestaan, ei tarkoita etteikö samalla voi olla tajua siitä todellisuudesta, jossa joku toinen joka sentin laskija joutuu elämään (jatkuvasti varakkaasti eläneiltä se tosin todennäköisesti puuttuu). Hän ei ollut tuputtamassa hiihtoretkiä ym. oikeasti tällä hetkellä köyhille, kuten niin moni pihalla oleva lumiukko tässä keskustelussa.

Keskusteluketjun arvokkainta antia on tietenkin todelliset tämänhetkiset köyhyyden kokemukset, mutta mielestäni tämäkin on hyvä näkökulma muiden joukossa - lapsuus- ja opiskeluaikoina köyhyydessä eläneen näkökulma.

Tiivistettynä; on veetuilua tai tilannetajuttomuutta kertoa nauttivansa köyhäilystä sellaisille, jotka kärsivät köyhyydestä.  Vähän niin kuin istahtaisit terveyskeskuksen eteisessä pyörätuoliin ja rullaisit sillä jonkun invalidin luo kertomaan, että sinusta tämä on kiva tapa kulkea.

Minä jäin työttömäksi ja muutaman vuoden kuluessa menetin suurin piirtein kaiken, minkä voi menettää. Kaksi hyville eläkepäiville päässyttä kaveriani jaksoi selittää sitä, että pitäisi vain jaksaa nauttia pikkuasioista kuten teehetkestä terassilla. Minulla ei ollut terassia eikä teekuppiakaan (nyt on teekuppi), ja asunnottomuuden ahdistus oli muutenkin (ja on edelleen) kaiken muun ylitse käyvä tunne.

Nämä kaksi kaveria valittivat mielellään sitä, että "eihän tällä eläkkeellä elä". Ei varmaan eläisikään, jollei taloudessa olisi myös varakkaan puolison eläkettä, jo 70-luvulla hankittuja sijoitusasuntoja ja muuta huomattavaa varallisuutta. Eivät nuo kaksi kaveria ilkeitä olleet, vaan he kerta kaikkiaan eivät ymmärtäneet. Heille köyhyys oli "opiskelijan köyhyyttä" eli sitä, että rahaa on hyvin vähän, mutta tulevaisuus on pitkä ja täynnä mahdollisuuksia, ja sitä, että turistibussin vierellä juoksee lapsia käsi ojossa kerjäämässä pikkurahaa. "Heillä oli niin iloiset silmätkin ja ihana hymy. Kyllä köyhäkin voi olla onnellinen."

Puhun näistä kavereistani menneessä aikamuodossa, koska katkaisin välit kumpaankin. Kuukausien kuluessa he siirsivät itsensä minun yläpuolelleni. Kun rehellisestä ymmärtämättömyydestä tuli ylemmyydentuntoista letkauttelua ja esimerkiksi ulkonäöstä huomauttelua ("sinä näytät ihan hirveältä, tuo tukka on kauhea, kauhea, kauhea"), minulle riitti.

Hyvätuloiset naiset eli miehen rahoilla elävät, ovat hyvin usein ihan omassa kuplassaan eläviä. Usein herää säälintunteita ja tekisi mieli päätä taputtaa "voi sua pientä"-lausein, kun ovat pihalla kuin lumiukot. Silloin sitä ajattelee ja joskus tulee sanottua "on se luojan lykky että sullakin on mies elättämässä, miten pärjäisit omilla tuloillasi". No eihän ne pärjäis. Mutta miehen taloudellisella tuella on hyvä katsella alaspäin. Tilannehan muuttuisi aika lailla jos mies ottaisi ja lähtisi. Sitten me köyhät oltais niitä olkapäitä ja neuvonantajia. Kuten minun siskolleni kävi vuosia sitten kun erosi miehestään. Ensin äidin piti ostaa huonekalut hänelle ja minun neuvoa paperitöissä (silloin ei ollut nettiä). Onneksi löysi uuden elättäjän ja nyt on sitten käteviä neuvoja köyhälle. Etsin asuntoa ja hän löytää minulle aina "sopivia" asuntoja joissa vastike on 400€ (tulot on 540€). Neuvoo myös miten omakotitalon tavaroiden kanssa voi muuttaa kaksioon ihan helposti, sen kun ottaa ja pakkaa vaan kaiken. Kirjaesimerkki naisesta joka tarvitsee miehen pysyäkseen hengissä ja selvitäkseen arjesta. Näitä on paljon ja nämä on niitä kaikkein viisaimpia neuvojia elämässä. Jos kysyy miten neuvoja itse on samassa köyhässä tilanteessa pärjännyt, vastausta ei tule koska sellaista ei ole ollut hänen elämässään, joku toinen on aina maksanut. Kuitenkin pitää itseään pätevänä neuvomaan. 

Minulla on tai oli, olen nyt ottanut etäisyyttä, myös eräs naistuttava joka erosi. Hän joutui vähäksi aikaa muuttamaan yksiöön. Lapset jäivät isälle ja nainen kuittasi talonpuolikkaalla elatusmaksut lapsilleen kerralla.

Hän ei lainkaan tajunnut, että nyt pitää tulla toimeen omalla palkalla ja asua yksiössä kerrostalossa. Voi sitä valituksen määrää. Kävimme silloin tanssimassa, olin sinkku, ja hän sanoi suoraan ettei meinaa kauan tässä tilanteessa yksin olla. Hän haki miestä määrätietoisesti. Sanoi sen suoraan minulle.

No, kappas vaa, hän löysikin suhteellisen varakkaan poikamiehen, muutti pikimmiten miehen omistamaan uudehkoon tilavaan tiilitaloon viihtyisine pihoineen.

Minä asuin silloin itsekin yksiössä. Välillä sanoin, että vain yksi huone ahdistaa kun on niin kuuma ja yhteen suuntaan ikkunat ja parveke. Ei sii ole läpivetoa.

Hänhän oli autuaasti jo unohtanut omat kitinänsä yksin asumisen ankeudesta ja yksiössä asumisesta ja meinasin pyrskähtää nauruun kun hän miltei sormi pystyssä sanoi minulle: kyllä yhdelle ihmiselle yksiö on ihan riittävä ja tarpeeksi tilava, mihin sinä tilaa tarvitset. Mikä hätä sinun on siinä olla.

Piti sanoa, että hyvä se on tiilitalosta huudella.

ei ole todellista..

Meidän perheen tulot yhteensä: 2800. Ok-talo, 3 lasta. Köyhiä, mutta terveitä ja piikittömiä. Siinä rikkaus!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä elin lapsena köyhässä pienviljelijäperheessä onnellisesti tietämättä, että olin köyhä. Kituuttelin opiskeluvuodet. Nyt olen "keskiluokassa" ja on kiva velaton koti, muuta omaisuutta ja osakkeitakin, mutta köyhäilen intohimoisesti opitun tavan vuoksi. Parsin sukat. En käy kampaajalla, vaan leikkaan itse latvat. Kuivaan omenia talveksi ja syön talkkunaa välipalaksi. Luksusta elämään on murtomaahiihto lähiseudulla ja eväät kannon päällä.

Köyhäily harrastuksena on aivan eri asia kuin koko elämäntilanteen lävistävä köyhyys. Köyhä ymmärtää, että on varakkaan mielestä vaatimatonta syödä hiihtolenkillä eväitä kannonnokassa, mutta silti tapa on yhtä kaukana omasta arjesta kuin kauniit kuvat sisustuslehden sivuilla.

Voi toki köyhälläkin sinänsä olla sukset ja eväät, mutta noin yleisellä tasolla köyhyys ei ole köyhäilyä.

Ymmärsin kommentin ihan pelkkänä toteamuksena, että kun on elänyt lapsuuden köyhyydessä, niin tapa elää säästeliäästi on jäänyt aikuisuuteenkin, vaikka rahaakin jo olisi. Toisin sanoen elää kuten aina ennenkin, ilman erityistä köyhäilyllä hekumointia.

Korjaan, että jälkimmäisen lauseen voi jättää pois: pienviljelijäperheen lapsihan kertoo köyhäilevänsä intohimoisesti. En kyllä näe siinä edelleenkään mitään negatiivista. Pitäisikö aina laittaa kaikki raha menemään, jos sitä on?

Miksi pitää mennä toiseen ääripäähän, eli "laittaa kaikki raha menemään"?  Köyhän elämä ei todellakaan ole tuota mustavalkoajattelua "nuuka/tuhluri", vaan päivittäistä selviytymistä sillä mitä on juuri nyt.

Köyhää ei haittaisi yhtään vaikka köyhäilijä kävisi hiihtolenkilllään lettukahvilassa kaakaolla, koska senkin pitäjä voi olla pienituloinen, joka yrittää työllistää  sesonkikahvilalla itseään.  Jos hiihtelijä ajattelee näyttävänsä köyhälle esimerkkiä, kun syö eväitä kannonnokassa, niin kiitos ei, ei tarvitse.  Köyhä ei samaistu tilanteeseen yhtään enempää kuin lukiessaan lehdestä herttuatar Meghanin vieraillleen kodittomien luona kadulla.  

Joudun näköjään jankkaamaan, että en ymmärrä miksi pitää suhtautua negatiivisesti jonkun tuntemattoman henkilön toteamukseen siitä, että kun on elänyt lapsuutensa köyhyydessä, moni totuttu tapa säilyy aikuisenakin, vaikka rahaa olisi jo laittaa vaikka mihin. Tottakai tilanne on silloin väistämättä eri kuin joutua vielä aikuiselämässäkin laskemaan jokainen menonsa sentilleen. Se, että kertoo omasta historiastaan ja nykytilanteestaan, ei tarkoita etteikö samalla voi olla tajua siitä todellisuudesta, jossa joku toinen joka sentin laskija joutuu elämään (jatkuvasti varakkaasti eläneiltä se tosin todennäköisesti puuttuu). Hän ei ollut tuputtamassa hiihtoretkiä ym. oikeasti tällä hetkellä köyhille, kuten niin moni pihalla oleva lumiukko tässä keskustelussa.

Keskusteluketjun arvokkainta antia on tietenkin todelliset tämänhetkiset köyhyyden kokemukset, mutta mielestäni tämäkin on hyvä näkökulma muiden joukossa - lapsuus- ja opiskeluaikoina köyhyydessä eläneen näkökulma.

Tiivistettynä; on veetuilua tai tilannetajuttomuutta kertoa nauttivansa köyhäilystä sellaisille, jotka kärsivät köyhyydestä.  Vähän niin kuin istahtaisit terveyskeskuksen eteisessä pyörätuoliin ja rullaisit sillä jonkun invalidin luo kertomaan, että sinusta tämä on kiva tapa kulkea.

Minä jäin työttömäksi ja muutaman vuoden kuluessa menetin suurin piirtein kaiken, minkä voi menettää. Kaksi hyville eläkepäiville päässyttä kaveriani jaksoi selittää sitä, että pitäisi vain jaksaa nauttia pikkuasioista kuten teehetkestä terassilla. Minulla ei ollut terassia eikä teekuppiakaan (nyt on teekuppi), ja asunnottomuuden ahdistus oli muutenkin (ja on edelleen) kaiken muun ylitse käyvä tunne.

Nämä kaksi kaveria valittivat mielellään sitä, että "eihän tällä eläkkeellä elä". Ei varmaan eläisikään, jollei taloudessa olisi myös varakkaan puolison eläkettä, jo 70-luvulla hankittuja sijoitusasuntoja ja muuta huomattavaa varallisuutta. Eivät nuo kaksi kaveria ilkeitä olleet, vaan he kerta kaikkiaan eivät ymmärtäneet. Heille köyhyys oli "opiskelijan köyhyyttä" eli sitä, että rahaa on hyvin vähän, mutta tulevaisuus on pitkä ja täynnä mahdollisuuksia, ja sitä, että turistibussin vierellä juoksee lapsia käsi ojossa kerjäämässä pikkurahaa. "Heillä oli niin iloiset silmätkin ja ihana hymy. Kyllä köyhäkin voi olla onnellinen."

Puhun näistä kavereistani menneessä aikamuodossa, koska katkaisin välit kumpaankin. Kuukausien kuluessa he siirsivät itsensä minun yläpuolelleni. Kun rehellisestä ymmärtämättömyydestä tuli ylemmyydentuntoista letkauttelua ja esimerkiksi ulkonäöstä huomauttelua ("sinä näytät ihan hirveältä, tuo tukka on kauhea, kauhea, kauhea"), minulle riitti.

Miiksi köyhä menettää aina kaiken pienimmästäkin vastoinkäymisestä? Minä jos jään työttömäksi nyt 50 vuotiaana, niin myyn velattoman kotini ja summalla elän mukavasti, vaikka en koskaan enää työllistyisi. Lukisin itseni myös hoitajaksi ja saisin työpaikan, palkka puoliintuisi mutta en olisi köyhä.

Miksi köyhällä kaikki aina kosahtaa yhteen pesukoneeseen? Perintöä en ole saanut, muuta kun järkeä.

Jos sairastun, saan vakuutuskorvausta kun olen takunnut itseni vakuuttaa. Ja hyvää sairaspäivärahaa, kun on ollut kunnon tulot. Mutta köyhä ei ole voinut tehdä mitään, kun voi tuet mennä, tiedetään.

Selkeesti olet saanut perinnöksi todella vähän järkeä.. oon pahoillani siitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täältä kuopasta, hei! Tarkoitin vain, että oikeasti köyhä vinguttaa sitä korttia ihan eri tahtiin kuin hyväosainen.

 Ei se nyt noinkaan ole. Hyväosoainenkin voi elää kitsaasti. 

Kulutustottumukset ovat jo niin kuopassa, ette oikein pysty oikein mistään säästämään, kiitos vaan neuvosta.

Ja edelleen, minun vaatimattomilla ostoksillani en bonuksia kerrytä, ikävä tuottaa pettymys.

Miten bonuskortti auttaa muuttamaan minun jo todella alhaisia kulutustottumuksia?

Kasvattaako se jotenkin minun kuukaudessa saamaani rahasummaa? Ja kuinka paljon? Anna joku rahallinen esimerkki, että tyhmä köyhä tajuaa.

anna listaus kaikista kuukauden aikana tekemistäsi ostoksista, yksityiskohtaisesti, ei mitään sellaista, että ruokaan 50 euroa, käyttötavaroihin 10 euroa, vaan selkeä yksilöity lista, niin katsotaan. Lisäksi tulot ja tuet ja avustukset.

On se kumma kun oikeasti köyhät kertoo jotain, minkä ovat itse tajunneet todeksi niin hyväosaisten vaan täytyy päkättää vastaan.

tällä palstalla yksikään köyhä ei ole vielä suostunut avamaan köyhyyttään yksityiskohtaisesti, jotta olisimme voineet nähdä omin silmin, että mitään ei oikeasti ole tehtävissä, siksi teihin ei täällä uskota, tai osaamiseenne.

Siis onko teillä jokin lista valmiina mitä voi esitellä muille?

Ei valmiina tietenkään, mutta pitäähän sitä sen verran vaivautua, että kaivaa esille kuitit ja tiliotteet ja naputtelee hankinnat ja niiden summat tänne nettipalstalle, jotta tuo valopää saisi päivittelemistä.

"Ei ole vielä suostunut avaaman köyhyyttään yksityiskohtaisesti" on kyllä niin veemäinen ilmaus, että sen suustaan päästäneelle toivoisi vähintään syyhyä kesän ajaksi.

Palstan köyhät usein esittävät usein uskomattomia (lue: valheellisia) väittämiä siitä miten muka ei jää rahaa mihinkään. Kun tunkiota vähän sohaisee, saa selville, että sitä rahaa uppoaa uskomattomiin (lue: huonoilla valinnoilla tehtyihin) kohteisiin. Siitä syystä moni täällä on alkanut kysellä yksityiskohtaisia selvityksiä ihmisille, jotka pyytävät apua (!huom!) siihen miten voisi selvitä ja nuukailla vielä enemmän. Että ihan turha nyt uhriutua omassa säälittävyydessäsi, jos joku sattuikin taas kerran kysymään ja avaamaan sitä köyhyyttä, jotta voitaisiin auttaa, kuten kysyjä kysyi.

- sivusta vain, mutta kyllä minuakin alkaa epäilyttää jo tämä köyhien armeija, kun mikään ei onnistu. Ensin maristaan, että kun ei löydä seuraa ja kun sanotaan mistä sitä seuraa nykyisin löytyy, kerrotaan, että kun se on se mummo, joak ei löydä eikä hän vaan halua tuolla tavalla etsiä seuraa. Noh... silloin on turha valittaa siitä että seuraa ei löydy, jos ei itse halua mennä sinne missä seura on.

Ei minullekaan ole löytynyt kissaa kotiini, vaikka sellaisen haluaisin, mutta en valita, koska en ole kissaa etsinyt sieltä, missä niitä kissoja nykyisin on, eli löytöeläinkodeista. Turhaan siis kitisisin siitä, että kun kissaa ei löydy, kun itse tiedän, että en ole oikeasti edes lähtenyt etsimään.

Liisa............. kirjoitti:

Meidän perheen tulot yhteensä: 2800. Ok-talo, 3 lasta. Köyhiä, mutta terveitä ja piikittömiä. Siinä rikkaus!

Taas tätä....köyhällä ei ole omakotitaloa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä elin lapsena köyhässä pienviljelijäperheessä onnellisesti tietämättä, että olin köyhä. Kituuttelin opiskeluvuodet. Nyt olen "keskiluokassa" ja on kiva velaton koti, muuta omaisuutta ja osakkeitakin, mutta köyhäilen intohimoisesti opitun tavan vuoksi. Parsin sukat. En käy kampaajalla, vaan leikkaan itse latvat. Kuivaan omenia talveksi ja syön talkkunaa välipalaksi. Luksusta elämään on murtomaahiihto lähiseudulla ja eväät kannon päällä.

Köyhäily harrastuksena on aivan eri asia kuin koko elämäntilanteen lävistävä köyhyys. Köyhä ymmärtää, että on varakkaan mielestä vaatimatonta syödä hiihtolenkillä eväitä kannonnokassa, mutta silti tapa on yhtä kaukana omasta arjesta kuin kauniit kuvat sisustuslehden sivuilla.

Voi toki köyhälläkin sinänsä olla sukset ja eväät, mutta noin yleisellä tasolla köyhyys ei ole köyhäilyä.

Ymmärsin kommentin ihan pelkkänä toteamuksena, että kun on elänyt lapsuuden köyhyydessä, niin tapa elää säästeliäästi on jäänyt aikuisuuteenkin, vaikka rahaakin jo olisi. Toisin sanoen elää kuten aina ennenkin, ilman erityistä köyhäilyllä hekumointia.

Korjaan, että jälkimmäisen lauseen voi jättää pois: pienviljelijäperheen lapsihan kertoo köyhäilevänsä intohimoisesti. En kyllä näe siinä edelleenkään mitään negatiivista. Pitäisikö aina laittaa kaikki raha menemään, jos sitä on?

Miksi pitää mennä toiseen ääripäähän, eli "laittaa kaikki raha menemään"?  Köyhän elämä ei todellakaan ole tuota mustavalkoajattelua "nuuka/tuhluri", vaan päivittäistä selviytymistä sillä mitä on juuri nyt.

Köyhää ei haittaisi yhtään vaikka köyhäilijä kävisi hiihtolenkilllään lettukahvilassa kaakaolla, koska senkin pitäjä voi olla pienituloinen, joka yrittää työllistää  sesonkikahvilalla itseään.  Jos hiihtelijä ajattelee näyttävänsä köyhälle esimerkkiä, kun syö eväitä kannonnokassa, niin kiitos ei, ei tarvitse.  Köyhä ei samaistu tilanteeseen yhtään enempää kuin lukiessaan lehdestä herttuatar Meghanin vieraillleen kodittomien luona kadulla.  

Joudun näköjään jankkaamaan, että en ymmärrä miksi pitää suhtautua negatiivisesti jonkun tuntemattoman henkilön toteamukseen siitä, että kun on elänyt lapsuutensa köyhyydessä, moni totuttu tapa säilyy aikuisenakin, vaikka rahaa olisi jo laittaa vaikka mihin. Tottakai tilanne on silloin väistämättä eri kuin joutua vielä aikuiselämässäkin laskemaan jokainen menonsa sentilleen. Se, että kertoo omasta historiastaan ja nykytilanteestaan, ei tarkoita etteikö samalla voi olla tajua siitä todellisuudesta, jossa joku toinen joka sentin laskija joutuu elämään (jatkuvasti varakkaasti eläneiltä se tosin todennäköisesti puuttuu). Hän ei ollut tuputtamassa hiihtoretkiä ym. oikeasti tällä hetkellä köyhille, kuten niin moni pihalla oleva lumiukko tässä keskustelussa.

Keskusteluketjun arvokkainta antia on tietenkin todelliset tämänhetkiset köyhyyden kokemukset, mutta mielestäni tämäkin on hyvä näkökulma muiden joukossa - lapsuus- ja opiskeluaikoina köyhyydessä eläneen näkökulma.

Tiivistettynä; on veetuilua tai tilannetajuttomuutta kertoa nauttivansa köyhäilystä sellaisille, jotka kärsivät köyhyydestä.  Vähän niin kuin istahtaisit terveyskeskuksen eteisessä pyörätuoliin ja rullaisit sillä jonkun invalidin luo kertomaan, että sinusta tämä on kiva tapa kulkea.

Minä jäin työttömäksi ja muutaman vuoden kuluessa menetin suurin piirtein kaiken, minkä voi menettää. Kaksi hyville eläkepäiville päässyttä kaveriani jaksoi selittää sitä, että pitäisi vain jaksaa nauttia pikkuasioista kuten teehetkestä terassilla. Minulla ei ollut terassia eikä teekuppiakaan (nyt on teekuppi), ja asunnottomuuden ahdistus oli muutenkin (ja on edelleen) kaiken muun ylitse käyvä tunne.

Nämä kaksi kaveria valittivat mielellään sitä, että "eihän tällä eläkkeellä elä". Ei varmaan eläisikään, jollei taloudessa olisi myös varakkaan puolison eläkettä, jo 70-luvulla hankittuja sijoitusasuntoja ja muuta huomattavaa varallisuutta. Eivät nuo kaksi kaveria ilkeitä olleet, vaan he kerta kaikkiaan eivät ymmärtäneet. Heille köyhyys oli "opiskelijan köyhyyttä" eli sitä, että rahaa on hyvin vähän, mutta tulevaisuus on pitkä ja täynnä mahdollisuuksia, ja sitä, että turistibussin vierellä juoksee lapsia käsi ojossa kerjäämässä pikkurahaa. "Heillä oli niin iloiset silmätkin ja ihana hymy. Kyllä köyhäkin voi olla onnellinen."

Puhun näistä kavereistani menneessä aikamuodossa, koska katkaisin välit kumpaankin. Kuukausien kuluessa he siirsivät itsensä minun yläpuolelleni. Kun rehellisestä ymmärtämättömyydestä tuli ylemmyydentuntoista letkauttelua ja esimerkiksi ulkonäöstä huomauttelua ("sinä näytät ihan hirveältä, tuo tukka on kauhea, kauhea, kauhea"), minulle riitti.

Miiksi köyhä menettää aina kaiken pienimmästäkin vastoinkäymisestä? Minä jos jään työttömäksi nyt 50 vuotiaana, niin myyn velattoman kotini ja summalla elän mukavasti, vaikka en koskaan enää työllistyisi. Lukisin itseni myös hoitajaksi ja saisin työpaikan, palkka puoliintuisi mutta en olisi köyhä.

Miksi köyhällä kaikki aina kosahtaa yhteen pesukoneeseen? Perintöä en ole saanut, muuta kun järkeä.

Jos sairastun, saan vakuutuskorvausta kun olen takunnut itseni vakuuttaa. Ja hyvää sairaspäivärahaa, kun on ollut kunnon tulot. Mutta köyhä ei ole voinut tehdä mitään, kun voi tuet mennä, tiedetään.

Selkeesti olet saanut perinnöksi todella vähän järkeä.. oon pahoillani siitä.

Toi kommentti taisi olla ironiaa. Ei kukaan voi oikeasti olla noin tyhmä :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä elin lapsena köyhässä pienviljelijäperheessä onnellisesti tietämättä, että olin köyhä. Kituuttelin opiskeluvuodet. Nyt olen "keskiluokassa" ja on kiva velaton koti, muuta omaisuutta ja osakkeitakin, mutta köyhäilen intohimoisesti opitun tavan vuoksi. Parsin sukat. En käy kampaajalla, vaan leikkaan itse latvat. Kuivaan omenia talveksi ja syön talkkunaa välipalaksi. Luksusta elämään on murtomaahiihto lähiseudulla ja eväät kannon päällä.

Köyhäily harrastuksena on aivan eri asia kuin koko elämäntilanteen lävistävä köyhyys. Köyhä ymmärtää, että on varakkaan mielestä vaatimatonta syödä hiihtolenkillä eväitä kannonnokassa, mutta silti tapa on yhtä kaukana omasta arjesta kuin kauniit kuvat sisustuslehden sivuilla.

Voi toki köyhälläkin sinänsä olla sukset ja eväät, mutta noin yleisellä tasolla köyhyys ei ole köyhäilyä.

Ymmärsin kommentin ihan pelkkänä toteamuksena, että kun on elänyt lapsuuden köyhyydessä, niin tapa elää säästeliäästi on jäänyt aikuisuuteenkin, vaikka rahaakin jo olisi. Toisin sanoen elää kuten aina ennenkin, ilman erityistä köyhäilyllä hekumointia.

Korjaan, että jälkimmäisen lauseen voi jättää pois: pienviljelijäperheen lapsihan kertoo köyhäilevänsä intohimoisesti. En kyllä näe siinä edelleenkään mitään negatiivista. Pitäisikö aina laittaa kaikki raha menemään, jos sitä on?

Miksi pitää mennä toiseen ääripäähän, eli "laittaa kaikki raha menemään"?  Köyhän elämä ei todellakaan ole tuota mustavalkoajattelua "nuuka/tuhluri", vaan päivittäistä selviytymistä sillä mitä on juuri nyt.

Köyhää ei haittaisi yhtään vaikka köyhäilijä kävisi hiihtolenkilllään lettukahvilassa kaakaolla, koska senkin pitäjä voi olla pienituloinen, joka yrittää työllistää  sesonkikahvilalla itseään.  Jos hiihtelijä ajattelee näyttävänsä köyhälle esimerkkiä, kun syö eväitä kannonnokassa, niin kiitos ei, ei tarvitse.  Köyhä ei samaistu tilanteeseen yhtään enempää kuin lukiessaan lehdestä herttuatar Meghanin vieraillleen kodittomien luona kadulla.  

Joudun näköjään jankkaamaan, että en ymmärrä miksi pitää suhtautua negatiivisesti jonkun tuntemattoman henkilön toteamukseen siitä, että kun on elänyt lapsuutensa köyhyydessä, moni totuttu tapa säilyy aikuisenakin, vaikka rahaa olisi jo laittaa vaikka mihin. Tottakai tilanne on silloin väistämättä eri kuin joutua vielä aikuiselämässäkin laskemaan jokainen menonsa sentilleen. Se, että kertoo omasta historiastaan ja nykytilanteestaan, ei tarkoita etteikö samalla voi olla tajua siitä todellisuudesta, jossa joku toinen joka sentin laskija joutuu elämään (jatkuvasti varakkaasti eläneiltä se tosin todennäköisesti puuttuu). Hän ei ollut tuputtamassa hiihtoretkiä ym. oikeasti tällä hetkellä köyhille, kuten niin moni pihalla oleva lumiukko tässä keskustelussa.

Keskusteluketjun arvokkainta antia on tietenkin todelliset tämänhetkiset köyhyyden kokemukset, mutta mielestäni tämäkin on hyvä näkökulma muiden joukossa - lapsuus- ja opiskeluaikoina köyhyydessä eläneen näkökulma.

Tiivistettynä; on veetuilua tai tilannetajuttomuutta kertoa nauttivansa köyhäilystä sellaisille, jotka kärsivät köyhyydestä.  Vähän niin kuin istahtaisit terveyskeskuksen eteisessä pyörätuoliin ja rullaisit sillä jonkun invalidin luo kertomaan, että sinusta tämä on kiva tapa kulkea.

Minä jäin työttömäksi ja muutaman vuoden kuluessa menetin suurin piirtein kaiken, minkä voi menettää. Kaksi hyville eläkepäiville päässyttä kaveriani jaksoi selittää sitä, että pitäisi vain jaksaa nauttia pikkuasioista kuten teehetkestä terassilla. Minulla ei ollut terassia eikä teekuppiakaan (nyt on teekuppi), ja asunnottomuuden ahdistus oli muutenkin (ja on edelleen) kaiken muun ylitse käyvä tunne.

Nämä kaksi kaveria valittivat mielellään sitä, että "eihän tällä eläkkeellä elä". Ei varmaan eläisikään, jollei taloudessa olisi myös varakkaan puolison eläkettä, jo 70-luvulla hankittuja sijoitusasuntoja ja muuta huomattavaa varallisuutta. Eivät nuo kaksi kaveria ilkeitä olleet, vaan he kerta kaikkiaan eivät ymmärtäneet. Heille köyhyys oli "opiskelijan köyhyyttä" eli sitä, että rahaa on hyvin vähän, mutta tulevaisuus on pitkä ja täynnä mahdollisuuksia, ja sitä, että turistibussin vierellä juoksee lapsia käsi ojossa kerjäämässä pikkurahaa. "Heillä oli niin iloiset silmätkin ja ihana hymy. Kyllä köyhäkin voi olla onnellinen."

Puhun näistä kavereistani menneessä aikamuodossa, koska katkaisin välit kumpaankin. Kuukausien kuluessa he siirsivät itsensä minun yläpuolelleni. Kun rehellisestä ymmärtämättömyydestä tuli ylemmyydentuntoista letkauttelua ja esimerkiksi ulkonäöstä huomauttelua ("sinä näytät ihan hirveältä, tuo tukka on kauhea, kauhea, kauhea"), minulle riitti.

Hyvätuloiset naiset eli miehen rahoilla elävät, ovat hyvin usein ihan omassa kuplassaan eläviä. Usein herää säälintunteita ja tekisi mieli päätä taputtaa "voi sua pientä"-lausein, kun ovat pihalla kuin lumiukot. Silloin sitä ajattelee ja joskus tulee sanottua "on se luojan lykky että sullakin on mies elättämässä, miten pärjäisit omilla tuloillasi". No eihän ne pärjäis. Mutta miehen taloudellisella tuella on hyvä katsella alaspäin. Tilannehan muuttuisi aika lailla jos mies ottaisi ja lähtisi. Sitten me köyhät oltais niitä olkapäitä ja neuvonantajia. Kuten minun siskolleni kävi vuosia sitten kun erosi miehestään. Ensin äidin piti ostaa huonekalut hänelle ja minun neuvoa paperitöissä (silloin ei ollut nettiä). Onneksi löysi uuden elättäjän ja nyt on sitten käteviä neuvoja köyhälle. Etsin asuntoa ja hän löytää minulle aina "sopivia" asuntoja joissa vastike on 400€ (tulot on 540€). Neuvoo myös miten omakotitalon tavaroiden kanssa voi muuttaa kaksioon ihan helposti, sen kun ottaa ja pakkaa vaan kaiken. Kirjaesimerkki naisesta joka tarvitsee miehen pysyäkseen hengissä ja selvitäkseen arjesta. Näitä on paljon ja nämä on niitä kaikkein viisaimpia neuvojia elämässä. Jos kysyy miten neuvoja itse on samassa köyhässä tilanteessa pärjännyt, vastausta ei tule koska sellaista ei ole ollut hänen elämässään, joku toinen on aina maksanut. Kuitenkin pitää itseään pätevänä neuvomaan. 

Toisaalta aivan totta, toisaalta ei kuitenkaan pidä rajoittaa tuota ajattelua vain naisiin. Puolisonsa hyvien tulojen varassa olevia miehiä on perinteisistä syistä vähemmän kuin naisia, mutta yhteisessä taloudessa elävillä miehillä ja naisilla on omanlaisensa kupla, jossa toisen työttömyys ei ihan heti syökse taloutta pää edellä asfalttiin.

Minä olisin todennäköisesti selvinnyt jalkeille, jos minulla olisi ollut puoliso. Yhden ihmisen palkalla pystyy usein luovimaan jonkin aikaa silloin, kun toiselta kaikki tulot loppuvat. Merkittävä juttu on myös se, että kotona on juttuseuraa ja ihminen, jonka kanssa ollaan samassa veneessä. Ja jos todella huonosti käy, kahden ihmisen voimin on helpompi jatkaa sellaisestakin jatkuvasta ajolähtötilanteesta, jossa minä olen ollut pitkään ja olen edelleen. Kun on yksin, on taas toisaalta helppo tehdä se viimeinen ratkaisu ja niellä purkillinen ketamiinia. Puolensa silläkin.

Nämä paremmin toimeen tulevat rouvat ja lesket ovat kyllä viisastelijoiden ykkösluokkaa. "Kyllä meilläkin oli tiukkaa, kun ostettiin tämä Krunikan-asunto silloin 70-luvun alussa" kuultuna valtion paremmissa viroissa pitkän uran tehneen rehtoripariskunnan suusta ei toimi vertailukohtana sen enempää kuin lohdutuksenakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä elin lapsena köyhässä pienviljelijäperheessä onnellisesti tietämättä, että olin köyhä. Kituuttelin opiskeluvuodet. Nyt olen "keskiluokassa" ja on kiva velaton koti, muuta omaisuutta ja osakkeitakin, mutta köyhäilen intohimoisesti opitun tavan vuoksi. Parsin sukat. En käy kampaajalla, vaan leikkaan itse latvat. Kuivaan omenia talveksi ja syön talkkunaa välipalaksi. Luksusta elämään on murtomaahiihto lähiseudulla ja eväät kannon päällä.

Köyhäily harrastuksena on aivan eri asia kuin koko elämäntilanteen lävistävä köyhyys. Köyhä ymmärtää, että on varakkaan mielestä vaatimatonta syödä hiihtolenkillä eväitä kannonnokassa, mutta silti tapa on yhtä kaukana omasta arjesta kuin kauniit kuvat sisustuslehden sivuilla.

Voi toki köyhälläkin sinänsä olla sukset ja eväät, mutta noin yleisellä tasolla köyhyys ei ole köyhäilyä.

Ymmärsin kommentin ihan pelkkänä toteamuksena, että kun on elänyt lapsuuden köyhyydessä, niin tapa elää säästeliäästi on jäänyt aikuisuuteenkin, vaikka rahaakin jo olisi. Toisin sanoen elää kuten aina ennenkin, ilman erityistä köyhäilyllä hekumointia.

Korjaan, että jälkimmäisen lauseen voi jättää pois: pienviljelijäperheen lapsihan kertoo köyhäilevänsä intohimoisesti. En kyllä näe siinä edelleenkään mitään negatiivista. Pitäisikö aina laittaa kaikki raha menemään, jos sitä on?

Miksi pitää mennä toiseen ääripäähän, eli "laittaa kaikki raha menemään"?  Köyhän elämä ei todellakaan ole tuota mustavalkoajattelua "nuuka/tuhluri", vaan päivittäistä selviytymistä sillä mitä on juuri nyt.

Köyhää ei haittaisi yhtään vaikka köyhäilijä kävisi hiihtolenkilllään lettukahvilassa kaakaolla, koska senkin pitäjä voi olla pienituloinen, joka yrittää työllistää  sesonkikahvilalla itseään.  Jos hiihtelijä ajattelee näyttävänsä köyhälle esimerkkiä, kun syö eväitä kannonnokassa, niin kiitos ei, ei tarvitse.  Köyhä ei samaistu tilanteeseen yhtään enempää kuin lukiessaan lehdestä herttuatar Meghanin vieraillleen kodittomien luona kadulla.  

Joudun näköjään jankkaamaan, että en ymmärrä miksi pitää suhtautua negatiivisesti jonkun tuntemattoman henkilön toteamukseen siitä, että kun on elänyt lapsuutensa köyhyydessä, moni totuttu tapa säilyy aikuisenakin, vaikka rahaa olisi jo laittaa vaikka mihin. Tottakai tilanne on silloin väistämättä eri kuin joutua vielä aikuiselämässäkin laskemaan jokainen menonsa sentilleen. Se, että kertoo omasta historiastaan ja nykytilanteestaan, ei tarkoita etteikö samalla voi olla tajua siitä todellisuudesta, jossa joku toinen joka sentin laskija joutuu elämään (jatkuvasti varakkaasti eläneiltä se tosin todennäköisesti puuttuu). Hän ei ollut tuputtamassa hiihtoretkiä ym. oikeasti tällä hetkellä köyhille, kuten niin moni pihalla oleva lumiukko tässä keskustelussa.

Keskusteluketjun arvokkainta antia on tietenkin todelliset tämänhetkiset köyhyyden kokemukset, mutta mielestäni tämäkin on hyvä näkökulma muiden joukossa - lapsuus- ja opiskeluaikoina köyhyydessä eläneen näkökulma.

Ensinnäkin monista näistä kertomuksista kuultaa mestaroimisen tai jotenkin itsensä hyväksi ja järkeväksi ihmiseksi luokitteleminen.

"Kuulkaas nyt köyhät kun minäkin, joka olen ollut köyhä..."

Toisekseen en aina usko, että he kuitenkaan ymmärtävät miltä tuntuu kun joku nyt rämpii köyhänä ja he ovat siitä päässeet pois. Asiat unohtuu helposti. Se ei ole sama tilanne kuitenkaan kun nyt ON mahdollisuus elää paremmin.

Se ei ole aitoa vertaistukea vaikka niin joku luulee.

Kolmas on se, että ne jotka ovat oikeasti köyhiä ja ihan oikeasti kampailevat niin rahanpuutteen, jaksamisen, masennuksen, laskujen maksun, mitä moninaisempien köyhyydestä johtuvien ongelmien ja lieveilmiöiden kanssa eivät vaan jaksa ymmärtää miten jotkut jaksava leikkiä köyhää ja leikkiköyhäillä.

Se vaan tuntuu kovin irvokkaalta ja jopa groteskilta. Kun joku uupuu ihan äärimmilleen oikeasti köyhyydessä omassa elämässään ja joku pitää sitä kivana harrastuksena ja leikkimisenä.

Vielä lisämausteena ärsytykseen köyhyydellä leikkimiseen köyhä tietää, että itse ei voi lopettaa köyhyyttään niin halutessaan tai kyllästyessään. Tai esimerkiksi jos sairastuu ja se vie voimia niin silti köyhyys jatkuu seuraisena voimanviejänä. Tuli mikä vaikea lisätilanne tahansa.

Mutta köyhyydestä pois päässyt voi lopettaa leikkiköyhyyden, koska tahansa.

Olen ollut köyhä ja muistan kyllä edelleen oikein hyvin sen turvattomuuden, stressin ja hädän mitä vähävaraisuus aiheuttaa. En ole edelleenkään rikas, mutta olen vielä vuosienkin jälkeen jatkuvasti kiitollinen siitä kuinka vakaalta elämä tuntuu kun voi ostaa ruokaa joka päivä, voi ostaa lääkkeitä, maksaa laskut eräpäivänä. Voi jopa auttaa tarvittaessa tuttuja eläkeläisiä ja muita pienituloisia. Asioiden ostaminen ja rahan tuhlaaminen esim mäkkärillä syödessä hirvittää edelleen. Köyhyyden aiheuttama huoli ja stressi oli niin valtava etten ymmärrä miten sen voisi unohtaa.

Sinä olet empaattinen ja ymmärrät. Vaikka ole päässyt pois vakaaseen elämään.

Ihmettelen miksi ei näitä vastaavia kertomuksia ole täällä enemmänkin. Koska hyvin monet ihmiset ovat erittäin kiitollisia juuri siitä vakauden tunteesta ja siitä, että voivat myös nyt auttaa muita ja tuottaa iloa muillekin.

Miksiköhän niin moni kertoo, ettei nytkään nauti elämästään vaikka olisi mahdollisuss.

Saati sanoisi, että on todella vapauttavaa olla huolettomasti, siis ainakin toimeentulon suhteen.

Kaikilla meillä on kuitakin juolia, oli sitten köyhä tai rikas.

Myös huvittaa kun rikkaat aina viittaavat, että ei se raha pelkästään auta kun heillä on muita vastoinkäymisiä.

Miten ihmeessä eivät ymmärrä, että niitä samoja muita vastoinkäymisiä on myös köyhillä.

Sairautta, kuolemia, masennusta, ihmisduhteissa ongelmia jne.

Sen köyhhyden lisäksi.

Ei se nyt niin mene, että köyhillä on pelkkä köyhyys, kohtalo armahtaa heitä muilta vaikeuksilta.

Ja varakkailla on kohtalona nämä kaikki köyhien skippaamat vastoinkäymiset

Köyhillä on juuri usein esimerkiksi masennusta ja kuolema niittää ympärillä niin rikasta kuin köyhääkin.

Kiitos kauniista sanoistasi. Raha ei ole todellakaan vienyt kaikkia huolia, mutta ero siihen millainen turvallisuuden tunne vakavaraisessa tilanteessa eläessä on on ollut ihan valtava ero entiseen.

Sanotaan että raha ei tuo onnea, mutta mielestäni se on p*askapuhetta. Ihminen on taatusti onnellisempi kun on katto pään päällä, ruokaa pöydässä, ehjät vaatteet päällä ja tarvittaessa pääsee lääkäriin hoitamaan vaivansa.

Kiitos itsellesi noista sanoista. Niin on paskapuhetta, olen samaa mieltä.

Olen aina sanonut, että ihminen joka sanoo, ettei raha tuo onnea ei ole koskaan ollut oikeasti pitempään köyhä.

Minulle köyhänä olisi juuri tuo suurta onnea herätä aamulla, että nyt minulla on vakaa ja turvallinen elämäntilanne, kaikki laskut maksettu nyt ja tulevaisuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täältä kuopasta, hei! Tarkoitin vain, että oikeasti köyhä vinguttaa sitä korttia ihan eri tahtiin kuin hyväosainen.

 Ei se nyt noinkaan ole. Hyväosoainenkin voi elää kitsaasti. 

Kulutustottumukset ovat jo niin kuopassa, ette oikein pysty oikein mistään säästämään, kiitos vaan neuvosta.

Ja edelleen, minun vaatimattomilla ostoksillani en bonuksia kerrytä, ikävä tuottaa pettymys.

Miten bonuskortti auttaa muuttamaan minun jo todella alhaisia kulutustottumuksia?

Kasvattaako se jotenkin minun kuukaudessa saamaani rahasummaa? Ja kuinka paljon? Anna joku rahallinen esimerkki, että tyhmä köyhä tajuaa.

anna listaus kaikista kuukauden aikana tekemistäsi ostoksista, yksityiskohtaisesti, ei mitään sellaista, että ruokaan 50 euroa, käyttötavaroihin 10 euroa, vaan selkeä yksilöity lista, niin katsotaan. Lisäksi tulot ja tuet ja avustukset.

On se kumma kun oikeasti köyhät kertoo jotain, minkä ovat itse tajunneet todeksi niin hyväosaisten vaan täytyy päkättää vastaan.

tällä palstalla yksikään köyhä ei ole vielä suostunut avamaan köyhyyttään yksityiskohtaisesti, jotta olisimme voineet nähdä omin silmin, että mitään ei oikeasti ole tehtävissä, siksi teihin ei täällä uskota, tai osaamiseenne.

Siis onko teillä jokin lista valmiina mitä voi esitellä muille?

Ei valmiina tietenkään, mutta pitäähän sitä sen verran vaivautua, että kaivaa esille kuitit ja tiliotteet ja naputtelee hankinnat ja niiden summat tänne nettipalstalle, jotta tuo valopää saisi päivittelemistä.

"Ei ole vielä suostunut avaaman köyhyyttään yksityiskohtaisesti" on kyllä niin veemäinen ilmaus, että sen suustaan päästäneelle toivoisi vähintään syyhyä kesän ajaksi.

Palstan köyhät usein esittävät usein uskomattomia (lue: valheellisia) väittämiä siitä miten muka ei jää rahaa mihinkään. Kun tunkiota vähän sohaisee, saa selville, että sitä rahaa uppoaa uskomattomiin (lue: huonoilla valinnoilla tehtyihin) kohteisiin. Siitä syystä moni täällä on alkanut kysellä yksityiskohtaisia selvityksiä ihmisille, jotka pyytävät apua (!huom!) siihen miten voisi selvitä ja nuukailla vielä enemmän. Että ihan turha nyt uhriutua omassa säälittävyydessäsi, jos joku sattuikin taas kerran kysymään ja avaamaan sitä köyhyyttä, jotta voitaisiin auttaa, kuten kysyjä kysyi.

- sivusta vain, mutta kyllä minuakin alkaa epäilyttää jo tämä köyhien armeija, kun mikään ei onnistu. Ensin maristaan, että kun ei löydä seuraa ja kun sanotaan mistä sitä seuraa nykyisin löytyy, kerrotaan, että kun se on se mummo, joak ei löydä eikä hän vaan halua tuolla tavalla etsiä seuraa. Noh... silloin on turha valittaa siitä että seuraa ei löydy, jos ei itse halua mennä sinne missä seura on.

Ei minullekaan ole löytynyt kissaa kotiini, vaikka sellaisen haluaisin, mutta en valita, koska en ole kissaa etsinyt sieltä, missä niitä kissoja nykyisin on, eli löytöeläinkodeista. Turhaan siis kitisisin siitä, että kun kissaa ei löydy, kun itse tiedän, että en ole oikeasti edes lähtenyt etsimään.

Vertaatko oikeasti kissan ja ihmisen seuraa keskenään???

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä elin lapsena köyhässä pienviljelijäperheessä onnellisesti tietämättä, että olin köyhä. Kituuttelin opiskeluvuodet. Nyt olen "keskiluokassa" ja on kiva velaton koti, muuta omaisuutta ja osakkeitakin, mutta köyhäilen intohimoisesti opitun tavan vuoksi. Parsin sukat. En käy kampaajalla, vaan leikkaan itse latvat. Kuivaan omenia talveksi ja syön talkkunaa välipalaksi. Luksusta elämään on murtomaahiihto lähiseudulla ja eväät kannon päällä.

Murtomaahiihto todella on luksusta. En edes ole köyhä vaan ihan tavallinen työssäkäyvä ihminen, mutta sukset jäi kauppaan hinnat nähtyäni.

Kokeilisin suksien ja sauvojen/hiihtokenkien ostoa maalis/huhtikuun vaihteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täältä kuopasta, hei! Tarkoitin vain, että oikeasti köyhä vinguttaa sitä korttia ihan eri tahtiin kuin hyväosainen.

 Ei se nyt noinkaan ole. Hyväosoainenkin voi elää kitsaasti. 

Kulutustottumukset ovat jo niin kuopassa, ette oikein pysty oikein mistään säästämään, kiitos vaan neuvosta.

Ja edelleen, minun vaatimattomilla ostoksillani en bonuksia kerrytä, ikävä tuottaa pettymys.

Miten bonuskortti auttaa muuttamaan minun jo todella alhaisia kulutustottumuksia?

Kasvattaako se jotenkin minun kuukaudessa saamaani rahasummaa? Ja kuinka paljon? Anna joku rahallinen esimerkki, että tyhmä köyhä tajuaa.

anna listaus kaikista kuukauden aikana tekemistäsi ostoksista, yksityiskohtaisesti, ei mitään sellaista, että ruokaan 50 euroa, käyttötavaroihin 10 euroa, vaan selkeä yksilöity lista, niin katsotaan. Lisäksi tulot ja tuet ja avustukset.

On se kumma kun oikeasti köyhät kertoo jotain, minkä ovat itse tajunneet todeksi niin hyväosaisten vaan täytyy päkättää vastaan.

tällä palstalla yksikään köyhä ei ole vielä suostunut avamaan köyhyyttään yksityiskohtaisesti, jotta olisimme voineet nähdä omin silmin, että mitään ei oikeasti ole tehtävissä, siksi teihin ei täällä uskota, tai osaamiseenne.

Siis onko teillä jokin lista valmiina mitä voi esitellä muille?

Ei valmiina tietenkään, mutta pitäähän sitä sen verran vaivautua, että kaivaa esille kuitit ja tiliotteet ja naputtelee hankinnat ja niiden summat tänne nettipalstalle, jotta tuo valopää saisi päivittelemistä.

"Ei ole vielä suostunut avaaman köyhyyttään yksityiskohtaisesti" on kyllä niin veemäinen ilmaus, että sen suustaan päästäneelle toivoisi vähintään syyhyä kesän ajaksi.

Palstan köyhät usein esittävät usein uskomattomia (lue: valheellisia) väittämiä siitä miten muka ei jää rahaa mihinkään. Kun tunkiota vähän sohaisee, saa selville, että sitä rahaa uppoaa uskomattomiin (lue: huonoilla valinnoilla tehtyihin) kohteisiin. Siitä syystä moni täällä on alkanut kysellä yksityiskohtaisia selvityksiä ihmisille, jotka pyytävät apua (!huom!) siihen miten voisi selvitä ja nuukailla vielä enemmän. Että ihan turha nyt uhriutua omassa säälittävyydessäsi, jos joku sattuikin taas kerran kysymään ja avaamaan sitä köyhyyttä, jotta voitaisiin auttaa, kuten kysyjä kysyi.

- sivusta vain, mutta kyllä minuakin alkaa epäilyttää jo tämä köyhien armeija, kun mikään ei onnistu. Ensin maristaan, että kun ei löydä seuraa ja kun sanotaan mistä sitä seuraa nykyisin löytyy, kerrotaan, että kun se on se mummo, joak ei löydä eikä hän vaan halua tuolla tavalla etsiä seuraa. Noh... silloin on turha valittaa siitä että seuraa ei löydy, jos ei itse halua mennä sinne missä seura on.

Ei minullekaan ole löytynyt kissaa kotiini, vaikka sellaisen haluaisin, mutta en valita, koska en ole kissaa etsinyt sieltä, missä niitä kissoja nykyisin on, eli löytöeläinkodeista. Turhaan siis kitisisin siitä, että kun kissaa ei löydy, kun itse tiedän, että en ole oikeasti edes lähtenyt etsimään.

Olen eri henkilö kuin tuo, jolta kuitteja ruvettiin tivaamaan. Minusta sinä et tiedä mitään, joten pidä kissajuttusi omana tietonasi vain.

Minulle eräs miehensä kanssa hyvin toimeentuleva tuttava oli aivan ihmeissään: "Mikset hae pankista lainaa ja maksa kaikki laskut pois"?

Asun siis yksin, olen jo vanhempi hminen pienellä eläkkeellä.

Kun sanoin, etten saa millään konstilla lainaa, pankit ei myönnä enkä halua takaajia, eikä niitä olisikaan.

"Menet vain kysymään, mekin saatiin ihan helposti kun ostettiin mökki. Kyllä ne sulle antaa, usko vaan".

Sanoin, että voi kun se olisikin pelkkä uskon asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sugar Beth kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun lahjaksi saadun kirjan, kynttilän tms myy pois, saa 2-3€ rahaa jolla voi ostaa jauhelihaa viikoksi. Tai kirppikseltä eurolla ostetusta langasta neulotut sukat saa myytyä vitosella, voi ostaa paketin kahvia. Jne.

Mihin myyt yksittäisiä tavaroita, kuten esim. kynttilän?

Mihin myyt? Oletko koskaan kuullut palveluista nimeltä kirpputorit? Uskomatonta että joku ei vielä tiedä näistä 😳. Tori.fi, huuto.net ja Facebookin kirppikset. Tutustu, hyvä ihminen, ja pistä tarpeettomat tavarat myyntiin. Kivijalkakirppikseltä vuokraat pöydän jos tavaroita on paljon.

Miten köyhä toimittaa tämän yksittäisen kynttilän mahdolliselle ostajalle, kun rahaa pakkaus- ja postikuluihin ei ole? "Vain nouto", ja menestyshän on taattu! Tällä oivalla säästämiskeinolla, aiemmin ehdotettujen tiikerikakkujen leipomisen ja kanasäilykkeiden valmistamisen ohella, ratkeaa köyhälistön rahavaikeudet yllättävän menon sattuessa, tai muuten vain loppukuusta!! 😃

Yksi uusi klassikkoneuvo on tullut äsken ketjussa. Muuta ja pakkaa mummosi mukaan!

Kirjoittaja selitti muuttohaluttomuuttan sillä, että sairas äiti jäisi yksin kotipaikkakunnalle. Jollakin toisella se voi olla sairas mummo. Tekosyitä tekosyiden perään sille miksei halua kohentaa omia mahdollisuuksiaan.

Melko sydänmetöntä toimintaa jos haluaa jättää sairaan äitinsä yksin? Tämä sentään ajallaan hoitanut sinua.

ottakoon äitinsä mukaan. äiti lähtee, jos ymmärtää lapsensa ja itsensä parhaan.

Et taida ymmärtää miten tärkeää monelle vanhukselle on saada olla omassa kodissaan loppuun asti. Vielä jos dementiaa niin ei pysty uudessa paikassa omatoimisuuteen mitä tutussa ympäristössä vielä sujuu. Siinä on äkkiä tilanteessa jossa äiti vaatii niin paljon apua että lapsenkin vaikea käydä töissä.

Et taida ymmrtää, että kaikilla ihmisillä on kaikenlaisia esteitä elämässään, he jotka päättävät jäädä niiden alle, keksivät syitä ja selityksiä sille mikseivät muka voi parantaa omaa taloudellista asemaansa. Ne jotka etenevät elämässään, tekevät muutokset, joita täytyy tehdä ja elävät niistä käsin. Vaikkapa sitten käyvät viikonloppuisin katsomassa sitä dementoitunutta äitiään tai soittelevat kuvapuhelimella.

On se elämä helppoa kun osaa (päteä niille joilla tuntuu menevän huonommin kuin itsellä). Menenkin heti ostamaan kuvapuhelimen. Se onkin varmasti parempi kuin näköradio.

Vanha sanonta " Köyhän ei kannata ostaa kuin hyvää ja kallista".    Tai nykypäivän vinkkinä: 

Osta talvialesta kevät /kesävaatteet ja toisinpäin. Säästät hyvin. Osta vain mitä tarvitset ,laatua. Ei tarvitse olla luksustuotteita. Laatu kestää vuosia esim.lenkkikengät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kakun voi leipoa itse. Just tein tiikerikakkua ja laskin että ainekset maksoi 2€. Mutta eihän käy köyhälle.

Olen ollut itsekin köyhä mutta päätin nousta sieltä suosta ja niin nousin.

Ohis

Niin, se maksaa 2 e per kakku jos sulla on jo kaikki valmiina kaapissa. Ja jos sulla ei ole kaapissa kuin vaikkapa puolet tiikerikakun tarpeista, tulee hintaa enemmän. Esim. jauhot 1e, margariini 1,5 e, sokeri 1e.. Pelkästään nuokin tekee jo 3,5 e. ja mieti mitä kaikkea tuosta vielä puuttuu. Se, että niitä voi käyttää myöhemmin muuhunkin ruokaan tai leivontaan, ei auta sillä hetkellä kun taskussa on viikoksi se 5 e.

Tää tuntuu olevan se asia, mikä ihmisiltä unohtuu. Ei auta, että joku nakkisopan annoksen hinta on vaikka alle euro, kun sun pitää ostaa ensin siihen ne kaikki perunat, porkkanat, sipulit ja nakit, ja niitä sä et saa millään eurolla (koska ne pirun nakit maksaa sen pari euroa). Se soppa voi maksaa 5 e kun meet ostamaan niitä tarvikkeita ja sulla ei oo käytössä vaikka kun se euro. Ymmärrätkö? Kauppa ei ehkä ihan ymmärrä, että haluaisit ostaa paketista vain kaksi nakkia sitä sun soppa-annosta varten.

Ja se että ostaessas vaikka sen kilon tai kahen pussin perunaa/porkkanaa/sipulia ja niistä riittää seuraaviinkin ruokiin osa, sä tarviit silti jotain tuohon joka täyttää. Kasvikset on hyviä, mutta ne ei täytä vatsaa pitkään. Ja taas pitäis irrota jostain muutama euro. Toki sellainen joka pärjää linnun annoksilla, pärjää varmasti myös pelkillä kasviksilla.

Oikeasti, jokainen vänkääjä voisi ihan vaikka kokemuksen takia testata elää köyhän elämää. Ei mitään viikkoa, koska sen nyt selviää jokainen, mutta parisen kuukautta. Siinä saisi jo tuntumaa, millaista olisi tuo ruoan ostaminen. Ja toivo toki samalla, ettet tarvitse esim mitään terveyspalveluita tai pakastimenhakureissuja....

olen elänyt useamman vuoden alle köyhyysrajan ja aivan omasta halustani. Aluksi vaikeinta, tai työläintä, oli etsiä oikeat tavat tehdä ostoksia, mutta kun rutiinit syntyivät, ei se vaikeaa ole. Kaikessa on kyse siitä miten itse mielensä ohjelmoi ja miten asioihin suhtautuu.

Ohjelmoi ihan rauhassa omaa mieltäsi, mutta älä ohjelmoi täällä muita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä elin lapsena köyhässä pienviljelijäperheessä onnellisesti tietämättä, että olin köyhä. Kituuttelin opiskeluvuodet. Nyt olen "keskiluokassa" ja on kiva velaton koti, muuta omaisuutta ja osakkeitakin, mutta köyhäilen intohimoisesti opitun tavan vuoksi. Parsin sukat. En käy kampaajalla, vaan leikkaan itse latvat. Kuivaan omenia talveksi ja syön talkkunaa välipalaksi. Luksusta elämään on murtomaahiihto lähiseudulla ja eväät kannon päällä.

Köyhäily harrastuksena on aivan eri asia kuin koko elämäntilanteen lävistävä köyhyys. Köyhä ymmärtää, että on varakkaan mielestä vaatimatonta syödä hiihtolenkillä eväitä kannonnokassa, mutta silti tapa on yhtä kaukana omasta arjesta kuin kauniit kuvat sisustuslehden sivuilla.

Voi toki köyhälläkin sinänsä olla sukset ja eväät, mutta noin yleisellä tasolla köyhyys ei ole köyhäilyä.

Ymmärsin kommentin ihan pelkkänä toteamuksena, että kun on elänyt lapsuuden köyhyydessä, niin tapa elää säästeliäästi on jäänyt aikuisuuteenkin, vaikka rahaakin jo olisi. Toisin sanoen elää kuten aina ennenkin, ilman erityistä köyhäilyllä hekumointia.

Korjaan, että jälkimmäisen lauseen voi jättää pois: pienviljelijäperheen lapsihan kertoo köyhäilevänsä intohimoisesti. En kyllä näe siinä edelleenkään mitään negatiivista. Pitäisikö aina laittaa kaikki raha menemään, jos sitä on?

Miksi pitää mennä toiseen ääripäähän, eli "laittaa kaikki raha menemään"?  Köyhän elämä ei todellakaan ole tuota mustavalkoajattelua "nuuka/tuhluri", vaan päivittäistä selviytymistä sillä mitä on juuri nyt.

Köyhää ei haittaisi yhtään vaikka köyhäilijä kävisi hiihtolenkilllään lettukahvilassa kaakaolla, koska senkin pitäjä voi olla pienituloinen, joka yrittää työllistää  sesonkikahvilalla itseään.  Jos hiihtelijä ajattelee näyttävänsä köyhälle esimerkkiä, kun syö eväitä kannonnokassa, niin kiitos ei, ei tarvitse.  Köyhä ei samaistu tilanteeseen yhtään enempää kuin lukiessaan lehdestä herttuatar Meghanin vieraillleen kodittomien luona kadulla.  

Joudun näköjään jankkaamaan, että en ymmärrä miksi pitää suhtautua negatiivisesti jonkun tuntemattoman henkilön toteamukseen siitä, että kun on elänyt lapsuutensa köyhyydessä, moni totuttu tapa säilyy aikuisenakin, vaikka rahaa olisi jo laittaa vaikka mihin. Tottakai tilanne on silloin väistämättä eri kuin joutua vielä aikuiselämässäkin laskemaan jokainen menonsa sentilleen. Se, että kertoo omasta historiastaan ja nykytilanteestaan, ei tarkoita etteikö samalla voi olla tajua siitä todellisuudesta, jossa joku toinen joka sentin laskija joutuu elämään (jatkuvasti varakkaasti eläneiltä se tosin todennäköisesti puuttuu). Hän ei ollut tuputtamassa hiihtoretkiä ym. oikeasti tällä hetkellä köyhille, kuten niin moni pihalla oleva lumiukko tässä keskustelussa.

Keskusteluketjun arvokkainta antia on tietenkin todelliset tämänhetkiset köyhyyden kokemukset, mutta mielestäni tämäkin on hyvä näkökulma muiden joukossa - lapsuus- ja opiskeluaikoina köyhyydessä eläneen näkökulma.

Tiivistettynä; on veetuilua tai tilannetajuttomuutta kertoa nauttivansa köyhäilystä sellaisille, jotka kärsivät köyhyydestä.  Vähän niin kuin istahtaisit terveyskeskuksen eteisessä pyörätuoliin ja rullaisit sillä jonkun invalidin luo kertomaan, että sinusta tämä on kiva tapa kulkea.

Minä jäin työttömäksi ja muutaman vuoden kuluessa menetin suurin piirtein kaiken, minkä voi menettää. Kaksi hyville eläkepäiville päässyttä kaveriani jaksoi selittää sitä, että pitäisi vain jaksaa nauttia pikkuasioista kuten teehetkestä terassilla. Minulla ei ollut terassia eikä teekuppiakaan (nyt on teekuppi), ja asunnottomuuden ahdistus oli muutenkin (ja on edelleen) kaiken muun ylitse käyvä tunne.

Nämä kaksi kaveria valittivat mielellään sitä, että "eihän tällä eläkkeellä elä". Ei varmaan eläisikään, jollei taloudessa olisi myös varakkaan puolison eläkettä, jo 70-luvulla hankittuja sijoitusasuntoja ja muuta huomattavaa varallisuutta. Eivät nuo kaksi kaveria ilkeitä olleet, vaan he kerta kaikkiaan eivät ymmärtäneet. Heille köyhyys oli "opiskelijan köyhyyttä" eli sitä, että rahaa on hyvin vähän, mutta tulevaisuus on pitkä ja täynnä mahdollisuuksia, ja sitä, että turistibussin vierellä juoksee lapsia käsi ojossa kerjäämässä pikkurahaa. "Heillä oli niin iloiset silmätkin ja ihana hymy. Kyllä köyhäkin voi olla onnellinen."

Puhun näistä kavereistani menneessä aikamuodossa, koska katkaisin välit kumpaankin. Kuukausien kuluessa he siirsivät itsensä minun yläpuolelleni. Kun rehellisestä ymmärtämättömyydestä tuli ylemmyydentuntoista letkauttelua ja esimerkiksi ulkonäöstä huomauttelua ("sinä näytät ihan hirveältä, tuo tukka on kauhea, kauhea, kauhea"), minulle riitti.

Hyvätuloiset naiset eli miehen rahoilla elävät, ovat hyvin usein ihan omassa kuplassaan eläviä. Usein herää säälintunteita ja tekisi mieli päätä taputtaa "voi sua pientä"-lausein, kun ovat pihalla kuin lumiukot. Silloin sitä ajattelee ja joskus tulee sanottua "on se luojan lykky että sullakin on mies elättämässä, miten pärjäisit omilla tuloillasi". No eihän ne pärjäis. Mutta miehen taloudellisella tuella on hyvä katsella alaspäin. Tilannehan muuttuisi aika lailla jos mies ottaisi ja lähtisi. Sitten me köyhät oltais niitä olkapäitä ja neuvonantajia. Kuten minun siskolleni kävi vuosia sitten kun erosi miehestään. Ensin äidin piti ostaa huonekalut hänelle ja minun neuvoa paperitöissä (silloin ei ollut nettiä). Onneksi löysi uuden elättäjän ja nyt on sitten käteviä neuvoja köyhälle. Etsin asuntoa ja hän löytää minulle aina "sopivia" asuntoja joissa vastike on 400€ (tulot on 540€). Neuvoo myös miten omakotitalon tavaroiden kanssa voi muuttaa kaksioon ihan helposti, sen kun ottaa ja pakkaa vaan kaiken. Kirjaesimerkki naisesta joka tarvitsee miehen pysyäkseen hengissä ja selvitäkseen arjesta. Näitä on paljon ja nämä on niitä kaikkein viisaimpia neuvojia elämässä. Jos kysyy miten neuvoja itse on samassa köyhässä tilanteessa pärjännyt, vastausta ei tule koska sellaista ei ole ollut hänen elämässään, joku toinen on aina maksanut. Kuitenkin pitää itseään pätevänä neuvomaan. 

Minulla on sukulaisena juuri tälläinen tyyppi. Hän ei onneksi tajua miten köyhä olen. Haukkuu muita ihmisiä yllinkyllin miten joku kehtaa kulkea jossain vanhassa talvitakissa. Just hän tuli Lindexistä ja löysi aletankosta talvitakin 60€. Ei paha, ei paha. Mikseivät noi muut mene hakemaan kun halvalla myydään.

Työtön hänkin on. ( mies tienaa liki kymppitonnin ja talot ym. maksettuna)

Minä kerran kuuntelin sivusta kun naisporukka keskusteli työasioistaan ja yksi vesilaitoksella toimistotyössä oleva isoon ääneen ihmetteli "miksi ihmiset ei maksa vesilaskujaan ajoissa!". Hän ei ymmärtänyt :D Hänelläkin mies on parempipalkkainen ja maksanee todennäköisesti asumiskulut kokonaan. On kesämökkiä ja muuta hankittuna jo nuorella iällä. Onneksi hänelläkin on mies elättämässä, kun noin selkeää yksinkertaista asiaa ei pysty ymmärtämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sugar Beth kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun lahjaksi saadun kirjan, kynttilän tms myy pois, saa 2-3€ rahaa jolla voi ostaa jauhelihaa viikoksi. Tai kirppikseltä eurolla ostetusta langasta neulotut sukat saa myytyä vitosella, voi ostaa paketin kahvia. Jne.

Mihin myyt yksittäisiä tavaroita, kuten esim. kynttilän?

Mihin myyt? Oletko koskaan kuullut palveluista nimeltä kirpputorit? Uskomatonta että joku ei vielä tiedä näistä 😳. Tori.fi, huuto.net ja Facebookin kirppikset. Tutustu, hyvä ihminen, ja pistä tarpeettomat tavarat myyntiin. Kivijalkakirppikseltä vuokraat pöydän jos tavaroita on paljon.

Miten köyhä toimittaa tämän yksittäisen kynttilän mahdolliselle ostajalle, kun rahaa pakkaus- ja postikuluihin ei ole? "Vain nouto", ja menestyshän on taattu! Tällä oivalla säästämiskeinolla, aiemmin ehdotettujen tiikerikakkujen leipomisen ja kanasäilykkeiden valmistamisen ohella, ratkeaa köyhälistön rahavaikeudet yllättävän menon sattuessa, tai muuten vain loppukuusta!! 😃

Yksi uusi klassikkoneuvo on tullut äsken ketjussa. Muuta ja pakkaa mummosi mukaan!

Kirjoittaja selitti muuttohaluttomuuttan sillä, että sairas äiti jäisi yksin kotipaikkakunnalle. Jollakin toisella se voi olla sairas mummo. Tekosyitä tekosyiden perään sille miksei halua kohentaa omia mahdollisuuksiaan.

Melko sydänmetöntä toimintaa jos haluaa jättää sairaan äitinsä yksin? Tämä sentään ajallaan hoitanut sinua.

ottakoon äitinsä mukaan. äiti lähtee, jos ymmärtää lapsensa ja itsensä parhaan.

Et taida ymmärtää miten tärkeää monelle vanhukselle on saada olla omassa kodissaan loppuun asti. Vielä jos dementiaa niin ei pysty uudessa paikassa omatoimisuuteen mitä tutussa ympäristössä vielä sujuu. Siinä on äkkiä tilanteessa jossa äiti vaatii niin paljon apua että lapsenkin vaikea käydä töissä.

Et taida ymmrtää, että kaikilla ihmisillä on kaikenlaisia esteitä elämässään, he jotka päättävät jäädä niiden alle, keksivät syitä ja selityksiä sille mikseivät muka voi parantaa omaa taloudellista asemaansa. Ne jotka etenevät elämässään, tekevät muutokset, joita täytyy tehdä ja elävät niistä käsin. Vaikkapa sitten käyvät viikonloppuisin katsomassa sitä dementoitunutta äitiään tai soittelevat kuvapuhelimella.

On se elämä helppoa kun osaa (päteä niille joilla tuntuu menevän huonommin kuin itsellä). Menenkin heti ostamaan kuvapuhelimen. Se onkin varmasti parempi kuin näköradio.

DDDDD

Vierailija kirjoitti:

Vanha sanonta " Köyhän ei kannata ostaa kuin hyvää ja kallista".    Tai nykypäivän vinkkinä: 

Osta talvialesta kevät /kesävaatteet ja toisinpäin. Säästät hyvin. Osta vain mitä tarvitset ,laatua. Ei tarvitse olla luksustuotteita. Laatu kestää vuosia esim.lenkkikengät.

Pitää aika hyvin paikkansa. Ostin talvella lenkkarit kesäkäyttöön, olivat poistokorissa 50€, normaalihinta yli 100€. Monta kesää kestäneet ja menee vielä useamman kesän. Aina jalassa. Olivat työssäkin aina jalassa kun kävelin koko päivän ja nyt kun ei töitä ole ollut vuosiin kestävät vielä pitempään.