Asioita jotka vain oikeasti köyhä tajuaa

Vierailija kirjoitti:

Se että pitää pelätä kutsuja häihin, ylioppilasjuhliin ja muihin tilaisuuksiin, jotka edellyttävät koko perheeltä kunnon kenkiä, juhlavaatteita, kukkien ja lahjojen ostamista. Pahimmassa tapauksessa kalliita matkoja juhlapaikalle. Köyhällä on varaa vain arkeen.

Olen köyhimmilläni ( toivottavasti ne päivät eivät palaa ) mennyt 2 kummitytön rippijuhliin ja yhden yo.

Ostin jokaiseen juhlaan eurolla liput, lapset taisi maksaa 2, kun euron lippuja on vain 1.

Menopaluu maksoi n 10 e.

Itse lainasin ystävältäni mekon, lapsille ostin fb.sä edulliset. Isänsä häissä pojalla oli rooli, miksi tarvittiin puku. Laitoin fb.hen ilmoituksen vuokrataan / ostetaan edullisesti.

Yksi täysin tuntematon mies laittoi viestiä osaanko tehdä lapaset.

Tein lapaset hänen äidilleen ja poika lainasi omaa pukuaan.

Häälahjat olen, lähes aina tehnyt. Materiaalia ne tarvii, mutta paljon saa kierrätyskeskuksista ilmaiseksi.

Otan hyvissä ajoin yhteyttä ja kysyn tykkäiskö tällaisestä. Toiveiden mukaan tehty.

Yksissä häissä ex antoi pisteitään ja sain majoituksen niillä varattua.

Vaatii vaivannäköä ja viitseliäisyyttä. Olen ollut vappuna pullo / tölkkijahdissa, käynyt tori ilmoituksien perässä hakemassa ilmaistavaraa ja myynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se että pitää pelätä kutsuja häihin, ylioppilasjuhliin ja muihin tilaisuuksiin, jotka edellyttävät koko perheeltä kunnon kenkiä, juhlavaatteita, kukkien ja lahjojen ostamista. Pahimmassa tapauksessa kalliita matkoja juhlapaikalle. Köyhällä on varaa vain arkeen.

Olen köyhimmilläni ( toivottavasti ne päivät eivät palaa ) mennyt 2 kummitytön rippijuhliin ja yhden yo.

Ostin jokaiseen juhlaan eurolla liput, lapset taisi maksaa 2, kun euron lippuja on vain 1.

Menopaluu maksoi n 10 e.

Itse lainasin ystävältäni mekon, lapsille ostin fb.sä edulliset. Isänsä häissä pojalla oli rooli, miksi tarvittiin puku. Laitoin fb.hen ilmoituksen vuokrataan / ostetaan edullisesti.

Yksi täysin tuntematon mies laittoi viestiä osaanko tehdä lapaset.

Tein lapaset hänen äidilleen ja poika lainasi omaa pukuaan.

Häälahjat olen, lähes aina tehnyt. Materiaalia ne tarvii, mutta paljon saa kierrätyskeskuksista ilmaiseksi.

Otan hyvissä ajoin yhteyttä ja kysyn tykkäiskö tällaisestä. Toiveiden mukaan tehty.

Yksissä häissä ex antoi pisteitään ja sain majoituksen niillä varattua.

Vaatii vaivannäköä ja viitseliäisyyttä. Olen ollut vappuna pullo / tölkkijahdissa, käynyt tori ilmoituksien perässä hakemassa ilmaistavaraa ja myynyt.

Liput juhlaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se hemmetin omena. Monta vuotta sitten yksin asuvana työttömänä kävin ostamassa viimeisillä rahoillani pariksi päiväksi ruokaa. Halusin edes jotain tuoretta ja otin koriin yhden omenan, se maksoi 45 senttiä. Ja kassalla huomasin, että ensimmäistä kertaa elämässäni olin tunaroinut päässälaskun kanssa, ja loppusumma oli hivenen isompi kuin rahavarani. Joten omena jäi kassalle. Kiukutti niin paljon, etten edes hävennyt. Siitä omenasta tuli minulle köyhyyden vertauskuva. Ja siitä lähtien olen syönyt joka viikko omenoita!

Itsellä kerran kävi käänteinen tilanne kun olin aivan köyhimmilläni. Menin kauppaan ostamaan yhden vajaan euron maksavan 0,5L rahkapurkin. Ei kerta kaikkiaan ollut enempään rahaa ja harmitti aivan valtavasti kun himoitsin banaania. Noh, sitten kun saavuin rahkaosastolle niin huomasin että ko. rahka oli 30% alennuksessa! Nää rahkat harvoin on, ilmeisesti niitä myydään niin paljon että koskaan ei meinaa päiväykset olla liian lähellä. Siitä sitten riitti juuri ja juuri rahaa siihen banaaniin. Kyllä tuli hyvä mieli, vaikka olikin surullista että yksi banaani on luksusta.

Tästä tuli mieleenk laman aikainen tilanteeni. Asuntovelka, irtisanominen mm. Rahaa oli muutama markka. Olin hurja uhkapeluri ja ostin raaputusarvan, oisko maksanut 3 mk. Ja sain sillä 200 mk! Itkin. Menin lunastamaan sen kiskalle ja ostin juhlan kunniaksi jätskituutin. Voitto oli ihmeellinen sattuma, joku näki tilanteeni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä elin lapsena köyhässä pienviljelijäperheessä onnellisesti tietämättä, että olin köyhä. Kituuttelin opiskeluvuodet. Nyt olen "keskiluokassa" ja on kiva velaton koti, muuta omaisuutta ja osakkeitakin, mutta köyhäilen intohimoisesti opitun tavan vuoksi. Parsin sukat. En käy kampaajalla, vaan leikkaan itse latvat. Kuivaan omenia talveksi ja syön talkkunaa välipalaksi. Luksusta elämään on murtomaahiihto lähiseudulla ja eväät kannon päällä.

Köyhäily harrastuksena on aivan eri asia kuin koko elämäntilanteen lävistävä köyhyys. Köyhä ymmärtää, että on varakkaan mielestä vaatimatonta syödä hiihtolenkillä eväitä kannonnokassa, mutta silti tapa on yhtä kaukana omasta arjesta kuin kauniit kuvat sisustuslehden sivuilla.

Voi toki köyhälläkin sinänsä olla sukset ja eväät, mutta noin yleisellä tasolla köyhyys ei ole köyhäilyä.

Ymmärsin kommentin ihan pelkkänä toteamuksena, että kun on elänyt lapsuuden köyhyydessä, niin tapa elää säästeliäästi on jäänyt aikuisuuteenkin, vaikka rahaakin jo olisi. Toisin sanoen elää kuten aina ennenkin, ilman erityistä köyhäilyllä hekumointia.

Korjaan, että jälkimmäisen lauseen voi jättää pois: pienviljelijäperheen lapsihan kertoo köyhäilevänsä intohimoisesti. En kyllä näe siinä edelleenkään mitään negatiivista. Pitäisikö aina laittaa kaikki raha menemään, jos sitä on?

Miksi pitää mennä toiseen ääripäähän, eli "laittaa kaikki raha menemään"?  Köyhän elämä ei todellakaan ole tuota mustavalkoajattelua "nuuka/tuhluri", vaan päivittäistä selviytymistä sillä mitä on juuri nyt.

Köyhää ei haittaisi yhtään vaikka köyhäilijä kävisi hiihtolenkilllään lettukahvilassa kaakaolla, koska senkin pitäjä voi olla pienituloinen, joka yrittää työllistää  sesonkikahvilalla itseään.  Jos hiihtelijä ajattelee näyttävänsä köyhälle esimerkkiä, kun syö eväitä kannonnokassa, niin kiitos ei, ei tarvitse.  Köyhä ei samaistu tilanteeseen yhtään enempää kuin lukiessaan lehdestä herttuatar Meghanin vieraillleen kodittomien luona kadulla.  

Huvittaa aina suunnattomasti, miten parempituloiset ovat niin äärimmäisen säästeliäitä, eivät tuhlaa mihinkään, ottavat aina eväät joka paikkaan, eivätkä tee mitään, mihin kuluisi rahaa. Aivan naurettavia väitteitä. Joku ne kaikki tavarat kaupoista ostaa ja joku kai matkusteleekin, sisustaa ja remontoi, käy kuppiloissa ja muuta "turhaa" ja villi arvaukseni on, että ne eivät ole köyhiä.

Niinpä. Taanoinen jugurttikeskustelu,, kun köyhä sanoi kuinka hhyvältä ystävän tuoma jugurtti maistui kun harvoin sitä itse ostaa huvitti. Nousi taas esiin, että köyhät eivät syö jugurttia tai, että minä en moista syö, "yleistät" jne.

Miksiköhän pienemmmänkin liikeen yksi hyllyseinä on täynnä erilaisia jugurtteja, vanukkaita, proteiinirahkoja, riisfrutteja, mitä lieneekään?

Puhumattakaa isomman marketin tarjonnasta.

Kuka kumma ulkoavaruudesta tullut Alien niitä oikein mahtaa sitten ostaa?

Samoin hyväosaiset kuulemma leipovat "kaiken" itse. Miksi sitten leipä- ja pullahyllyt tulvivat mitä erilaisimpia laatuja ja kymmenien eri firmojen tuotteita?

Köyhät ostavat aina sen halvimman vaihtoehdon tai laputetun tuotteen ja mahdollisimman vähän. Hukkaan ei ruokaa heitetä yhtään. Kuka kumma sitten ostaa niitä kalliimpia ja tuoreita plaatuja niitä määriä mitä kaupoissa on?

Tuskin mikään liike tai yrittäjä on niin tyhmä, että tappiokseen ja tuotteen vanhenemisen uhalla näitä erilaisia vaihtoehtoja hyllyssään pitää.

Nämä hyväosaisten hurskastelut täällä mitä erilaisimmilla hulluilla oman elämänsä skenaarioilla ovat täyttä potaskaa ja tekopyhyyyttä. Kiusantekoa ja ilkeyttä saada köyhä entistä enemmän pahoille mielin ja lannistettua.

Hyi teitä, sanon minä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se että pitää pelätä kutsuja häihin, ylioppilasjuhliin ja muihin tilaisuuksiin, jotka edellyttävät koko perheeltä kunnon kenkiä, juhlavaatteita, kukkien ja lahjojen ostamista. Pahimmassa tapauksessa kalliita matkoja juhlapaikalle. Köyhällä on varaa vain arkeen.

Olen köyhimmilläni ( toivottavasti ne päivät eivät palaa ) mennyt 2 kummitytön rippijuhliin ja yhden yo.

Ostin jokaiseen juhlaan eurolla liput, lapset taisi maksaa 2, kun euron lippuja on vain 1.

Menopaluu maksoi n 10 e.

Itse lainasin ystävältäni mekon, lapsille ostin fb.sä edulliset. Isänsä häissä pojalla oli rooli, miksi tarvittiin puku. Laitoin fb.hen ilmoituksen vuokrataan / ostetaan edullisesti.

Yksi täysin tuntematon mies laittoi viestiä osaanko tehdä lapaset.

Tein lapaset hänen äidilleen ja poika lainasi omaa pukuaan.

Häälahjat olen, lähes aina tehnyt. Materiaalia ne tarvii, mutta paljon saa kierrätyskeskuksista ilmaiseksi.

Otan hyvissä ajoin yhteyttä ja kysyn tykkäiskö tällaisestä. Toiveiden mukaan tehty.

Yksissä häissä ex antoi pisteitään ja sain majoituksen niillä varattua.

Vaatii vaivannäköä ja viitseliäisyyttä. Olen ollut vappuna pullo / tölkkijahdissa, käynyt tori ilmoituksien perässä hakemassa ilmaistavaraa ja myynyt.

Vaikuttaa kivalta, sosiaalisen tyypin harrastustoiminnalta enemmän kuin köyhän selviytymiseltä.  Noillla verkostoilla ja lahjoilla varmaan sai työpaikankin melko helposti.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se että pitää pelätä kutsuja häihin, ylioppilasjuhliin ja muihin tilaisuuksiin, jotka edellyttävät koko perheeltä kunnon kenkiä, juhlavaatteita, kukkien ja lahjojen ostamista. Pahimmassa tapauksessa kalliita matkoja juhlapaikalle. Köyhällä on varaa vain arkeen.

Olen köyhimmilläni ( toivottavasti ne päivät eivät palaa ) mennyt 2 kummitytön rippijuhliin ja yhden yo.

Ostin jokaiseen juhlaan eurolla liput, lapset taisi maksaa 2, kun euron lippuja on vain 1.

Menopaluu maksoi n 10 e.

Itse lainasin ystävältäni mekon, lapsille ostin fb.sä edulliset. Isänsä häissä pojalla oli rooli, miksi tarvittiin puku. Laitoin fb.hen ilmoituksen vuokrataan / ostetaan edullisesti.

Yksi täysin tuntematon mies laittoi viestiä osaanko tehdä lapaset.

Tein lapaset hänen äidilleen ja poika lainasi omaa pukuaan.

Häälahjat olen, lähes aina tehnyt. Materiaalia ne tarvii, mutta paljon saa kierrätyskeskuksista ilmaiseksi.

Otan hyvissä ajoin yhteyttä ja kysyn tykkäiskö tällaisestä. Toiveiden mukaan tehty.

Yksissä häissä ex antoi pisteitään ja sain majoituksen niillä varattua.

Vaatii vaivannäköä ja viitseliäisyyttä. Olen ollut vappuna pullo / tölkkijahdissa, käynyt tori ilmoituksien perässä hakemassa ilmaistavaraa ja myynyt.

Liput juhlaan?

Olisiko matkalippuja tarkoittanut, kun menopaluun mainitsi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä elin lapsena köyhässä pienviljelijäperheessä onnellisesti tietämättä, että olin köyhä. Kituuttelin opiskeluvuodet. Nyt olen "keskiluokassa" ja on kiva velaton koti, muuta omaisuutta ja osakkeitakin, mutta köyhäilen intohimoisesti opitun tavan vuoksi. Parsin sukat. En käy kampaajalla, vaan leikkaan itse latvat. Kuivaan omenia talveksi ja syön talkkunaa välipalaksi. Luksusta elämään on murtomaahiihto lähiseudulla ja eväät kannon päällä.

Köyhäily harrastuksena on aivan eri asia kuin koko elämäntilanteen lävistävä köyhyys. Köyhä ymmärtää, että on varakkaan mielestä vaatimatonta syödä hiihtolenkillä eväitä kannonnokassa, mutta silti tapa on yhtä kaukana omasta arjesta kuin kauniit kuvat sisustuslehden sivuilla.

Voi toki köyhälläkin sinänsä olla sukset ja eväät, mutta noin yleisellä tasolla köyhyys ei ole köyhäilyä.

Ymmärsin kommentin ihan pelkkänä toteamuksena, että kun on elänyt lapsuuden köyhyydessä, niin tapa elää säästeliäästi on jäänyt aikuisuuteenkin, vaikka rahaakin jo olisi. Toisin sanoen elää kuten aina ennenkin, ilman erityistä köyhäilyllä hekumointia.

Korjaan, että jälkimmäisen lauseen voi jättää pois: pienviljelijäperheen lapsihan kertoo köyhäilevänsä intohimoisesti. En kyllä näe siinä edelleenkään mitään negatiivista. Pitäisikö aina laittaa kaikki raha menemään, jos sitä on?

Miksi pitää mennä toiseen ääripäähän, eli "laittaa kaikki raha menemään"?  Köyhän elämä ei todellakaan ole tuota mustavalkoajattelua "nuuka/tuhluri", vaan päivittäistä selviytymistä sillä mitä on juuri nyt.

Köyhää ei haittaisi yhtään vaikka köyhäilijä kävisi hiihtolenkilllään lettukahvilassa kaakaolla, koska senkin pitäjä voi olla pienituloinen, joka yrittää työllistää  sesonkikahvilalla itseään.  Jos hiihtelijä ajattelee näyttävänsä köyhälle esimerkkiä, kun syö eväitä kannonnokassa, niin kiitos ei, ei tarvitse.  Köyhä ei samaistu tilanteeseen yhtään enempää kuin lukiessaan lehdestä herttuatar Meghanin vieraillleen kodittomien luona kadulla.  

Joudun näköjään jankkaamaan, että en ymmärrä miksi pitää suhtautua negatiivisesti jonkun tuntemattoman henkilön toteamukseen siitä, että kun on elänyt lapsuutensa köyhyydessä, moni totuttu tapa säilyy aikuisenakin, vaikka rahaa olisi jo laittaa vaikka mihin. Tottakai tilanne on silloin väistämättä eri kuin joutua vielä aikuiselämässäkin laskemaan jokainen menonsa sentilleen. Se, että kertoo omasta historiastaan ja nykytilanteestaan, ei tarkoita etteikö samalla voi olla tajua siitä todellisuudesta, jossa joku toinen joka sentin laskija joutuu elämään (jatkuvasti varakkaasti eläneiltä se tosin todennäköisesti puuttuu). Hän ei ollut tuputtamassa hiihtoretkiä ym. oikeasti tällä hetkellä köyhille, kuten niin moni pihalla oleva lumiukko tässä keskustelussa.

Keskusteluketjun arvokkainta antia on tietenkin todelliset tämänhetkiset köyhyyden kokemukset, mutta mielestäni tämäkin on hyvä näkökulma muiden joukossa - lapsuus- ja opiskeluaikoina köyhyydessä eläneen näkökulma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täältä kuopasta, hei! Tarkoitin vain, että oikeasti köyhä vinguttaa sitä korttia ihan eri tahtiin kuin hyväosainen.

 Ei se nyt noinkaan ole. Hyväosoainenkin voi elää kitsaasti. 

Kulutustottumukset ovat jo niin kuopassa, ette oikein pysty oikein mistään säästämään, kiitos vaan neuvosta.

Ja edelleen, minun vaatimattomilla ostoksillani en bonuksia kerrytä, ikävä tuottaa pettymys.

Miten bonuskortti auttaa muuttamaan minun jo todella alhaisia kulutustottumuksia?

Kasvattaako se jotenkin minun kuukaudessa saamaani rahasummaa? Ja kuinka paljon? Anna joku rahallinen esimerkki, että tyhmä köyhä tajuaa.

anna listaus kaikista kuukauden aikana tekemistäsi ostoksista, yksityiskohtaisesti, ei mitään sellaista, että ruokaan 50 euroa, käyttötavaroihin 10 euroa, vaan selkeä yksilöity lista, niin katsotaan. Lisäksi tulot ja tuet ja avustukset.

On se kumma kun oikeasti köyhät kertoo jotain, minkä ovat itse tajunneet todeksi niin hyväosaisten vaan täytyy päkättää vastaan.

tällä palstalla yksikään köyhä ei ole vielä suostunut avamaan köyhyyttään yksityiskohtaisesti, jotta olisimme voineet nähdä omin silmin, että mitään ei oikeasti ole tehtävissä, siksi teihin ei täällä uskota, tai osaamiseenne.

Siis onko teillä jokin lista valmiina mitä voi esitellä muille?

Ei valmiina tietenkään, mutta pitäähän sitä sen verran vaivautua, että kaivaa esille kuitit ja tiliotteet ja naputtelee hankinnat ja niiden summat tänne nettipalstalle, jotta tuo valopää saisi päivittelemistä.

"Ei ole vielä suostunut avaaman köyhyyttään yksityiskohtaisesti" on kyllä niin veemäinen ilmaus, että sen suustaan päästäneelle toivoisi vähintään syyhyä kesän ajaksi.

Minä olin se kuopassa oleva köyhä, jota tämä henkilö piikitteli ja lainasi otteita. Minä en kysynyt ensin mitään neuvoa vaan hän ensin moitti minua kun en ymmärtänut kuinka paljon minulle on etua S-bonuskortista eikä uskonut, ettei niitä bonuksia minulle köyhälle kerry.

Minä sanoin, että saisinko HÄNELTÄ jonkin laskelman kuinka pajon rahatuloni lisääntyy jos otan tuon kortin. Ei hän näemmä sitten pystynytkään faktaa tästä väittämästään osoittamaan vaikka oli kovin tuohtunut minuun.

No se sitten kääntyikin niin, että pyytämääni faktaa tähän bonuskortin hyötyihin ei tullut vaan asia kääntyikin niin, että HÄN pyysi MINUA toimittamaan yksityiskohtaisen ja seikkaperäisen listan mihin kulutan. Ei kuulemma riitä, että ruoka 50 euroa, hygienia 20 euroa...

En siis varsinaisesti pyytänyt neuvoa vaan faktaa.

Miksi minun pitäisi toimittaa yksityiselämääni koskevaa tietoa tänne? Ja miksi hän ei toimittanut minulle väittämäänsä faktatietoa miten köyhä saa kertymään bonuksia tai muita etuja kun ostot ovat kuukaudessa hyvin pienet. Hän olisi voinut laittaa jonkun taulukon eri ostosummille kuukaudessa. Jos siis olisi ollut tosissaan muuta kuin nöyryyttämismielessä

Köyhän on järkevää ostaa myös jostain muusta liikkeestä jos siellä on vielä edullisempi joku tuote. Silloin ne pienet ostosummat pirstaloituvat vielä eri kauppoihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä elin lapsena köyhässä pienviljelijäperheessä onnellisesti tietämättä, että olin köyhä. Kituuttelin opiskeluvuodet. Nyt olen "keskiluokassa" ja on kiva velaton koti, muuta omaisuutta ja osakkeitakin, mutta köyhäilen intohimoisesti opitun tavan vuoksi. Parsin sukat. En käy kampaajalla, vaan leikkaan itse latvat. Kuivaan omenia talveksi ja syön talkkunaa välipalaksi. Luksusta elämään on murtomaahiihto lähiseudulla ja eväät kannon päällä.

Köyhäily harrastuksena on aivan eri asia kuin koko elämäntilanteen lävistävä köyhyys. Köyhä ymmärtää, että on varakkaan mielestä vaatimatonta syödä hiihtolenkillä eväitä kannonnokassa, mutta silti tapa on yhtä kaukana omasta arjesta kuin kauniit kuvat sisustuslehden sivuilla.

Voi toki köyhälläkin sinänsä olla sukset ja eväät, mutta noin yleisellä tasolla köyhyys ei ole köyhäilyä.

Ymmärsin kommentin ihan pelkkänä toteamuksena, että kun on elänyt lapsuuden köyhyydessä, niin tapa elää säästeliäästi on jäänyt aikuisuuteenkin, vaikka rahaakin jo olisi. Toisin sanoen elää kuten aina ennenkin, ilman erityistä köyhäilyllä hekumointia.

Korjaan, että jälkimmäisen lauseen voi jättää pois: pienviljelijäperheen lapsihan kertoo köyhäilevänsä intohimoisesti. En kyllä näe siinä edelleenkään mitään negatiivista. Pitäisikö aina laittaa kaikki raha menemään, jos sitä on?

Miksi pitää mennä toiseen ääripäähän, eli "laittaa kaikki raha menemään"?  Köyhän elämä ei todellakaan ole tuota mustavalkoajattelua "nuuka/tuhluri", vaan päivittäistä selviytymistä sillä mitä on juuri nyt.

Köyhää ei haittaisi yhtään vaikka köyhäilijä kävisi hiihtolenkilllään lettukahvilassa kaakaolla, koska senkin pitäjä voi olla pienituloinen, joka yrittää työllistää  sesonkikahvilalla itseään.  Jos hiihtelijä ajattelee näyttävänsä köyhälle esimerkkiä, kun syö eväitä kannonnokassa, niin kiitos ei, ei tarvitse.  Köyhä ei samaistu tilanteeseen yhtään enempää kuin lukiessaan lehdestä herttuatar Meghanin vieraillleen kodittomien luona kadulla.  

Joudun näköjään jankkaamaan, että en ymmärrä miksi pitää suhtautua negatiivisesti jonkun tuntemattoman henkilön toteamukseen siitä, että kun on elänyt lapsuutensa köyhyydessä, moni totuttu tapa säilyy aikuisenakin, vaikka rahaa olisi jo laittaa vaikka mihin. Tottakai tilanne on silloin väistämättä eri kuin joutua vielä aikuiselämässäkin laskemaan jokainen menonsa sentilleen. Se, että kertoo omasta historiastaan ja nykytilanteestaan, ei tarkoita etteikö samalla voi olla tajua siitä todellisuudesta, jossa joku toinen joka sentin laskija joutuu elämään (jatkuvasti varakkaasti eläneiltä se tosin todennäköisesti puuttuu). Hän ei ollut tuputtamassa hiihtoretkiä ym. oikeasti tällä hetkellä köyhille, kuten niin moni pihalla oleva lumiukko tässä keskustelussa.

Keskusteluketjun arvokkainta antia on tietenkin todelliset tämänhetkiset köyhyyden kokemukset, mutta mielestäni tämäkin on hyvä näkökulma muiden joukossa - lapsuus- ja opiskeluaikoina köyhyydessä eläneen näkökulma.

Tiivistettynä; on veetuilua tai tilannetajuttomuutta kertoa nauttivansa köyhäilystä sellaisille, jotka kärsivät köyhyydestä.  Vähän niin kuin istahtaisit terveyskeskuksen eteisessä pyörätuoliin ja rullaisit sillä jonkun invalidin luo kertomaan, että sinusta tämä on kiva tapa kulkea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun perheeseen,tai ihmisen elämän astuu sairaudet ja köyhyys ovesta sisään.Lähi suku ja ystävät katoaa elämästäsi sanalla kiire,ei aikaa tavata,ei lopulta soitaakaan!

Tämähän se on. Ihmiset ryntäävät laumana auttamaan ja esiintymään hyväntekijöinä Ukrainaan, mutta kun kaiveltaisiin luurankoja kaapista, eli ne sairauden vuoksi hylätyt ystävät ja sukulaiset, niin loppuisi tekopyhyys nopeasti.

Tässä kohtaa perusteluna on aina ”oman jaksamiseni ja teveyteni vuoksi otan etäisyyttä”. On se hauska kun se terveys kestää pönöttää hyväntekijänä jos oma maine kasvaa.

Ohis. Minun silmäni pyörähtävät myötähäpeästä aina (eli usein), kun näen somepäivityksen, jossa lukee:

"Mahtavaa työtä, tsemppiä auttajille. Minäkin lähtisin auttamaan / antaisin rahaa / majoittaisin hätää kärsivän, mutta kun on nuo lapset / niin vaativa työ / astma / mökkiremppa meneillään."

Toinen ohistelija kommentoi, että osallistuin syksyllä 2015 avustuskuormien lajitteluun, koska a) olin sillä hetkellä vailla työtä, b) omaiseni oli juuri kuollut ja minulla oli pakottava tarve päästä pois kotiseinien sisältä tekemään jotain mielekästä ja c) pysyin oikeasti tilanteen tasalla, eikä tarvinnut elää ja tunnemyrskyillä kotikoneen ääressä somen äärilaitojen luulottelujen varassa. Niistä hommista tuli itselle hyvä olo, mutta tiedostin jo silloin, että se onnistui vain, kun elämässä oli sille juuri sopiva paikka sillä hetkellä. Suruajan vuoksi minusta ei olisi ollut olemaan läheisemmin tekemisissä t urvapaikanhakijoiden kanssa. En todellakaan ole sitä mieltä, että kaikkien työttömien ja suruaikaa elävien pitäisi nyt osallistua niihin töihin - se vain sopi juuri minulle sillä hetkellä. Ne osallistuvat apukäsinä, joilla on siihen riittävästi varaa, terveyttä ja tilaa muulta elämältä!

Sinulta meni nyt asian ydin ohi. Sinä osallistuit, kun sinulla oli tilaisuus. Toiset taas eivät osallistu, ja sekin on OK. Myötähäpeää herättävät ne, jotka yrittävät kerätä kunniaa itselleen kertomalla, että totta kai osallistuisivat, mutta kun tämä tekosyy nyt estää sen. Sellainen vanhanmallinen "I have to wash my hair" -selitys.

Minusta niitä kommentteja huomattavasti ällömpää on, jos pääasiallisena motiivina osallistua auttamiseen on vain päästä kiillottamaan somessa omaa sädekehäänsä. Eikä sillä, some on myös erinomainen väline apuvoimien koordinointiin ym. pelkästään hyödylliseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täältä kuopasta, hei! Tarkoitin vain, että oikeasti köyhä vinguttaa sitä korttia ihan eri tahtiin kuin hyväosainen.

 Ei se nyt noinkaan ole. Hyväosoainenkin voi elää kitsaasti. 

Kulutustottumukset ovat jo niin kuopassa, ette oikein pysty oikein mistään säästämään, kiitos vaan neuvosta.

Ja edelleen, minun vaatimattomilla ostoksillani en bonuksia kerrytä, ikävä tuottaa pettymys.

Miten bonuskortti auttaa muuttamaan minun jo todella alhaisia kulutustottumuksia?

Kasvattaako se jotenkin minun kuukaudessa saamaani rahasummaa? Ja kuinka paljon? Anna joku rahallinen esimerkki, että tyhmä köyhä tajuaa.

anna listaus kaikista kuukauden aikana tekemistäsi ostoksista, yksityiskohtaisesti, ei mitään sellaista, että ruokaan 50 euroa, käyttötavaroihin 10 euroa, vaan selkeä yksilöity lista, niin katsotaan. Lisäksi tulot ja tuet ja avustukset.

On se kumma kun oikeasti köyhät kertoo jotain, minkä ovat itse tajunneet todeksi niin hyväosaisten vaan täytyy päkättää vastaan.

tällä palstalla yksikään köyhä ei ole vielä suostunut avamaan köyhyyttään yksityiskohtaisesti, jotta olisimme voineet nähdä omin silmin, että mitään ei oikeasti ole tehtävissä, siksi teihin ei täällä uskota, tai osaamiseenne.

Siis onko teillä jokin lista valmiina mitä voi esitellä muille?

Ei valmiina tietenkään, mutta pitäähän sitä sen verran vaivautua, että kaivaa esille kuitit ja tiliotteet ja naputtelee hankinnat ja niiden summat tänne nettipalstalle, jotta tuo valopää saisi päivittelemistä.

"Ei ole vielä suostunut avaaman köyhyyttään yksityiskohtaisesti" on kyllä niin veemäinen ilmaus, että sen suustaan päästäneelle toivoisi vähintään syyhyä kesän ajaksi.

Minä voisin selittää kaiken 10 euron tarkkuudella, eipä ole mitään salattavaa.  Kuten ne itsellekin kirjaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä elin lapsena köyhässä pienviljelijäperheessä onnellisesti tietämättä, että olin köyhä. Kituuttelin opiskeluvuodet. Nyt olen "keskiluokassa" ja on kiva velaton koti, muuta omaisuutta ja osakkeitakin, mutta köyhäilen intohimoisesti opitun tavan vuoksi. Parsin sukat. En käy kampaajalla, vaan leikkaan itse latvat. Kuivaan omenia talveksi ja syön talkkunaa välipalaksi. Luksusta elämään on murtomaahiihto lähiseudulla ja eväät kannon päällä.

Köyhäily harrastuksena on aivan eri asia kuin koko elämäntilanteen lävistävä köyhyys. Köyhä ymmärtää, että on varakkaan mielestä vaatimatonta syödä hiihtolenkillä eväitä kannonnokassa, mutta silti tapa on yhtä kaukana omasta arjesta kuin kauniit kuvat sisustuslehden sivuilla.

Voi toki köyhälläkin sinänsä olla sukset ja eväät, mutta noin yleisellä tasolla köyhyys ei ole köyhäilyä.

Ymmärsin kommentin ihan pelkkänä toteamuksena, että kun on elänyt lapsuuden köyhyydessä, niin tapa elää säästeliäästi on jäänyt aikuisuuteenkin, vaikka rahaakin jo olisi. Toisin sanoen elää kuten aina ennenkin, ilman erityistä köyhäilyllä hekumointia.

Korjaan, että jälkimmäisen lauseen voi jättää pois: pienviljelijäperheen lapsihan kertoo köyhäilevänsä intohimoisesti. En kyllä näe siinä edelleenkään mitään negatiivista. Pitäisikö aina laittaa kaikki raha menemään, jos sitä on?

Miksi pitää mennä toiseen ääripäähän, eli "laittaa kaikki raha menemään"?  Köyhän elämä ei todellakaan ole tuota mustavalkoajattelua "nuuka/tuhluri", vaan päivittäistä selviytymistä sillä mitä on juuri nyt.

Köyhää ei haittaisi yhtään vaikka köyhäilijä kävisi hiihtolenkilllään lettukahvilassa kaakaolla, koska senkin pitäjä voi olla pienituloinen, joka yrittää työllistää  sesonkikahvilalla itseään.  Jos hiihtelijä ajattelee näyttävänsä köyhälle esimerkkiä, kun syö eväitä kannonnokassa, niin kiitos ei, ei tarvitse.  Köyhä ei samaistu tilanteeseen yhtään enempää kuin lukiessaan lehdestä herttuatar Meghanin vieraillleen kodittomien luona kadulla.  

Joudun näköjään jankkaamaan, että en ymmärrä miksi pitää suhtautua negatiivisesti jonkun tuntemattoman henkilön toteamukseen siitä, että kun on elänyt lapsuutensa köyhyydessä, moni totuttu tapa säilyy aikuisenakin, vaikka rahaa olisi jo laittaa vaikka mihin. Tottakai tilanne on silloin väistämättä eri kuin joutua vielä aikuiselämässäkin laskemaan jokainen menonsa sentilleen. Se, että kertoo omasta historiastaan ja nykytilanteestaan, ei tarkoita etteikö samalla voi olla tajua siitä todellisuudesta, jossa joku toinen joka sentin laskija joutuu elämään (jatkuvasti varakkaasti eläneiltä se tosin todennäköisesti puuttuu). Hän ei ollut tuputtamassa hiihtoretkiä ym. oikeasti tällä hetkellä köyhille, kuten niin moni pihalla oleva lumiukko tässä keskustelussa.

Keskusteluketjun arvokkainta antia on tietenkin todelliset tämänhetkiset köyhyyden kokemukset, mutta mielestäni tämäkin on hyvä näkökulma muiden joukossa - lapsuus- ja opiskeluaikoina köyhyydessä eläneen näkökulma.

Tiivistettynä; on veetuilua tai tilannetajuttomuutta kertoa nauttivansa köyhäilystä sellaisille, jotka kärsivät köyhyydestä.  Vähän niin kuin istahtaisit terveyskeskuksen eteisessä pyörätuoliin ja rullaisit sillä jonkun invalidin luo kertomaan, että sinusta tämä on kiva tapa kulkea.

Ja tarjoutuisi vielä neuvomaan miten pyörätuolilla on parasta liikkua, koska hänelläkin on ollut lapsena jalka kipsissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä elin lapsena köyhässä pienviljelijäperheessä onnellisesti tietämättä, että olin köyhä. Kituuttelin opiskeluvuodet. Nyt olen "keskiluokassa" ja on kiva velaton koti, muuta omaisuutta ja osakkeitakin, mutta köyhäilen intohimoisesti opitun tavan vuoksi. Parsin sukat. En käy kampaajalla, vaan leikkaan itse latvat. Kuivaan omenia talveksi ja syön talkkunaa välipalaksi. Luksusta elämään on murtomaahiihto lähiseudulla ja eväät kannon päällä.

Köyhäily harrastuksena on aivan eri asia kuin koko elämäntilanteen lävistävä köyhyys. Köyhä ymmärtää, että on varakkaan mielestä vaatimatonta syödä hiihtolenkillä eväitä kannonnokassa, mutta silti tapa on yhtä kaukana omasta arjesta kuin kauniit kuvat sisustuslehden sivuilla.

Voi toki köyhälläkin sinänsä olla sukset ja eväät, mutta noin yleisellä tasolla köyhyys ei ole köyhäilyä.

Ymmärsin kommentin ihan pelkkänä toteamuksena, että kun on elänyt lapsuuden köyhyydessä, niin tapa elää säästeliäästi on jäänyt aikuisuuteenkin, vaikka rahaakin jo olisi. Toisin sanoen elää kuten aina ennenkin, ilman erityistä köyhäilyllä hekumointia.

Korjaan, että jälkimmäisen lauseen voi jättää pois: pienviljelijäperheen lapsihan kertoo köyhäilevänsä intohimoisesti. En kyllä näe siinä edelleenkään mitään negatiivista. Pitäisikö aina laittaa kaikki raha menemään, jos sitä on?

Miksi pitää mennä toiseen ääripäähän, eli "laittaa kaikki raha menemään"?  Köyhän elämä ei todellakaan ole tuota mustavalkoajattelua "nuuka/tuhluri", vaan päivittäistä selviytymistä sillä mitä on juuri nyt.

Köyhää ei haittaisi yhtään vaikka köyhäilijä kävisi hiihtolenkilllään lettukahvilassa kaakaolla, koska senkin pitäjä voi olla pienituloinen, joka yrittää työllistää  sesonkikahvilalla itseään.  Jos hiihtelijä ajattelee näyttävänsä köyhälle esimerkkiä, kun syö eväitä kannonnokassa, niin kiitos ei, ei tarvitse.  Köyhä ei samaistu tilanteeseen yhtään enempää kuin lukiessaan lehdestä herttuatar Meghanin vieraillleen kodittomien luona kadulla.  

Joudun näköjään jankkaamaan, että en ymmärrä miksi pitää suhtautua negatiivisesti jonkun tuntemattoman henkilön toteamukseen siitä, että kun on elänyt lapsuutensa köyhyydessä, moni totuttu tapa säilyy aikuisenakin, vaikka rahaa olisi jo laittaa vaikka mihin. Tottakai tilanne on silloin väistämättä eri kuin joutua vielä aikuiselämässäkin laskemaan jokainen menonsa sentilleen. Se, että kertoo omasta historiastaan ja nykytilanteestaan, ei tarkoita etteikö samalla voi olla tajua siitä todellisuudesta, jossa joku toinen joka sentin laskija joutuu elämään (jatkuvasti varakkaasti eläneiltä se tosin todennäköisesti puuttuu). Hän ei ollut tuputtamassa hiihtoretkiä ym. oikeasti tällä hetkellä köyhille, kuten niin moni pihalla oleva lumiukko tässä keskustelussa.

Keskusteluketjun arvokkainta antia on tietenkin todelliset tämänhetkiset köyhyyden kokemukset, mutta mielestäni tämäkin on hyvä näkökulma muiden joukossa - lapsuus- ja opiskeluaikoina köyhyydessä eläneen näkökulma.

Ensinnäkin monista näistä kertomuksista kuultaa mestaroimisen tai jotenkin itsensä hyväksi ja järkeväksi ihmiseksi luokitteleminen.

"Kuulkaas nyt köyhät kun minäkin, joka olen ollut köyhä..."

Toisekseen en aina usko, että he kuitenkaan ymmärtävät miltä tuntuu kun joku nyt rämpii köyhänä ja he ovat siitä päässeet pois. Asiat unohtuu helposti. Se ei ole sama tilanne kuitenkaan kun nyt ON mahdollisuus elää paremmin.

Se ei ole aitoa vertaistukea vaikka niin joku luulee.

Kolmas on se, että ne jotka ovat oikeasti köyhiä ja ihan oikeasti kampailevat niin rahanpuutteen, jaksamisen, masennuksen, laskujen maksun, mitä moninaisempien köyhyydestä johtuvien ongelmien ja lieveilmiöiden kanssa eivät vaan jaksa ymmärtää miten jotkut jaksava leikkiä köyhää ja leikkiköyhäillä.

Se vaan tuntuu kovin irvokkaalta ja jopa groteskilta. Kun joku uupuu ihan äärimmilleen oikeasti köyhyydessä omassa elämässään ja joku pitää sitä kivana harrastuksena ja leikkimisenä.

Vielä lisämausteena ärsytykseen köyhyydellä leikkimiseen köyhä tietää, että itse ei voi lopettaa köyhyyttään niin halutessaan tai kyllästyessään. Tai esimerkiksi jos sairastuu ja se vie voimia niin silti köyhyys jatkuu seuraisena voimanviejänä. Tuli mikä vaikea lisätilanne tahansa.

Mutta köyhyydestä pois päässyt voi lopettaa leikkiköyhyyden, koska tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täältä kuopasta, hei! Tarkoitin vain, että oikeasti köyhä vinguttaa sitä korttia ihan eri tahtiin kuin hyväosainen.

 Ei se nyt noinkaan ole. Hyväosoainenkin voi elää kitsaasti. 

Kulutustottumukset ovat jo niin kuopassa, ette oikein pysty oikein mistään säästämään, kiitos vaan neuvosta.

Ja edelleen, minun vaatimattomilla ostoksillani en bonuksia kerrytä, ikävä tuottaa pettymys.

Miten bonuskortti auttaa muuttamaan minun jo todella alhaisia kulutustottumuksia?

Kasvattaako se jotenkin minun kuukaudessa saamaani rahasummaa? Ja kuinka paljon? Anna joku rahallinen esimerkki, että tyhmä köyhä tajuaa.

anna listaus kaikista kuukauden aikana tekemistäsi ostoksista, yksityiskohtaisesti, ei mitään sellaista, että ruokaan 50 euroa, käyttötavaroihin 10 euroa, vaan selkeä yksilöity lista, niin katsotaan. Lisäksi tulot ja tuet ja avustukset.

On se kumma kun oikeasti köyhät kertoo jotain, minkä ovat itse tajunneet todeksi niin hyväosaisten vaan täytyy päkättää vastaan.

tällä palstalla yksikään köyhä ei ole vielä suostunut avamaan köyhyyttään yksityiskohtaisesti, jotta olisimme voineet nähdä omin silmin, että mitään ei oikeasti ole tehtävissä, siksi teihin ei täällä uskota, tai osaamiseenne.

Siis onko teillä jokin lista valmiina mitä voi esitellä muille?

Ei valmiina tietenkään, mutta pitäähän sitä sen verran vaivautua, että kaivaa esille kuitit ja tiliotteet ja naputtelee hankinnat ja niiden summat tänne nettipalstalle, jotta tuo valopää saisi päivittelemistä.

"Ei ole vielä suostunut avaaman köyhyyttään yksityiskohtaisesti" on kyllä niin veemäinen ilmaus, että sen suustaan päästäneelle toivoisi vähintään syyhyä kesän ajaksi.

Minä voisin selittää kaiken 10 euron tarkkuudella, eipä ole mitään salattavaa.  Kuten ne itsellekin kirjaan.

Köyhä elää kädestä suuhun.  Vaikka kuinka merkitsisi sentilleen ylös tulot ja menot ja järjellä suunnittelisi, niin tilanteet saattavat muuttua.  Sairastuu, tai jokin hajoaa, niin silloin laskelmat kaatuvat, kun köyhällä ei ole ollut mahdollisuutta koota säästöjä pahan päivän varallle.   Köyhällä se paha päivä on jatkuvasti käden ulottuvilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä elin lapsena köyhässä pienviljelijäperheessä onnellisesti tietämättä, että olin köyhä. Kituuttelin opiskeluvuodet. Nyt olen "keskiluokassa" ja on kiva velaton koti, muuta omaisuutta ja osakkeitakin, mutta köyhäilen intohimoisesti opitun tavan vuoksi. Parsin sukat. En käy kampaajalla, vaan leikkaan itse latvat. Kuivaan omenia talveksi ja syön talkkunaa välipalaksi. Luksusta elämään on murtomaahiihto lähiseudulla ja eväät kannon päällä.

Köyhäily harrastuksena on aivan eri asia kuin koko elämäntilanteen lävistävä köyhyys. Köyhä ymmärtää, että on varakkaan mielestä vaatimatonta syödä hiihtolenkillä eväitä kannonnokassa, mutta silti tapa on yhtä kaukana omasta arjesta kuin kauniit kuvat sisustuslehden sivuilla.

Voi toki köyhälläkin sinänsä olla sukset ja eväät, mutta noin yleisellä tasolla köyhyys ei ole köyhäilyä.

Ymmärsin kommentin ihan pelkkänä toteamuksena, että kun on elänyt lapsuuden köyhyydessä, niin tapa elää säästeliäästi on jäänyt aikuisuuteenkin, vaikka rahaakin jo olisi. Toisin sanoen elää kuten aina ennenkin, ilman erityistä köyhäilyllä hekumointia.

Korjaan, että jälkimmäisen lauseen voi jättää pois: pienviljelijäperheen lapsihan kertoo köyhäilevänsä intohimoisesti. En kyllä näe siinä edelleenkään mitään negatiivista. Pitäisikö aina laittaa kaikki raha menemään, jos sitä on?

Miksi pitää mennä toiseen ääripäähän, eli "laittaa kaikki raha menemään"?  Köyhän elämä ei todellakaan ole tuota mustavalkoajattelua "nuuka/tuhluri", vaan päivittäistä selviytymistä sillä mitä on juuri nyt.

Köyhää ei haittaisi yhtään vaikka köyhäilijä kävisi hiihtolenkilllään lettukahvilassa kaakaolla, koska senkin pitäjä voi olla pienituloinen, joka yrittää työllistää  sesonkikahvilalla itseään.  Jos hiihtelijä ajattelee näyttävänsä köyhälle esimerkkiä, kun syö eväitä kannonnokassa, niin kiitos ei, ei tarvitse.  Köyhä ei samaistu tilanteeseen yhtään enempää kuin lukiessaan lehdestä herttuatar Meghanin vieraillleen kodittomien luona kadulla.  

Joudun näköjään jankkaamaan, että en ymmärrä miksi pitää suhtautua negatiivisesti jonkun tuntemattoman henkilön toteamukseen siitä, että kun on elänyt lapsuutensa köyhyydessä, moni totuttu tapa säilyy aikuisenakin, vaikka rahaa olisi jo laittaa vaikka mihin. Tottakai tilanne on silloin väistämättä eri kuin joutua vielä aikuiselämässäkin laskemaan jokainen menonsa sentilleen. Se, että kertoo omasta historiastaan ja nykytilanteestaan, ei tarkoita etteikö samalla voi olla tajua siitä todellisuudesta, jossa joku toinen joka sentin laskija joutuu elämään (jatkuvasti varakkaasti eläneiltä se tosin todennäköisesti puuttuu). Hän ei ollut tuputtamassa hiihtoretkiä ym. oikeasti tällä hetkellä köyhille, kuten niin moni pihalla oleva lumiukko tässä keskustelussa.

Keskusteluketjun arvokkainta antia on tietenkin todelliset tämänhetkiset köyhyyden kokemukset, mutta mielestäni tämäkin on hyvä näkökulma muiden joukossa - lapsuus- ja opiskeluaikoina köyhyydessä eläneen näkökulma.

Tiivistettynä; on veetuilua tai tilannetajuttomuutta kertoa nauttivansa köyhäilystä sellaisille, jotka kärsivät köyhyydestä.  Vähän niin kuin istahtaisit terveyskeskuksen eteisessä pyörätuoliin ja rullaisit sillä jonkun invalidin luo kertomaan, että sinusta tämä on kiva tapa kulkea.

Minä jäin työttömäksi ja muutaman vuoden kuluessa menetin suurin piirtein kaiken, minkä voi menettää. Kaksi hyville eläkepäiville päässyttä kaveriani jaksoi selittää sitä, että pitäisi vain jaksaa nauttia pikkuasioista kuten teehetkestä terassilla. Minulla ei ollut terassia eikä teekuppiakaan (nyt on teekuppi), ja asunnottomuuden ahdistus oli muutenkin (ja on edelleen) kaiken muun ylitse käyvä tunne.

Nämä kaksi kaveria valittivat mielellään sitä, että "eihän tällä eläkkeellä elä". Ei varmaan eläisikään, jollei taloudessa olisi myös varakkaan puolison eläkettä, jo 70-luvulla hankittuja sijoitusasuntoja ja muuta huomattavaa varallisuutta. Eivät nuo kaksi kaveria ilkeitä olleet, vaan he kerta kaikkiaan eivät ymmärtäneet. Heille köyhyys oli "opiskelijan köyhyyttä" eli sitä, että rahaa on hyvin vähän, mutta tulevaisuus on pitkä ja täynnä mahdollisuuksia, ja sitä, että turistibussin vierellä juoksee lapsia käsi ojossa kerjäämässä pikkurahaa. "Heillä oli niin iloiset silmätkin ja ihana hymy. Kyllä köyhäkin voi olla onnellinen."

Puhun näistä kavereistani menneessä aikamuodossa, koska katkaisin välit kumpaankin. Kuukausien kuluessa he siirsivät itsensä minun yläpuolelleni. Kun rehellisestä ymmärtämättömyydestä tuli ylemmyydentuntoista letkauttelua ja esimerkiksi ulkonäöstä huomauttelua ("sinä näytät ihan hirveältä, tuo tukka on kauhea, kauhea, kauhea"), minulle riitti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se että pitää pelätä kutsuja häihin, ylioppilasjuhliin ja muihin tilaisuuksiin, jotka edellyttävät koko perheeltä kunnon kenkiä, juhlavaatteita, kukkien ja lahjojen ostamista. Pahimmassa tapauksessa kalliita matkoja juhlapaikalle. Köyhällä on varaa vain arkeen.

Olen köyhimmilläni ( toivottavasti ne päivät eivät palaa ) mennyt 2 kummitytön rippijuhliin ja yhden yo.

Ostin jokaiseen juhlaan eurolla liput, lapset taisi maksaa 2, kun euron lippuja on vain 1.

Menopaluu maksoi n 10 e.

Itse lainasin ystävältäni mekon, lapsille ostin fb.sä edulliset. Isänsä häissä pojalla oli rooli, miksi tarvittiin puku. Laitoin fb.hen ilmoituksen vuokrataan / ostetaan edullisesti.

Yksi täysin tuntematon mies laittoi viestiä osaanko tehdä lapaset.

Tein lapaset hänen äidilleen ja poika lainasi omaa pukuaan.

Häälahjat olen, lähes aina tehnyt. Materiaalia ne tarvii, mutta paljon saa kierrätyskeskuksista ilmaiseksi.

Otan hyvissä ajoin yhteyttä ja kysyn tykkäiskö tällaisestä. Toiveiden mukaan tehty.

Yksissä häissä ex antoi pisteitään ja sain majoituksen niillä varattua.

Vaatii vaivannäköä ja viitseliäisyyttä. Olen ollut vappuna pullo / tölkkijahdissa, käynyt tori ilmoituksien perässä hakemassa ilmaistavaraa ja myynyt.

Liput juhlaan?

Puhui menopaluusta joten kyse oli siitä, että menivät maksullisella joukkoliikennevälineellä sinne juhlapaikalle ja tulivat vielä samalla keinolla takaisinkin kotiin.

Varastoon ei voi ostaa alesta halvalla, kun ei ole pennin jeesustakaan sitä ylimääräistä, millä ostaa varastoon. Tyhjä kaappi on enemmänkin normi. 

Sitten kun pääsin töihin ja palkasta jäi vähän ylikin, kun menot oli maksettu, pystyin ostamaan halpaa murkinaa myös varastoon. 

nim. köyhä markka-aikana

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä elin lapsena köyhässä pienviljelijäperheessä onnellisesti tietämättä, että olin köyhä. Kituuttelin opiskeluvuodet. Nyt olen "keskiluokassa" ja on kiva velaton koti, muuta omaisuutta ja osakkeitakin, mutta köyhäilen intohimoisesti opitun tavan vuoksi. Parsin sukat. En käy kampaajalla, vaan leikkaan itse latvat. Kuivaan omenia talveksi ja syön talkkunaa välipalaksi. Luksusta elämään on murtomaahiihto lähiseudulla ja eväät kannon päällä.

Köyhäily harrastuksena on aivan eri asia kuin koko elämäntilanteen lävistävä köyhyys. Köyhä ymmärtää, että on varakkaan mielestä vaatimatonta syödä hiihtolenkillä eväitä kannonnokassa, mutta silti tapa on yhtä kaukana omasta arjesta kuin kauniit kuvat sisustuslehden sivuilla.

Voi toki köyhälläkin sinänsä olla sukset ja eväät, mutta noin yleisellä tasolla köyhyys ei ole köyhäilyä.

Ymmärsin kommentin ihan pelkkänä toteamuksena, että kun on elänyt lapsuuden köyhyydessä, niin tapa elää säästeliäästi on jäänyt aikuisuuteenkin, vaikka rahaakin jo olisi. Toisin sanoen elää kuten aina ennenkin, ilman erityistä köyhäilyllä hekumointia.

Korjaan, että jälkimmäisen lauseen voi jättää pois: pienviljelijäperheen lapsihan kertoo köyhäilevänsä intohimoisesti. En kyllä näe siinä edelleenkään mitään negatiivista. Pitäisikö aina laittaa kaikki raha menemään, jos sitä on?

Miksi pitää mennä toiseen ääripäähän, eli "laittaa kaikki raha menemään"?  Köyhän elämä ei todellakaan ole tuota mustavalkoajattelua "nuuka/tuhluri", vaan päivittäistä selviytymistä sillä mitä on juuri nyt.

Köyhää ei haittaisi yhtään vaikka köyhäilijä kävisi hiihtolenkilllään lettukahvilassa kaakaolla, koska senkin pitäjä voi olla pienituloinen, joka yrittää työllistää  sesonkikahvilalla itseään.  Jos hiihtelijä ajattelee näyttävänsä köyhälle esimerkkiä, kun syö eväitä kannonnokassa, niin kiitos ei, ei tarvitse.  Köyhä ei samaistu tilanteeseen yhtään enempää kuin lukiessaan lehdestä herttuatar Meghanin vieraillleen kodittomien luona kadulla.  

Joudun näköjään jankkaamaan, että en ymmärrä miksi pitää suhtautua negatiivisesti jonkun tuntemattoman henkilön toteamukseen siitä, että kun on elänyt lapsuutensa köyhyydessä, moni totuttu tapa säilyy aikuisenakin, vaikka rahaa olisi jo laittaa vaikka mihin. Tottakai tilanne on silloin väistämättä eri kuin joutua vielä aikuiselämässäkin laskemaan jokainen menonsa sentilleen. Se, että kertoo omasta historiastaan ja nykytilanteestaan, ei tarkoita etteikö samalla voi olla tajua siitä todellisuudesta, jossa joku toinen joka sentin laskija joutuu elämään (jatkuvasti varakkaasti eläneiltä se tosin todennäköisesti puuttuu). Hän ei ollut tuputtamassa hiihtoretkiä ym. oikeasti tällä hetkellä köyhille, kuten niin moni pihalla oleva lumiukko tässä keskustelussa.

Keskusteluketjun arvokkainta antia on tietenkin todelliset tämänhetkiset köyhyyden kokemukset, mutta mielestäni tämäkin on hyvä näkökulma muiden joukossa - lapsuus- ja opiskeluaikoina köyhyydessä eläneen näkökulma.

Tiivistettynä; on veetuilua tai tilannetajuttomuutta kertoa nauttivansa köyhäilystä sellaisille, jotka kärsivät köyhyydestä.  Vähän niin kuin istahtaisit terveyskeskuksen eteisessä pyörätuoliin ja rullaisit sillä jonkun invalidin luo kertomaan, että sinusta tämä on kiva tapa kulkea.

Ja tarjoutuisi vielä neuvomaan miten pyörätuolilla on parasta liikkua, koska hänelläkin on ollut lapsena jalka kipsissä.

Tai ihmisellä on kova jano autiomaassa jalan kulkien ja vierelle ajaisi luksusauto kuljettaijeen. Takana istuisi viilenneyssä tilassa ihminen sitruunanpaloilla maustettu vesikannu sivupöydällä. Tämä sanoisi janoiselle ja uupuneelle, että kyllä minäkin aikoinani kuljin täällä jalan pitkiä matkoja janoisena ilman vettä.

Oikeastaan en nytkään yhtään tästä varakkuudestani nauti, ihan mielelläni joskus kuljen edelleen jalkaisin janoisena ja en aina muutenkaan juo vettä vaikka olisi kova jano.

Ja sitten kuski ja auto kaasuttaa matkoihinsa.

Tietäähän sen jo, että se uupunut janoinen jää edelleen siihen autiomaahan kulkemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä elin lapsena köyhässä pienviljelijäperheessä onnellisesti tietämättä, että olin köyhä. Kituuttelin opiskeluvuodet. Nyt olen "keskiluokassa" ja on kiva velaton koti, muuta omaisuutta ja osakkeitakin, mutta köyhäilen intohimoisesti opitun tavan vuoksi. Parsin sukat. En käy kampaajalla, vaan leikkaan itse latvat. Kuivaan omenia talveksi ja syön talkkunaa välipalaksi. Luksusta elämään on murtomaahiihto lähiseudulla ja eväät kannon päällä.

Köyhäily harrastuksena on aivan eri asia kuin koko elämäntilanteen lävistävä köyhyys. Köyhä ymmärtää, että on varakkaan mielestä vaatimatonta syödä hiihtolenkillä eväitä kannonnokassa, mutta silti tapa on yhtä kaukana omasta arjesta kuin kauniit kuvat sisustuslehden sivuilla.

Voi toki köyhälläkin sinänsä olla sukset ja eväät, mutta noin yleisellä tasolla köyhyys ei ole köyhäilyä.

Ymmärsin kommentin ihan pelkkänä toteamuksena, että kun on elänyt lapsuuden köyhyydessä, niin tapa elää säästeliäästi on jäänyt aikuisuuteenkin, vaikka rahaakin jo olisi. Toisin sanoen elää kuten aina ennenkin, ilman erityistä köyhäilyllä hekumointia.

Korjaan, että jälkimmäisen lauseen voi jättää pois: pienviljelijäperheen lapsihan kertoo köyhäilevänsä intohimoisesti. En kyllä näe siinä edelleenkään mitään negatiivista. Pitäisikö aina laittaa kaikki raha menemään, jos sitä on?

Miksi pitää mennä toiseen ääripäähän, eli "laittaa kaikki raha menemään"?  Köyhän elämä ei todellakaan ole tuota mustavalkoajattelua "nuuka/tuhluri", vaan päivittäistä selviytymistä sillä mitä on juuri nyt.

Köyhää ei haittaisi yhtään vaikka köyhäilijä kävisi hiihtolenkilllään lettukahvilassa kaakaolla, koska senkin pitäjä voi olla pienituloinen, joka yrittää työllistää  sesonkikahvilalla itseään.  Jos hiihtelijä ajattelee näyttävänsä köyhälle esimerkkiä, kun syö eväitä kannonnokassa, niin kiitos ei, ei tarvitse.  Köyhä ei samaistu tilanteeseen yhtään enempää kuin lukiessaan lehdestä herttuatar Meghanin vieraillleen kodittomien luona kadulla.  

Joudun näköjään jankkaamaan, että en ymmärrä miksi pitää suhtautua negatiivisesti jonkun tuntemattoman henkilön toteamukseen siitä, että kun on elänyt lapsuutensa köyhyydessä, moni totuttu tapa säilyy aikuisenakin, vaikka rahaa olisi jo laittaa vaikka mihin. Tottakai tilanne on silloin väistämättä eri kuin joutua vielä aikuiselämässäkin laskemaan jokainen menonsa sentilleen. Se, että kertoo omasta historiastaan ja nykytilanteestaan, ei tarkoita etteikö samalla voi olla tajua siitä todellisuudesta, jossa joku toinen joka sentin laskija joutuu elämään (jatkuvasti varakkaasti eläneiltä se tosin todennäköisesti puuttuu). Hän ei ollut tuputtamassa hiihtoretkiä ym. oikeasti tällä hetkellä köyhille, kuten niin moni pihalla oleva lumiukko tässä keskustelussa.

Keskusteluketjun arvokkainta antia on tietenkin todelliset tämänhetkiset köyhyyden kokemukset, mutta mielestäni tämäkin on hyvä näkökulma muiden joukossa - lapsuus- ja opiskeluaikoina köyhyydessä eläneen näkökulma.

Ensinnäkin monista näistä kertomuksista kuultaa mestaroimisen tai jotenkin itsensä hyväksi ja järkeväksi ihmiseksi luokitteleminen.

"Kuulkaas nyt köyhät kun minäkin, joka olen ollut köyhä..."

Toisekseen en aina usko, että he kuitenkaan ymmärtävät miltä tuntuu kun joku nyt rämpii köyhänä ja he ovat siitä päässeet pois. Asiat unohtuu helposti. Se ei ole sama tilanne kuitenkaan kun nyt ON mahdollisuus elää paremmin.

Se ei ole aitoa vertaistukea vaikka niin joku luulee.

Kolmas on se, että ne jotka ovat oikeasti köyhiä ja ihan oikeasti kampailevat niin rahanpuutteen, jaksamisen, masennuksen, laskujen maksun, mitä moninaisempien köyhyydestä johtuvien ongelmien ja lieveilmiöiden kanssa eivät vaan jaksa ymmärtää miten jotkut jaksava leikkiä köyhää ja leikkiköyhäillä.

Se vaan tuntuu kovin irvokkaalta ja jopa groteskilta. Kun joku uupuu ihan äärimmilleen oikeasti köyhyydessä omassa elämässään ja joku pitää sitä kivana harrastuksena ja leikkimisenä.

Vielä lisämausteena ärsytykseen köyhyydellä leikkimiseen köyhä tietää, että itse ei voi lopettaa köyhyyttään niin halutessaan tai kyllästyessään. Tai esimerkiksi jos sairastuu ja se vie voimia niin silti köyhyys jatkuu seuraisena voimanviejänä. Tuli mikä vaikea lisätilanne tahansa.

Mutta köyhyydestä pois päässyt voi lopettaa leikkiköyhyyden, koska tahansa.

Olen ollut köyhä ja muistan kyllä edelleen oikein hyvin sen turvattomuuden, stressin ja hädän mitä vähävaraisuus aiheuttaa. En ole edelleenkään rikas, mutta olen vielä vuosienkin jälkeen jatkuvasti kiitollinen siitä kuinka vakaalta elämä tuntuu kun voi ostaa ruokaa joka päivä, voi ostaa lääkkeitä, maksaa laskut eräpäivänä. Voi jopa auttaa tarvittaessa tuttuja eläkeläisiä ja muita pienituloisia. Asioiden ostaminen ja rahan tuhlaaminen esim mäkkärillä syödessä hirvittää edelleen. Köyhyyden aiheuttama huoli ja stressi oli niin valtava etten ymmärrä miten sen voisi unohtaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä elin lapsena köyhässä pienviljelijäperheessä onnellisesti tietämättä, että olin köyhä. Kituuttelin opiskeluvuodet. Nyt olen "keskiluokassa" ja on kiva velaton koti, muuta omaisuutta ja osakkeitakin, mutta köyhäilen intohimoisesti opitun tavan vuoksi. Parsin sukat. En käy kampaajalla, vaan leikkaan itse latvat. Kuivaan omenia talveksi ja syön talkkunaa välipalaksi. Luksusta elämään on murtomaahiihto lähiseudulla ja eväät kannon päällä.

Köyhäily harrastuksena on aivan eri asia kuin koko elämäntilanteen lävistävä köyhyys. Köyhä ymmärtää, että on varakkaan mielestä vaatimatonta syödä hiihtolenkillä eväitä kannonnokassa, mutta silti tapa on yhtä kaukana omasta arjesta kuin kauniit kuvat sisustuslehden sivuilla.

Voi toki köyhälläkin sinänsä olla sukset ja eväät, mutta noin yleisellä tasolla köyhyys ei ole köyhäilyä.

Ymmärsin kommentin ihan pelkkänä toteamuksena, että kun on elänyt lapsuuden köyhyydessä, niin tapa elää säästeliäästi on jäänyt aikuisuuteenkin, vaikka rahaakin jo olisi. Toisin sanoen elää kuten aina ennenkin, ilman erityistä köyhäilyllä hekumointia.

Korjaan, että jälkimmäisen lauseen voi jättää pois: pienviljelijäperheen lapsihan kertoo köyhäilevänsä intohimoisesti. En kyllä näe siinä edelleenkään mitään negatiivista. Pitäisikö aina laittaa kaikki raha menemään, jos sitä on?

Miksi pitää mennä toiseen ääripäähän, eli "laittaa kaikki raha menemään"?  Köyhän elämä ei todellakaan ole tuota mustavalkoajattelua "nuuka/tuhluri", vaan päivittäistä selviytymistä sillä mitä on juuri nyt.

Köyhää ei haittaisi yhtään vaikka köyhäilijä kävisi hiihtolenkilllään lettukahvilassa kaakaolla, koska senkin pitäjä voi olla pienituloinen, joka yrittää työllistää  sesonkikahvilalla itseään.  Jos hiihtelijä ajattelee näyttävänsä köyhälle esimerkkiä, kun syö eväitä kannonnokassa, niin kiitos ei, ei tarvitse.  Köyhä ei samaistu tilanteeseen yhtään enempää kuin lukiessaan lehdestä herttuatar Meghanin vieraillleen kodittomien luona kadulla.  

Joudun näköjään jankkaamaan, että en ymmärrä miksi pitää suhtautua negatiivisesti jonkun tuntemattoman henkilön toteamukseen siitä, että kun on elänyt lapsuutensa köyhyydessä, moni totuttu tapa säilyy aikuisenakin, vaikka rahaa olisi jo laittaa vaikka mihin. Tottakai tilanne on silloin väistämättä eri kuin joutua vielä aikuiselämässäkin laskemaan jokainen menonsa sentilleen. Se, että kertoo omasta historiastaan ja nykytilanteestaan, ei tarkoita etteikö samalla voi olla tajua siitä todellisuudesta, jossa joku toinen joka sentin laskija joutuu elämään (jatkuvasti varakkaasti eläneiltä se tosin todennäköisesti puuttuu). Hän ei ollut tuputtamassa hiihtoretkiä ym. oikeasti tällä hetkellä köyhille, kuten niin moni pihalla oleva lumiukko tässä keskustelussa.

Keskusteluketjun arvokkainta antia on tietenkin todelliset tämänhetkiset köyhyyden kokemukset, mutta mielestäni tämäkin on hyvä näkökulma muiden joukossa - lapsuus- ja opiskeluaikoina köyhyydessä eläneen näkökulma.

Tiivistettynä; on veetuilua tai tilannetajuttomuutta kertoa nauttivansa köyhäilystä sellaisille, jotka kärsivät köyhyydestä.  Vähän niin kuin istahtaisit terveyskeskuksen eteisessä pyörätuoliin ja rullaisit sillä jonkun invalidin luo kertomaan, että sinusta tämä on kiva tapa kulkea.

Minä jäin työttömäksi ja muutaman vuoden kuluessa menetin suurin piirtein kaiken, minkä voi menettää. Kaksi hyville eläkepäiville päässyttä kaveriani jaksoi selittää sitä, että pitäisi vain jaksaa nauttia pikkuasioista kuten teehetkestä terassilla. Minulla ei ollut terassia eikä teekuppiakaan (nyt on teekuppi), ja asunnottomuuden ahdistus oli muutenkin (ja on edelleen) kaiken muun ylitse käyvä tunne.

Nämä kaksi kaveria valittivat mielellään sitä, että "eihän tällä eläkkeellä elä". Ei varmaan eläisikään, jollei taloudessa olisi myös varakkaan puolison eläkettä, jo 70-luvulla hankittuja sijoitusasuntoja ja muuta huomattavaa varallisuutta. Eivät nuo kaksi kaveria ilkeitä olleet, vaan he kerta kaikkiaan eivät ymmärtäneet. Heille köyhyys oli "opiskelijan köyhyyttä" eli sitä, että rahaa on hyvin vähän, mutta tulevaisuus on pitkä ja täynnä mahdollisuuksia, ja sitä, että turistibussin vierellä juoksee lapsia käsi ojossa kerjäämässä pikkurahaa. "Heillä oli niin iloiset silmätkin ja ihana hymy. Kyllä köyhäkin voi olla onnellinen."

Puhun näistä kavereistani menneessä aikamuodossa, koska katkaisin välit kumpaankin. Kuukausien kuluessa he siirsivät itsensä minun yläpuolelleni. Kun rehellisestä ymmärtämättömyydestä tuli ylemmyydentuntoista letkauttelua ja esimerkiksi ulkonäöstä huomauttelua ("sinä näytät ihan hirveältä, tuo tukka on kauhea, kauhea, kauhea"), minulle riitti.

Miiksi köyhä menettää aina kaiken pienimmästäkin vastoinkäymisestä? Minä jos jään työttömäksi nyt 50 vuotiaana, niin myyn velattoman kotini ja summalla elän mukavasti, vaikka en koskaan enää työllistyisi. Lukisin itseni myös hoitajaksi ja saisin työpaikan, palkka puoliintuisi mutta en olisi köyhä.

Miksi köyhällä kaikki aina kosahtaa yhteen pesukoneeseen? Perintöä en ole saanut, muuta kun järkeä.

Jos sairastun, saan vakuutuskorvausta kun olen takunnut itseni vakuuttaa. Ja hyvää sairaspäivärahaa, kun on ollut kunnon tulot. Mutta köyhä ei ole voinut tehdä mitään, kun voi tuet mennä, tiedetään.