Asioita jotka vain oikeasti köyhä tajuaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä elin lapsena köyhässä pienviljelijäperheessä onnellisesti tietämättä, että olin köyhä. Kituuttelin opiskeluvuodet. Nyt olen "keskiluokassa" ja on kiva velaton koti, muuta omaisuutta ja osakkeitakin, mutta köyhäilen intohimoisesti opitun tavan vuoksi. Parsin sukat. En käy kampaajalla, vaan leikkaan itse latvat. Kuivaan omenia talveksi ja syön talkkunaa välipalaksi. Luksusta elämään on murtomaahiihto lähiseudulla ja eväät kannon päällä.

Köyhäily harrastuksena on aivan eri asia kuin koko elämäntilanteen lävistävä köyhyys. Köyhä ymmärtää, että on varakkaan mielestä vaatimatonta syödä hiihtolenkillä eväitä kannonnokassa, mutta silti tapa on yhtä kaukana omasta arjesta kuin kauniit kuvat sisustuslehden sivuilla.

Voi toki köyhälläkin sinänsä olla sukset ja eväät, mutta noin yleisellä tasolla köyhyys ei ole köyhäilyä.

Ymmärsin kommentin ihan pelkkänä toteamuksena, että kun on elänyt lapsuuden köyhyydessä, niin tapa elää säästeliäästi on jäänyt aikuisuuteenkin, vaikka rahaakin jo olisi. Toisin sanoen elää kuten aina ennenkin, ilman erityistä köyhäilyllä hekumointia.

Korjaan, että jälkimmäisen lauseen voi jättää pois: pienviljelijäperheen lapsihan kertoo köyhäilevänsä intohimoisesti. En kyllä näe siinä edelleenkään mitään negatiivista. Pitäisikö aina laittaa kaikki raha menemään, jos sitä on?

Miksi pitää mennä toiseen ääripäähän, eli "laittaa kaikki raha menemään"?  Köyhän elämä ei todellakaan ole tuota mustavalkoajattelua "nuuka/tuhluri", vaan päivittäistä selviytymistä sillä mitä on juuri nyt.

Köyhää ei haittaisi yhtään vaikka köyhäilijä kävisi hiihtolenkilllään lettukahvilassa kaakaolla, koska senkin pitäjä voi olla pienituloinen, joka yrittää työllistää  sesonkikahvilalla itseään.  Jos hiihtelijä ajattelee näyttävänsä köyhälle esimerkkiä, kun syö eväitä kannonnokassa, niin kiitos ei, ei tarvitse.  Köyhä ei samaistu tilanteeseen yhtään enempää kuin lukiessaan lehdestä herttuatar Meghanin vieraillleen kodittomien luona kadulla.  

Joudun näköjään jankkaamaan, että en ymmärrä miksi pitää suhtautua negatiivisesti jonkun tuntemattoman henkilön toteamukseen siitä, että kun on elänyt lapsuutensa köyhyydessä, moni totuttu tapa säilyy aikuisenakin, vaikka rahaa olisi jo laittaa vaikka mihin. Tottakai tilanne on silloin väistämättä eri kuin joutua vielä aikuiselämässäkin laskemaan jokainen menonsa sentilleen. Se, että kertoo omasta historiastaan ja nykytilanteestaan, ei tarkoita etteikö samalla voi olla tajua siitä todellisuudesta, jossa joku toinen joka sentin laskija joutuu elämään (jatkuvasti varakkaasti eläneiltä se tosin todennäköisesti puuttuu). Hän ei ollut tuputtamassa hiihtoretkiä ym. oikeasti tällä hetkellä köyhille, kuten niin moni pihalla oleva lumiukko tässä keskustelussa.

Keskusteluketjun arvokkainta antia on tietenkin todelliset tämänhetkiset köyhyyden kokemukset, mutta mielestäni tämäkin on hyvä näkökulma muiden joukossa - lapsuus- ja opiskeluaikoina köyhyydessä eläneen näkökulma.

Tiivistettynä; on veetuilua tai tilannetajuttomuutta kertoa nauttivansa köyhäilystä sellaisille, jotka kärsivät köyhyydestä.  Vähän niin kuin istahtaisit terveyskeskuksen eteisessä pyörätuoliin ja rullaisit sillä jonkun invalidin luo kertomaan, että sinusta tämä on kiva tapa kulkea.

Minä jäin työttömäksi ja muutaman vuoden kuluessa menetin suurin piirtein kaiken, minkä voi menettää. Kaksi hyville eläkepäiville päässyttä kaveriani jaksoi selittää sitä, että pitäisi vain jaksaa nauttia pikkuasioista kuten teehetkestä terassilla. Minulla ei ollut terassia eikä teekuppiakaan (nyt on teekuppi), ja asunnottomuuden ahdistus oli muutenkin (ja on edelleen) kaiken muun ylitse käyvä tunne.

Nämä kaksi kaveria valittivat mielellään sitä, että "eihän tällä eläkkeellä elä". Ei varmaan eläisikään, jollei taloudessa olisi myös varakkaan puolison eläkettä, jo 70-luvulla hankittuja sijoitusasuntoja ja muuta huomattavaa varallisuutta. Eivät nuo kaksi kaveria ilkeitä olleet, vaan he kerta kaikkiaan eivät ymmärtäneet. Heille köyhyys oli "opiskelijan köyhyyttä" eli sitä, että rahaa on hyvin vähän, mutta tulevaisuus on pitkä ja täynnä mahdollisuuksia, ja sitä, että turistibussin vierellä juoksee lapsia käsi ojossa kerjäämässä pikkurahaa. "Heillä oli niin iloiset silmätkin ja ihana hymy. Kyllä köyhäkin voi olla onnellinen."

Puhun näistä kavereistani menneessä aikamuodossa, koska katkaisin välit kumpaankin. Kuukausien kuluessa he siirsivät itsensä minun yläpuolelleni. Kun rehellisestä ymmärtämättömyydestä tuli ylemmyydentuntoista letkauttelua ja esimerkiksi ulkonäöstä huomauttelua ("sinä näytät ihan hirveältä, tuo tukka on kauhea, kauhea, kauhea"), minulle riitti.

Hyvätuloiset naiset eli miehen rahoilla elävät, ovat hyvin usein ihan omassa kuplassaan eläviä. Usein herää säälintunteita ja tekisi mieli päätä taputtaa "voi sua pientä"-lausein, kun ovat pihalla kuin lumiukot. Silloin sitä ajattelee ja joskus tulee sanottua "on se luojan lykky että sullakin on mies elättämässä, miten pärjäisit omilla tuloillasi". No eihän ne pärjäis. Mutta miehen taloudellisella tuella on hyvä katsella alaspäin. Tilannehan muuttuisi aika lailla jos mies ottaisi ja lähtisi. Sitten me köyhät oltais niitä olkapäitä ja neuvonantajia. Kuten minun siskolleni kävi vuosia sitten kun erosi miehestään. Ensin äidin piti ostaa huonekalut hänelle ja minun neuvoa paperitöissä (silloin ei ollut nettiä). Onneksi löysi uuden elättäjän ja nyt on sitten käteviä neuvoja köyhälle. Etsin asuntoa ja hän löytää minulle aina "sopivia" asuntoja joissa vastike on 400€ (tulot on 540€). Neuvoo myös miten omakotitalon tavaroiden kanssa voi muuttaa kaksioon ihan helposti, sen kun ottaa ja pakkaa vaan kaiken. Kirjaesimerkki naisesta joka tarvitsee miehen pysyäkseen hengissä ja selvitäkseen arjesta. Näitä on paljon ja nämä on niitä kaikkein viisaimpia neuvojia elämässä. Jos kysyy miten neuvoja itse on samassa köyhässä tilanteessa pärjännyt, vastausta ei tule koska sellaista ei ole ollut hänen elämässään, joku toinen on aina maksanut. Kuitenkin pitää itseään pätevänä neuvomaan. 

Minulla on sukulaisena juuri tälläinen tyyppi. Hän ei onneksi tajua miten köyhä olen. Haukkuu muita ihmisiä yllinkyllin miten joku kehtaa kulkea jossain vanhassa talvitakissa. Just hän tuli Lindexistä ja löysi aletankosta talvitakin 60€. Ei paha, ei paha. Mikseivät noi muut mene hakemaan kun halvalla myydään.

Työtön hänkin on. ( mies tienaa liki kymppitonnin ja talot ym. maksettuna)

Minä kerran kuuntelin sivusta kun naisporukka keskusteli työasioistaan ja yksi vesilaitoksella toimistotyössä oleva isoon ääneen ihmetteli "miksi ihmiset ei maksa vesilaskujaan ajoissa!". Hän ei ymmärtänyt :D Hänelläkin mies on parempipalkkainen ja maksanee todennäköisesti asumiskulut kokonaan. On kesämökkiä ja muuta hankittuna jo nuorella iällä. Onneksi hänelläkin on mies elättämässä, kun noin selkeää yksinkertaista asiaa ei pysty ymmärtämään.

Olen joskus miettinyt, että onko kohtalo ollut niin armelias, että on näille tyhjäpäille järjestänyt hyväpalkkaisen puolison.

Eivät muuten pärjäisi elämässä.

-Kapanteri.- kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä elin lapsena köyhässä pienviljelijäperheessä onnellisesti tietämättä, että olin köyhä. Kituuttelin opiskeluvuodet. Nyt olen "keskiluokassa" ja on kiva velaton koti, muuta omaisuutta ja osakkeitakin, mutta köyhäilen intohimoisesti opitun tavan vuoksi. Parsin sukat. En käy kampaajalla, vaan leikkaan itse latvat. Kuivaan omenia talveksi ja syön talkkunaa välipalaksi. Luksusta elämään on murtomaahiihto lähiseudulla ja eväät kannon päällä.

Murtomaahiihto todella on luksusta. En edes ole köyhä vaan ihan tavallinen työssäkäyvä ihminen, mutta sukset jäi kauppaan hinnat nähtyäni.

Kokeilisin suksien ja sauvojen/hiihtokenkien ostoa maalis/huhtikuun vaihteessa.

Ei onnistu köyhältä. Kaikki suunnittelu on köyhälle ylivoimaista, ei se osaa säästää edes pientä summaa tai ajatella, että suksia tarvitaan ensi talvena.

Parilla kympillä saa ihan ok sukset kierrätyskeskuksesta, mutta ei kelpaa köyhälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

KÖyhillä ei todellakaan ole aina mitään käyttökelpoista myytävää eikä se ole kannattavaa.

Joitain tavaroita kyllä on, jotka toimii yhä. Olisi hienoa jos olisi olemassa joku köyhien tavaranvaihto- tai lainausrinki. Voisi lainata vaikka lautapelejä tai vasaraa toiselle köyhälle. Tai palveluita. Joku osaa leipoa ja joku toinen taas neuloa sukkia, joku voisi vaikka ulkoiluttaa vanhuksen koiraa. En tiedä, ehkä tällanen onkin jo. Edellisessä taloyhtiössäni oli tuon tapaista toimintaa.

Miksi köyhät eivät järjestä tuollaista toimintaa, on päivät aikaa. No siksi, että köyhä ei koskaan saata vaivautua, kaiken pitää tulla varmasti ilmaiseksi ja helpolla, muuten köyhä ei ala.

Köyhyys on ajattelutapa, sekaisin laiskuutta ja lyhytnäköisyyttä.

Kunnioitan ikääsi, joka varmasti vaikuttaa ajattelukykyysi. En siis saata nuhdella sinua ylenkatseesta, jota osoitat yhteiskunnallisesti heikommassa asemassa olevia kohtaan.

Suositan kuitenkin tutkiskelemaan omaa luontoasi, ettet päätyisi entistä suurempaan omahyväisyyteen lankeamaan.

Tutustu Mathilda Wreden työhön ja ota hänet esikuvaksesi. Kurinalaisuudella arvostelukykysi kehittyy, voit olla hyödyksi muille ihmisille yhteiskunnassa ja näin palvella isänmaatasi, jolle sinäkin velkaa olet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täältä kuopasta, hei! Tarkoitin vain, että oikeasti köyhä vinguttaa sitä korttia ihan eri tahtiin kuin hyväosainen.

 Ei se nyt noinkaan ole. Hyväosoainenkin voi elää kitsaasti. 

Kulutustottumukset ovat jo niin kuopassa, ette oikein pysty oikein mistään säästämään, kiitos vaan neuvosta.

Ja edelleen, minun vaatimattomilla ostoksillani en bonuksia kerrytä, ikävä tuottaa pettymys.

Miten bonuskortti auttaa muuttamaan minun jo todella alhaisia kulutustottumuksia?

Kasvattaako se jotenkin minun kuukaudessa saamaani rahasummaa? Ja kuinka paljon? Anna joku rahallinen esimerkki, että tyhmä köyhä tajuaa.

anna listaus kaikista kuukauden aikana tekemistäsi ostoksista, yksityiskohtaisesti, ei mitään sellaista, että ruokaan 50 euroa, käyttötavaroihin 10 euroa, vaan selkeä yksilöity lista, niin katsotaan. Lisäksi tulot ja tuet ja avustukset.

On se kumma kun oikeasti köyhät kertoo jotain, minkä ovat itse tajunneet todeksi niin hyväosaisten vaan täytyy päkättää vastaan.

tällä palstalla yksikään köyhä ei ole vielä suostunut avamaan köyhyyttään yksityiskohtaisesti, jotta olisimme voineet nähdä omin silmin, että mitään ei oikeasti ole tehtävissä, siksi teihin ei täällä uskota, tai osaamiseenne.

Siis onko teillä jokin lista valmiina mitä voi esitellä muille?

Ei valmiina tietenkään, mutta pitäähän sitä sen verran vaivautua, että kaivaa esille kuitit ja tiliotteet ja naputtelee hankinnat ja niiden summat tänne nettipalstalle, jotta tuo valopää saisi päivittelemistä.

"Ei ole vielä suostunut avaaman köyhyyttään yksityiskohtaisesti" on kyllä niin veemäinen ilmaus, että sen suustaan päästäneelle toivoisi vähintään syyhyä kesän ajaksi.

Palstan köyhät usein esittävät usein uskomattomia (lue: valheellisia) väittämiä siitä miten muka ei jää rahaa mihinkään. Kun tunkiota vähän sohaisee, saa selville, että sitä rahaa uppoaa uskomattomiin (lue: huonoilla valinnoilla tehtyihin) kohteisiin. Siitä syystä moni täällä on alkanut kysellä yksityiskohtaisia selvityksiä ihmisille, jotka pyytävät apua (!huom!) siihen miten voisi selvitä ja nuukailla vielä enemmän. Että ihan turha nyt uhriutua omassa säälittävyydessäsi, jos joku sattuikin taas kerran kysymään ja avaamaan sitä köyhyyttä, jotta voitaisiin auttaa, kuten kysyjä kysyi.

- sivusta vain, mutta kyllä minuakin alkaa epäilyttää jo tämä köyhien armeija, kun mikään ei onnistu. Ensin maristaan, että kun ei löydä seuraa ja kun sanotaan mistä sitä seuraa nykyisin löytyy, kerrotaan, että kun se on se mummo, joak ei löydä eikä hän vaan halua tuolla tavalla etsiä seuraa. Noh... silloin on turha valittaa siitä että seuraa ei löydy, jos ei itse halua mennä sinne missä seura on.

Ei minullekaan ole löytynyt kissaa kotiini, vaikka sellaisen haluaisin, mutta en valita, koska en ole kissaa etsinyt sieltä, missä niitä kissoja nykyisin on, eli löytöeläinkodeista. Turhaan siis kitisisin siitä, että kun kissaa ei löydy, kun itse tiedän, että en ole oikeasti edes lähtenyt etsimään.

Miksi kuvittelet että kukaan haluaisi täällä seikkaperäisesti kertoa omista menoistaan ja elämän tavoistaan euroineen? Paskaa saa kuitenkin niskaansa ja voi joku jopa tunnistaa.

Vierailija kirjoitti:

-Kapanteri.- kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä elin lapsena köyhässä pienviljelijäperheessä onnellisesti tietämättä, että olin köyhä. Kituuttelin opiskeluvuodet. Nyt olen "keskiluokassa" ja on kiva velaton koti, muuta omaisuutta ja osakkeitakin, mutta köyhäilen intohimoisesti opitun tavan vuoksi. Parsin sukat. En käy kampaajalla, vaan leikkaan itse latvat. Kuivaan omenia talveksi ja syön talkkunaa välipalaksi. Luksusta elämään on murtomaahiihto lähiseudulla ja eväät kannon päällä.

Murtomaahiihto todella on luksusta. En edes ole köyhä vaan ihan tavallinen työssäkäyvä ihminen, mutta sukset jäi kauppaan hinnat nähtyäni.

Kokeilisin suksien ja sauvojen/hiihtokenkien ostoa maalis/huhtikuun vaihteessa.

Ei onnistu köyhältä. Kaikki suunnittelu on köyhälle ylivoimaista, ei se osaa säästää edes pientä summaa tai ajatella, että suksia tarvitaan ensi talvena.

Parilla kympillä saa ihan ok sukset kierrätyskeskuksesta, mutta ei kelpaa köyhälle.

Kierrätyskeskuksia ei ole kaikilla paikkakunnilla ja sukset niissä on jostain 90-luvulta, eivät edes mahdu nykyisille laduille kun suksisiteet tökkää reunaan :D 20€ on myös viikon ruokaraha monelle, jollekin jopa kahden viikon ruokaraha. On sulla mahtavia neuvoja, äitikö elättää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä elin lapsena köyhässä pienviljelijäperheessä onnellisesti tietämättä, että olin köyhä. Kituuttelin opiskeluvuodet. Nyt olen "keskiluokassa" ja on kiva velaton koti, muuta omaisuutta ja osakkeitakin, mutta köyhäilen intohimoisesti opitun tavan vuoksi. Parsin sukat. En käy kampaajalla, vaan leikkaan itse latvat. Kuivaan omenia talveksi ja syön talkkunaa välipalaksi. Luksusta elämään on murtomaahiihto lähiseudulla ja eväät kannon päällä.

Köyhäily harrastuksena on aivan eri asia kuin koko elämäntilanteen lävistävä köyhyys. Köyhä ymmärtää, että on varakkaan mielestä vaatimatonta syödä hiihtolenkillä eväitä kannonnokassa, mutta silti tapa on yhtä kaukana omasta arjesta kuin kauniit kuvat sisustuslehden sivuilla.

Voi toki köyhälläkin sinänsä olla sukset ja eväät, mutta noin yleisellä tasolla köyhyys ei ole köyhäilyä.

Ymmärsin kommentin ihan pelkkänä toteamuksena, että kun on elänyt lapsuuden köyhyydessä, niin tapa elää säästeliäästi on jäänyt aikuisuuteenkin, vaikka rahaakin jo olisi. Toisin sanoen elää kuten aina ennenkin, ilman erityistä köyhäilyllä hekumointia.

Korjaan, että jälkimmäisen lauseen voi jättää pois: pienviljelijäperheen lapsihan kertoo köyhäilevänsä intohimoisesti. En kyllä näe siinä edelleenkään mitään negatiivista. Pitäisikö aina laittaa kaikki raha menemään, jos sitä on?

Miksi pitää mennä toiseen ääripäähän, eli "laittaa kaikki raha menemään"?  Köyhän elämä ei todellakaan ole tuota mustavalkoajattelua "nuuka/tuhluri", vaan päivittäistä selviytymistä sillä mitä on juuri nyt.

Köyhää ei haittaisi yhtään vaikka köyhäilijä kävisi hiihtolenkilllään lettukahvilassa kaakaolla, koska senkin pitäjä voi olla pienituloinen, joka yrittää työllistää  sesonkikahvilalla itseään.  Jos hiihtelijä ajattelee näyttävänsä köyhälle esimerkkiä, kun syö eväitä kannonnokassa, niin kiitos ei, ei tarvitse.  Köyhä ei samaistu tilanteeseen yhtään enempää kuin lukiessaan lehdestä herttuatar Meghanin vieraillleen kodittomien luona kadulla.  

Joudun näköjään jankkaamaan, että en ymmärrä miksi pitää suhtautua negatiivisesti jonkun tuntemattoman henkilön toteamukseen siitä, että kun on elänyt lapsuutensa köyhyydessä, moni totuttu tapa säilyy aikuisenakin, vaikka rahaa olisi jo laittaa vaikka mihin. Tottakai tilanne on silloin väistämättä eri kuin joutua vielä aikuiselämässäkin laskemaan jokainen menonsa sentilleen. Se, että kertoo omasta historiastaan ja nykytilanteestaan, ei tarkoita etteikö samalla voi olla tajua siitä todellisuudesta, jossa joku toinen joka sentin laskija joutuu elämään (jatkuvasti varakkaasti eläneiltä se tosin todennäköisesti puuttuu). Hän ei ollut tuputtamassa hiihtoretkiä ym. oikeasti tällä hetkellä köyhille, kuten niin moni pihalla oleva lumiukko tässä keskustelussa.

Keskusteluketjun arvokkainta antia on tietenkin todelliset tämänhetkiset köyhyyden kokemukset, mutta mielestäni tämäkin on hyvä näkökulma muiden joukossa - lapsuus- ja opiskeluaikoina köyhyydessä eläneen näkökulma.

Tiivistettynä; on veetuilua tai tilannetajuttomuutta kertoa nauttivansa köyhäilystä sellaisille, jotka kärsivät köyhyydestä.  Vähän niin kuin istahtaisit terveyskeskuksen eteisessä pyörätuoliin ja rullaisit sillä jonkun invalidin luo kertomaan, että sinusta tämä on kiva tapa kulkea.

Minä jäin työttömäksi ja muutaman vuoden kuluessa menetin suurin piirtein kaiken, minkä voi menettää. Kaksi hyville eläkepäiville päässyttä kaveriani jaksoi selittää sitä, että pitäisi vain jaksaa nauttia pikkuasioista kuten teehetkestä terassilla. Minulla ei ollut terassia eikä teekuppiakaan (nyt on teekuppi), ja asunnottomuuden ahdistus oli muutenkin (ja on edelleen) kaiken muun ylitse käyvä tunne.

Nämä kaksi kaveria valittivat mielellään sitä, että "eihän tällä eläkkeellä elä". Ei varmaan eläisikään, jollei taloudessa olisi myös varakkaan puolison eläkettä, jo 70-luvulla hankittuja sijoitusasuntoja ja muuta huomattavaa varallisuutta. Eivät nuo kaksi kaveria ilkeitä olleet, vaan he kerta kaikkiaan eivät ymmärtäneet. Heille köyhyys oli "opiskelijan köyhyyttä" eli sitä, että rahaa on hyvin vähän, mutta tulevaisuus on pitkä ja täynnä mahdollisuuksia, ja sitä, että turistibussin vierellä juoksee lapsia käsi ojossa kerjäämässä pikkurahaa. "Heillä oli niin iloiset silmätkin ja ihana hymy. Kyllä köyhäkin voi olla onnellinen."

Puhun näistä kavereistani menneessä aikamuodossa, koska katkaisin välit kumpaankin. Kuukausien kuluessa he siirsivät itsensä minun yläpuolelleni. Kun rehellisestä ymmärtämättömyydestä tuli ylemmyydentuntoista letkauttelua ja esimerkiksi ulkonäöstä huomauttelua ("sinä näytät ihan hirveältä, tuo tukka on kauhea, kauhea, kauhea"), minulle riitti.

Hyvätuloiset naiset eli miehen rahoilla elävät, ovat hyvin usein ihan omassa kuplassaan eläviä. Usein herää säälintunteita ja tekisi mieli päätä taputtaa "voi sua pientä"-lausein, kun ovat pihalla kuin lumiukot. Silloin sitä ajattelee ja joskus tulee sanottua "on se luojan lykky että sullakin on mies elättämässä, miten pärjäisit omilla tuloillasi". No eihän ne pärjäis. Mutta miehen taloudellisella tuella on hyvä katsella alaspäin. Tilannehan muuttuisi aika lailla jos mies ottaisi ja lähtisi. Sitten me köyhät oltais niitä olkapäitä ja neuvonantajia. Kuten minun siskolleni kävi vuosia sitten kun erosi miehestään. Ensin äidin piti ostaa huonekalut hänelle ja minun neuvoa paperitöissä (silloin ei ollut nettiä). Onneksi löysi uuden elättäjän ja nyt on sitten käteviä neuvoja köyhälle. Etsin asuntoa ja hän löytää minulle aina "sopivia" asuntoja joissa vastike on 400€ (tulot on 540€). Neuvoo myös miten omakotitalon tavaroiden kanssa voi muuttaa kaksioon ihan helposti, sen kun ottaa ja pakkaa vaan kaiken. Kirjaesimerkki naisesta joka tarvitsee miehen pysyäkseen hengissä ja selvitäkseen arjesta. Näitä on paljon ja nämä on niitä kaikkein viisaimpia neuvojia elämässä. Jos kysyy miten neuvoja itse on samassa köyhässä tilanteessa pärjännyt, vastausta ei tule koska sellaista ei ole ollut hänen elämässään, joku toinen on aina maksanut. Kuitenkin pitää itseään pätevänä neuvomaan. 

Minulla on sukulaisena juuri tälläinen tyyppi. Hän ei onneksi tajua miten köyhä olen. Haukkuu muita ihmisiä yllinkyllin miten joku kehtaa kulkea jossain vanhassa talvitakissa. Just hän tuli Lindexistä ja löysi aletankosta talvitakin 60€. Ei paha, ei paha. Mikseivät noi muut mene hakemaan kun halvalla myydään.

Työtön hänkin on. ( mies tienaa liki kymppitonnin ja talot ym. maksettuna)

Minä kerran kuuntelin sivusta kun naisporukka keskusteli työasioistaan ja yksi vesilaitoksella toimistotyössä oleva isoon ääneen ihmetteli "miksi ihmiset ei maksa vesilaskujaan ajoissa!". Hän ei ymmärtänyt :D Hänelläkin mies on parempipalkkainen ja maksanee todennäköisesti asumiskulut kokonaan. On kesämökkiä ja muuta hankittuna jo nuorella iällä. Onneksi hänelläkin on mies elättämässä, kun noin selkeää yksinkertaista asiaa ei pysty ymmärtämään.

Olen joskus miettinyt, että onko kohtalo ollut niin armelias, että on näille tyhjäpäille järjestänyt hyväpalkkaisen puolison.

Eivät muuten pärjäisi elämässä.

Jos olisin uskovainen sanoisin että Luoja on huomannut mokanneensa ja järjestänyt näille naisille miehen joka on hyväuskoinen ja hyvätuloinen.

Suomessa kukaan ei ole kauan köyhä, ellei ole hyvin laiska ja hyvin typerä. Yleensä noi yhdistyy. Ne 'heikoimmat' on yleensä vielä hyvin härskejä hyväksikäyttäjiä. Ei niissä ole mitään autettavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täältä kuopasta, hei! Tarkoitin vain, että oikeasti köyhä vinguttaa sitä korttia ihan eri tahtiin kuin hyväosainen.

 Ei se nyt noinkaan ole. Hyväosoainenkin voi elää kitsaasti. 

Kulutustottumukset ovat jo niin kuopassa, ette oikein pysty oikein mistään säästämään, kiitos vaan neuvosta.

Ja edelleen, minun vaatimattomilla ostoksillani en bonuksia kerrytä, ikävä tuottaa pettymys.

Miten bonuskortti auttaa muuttamaan minun jo todella alhaisia kulutustottumuksia?

Kasvattaako se jotenkin minun kuukaudessa saamaani rahasummaa? Ja kuinka paljon? Anna joku rahallinen esimerkki, että tyhmä köyhä tajuaa.

anna listaus kaikista kuukauden aikana tekemistäsi ostoksista, yksityiskohtaisesti, ei mitään sellaista, että ruokaan 50 euroa, käyttötavaroihin 10 euroa, vaan selkeä yksilöity lista, niin katsotaan. Lisäksi tulot ja tuet ja avustukset.

On se kumma kun oikeasti köyhät kertoo jotain, minkä ovat itse tajunneet todeksi niin hyväosaisten vaan täytyy päkättää vastaan.

tällä palstalla yksikään köyhä ei ole vielä suostunut avamaan köyhyyttään yksityiskohtaisesti, jotta olisimme voineet nähdä omin silmin, että mitään ei oikeasti ole tehtävissä, siksi teihin ei täällä uskota, tai osaamiseenne.

Siis onko teillä jokin lista valmiina mitä voi esitellä muille?

Ei valmiina tietenkään, mutta pitäähän sitä sen verran vaivautua, että kaivaa esille kuitit ja tiliotteet ja naputtelee hankinnat ja niiden summat tänne nettipalstalle, jotta tuo valopää saisi päivittelemistä.

"Ei ole vielä suostunut avaaman köyhyyttään yksityiskohtaisesti" on kyllä niin veemäinen ilmaus, että sen suustaan päästäneelle toivoisi vähintään syyhyä kesän ajaksi.

Palstan köyhät usein esittävät usein uskomattomia (lue: valheellisia) väittämiä siitä miten muka ei jää rahaa mihinkään. Kun tunkiota vähän sohaisee, saa selville, että sitä rahaa uppoaa uskomattomiin (lue: huonoilla valinnoilla tehtyihin) kohteisiin. Siitä syystä moni täällä on alkanut kysellä yksityiskohtaisia selvityksiä ihmisille, jotka pyytävät apua (!huom!) siihen miten voisi selvitä ja nuukailla vielä enemmän. Että ihan turha nyt uhriutua omassa säälittävyydessäsi, jos joku sattuikin taas kerran kysymään ja avaamaan sitä köyhyyttä, jotta voitaisiin auttaa, kuten kysyjä kysyi.

- sivusta vain, mutta kyllä minuakin alkaa epäilyttää jo tämä köyhien armeija, kun mikään ei onnistu. Ensin maristaan, että kun ei löydä seuraa ja kun sanotaan mistä sitä seuraa nykyisin löytyy, kerrotaan, että kun se on se mummo, joak ei löydä eikä hän vaan halua tuolla tavalla etsiä seuraa. Noh... silloin on turha valittaa siitä että seuraa ei löydy, jos ei itse halua mennä sinne missä seura on.

Ei minullekaan ole löytynyt kissaa kotiini, vaikka sellaisen haluaisin, mutta en valita, koska en ole kissaa etsinyt sieltä, missä niitä kissoja nykyisin on, eli löytöeläinkodeista. Turhaan siis kitisisin siitä, että kun kissaa ei löydy, kun itse tiedän, että en ole oikeasti edes lähtenyt etsimään.

Vertaatko oikeasti kissan ja ihmisen seuraa keskenään???

Kyllä tuo hemuli näköjään vertaa, ja kohta epäilemättä luennoi meille siitä, miten löytöeläinkodista hankittavan kissan luovutusmaksun, alk. 100 €, pulittamalla köyhä itseasiassa säästää. Veikkaan, että seuraavaksi kissanruoka ja hiekka tuovat maksulliselle vingutuskortille niitä bonuksia... Kurnauskis! ☺😺

On pakko ostaa ja syödä vitamiineja kun ei pysty ostamaan tarpeeksi tuoreita kasviksia ja hedelmiä. (Totta kai aina ostetaan sesongissa olevia ja halvimmasta paikasta mutta ei pysty ylläpitämään monipuolisesti ympäri  vuoden.) 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä elin lapsena köyhässä pienviljelijäperheessä onnellisesti tietämättä, että olin köyhä. Kituuttelin opiskeluvuodet. Nyt olen "keskiluokassa" ja on kiva velaton koti, muuta omaisuutta ja osakkeitakin, mutta köyhäilen intohimoisesti opitun tavan vuoksi. Parsin sukat. En käy kampaajalla, vaan leikkaan itse latvat. Kuivaan omenia talveksi ja syön talkkunaa välipalaksi. Luksusta elämään on murtomaahiihto lähiseudulla ja eväät kannon päällä.

Köyhäily harrastuksena on aivan eri asia kuin koko elämäntilanteen lävistävä köyhyys. Köyhä ymmärtää, että on varakkaan mielestä vaatimatonta syödä hiihtolenkillä eväitä kannonnokassa, mutta silti tapa on yhtä kaukana omasta arjesta kuin kauniit kuvat sisustuslehden sivuilla.

Voi toki köyhälläkin sinänsä olla sukset ja eväät, mutta noin yleisellä tasolla köyhyys ei ole köyhäilyä.

Ymmärsin kommentin ihan pelkkänä toteamuksena, että kun on elänyt lapsuuden köyhyydessä, niin tapa elää säästeliäästi on jäänyt aikuisuuteenkin, vaikka rahaakin jo olisi. Toisin sanoen elää kuten aina ennenkin, ilman erityistä köyhäilyllä hekumointia.

Korjaan, että jälkimmäisen lauseen voi jättää pois: pienviljelijäperheen lapsihan kertoo köyhäilevänsä intohimoisesti. En kyllä näe siinä edelleenkään mitään negatiivista. Pitäisikö aina laittaa kaikki raha menemään, jos sitä on?

Miksi pitää mennä toiseen ääripäähän, eli "laittaa kaikki raha menemään"?  Köyhän elämä ei todellakaan ole tuota mustavalkoajattelua "nuuka/tuhluri", vaan päivittäistä selviytymistä sillä mitä on juuri nyt.

Köyhää ei haittaisi yhtään vaikka köyhäilijä kävisi hiihtolenkilllään lettukahvilassa kaakaolla, koska senkin pitäjä voi olla pienituloinen, joka yrittää työllistää  sesonkikahvilalla itseään.  Jos hiihtelijä ajattelee näyttävänsä köyhälle esimerkkiä, kun syö eväitä kannonnokassa, niin kiitos ei, ei tarvitse.  Köyhä ei samaistu tilanteeseen yhtään enempää kuin lukiessaan lehdestä herttuatar Meghanin vieraillleen kodittomien luona kadulla.  

Huvittaa aina suunnattomasti, miten parempituloiset ovat niin äärimmäisen säästeliäitä, eivät tuhlaa mihinkään, ottavat aina eväät joka paikkaan, eivätkä tee mitään, mihin kuluisi rahaa. Aivan naurettavia väitteitä. Joku ne kaikki tavarat kaupoista ostaa ja joku kai matkusteleekin, sisustaa ja remontoi, käy kuppiloissa ja muuta "turhaa" ja villi arvaukseni on, että ne eivät ole köyhiä.

Esimerkkinä sisustus/remontti ja vastaavat liikkeet. Itse köyhänä en edes muista koska olen tuontyyppisissä liikkeissä käynyt. Eikä varmaan moni muukaan köyhä, varsinkin jos asuu vuokralla.

Näitä liikkeitähän ja ihan isoja marketeitakin on Suomessa pilvin pimein.

Kuka niistä sitten jotain ostaa ellei varakkaat?

Köyhä vaatii aina parasta ja aina ilman omaa vaivaa, jonkun pitäisi varmaan ne suksetkin tuoda kotiin ilmaiseksi. Parasta ja uusinta merkkiä, tottakai.

Ei-köyhät ihmeesti pystyy ostamaan käytettyä ja näkemään vähän vaivaakin, köyhä ei ikinä.

Olen opiskelija. Ei ole varaa älykännykkään, joten en saa hsl:n alennuslippuja. Menen sitten kävellen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun pääsee vaahtokylpyyn, ystävän luona.

Vaahto nyt ei paljon maksa, kai sulla saippuaa on.

Tämä on niin perusneuvontaa. Kai sulla nyt saippuaa on! Totta, sekin voi vaahdota kivasti. Mutta unohdetaan täysin, että kylpyä varten pitäisi olennaisesti olla se ammekin!

Vierailija kirjoitti:

Liisa............. kirjoitti:

Meidän perheen tulot yhteensä: 2800. Ok-talo, 3 lasta. Köyhiä, mutta terveitä ja piikittömiä. Siinä rikkaus!

Taas tätä....köyhällä ei ole omakotitaloa.

Pidän niitä todella rikkaana jolla on omakotitalo. En näe itselläni koskaan mahdollisuuksia siihen. T.Oikeasti köyhä

Vierailija kirjoitti:

Minulle eräs miehensä kanssa hyvin toimeentuleva tuttava oli aivan ihmeissään: "Mikset hae pankista lainaa ja maksa kaikki laskut pois"?

Asun siis yksin, olen jo vanhempi hminen pienellä eläkkeellä.

Kun sanoin, etten saa millään konstilla lainaa, pankit ei myönnä enkä halua takaajia, eikä niitä olisikaan.

"Menet vain kysymään, mekin saatiin ihan helposti kun ostettiin mökki. Kyllä ne sulle antaa, usko vaan".

Sanoin, että voi kun se olisikin pelkkä uskon asia.

Siinäpä on reppana nainen kun ei ymmärrä lainanhakemisesta mitään :D Menet vain ja haet. Se onnistuu kun on se hyvätuloinen mies joka sen lainan maksaa takaisin. Onneksi hänellä on mies, hyvätuloinen. Pienillä tuloilla ei saa edes pientä lainaa pankista. Ei tosiaan ole uskon asia.

Vierailija kirjoitti:

Köyhä vaatii aina parasta ja aina ilman omaa vaivaa, jonkun pitäisi varmaan ne suksetkin tuoda kotiin ilmaiseksi. Parasta ja uusinta merkkiä, tottakai.

Ei-köyhät ihmeesti pystyy ostamaan käytettyä ja näkemään vähän vaivaakin, köyhä ei ikinä.

Hyvä esimerkki juurikin asiasta jonka vain oikeasti köyhät tajuaa - ne käytetytkin sukset on liian kalliita. 

Vierailija kirjoitti:

Olen opiskelija. Ei ole varaa älykännykkään, joten en saa hsl:n alennuslippuja. Menen sitten kävellen.

Tätä HSL-päätöstä en saata ymmärtää! Miten voidaan toteuttaa uudistus, joka asettaa ihmiset noin eriarvoiseen asemaan ja pakottaa ostamaan teknologiaa, johon ei ole varaa? Kunpa opiskelijat protestoisivat, minä allekirjoittaisin addressin mielelläni! Tsemppiä! ❤

Vierailija kirjoitti:

Suomessa kukaan ei ole kauan köyhä, ellei ole hyvin laiska ja hyvin typerä. Yleensä noi yhdistyy. Ne 'heikoimmat' on yleensä vielä hyvin härskejä hyväksikäyttäjiä. Ei niissä ole mitään autettavaa.

Et ilmeisesti katsonut uutisia? Monen asiantuntijan voimin kerrottiin, että esimerkiksi tt-tuki on jo kauan ollut liian allhainen. Sitä pitäisi nostaa. Kun kaikki on noussut moneen kertaan.

Köyhät joutuvat ottamaan pikavippejä, lainaamaan ystäviltä tai sukulaisilta ja käymään ruokajonossa.

En tiedä miten näitä asioita sitten ihan omalla nimellään ja naamallaan tulivat julkisesti kertomaan kun sinun mielestäsi köyhät ovat vain härskejä hyväksikäyttäjiä eikä heissä ole mitään autettavaa.

Kumpaakohan nyt sitten uskon?

Vierailija kirjoitti:

-Kapanteri.- kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä elin lapsena köyhässä pienviljelijäperheessä onnellisesti tietämättä, että olin köyhä. Kituuttelin opiskeluvuodet. Nyt olen "keskiluokassa" ja on kiva velaton koti, muuta omaisuutta ja osakkeitakin, mutta köyhäilen intohimoisesti opitun tavan vuoksi. Parsin sukat. En käy kampaajalla, vaan leikkaan itse latvat. Kuivaan omenia talveksi ja syön talkkunaa välipalaksi. Luksusta elämään on murtomaahiihto lähiseudulla ja eväät kannon päällä.

Murtomaahiihto todella on luksusta. En edes ole köyhä vaan ihan tavallinen työssäkäyvä ihminen, mutta sukset jäi kauppaan hinnat nähtyäni.

Kokeilisin suksien ja sauvojen/hiihtokenkien ostoa maalis/huhtikuun vaihteessa.

Ei onnistu köyhältä. Kaikki suunnittelu on köyhälle ylivoimaista, ei se osaa säästää edes pientä summaa tai ajatella, että suksia tarvitaan ensi talvena.

Parilla kympillä saa ihan ok sukset kierrätyskeskuksesta, mutta ei kelpaa köyhälle.

Sitä ennen tarvitsee auton, jotta pääsee sinne kierrätyskeskukseen. Ja tarpeeksi ison, jossa saa sukset kuljetettua. Ja oikeasti köyhä voi tarvita sen muutaman kympin esim. ruokaan tai sähkölaskuun. Ja todellisessa elämässä ne suksipaketit ei maksa 20€ siellä kierrätyskeskuksessakaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

-Kapanteri.- kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä elin lapsena köyhässä pienviljelijäperheessä onnellisesti tietämättä, että olin köyhä. Kituuttelin opiskeluvuodet. Nyt olen "keskiluokassa" ja on kiva velaton koti, muuta omaisuutta ja osakkeitakin, mutta köyhäilen intohimoisesti opitun tavan vuoksi. Parsin sukat. En käy kampaajalla, vaan leikkaan itse latvat. Kuivaan omenia talveksi ja syön talkkunaa välipalaksi. Luksusta elämään on murtomaahiihto lähiseudulla ja eväät kannon päällä.

Murtomaahiihto todella on luksusta. En edes ole köyhä vaan ihan tavallinen työssäkäyvä ihminen, mutta sukset jäi kauppaan hinnat nähtyäni.

Kokeilisin suksien ja sauvojen/hiihtokenkien ostoa maalis/huhtikuun vaihteessa.

Ei onnistu köyhältä. Kaikki suunnittelu on köyhälle ylivoimaista, ei se osaa säästää edes pientä summaa tai ajatella, että suksia tarvitaan ensi talvena.

Parilla kympillä saa ihan ok sukset kierrätyskeskuksesta, mutta ei kelpaa köyhälle.

Kierrätyskeskuksia ei ole kaikilla paikkakunnilla ja sukset niissä on jostain 90-luvulta, eivät edes mahdu nykyisille laduille kun suksisiteet tökkää reunaan :D 20€ on myös viikon ruokaraha monelle, jollekin jopa kahden viikon ruokaraha. On sulla mahtavia neuvoja, äitikö elättää?

Tyypillinen köyhä olet, kaikki on köyhälle ihan liian vaikeaa. Loinen olet, ja vielä koittaa aika kun muut ei enää elätä sinua.

Minä en ole loinen, elätän ihan itse itseni, mutta ymmärrän mitä on olla köyhä. Minulla on sen verran iso älykkyysosamäärä ja empaattinen luonne. Sinulta näköjään puuttuu molemmat. Äitisi taitaa elättää sinut, kuuluuko peräkammariin äidin huhuilut syömään vai tuoko tarjottimella sängyn viereen ja pyyhkii suupielet?