Asioita jotka vain oikeasti köyhä tajuaa

Vierailija kirjoitti:

Olen jo vanhempi yksinasuva köyhä mummeli ja tykkäisin kissasta. Minulla on ollut kissoja ennen kun oli paremmat ajat.

Nyt olen tullut tulokseen, että kissanhiekka, ruoka ja kissan terveyteen menevät kulut ovat sellaisia etten vaan pysty.

Kissa toisi mielekkyyttä ja auttaisi masennukseen liittyen tähän köyhän yksipuoliseen elämiseen.

Mutta ei vaan auta, järki on otettava käteen.

Tässä ketjussa on tullut selväksi, että köyhät eivät halua kuulla ehdotuksia, mutta siitäkin huolimatta ehdotan seuraavaa: voisitkohan harkita sellaista, että alat tarjoamaan kissoille hoitopaikkaa vaikkapa heidän omistajiensa lomien ajaksi, tai työpäivien ajaksi? Ilmoitus jonnekin lähikaupan ilmoitustaululle tai faceen. Jotkut tekevät sitä myös saadakseen pientä ylimääräistä taskurahaa, jotkut vapaaehtoisesti saadakseen itselleen eläinseuraa päiviksi ja päästäkseen nauttimaan lemmikkien seurasta.

Vierailija kirjoitti:

Olen jo vanhempi yksinasuva köyhä mummeli ja tykkäisin kissasta. Minulla on ollut kissoja ennen kun oli paremmat ajat.

Nyt olen tullut tulokseen, että kissanhiekka, ruoka ja kissan terveyteen menevät kulut ovat sellaisia etten vaan pysty.

Kissa toisi mielekkyyttä ja auttaisi masennukseen liittyen tähän köyhän yksipuoliseen elämiseen.

Mutta ei vaan auta, järki on otettava käteen.

Minulla ei ole toivoakaan saada enää töitä, joten voisin ja haluaisin muuttaa täältä kaupungin vuokramurjuhelvetistä maaseutumaisempaan paikkaan kauas ihmislaumoista. Ongelmanani kuitenkin on erittäin voimakas pimeänpelko silloin, kun olen aivan yksin. Koiran kanssa pärjäisin, ja sillekin riittäisi ruokaa, mutta mahdollisten - ja jossain vaiheessa väistämättömien - eläinlääkärikulujen vuoksi en voi ottaa koiraa, siis kaveria, uskottua ja turvaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen jo vanhempi yksinasuva köyhä mummeli ja tykkäisin kissasta. Minulla on ollut kissoja ennen kun oli paremmat ajat.

Nyt olen tullut tulokseen, että kissanhiekka, ruoka ja kissan terveyteen menevät kulut ovat sellaisia etten vaan pysty.

Kissa toisi mielekkyyttä ja auttaisi masennukseen liittyen tähän köyhän yksipuoliseen elämiseen.

Mutta ei vaan auta, järki on otettava käteen.

Tässä ketjussa on tullut selväksi, että köyhät eivät halua kuulla ehdotuksia, mutta siitäkin huolimatta ehdotan seuraavaa: voisitkohan harkita sellaista, että alat tarjoamaan kissoille hoitopaikkaa vaikkapa heidän omistajiensa lomien ajaksi, tai työpäivien ajaksi? Ilmoitus jonnekin lähikaupan ilmoitustaululle tai faceen. Jotkut tekevät sitä myös saadakseen pientä ylimääräistä taskurahaa, jotkut vapaaehtoisesti saadakseen itselleen eläinseuraa päiviksi ja päästäkseen nauttimaan lemmikkien seurasta.

Millä tavalla tarkalleen? Mitä nerokasta olet ehdotellut? Ohis.

Vierailija kirjoitti:

Jösses mitä ruikutusta. Vain köyhä on noin köyhä henkisesti, ettei tajua miten hyvin hänellä kaikki on. On koti (ellei ole itse hankkinut häätöä), on ruokaa, on lämpöä ja turvaa, on mahdollisuus opiskella ja terveydenhoitoakin saa, ketään ei jätetä kadulle kuolemaan kuten melkein kaikkialla muualla maailmalla.

Menkää viikoksi Ukrainaan, saisitte jotakin oikeaa valittamista. Köyhyys teillä on korvien välissä.

No huh, olipa aikamoista höttöä. En nyt sano ketä historian viiksimies olisi ollut ylpeä tuollaisesta käsikirjoittajasta, jotta en häviäisi keskustelua heti alkuunsa. mutta kirjoituksesi oli joko täysin provo tai sitten joku kokoomuksen nuorisojäsen eksynyt paikalle. Ukrainaa tai muuta sotaa käyvää maata on aivan turha vetää tämän palstan keskusteluihin mukaan, sillä aina jossain jollain menee huonommin, mutta ei se oikeuta sitä, että meillä täällä pitäisi hyväksyä kansalaistemme köyhyyttä ja siitä johtuvaa pahoinvointia. Ja kyllä meilläkin on ihmisiä jätetty oman onnen varaan ja jopa kuolemaan, joten se siitä kommentista ja sen pätevyydestä.

Koti, ruoka, lämpö ja turva. Mikään noista mainitsemistasi asioista ei ole itsestäänselvyys monelle oikeasti köyhälle. Ei ne tipu mistään taivaalta kaikille niitä tarvitseville vaan ne pitää useimmiten itse hommata niillä pienillä tukirahoilla, joita kuka mistäkin saa, jos on osannut hakea. Iso ongelma tosiaan on sekin, että näistä tuista ei kerrota yleensä köyhille, jos köyhä ei tiedä mitä hakea ja mistä. Moni joutuu elämään jatkuvassa jännityksessä ja stressissä siitä mihin nuo saadut tuet mlloinkin riittävät, jos edes riittävät ja siksi on mahdollisuutta saada vaikka häätöjä jäädä ilman ruokaa ja lämpöä ja ilman kaikkea muuta perustarvetta.

Köyhiä ja köyhyyttä on erilaista, eli ei ole vain yhdenlaisia Pekka tai Liisa Perusköyhiä, vaikka ei köyhät usein niin tuntuvat ajattelevan. On myös perheellisiä köyhiä, jollainen itsekin olen ja meillä köyhyysestä kärsii neljä henkilöä. joista ainakin kaksi ovat kaikkien mittapuiden mukaan tilaansa 100 prosenttisesti syyttömiä. Itselle tulee ajoittain sellaisia syyllisyydentuntemuksia, että olisinko voinut tehdä jotain paremmin tai toisin, jotta oltaisiin vältytty tilanteeltamme, mutta vaikka asiaa kuinka vatkoisi ja analysoisi en ole löytänyt mitään kohtaa menneisyydessä, jota olisin voinut sen aikaisilla tiedoillani muuttaa tai tehdä toisin. Yksinkertaisesti vain on asioita, joille pieni ihminen ei mahda mitään. Ne jotka eivät ole koskaan kohdanneet tuollaisia ylivoimaisia asioita ja ylitseepääsemättömiä esteitä eivät sitä välttämättä ymmärrä vaan he kuvittelevat, että elämä on kaikille yhtä reilua ja he ovat omilla valinnoillaan muka kyenneet voittamaan samat esteet, joissa köyhät ovat muka kompastelleet. Tuo ajattelutapa on niin kaukana todellisuudesta kuin vai olla eikä siihen kenties voi ajattelija itse enää vaikuttaa muuten kuin kokemalla itse ne ylitsepääsemättömät vaikeudet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen jo vanhempi yksinasuva köyhä mummeli ja tykkäisin kissasta. Minulla on ollut kissoja ennen kun oli paremmat ajat.

Nyt olen tullut tulokseen, että kissanhiekka, ruoka ja kissan terveyteen menevät kulut ovat sellaisia etten vaan pysty.

Kissa toisi mielekkyyttä ja auttaisi masennukseen liittyen tähän köyhän yksipuoliseen elämiseen.

Mutta ei vaan auta, järki on otettava käteen.

Tässä ketjussa on tullut selväksi, että köyhät eivät halua kuulla ehdotuksia, mutta siitäkin huolimatta ehdotan seuraavaa: voisitkohan harkita sellaista, että alat tarjoamaan kissoille hoitopaikkaa vaikkapa heidän omistajiensa lomien ajaksi, tai työpäivien ajaksi? Ilmoitus jonnekin lähikaupan ilmoitustaululle tai faceen. Jotkut tekevät sitä myös saadakseen pientä ylimääräistä taskurahaa, jotkut vapaaehtoisesti saadakseen itselleen eläinseuraa päiviksi ja päästäkseen nauttimaan lemmikkien seurasta.

Anteeksi tyhmyyteni näin alkuun, kun en aina tajua edes näitä meidän tyhmien asioita, mutta eikö tuollainen toiminta ole jotenkin laitonta? Ystävien koiria varmaan saa hoitaa vapaasti, mutta jos hakee ventovieraita ihmisiä asiakkaaksi, niin eikö se ole jo jonkinlaista työtoimintaa tai yrittäjyyttä nykysäännöillä? Ja miten tuo vakuutuspuoli, jos koiralle sattuu jotain hoidon aikana, niin kuka korvaa? Meillä on tuossa muutaman kilsan päässä sellainen "virallinen" lomakenneli kaikkine tarvittavine välineineen ja systeemeineen, mutta en usko, että kuka vain voisi missä kenelle vain vain järkätä ominpäin samanlaista palvelua. Köyhällä ei ainakaan ole varaa joutua ongelmiin.

En kirjoittanut tätä kenkkuilleksani vaan ihan aidosi olen tietämätön asian suhteen ja tuo koirahoitojuttu voisi jopa sopia vanhemmalle pojalleni, jos se on oikeasti noin helppoa ja mahdollista.

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen jo vanhempi yksinasuva köyhä mummeli ja tykkäisin kissasta. Minulla on ollut kissoja ennen kun oli paremmat ajat.

Nyt olen tullut tulokseen, että kissanhiekka, ruoka ja kissan terveyteen menevät kulut ovat sellaisia etten vaan pysty.

Kissa toisi mielekkyyttä ja auttaisi masennukseen liittyen tähän köyhän yksipuoliseen elämiseen.

Mutta ei vaan auta, järki on otettava käteen.

Tässä ketjussa on tullut selväksi, että köyhät eivät halua kuulla ehdotuksia, mutta siitäkin huolimatta ehdotan seuraavaa: voisitkohan harkita sellaista, että alat tarjoamaan kissoille hoitopaikkaa vaikkapa heidän omistajiensa lomien ajaksi, tai työpäivien ajaksi? Ilmoitus jonnekin lähikaupan ilmoitustaululle tai faceen. Jotkut tekevät sitä myös saadakseen pientä ylimääräistä taskurahaa, jotkut vapaaehtoisesti saadakseen itselleen eläinseuraa päiviksi ja päästäkseen nauttimaan lemmikkien seurasta.

Anteeksi tyhmyyteni näin alkuun, kun en aina tajua edes näitä meidän tyhmien asioita, mutta eikö tuollainen toiminta ole jotenkin laitonta? Ystävien koiria varmaan saa hoitaa vapaasti, mutta jos hakee ventovieraita ihmisiä asiakkaaksi, niin eikö se ole jo jonkinlaista työtoimintaa tai yrittäjyyttä nykysäännöillä? Ja miten tuo vakuutuspuoli, jos koiralle sattuu jotain hoidon aikana, niin kuka korvaa? Meillä on tuossa muutaman kilsan päässä sellainen "virallinen" lomakenneli kaikkine tarvittavine välineineen ja systeemeineen, mutta en usko, että kuka vain voisi missä kenelle vain vain järkätä ominpäin samanlaista palvelua. Köyhällä ei ainakaan ole varaa joutua ongelmiin.

En kirjoittanut tätä kenkkuilleksani vaan ihan aidosi olen tietämätön asian suhteen ja tuo koirahoitojuttu voisi jopa sopia vanhemmalle pojalleni, jos se on oikeasti noin helppoa ja mahdollista.

Nyt hatuttaa, kun näitä ei voi enää korjata jälkikäteen. Siis meidän köyhien eikä tyhmien. Ei ollut mikään freudilainen lipsahdus tuo. Anteeksi kaikki kanssaköyhät ja kanssatyhmät, eivät liity toisiinsa suoraan nuo käsittet. Kirjoitan tästä lähin vain minämuodossa välttääkseni vastaavat virheet ja muiden vahingossa leimaamiset.

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen jo vanhempi yksinasuva köyhä mummeli ja tykkäisin kissasta. Minulla on ollut kissoja ennen kun oli paremmat ajat.

Nyt olen tullut tulokseen, että kissanhiekka, ruoka ja kissan terveyteen menevät kulut ovat sellaisia etten vaan pysty.

Kissa toisi mielekkyyttä ja auttaisi masennukseen liittyen tähän köyhän yksipuoliseen elämiseen.

Mutta ei vaan auta, järki on otettava käteen.

Tässä ketjussa on tullut selväksi, että köyhät eivät halua kuulla ehdotuksia, mutta siitäkin huolimatta ehdotan seuraavaa: voisitkohan harkita sellaista, että alat tarjoamaan kissoille hoitopaikkaa vaikkapa heidän omistajiensa lomien ajaksi, tai työpäivien ajaksi? Ilmoitus jonnekin lähikaupan ilmoitustaululle tai faceen. Jotkut tekevät sitä myös saadakseen pientä ylimääräistä taskurahaa, jotkut vapaaehtoisesti saadakseen itselleen eläinseuraa päiviksi ja päästäkseen nauttimaan lemmikkien seurasta.

Anteeksi tyhmyyteni näin alkuun, kun en aina tajua edes näitä meidän tyhmien asioita, mutta eikö tuollainen toiminta ole jotenkin laitonta? Ystävien koiria varmaan saa hoitaa vapaasti, mutta jos hakee ventovieraita ihmisiä asiakkaaksi, niin eikö se ole jo jonkinlaista työtoimintaa tai yrittäjyyttä nykysäännöillä? Ja miten tuo vakuutuspuoli, jos koiralle sattuu jotain hoidon aikana, niin kuka korvaa? Meillä on tuossa muutaman kilsan päässä sellainen "virallinen" lomakenneli kaikkine tarvittavine välineineen ja systeemeineen, mutta en usko, että kuka vain voisi missä kenelle vain vain järkätä ominpäin samanlaista palvelua. Köyhällä ei ainakaan ole varaa joutua ongelmiin.

En kirjoittanut tätä kenkkuilleksani vaan ihan aidosi olen tietämätön asian suhteen ja tuo koirahoitojuttu voisi jopa sopia vanhemmalle pojalleni, jos se on oikeasti noin helppoa ja mahdollista.

Tässä tuli aika hyvä pointti: "Köyhällä ei ainakaan ole varaa joutua ongelmiin." Koskien muutakin kuin tätä nimenomaista asiaa. Siihen liittyen tulee mieleen vielä sekin, että mitä jos koira vaikkapa puree hoitajaa? Onko sellaista vakuutusta, joka sen korvaisi? Ja jos on, niin päteekö se tilanteessa, jossa hoito maksetaan pimeänä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen jo vanhempi yksinasuva köyhä mummeli ja tykkäisin kissasta. Minulla on ollut kissoja ennen kun oli paremmat ajat.

Nyt olen tullut tulokseen, että kissanhiekka, ruoka ja kissan terveyteen menevät kulut ovat sellaisia etten vaan pysty.

Kissa toisi mielekkyyttä ja auttaisi masennukseen liittyen tähän köyhän yksipuoliseen elämiseen.

Mutta ei vaan auta, järki on otettava käteen.

Tässä ketjussa on tullut selväksi, että köyhät eivät halua kuulla ehdotuksia, mutta siitäkin huolimatta ehdotan seuraavaa: voisitkohan harkita sellaista, että alat tarjoamaan kissoille hoitopaikkaa vaikkapa heidän omistajiensa lomien ajaksi, tai työpäivien ajaksi? Ilmoitus jonnekin lähikaupan ilmoitustaululle tai faceen. Jotkut tekevät sitä myös saadakseen pientä ylimääräistä taskurahaa, jotkut vapaaehtoisesti saadakseen itselleen eläinseuraa päiviksi ja päästäkseen nauttimaan lemmikkien seurasta.

Kyllä olen sitäkin kokeillut. Mutta vaikka olen tottunut kissojen kanssa toimimaan ja meillä on rauhallista kun asun yksin ja kissa saa olla vapaasti missä tahansa sisällä niin hoitokissat ovat usein levottomia. Eivät pysty olemaan oikein rauhassa vieraassa paikassa. Yölläkin joskus naukuvat kun ikävöivät kotiinsa jne.

Sitten on myös pelko takaraivossa jos hoitokissalle sattuu jotain, siis ilman, että olen huolimaton.

Ei ole sama asia kuin oma, omassa kodissaan rauhassa oleva kissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

lääkäri määrää lääkkeen mutta ei ole rahaa ostaa lääkettä. lääkäri ei pysty hoitamaan

Tämä. Nykyään jopa tavallinen kissan madotus maksaa tyyliin 15 e! Tai ihmisen matolääke melkein 20 e! Täispray 18 e! Suomi välittää kaikista muista paitsi omistaan.

Syyhypunkkivoide maksaa 37 euroa tuubi ja siitä riittää yhdelle henkilölle kaksi kertaa levitettäväksi. Kiva kun poika sai yökylästä tartunnan alkukeväästä ja meidät kaikki neljä piti käsitellä voiteella. Tuo teki niin pahan loven budjettiin, että piti turvautua loppukuusta seurakunnan apuun, jotta rahaa olisi jäänyt myös ruokaan. Silti  mentiin jonkin aikaa niin niukoilla syömisillä kuin vain mahdollista.

Kissan matolääke ei ole noin kallista ja siitä kopasta riittää tabletteja useaan kertaan. Axilur 10 kpl maksaa n.12 euroa. Ollut tehokasta mitä olen sitä kissoilleni antanut 30-vuoden aikana. Muuten kissan ylläpitäminen saattaa kyllä tulla yllättävänkin kalliiksi, jos huono tuuri käy.

Joo, olen siis tuo kissamummeli. Minulla on siis ollut pari kertaa tuttavien kissa hoidossa, ei mitenkään siis bisnesmielessä.

Pikemminkin halusin olla avuksi hänen elämäntilanteensa vuoksi.

Kyllä olen samaa mieltä, kuten jo sanoinkin. Koko ajan on taustalla mitä ongelmia minulle tulisi jos jotain sattuisi vaikka olisin kuinka huolellinen.

Koiraa en uskaltaisi ottaa, siinä vielä enemmän huolia, esimerkiksi ulkoilun vuoksi. Jos karkaa, tappelee tms.

Samoin tosiaan eläimet ovat levottomia vieraassa paikassa.

Kyllä sitä varten suunniteltu hoitokoti on järkevämpää. On vakuutukset, tilat ja hoitajat sinne palkattu.

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

lääkäri määrää lääkkeen mutta ei ole rahaa ostaa lääkettä. lääkäri ei pysty hoitamaan

Tämä. Nykyään jopa tavallinen kissan madotus maksaa tyyliin 15 e! Tai ihmisen matolääke melkein 20 e! Täispray 18 e! Suomi välittää kaikista muista paitsi omistaan.

Syyhypunkkivoide maksaa 37 euroa tuubi ja siitä riittää yhdelle henkilölle kaksi kertaa levitettäväksi. Kiva kun poika sai yökylästä tartunnan alkukeväästä ja meidät kaikki neljä piti käsitellä voiteella. Tuo teki niin pahan loven budjettiin, että piti turvautua loppukuusta seurakunnan apuun, jotta rahaa olisi jäänyt myös ruokaan. Silti  mentiin jonkin aikaa niin niukoilla syömisillä kuin vain mahdollista.

Kissan matolääke ei ole noin kallista ja siitä kopasta riittää tabletteja useaan kertaan. Axilur 10 kpl maksaa n.12 euroa. Ollut tehokasta mitä olen sitä kissoilleni antanut 30-vuoden aikana. Muuten kissan ylläpitäminen saattaa kyllä tulla yllättävänkin kalliiksi, jos huono tuuri käy.

Siis ohjeen mukaan tuota syyhypunkkivoidetta pitäisi jokaisen levittää tuo kaksi kertaa eli tuubillinen hoidon aikana. Kiva, kun menimme vaimon kanssa ostoskeskuksen apteekkiin voidetta ostamaan ja kun voidetta kyselin auttamaan tuppautuneelta nuorelta mieheltä, kun en itse sitä siinä viidessä sekunnissa ennen palvelua ehtinyt löytää hyllystä, niin apteekkipalvelija sanoi, että tarvitsette kaksi pakettia voidetta. Olin vähän hämmentynyt, että mitä nyt? Siihen apteekkipoika, että koska teitä on kaksi, niin tarvitsette kaksi tuubia. Nolotti niin paljon, että yritin miettiä vieläkö tuttavalle ostaminen menisi läpi saatika, että olisin tohtinut kertonut, että meitä on neljä henkilöä perheessä, Otin vain tuubin ja menin kassalle, jossa oli kivasti kolme nuorta naista kokoontunut ihmettelemään kikattaen ostoksiani (Tai ainakin niin tunsin). Loput kaksi tuubia hain myöhemmin toisesta apteekista. Kait tässä köyhyydessä tulee vähän tollaseksi "hupsuksi" asiakkaaksi, joka nolostuu pienemmästäkin ja kuvittelee kaikenlaista maailman menosta ympärillä.

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun asunnottomana majailee toisten nurkissa kunnes vihdoin koittaa se päivä jolloin sulkee oman pienen yksiön oven takanaan ja huokaisee helpotuksesta.

Tai se kun olet samalla kertaa asunnoton, työtön ja rahaton. Tässä oli toki kyse jo laajemmasta huono-osaisuudesta kuin mitä pelkkä köyhyys on - psyykkisestä sairastumisesta traumaattisen lapsuuden seurauksena. Mutta useinhan vaikeudet kasaantuvat ja monissa perheissä on moniongelmaisuutta.

Minulla ei entisestä elämästäni ole jäljellä muuta kuin joitakin vaatteita ja tämä tietokone. Maallisemman ohella meni terveys ja tulevaisuus. Paremmasta ei ole mitään toiveita, mutta huonommaksi voi vielä mennä. Minulla oli ihana lapsuus ja kymmeniä vuosia kivaa aikuisuuttakin, mutta edessäpäin näkyy vain syöksykierteen loppupää.

Minulla kävi hieman paremmin jäätyäni työttömäksi, koska minulle jäi talo ja autot muistoksi paremmista ajoista.  Talo alkaa tosin jo olla hajoamispisteessä ja vaatinut jo pidemmän aikaa paljon remppaa, mutta kun ei ole ollut rahoja eikä terveyttä sitä toimeenpanemaan. Pojat haluaisivat muuttaa kaupungille vuokra-asuntoon, mutta kun tätä nykyistä ei saisi myytyä eikä kannatakaan myydä, koska myyjän vastuu asunnosta tulevaisuudessa on nykyään kohtuuton omistajanvaihdoksissa. Varmaan löytyy jotain yllätysvikojakin, joita joutuisi sitten korvailemaan ostajalle, tämänikäisestä rotiskosta.

Jos asuntoa ei myy on tukien saanti melko mahdotonta tämän "omaisuuden" vuoksi ja siksikin olisi mahdotonta maksaa vuokraa toiseen asuntoon. Eli olemme yhden asunnon loukossa, jos niin saan sanoa. Parempi sekin kuin ilman asuntoa tosin, joten en valita kuitenkaan vaikka niinkin voisi käsittää kirjoittamissestani. En vain osaa kirjoittaa ajatuksiani paremmin ymmärrettäviksi.

Auto pitäisi katsastaa ensi kuussa, mutta taitaa tulla ensimmäinen vuosi, kun auto ei ole ajoissa katsastukunnossa. Mennyt vähän into korjata, kun bensa on niin kallista, ettei juurikaan pysty enää ajamaan. Ainoa jäljellä oleva harrastus tuo autojen räplääminen, mutta kaikki aikansa ilmeisesti.

Aika usein tulee nykyään hetkiä, jolloin tajuaa, että ne muutamat harvat pienet haaveet, joita joskus ajatteli toteuttavansa kariutuvat yksi kerrallaan. Vaikkapa autoretki Karjalaan esivanhempien synnyinsijoille - ei toteudu enää millään ilman lottovoittoa.

Joka päivä tyytyy vähempään ja tosiaan karsii haaveita kirjoittamattomalta listalta, joka ei alunperinkään ollut kovin pitkä ja samalla ihmettelee miten minä olen voinut joskus jotain kiinnostavaa oikeasti tehdäkin. Nyt nekin ovat vain kaukaisia hämyisiä muistoja kun viisarissa on jo yli puoli vuosisataa. Eihän toi vielä tosin NIIN paljon ole ikää, vaikka joskus siltä tuntuukin, joten voi olla, että täällä vielä kituillaan pitkäänkin.

Minähän olen niin rikas, että omistan 15 vuotta vanhan auton. Juuri peräkkäin tänä keväänä tuulilasi halkesi pahasti, uusi 360e, jonka jälkeen katsastukseen, joka ei mennyt läpi, vaan iskarit piti vaihtaa ja pyytää kyyti korjaamolta eestaas, hinta 490e. Autoa pakko pitää asuinpaikan ja kropan huonon liikkuvuuden takia.

Kyllä nauratti. Mitään leasing-autoa en eläkeläisenä saa, saatikaan uutta. Tää auto ollut mulla alusta asti, v. 2007, jolloin vielä pärjäsin ihan hyvin.

En kaipaa luksusta, mutta ruostetta on ja jossain parkkihallissa on törmätty mun takasiipeen.

Pakko pitää autoa. En ole invalidiksi luokiteltu.

Haaveita ei paljoa enää ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onnimanni kirjoitti:

Toi vero-, tt-, tuki- ym vatkaus saisi jo loppua. Ei kiinnosta yhtään. Voisitteko rakentaa siitä oman ketjun, olkaa hyvät.

Olen pieneläkeläinen, köyhä. Koko kevään mietin olisiko varaa ostaa yksiön parvekkeelle jotain kesäkukkaa. Riippuu hinnoista.

Kävin tänään Plantagenissa ja hups: sieltä sai yhdellä eurolla kuusi kpl valkoisia petunioita (huonokuntoisia, mutta kun ne nyppii niin voivat hyvinkin elpyä). Lisäksi pelargonioita 2,49/kpl. Ostaa räiskäytin kolme. Istutin ne kahteen ruukkuun, multaa oli itsellä. Kaksi suloista istutusta yhteensä 8,50!!!!

Muistelin niitä aikoja, kun kuljeskelin Plantagenissa ja ostelin kokeeksi mitä vain.

Nyt mulla on kahdessa astiassa istutukset. Parveke on tosi kuuma, siellä ei menesty mitkääm muut. Murattia olisin halunnut, mutta ehkä niitä on jossain välissä halvalla. Ruukkuihin mahtuu vielä.

Onni. 🍀

Tämä on käsittääkseni kaikkien köyhien ketju. Ja nuo vero- ja tukiasiat ovat hyvinkin olennaisia useimpien köyhien elämässä. Jos joku aihe ei kiinnosta, ne viestit voi skipata yli.

Eri ja ohis Muuten hyvä, mutta tämä ei ole mikään kaikkien köyhien ketju, vaan ketju, jonka otsikko on "ASIOITA JOTKA VAIN OIKEASTI KÖYHÄ TAJUAA".Eli noille ketjuun kuulumattomille jorinoille, joita ei edes köyhä tajua voi oikeesti perustaa ihan uuden oman jankkausketjun, please.

Tämä on kaikkien köyhien ketju. Tee sinä itse ketju niille, joita ei köyhien asiat voisi vähempää kiinnostaa. Tai ketju säästeliäästi eläville, jotka keräävät varallisuutta. Tai mikä tahansa KP-keskusteluketju. Kun teet oman ketjun , niin silloin ei "ASIOITA JOTKA VAIN OIKEASTI KÖYHÄ TAJUAA"-alueelle kuuluvista asioista keskustella.

Joo. Siitä on kyse, että jatkuva jankkaaminen ja paremmintietäminen, kinaaminen parin tyypin välillä voisi nyt saada päätöksensä. Ne eivät kiinnosta kaikkia, vaan vain näitä kinaajia. Ihan oikeat, päivän tasalla olevat tiedot saa tiedustelemalla verotoimistossa, Kelasta ja muualta.

Pidettäisiin nyt vain ketju otsikon mukaisena. Pliis. Ketjun nimi on ASIOITA, JOTKA VAIN OIKEASTI KÖYHÄ TAJUAA.

Keksikää itse otsikko, joka stemmaa teille ja kinaamisellenne. Siellä saa tietää sitten paremmin. Köyhät eivät sieltä saa mitään irti, koska useimmiten jo lähtötiedot ovat puutteelliset eikä kaikkea asioihin vaikuttavaa mainita. On myös ammattijankkaajia, joilla elämän tarkoitus on roikkua puoltamassa omia, ehkä vääriä käsityksiään asioista.

Hah: "Ihan oikeat, päivän tasalla olevat tiedot saa tiedustelemalla verotoimistossa, Kelasta ja muualta."

Oikeasti köyhä tietää, että Kelan konttoreita on lopetettu ja lähin toimisto voi olla aivan liian kaukana.

Oikeasti köyhä tietää, että puhelimella asioiden hoitaminen voi tulla LIIAN kalliiksi.

Oikeasti köyhä tietää, että parhaiten asiat selviää ottamalla itse selvää esim. nettisivuilta ja samassa tilanteessa olleilta tai olevilta henkilöiltä.

Oikeasti köyhä tietää, että mitään neuvoja ei saa ellei itse tiedä ja osaa kysyä oikeita kysymyksiä.

Oikeasti köyhä tietää, että asiakaspalvelusta saadut neuvot eivät pitkästä puhelusta huolimatta olleet oikeat kysyjän tilanteessa.

Oikeasti köyhä tietää, että päivän tasalla olevia tietoja ei saa tiedustelemalla verotoimistosta, Kelasta tai muualtakaan, koska asiakaspalvelija ei tiedä tilannetta ja asiakas ei osaa kertoa tarvittavia tietoja.'

Mistä tahansa tuesta onkaan kysymys, niin kannattaa tarkistaa itse olisiko ehkä oikeutettu tukeen ja epävarmassa tilanteessa jättää hakemus. Kannattaa muuten käydä Kelan sivuilla lukemassa, mitä kaikkia mahdollisia tukia voi hakea eri elämäntilanteissa. Kela myöntää lukemattomia erilaisia tukia, mutta niitä pitää osata kysyä oikeassa elämäntilanteessa, koska joskus aiemmin hakematta jäänyttä tukea ei saa takautuvasti (joissakin tilanteissa virhe voidaan korjata parin vuoden kuluessa - toimeentulotuessa yleensä tukea myönnetään vain sille kuukaudelle, jolloin hakemuksen jättää kunhan muistaa laittaa, että hakee myös kuluvalle kuukaudelle tukea).

Esimerkiksi ne, jotka eivät ole saaneet kuukausiin palkkaa voivat hakea toimeentulotukea, mutta myönnetty tuki peritään myöhemmin takaisin maksettavasta palkasta. Ennen kuin hakee toimeentulotukea, niin kannattaa kysyä tuttavilta lainaa, sillä toimeentulotuki on vihonviimeistä haettavaa.

Tämäpä juuri, kun mistään et saa tietoa. Kelan sivuilla tietoa on, mutta ongelmaksi muodostuu juuri se, että et voi tietää, että mihin tukeen mahdollisesti olet oikeutettu ja vaikka tietäisinkin, niin Kela tekee vääriä päätöksiä.

Sosiaalityöntekijöiden työajasta suuri osa menee Kelan kanssa vääntämiseen, mikä on aivan hullua. Ja sekin, että satutko saamaan sosiaalityöntekijän jota edes kiinnostaa.

Herranen aika! Tietääkö vauva.fi -palstalaiset siis kaiken jokaisen tilanteesta, esim mihin tukiin joku on oikeutettu.

Kelan chatista ei varmaankaan saa tietoa, mutta jospa ottaisi yhteyden johonkin virkailijaan ja kysyisi palveluaikaa ihan paikan päälle? Onko se mahdotonta?

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen jo vanhempi yksinasuva köyhä mummeli ja tykkäisin kissasta. Minulla on ollut kissoja ennen kun oli paremmat ajat.

Nyt olen tullut tulokseen, että kissanhiekka, ruoka ja kissan terveyteen menevät kulut ovat sellaisia etten vaan pysty.

Kissa toisi mielekkyyttä ja auttaisi masennukseen liittyen tähän köyhän yksipuoliseen elämiseen.

Mutta ei vaan auta, järki on otettava käteen.

Tässä ketjussa on tullut selväksi, että köyhät eivät halua kuulla ehdotuksia, mutta siitäkin huolimatta ehdotan seuraavaa: voisitkohan harkita sellaista, että alat tarjoamaan kissoille hoitopaikkaa vaikkapa heidän omistajiensa lomien ajaksi, tai työpäivien ajaksi? Ilmoitus jonnekin lähikaupan ilmoitustaululle tai faceen. Jotkut tekevät sitä myös saadakseen pientä ylimääräistä taskurahaa, jotkut vapaaehtoisesti saadakseen itselleen eläinseuraa päiviksi ja päästäkseen nauttimaan lemmikkien seurasta.

Anteeksi tyhmyyteni näin alkuun, kun en aina tajua edes näitä meidän tyhmien asioita, mutta eikö tuollainen toiminta ole jotenkin laitonta? Ystävien koiria varmaan saa hoitaa vapaasti, mutta jos hakee ventovieraita ihmisiä asiakkaaksi, niin eikö se ole jo jonkinlaista työtoimintaa tai yrittäjyyttä nykysäännöillä? Ja miten tuo vakuutuspuoli, jos koiralle sattuu jotain hoidon aikana, niin kuka korvaa? Meillä on tuossa muutaman kilsan päässä sellainen "virallinen" lomakenneli kaikkine tarvittavine välineineen ja systeemeineen, mutta en usko, että kuka vain voisi missä kenelle vain vain järkätä ominpäin samanlaista palvelua. Köyhällä ei ainakaan ole varaa joutua ongelmiin.

En kirjoittanut tätä kenkkuilleksani vaan ihan aidosi olen tietämätön asian suhteen ja tuo koirahoitojuttu voisi jopa sopia vanhemmalle pojalleni, jos se on oikeasti noin helppoa ja mahdollista.

nykyisin työtön saa ansaita x euroa kuukaudessa ilman, että se vaikuttaa tukiin. Ei ole laitonta touhua, miksi olisi? Ammattimaisella yrittäjällä on toisenlaiset vastuut ja velvollisuudet.

Kunhan huolehtii itse siitä, että ilmoittaa summat verottajalle. Niistä ei välttämättä mene veroja, mutta silti pitää ilmoittaa.

Monella yksityishenkilöillä on kotivakuutus, joka korvaa vahinkoja. En tiedä sitten onko oikeasti köyhillä (no pun intended!, mutta tässä ketjussa monet ovat sanoneet ettei ole), mutta jos on, niin se korvaa. Jos koira sairastuu hoidossa ollessa, niin ei se hoitajan vika ole (ellei sitten ole tahallisesti vaikka syöttänyt jotain mitä ei olisi saanut).

Jos on perusvastuullinen henkilö, niin tuskin nyt mitään hirveää tapahtuu. Omistajien kanssa käydään läpi mitä lemmikki syö, miten se suhtautuu esim. lenkillä muihin eläimiin, mitä tehdään, jos hoidokki sairastuu jne.

Pet kirjoitti:

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun asunnottomana majailee toisten nurkissa kunnes vihdoin koittaa se päivä jolloin sulkee oman pienen yksiön oven takanaan ja huokaisee helpotuksesta.

Tai se kun olet samalla kertaa asunnoton, työtön ja rahaton. Tässä oli toki kyse jo laajemmasta huono-osaisuudesta kuin mitä pelkkä köyhyys on - psyykkisestä sairastumisesta traumaattisen lapsuuden seurauksena. Mutta useinhan vaikeudet kasaantuvat ja monissa perheissä on moniongelmaisuutta.

Minulla ei entisestä elämästäni ole jäljellä muuta kuin joitakin vaatteita ja tämä tietokone. Maallisemman ohella meni terveys ja tulevaisuus. Paremmasta ei ole mitään toiveita, mutta huonommaksi voi vielä mennä. Minulla oli ihana lapsuus ja kymmeniä vuosia kivaa aikuisuuttakin, mutta edessäpäin näkyy vain syöksykierteen loppupää.

Minulla kävi hieman paremmin jäätyäni työttömäksi, koska minulle jäi talo ja autot muistoksi paremmista ajoista.  Talo alkaa tosin jo olla hajoamispisteessä ja vaatinut jo pidemmän aikaa paljon remppaa, mutta kun ei ole ollut rahoja eikä terveyttä sitä toimeenpanemaan. Pojat haluaisivat muuttaa kaupungille vuokra-asuntoon, mutta kun tätä nykyistä ei saisi myytyä eikä kannatakaan myydä, koska myyjän vastuu asunnosta tulevaisuudessa on nykyään kohtuuton omistajanvaihdoksissa. Varmaan löytyy jotain yllätysvikojakin, joita joutuisi sitten korvailemaan ostajalle, tämänikäisestä rotiskosta.

Jos asuntoa ei myy on tukien saanti melko mahdotonta tämän "omaisuuden" vuoksi ja siksikin olisi mahdotonta maksaa vuokraa toiseen asuntoon. Eli olemme yhden asunnon loukossa, jos niin saan sanoa. Parempi sekin kuin ilman asuntoa tosin, joten en valita kuitenkaan vaikka niinkin voisi käsittää kirjoittamissestani. En vain osaa kirjoittaa ajatuksiani paremmin ymmärrettäviksi.

Auto pitäisi katsastaa ensi kuussa, mutta taitaa tulla ensimmäinen vuosi, kun auto ei ole ajoissa katsastukunnossa. Mennyt vähän into korjata, kun bensa on niin kallista, ettei juurikaan pysty enää ajamaan. Ainoa jäljellä oleva harrastus tuo autojen räplääminen, mutta kaikki aikansa ilmeisesti.

Aika usein tulee nykyään hetkiä, jolloin tajuaa, että ne muutamat harvat pienet haaveet, joita joskus ajatteli toteuttavansa kariutuvat yksi kerrallaan. Vaikkapa autoretki Karjalaan esivanhempien synnyinsijoille - ei toteudu enää millään ilman lottovoittoa.

Joka päivä tyytyy vähempään ja tosiaan karsii haaveita kirjoittamattomalta listalta, joka ei alunperinkään ollut kovin pitkä ja samalla ihmettelee miten minä olen voinut joskus jotain kiinnostavaa oikeasti tehdäkin. Nyt nekin ovat vain kaukaisia hämyisiä muistoja kun viisarissa on jo yli puoli vuosisataa. Eihän toi vielä tosin NIIN paljon ole ikää, vaikka joskus siltä tuntuukin, joten voi olla, että täällä vielä kituillaan pitkäänkin.

Minähän olen niin rikas, että omistan 15 vuotta vanhan auton. Juuri peräkkäin tänä keväänä tuulilasi halkesi pahasti, uusi 360e, jonka jälkeen katsastukseen, joka ei mennyt läpi, vaan iskarit piti vaihtaa ja pyytää kyyti korjaamolta eestaas, hinta 490e. Autoa pakko pitää asuinpaikan ja kropan huonon liikkuvuuden takia.

Kyllä nauratti. Mitään leasing-autoa en eläkeläisenä saa, saatikaan uutta. Tää auto ollut mulla alusta asti, v. 2007, jolloin vielä pärjäsin ihan hyvin.

En kaipaa luksusta, mutta ruostetta on ja jossain parkkihallissa on törmätty mun takasiipeen.

Pakko pitää autoa. En ole invalidiksi luokiteltu.

Haaveita ei paljoa enää ole.

Juu, auton pitäminen tulee koko ajan kalliimmaksi ja koska ny näiden romutuskampanjoiden aikana on romutettu niin paljon hyviäkin autoja surutta paalaamalla, että enää ei saa edes varaosia käytettynä oikein mistään saatika hyviä ja halpoja käytettyjä autoja. Tuttuni osti pari vuotta sitten melko hyvän oloisen auton 500:lla eurolla ja se meni eka kerralla katsastuksestain läpi ongelmitta, mutta nyt viime katsastuksessa vikoja yllättäen löytyikin niin paljon, että korjausarvio oli 4500 euroa, kun hän sitä korjaajalta kysyi. Itse olisin häntä voinut auttaa korjaamisissa, mutta silti varaosiin olisi mennyt aivan liikaa rahaa hänen budjetistaan. Onneksi romumies maksoi siitä vielä jotain, niin vähän edes lohdutti. Nyt hän on sinnitellyt ilman autoa, eikä varmaan pysty sellaista enää hommaamaan vaan joutuu muuttamaan toiseen paikkaan asumaan lähemmäksi palveluja. Itselleni ja perheelleni ei olo ilman autoa ole tällä hetkellä vaihtoehto, mutta koko ajan tosiaan käy auton pito tulevaisuutta ajatellen yhä vaikeammaksi tai peräti mahdottomaksi. Ikävää, kun jotkut pitää rikkaana toista, jolla on jotenkuten varaa pitää vanhaa autonromua pakollisiin liikkumisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen jo vanhempi yksinasuva köyhä mummeli ja tykkäisin kissasta. Minulla on ollut kissoja ennen kun oli paremmat ajat.

Nyt olen tullut tulokseen, että kissanhiekka, ruoka ja kissan terveyteen menevät kulut ovat sellaisia etten vaan pysty.

Kissa toisi mielekkyyttä ja auttaisi masennukseen liittyen tähän köyhän yksipuoliseen elämiseen.

Mutta ei vaan auta, järki on otettava käteen.

Tässä ketjussa on tullut selväksi, että köyhät eivät halua kuulla ehdotuksia, mutta siitäkin huolimatta ehdotan seuraavaa: voisitkohan harkita sellaista, että alat tarjoamaan kissoille hoitopaikkaa vaikkapa heidän omistajiensa lomien ajaksi, tai työpäivien ajaksi? Ilmoitus jonnekin lähikaupan ilmoitustaululle tai faceen. Jotkut tekevät sitä myös saadakseen pientä ylimääräistä taskurahaa, jotkut vapaaehtoisesti saadakseen itselleen eläinseuraa päiviksi ja päästäkseen nauttimaan lemmikkien seurasta.

Kyllä olen sitäkin kokeillut. Mutta vaikka olen tottunut kissojen kanssa toimimaan ja meillä on rauhallista kun asun yksin ja kissa saa olla vapaasti missä tahansa sisällä niin hoitokissat ovat usein levottomia. Eivät pysty olemaan oikein rauhassa vieraassa paikassa. Yölläkin joskus naukuvat kun ikävöivät kotiinsa jne.

Sitten on myös pelko takaraivossa jos hoitokissalle sattuu jotain, siis ilman, että olen huolimaton.

Ei ole sama asia kuin oma, omassa kodissaan rauhassa oleva kissa.

Tuo on totta. Hyvä puoli kissoissa on se, että jos voivat käydä aina samassa hoitopaikassa, niin toinen hoitokerta voi olla jo helpompi. Kissoilla se ensimmäinen muutos on aina hankala, kun eivät tajua miksi heidät roudattiin uuteen paikkaan ja miten pitkäksi aikaa. Sitä voi helpottaa vaikka ottamalla kissan mukaan kotoa kissalle tärkeitä leluja ja kissan omien ihmisten vaatteita. Minulla on siskon kissa usein hoidossa ja nyt kissa on täällä ihan kuin kotonaan. Valtaa sohvan, hyppii aamulla kaapin päältä sänkyyn yrittäessään herättää minut jne.

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen jo vanhempi yksinasuva köyhä mummeli ja tykkäisin kissasta. Minulla on ollut kissoja ennen kun oli paremmat ajat.

Nyt olen tullut tulokseen, että kissanhiekka, ruoka ja kissan terveyteen menevät kulut ovat sellaisia etten vaan pysty.

Kissa toisi mielekkyyttä ja auttaisi masennukseen liittyen tähän köyhän yksipuoliseen elämiseen.

Mutta ei vaan auta, järki on otettava käteen.

Tässä ketjussa on tullut selväksi, että köyhät eivät halua kuulla ehdotuksia, mutta siitäkin huolimatta ehdotan seuraavaa: voisitkohan harkita sellaista, että alat tarjoamaan kissoille hoitopaikkaa vaikkapa heidän omistajiensa lomien ajaksi, tai työpäivien ajaksi? Ilmoitus jonnekin lähikaupan ilmoitustaululle tai faceen. Jotkut tekevät sitä myös saadakseen pientä ylimääräistä taskurahaa, jotkut vapaaehtoisesti saadakseen itselleen eläinseuraa päiviksi ja päästäkseen nauttimaan lemmikkien seurasta.

Anteeksi tyhmyyteni näin alkuun, kun en aina tajua edes näitä meidän tyhmien asioita, mutta eikö tuollainen toiminta ole jotenkin laitonta? Ystävien koiria varmaan saa hoitaa vapaasti, mutta jos hakee ventovieraita ihmisiä asiakkaaksi, niin eikö se ole jo jonkinlaista työtoimintaa tai yrittäjyyttä nykysäännöillä? Ja miten tuo vakuutuspuoli, jos koiralle sattuu jotain hoidon aikana, niin kuka korvaa? Meillä on tuossa muutaman kilsan päässä sellainen "virallinen" lomakenneli kaikkine tarvittavine välineineen ja systeemeineen, mutta en usko, että kuka vain voisi missä kenelle vain vain järkätä ominpäin samanlaista palvelua. Köyhällä ei ainakaan ole varaa joutua ongelmiin.

En kirjoittanut tätä kenkkuilleksani vaan ihan aidosi olen tietämätön asian suhteen ja tuo koirahoitojuttu voisi jopa sopia vanhemmalle pojalleni, jos se on oikeasti noin helppoa ja mahdollista.

nykyisin työtön saa ansaita x euroa kuukaudessa ilman, että se vaikuttaa tukiin. Ei ole laitonta touhua, miksi olisi? Ammattimaisella yrittäjällä on toisenlaiset vastuut ja velvollisuudet.

Kunhan huolehtii itse siitä, että ilmoittaa summat verottajalle. Niistä ei välttämättä mene veroja, mutta silti pitää ilmoittaa.

Monella yksityishenkilöillä on kotivakuutus, joka korvaa vahinkoja. En tiedä sitten onko oikeasti köyhillä (no pun intended!, mutta tässä ketjussa monet ovat sanoneet ettei ole), mutta jos on, niin se korvaa. Jos koira sairastuu hoidossa ollessa, niin ei se hoitajan vika ole (ellei sitten ole tahallisesti vaikka syöttänyt jotain mitä ei olisi saanut).

Jos on perusvastuullinen henkilö, niin tuskin nyt mitään hirveää tapahtuu. Omistajien kanssa käydään läpi mitä lemmikki syö, miten se suhtautuu esim. lenkillä muihin eläimiin, mitä tehdään, jos hoidokki sairastuu jne.

 

Ohis. Pari huomiota.

Jos työtön on aiemmin ollut yrittäjä, TE-toimisto voi katsoa hänen palanneen yrittäjäksi ihan minkä tahansa työsuorituksen perusteella. Tällaisessa tapauksessa oikaisemispyyntö on ilmoitusasiaa isompi selviteltävä.

Jos hoitokoira sairastuu tai sille tapahtuu jokin hoitajasta riippumaton vahinko, ei hoitaja ole syyllinen. Sitä ei kukaan kuitenkaan tiedä ennalta, miten koiran omistaja käyttäytyy tositilanteessa. Monesta ihmisestä kuoriutuu aikamoinen piru ja käräjöitsijä silloin, kun asiat menevätkin toisin kuin oli suunniteltu. "Tuskin nyt mitään hirveää tapahtuu" on sekä tyhmä että vaarallinen tapa ajatella.

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen jo vanhempi yksinasuva köyhä mummeli ja tykkäisin kissasta. Minulla on ollut kissoja ennen kun oli paremmat ajat.

Nyt olen tullut tulokseen, että kissanhiekka, ruoka ja kissan terveyteen menevät kulut ovat sellaisia etten vaan pysty.

Kissa toisi mielekkyyttä ja auttaisi masennukseen liittyen tähän köyhän yksipuoliseen elämiseen.

Mutta ei vaan auta, järki on otettava käteen.

Tässä ketjussa on tullut selväksi, että köyhät eivät halua kuulla ehdotuksia, mutta siitäkin huolimatta ehdotan seuraavaa: voisitkohan harkita sellaista, että alat tarjoamaan kissoille hoitopaikkaa vaikkapa heidän omistajiensa lomien ajaksi, tai työpäivien ajaksi? Ilmoitus jonnekin lähikaupan ilmoitustaululle tai faceen. Jotkut tekevät sitä myös saadakseen pientä ylimääräistä taskurahaa, jotkut vapaaehtoisesti saadakseen itselleen eläinseuraa päiviksi ja päästäkseen nauttimaan lemmikkien seurasta.

Anteeksi tyhmyyteni näin alkuun, kun en aina tajua edes näitä meidän tyhmien asioita, mutta eikö tuollainen toiminta ole jotenkin laitonta? Ystävien koiria varmaan saa hoitaa vapaasti, mutta jos hakee ventovieraita ihmisiä asiakkaaksi, niin eikö se ole jo jonkinlaista työtoimintaa tai yrittäjyyttä nykysäännöillä? Ja miten tuo vakuutuspuoli, jos koiralle sattuu jotain hoidon aikana, niin kuka korvaa? Meillä on tuossa muutaman kilsan päässä sellainen "virallinen" lomakenneli kaikkine tarvittavine välineineen ja systeemeineen, mutta en usko, että kuka vain voisi missä kenelle vain vain järkätä ominpäin samanlaista palvelua. Köyhällä ei ainakaan ole varaa joutua ongelmiin.

En kirjoittanut tätä kenkkuilleksani vaan ihan aidosi olen tietämätön asian suhteen ja tuo koirahoitojuttu voisi jopa sopia vanhemmalle pojalleni, jos se on oikeasti noin helppoa ja mahdollista.

Tässä tuli aika hyvä pointti: "Köyhällä ei ainakaan ole varaa joutua ongelmiin." Koskien muutakin kuin tätä nimenomaista asiaa. Siihen liittyen tulee mieleen vielä sekin, että mitä jos koira vaikkapa puree hoitajaa? Onko sellaista vakuutusta, joka sen korvaisi? Ja jos on, niin päteekö se tilanteessa, jossa hoito maksetaan pimeänä?

eikös meillä suomessa ole julkinen terveydenhuolto, jonne voi mennä näyttämään koiran puremia (tiedoksi muuten: minua puri oma koira vahingossa käteen, soitin terveyskeskukseen, jossa kysyttiin onko koiralla rokotukset ajan tasalla. Oli. sitten kysyttiin onko minulla jäykkäkouristusrokote ajantasalla. Oli. Sitten annetiin haavanhoito-ohjeet ja sanottiin, että jos kuume nousee, niin yhteys uudelleen). puhelimitse annettu neuvo oli vielä ilmainen, kirjasviat pureman ylös koneelle ja sillä selvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen jo vanhempi yksinasuva köyhä mummeli ja tykkäisin kissasta. Minulla on ollut kissoja ennen kun oli paremmat ajat.

Nyt olen tullut tulokseen, että kissanhiekka, ruoka ja kissan terveyteen menevät kulut ovat sellaisia etten vaan pysty.

Kissa toisi mielekkyyttä ja auttaisi masennukseen liittyen tähän köyhän yksipuoliseen elämiseen.

Mutta ei vaan auta, järki on otettava käteen.

Tässä ketjussa on tullut selväksi, että köyhät eivät halua kuulla ehdotuksia, mutta siitäkin huolimatta ehdotan seuraavaa: voisitkohan harkita sellaista, että alat tarjoamaan kissoille hoitopaikkaa vaikkapa heidän omistajiensa lomien ajaksi, tai työpäivien ajaksi? Ilmoitus jonnekin lähikaupan ilmoitustaululle tai faceen. Jotkut tekevät sitä myös saadakseen pientä ylimääräistä taskurahaa, jotkut vapaaehtoisesti saadakseen itselleen eläinseuraa päiviksi ja päästäkseen nauttimaan lemmikkien seurasta.

Anteeksi tyhmyyteni näin alkuun, kun en aina tajua edes näitä meidän tyhmien asioita, mutta eikö tuollainen toiminta ole jotenkin laitonta? Ystävien koiria varmaan saa hoitaa vapaasti, mutta jos hakee ventovieraita ihmisiä asiakkaaksi, niin eikö se ole jo jonkinlaista työtoimintaa tai yrittäjyyttä nykysäännöillä? Ja miten tuo vakuutuspuoli, jos koiralle sattuu jotain hoidon aikana, niin kuka korvaa? Meillä on tuossa muutaman kilsan päässä sellainen "virallinen" lomakenneli kaikkine tarvittavine välineineen ja systeemeineen, mutta en usko, että kuka vain voisi missä kenelle vain vain järkätä ominpäin samanlaista palvelua. Köyhällä ei ainakaan ole varaa joutua ongelmiin.

En kirjoittanut tätä kenkkuilleksani vaan ihan aidosi olen tietämätön asian suhteen ja tuo koirahoitojuttu voisi jopa sopia vanhemmalle pojalleni, jos se on oikeasti noin helppoa ja mahdollista.

nykyisin työtön saa ansaita x euroa kuukaudessa ilman, että se vaikuttaa tukiin. Ei ole laitonta touhua, miksi olisi? Ammattimaisella yrittäjällä on toisenlaiset vastuut ja velvollisuudet.

Kunhan huolehtii itse siitä, että ilmoittaa summat verottajalle. Niistä ei välttämättä mene veroja, mutta silti pitää ilmoittaa.

Monella yksityishenkilöillä on kotivakuutus, joka korvaa vahinkoja. En tiedä sitten onko oikeasti köyhillä (no pun intended!, mutta tässä ketjussa monet ovat sanoneet ettei ole), mutta jos on, niin se korvaa. Jos koira sairastuu hoidossa ollessa, niin ei se hoitajan vika ole (ellei sitten ole tahallisesti vaikka syöttänyt jotain mitä ei olisi saanut).

Jos on perusvastuullinen henkilö, niin tuskin nyt mitään hirveää tapahtuu. Omistajien kanssa käydään läpi mitä lemmikki syö, miten se suhtautuu esim. lenkillä muihin eläimiin, mitä tehdään, jos hoidokki sairastuu jne.

 

Ohis. Pari huomiota.

Jos työtön on aiemmin ollut yrittäjä, TE-toimisto voi katsoa hänen palanneen yrittäjäksi ihan minkä tahansa työsuorituksen perusteella. Tällaisessa tapauksessa oikaisemispyyntö on ilmoitusasiaa isompi selviteltävä.

Jos hoitokoira sairastuu tai sille tapahtuu jokin hoitajasta riippumaton vahinko, ei hoitaja ole syyllinen. Sitä ei kukaan kuitenkaan tiedä ennalta, miten koiran omistaja käyttäytyy tositilanteessa. Monesta ihmisestä kuoriutuu aikamoinen piru ja käräjöitsijä silloin, kun asiat menevätkin toisin kuin oli suunniteltu. "Tuskin nyt mitään hirveää tapahtuu" on sekä tyhmä että vaarallinen tapa ajatella.

se on todennäköisintä, että tuskin mitään hirveää tapahtuu. JOs et olisi halunnut n*ssia pilkkua, olisit ymmärtänyt pointin.

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaisköyhä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen jo vanhempi yksinasuva köyhä mummeli ja tykkäisin kissasta. Minulla on ollut kissoja ennen kun oli paremmat ajat.

Nyt olen tullut tulokseen, että kissanhiekka, ruoka ja kissan terveyteen menevät kulut ovat sellaisia etten vaan pysty.

Kissa toisi mielekkyyttä ja auttaisi masennukseen liittyen tähän köyhän yksipuoliseen elämiseen.

Mutta ei vaan auta, järki on otettava käteen.

Tässä ketjussa on tullut selväksi, että köyhät eivät halua kuulla ehdotuksia, mutta siitäkin huolimatta ehdotan seuraavaa: voisitkohan harkita sellaista, että alat tarjoamaan kissoille hoitopaikkaa vaikkapa heidän omistajiensa lomien ajaksi, tai työpäivien ajaksi? Ilmoitus jonnekin lähikaupan ilmoitustaululle tai faceen. Jotkut tekevät sitä myös saadakseen pientä ylimääräistä taskurahaa, jotkut vapaaehtoisesti saadakseen itselleen eläinseuraa päiviksi ja päästäkseen nauttimaan lemmikkien seurasta.

Anteeksi tyhmyyteni näin alkuun, kun en aina tajua edes näitä meidän tyhmien asioita, mutta eikö tuollainen toiminta ole jotenkin laitonta? Ystävien koiria varmaan saa hoitaa vapaasti, mutta jos hakee ventovieraita ihmisiä asiakkaaksi, niin eikö se ole jo jonkinlaista työtoimintaa tai yrittäjyyttä nykysäännöillä? Ja miten tuo vakuutuspuoli, jos koiralle sattuu jotain hoidon aikana, niin kuka korvaa? Meillä on tuossa muutaman kilsan päässä sellainen "virallinen" lomakenneli kaikkine tarvittavine välineineen ja systeemeineen, mutta en usko, että kuka vain voisi missä kenelle vain vain järkätä ominpäin samanlaista palvelua. Köyhällä ei ainakaan ole varaa joutua ongelmiin.

En kirjoittanut tätä kenkkuilleksani vaan ihan aidosi olen tietämätön asian suhteen ja tuo koirahoitojuttu voisi jopa sopia vanhemmalle pojalleni, jos se on oikeasti noin helppoa ja mahdollista.

nykyisin työtön saa ansaita x euroa kuukaudessa ilman, että se vaikuttaa tukiin. Ei ole laitonta touhua, miksi olisi? Ammattimaisella yrittäjällä on toisenlaiset vastuut ja velvollisuudet.

Kunhan huolehtii itse siitä, että ilmoittaa summat verottajalle. Niistä ei välttämättä mene veroja, mutta silti pitää ilmoittaa.

Monella yksityishenkilöillä on kotivakuutus, joka korvaa vahinkoja. En tiedä sitten onko oikeasti köyhillä (no pun intended!, mutta tässä ketjussa monet ovat sanoneet ettei ole), mutta jos on, niin se korvaa. Jos koira sairastuu hoidossa ollessa, niin ei se hoitajan vika ole (ellei sitten ole tahallisesti vaikka syöttänyt jotain mitä ei olisi saanut).

Jos on perusvastuullinen henkilö, niin tuskin nyt mitään hirveää tapahtuu. Omistajien kanssa käydään läpi mitä lemmikki syö, miten se suhtautuu esim. lenkillä muihin eläimiin, mitä tehdään, jos hoidokki sairastuu jne.

 

Ei ole esim. itselläni kotivakuutusta ollut enää vuosiin. Silloin oli, kun pankki sitä vaati eli lainan lyhennyksen aikaan. Tuli aika, jolloin emme kyenneet selviytymään laskuistamme ja oli pakko karsia jostakin. Kävi vielä niin, että kun kotivakuutuksen maksaminen viivästyi niin paljon, että se irtisanottiin, niin en meinannut enää saada autovakuutustakaan vakuutusyhtiöltä, vaan piti maksaa vuoden maksu etukäteen kahden vuoden ajan. Nyt joku voisi ajatella, että eikö koti ole arvokkaampi kuin auto, mutta ilman autoa emme voisi asua täällä kotonamme, eikä asunnon myynti ole vaihtoehtona.

Ja kyllä se vaan on niin, että oikeasti köyhällä ei ole varaa pienempiinkään yllätysmenoihin, kuten jo tuossa syyhypunkkivoideviestissänikin jo viestitin. Mitenkään ei voi tietää mitä asiakas tulee vaatimaan mistäkin mitäkin korvauksia jälkikäteen ja niihin tilanteisiin tarvittaisiin jonkinlainen vakuutus tai hätävara valmiiksi.

Menestyksekkään pelurinkin pääsääntö on, että pelaa vain sillä summalla, minkä on valmis häviämään. Köyhällä tuo summa on usein 0 euroa.

Lähes kaikkeen lisätienesteihin mitä köyhille ehdotetaan liittyy mahdollisia taloudellisia riskejä ja usein tarvitaan jo toiminnan aloittamiseen rahaa erilaisiin tarvehankintoihin. Kyllähän näitä on kaikkea erilaista "ilmaista" puuhaa ja tienistiä tullut mietittyä ajan saatossa itsekin, mutta mikään niistä ei ole ollut oikeasti ilmaista. Vihjeitä otetaan toki vastaan edelleenkin, en niistä ota nokkiini vaikka ne ei minunlaiselle köyhälle sopisikaan.