Asioita jotka vain oikeasti köyhä tajuaa

Vielä kerran, pointtina ei ole se SUKUPUOLI vaan että esimerkiksi minulla (yksinäisenä naisena) ei ole mitään paikkaa missä voisi korjata autoa.

Eikä ole mitään työkaluja millä korjata. Kun ei ole ollut koskaan tarvetta niitä hankkia.

En vinkunut sukupuoltani, en vaan tajunnut, että tuo pieni, tahaton lipsahdus aiheuttaa noin suurta suuttumusta joillakin.

Pärjään tosiaan ja olen pärjännyt yksin paljon pahemmissa ja vaikeammissa asioissa kuin autonkorjaus. Jo kymmeniä vuosia.

Mutta nyt vaan tuo otettiin oikein tikun nokkaan.

Olen ihan sinut oman itseni ja naiseuteni kanssa. Niin ei vaan taida olla täällä kaikilla, koska nousi suuri haloo.

Eikä nykyään saa sanoa, että naisena tai miehenä? Pitääkö muistaa olla sanomatta mitä sukupuolta itse tuntee edustavansa.

Pitääkö muistaa sanoa sukupuolineutraalina.

Minua ei yhtään riepo jos joku sanoo, että minä naisena tai minä miehenä. Miksi ihmeessä pitäisi.

Mutta ajattelen edelleen, että eläköön se pieni ero.

Trollit alkaneet kirjoittaa näemmä novelleja, mutta teema sama: sekoittaa ja hämmentää vähänkään pidempiä keskusteluja,

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaisköyhä. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaisköyhä. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos pystyy ja osaa itse korjailla autoaan, niin silloin tietenkin on eri asia.

Minä naisena en omista mitään paikkaa tai ei ole vehkeitä missä ja millä korjata, en tosin osaakaan. Tuttavapiirissä ei ole autoninikkareita ja täytyyhän heillekin maksaa.

Joudun siis aina viemään ulkopuoliseen korjaamoon ja maksamaan niin tunneista kuin osistakin.

Siis jouduin, nyt ei ole autoa. Sattuneesta syystä.

Kuten sanoin, köyhienkin ihmisten tilanteet ovat niin erilaisia, autonkin pidon kannalta.

Toinen maksaa satasia remontista, jopa tonneja, toinen pääsee vähemmällä.

Mitä sinun naiseutesi tähän asiaan kuuluu? Jos sinua yhtään kiinnostaisi, osaisit kyllä korjailla autoja. Ei siihen penistä tarvita, joten älä piiloudu sukupuolesi taakse.

Tarkoitan nyt naisena, että minulla ei ole autotallia, missä korjata, ei tunkkeja tai ylipäätään mitään vehkeitä, en tarkoita penistä nyt.

Harvoin yksinäinen nainen ostelee jotain autonkorjaustarpeita kotiinsa. Ja millä rahalla köyhänä. Maksaahan ne jotain, aika paljonkin. Eikä ole paikkaa missä niitä säilyttääkään.

Autotallin vuokraus ja autonkorjaamiseen vaadittavat vermeet eivät nyt ole ihan kärkisijoilla köyhän ihmisen tarvehierarkiassa.

Mutta usein kun on korjaustaitoinen mies taloudessa on niitä kaikenlaisia vehkeitä nurkissa pilvin pimein, edelleenkään en tarkoita penistä, ja myös usein joku paikka missä korjailla.

On se aika harva nainen joka osaa itse autonsa korjata. Jos ei ole siihen kiinnostusta ja tietoa yhtään. Ei se nyt ihan kylmiltään onnistu keneltäkään.

Ne ovat ihan määrätyt ihmistyypit jotka siihen pystyvät ja ovat käteviä siinä hommassa. Eivät kaikki miehetkään ole korjaustaitoisia.

Vaatiihan se voimaakin naiselta.

Ja totta on, että ei todellakaan minua yhtään autonkorjaus kiinnosta.

Niinkuin ei kiinnosta kaikkia miehiäkään.

Seliseli. Sinun sukupuolellasi ei ole mitään tekemistä siinä asiassa, että sinua ei kiinnosta etkä osaa korjata autoja. Mitä enemmän piilottelet tekosyiden takana, sitä nopeammin menetät uskottavuuttasi myös muissa asioissa.

Kuinka monella yksinäisellä naisella on autotalli vuokrattuna ja kaikki tarvittavat vermeet siellä, kysyn vaan.

Sukupuolella ei ole merkitystä, mutta usein on juuri huushollissa se miesj joka hankkii ne vermeet ja tarvittavan tilan missaa roplata.

Huushollissa asuvalla naisella ei ole osaa eikä arpaa niihin eikä myöskään mitään kiinnostusta, näin se vain on.

Itse en tuttavapiirissäni tunne yhtään naista, joka osaa, haluaa tai tuntee kiinnostusta autonkorjaukseen.

Mäkätät mitä mäkätät. Miksi tuon ymmärtäminen nostaa nyt noin isoja tunteita.

Ja kuten sanoinkin, minua ei todellakaan kiinnosta auton korjaaminen eikä ole siihen tarvittavaa taitoa, eikä tule. Eikä ole edes rahaa ostaa tarvittavia työkaluja.

Enkä koe olevani mikään poikkeus tässä asiassa ja sen vuoksi joku surkimus. Osaan kyllä montaa muuta asiaa, joten en ole avuton niissä mitkä minua kiinnostavat.

Sitäpaitsi hyvin monet miehetkin ulkoistavat autonsa huollot, korjaukset ja renkaiden vaihdot.

Siihen on oikeus niin naisilla kuin miehilläkin, ilman syyllusyyttä tai syyllistämistä.

Usein tulee kuitenkin halvemmaksi verraten kökkäriin ja tuhoa tekevään tumpeloijaan. Huonosti ja taitamattomasti korjattu auto on jopa vaaraksi liikenteelle.

Ihan sama jos joku sanoisi, että ala nyt vain korjata muiden hampaita tai leikata umpisuolia, et vain viitsi, seli seli. Jaa ei kiinnosta vai, piiloudut nyt vaan sukupuolesi taakse.

Mikä sinun pointtisi on tuossa vuodatuksessa? Onko joku pakottamassa sinua korjaamaan autoaan vai mikä on tilanne? johtuiko tuo kaikki "mutta, kun minä olen poloinen nainen" tunnepurkaus siitä, että minä olen kertonut miten olen elänyt ja selvinyt hengissä köyhänä autoilijana vai alanko vainoharhaiseksi?  Tekstini eivät todellakaan ole tarkoitettu miksikään "korjaa autosi itse ja menesty"-yleisohjeiksi, vaan ovat vain yksi esimerkki yhden satunnaisen köyhän elämästä niin rikkaassa maassamme. En ole missään vaiheessa edes vihjaissut, että ketä vain voisi alkaa korjaamaan autojaan. Ihan niinkuin ketä vaan ei ala kantamaan arkkupakastinta kilometrejä kerrostaloasuntoonsa.  Paljastettakoot, että en minäkään osaa korjata kuin tarpeeksi vanhoja autoja, uudemmissa ei välttämättä voi edes korjata mitään, eikä uudempien autojen peltejäkään saa välttämättä edes hitsata itse enää. Kuka muu edes ajaa enää 30-40 vuotta vanhoilla autoilla arkisesti? Jos olisin tarpeeksi hyvä ja kouluttautunut korjaaja, niin olisin silloin todennäköisesti töissä korjaamolla, enkä yrittäisi köyhänä selvitä huomiseen. Soita vaikka  hätäkeskukseen, jos noin kova hätä tuli Vauvapalstan viesteistä tai ota jääkylmä suihku, jos ohjeita kaipaat.

Minä olen tuo kyselijä, jota kiinnostaa sukupuolen taakse piiloutuminen. Olen myös nimimerkki Köyhä volvonomistaja. Minun piti kommentoida sinun autotarinointiasi, mutta ei vielä ole ollut tilaisuutta syventyä.

Sattumoisin olen nainen. Minulla on entisestä elämästäni jäljellä pari kolme takakontillista autonhoito- ja huoltotavaraa, jota en juuri nyt pysty käyttämään. Autoni on seisomassa ja samalla kaverini huolllettavana. Hän on vastikään tehnyt siihen iskariremontin ja joitakin sähkötöitä, ja vielä on tehtävää. Hänkin on sattumoisin nainen.

Kysyt retorisesti ehkä, kuka enää ajaa 30-40 vuotta vanhoilla autoilla arkisesti. Minun autoni jää pari vuotta tuosta asettamastasi alarajasta, ja autolla ajaminen on melkein neljänkymmenen vuoden jälkeen enemmän juhlaa kuin arkea, mutta tohdin silti vastata: minä.

Sinä et siis ole tuo "Mutta, kun minä olen nainen ja vaikken olisikaan niin ei silti kiinostaisi"-vuodattaja? Minä en ihan oel pysynyt kärryllä enää kuka on vastannut kenellekin. Tällä läppärillä, jolla kirjoitan en näe nitä muita viestejä ketjussa, mutta minulla on myös tuollainen hämmästyttävä minikokoinen lukulaite, eli Nokian aikoinaan yksi ensimmäisistä kosketusnäyttöpuhelimista, joka löytyi myös romulavalta ja jolla voin selata nettisivuja, mutta ei sillä voi enä mihinkään osallistua ja siinä näkyi, että viestejä on enemmänkin vastausketjussa. Nyt tulin taas tänne pöydän ääreen romulavaläppärille jotta pääsen kirjoittamaan. Eli pelejä ja vehkeitä löytyy kuin pienellä possulla vai miten se meni, en mitenkään voi olla oikeasti köyhä. Ihan OT:ta oli tuo äskeinen, anteeksi.

Joo.. kyllä noin "uusi" auto kelpaa nippa nappa määritelmiini varsinkin kun on paksupeltistä laatumerkkiä.  Itselläni uusin autoni on ollut nyt tasan 30 vuotta vanha ja se alkoi kyllä olemaan hieman liian haastava tekniikaltaan ja sen maallinen ajotaival päättyi ainakin toistaiseksi pakokaasuhylkäykseen jokunen vuosi sitten. Eli petti juuri siitä kohtaa, missä tekniikkaa oli uudistettu muuten identtisiin edellisiin vuosimalleihin nähden. Nykyinen autoni on saman merkkinen ja melkein mallinenkin, mutta 9 vuotta tuota vanhempi eli '83-vuosimallia. Ei ihan joka ajoreissulla enää tule yhtä vanhaa autoa vastaan varsinkaan talvella. Siksi nykyään ihmiset luuevatkin usein, että autoni erillinen harrasteauto "oikean" auton lisäksi.

Kiva, kun sulla on noin auttava kaveri ja iskarit ovat tärkeä olla kunnossa, ettei auto ala vetelehtimään vaikkapa väärälle kaistalle pikatiellä. Kaikenlainen yleinen hoito eli pesu ja vahaus ja vaikkapa kiillotus sinä välissä, jos haluaa kiiltävän pinnan niin auton maalipinta pysyy paremmin kunnossa eikä ruostepeikkokaan pääse puraisemaan niin helpolla.

Jatkellaan myöhemmin, nyt pitää lähteä metsästämään punalaputettuja ruokia kaupasta....

Juu, en ole tuo, jota sinä kommentoit, vaan se, joka häneltä kyselee, miksi hän selittelee osaamattomuuttaan sillä, että ei häntä naisena kiinnosta. Minä näen punaista aina, kun tulee vastaan tuollaisia "en naisena/miehenä osaa" -vikinöitä. Minulle on ihan sama, kiinnostaako jotakuta ja osaako joku vai ei, mutta sukupuolta ei tarvitse tekosyyksi vääntää.

Joo, en minäkään oikein ymmärrä, että vielä 2020 luvulla aletaan erittelemään osaamisiaan sukupuolen mukaan jonkun 1950-luvun tyyliin. Vaikka olenkin ollut ikäni sivistymätön sik.. eikun siis melkein oikea köyhä juuri saapuneen tiedon mukaan, ja alkoholisoituneesta köyhästä työläiseroperheestä , niin jostain kummasta syystä on minulle muodostunut ainakin omasta mielestäni ihan kelpo oikeudenmukaisuuden käsite, enkä ole koskaan eritellyt ihmisiä vaikkapa työpaikalla mitenkään sukupuolen, ihonvärin, kansallisuuden, ulkonäön, iän tai sukupuolisen suuntautuneisuuden perusteella. Olen aina esimerkiksi yrittänyt olla mahdollisimman tasapuolinen miesten ja naisten kesken, enkä ole alkanut arvuuttelemaan heidän ominaisuuksiaan sukupuolien mukaan. ( Olen kuitenkin 100% hetero, vaikkei se kenellekään kuulukaan, ettei ole siitä kiinni). Viimeisimmässä pidempiaikaisessa työpaikassani ajoin vahvasti omilla esimerkeilläkin töiden jakoa sukupuolien mukaan. Tein ihan samalla vakavuudella aiemmin pelkästään naisten töiksi leimattuja työtehtäviä, enkä huomannut niissä mitään merkittäävää eroa ns. miesten töiden välillä. Joku jossain oli vain päättänyt kauan sitten työtehtävien jaot ja  vasta minun ja muiden saman sukupolveen kuuluvien samaan aikaan työllistyneiden uusi avoin asenne mursi lopulta kaikki jaot miesten ja naisten töiden välillä. Kun seuraava sukupolvi palkattiin ei enää ollut puhettakaan naisten ja miesten töistä. (Ja silti jatkuvasti mielessä, että koskaan en ole mitään saanut aikaiseksi, köyhyys saa unohtamaan omat saavutuksensa.) Nykyään en sitten enää ymmärrä, kun on taas alettu erittelemään ihmisiä milloin ihonvärin ja millloin seksuaalisuuden suhteen ja tämä kaikki tehdään vielä korostetusti tasa-arvon nimissä (mm. BLM-, Antifa-, LBGT- ym mellakat jne...)

Sorry taas vahva OT. kaikille, hypätkää ohi vaan, täällä ei ole mitään nähtävää...

(hakusanat: Pakastin, kuukuppi, oikeesti köyhä, kahvila, marjanpoiminta. kenkien paikkaus...)

Vierailija kirjoitti:

Vielä kerran, pointtina ei ole se SUKUPUOLI vaan että esimerkiksi minulla (yksinäisenä naisena) ei ole mitään paikkaa missä voisi korjata autoa.

Eikä ole mitään työkaluja millä korjata. Kun ei ole ollut koskaan tarvetta niitä hankkia.

En vinkunut sukupuoltani, en vaan tajunnut, että tuo pieni, tahaton lipsahdus aiheuttaa noin suurta suuttumusta joillakin.

Pärjään tosiaan ja olen pärjännyt yksin paljon pahemmissa ja vaikeammissa asioissa kuin autonkorjaus. Jo kymmeniä vuosia.

Mutta nyt vaan tuo otettiin oikein tikun nokkaan.

Olen ihan sinut oman itseni ja naiseuteni kanssa. Niin ei vaan taida olla täällä kaikilla, koska nousi suuri haloo.

Eikä nykyään saa sanoa, että naisena tai miehenä? Pitääkö muistaa olla sanomatta mitä sukupuolta itse tuntee edustavansa.

Pitääkö muistaa sanoa sukupuolineutraalina.

Minua ei yhtään riepo jos joku sanoo, että minä naisena tai minä miehenä. Miksi ihmeessä pitäisi.

Mutta ajattelen edelleen, että eläköön se pieni ero.

"Vielä kerran, pointtina ei ole se SUKUPUOLI vaan että esimerkiksi minulla (yksinäisenä naisena) ei ole mitään paikkaa missä voisi korjata autoa."

Mitä ihmettä sinä yrität sanoa? Pointtina ei siis ole sukupuoli, mutta yksinäisenä naisena sitäjatätä ja pitkät sepustukset ja yleistykset siihen perään.

Voi olla, että tosiaan osaat kaikenlaista tarpeellista, mutta luetun ymmärtämisen ja tuottamisen taito on sinulta jäänyt jonnekin hämärään. Väärinymmärtämisen taitosi - sekä tahaton että tahallinen - taas on huippuluokkaa.

Vierailija kirjoitti:

Trollit alkaneet kirjoittaa näemmä novelleja, mutta teema sama: sekoittaa ja hämmentää vähänkään pidempiä keskusteluja,

Kuka mitä häh? Ketä tarkoitat? Keskustelupalstalla keskustellaan, hui kauheeta!

Pitäisi poistaa kaikki muut viesti, kuin ne jossa mainitaan, vain että köyhä on laiska ja tyhmä. Parempiosaiset oireilee, kun joutuvat oikeesti lukemaan ja heitä kiukuttaa, koska on tosi vaikeata löytää kenkkuiltavaa pitkistä teksteistä.

Vierailija kirjoitti:

Vielä kerran, pointtina ei ole se SUKUPUOLI vaan että esimerkiksi minulla (yksinäisenä naisena) ei ole mitään paikkaa missä voisi korjata autoa.

Eikä ole mitään työkaluja millä korjata. Kun ei ole ollut koskaan tarvetta niitä hankkia.

En vinkunut sukupuoltani, en vaan tajunnut, että tuo pieni, tahaton lipsahdus aiheuttaa noin suurta suuttumusta joillakin.

Pärjään tosiaan ja olen pärjännyt yksin paljon pahemmissa ja vaikeammissa asioissa kuin autonkorjaus. Jo kymmeniä vuosia.

Mutta nyt vaan tuo otettiin oikein tikun nokkaan.

Olen ihan sinut oman itseni ja naiseuteni kanssa. Niin ei vaan taida olla täällä kaikilla, koska nousi suuri haloo.

Eikä nykyään saa sanoa, että naisena tai miehenä? Pitääkö muistaa olla sanomatta mitä sukupuolta itse tuntee edustavansa.

Pitääkö muistaa sanoa sukupuolineutraalina.

Minua ei yhtään riepo jos joku sanoo, että minä naisena tai minä miehenä. Miksi ihmeessä pitäisi.

Mutta ajattelen edelleen, että eläköön se pieni ero.

Rauhotutaampas nyt hieman, Voitteko ottaa pakkasesta vaikkapa hernepussin ja asettaa sen päälaellenne, palokunta on jo matkalla...

Oikeasti, jos nyt sivutetaan sukupuolesi kokonaan, niin mikä on sinun pointtisi ja ongelmasi ydin?

Sinulla ei ole autonkorjausvälineitä, -taitoja eikä -paikkaa, kuten ei varmaan 95 prosentilla suomalaisista. Onko sinula nyt jokin pakottava tarve saada joku auto korjattua vai mikä? Minäkin mielelläni auttaisin sinua asian suhteen ilman taka-ajatuksia, jos tuntisimme toisemme. Näyttäisi varmaan epäilyttävältä, jos alkaisin kalastelemaan toisten nimitietoja täällä, joten en keksi keinoa auttaa sinua.

Kukaan ei ole väittänyt täällä, ettet naisena pärjäisi jossain asiassa, päinvastoin on yrittäneet eri ihmiset kertoa...

Vierailija kirjoitti:

Vielä kerran, pointtina ei ole se SUKUPUOLI vaan että esimerkiksi minulla (yksinäisenä naisena) ei ole mitään paikkaa missä voisi korjata autoa.

Eikä ole mitään työkaluja millä korjata. Kun ei ole ollut koskaan tarvetta niitä hankkia.

En vinkunut sukupuoltani, en vaan tajunnut, että tuo pieni, tahaton lipsahdus aiheuttaa noin suurta suuttumusta joillakin.

Pärjään tosiaan ja olen pärjännyt yksin paljon pahemmissa ja vaikeammissa asioissa kuin autonkorjaus. Jo kymmeniä vuosia.

Mutta nyt vaan tuo otettiin oikein tikun nokkaan.

Olen ihan sinut oman itseni ja naiseuteni kanssa. Niin ei vaan taida olla täällä kaikilla, koska nousi suuri haloo.

Eikä nykyään saa sanoa, että naisena tai miehenä? Pitääkö muistaa olla sanomatta mitä sukupuolta itse tuntee edustavansa.

Pitääkö muistaa sanoa sukupuolineutraalina.

Minua ei yhtään riepo jos joku sanoo, että minä naisena tai minä miehenä. Miksi ihmeessä pitäisi.

Mutta ajattelen edelleen, että eläköön se pieni ero.

Hauska selityskouristus. :D

Pyrit viemään keskustelua ihan muihin aiheisiin, mutta näin sinä sanoit:

"Minä naisena en omista mitään paikkaa tai ei ole vehkeitä missä ja millä korjata, en tosin osaakaan."

Sukupuolen määritteleminen heti ensimmäiseksi kertoo, että sukupuoli on sinusta asiayhteydessä tärkein asia. Mitä muuta sinä et naisena osaa tehdä?

Olin tuossa edellisessä viestissäni kirjoittanut, että "Viimeisimmässä pidempiaikaisessa työpaikassani ajoin vahvasti omilla esimerkeilläkin töiden jakoa sukupuolien mukaan." jossa kirjoitusvirhe oli muuttanut tarkoitukseni päinvastaiseksi, eli ajoin silloin, sitä, että töitä ei jaettaisi sukupuolien mukaan tietenkin, mieluummin niin, että ihmisen ominaisuudet ja mielenkiinnot ja muut työhön liittyvät tarpeet olisivat ratkaisevia tekijöitä sukupuolesta riippumatta. Autoharrastus ja autonkorjaus on oikein hyvä esimerkki jämähtäneestä ajattelumallista ja pinttymästä, että se sopisi jotenkin erityisesti vain miehille. Siitä on toki vaikea päästä eroon, jos kasvuympäristö on ollut vanhanaikaisia sukupuolirooleja korostava eli esim. naiset piikoina keittiössä ja miehet renkeinä remppaamassa tai vastaavaa ajattelua vaikka lievemminkin.

Mulla ollut niin paljon OT:ta, että kerron tähän esimerkin, joka alunperin sai minut tähän ketjuun kirjoittamaan, mutta kirjoitukseni olikin kadonnut jostain syystä bittiavaruuteen, eli AP:n kokeman kaltainen kahvilakokemus: Jokunen vuosi sitten oli tilanne, jolloin pystyin vielä käymään noin kerran vuodessa lasten kanssa isä-poika ajeluilla vieraassa kaupungissa ja kerran menimme vanhemman pojan kanssa isohkon kaupungin keskustassa sijaitsevaan ostoskeskukseen, jonka kahvilassa joimme erikoiskahvin ja erikoiskaakaon jäätelöannoksen kera. Oli minullekin eka kerta, kun tilasin jostain kahvilasta jotain muuta kuin peruskahvin ja peruspullan, enkä muutenkaan harrasta kahvilakäyntejä. Nuo erikoisannokset maksoivat niin paljon, että en kehtaa hintoja mainita, ettei ketään vielä oikeammin köyhä pahottaisi  mieltään ja itsekin yrittänyt psyykata itseäni unohtamaan ne, osaatte kuitenkin varmaan ajatella sopivia summia mielessänne.  Jokatapauksessa annokset olivat oikeasti taivaallisen hyviä ja poikani  hymy ja iloisuus olivat korvaamattomia tuolla hetkellä. Yksi asia, joka itseänikin hämmästytti vahvasti tuolla hetkellä oli se, että hetken ajan tunsin ennenkokematonta yhteenkuuluvuutta ympärillä hääräävien ihmisten kanssa.

Olen aina tuntenut itseni ulkopuoiseksi yhteiskunnasta lapsesta asti, mutta nyt pienen hetken ajan pystyin unohtamaan köyhyyden ja muut maalliset vaivat ja saatoin kuvitella  olevani vaikkapa boheemi kirjailija, joka oli tullut kahvilaan etsimään uusia inspiraatiota kirjaansa tai vastaavaa. Aika tuntui pysähtyvän ja rentona ja tyytyväisenä katselin ohikulkevia ihmisiä, enkä tosiaan ajatellut, että en kuulu tänne "varakkaiden" "suur"kaupunkilaisten (lainausmerkit, koska enhän minä voinut tietää ketä oli oikeasti varakas ja ketä oikeasti köyhä ja kaupunkikin oli suuri vain minun  mittakaavassani) joukkoon, kuten yleensä ajattelin. joka tapauksessa muistelen tuota tapahtunutta vieläkin lämmöllä ja hyvillä mieliilä samoin kuin poikanikin, enkä siksikään jaksa muistela annosten hintoja, koska joskus elämä vain on, oli sitten köyhä tai rikas, eikä kaikkea voi mitata rahassa. toinen poikakin sai vastaavanlaisen kokemuksen, mutta tuo eka kokemus on minulle edellämainituista syistä se voimakkain.

Anteeksi, jos olen kirjoitellut joidenkin mielestä liian pitkästi tosielämäntarinoitani, mutta minun on vaikea keskittyä olennaiseen niin vahvasti, että saisin ajatukseni ulos parilla rivillä. Jokin aikuisiän ADHD vaikken diagnoosia ole saanutkaan, näytän ulospäin niin rauhalliselta ja kuulemma tyhmältäkin, että ketään ei usko miten paljon päässäni vilisee tauotta kaikenmaailaman ajatuksia ja ideoita ja miten vaikeata on pystyä keskittämään ajatuksia. Sitten, jossain vaiheessa, kun aivot ovat pyörineet tarpeeksi 150%:n teholla seuraa väsähdys ja alkaa aivosumu, jonka aikana ei meinaa tajuta mitään.

Tämä oireiluni oli vahvin syy siihenkin miksi aloin opetella korjaamaan autoja, koska keskittyminen korjaamiseen saa aivoni hetkeksi rauhoittumaan eikä mielessä pyöri muuta kuin ruuvit ja mutterit, hionta ja hitsaaminen tai muu vastaava tekokohde juuri sillä hetkellä. Korjaamisten aloittaminen saattaa olla vaikeata, mutta kun on alkuun päästy, niin saattaa hyvinkin pyörähtää kelloa aamuyön tunneille ennen kuin malttaa lopettaa. Useana kesäyönä olen nähnyt auringon sarastavan auton alla maatessani ja tuo on minulle paljon rikkaampi kokemus kuin vaikkapa istuminen tunnkaisessa räkälässä olutlasi kädessä, mutta huvinsa kullakin, en halua tuomita ketään eikä monellakaan ole mahdollisuutta tai edes kiinnostusta kokea samaa, kuin minä ja olen omasta osastani siinä mielessä kiitollinen, kenelle kiitos sitten kuuluukin.

Edellinenkin koskee aloitusaihepiiriä siten, että vain köyhänä tajuaa miten vaikeata on löytää lääkäriä julkiselta puolelta, joka olisi oikeasti kiinnostunut sinun hyvinvoinnistasti. On minuakin useaan otteeseen fyysisesti testattu olenko työkykyinen, mutta siihen se sitte aina jääkin, muut ominaisuudet ei kiinnosta ketään, paitsi jokakerta tarkastuksissa kysytään oletko masentunut. En ole vielä ollut, mutta kait sekin kortti pitää jossain vaiheessa käyttää. Nyt sitten tajuan tätä kirjoittaessani miten säälittävää on purkaa oireitani täällä vauvapalstalla mutta menkööt, sorry, kait joku näitäkin juttuja moderoi, jos tarvetta. En minä ainakaan ole siis mikään trolli, joka keksisi näitä kertomiani asioita.

Samoin vain köyhänä tajuaa miten vaikeaa on löytää itselleen sopiva ja kiinnostava oikea harrastus, jota voisi oikeasti säännöllisesti harrastaa ja joka tuottaisi oikeasti mielihyvää. (joo lenkkeilty on samat polu ja metsätiet niin monta kertaa, että sekin jo stressaa) minulle se on ollut tuo autojen kanssa räplääminen, mutta toivon, että yhteiskunta huomioisi myös harrastusten merkityksen ihmisen hyvinvoinnille ja antaisi siihen tukea, nykyisissä tuissahan huomioidaan vain se, että ihminen pysyy nippa nappa hengissä. Lapsia onneksi vielä avustetaan harrastuksissa, ainakin jos asuu kaupunkialueella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se hemmetin omena. Monta vuotta sitten yksin asuvana työttömänä kävin ostamassa viimeisillä rahoillani pariksi päiväksi ruokaa. Halusin edes jotain tuoretta ja otin koriin yhden omenan, se maksoi 45 senttiä. Ja kassalla huomasin, että ensimmäistä kertaa elämässäni olin tunaroinut päässälaskun kanssa, ja loppusumma oli hivenen isompi kuin rahavarani. Joten omena jäi kassalle. Kiukutti niin paljon, etten edes hävennyt. Siitä omenasta tuli minulle köyhyyden vertauskuva. Ja siitä lähtien olen syönyt joka viikko omenoita!

Muistan myös kun 2000 luvun alussa, mulla oli 50 senttiä rahaa, ja arvoin ostanko purkin tonnikalaa vai pussin pastaa. Siihen aikaan tonnikala oli vielä halpaa. Jokunen vuosi siitä eteenpäin muistan kun lehdessä puhuttiin opiskelijoiden joutuvan syömään "halpaa" tonnikalaa ja kommentoin juttuun heidän olevan ajastaan jäljessä. Tonnikala on aika hinnoissaan nykyään.

kun opiskelin ja kumppani oli juuri päässyt työelämään, olisin tehnyt vanhaksi menneestä maidosta lettuja. Mutta meillä ei ollut vatia missä vatkata taikina. Seuraavan kerran kun olin kirppiksellä, löysin käytännössä ilmaisen vadin :) Se on mulla yhä käytössä vaikka aikaa on kulunut 20 vuotta ja rahaakin olisi uuteen. Mitäpä sitä toimivaa vaihtaa.

Pitkäaikaisköyhä. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko Sugar Beth ja Pitkäaikaisköyhä vaihtaa sähköposteja ja jatkaa juttuaan siellä?

Saa näitä viestejä muutkin halukkaat lukea. Vai onko pitkä ja väsyttävä teksti liikaa pullalla ja hampurilaislla kasvaneelle "paremalle" väelle? Uskon, että jotkut köyhät voivat hyvinkin  löytää samaistuksen kohteita teksteistäni. Ja olen mielestäni tuonut myös esille asioita, joita hyvätuloiset tai sellaisina itseän pitävät eivät kaikki tajua. Ei kaikkien köyhien tarinat ole samanlaisia eikä näitä ole kenenkään pakko tietääkseni lukea, jollei halua. Vai harmittaako vain, kun ei löydy mitään kenkkuiltavaa elämästäni?

Etkö voi uskoa, ettei kukaan muu, kuin hyväosainen voisi olla niin ei-nöyrä, että pitää oikeutenaan vähän huomauttaa, kun köyhyyttä käsittelevässä ketjussa suurin osa viesteistä on kahden ihmisten jaarittelua autoista. Autoista, johon harvemmalla tulee koskaan olemaan varaa, eli käytännössä koko ketju menee takianne off topiciksi.

Pulla- ja hampparikohtaa viestissäsi en sen sijaan oikein osaa kommentoida, en tajua miten se liittyy mihinkään

Pitkäaikaisköyhä. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

https://www.vauva.fi/keskustelu/4635912/onko-teilla-arkkupakastunta-ei-…

Tuon otsikon ketjusta puuttuu jatke; jos ei olla köyhiä :) (Mä en löydä mistään noita hymiöitä, tuleeko ne kenties teidän omista älylaitteistanne? Minä kirjoittelen tänne romulavalta löytyneeltä vanhalta läppäriltä, joka toimii hyvin, mutta tästä taitaa puuttua jotain nykyajan hienouksia, kuten hymiöt?)

Tuossa ketjussa taitaa ne samat ihmiset, jotka pilkkasivat köyhiä tässä ketjussa kertoa kilpaa miten heillä on ainaskin neljä pakastinta täynnä itsekaadettuja hirviä ja omiakin eläimiä ja kaikkea muuta kivaa, Tuo oli myöskin erittäin hyödyllinen tieto, mitä kaikkea sen yhden opiskelijan pienestä pakastimesta löytyy. ei tosin kertonut oliko ne ostettu 60 prosentin alesta, jolloin jutussa olisi ollut joku pointtikin.

olipa outoa kirjoittelua tuossa minulta (muutenkin kuin sisällöltään) eli Ketjun otsikosta puuttuu jatke eikä otsikon ketjusta.

Eilen illalla tuli käytyä metsästämässä lähikaupasta alennustuotteita ja löytyikin Perheelle ainakin neljän päivän ruuat, eli grillipihvejä, kananpaloja, grillibalkania, leipää ja välipaloja 60 %:n alella ja alennusta tuli peräti 37,19 euroa. Bensoihin meni n.3 euroa, mutta olisi mennyt muutenkin. Vain köyhä tajuaa miten ihanaa ja tärkeää on löytää tällainen saalis niin edulliseen hintaan. Varmaan tulisi halvemmaksi (ehkä, minulla ei ole mitään hajua aiheesta) metsästää metsästä sapuskansa, mutta olen niin nössö ja eläinrakas, etten pystyisi ampumaan mitään eläintä, ellei olisi äärimmäinen pakko tuossa vaiheessa. (tosi pitkäaikainen nälänhätä tai kituvan eläimen tuskien lopettaminen.)

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaisköyhä. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti köyhä ei pysty pitämään autoa.

On senverran kallista. Milloin on vakuutusmaksu, milloin vero, milloin katsastus. Ja jos tulee katsastuksesta hylkääminen, kuten usein vanhoille autoille tulee, joutuu korjaamaan kuluineen ja uusimaan katsastuksen plus maksun siitä.

Kun loppujen lopuksi kaikilla näillä hommilla ja maksuilla autolla pystyisi ajamaan niin ei ole varaa bensaan.

Itse kyllä jouduin tämän vuoksi luopumaan vanhasta autostani. Ikävä kyllä.

Olen kaikesta muusta kanssasi samaa mieltä, nämä ovat useille vähävaraisille ylitsepääsemättömia ongelmia, mutta "onneksi" onnettomudessa sinulla on sentään ollt mahdollisuus valita pitääkö autoa vai ei, kaikilla ei ole realistisia vaihtoehtoja. En silti pidä sinun tilannettasi parempana tai huonompana, kuin omaani tai muiden köyhien tilannetta, vaan jokaisella meillä köyhällä on hieman eri syitä, jotka ovat johtaneet meidät tällaiseen ahdinkoon. En lähtisi edes yrittämään arvioida kuka saisi oikeuden olla oikeasti köyhä ja kuka muuten vain köyhä. Köyhyysraja on ihan määriteltykin yhteiskunnan toimesta ja ainakin omien laskujeni mukaan olen ollut köyhyysrajan alapuolella suurimman osan elämästäni. Järjestetäänkö jossain esimerkiksi jotain salaisia kursseja, joista voi kouluttautua oikeaksi köyhäksi vai miten sellaisen tittelin saa? Saako sitä kenties samalla jonkinlaisen virallisen virkamerkin tai jotain? Kuulostaa kieltämättä aika jänskältä ja mielenkiintoiselta, jos olis sellainen läpyskä, kuin telkkarissa ameriikansarjoissa FBI-miehillä, jota voisi näyttää tarvittaessa epäileville ihmisille ja jossa lukisi oman kuvan vieressä isoilla kirjaimilla "OIKEASTI KÖYHÄ". Poliisi tulisi viikonloppuna kyselemään, että mikääs ihme hiippari täällä rääsyissä ja eriparisilla lenkkareilla hiippailee arkkupakastin selässä suksilla hiihtäen keskellä kesää, niin väläyttää vaan "OIKEASTI KÖYHÄ" korttia, niin poliisit pyytää anteeksi ja toivottaa hyviä hiihtokelejä. Saattavat vielä kysellä perään , että oletko muistanut laittaa multasäkkejä tonne pakastimees?

Olen toki oikeasti pahoillani autosi menetyksen vuoksi ja pyydän anteeksi, että olen pystynyt raha-asiani köyhänä siten hoitamaan, että olen pystynyt pitämään vielä autoni, koen siitä huonoa omatuntoa päivittäin.

Olet ehkä kertonutkin, mutta on mennyt ohi. Mutta onko sinulla kenties kumppani jakamassa kuluja?

Täällä usein unohdetaan se, että jos on köyhä yksin tai on kaksi köyhää yhdessä ne ovat erilaisia tapauksia.

Jos on kuluja jakamassa, vaikka nyt niitä autokuluja, kaksi henkilöä niin pärjää eri tavalla kuin kaikki kulut joutuu ottamaan yhden köyhän ihmisen tuloista.

Jos minullakin, olen tämä autosta luopunut, olisi kumppani, niin auton pito olisi melko varmasti mahdollista.

Mutta esimerkiksi moni normitöissä käyvä on minulle sanonut, että esimerkiksi bensa on niin kallista, ettei pysty kuin aivan pakolliset menot ajamaan.

Itse ostin aikoinani bensaa alkukuusta 20 eurolla. Nyt sillä saa puolet vähemmän lirtoja. Ei paljoa ajettaisi.

Kaikkein ahtaimmalla ovat yksin asuvat ja elävät oikeasti köyhät.

Tuo oikeasti köyhä on tuolla otsikossa mainittu.

Siksi sitä tässä ketjussa viljellään.

Oikeasti köyhä on mielestäni sellainen köyhä jolla esimerkiksi rahat loppuvat kesken kuukauden ja sitä ei sitten millään konstilla lisää mistään pysty saamaan. Ei siihen auton bensaan tai korjaukseen tms.

Itse esimerjiksi olen esimerkillisesti myynyt jo aikaa kaikki koruni, niin kulta- kuin hopeakin. Mitään rahanarvoista tai rahaksi muutettavaa ei huushollissani ole. Pankista en saa lainaa.

Pullojen ja tölkkien keräys on mainittu, se on nykyään sattuman kauppaa monella paikkakunnalla.

noo, vähän riippuu. Elin kumppanin kanssa pariskuntana melkein 4 vuotta niin, että minä opiskelin ja hän oli töissä. Ensimmäisinä vuosina meidän nettotulot olivat alle 2000 eur/kk ja opintotuen lisäksi ei saatu mitään tukia. Vuokra oli 750 €. Kyllähän tuolla eli kun pakollisten laskujen jälkeen jäi n 150 eur /viikko meille kahdelle. Eikös se toimeentulon perusosa ole tuota luokkaa yhdelle ihmiselle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa kunniallinen ja rehellinen köyhä voi asua asuntolainalla hankitussa omistusasunnossa ja käydä töissä. Asumisen kulut (lämmitys, sähkö, vakuutukset, vesi, jätevesi, jätemaksu, kiinteistövero, tiemaksu, nuohous, remontointi jne.) nousevat. Polttoaineen hinta on noussut ja auton pitäminen on kallista. Auto on kuitenkin pakko olla, jos aikoo käydä haja-asutusalueelta vuorotöissä.

Hinnat nousevat, mutta pienituloisen palkka ei nouse. Köyhän palkka on kurja ja pysyy yhtä kurjana kuin ennenkin. Köyhän on tarkkailtava jatkuvasti kulutustaan ja säästettävä kaikessa. Köyhä ei käy kahvilassa, ruokaravintolassa, maksullisissa harrastuksissa, kampaamossa, parturissa, hieronnassa, konsertissa, teatterissa tai matkoilla. Köyhä on kotona, etsii kauppojen ilta-alennuksista alelaputettuja elintarvikkeita ja kerää pulloja ja tölkkejä. Köyhän paras huvitus on vilkas mielikuvitus.

Minä koen olevani juurikin tälläinen köyhä. Itseaiheutettua ehkä, liikaa velkaa. Kaikki kallistuu ja korona pandemian lieveilmiöt teki oman osansa talouteeni. Tässä ja ensi kuussa ruokabudjetti neljälle on 200 e/kk. Kyllä se jos mikä on köyhää. Onneksi on kuivatavaraa ja pakastimessa vielä jotain. Olen itse vähentänyt syömistä ja kahvitkin juon vasta töissä. Laihtuminen on kai aina hyväksi. Yritän ajatella niin.

Korona-aikana aloin kerää pulloja ja tölkkejä. Asun lähellä ns hengailupaikkaa ja ilmaisin noukin niitä. Huomasin tosi nopeasti olin ainoa kantasuomalainen ja minulle haluttiin antaa.

Keräsin kaikki pois. Lasit, pantittomat, sitä arvostettiin.

Pystyin olemaan jokaisena kauniina iltana keräämässä ja viikossa tienasin 15 euroa.

Lähes joka ilta tuli joku pelottava tilanne, päätin tämä loppuu nyt.

Minä kuljen koiran kanssa lenkit pussin kanssa, kerään sinne roskat ja siis tietysti myös pullot ja tölkit. Siis siksi, ettei olisi niin epäsiistin näköistä, toimeentulomielessä ei olisi nyt tarvetta lisätulolle.

Vierailija kirjoitti:

Vaatimattomista ja köyhistä oloista oleva nuori tarvitsee oikeasti joka euron minkä kesätöistä saa ruokaan, opiskeluun ym. Välttämättömyyksiin. Paremmista perheistä olevat käyvät kesätöissä vain koska vanhemmat pakotti. Eikä heitä oikeasti kiinnosta käyttäytyä. Rahalla ei ole väliä koska vanhemmat kuitenkin maksaa kaiken. Parempien perheiden lapset useimmiten saavat ne kesätyöpaikat koska äiti ja isä järjestää omalle tai tuntun työpaikalle jne. Köyhien perheiden lapset jää ilman kesätöitä.

Minä pakotan oman nuoren kesätöihin kyllä, koska haluaisin, että hänelläkin olisi mahdollisuus oppia työntekoa ja rahan arvo, vaikkemme köyhiä olekaan. Työllistämme hänet toki myös kotona mm polttopuu -ja pihahommissa.

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikaisköyhä. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko Sugar Beth ja Pitkäaikaisköyhä vaihtaa sähköposteja ja jatkaa juttuaan siellä?

Saa näitä viestejä muutkin halukkaat lukea. Vai onko pitkä ja väsyttävä teksti liikaa pullalla ja hampurilaislla kasvaneelle "paremalle" väelle? Uskon, että jotkut köyhät voivat hyvinkin  löytää samaistuksen kohteita teksteistäni. Ja olen mielestäni tuonut myös esille asioita, joita hyvätuloiset tai sellaisina itseän pitävät eivät kaikki tajua. Ei kaikkien köyhien tarinat ole samanlaisia eikä näitä ole kenenkään pakko tietääkseni lukea, jollei halua. Vai harmittaako vain, kun ei löydy mitään kenkkuiltavaa elämästäni?

Etkö voi uskoa, ettei kukaan muu, kuin hyväosainen voisi olla niin ei-nöyrä, että pitää oikeutenaan vähän huomauttaa, kun köyhyyttä käsittelevässä ketjussa suurin osa viesteistä on kahden ihmisten jaarittelua autoista. Autoista, johon harvemmalla tulee koskaan olemaan varaa, eli käytännössä koko ketju menee takianne off topiciksi.

Pulla- ja hampparikohtaa viestissäsi en sen sijaan oikein osaa kommentoida, en tajua miten se liittyy mihinkään

Uskon, että ketä vaan voi kirjoittaa tänne mitä vaan ja myönnän, että kirjoituksissani oli paljon offtopickiakin, mutta jos vähäänkään jaksoit lukea niitä, niin niissä nimenomaan kerroin omaa tarinaani siitä miten koyhä on pystynyt elämään auton omistaen ja sillä jopa liikkuenkin. Kaikki autokirjoitukseni kertoivat siitä, miten olin suunnitellut tarkkaan ja huomioinut valinnoillani ja vähillä rahoilla ostaen sen, että minulla olisi mahdollisuus edelleenkin ajella sillä autolla tulevinakin köyhinä vuosina. Siis aikaisempina tulevina vuosina ja nyt tulevina vuosina. On ehkä vaikeaa löytää kaikkia pointteja pitkistä kirjoituksista, mutta Kyllä ne siellä on , jos oikeasti jotakin kiinnostaa. Jos ei kiinnosta, niin voi jatkaa matkaa ja jättää lukematta. Meitä on monta  autoilevaa köyhää maassamme ja kuten joku jo aiemmin kirjoittiki joukossa on myös työssäkäyviä pienipalkkaisia köyhiä, jotka tarvitsevat autoa töissäkäyntiin.  Monella köyhällä on sitäpaitsi oikeus valita mihin ne vähäisetkin rahansa kuluttaa, joten ei ymmärrä tuota jatkuvaa toitotusta varsinkin vähemmän köyhien puolelta miten köyhän pitäisi elää, ja silti teet mitä vain niin aina teet väärin. Ymmärrän myös, että nykyaikana on köyhän paljon vaikeampi hommata autoa, ylläpitää sitä ja vielä pitäisi korttikin olla. Kirjoitusteni ei ollut tarkoituskaan olla minkaanlaisia tarkkoja ohjeita tähän päivään vaan enemmänkin vertaistukea samankalstaisissa tilanteessa kanssani eläneille ja mahdollisena maailmankuvaa avartavana kokemuksena muille ihmisille varakkuudesta riippumatta. Ei varakkaat ihmiset voikaan väälttämättä ymmärtää köyhien elämää, jos kukaan ei heille siitä kerro. Ja se, että löytyy köyhiä, jotka ovat kurjemmassa tilanteessa, kuin minä ei mielestäni ole myöskään pätevä syy olla kirjoittamatta omista kokemuksitani. AINA löytyy joku, jolla on kurjempaa, eli sen perusteella kukaan ei voisi kirjoittaa mihinkään yhtään mitään.

Yli puolet tämänkin ketjun viesteistä on paljon kauempana otsikon aiheesta ja aloituksesta, kuin minun viestini, joten mikset ole niihin vastannut samalla lailla? Tekstini pituudet siis häiritsevät sinua enemn, kuin sisältö. Siitä voidaan päätellä, että sinulla silti on pakonomainen tarve syystä tai toisesta lukea tässä ketjussa kaikkien viestit. Sinun ei oikeasti tarvitse lukea kaikkea, viestit on helppo ohittaa ainakin minun antiikkisilla laitteillani. Pullasta ja hamppareista ei yksinkertaisesti vain saa tarpeeksi oikeata energiaa edes ranskalaisten ja kokiksen kera, jotta jaksaisi lukea pitkää pätkää kerrallaan. Ja , jos ei muusta syystä jaksa, niin on muitakin tapoja kuluttaa aikaansa.

Minua häiritsee enemmän viestit, joissa on about viisi sanaa ja sitten pitäisi itse arvata puuttuvat sanat, jotta ymmärtäisi mitä kirjoittaja on halunut kertoa, saatika varakkaiden typerät vinkkiviestit köyhille tai pelkät köyhä on laiska viestit, mutta ei niistä silti minulle mitään oikeaa haittaa ole, köyhän oudolla huumorilla enemmänkin otan ne vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se hemmetin omena. Monta vuotta sitten yksin asuvana työttömänä kävin ostamassa viimeisillä rahoillani pariksi päiväksi ruokaa. Halusin edes jotain tuoretta ja otin koriin yhden omenan, se maksoi 45 senttiä. Ja kassalla huomasin, että ensimmäistä kertaa elämässäni olin tunaroinut päässälaskun kanssa, ja loppusumma oli hivenen isompi kuin rahavarani. Joten omena jäi kassalle. Kiukutti niin paljon, etten edes hävennyt. Siitä omenasta tuli minulle köyhyyden vertauskuva. Ja siitä lähtien olen syönyt joka viikko omenoita!

Muistan myös kun 2000 luvun alussa, mulla oli 50 senttiä rahaa, ja arvoin ostanko purkin tonnikalaa vai pussin pastaa. Siihen aikaan tonnikala oli vielä halpaa. Jokunen vuosi siitä eteenpäin muistan kun lehdessä puhuttiin opiskelijoiden joutuvan syömään "halpaa" tonnikalaa ja kommentoin juttuun heidän olevan ajastaan jäljessä. Tonnikala on aika hinnoissaan nykyään.

kun opiskelin ja kumppani oli juuri päässyt työelämään, olisin tehnyt vanhaksi menneestä maidosta lettuja. Mutta meillä ei ollut vatia missä vatkata taikina. Seuraavan kerran kun olin kirppiksellä, löysin käytännössä ilmaisen vadin :) Se on mulla yhä käytössä vaikka aikaa on kulunut 20 vuotta ja rahaakin olisi uuteen. Mitäpä sitä toimivaa vaihtaa.

Tuo ihan hyvä asenne jo ympäristönkin kannalta oli sitten köyhä tai ei. Minulla on myös sellaista kokemusta , että mitä uudempi esine (oli se sitten juuri vati tai mikä vain) ,sitä huonommin se kestää, joten sen uuden tuotteen joutuu sitten vaihtamaan usein pienemmän aikavälin kuluessa taas uuteen minkä se aiempi kesti. Esimerkiksi jääkaappipakastimen kanssa kävi esimerkiksi juuri niin, eli kun vanha 70-80-luvulta peräisin oleva kokoajan toiminnassa ollut kaappi alkoi oireilemaan 2000-luvun alkupuolella ja tulimme vaimoni kanssa siihen tulokseen, etttä olisi järkevämpää ostaa uusi tilalle, kuin yrittää korjata/korjauttaa vanhaa, päätöstä puolsi myös hokema siitä, että uudet laitteet vievät paljon vähemmän sähköä ja siten säästäisi sähkökuluissa.

Tuo uuden osto osottautui aika pian pettymykseksi, sillä siitä kaapista alkoi hajota osia yksi kerrallaan ja vaikka niitä jonkin aikaa takuussa vaihdeltiin, niin lopputuloksena oli paljon romumpi kaappi mitä entinen ja kaikenkukkuraksi kulutti vielä enemmän sähkö, kuin vanha samankokoinen kaappi (Pistorasiaan liitettävällä kulutusmittarilla olen mittaillut kulutuksiani). On ihan  "johtava" laatumerkki, jota nytkin päivittäin TV-ssä mainostetaan. (Anteeksi oikeasti tosiköyhät, kysykää noista mainoksista vaikka naapureitanne tai jotain, koska eihän teillä voi TV:tä olla). Ottaisin mieluummin takaisin sen vanhan kaapin, jos sitä ei olisi viety pois. Jotkin elektroniikatuotteet on sitten toki jo tehtaalla "ohjelmoitu" hajoamaan tietyn ajan kuluessa.

En sano etteikö saisi kirjoittaa, mutta liian pitkät jaaritukset kyllä helposti jäävät lukematta.

Tämä on keskustelupalsta ja monesti hiukan lyhyemmät kommentit ovat jotenkin iskevämpiä ja mielenkiinto säilyy paremmin. Eihän naamatustenkaan keskustellessa ole mukavaa jos joku puhuu kovin pitkään tai pitää omia monologejaan. Monesti ajatus alkaa silloin harhailla ja itse asia jää kuulematta.

En tarkoita nyt, että pitäisi olla parin kolmen sanan kommentteja. Joskus nekin kyllä ovat hyviä jos ovat ytimekkäitä ja osuvat nappiin.

Vierailija kirjoitti:

En sano etteikö saisi kirjoittaa, mutta liian pitkät jaaritukset kyllä helposti jäävät lukematta.

Tämä on keskustelupalsta ja monesti hiukan lyhyemmät kommentit ovat jotenkin iskevämpiä ja mielenkiinto säilyy paremmin. Eihän naamatustenkaan keskustellessa ole mukavaa jos joku puhuu kovin pitkään tai pitää omia monologejaan. Monesti ajatus alkaa silloin harhailla ja itse asia jää kuulematta.

En tarkoita nyt, että pitäisi olla parin kolmen sanan kommentteja. Joskus nekin kyllä ovat hyviä jos ovat ytimekkäitä ja osuvat nappiin.

Sä voit  ja saat edelleen jättää ihan vapaasti lukematta viesti, joita et jaksa lukea ja lukea sitten vain nuo nasevimmat tiivistelmät, jos haluat. Ei tämä ole mikään lupa minulta vaan ihan jokamiehen ja -naisen oikeus sukupuolesta riippumatta.

Tässähän onkin juuri tuo kiva ero siihen naamatusten keskusteluun verrattuna, ettei täällä tarvitse keskustella naamattain vaan voi jäsennellä ajatuksiaan toisille ilman, ettei tarvitse keskustella kasvotusten ja mahdollisesti jaaritella se toinen henkilö pyörryksiin. Se on oikeastaan se juju tässä nääs. Twitterissä ja watsapeissa ja vastaavissa voi tietääkseni lähetellä sujuvasti noita lyhyitä pieniä viestejä, kuten Trump rulaa ja muuta järkevää. Tämä palsta on tietääkseni juuri keskusteluja varten.

Eikä ihmiset enää nykyään edes keskustele naamatusten missään vaan porukka vaikkapa kahviloissakin samassa pöydässä istuessaan ovat naama kiinni älyvempaimissaan ja kirjoittavat siinä esim. vauvapalstalle, miten heitä riepoo, kun ihmiset keskustelevat keskustelupalstoilla. Sitten lähtiessä sanotaan, että olipa kiva tavata pitkästä aikaa ja jatketaan omia teitä edelleen kännykkää räpläten.

(Nyt sitten tulee viestejä, ettei köyhä käy kahviloissa vaan kasvattaa itse kahvipensaansa 50 euron pakastimessa kerrostaloyksiössään ja ihan oikeesti köyhä juo vain kuravettä kaksi kertaa päivässä.)

Vierailija kirjoitti:

Suomessa kunniallinen ja rehellinen köyhä voi asua asuntolainalla hankitussa omistusasunnossa ja käydä töissä. Asumisen kulut (lämmitys, sähkö, vakuutukset, vesi, jätevesi, jätemaksu, kiinteistövero, tiemaksu, nuohous, remontointi jne.) nousevat. Polttoaineen hinta on noussut ja auton pitäminen on kallista. Auto on kuitenkin pakko olla, jos aikoo käydä haja-asutusalueelta vuorotöissä.

Hinnat nousevat, mutta pienituloisen palkka ei nouse. Köyhän palkka on kurja ja pysyy yhtä kurjana kuin ennenkin. Köyhän on tarkkailtava jatkuvasti kulutustaan ja säästettävä kaikessa. Köyhä ei käy kahvilassa, ruokaravintolassa, maksullisissa harrastuksissa, kampaamossa, parturissa, hieronnassa, konsertissa, teatterissa tai matkoilla. Köyhä on kotona, etsii kauppojen ilta-alennuksista alelaputettuja elintarvikkeita ja kerää pulloja ja tölkkejä. Köyhän paras huvitus on vilkas mielikuvitus.

Tämä on juurikin näin. Sait hyvin tiivistettyä samankaltaisen ajatuksen mihin minulta kului sivullinen nettipalstaa (ja ihmiset kärsivät kuulemma vuokseni, kun joutuvat jaarituksiani lukemaan). Kun on joutunut ensin lapsena kasvamaan kuvatunlaisissa olosuhteissa ja sen jälkeenkin elää suurimman osan elämästään useita vuosia peräkkäin  mainitsemallasi tavalla ilman toivoa paremmasta (Pahenee vain tilanne, kuten kerroitkin tuossa) ja pystyy siinä samalla  kuin ihme ja kumma silti ylläpitämään parinsadan euron arvoista työrahoilla hommattua autonrämää lasten kasvatusten ohella, niin siitä autosta sitten vedetän se herne nenään ja ollaan kateellisia ja katkeria niin "oikeesti" köyhien autottomien kuin varakkaidenkin toimesta.