Asioita jotka vain oikeasti köyhä tajuaa

Kirpputoreilla on paljon uusia tavaroita. Moni ostaa väärää kokoa, tai sukulaiset tuovat vintiltä. Talvikengät kestävät helposti 5 vuotta. Kävelen usein 16 kilometrin lenkkejä. Sateella on saappaat. Pyöräilykengät kestävät vielä kauemmin, kun niillä ei kävele. Pyhäkengät ostin v. 1999. Metsä syö kenkiä,saappaat ovat sinne paremmat, mutta painavat. Retkikengät joutuu ostamaan joka 3 vuosi, jolloin 120 euron vuosikäyttöhinnaksi tulee 40 euroa. Käytän pohjallisis ja kenkien hoitoaineita.

Viimeksi jouduin ostamaan yli satasen talvikengät. Jouduin nekin viemään venytettäväksi, siis toisen kengän. Ovat nahkaa, joten venytys onnistui. Toivon mukaan ne kestävät nyt sitten monta vuotta. Olin jo ehtinyt laittamaan useita kymppejä halpoihin kenkiin, mutta jalkani ei niitä kestänyt. Tuntui kuin kinttu olisi ollut tulessa muutaman sadan metrin kävelyn jälkeen.

Toisiin kenkiin ei ole varaa. Onneksi mulla on yhdet kymmenen vuotta vanhat sirot nilkkurit, joilla kehtaa mennä juhliin, hautajaisiin ja sellaisiin tapahtumiin. Ovat venähtäneet ongelmajalkaan sopiviksi. Kumisaappaat ovat edesmenneen äitini peruja.

Kesäksi pitäisi saada lenkkarit ja pyhäkengät. Viime kesänä ostin kympin ballerinat, hukkaan meni nekin rahat, ei toivoakaan pitää.

Kengät ovat minulle todellakin ongelma, kun joudun ostamaan sellaiset, joilla pärjään. Voisikin aina valita halvimmat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vapaaehtoinen nuukuus ei sressaa, tai siis siinä ei ole stressiä takana. Se on ikäänkuin huvia. Voisi tehdä toisinkin, mutta nyt huvittaa tehdä näin. Kun se nuukailu on omissa käsissä ja tieto, että voi lopettaa tai tehdä poikkeuksen koska hyvänsä.

Keskustelin kerran todellisen ja vapaaehtoisen nuukailun eroista erään puolitutun miehen kanssa. Hän tyrmäsi kaikki turhina ja hän kuulemma ei sellaisia ostele eikä sellaiset kiinnosta. Mieluummin hän säästää ja on ostamatta. Hän sanoi, ettei tarvitse mitään sellaisia asioita, eikä niihin muidenkaan kannata rahojaan tuhlata. Kun kerroin esimerkkejä köyhän elämästä mistä jää paitsi.

Kysyin onko mitään mistä hän on kiinnostunut. Joo, kyllä, hän on innokas metsästäjä ja ostaa kyllä laadukkaita aseita ja kerää metsästykseen liittyviä asioita. Käy myös metsästysmatkoilla, mutta ne eivät ole kuulemma turhia rahanmenoja.

Sanoin, että niinpä. Täälläkin on monia, jotka kehuvat etteivät laita rahojaan köyhien tapaan turhuuksiin. Mutta varmaan kuitenkin on joku harrastus mihin menee rahaa tms.

Köyhät joutuvat nuukailemaan kaiken aikaa tosisaan. Eikä heillä ole sitten jossain välissä "taukoa" nuukailusta kun itselle sopiva kiinnostava kohde tai mieliteko tulee vastaan.

Nuukailu on oma mielihyvän lajinsa joo. Saa voittoja pitkin viikkoa, kun nuukailee. Jo 5 tai 10 snt voitto on voitto.

Viimeksi nuukailin siten, että kun teki mieli ostaa tulppaanikimppu 3,95 marketista mielenvirkistykseksi, jätinkin ostamatta ja paluumatkalla taittelin metsästä koivunoksia, jotka alkoivat avautua huoneenlämmössä n viikossa. Nyt jo 3. koivukimppu menossa. Olen vakavasti allerginen koivulle ja lepälle. Kun ei ota niitä kukintoja, norkkoja, vaan pelkkiä lehtisilmuja, niin allerginen pärjää.

Tapasin aikoinaan Tallinnanlaivalla miehen, joka pyysi multa käyttämättä jääneen sokerin. Alkoi kertoa et käy n kerran kuussa ilmaislipuilla Tallinnassa. Tästä on jo n 10 vuotta.

Eväät mukana kahvilan pöydässä, joi kuumaa vettä. Kävi mm leipää ostamassa, vinkkaili paikkoja ja hintoja. Mm pullaa osti. Sanoin et mä leivon itse. Keskturgin tienoilla halvinta, no sen tiesin itsekin. Kertoili kaikenlaista. Mm jostakin tutustaan, jonka auto oli hajonnut talvella illalla Kannelmäessä. Tuttu ei ottanut taksia tai bussia Espooseen, vaan käveli matkan säästääkseen.

Mulle jäi paha olo, kun pääsin miehestä eroon. Automaattisesti tsekkasin missä lompsani on. Ahdisti se hirveä nuukailu ja säästäminen. Mies kertoi ihan innoissaan "voitoistaan". En tiedä tarinaansa, mutta se nuukailu vaikutti sairaalta.

Kiitos vinkistä, olen tietämättömyyttäni jättänyt keräämättä koivunoksia maljakkoon kun oon ajatellut että perheen koivuallergikko reagoi avautuviin silmuihinkin. Hyvä tietää että niin ei ole. Avautuvat silmut ovat todella kauniita ja keväisiä kodin piristäjiä.

Lumenauraaja oli katkaissut jostakin pensaasta vähän erikoisemman risun jalkakäytävälle.  Siitä avautui oratuomen lehdet ja jopa pikkuruiset kukat maljakossa.  Kannattaa tosiaan kerätä nyt oksia ulkoa, niistä saa iloa ilmaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vapaaehtoinen nuukuus ei sressaa, tai siis siinä ei ole stressiä takana. Se on ikäänkuin huvia. Voisi tehdä toisinkin, mutta nyt huvittaa tehdä näin. Kun se nuukailu on omissa käsissä ja tieto, että voi lopettaa tai tehdä poikkeuksen koska hyvänsä.

Keskustelin kerran todellisen ja vapaaehtoisen nuukailun eroista erään puolitutun miehen kanssa. Hän tyrmäsi kaikki turhina ja hän kuulemma ei sellaisia ostele eikä sellaiset kiinnosta. Mieluummin hän säästää ja on ostamatta. Hän sanoi, ettei tarvitse mitään sellaisia asioita, eikä niihin muidenkaan kannata rahojaan tuhlata. Kun kerroin esimerkkejä köyhän elämästä mistä jää paitsi.

Kysyin onko mitään mistä hän on kiinnostunut. Joo, kyllä, hän on innokas metsästäjä ja ostaa kyllä laadukkaita aseita ja kerää metsästykseen liittyviä asioita. Käy myös metsästysmatkoilla, mutta ne eivät ole kuulemma turhia rahanmenoja.

Sanoin, että niinpä. Täälläkin on monia, jotka kehuvat etteivät laita rahojaan köyhien tapaan turhuuksiin. Mutta varmaan kuitenkin on joku harrastus mihin menee rahaa tms.

Köyhät joutuvat nuukailemaan kaiken aikaa tosisaan. Eikä heillä ole sitten jossain välissä "taukoa" nuukailusta kun itselle sopiva kiinnostava kohde tai mieliteko tulee vastaan.

Nuukailu on oma mielihyvän lajinsa joo. Saa voittoja pitkin viikkoa, kun nuukailee. Jo 5 tai 10 snt voitto on voitto.

Viimeksi nuukailin siten, että kun teki mieli ostaa tulppaanikimppu 3,95 marketista mielenvirkistykseksi, jätinkin ostamatta ja paluumatkalla taittelin metsästä koivunoksia, jotka alkoivat avautua huoneenlämmössä n viikossa. Nyt jo 3. koivukimppu menossa. Olen vakavasti allerginen koivulle ja lepälle. Kun ei ota niitä kukintoja, norkkoja, vaan pelkkiä lehtisilmuja, niin allerginen pärjää.

Tapasin aikoinaan Tallinnanlaivalla miehen, joka pyysi multa käyttämättä jääneen sokerin. Alkoi kertoa et käy n kerran kuussa ilmaislipuilla Tallinnassa. Tästä on jo n 10 vuotta.

Eväät mukana kahvilan pöydässä, joi kuumaa vettä. Kävi mm leipää ostamassa, vinkkaili paikkoja ja hintoja. Mm pullaa osti. Sanoin et mä leivon itse. Keskturgin tienoilla halvinta, no sen tiesin itsekin. Kertoili kaikenlaista. Mm jostakin tutustaan, jonka auto oli hajonnut talvella illalla Kannelmäessä. Tuttu ei ottanut taksia tai bussia Espooseen, vaan käveli matkan säästääkseen.

Mulle jäi paha olo, kun pääsin miehestä eroon. Automaattisesti tsekkasin missä lompsani on. Ahdisti se hirveä nuukailu ja säästäminen. Mies kertoi ihan innoissaan "voitoistaan". En tiedä tarinaansa, mutta se nuukailu vaikutti sairaalta.

Kiitos vinkistä, olen tietämättömyyttäni jättänyt keräämättä koivunoksia maljakkoon kun oon ajatellut että perheen koivuallergikko reagoi avautuviin silmuihinkin. Hyvä tietää että niin ei ole. Avautuvat silmut ovat todella kauniita ja keväisiä kodin piristäjiä.

Ole hyvä vaan! Tarkoituksella kirjoitin tuon allergiaosuuden, koska viimeksi eilen tapasin taas koivuallergikon, joka ei voinut kerätä allergiansa takia koivunoksia. Mulla allergia puhkesi pahana n 40 vuotta sitten ja lähes joka kevät mulla keväinen kimppu

kotona. Ne on ne norkot eli kukat, joissa siitepöly luuraa 🙃

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Köyhyyden tajuaa vasta kun on elänyt monta vuotta opintotuella. Toimeentulotuki on luksusta siihen verrattuna. Edellisessä pitää vielä ostaa ruokakin lainalla. Toimeentulotuessa voi lähettää laskujakin maksettavaksi. En koe, että joutuisin kituuttamaan oltuani muutamia kuukausia toimeentulotuella. Onneksi ensi kuussa alkaa taas työt. Autoon ei tietenkään ole varaa.

Ja niin olisit voinut hakea toimeentulotukea, koska opintolaina on nostettu. Mutta luulit ettet saa sitä, joten jätit hakematta? Oma on mokasi.

TT saa vasta kun koko laina on nostettu.

Lisäksi opiskelijoille toitotetaan, että tt-tukea ei opiskelijat saa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Köyhyyden tajuaa vasta kun on elänyt monta vuotta opintotuella. Toimeentulotuki on luksusta siihen verrattuna. Edellisessä pitää vielä ostaa ruokakin lainalla. Toimeentulotuessa voi lähettää laskujakin maksettavaksi. En koe, että joutuisin kituuttamaan oltuani muutamia kuukausia toimeentulotuella. Onneksi ensi kuussa alkaa taas työt. Autoon ei tietenkään ole varaa.

Ja niin olisit voinut hakea toimeentulotukea, koska opintolaina on nostettu. Mutta luulit ettet saa sitä, joten jätit hakematta? Oma on mokasi.

Tuliko hyvä mieli, kun pääsit vähän ojentamaan toista? Tuliko?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vapaaehtoinen nuukuus ei sressaa, tai siis siinä ei ole stressiä takana. Se on ikäänkuin huvia. Voisi tehdä toisinkin, mutta nyt huvittaa tehdä näin. Kun se nuukailu on omissa käsissä ja tieto, että voi lopettaa tai tehdä poikkeuksen koska hyvänsä.

Keskustelin kerran todellisen ja vapaaehtoisen nuukailun eroista erään puolitutun miehen kanssa. Hän tyrmäsi kaikki turhina ja hän kuulemma ei sellaisia ostele eikä sellaiset kiinnosta. Mieluummin hän säästää ja on ostamatta. Hän sanoi, ettei tarvitse mitään sellaisia asioita, eikä niihin muidenkaan kannata rahojaan tuhlata. Kun kerroin esimerkkejä köyhän elämästä mistä jää paitsi.

Kysyin onko mitään mistä hän on kiinnostunut. Joo, kyllä, hän on innokas metsästäjä ja ostaa kyllä laadukkaita aseita ja kerää metsästykseen liittyviä asioita. Käy myös metsästysmatkoilla, mutta ne eivät ole kuulemma turhia rahanmenoja.

Sanoin, että niinpä. Täälläkin on monia, jotka kehuvat etteivät laita rahojaan köyhien tapaan turhuuksiin. Mutta varmaan kuitenkin on joku harrastus mihin menee rahaa tms.

Köyhät joutuvat nuukailemaan kaiken aikaa tosisaan. Eikä heillä ole sitten jossain välissä "taukoa" nuukailusta kun itselle sopiva kiinnostava kohde tai mieliteko tulee vastaan.

Nuukailu on oma mielihyvän lajinsa joo. Saa voittoja pitkin viikkoa, kun nuukailee. Jo 5 tai 10 snt voitto on voitto.

Viimeksi nuukailin siten, että kun teki mieli ostaa tulppaanikimppu 3,95 marketista mielenvirkistykseksi, jätinkin ostamatta ja paluumatkalla taittelin metsästä koivunoksia, jotka alkoivat avautua huoneenlämmössä n viikossa. Nyt jo 3. koivukimppu menossa. Olen vakavasti allerginen koivulle ja lepälle. Kun ei ota niitä kukintoja, norkkoja, vaan pelkkiä lehtisilmuja, niin allerginen pärjää.

Tapasin aikoinaan Tallinnanlaivalla miehen, joka pyysi multa käyttämättä jääneen sokerin. Alkoi kertoa et käy n kerran kuussa ilmaislipuilla Tallinnassa. Tästä on jo n 10 vuotta.

Eväät mukana kahvilan pöydässä, joi kuumaa vettä. Kävi mm leipää ostamassa, vinkkaili paikkoja ja hintoja. Mm pullaa osti. Sanoin et mä leivon itse. Keskturgin tienoilla halvinta, no sen tiesin itsekin. Kertoili kaikenlaista. Mm jostakin tutustaan, jonka auto oli hajonnut talvella illalla Kannelmäessä. Tuttu ei ottanut taksia tai bussia Espooseen, vaan käveli matkan säästääkseen.

Mulle jäi paha olo, kun pääsin miehestä eroon. Automaattisesti tsekkasin missä lompsani on. Ahdisti se hirveä nuukailu ja säästäminen. Mies kertoi ihan innoissaan "voitoistaan". En tiedä tarinaansa, mutta se nuukailu vaikutti sairaalta.

pitäisi kyllä pyytää metsäsnomistajan lupa, jos alkaa taittelemaan elävästä puusta yhtään mitään. Ne pikkumetsikötkin omistaa joku ja viljelee siinä puuta, tekee itselleen rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Viimeksi jouduin ostamaan yli satasen talvikengät. Jouduin nekin viemään venytettäväksi, siis toisen kengän. Ovat nahkaa, joten venytys onnistui. Toivon mukaan ne kestävät nyt sitten monta vuotta. Olin jo ehtinyt laittamaan useita kymppejä halpoihin kenkiin, mutta jalkani ei niitä kestänyt. Tuntui kuin kinttu olisi ollut tulessa muutaman sadan metrin kävelyn jälkeen.

Toisiin kenkiin ei ole varaa. Onneksi mulla on yhdet kymmenen vuotta vanhat sirot nilkkurit, joilla kehtaa mennä juhliin, hautajaisiin ja sellaisiin tapahtumiin. Ovat venähtäneet ongelmajalkaan sopiviksi. Kumisaappaat ovat edesmenneen äitini peruja.

Kesäksi pitäisi saada lenkkarit ja pyhäkengät. Viime kesänä ostin kympin ballerinat, hukkaan meni nekin rahat, ei toivoakaan pitää.

Kengät ovat minulle todellakin ongelma, kun joudun ostamaan sellaiset, joilla pärjään. Voisikin aina valita halvimmat.

sinä olet omassa tilanteessasi tehnyt aivan oikein kenkien suhteen. Ja kun on nahkakengät, niin jos sitä nahkaa hoidat oikein, ne kestävät kyllä reilusti yli 10 vuotta. Ehkä pohjat joudut vaihtamaan. Tulee halvemmaksi kuin ostaa uudet kerran vuodessa tai edes joka toinen vuosi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vapaaehtoinen nuukuus ei sressaa, tai siis siinä ei ole stressiä takana. Se on ikäänkuin huvia. Voisi tehdä toisinkin, mutta nyt huvittaa tehdä näin. Kun se nuukailu on omissa käsissä ja tieto, että voi lopettaa tai tehdä poikkeuksen koska hyvänsä.

Keskustelin kerran todellisen ja vapaaehtoisen nuukailun eroista erään puolitutun miehen kanssa. Hän tyrmäsi kaikki turhina ja hän kuulemma ei sellaisia ostele eikä sellaiset kiinnosta. Mieluummin hän säästää ja on ostamatta. Hän sanoi, ettei tarvitse mitään sellaisia asioita, eikä niihin muidenkaan kannata rahojaan tuhlata. Kun kerroin esimerkkejä köyhän elämästä mistä jää paitsi.

Kysyin onko mitään mistä hän on kiinnostunut. Joo, kyllä, hän on innokas metsästäjä ja ostaa kyllä laadukkaita aseita ja kerää metsästykseen liittyviä asioita. Käy myös metsästysmatkoilla, mutta ne eivät ole kuulemma turhia rahanmenoja.

Sanoin, että niinpä. Täälläkin on monia, jotka kehuvat etteivät laita rahojaan köyhien tapaan turhuuksiin. Mutta varmaan kuitenkin on joku harrastus mihin menee rahaa tms.

Köyhät joutuvat nuukailemaan kaiken aikaa tosisaan. Eikä heillä ole sitten jossain välissä "taukoa" nuukailusta kun itselle sopiva kiinnostava kohde tai mieliteko tulee vastaan.

Nuukailu on oma mielihyvän lajinsa joo. Saa voittoja pitkin viikkoa, kun nuukailee. Jo 5 tai 10 snt voitto on voitto.

Viimeksi nuukailin siten, että kun teki mieli ostaa tulppaanikimppu 3,95 marketista mielenvirkistykseksi, jätinkin ostamatta ja paluumatkalla taittelin metsästä koivunoksia, jotka alkoivat avautua huoneenlämmössä n viikossa. Nyt jo 3. koivukimppu menossa. Olen vakavasti allerginen koivulle ja lepälle. Kun ei ota niitä kukintoja, norkkoja, vaan pelkkiä lehtisilmuja, niin allerginen pärjää.

Tapasin aikoinaan Tallinnanlaivalla miehen, joka pyysi multa käyttämättä jääneen sokerin. Alkoi kertoa et käy n kerran kuussa ilmaislipuilla Tallinnassa. Tästä on jo n 10 vuotta.

Eväät mukana kahvilan pöydässä, joi kuumaa vettä. Kävi mm leipää ostamassa, vinkkaili paikkoja ja hintoja. Mm pullaa osti. Sanoin et mä leivon itse. Keskturgin tienoilla halvinta, no sen tiesin itsekin. Kertoili kaikenlaista. Mm jostakin tutustaan, jonka auto oli hajonnut talvella illalla Kannelmäessä. Tuttu ei ottanut taksia tai bussia Espooseen, vaan käveli matkan säästääkseen.

Mulle jäi paha olo, kun pääsin miehestä eroon. Automaattisesti tsekkasin missä lompsani on. Ahdisti se hirveä nuukailu ja säästäminen. Mies kertoi ihan innoissaan "voitoistaan". En tiedä tarinaansa, mutta se nuukailu vaikutti sairaalta.

Kiitos vinkistä, olen tietämättömyyttäni jättänyt keräämättä koivunoksia maljakkoon kun oon ajatellut että perheen koivuallergikko reagoi avautuviin silmuihinkin. Hyvä tietää että niin ei ole. Avautuvat silmut ovat todella kauniita ja keväisiä kodin piristäjiä.

Lumenauraaja oli katkaissut jostakin pensaasta vähän erikoisemman risun jalkakäytävälle.  Siitä avautui oratuomen lehdet ja jopa pikkuruiset kukat maljakossa.  Kannattaa tosiaan kerätä nyt oksia ulkoa, niistä saa iloa ilmaiseksi.

Tuolla tavalla saa ottaa vähäisiä määriä pensaiden oksia, mutta elävästä ei saa taittaa ilman maanomistajan lupaa.

Mä jätän sitten ne ämpäriperunat istuttamatta. Kokeilen jotain muuta. Miten pinaatti kasvaisi ruukussa? Tai herneet?

Mulla on parveke kesällä ehkä liiankin kuuma kasveille, yli 40 astetta. Aurinko porottaa siihen suoraan.

Kohta saadaan pajunkissojakin!  Ne piristävät aina 🙃

Vierailija kirjoitti:

Mä jätän sitten ne ämpäriperunat istuttamatta. Kokeilen jotain muuta. Miten pinaatti kasvaisi ruukussa? Tai herneet?

Mulla on parveke kesällä ehkä liiankin kuuma kasveille, yli 40 astetta. Aurinko porottaa siihen suoraan.

Pinaatti vaatii paljon kosteutta, muuten se kitkeröityy ja alkaa kukkia. Kannattaa varjostaa niitä jotenkin. Ja mitä enemmän niitä kasveja on, sen paremmin ne viihtyvät, ne muodostavan otollista mikroilmastoa ympärilleen!

Vierailija kirjoitti:

Mä jätän sitten ne ämpäriperunat istuttamatta. Kokeilen jotain muuta. Miten pinaatti kasvaisi ruukussa? Tai herneet?

Mulla on parveke kesällä ehkä liiankin kuuma kasveille, yli 40 astetta. Aurinko porottaa siihen suoraan.

parvekkella voi oikeastaan kasvattaa kaikkea mitä puutarhassakin. JOtkut oikeasti kasvattavat siellä omenapuutakin. On olemassa ns. säleikköomenapuu, jota siis kasvatetaan säleikössä ja sopii erityisen hyvin parvekkeelle. Vadelma voisi olla hyvä kuumalle parvekkeelle. Laistetulla parvekkeella voi kasvattaa sellaisiakin lajikkeita, joita puutarhassa ei, koska lasitetulla parvekkeella kasvukausi alkaa aikaisemmin ja loppuu myöhemmin. Omenapuun kasvattaminen on tosin sitten monivuotinen urakka ennenkuin kunnon satoa alkaa tulla. Jos aurinko porottaa suoraan, niin kasveja voi varjostaa, vain kekseliäisys on rajana, että miten sen tekee. Ja pitää huolehtia siitä, että kosteuttaa ilmaa vaikka suihkepullolla sumuttamalla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vapaaehtoinen nuukuus ei sressaa, tai siis siinä ei ole stressiä takana. Se on ikäänkuin huvia. Voisi tehdä toisinkin, mutta nyt huvittaa tehdä näin. Kun se nuukailu on omissa käsissä ja tieto, että voi lopettaa tai tehdä poikkeuksen koska hyvänsä.

Keskustelin kerran todellisen ja vapaaehtoisen nuukailun eroista erään puolitutun miehen kanssa. Hän tyrmäsi kaikki turhina ja hän kuulemma ei sellaisia ostele eikä sellaiset kiinnosta. Mieluummin hän säästää ja on ostamatta. Hän sanoi, ettei tarvitse mitään sellaisia asioita, eikä niihin muidenkaan kannata rahojaan tuhlata. Kun kerroin esimerkkejä köyhän elämästä mistä jää paitsi.

Kysyin onko mitään mistä hän on kiinnostunut. Joo, kyllä, hän on innokas metsästäjä ja ostaa kyllä laadukkaita aseita ja kerää metsästykseen liittyviä asioita. Käy myös metsästysmatkoilla, mutta ne eivät ole kuulemma turhia rahanmenoja.

Sanoin, että niinpä. Täälläkin on monia, jotka kehuvat etteivät laita rahojaan köyhien tapaan turhuuksiin. Mutta varmaan kuitenkin on joku harrastus mihin menee rahaa tms.

Köyhät joutuvat nuukailemaan kaiken aikaa tosisaan. Eikä heillä ole sitten jossain välissä "taukoa" nuukailusta kun itselle sopiva kiinnostava kohde tai mieliteko tulee vastaan.

Nuukailu on oma mielihyvän lajinsa joo. Saa voittoja pitkin viikkoa, kun nuukailee. Jo 5 tai 10 snt voitto on voitto.

Viimeksi nuukailin siten, että kun teki mieli ostaa tulppaanikimppu 3,95 marketista mielenvirkistykseksi, jätinkin ostamatta ja paluumatkalla taittelin metsästä koivunoksia, jotka alkoivat avautua huoneenlämmössä n viikossa. Nyt jo 3. koivukimppu menossa. Olen vakavasti allerginen koivulle ja lepälle. Kun ei ota niitä kukintoja, norkkoja, vaan pelkkiä lehtisilmuja, niin allerginen pärjää.

Tapasin aikoinaan Tallinnanlaivalla miehen, joka pyysi multa käyttämättä jääneen sokerin. Alkoi kertoa et käy n kerran kuussa ilmaislipuilla Tallinnassa. Tästä on jo n 10 vuotta.

Eväät mukana kahvilan pöydässä, joi kuumaa vettä. Kävi mm leipää ostamassa, vinkkaili paikkoja ja hintoja. Mm pullaa osti. Sanoin et mä leivon itse. Keskturgin tienoilla halvinta, no sen tiesin itsekin. Kertoili kaikenlaista. Mm jostakin tutustaan, jonka auto oli hajonnut talvella illalla Kannelmäessä. Tuttu ei ottanut taksia tai bussia Espooseen, vaan käveli matkan säästääkseen.

Mulle jäi paha olo, kun pääsin miehestä eroon. Automaattisesti tsekkasin missä lompsani on. Ahdisti se hirveä nuukailu ja säästäminen. Mies kertoi ihan innoissaan "voitoistaan". En tiedä tarinaansa, mutta se nuukailu vaikutti sairaalta.

pitäisi kyllä pyytää metsäsnomistajan lupa, jos alkaa taittelemaan elävästä puusta yhtään mitään. Ne pikkumetsikötkin omistaa joku ja viljelee siinä puuta, tekee itselleen rahaa.

Kiitos muistuttamisesta, äiti. Kerroinko taitelleeni luvatta koivunoksia metsästä? Taas piti äidin tulla neuvomaan, tietysti. Pitkään sä vaan jaksat elää. Mullakin on ikää jo yli 60. Paljonko sulla taas olikaan? 85? Tule vielä kertomaan, ettei saa loukkaantua tai nokkailla, jos paremmintietävä ihan hyvänhyvyyttään tulee opastamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vapaaehtoinen nuukuus ei sressaa, tai siis siinä ei ole stressiä takana. Se on ikäänkuin huvia. Voisi tehdä toisinkin, mutta nyt huvittaa tehdä näin. Kun se nuukailu on omissa käsissä ja tieto, että voi lopettaa tai tehdä poikkeuksen koska hyvänsä.

Keskustelin kerran todellisen ja vapaaehtoisen nuukailun eroista erään puolitutun miehen kanssa. Hän tyrmäsi kaikki turhina ja hän kuulemma ei sellaisia ostele eikä sellaiset kiinnosta. Mieluummin hän säästää ja on ostamatta. Hän sanoi, ettei tarvitse mitään sellaisia asioita, eikä niihin muidenkaan kannata rahojaan tuhlata. Kun kerroin esimerkkejä köyhän elämästä mistä jää paitsi.

Kysyin onko mitään mistä hän on kiinnostunut. Joo, kyllä, hän on innokas metsästäjä ja ostaa kyllä laadukkaita aseita ja kerää metsästykseen liittyviä asioita. Käy myös metsästysmatkoilla, mutta ne eivät ole kuulemma turhia rahanmenoja.

Sanoin, että niinpä. Täälläkin on monia, jotka kehuvat etteivät laita rahojaan köyhien tapaan turhuuksiin. Mutta varmaan kuitenkin on joku harrastus mihin menee rahaa tms.

Köyhät joutuvat nuukailemaan kaiken aikaa tosisaan. Eikä heillä ole sitten jossain välissä "taukoa" nuukailusta kun itselle sopiva kiinnostava kohde tai mieliteko tulee vastaan.

Nuukailu on oma mielihyvän lajinsa joo. Saa voittoja pitkin viikkoa, kun nuukailee. Jo 5 tai 10 snt voitto on voitto.

Viimeksi nuukailin siten, että kun teki mieli ostaa tulppaanikimppu 3,95 marketista mielenvirkistykseksi, jätinkin ostamatta ja paluumatkalla taittelin metsästä koivunoksia, jotka alkoivat avautua huoneenlämmössä n viikossa. Nyt jo 3. koivukimppu menossa. Olen vakavasti allerginen koivulle ja lepälle. Kun ei ota niitä kukintoja, norkkoja, vaan pelkkiä lehtisilmuja, niin allerginen pärjää.

Tapasin aikoinaan Tallinnanlaivalla miehen, joka pyysi multa käyttämättä jääneen sokerin. Alkoi kertoa et käy n kerran kuussa ilmaislipuilla Tallinnassa. Tästä on jo n 10 vuotta.

Eväät mukana kahvilan pöydässä, joi kuumaa vettä. Kävi mm leipää ostamassa, vinkkaili paikkoja ja hintoja. Mm pullaa osti. Sanoin et mä leivon itse. Keskturgin tienoilla halvinta, no sen tiesin itsekin. Kertoili kaikenlaista. Mm jostakin tutustaan, jonka auto oli hajonnut talvella illalla Kannelmäessä. Tuttu ei ottanut taksia tai bussia Espooseen, vaan käveli matkan säästääkseen.

Mulle jäi paha olo, kun pääsin miehestä eroon. Automaattisesti tsekkasin missä lompsani on. Ahdisti se hirveä nuukailu ja säästäminen. Mies kertoi ihan innoissaan "voitoistaan". En tiedä tarinaansa, mutta se nuukailu vaikutti sairaalta.

Kiitos vinkistä, olen tietämättömyyttäni jättänyt keräämättä koivunoksia maljakkoon kun oon ajatellut että perheen koivuallergikko reagoi avautuviin silmuihinkin. Hyvä tietää että niin ei ole. Avautuvat silmut ovat todella kauniita ja keväisiä kodin piristäjiä.

Lumenauraaja oli katkaissut jostakin pensaasta vähän erikoisemman risun jalkakäytävälle.  Siitä avautui oratuomen lehdet ja jopa pikkuruiset kukat maljakossa.  Kannattaa tosiaan kerätä nyt oksia ulkoa, niistä saa iloa ilmaiseksi.

Tuolla tavalla saa ottaa vähäisiä määriä pensaiden oksia, mutta elävästä ei saa taittaa ilman maanomistajan lupaa.

Kiitos, äiti. Muistan vastaisuudessa tämän. Lähdenkin tästä nuuskimaan jos löytäisin valmiiksi itseäni varten vahingossa taiteltuja oksia. Mitenkäs kesän kukat? Tai kävyt, jotka ovat pudonneet kuusesta? Harvemmin niitä lojuu pitkin? Saako ottaa, jos tietää omistavansa oikeuden niihin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vapaaehtoinen nuukuus ei sressaa, tai siis siinä ei ole stressiä takana. Se on ikäänkuin huvia. Voisi tehdä toisinkin, mutta nyt huvittaa tehdä näin. Kun se nuukailu on omissa käsissä ja tieto, että voi lopettaa tai tehdä poikkeuksen koska hyvänsä.

Keskustelin kerran todellisen ja vapaaehtoisen nuukailun eroista erään puolitutun miehen kanssa. Hän tyrmäsi kaikki turhina ja hän kuulemma ei sellaisia ostele eikä sellaiset kiinnosta. Mieluummin hän säästää ja on ostamatta. Hän sanoi, ettei tarvitse mitään sellaisia asioita, eikä niihin muidenkaan kannata rahojaan tuhlata. Kun kerroin esimerkkejä köyhän elämästä mistä jää paitsi.

Kysyin onko mitään mistä hän on kiinnostunut. Joo, kyllä, hän on innokas metsästäjä ja ostaa kyllä laadukkaita aseita ja kerää metsästykseen liittyviä asioita. Käy myös metsästysmatkoilla, mutta ne eivät ole kuulemma turhia rahanmenoja.

Sanoin, että niinpä. Täälläkin on monia, jotka kehuvat etteivät laita rahojaan köyhien tapaan turhuuksiin. Mutta varmaan kuitenkin on joku harrastus mihin menee rahaa tms.

Köyhät joutuvat nuukailemaan kaiken aikaa tosisaan. Eikä heillä ole sitten jossain välissä "taukoa" nuukailusta kun itselle sopiva kiinnostava kohde tai mieliteko tulee vastaan.

Nuukailu on oma mielihyvän lajinsa joo. Saa voittoja pitkin viikkoa, kun nuukailee. Jo 5 tai 10 snt voitto on voitto.

Viimeksi nuukailin siten, että kun teki mieli ostaa tulppaanikimppu 3,95 marketista mielenvirkistykseksi, jätinkin ostamatta ja paluumatkalla taittelin metsästä koivunoksia, jotka alkoivat avautua huoneenlämmössä n viikossa. Nyt jo 3. koivukimppu menossa. Olen vakavasti allerginen koivulle ja lepälle. Kun ei ota niitä kukintoja, norkkoja, vaan pelkkiä lehtisilmuja, niin allerginen pärjää.

Tapasin aikoinaan Tallinnanlaivalla miehen, joka pyysi multa käyttämättä jääneen sokerin. Alkoi kertoa et käy n kerran kuussa ilmaislipuilla Tallinnassa. Tästä on jo n 10 vuotta.

Eväät mukana kahvilan pöydässä, joi kuumaa vettä. Kävi mm leipää ostamassa, vinkkaili paikkoja ja hintoja. Mm pullaa osti. Sanoin et mä leivon itse. Keskturgin tienoilla halvinta, no sen tiesin itsekin. Kertoili kaikenlaista. Mm jostakin tutustaan, jonka auto oli hajonnut talvella illalla Kannelmäessä. Tuttu ei ottanut taksia tai bussia Espooseen, vaan käveli matkan säästääkseen.

Mulle jäi paha olo, kun pääsin miehestä eroon. Automaattisesti tsekkasin missä lompsani on. Ahdisti se hirveä nuukailu ja säästäminen. Mies kertoi ihan innoissaan "voitoistaan". En tiedä tarinaansa, mutta se nuukailu vaikutti sairaalta.

Kiitos vinkistä, olen tietämättömyyttäni jättänyt keräämättä koivunoksia maljakkoon kun oon ajatellut että perheen koivuallergikko reagoi avautuviin silmuihinkin. Hyvä tietää että niin ei ole. Avautuvat silmut ovat todella kauniita ja keväisiä kodin piristäjiä.

Lumenauraaja oli katkaissut jostakin pensaasta vähän erikoisemman risun jalkakäytävälle.  Siitä avautui oratuomen lehdet ja jopa pikkuruiset kukat maljakossa.  Kannattaa tosiaan kerätä nyt oksia ulkoa, niistä saa iloa ilmaiseksi.

Tuolla tavalla saa ottaa vähäisiä määriä pensaiden oksia, mutta elävästä ei saa taittaa ilman maanomistajan lupaa.

Kiitos, äiti. Muistan vastaisuudessa tämän. Lähdenkin tästä nuuskimaan jos löytäisin valmiiksi itseäni varten vahingossa taiteltuja oksia. Mitenkäs kesän kukat? Tai kävyt, jotka ovat pudonneet kuusesta? Harvemmin niitä lojuu pitkin? Saako ottaa, jos tietää omistavansa oikeuden niihin?

Menehän torkkumaan hetkeksi, äiti. Sen perään sitten kahvit taas, niin jaksaa valvoa tätä palstaa ja oikoa typerien ihmisten järjettömiä aikomuksia tehdä metsätuhoja. 🎤 Äiti lasta tuudittaa kirves kourassansa ...

Eikö se päinvastoin ollut erään kokkarinaisen neuvo köyhille mennä metsään keräämään risuja?  Nyt siitäkin neuvotaan sormi pystyssä, että ei vaan väärin kerätä, kun eihän köyhä erota joutomaata rikkaan  tammimetsiköstä jos sille ei siitäkin erikseen sanota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vapaaehtoinen nuukuus ei sressaa, tai siis siinä ei ole stressiä takana. Se on ikäänkuin huvia. Voisi tehdä toisinkin, mutta nyt huvittaa tehdä näin. Kun se nuukailu on omissa käsissä ja tieto, että voi lopettaa tai tehdä poikkeuksen koska hyvänsä.

Keskustelin kerran todellisen ja vapaaehtoisen nuukailun eroista erään puolitutun miehen kanssa. Hän tyrmäsi kaikki turhina ja hän kuulemma ei sellaisia ostele eikä sellaiset kiinnosta. Mieluummin hän säästää ja on ostamatta. Hän sanoi, ettei tarvitse mitään sellaisia asioita, eikä niihin muidenkaan kannata rahojaan tuhlata. Kun kerroin esimerkkejä köyhän elämästä mistä jää paitsi.

Kysyin onko mitään mistä hän on kiinnostunut. Joo, kyllä, hän on innokas metsästäjä ja ostaa kyllä laadukkaita aseita ja kerää metsästykseen liittyviä asioita. Käy myös metsästysmatkoilla, mutta ne eivät ole kuulemma turhia rahanmenoja.

Sanoin, että niinpä. Täälläkin on monia, jotka kehuvat etteivät laita rahojaan köyhien tapaan turhuuksiin. Mutta varmaan kuitenkin on joku harrastus mihin menee rahaa tms.

Köyhät joutuvat nuukailemaan kaiken aikaa tosisaan. Eikä heillä ole sitten jossain välissä "taukoa" nuukailusta kun itselle sopiva kiinnostava kohde tai mieliteko tulee vastaan.

Nuukailu on oma mielihyvän lajinsa joo. Saa voittoja pitkin viikkoa, kun nuukailee. Jo 5 tai 10 snt voitto on voitto.

Viimeksi nuukailin siten, että kun teki mieli ostaa tulppaanikimppu 3,95 marketista mielenvirkistykseksi, jätinkin ostamatta ja paluumatkalla taittelin metsästä koivunoksia, jotka alkoivat avautua huoneenlämmössä n viikossa. Nyt jo 3. koivukimppu menossa. Olen vakavasti allerginen koivulle ja lepälle. Kun ei ota niitä kukintoja, norkkoja, vaan pelkkiä lehtisilmuja, niin allerginen pärjää.

Tapasin aikoinaan Tallinnanlaivalla miehen, joka pyysi multa käyttämättä jääneen sokerin. Alkoi kertoa et käy n kerran kuussa ilmaislipuilla Tallinnassa. Tästä on jo n 10 vuotta.

Eväät mukana kahvilan pöydässä, joi kuumaa vettä. Kävi mm leipää ostamassa, vinkkaili paikkoja ja hintoja. Mm pullaa osti. Sanoin et mä leivon itse. Keskturgin tienoilla halvinta, no sen tiesin itsekin. Kertoili kaikenlaista. Mm jostakin tutustaan, jonka auto oli hajonnut talvella illalla Kannelmäessä. Tuttu ei ottanut taksia tai bussia Espooseen, vaan käveli matkan säästääkseen.

Mulle jäi paha olo, kun pääsin miehestä eroon. Automaattisesti tsekkasin missä lompsani on. Ahdisti se hirveä nuukailu ja säästäminen. Mies kertoi ihan innoissaan "voitoistaan". En tiedä tarinaansa, mutta se nuukailu vaikutti sairaalta.

Kiitos vinkistä, olen tietämättömyyttäni jättänyt keräämättä koivunoksia maljakkoon kun oon ajatellut että perheen koivuallergikko reagoi avautuviin silmuihinkin. Hyvä tietää että niin ei ole. Avautuvat silmut ovat todella kauniita ja keväisiä kodin piristäjiä.

Lumenauraaja oli katkaissut jostakin pensaasta vähän erikoisemman risun jalkakäytävälle.  Siitä avautui oratuomen lehdet ja jopa pikkuruiset kukat maljakossa.  Kannattaa tosiaan kerätä nyt oksia ulkoa, niistä saa iloa ilmaiseksi.

Tuolla tavalla saa ottaa vähäisiä määriä pensaiden oksia, mutta elävästä ei saa taittaa ilman maanomistajan lupaa.

Kiitos, äiti. Muistan vastaisuudessa tämän. Lähdenkin tästä nuuskimaan jos löytäisin valmiiksi itseäni varten vahingossa taiteltuja oksia. Mitenkäs kesän kukat? Tai kävyt, jotka ovat pudonneet kuusesta? Harvemmin niitä lojuu pitkin? Saako ottaa, jos tietää omistavansa oikeuden niihin?

Menehän torkkumaan hetkeksi, äiti. Sen perään sitten kahvit taas, niin jaksaa valvoa tätä palstaa ja oikoa typerien ihmisten järjettömiä aikomuksia tehdä metsätuhoja. 🎤 Äiti lasta tuudittaa kirves kourassansa ...

onpas sinulla musta mieli. Onko sekin vain oikeasti köyhien ominaisuus?

Vierailija kirjoitti:

Eikö se päinvastoin ollut erään kokkarinaisen neuvo köyhille mennä metsään keräämään risuja?  Nyt siitäkin neuvotaan sormi pystyssä, että ei vaan väärin kerätä, kun eihän köyhä erota joutomaata rikkaan  tammimetsiköstä jos sille ei siitäkin erikseen sanota.

Joutomaakin kuuluu jollekulle eikä sieltäkään saa kerätä ilman lupaa. Vaan ehkä vain oikeasti köyhät ajattelee, että on ok käydä toisen lompakolla. Kaikkia risuja ei saa kerätä metsästäkään. Käpyjen keräämsiestä kun puhuitte, niin siitä voitte saada muuten lisärahaa, googlatkaa, niin löydätte ohjeet miten niitä pitää kerätä ja kuka ostaa.

Mä käyn säännöllisesti karsimassa kaupungin metsää. Kerään käpyjä ja myyn niitä.

Yli 10 v sitten oli joulun aikaan uskomattomat myrskyt.

Kunta, missä vanhempani asuvat, ilmoitti kaatuneita puita saa hakea.

Vanhemmat tekivät yötä myöten töitä. Moottorisahalla pilkottiin, 2 potkukelkalla vietiin kotiin. Kesällä vuokrattiin klapikone ja meni viikko aikaa, että saatiin puut klapeiksi.

Silloin iso varasto oli niitä täynnä. Nyt, n 10 v myöhemmin, on max 1/4 mennyt.

Asuivat silloin 4 h rivitalossa. Nyt ovat muuttaneet pihapiirissä, asuvat kaksiossa. Puu on päälämmitys on päälämmönlähde.

Puhutaan isoista summista.