Kuinka paljon onnellisuutesi väheni ensimmäisen lapsen synnyttyä?

Minä olin masentunut ennen esikoisen syntymää, ei ollut syytä elää. 21 vuotta olen ollut esikoisesta onnellinen, hyvin hän on pärjännyt elämässä, on fiksu ja kaunis. Nuorimmaiset on meidän kaikkien silmäterät, minun, miehen ja isosiskon. Vaikka olen fyysisesti ollut uupunut kaksosten syntymän jälkeen, olen lapsistani todella onnellinen, meidän elämä on nyt hyvää, muuten oltasiin miehen kanssa kahdestaan hiljaisessa talossa eikä käytäisi missään, eikä miehellä olisi omia lapsia. 

Kaksi kertaa tein abortin esikoisen isän kanssa seurustellessa, ensin muutama vuosi ennen esikoista ja sitten kun oltiin jo eroamassa. Minä olen saanut vain toivottuja lapsia ja siksi lapset on mulle tärkein onnen tuottaja. Pahinta oli vuosia ennen kaksosia tapahtunut keskenmeno, se haittasi odotusaikaa kun pelkäsi että lapsille sattuu jotain.

Varmasti onnellisuus laskee jos vetää koko perheen liian tiukille tekemällä lapsia liian lyhyellä ikäerolla.

Onnellisuus lisääntyi! Ne ilon ja onnen hetket joita parhaimmillaan kokee on sellaisia onnen huippuja, joihin en ennen lasta päässyt. Murehdin ihan hirveästi pikkuasioita ennen lapsen syntymään, en enää, lapsi on laittanut asioita mittasuhteisiin. Oikeasti ajattelen positiivisia ajatuksia enemmän kuin ennen ja olen jotenkin hukassa kun en ole lapseni kanssa. Nautin äitiystä ja perhe-elämä sopii minulle paremmin kuin omaan napaan tuijottelu. Liika aika sai minut märehtimään liikoja.

[quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 22:34"]

Ihmettelen aina näitä tutkmuksia. Lähtökohtana on tarkastella jotain yksittäistä hetkeä tai kokemusta, ehkä yksittäistä vuotta tai paria vuotta onnellisuuskäyrässä. Kyllähän se onnellisuus on myös tulkinnan varainen asia. Mitä se onnellisuus on? Mistä onnellinen elämä koostuu?

Vanhuksista onnellisimpia ovat ne joilla on lapsia. Pitäisikö nyt tästä tehdä kysely lapsettomilta miten heidän elämänsä vuosi vuodelta vain muuttuu onnettomammaksi? Ajatushan on aivan idioottimainen. Vielä nelikymppisinä kun ihmisellä on terveys tallella, riittää hyvin ne menevät kaverit mutta vanhuksena kun joka toinen kaveri kuolee, tereys reistailee ja apua tarvitaan, niin huolimatta siitä, kuinka usein ne lapset käyvät katsomassa, onnellisimpia ovat ne, joilla on lapsia. Lapset ja lastenlapset antavat sisältöä elämään, kun ne meneät kaverit eivät enää siihen pysty.

Kyllä lasten hankkiminen lisäsi ahdistusta ja väsymystä, kiireen tuntua ja oman ajan puutetta. Jos näitä asioita pitää onnellisuuden perustana, niin sitten olin onneton. Mutta tosiasiassa lasteni pikkulapsivuodet ovat olleet onnelisinta aikaa elämässäni. Muistan niitä täydellisen onnen tunteen hetkiä joita elämässäni on välähtänyt vain muutaman kerran. Ne osuvat lasteni nuoruusvuosiin. Yhtäkään täydellisen onnen hetkeä en kokenut ennen sitä. Se tunne ei tullut siitä kuinka paljon sain omaa aikaa tai kuinka paljon nukuin öisin. Kyse oli jostain paljon isommasta, merkittävämmästä ja tärkeämmästä kuin siitä että saa nukkua niin paljon kuin haluaa ja tehdä juuri sitä, mitä haluaa.

[/quote]

Niinpä, minulla on ihan sama kokemus.

Tuntuu että ihmiset eivät oikein ymmärrä että onnellisuus ei tule oman navan ympärillä pyörimisestä. Ihmiset tuntuvat olevan aivan hukassa, onnellisuuden mittarina pidetään sitä, että minä saan heti mitä minä haluan. Ja jos näin ei tapahdu, niin olen onneton. Tai ainakin vähemmän onnellinen kuin olisin jos saisin heti oman tarpeeni tyydytettyä. Mutta onnellisuus tapahtuu suhteessa toisiin ihmisiin. Se on toisen ihmisen silmissä ja hymyssä, tietyssä hetkessä, tietyssä tilanteessa. Sellaisessa lämpimässä yhteisymmärryksen läikähdyksessä toisen ihmisen kanssa. Kuulostaa kornilta, mutta jos on tuon kokenut, tietää mistä puhun.

[quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 22:57"]

[quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 22:39"]

Tunnetutkijana huomauttaisin, että onnellisuuden tai muiden tunteiden absoluuttinen mittaaminen kyselyjen, tai juuri minkään mittarin avulla on hyvin hankalaa touhua. Se ei ole mitenkään eksaktia.

[/quote]Onnellisuustutkimus on kyllä vakiintunut, monitieteellinen tutkimusala, jossa on omat menetelmänsä ja teoriansa. Sen tutkimusaihe on tietenkin vähemmän konkreettinen kuin vaikkapa meribiologiassa, mutta kyllä se ihan luotettavia tuloksia antaa. Eihän näissä tutkimuksissa pyritä selvittämään ihmisten käsityksiä muiden onnellisuudesta vaan omasta onnellisuudestaan. -ap

[/quote]

Niin, oman taustani takia tiedän asiasta toki jotakin. Mutta ei omakaan onnellisuuden arviointi ole mitään tarkkaa touhua. Toki tulokset kertovat jotakin ja antavat osviittaa, mutta eivät ole materiaalia, jolla kannattaa ruveta toisia tahallisesti besserwisserinä ärsyttämään ja kommentoimaan negatiiviseen sävyyn heidän valintojaan. Sitähän sinä tässä nyt teet? 

Onnellisuus kasvoi esikoisen syntymän jälkeen 100%:sti! Kolmannen lapsen jälkeen alkoi onnellisuus ja jaksaminen rakoilla... :(

[quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 22:53"]

[quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 22:31"]

[quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 22:10"][quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 22:06"] Mutta jos on asiat muuten kunnossa ja toivoo lasta ja sitten sen saa, niin kyllähän se onnellisuutta lisää. [/quote]Valitettavasti tämä ei ole totta. -ap [/quote] Se ei valitettavasti ole totta sinun elämässäsi. Mutta minun elämässäni se on totta. Harmi että oma onnellisuuteni ei nyt sovi sun viitekehykseen. Mutta onneksi nykyään rikkaassa länsimaassa eläessä ei kenenkään tarvitse hankkia niitä lapsia pilaamaan onnellisuuttaan, jos ei halua. Ja päinvastoin.

[/quote]Yksilötasolla tietysti mikä tahansa voi olla totta. Väitteesi oli kuitenkin (virheellinen) yleistys. -ap

[/quote]

Kyllähän sinäkin yleistät yhden tutkimuksen tulokset koskemaan kaikkia lasten vanhempia. Tutkimuksen, joka vieläpä tutkii hyvin subjektiivista käsitettä, ilman että selität kyseisen tutkimuksen rajauksia ja määritteitä. Varmasti tutkimuksessa on määritelty mitä onnellisuudella siinä tarkoitetaan? Ja ennen kaikkea millä mittarilla onellisuutta on mitattu ja miten siinä mittarissa onnellisuus määritellään? Tuskin kuitenkaan väität että on olemassa yksi absoluuttinen onnellisuusmittari? ;D

Vai onko kyse siitä, että tutkimuksessa on kysytty ihmisten subjektiivista onnellisuuden kokemusta? Ihmistieteissä on tosi suosittuja nämä "sen ja sen ryhmän kokemukset siitä ja siitä asiasta". Tosi luotettavia ja kattavia ovat. Ainakin siihen asti kunnes luet tutkimuksen viitekehyksen, rajaukset ja käsitteiden määrittelyn. Siinä vaiheessa yleensä paljastuu että ehkä ei niin kauhean kattavia kuitenkaan. Mutta poikkeuksiakin toki on. Ärsyttää vain tämä iltapäivälehtien tyyliin tehdyt mutkat suoriksi yleistykset jonkun yksittäisen tutkimuksen perusteella.     

[quote author="Vierailija" time="13.08.2015 klo 00:22"]

Kyllähän sinäkin yleistät yhden tutkimuksen tulokset koskemaan kaikkia lasten vanhempia.

[/quote]Se on juuri tutkimusten idea. Tutkimuksen perusteella tehdään yleistyksiä siitä, miten asiat yleensä ovat. Jos tutkimus on hyvin tehty, yleistys on perusteltu ja luotettava. -ap

[quote author="Vierailija" time="13.08.2015 klo 00:04"]

Toki tulokset kertovat jotakin ja antavat osviittaa, mutta eivät ole materiaalia, jolla kannattaa ruveta toisia tahallisesti besserwisserinä ärsyttämään ja kommentoimaan negatiiviseen sävyyn heidän valintojaan. Sitähän sinä tässä nyt teet? 

[/quote]Väärin. Esitin aloitusviestissä kysymyksen selvittääkseni, voiko tutkimuksen tulokset havaita myös tällä palstalla. Mielestäni vastauksista voi hyvin huomata, miten suuri haaste tutkijoille on murtautua näiden kaikkien defenssien, otoksen vinoutumien ja muiden virhelähteiden läpi. Onneksi meillä on tiede. -ap

[quote author="Vierailija" time="13.08.2015 klo 00:54"][quote author="Vierailija" time="13.08.2015 klo 00:04"]

Toki tulokset kertovat jotakin ja antavat osviittaa, mutta eivät ole materiaalia, jolla kannattaa ruveta toisia tahallisesti besserwisserinä ärsyttämään ja kommentoimaan negatiiviseen sävyyn heidän valintojaan. Sitähän sinä tässä nyt teet? 

[/quote]Väärin. Esitin aloitusviestissä kysymyksen selvittääkseni, voiko tutkimuksen tulokset havaita myös tällä palstalla. Mielestäni vastauksista voi hyvin huomata, miten suuri haaste tutkijoille on murtautua näiden kaikkien defenssien, otoksen vinoutumien ja muiden virhelähteiden läpi. Onneksi meillä on tiede. -ap
[/quote]

Jos oikeasti olisit tutkija, tietäisit myös tutkimuksen rajoitukset. Varsinkin ihmistieteissä käsitteiden määrittely on avainasemassa. Mutta sinähän haluat iltapäivälehtien tapaan hieman höpöttää, eikö vain?

[quote author="Vierailija" time="13.08.2015 klo 00:51"][quote author="Vierailija" time="13.08.2015 klo 00:22"]

Kyllähän sinäkin yleistät yhden tutkimuksen tulokset koskemaan kaikkia lasten vanhempia.

[/quote]Se on juuri tutkimusten idea. Tutkimuksen perusteella tehdään yleistyksiä siitä, miten asiat yleensä ovat. Jos tutkimus on hyvin tehty, yleistys on perusteltu ja luotettava. -ap
[/quote]

Mutta nythän meillä ei ole kuin sinun sanasi tutkimuksesta. Mistä voimme tietää onko se hyvin tehty? Varsinkin kun et vastaa kysymyksiin kyseisestä tutkimuksesta. Vai etkö tiedä? Tuli vain luettua netistä joku pätkä ja vedettyä siitä hieman johtopäätöksiä turhan nopeasti.

[quote author="Vierailija" time="13.08.2015 klo 07:35"]

Mutta nythän meillä ei ole kuin sinun sanasi tutkimuksesta.

[/quote]Mitähän mahdat tarkoittaa. Tuon tutkimuksen löytäminen ketjun aloitussivulta vaatii peräti kolme klikkausta. http://www.demogr.mpg.de/en/news_press/press_releases_1916/when_new_parents_become_unhappy_brothers_and_sisters_become_less_likely_4209.htm -ap

Ihan perkeleellisesti väheni. Nyt alkaa olla hiipimässä jo normaalille tasolle, kun lapsi on jo 3-vuotias. Vauva-aika oli totaalista murhaa ja synkkyyttä. Ei enää ikinä!

Onnellisuus ei vähentynyt, mutta vapaa-aika väheni ja univelka kasvoi.

En ole tiennytkään ennen kuinka paljon lapsi tuo hyvää elämään ja sitä onnellisuutta ja merkittävyyttä, on syy minkä takia elää.

Nousi. Toisessa pysyi samana

Ei vähentynyt, vaan lisääntyi. Olin esikoisen saadessani yli 30-vuotias ja korkeakoulutettu. Olen saanut toisen lapsen saman kumppanin kanssa kolme vuotta ensimmäisen lapsen syntymästä.

Lapsen synnyttyä olen päivittäin miettinyt kuolemaa.

Heh, älä sohaise ampiaispesään, ap. Täällä ei tilastot päde.

Noussut joka kerta, siksi lapsia 3 melko lyhyen ajan sisällä. Lisääkin saisi tulla jos olisi varaa.

Onnellisuus kasvoi. Vauvavuosi oli elämäni ihanimpia. "Hankimme" toisen lapsen pian. Olen nimenomaan yli kolmikymppinen ja korkeasti koulutettu.